Pumba ja Howard the Duck maailmanlopun jälkeen

 

Mutant Year Zero on yksi niitä pelejä joka onnistuu yllättämään todella positiivisesti koska sitä kohtaan ei ole isommin odotuksia ja se tarjoaa tyyliltään jotakin sellaista, mikä omalla kohdalla osuu todella hyvin, tarjoten juurikin sellaista sisältöä, mitä näkisi mielellään paljon enemmän. Nimittäin antropomorfisia eläimiä ihmisten kanssa yhdessä, mutta aikuismaisemmalla tyyliotteella.

 

Epic Games

 

 

Mutant Vuosi Nolla: Tie Eedeniin

Tämä on jäänyt mieleen alunperin siitä, että muistan todella hyvin kannen, jossa ihmismäinen sika ja ankka. Sittenmmin on myös oppinut että kyseessä on pöytäroolipeliin perustuva tapaus ja kuten. Mutant Year Zero onnistuu käyttämään lähdemateriaalia merkittävästi paremmin kuin vaikka Cyberpunk 2077 tai Werewolf: Apocalypse - Earthblood käyttivät. Siis sanotaan heti että Werewolf: Apocalypsen kohdalla lähdemateriaali on mahdollisesti se oma suosikki, mutta huomioiden että millainen videopelillinen lopputulos on, niin Mutant Year Zero, on näistä kolmesta esimerkistä ehdottomasti se, joka on jättänyt positiivisimman loppuvaikutelman. Mahdollisesti tosin siksi, että sitä kohtaan ei ollut mitään odotuksia.

 

Muppetit maailman lopun jälkeen

Peli pohjautuu pöytäroolipeliin Mutant, joka ei itselleni ollut ennen tätä peliä tuttu. Pelimaailmassa ihmiskunta on pitkälti kuollut sukupuuttuun sillä punaisen ruton ja maailmanlaajuisen ydinsodan vuoksi säteily on muuttanut selviytyjät erilaisiksi mutanteiksi ja maailma on täynnä keskenään taistelivia ryhmittymiä. Perusvihollisiin kuuluvat zombimaiset ghuulit ovat kaikkialla ja mitä pidemmälle he ovat mutatointuneet, sitä pahempia he voivat olla, puhumattakaan että mitä raskaammin he ovat aseistautuneet, sitä vaarallisempia he ovat. Mutta nämä viholliset eivät ole mitään verratuna siihen, mitä vanhan maailman jäänteet Mimir korporaation robotit pahimmillaan ovat. Pelimaailmassa pelihahmoilla ei ole vahvaa ymmärrystä siitä, millainen maailma oli ennen heitä saati ennen maailmanloppua. Maailman jäänteitä on kuitenkin kaikkialla, mutta monet nykypäivän varsin tavalliset tarvikkeet voivat tuntua tämän maailman asukkaille aivan vierailta.

Pelin päähenkilöt asuvat Arkki nimisessä keskittymässä, joka on viimeinen turvapaikka ennen vihamielistä vyöhykettä kaikkialla ympärillä. Pelin kertojana, porukan pääjehuna on Bormin joka työparinsa Duxin kanssa on saalistaja, mikä on hieno ilmaus raadonsyöjämäiselle keräilijälle. Bormin ja Dux ovat molemmat antropomorfisia eläimiä, he ovat ihmismäisiä kun kävelevät kahdella jalalla ja pitävät vaatteita, mutta ovat hyvin eläinmäisiä. Bormin on pahasika kun taas Dux on sorsa. Työparina he ovat toisaantäydentävä duo joiden keskinäinen kemia on kinastelua, kiukuttelua ja raskaan työn tekemistä vaarojen uhatessa kaikkialla. Bormin on kivenkova selviytyjä joka pyrkii tekemään työnsä mahdollisimman hyvin kun taas Dux on nokkava ja itsekäs, jolla on usein se oma etu mielessä. Kun kaksikko sitten saa tehtäväkseen pelastus operaation, johtaa se heidät paljon pidemmälle, kuin kukaan olisi osannut arvatakaan ja matkan aikana porukkaan liittyy muitakin mutantteja, osa vähemmän eläimellisiä kuin he. Ensimmäisenä joukkoon liittyvä Selma esimerkiksi on todella ihmisen näköinen, vaikka hänellä kasvaakin sarvi.

Iso syy siihen, miksi tämä peli jäi paremmin mieleen oli juurikin siinä, että tässä pelataan antropomorfisilla eläinhahmoilla, mutta peli on kaikkea muuta kuin lastenpeli, sillä veri roiskuu ja haaste on paikoin hyvin korkea. Pelimaailma on lohduton ja väkivaltainen paikka jossa käydään armotonta kamppailua selviytymisestä. Se yleinen tyyli ei mene missään kohtaa yli, vaan pysyy varsin hillittynä, sillä vaikka Bormin ja Dux ovat selviä eläimiä, ovat monet muut Arkissa eläjät huomattavasti ihmismäisempiä, kuten myös lähemmäs kaikki vihollisetkin. Kansikuvansa perusteella tätä peliä voisi pitää sellaisena puolivillaisesti tehtynä live action elokuvana jossa on pari kuminaamioeläinhahmoa, mutta todellisuudessa tämä on enemmän. Tyylillisesti pelimaailma on todella onnistunut ja pitää sisällään todella paljon mahdollisuuksia, jotka todellakin toimivat pöytäroolipelimuodossa, mutta myös vuoropohjastrategiassa.

 

Mutaatioiden kautta voittoon

Yksi pelin isoimpia omia juttu ideallisesti ja pelillisesti ovat mutaatiot. Pelihahmoilla on tiettyjä mutaatioita jotka voivat olla täysin omia hahmolle, kun taas toiset mutaatiot ovat sellaisia että niitä voi olla muillakin, joskus jopa kaikilla. Nämä mutaatiot vaikuttavat siihen mitä kaikkea pelihahmo pystyy toiminnassa sitten oikeasti tekemään pelkän liikkumisen ja ampumisen lisäksi. Toiminnasta tulee XCOM tyylinen vaikutelma sillä pelihahmo pystyy liikkumaan tiety matkan ja vielä sen jälkeen tekemään toisen siirron, tai sitten hahmo pystyy tekemään spurtin, mutta on sen jälkeen käyttänyt siirtonsa. Ampuminen onkin syytä jättää viimeiseksi, sillä se vie kaikki toimintapisteet, joita alunalkaenkin on vain kaksi. Tässä kohtaa hahmonkehitys tulee todella vahvasti mukaan kuvoihin. Hahmonkehitys on erilaisten mutaatioiden välillä valitsemista ja niiden hyödyntämistä mahdollisimman tehokkaasti. Bormin pystyy oppimaan rynnäkön, jolloin taklaa vihollisen, juosten välissä olevien esteiden läpi. Dux pystyy kasvattamaan koiperhosen siivet, joiden avulla hän pystyy hetkellisesti nostamaan itsensä ilmaan, josta osuu vihollisiin paremmin. Selma taas pystyy sammakonjaloilla loikkaamaan todella pitkiä matkoja ja todella korkealle, saaden merkittävän edun, varsinkin yhdistettynä hänen ominaisuuteensa jossa hän tekee suurempaa tuhoa korkeammalta tasolta.

Erilaiset ominaisuudet korostuvat mutaatioiden lisäksi myös varusteissa. Panssarit tuovat lisää kestävyyttä ja elinvoimaa, mutta voivat myös tarjota immuiteetteja esimerkiksi tulivahinkoa vastaan, tai sitten tietty panssari voi täysin estää pelihahmon taklaamisen vihollisen toimesta. Erilaiset päähineet tuntuvat hieman hyökkäspainotteisemmilta, tarjoamalla lisää kantamaan aseisiin tai suurempaa kritikaalivahinkoa. Sitten ovat tietysti ihan perusaseet joiden vahinko, krittimahdollisuus ja -vahinko määrittävät sen, miten paljon vahinkoa aseella voikaan saada aikaiseksi. Aseet ovat myös muokattavissa tähtäimillä ja muilla tehosteilla joiden avulla voi saada merkittävän edun tietynlaisia vihollisia vastaan. Kuten mahdollisuus tainnuttaa robottiviholliset tai työntää vihollisia nurin, mikä voi katkaista heidän silloisen toimintansa. Heitettävät räjähteet ovat myös osa toimintaa, mutta nämä tuntuvat hyviltä lähinnä aluksi ja sitten muuttuvat merkittävästi huonommiksi ilman tiettyjä tehosteita. Aseiden päivittäminen on myös todella kallista joten priorisointi on hyvin tärkeää. Varsinkin vaimennetut aseet ovat erittäin arvokkaita, sillä niiden avulla voi toimintaan tuo tietyn karsivan elementin.

Koska taistelu todella alkaa vasta sitten kun viholliset huomaavat pelihahmot, niin vaimennetuilla aseilla voi laumasta harhaantuneita vihollisia poistaa pelistä hyvin valikoiduilla siirroilla. Jos vihollinen kuolee ilman että muut viholliset kuulevat laukauksia tai varoituksia, niin taistelu ei ala ja väijytys on menestys, mikä antaa pelaajalle mahdollisuuden yrittää sitä uudestaan. Varsinkin alkupuolella peliä tämä on erittäin hyvä metodi, mikäli pelaajalla on kolme vaimennettua asetta, mikä ei tosin ole itsestäänselvyys, sillä vain kaksi pelihahmoa aloittaa sellaisilla aseilla ja yhden voi löytää kentältä. Väijytykset ovat joka tapauksessa todella kannattavia, sillä pelihahmoja voi pelaajalla olla maksimissaan vain kolme, kun taas vihollisia voi kentästä löytyä helposti kaksi kertaa enemmän. Tämä on tavallaan outoa, koska pelattavia hahmoja olisi enemmän kuin kolme ja kaikki kuitenkin tarinallisesti kulkevat mukana, joten tuntuu oudolta, että pelihahmojen määrä ei kasva.

 

Ympäristöjen tutkimista ja varustautumista taisteluihin

Aika suuren osan pelistä pelaaja käyttää tutkimalla ympäristöjä, sillä erilaiset esineet voivat olla aika hyvin piilossa. Monesti todella hyvät esineet ovat aina jonkinlaisen vihollisjoukon keskellä, joilloin taistelu on ainut keino päästä aarrearkulle. Vihollisten taso ei kuitenkaan nouse pelaajan tason mukana, minkä vuoksi varustautuminen haasteisiin on todella tärkeää ja hyvällä varustautumisella voi tehdä tietyt osat peliä merkittävästi helpommiksi itselleen. Kranaatit ja muut heitettävät tarvikkeet, ensiapulaukut sun muut ovat todella arvokkaita jos vihollisten taso on omaa tasoa korkeammalla. Pelin vaikeustasossa on pari vaihtoehto ja XCOM tyylisesti pelistä voi saada itselleen melko haastavankin. Mahdollista on myös se, että pelistä voi tehdä itselleen merkittävästi helpommin ahkeralla tallentamisella. Pelissä voi liikkua hyvin vapaasti alueille jossa on jo käynyt ja peli myös merkkaa alueet jotka ovat pelaajalle tasollisesti liian kovia paloja. Tietyissä aika haastavissa kentissä oikea varustus on todella merkittävä etu, sillä taktinen lähestymistapa voi tehdä tietyistä taisteluhaasteista merkittävästi helpompia, miltä aluksi vaikuttaa. Koska pelissä voi myös hiippailla vihollisten ohi, voi monia yhteenottoja siirtää myöhempään aikaan. Viholliset eivät synny uudestaan, joten kerran tapetut viholliset pysyvät kuolleina, eikä pelissä voi tehdä yhdessä paikassa farmaamista.

Peliä ei voi helpoksi kutsua, sillä vaikka pelaajan taso nousee varsin vikkelää tahtia, varsinkin jos pyrkii tappamaan vihollisia pelkän välttelyn sijaan, niin vihollisten tasoa nousee myös ja se mikä todella määrittää sen, miten helposti taistelut hoituvat liittyy suoraan siihen että miten paljon vahinkoa pelaajan aseet tekevät ja miten paljon vahinkoa panssarit kestävät. Vaikka pelissä onkin XCOMista tuttu osumatodennäköisyysprosenttisysteemi, niin tämän pelin kanssa se on loppuviimeksi aika simppeli 25, 50, 75 tai 100 prosenttia ja 100 prosenttia on varsin helposti saavutettavissa. Mutta koska vihollisten elintoima nousee niin vikkelästi, on aseisiin panostaminen hyvin tärkeää. Mutta samalla aikaa niihinkään ei kannata alusta asti panostaa, koska parempia aseita tulee tietyin väliajoin ja joskus se on niin äkkiä, että varsin hyvä ase voi korvautua paremmalle yllättävän nopeasti.

Mutant Year Zero ei ole erityisen pitkä peli, sen pelaa läpi noin 10-15 tunnissa, riippuen vähän siitä että miten tarkkaan paikkoja perkaa alusta asti läpi ja miten paljon haluaa tutkia paikkoja päätarinan ulkopuolella. Pelissä on lisäksi pari ikävää bugia joista yksi voi sulkea kokonaisen pätkän pelistä pois ja näin omalla kohdalla juuri kävikin. Sen jälkeen mitään ei ole tehtävissä, ellei halua nollata useampaa tuntia peliajasta, mikä väkisinkin tarkoittaa myös muutaman aika haastavan taistelun läpäisyä. Jos pyrkii seuraamaan vain päätarinaa, niin suurimmat hidasteet tulevat toisella puolikkaalla, jolloin vihollisten tason nousun oikeasti tuntee nahoissaan. Pelihahmojen määrä on iso syy siihen, miksi peli pystyy varsin haastavana. Viholliset alkavat jälkipuoliskolla oikeasti hakeutua suojaan ja iskevät todella tehokkaasti vastaan, jolloin alakynnessä oleminen todella tuntuu.

Mutantti Vuosi Nolla on joka tapauksessa hyvin tehty varsin tiivis kokonaisuus jota ei ole todellakaan pituudella pilattu, se on sopivan tiivis kokonaisuus jossa lähinnä toivoisi enemmän pelihahmoja käyttöönsä, sen sijaan että vaihtelee niiden välillä, varsinkin siksi koska kun löytää ne hyvät aseet, niin niissä pitäytyy ja kun vastaan tulee oikeasti hyvä hahmo, niin siinä myös pitäytyy. Tiettyä tyylillisiä heikkouksia on myös se, että jotkut varusteet ovat todella typerän näköisiä hahmojen päällä ja saavat sitä kautta hahmotkin näyttämään huomattavasti hoopommilta mitä ne oikeasti ovatkaan.

---

Yhteenveto

Mutant Year Zero on yllättävän hyvä peli, joka yhdistelee paria erilaista mekaniikkaa todella onnistuneesti. Vaikka peliin toivoisi monia parannuksia ja lisäyksiä, niin tälläisenään se on oikein hyvä peli joka muuttaa pöytäroolipelien todella onnistuneesti videopelimuotooon. Maailma on erittäin hyvin tehty, pelihahmot ovat toisistaan eroavia ja todella onnistuneita. Toiminnallisestikin peli pärjää erittäin hyvin hieman erilaisella XCOM tyylisellä pelattavuudellaan. Peli on monesti todella vaikea ja jokunen harmillinen bugikin mahtuu mukaan, mutta kokonaisuutena peli toimii erittäin hyvin, selvästi pyrkien kohti pelisarjaa.

 

+ Toiminta

+ Pelin maailma ja tyylikkyys

+ Pelattavuus

 

- Paikoin turhankin vaikea

- Epätasainen vaikeustaso

 

Arvosana: 7,6

 

Erityinen