Parhaiden pelien kanssa monesti tulee tilanteita kun kyse ei ole enää siitä että mitä peli tekee hyvin, vaan mitä se tekee huonosti, koska valtaosa pelistä on laatua. Lisäksi kun vain yksi pelisarjasta mahtuu mukaan, niin tiettyjä pelejä ei voi sisällyttää ja tietyissä sarjoissa alkaa miettimään niitä rajoja sarjojen sisällä. Merkittävä tekijä näinkin monennessa osassa on kuitenkin se, että tietyssä vaiheessa pelit alkavat tasollisesti olla niitä "vähemmän hyviä", mutta kun oikeasti hyviä pelejä tulee lisää, niin samalla aiemmat osat muuttuvat ja niiden pelejä päätyy sitten alemmas listalla.

 

 

 

Lyhyt sääntökertaus:

 

Vain yksi peli sarjasta ja yhdestä genrestä kyseisessä sarjassa

Vain pelejä joita olen itse pelannut   

Ei kokoelmia, vain yksittäiset pelit

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Enemmän ja enemmän liikutaan siellä "välimallin rajamailla".

 

Sunset Overdrive

Overcooked 2

Tails of Iron

Speedrunners

Infinity Runner

Move or Die

Valiant Hearts: The Great War

Dragon Quest VIII

 

200. Dragons: Legends of Nine Realms

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä on oikein viihdyttävä peli ja yksi harvoja Näin Koulutat Lohikäärmeesi aiheesta tehtyjä pelejä joka on oikeasti hyvä. Pääpaino on lohikäärmeissä ja vaikka meno onkin nopeasti todella itseääntoistavaa niin tämä on niitä pelejä josta saa kyllä sisältöä irti joksikin aikaa ja joka on helppoudessa sopiva monen tasoisille pelaajille. Tietyillä tavoilla tuo myös vahvasti mieleen monet PS2 aikauden pelit ja kyllähän lohikäärmeteemasta saa aina astetta enemmän irti.

199. Werewolf Apocalypse: Heart of the Forest

Tämä peli ei vaadi paljoa kiinnostusta World of Darknessia kohtaan, mutta jos sitä löytyy, saa tästä aika paljon irti. Erityisesti kiinnostus ihmisusitarinoita kohtaan on hyväksi, sillä tämä peli sopii myös esittelyksi Werewolf Apocalypseen. Yleinen toteutus on todella vaatimaton, tällä visuaalinen romaanityylillä, mutta siitäkin huolimatta tähän on saatu hyvää tarinaa mukaan, jossa pelaajan valinnoilla ja ratkaisuilla on paljon väliä. Erilaisia suuntia tarinalla on useita ja samoin loppuratkaisuja.

198. Hot Shot Burn

Yllättävän hyvä moninpeli usealla todella erilaisella hahmolla joista jokaisella on omat selvät vahvuutensa ja näiden vahvuuksien yhdistely tekee todella monia erittäin toimivia haasteita kun toiset hahmot pyrkivät torjumaan nämä haasteet. Ehdottomasti todella mielekästä moninpelitoimintaa.

197. The Messenger

Vähän liikaa tasohyppelynpuolelle valuva, mutta huumorillaan todellakin osuva tapaus jossa tyylikkyys on huipussaan. Pelattavaa riittää paljon, pomotaistelut ovat onnistuneita ja korostetaan vielä uudestaan että peli on humoristisella otteellaan uskomattoman hauska.

196. Tai-Fu: Wrath of Tiger

Todella hyvää beat em up tyylistä mättöä toimivalla pelattavuudella ja hyvin kirjoitetulla, vaikkakin kliseisellä tarinalla. Kaiken kaikkiaan yksi erittäin hyvä peli, joka on tosin jo vaipunut unholaan.

195. Trine

Tämä on yksi niitä pelejä joka on hyvin hauska kolmella pelaajalla, rikollisen puuttellinen kahdella ja melkoista säätöä yhdellä. Parhaimmillaan kuitenkin todella onnistunut kokonaisuus vaihtelevaa tekemistä toiminnasta tasohyppelyyn ja pulmanratkontaa jossa kaikki osa-alueet toimivat erittäin hyvin maksimimäärällä pelaajia.

194. Diablo 3: Reaper of Souls

Diablo pelien joukossa Reaper of Souls on sitä hyvää keskitasoa jossa on paljon itseääntoistavaa sisältöä, mutta myös sitä varsin koukuttavaa tyyliä joka vain toimii. Toiminnassa on ehdottomasti puolensa ja fantasiatyyli toimii mutta muuttujia ja hahmoluokkia saisi olla paljon enemmänkin ja parempi hahmonluonti olisi myös paikallaan.

193. Critter Crunch

Todella koukuttava pulmapeli jossa söpö idea ja todella hurjaksi äityvä haastetaso. Tämä on niitä pelejä josta saa irti todella paljon, kun siihen kunnolla uppoutuu. Siksi onkin hyvä että varsin koukuttava kokonaisuus on kyseessä, jonka parissa voi saada helposti kulumaan useamman tunnin.

192. My Friend Pedro

Hektistä ja näyttävää toimintaa varsin sopivalla arsenaalilla ja muutamilla perustaidoilla, joita tulee käytettyä jatkuvasti ja yhdisteltyä uudestaan ja uudestaan. Näyttävyyttä kuitenkin merkittävästi hämmentää se, miten sekavaksi toiminta pahimmillaan menee, kun pelissä on niin paljon erilaisia muuttujia joita tulisi ottaa huomioon. Räiskintä on kyllä hauskaa ja pelissä on hyvä flow, vaikkakin siinä on myös niitä ei niin hauskoja "vaihtelua" tarjoavia pulmanratkontatasohyppelykikkailuja.

191. Steamworld Dig

Yksinkertaisena alkava peli muuttuu todella nopeasti erittäin koukuttavaksi ja hiljalleen monimutkaistuvaksi kokonaisuudeksi joka todellakin pitää otteesaan. Tyylillisesti peli toimii erittäin hyvin mutta pelattavuus on se mistä ne suurimmat pisteet tulevat, kun menoon tulee lisää muuttujia, mutta se koukuttavuus pysyy vahvasti osana peliä jossa kaivetaan kaivamasta päästyä jotta voidaan kerätä aarteita maan alta.

190. Shadowgrounds

Melko simppeliä ylhäältäpäin kuvattua räiskintää, mutta erittäin hyvällä arsenaalilla erilaisia aseita ja suurella määrällä ammuttavaa vihollismassaa. Tarina saisi olla merkittävästi parempi ja ohjattavuus on liikkeessä hieman vanhentunut, mutta yleisesti peli on todella hienon näköinen ja pääpiirteittäin tyylikäs kokonaisuus.

189. Shadow of Zorro

Monella tavalla melko kyseenalaisilla ratkaisuilla toimiva kokonaisuus jossa on kuitenkin omanlaistaan tyyliä ja tämä on edelleen mahdollisesti se paras Zorro peli mitä löytyy, mikä omallaan tavallaan on hieman surullista, mutta samalla aikaa tämän kanssa pääsee sentään pelaamaan sillä alkuperäisellä naamiosankarilla.

188. Puss in Boots

Helppous on pelin mahdollisesti suurin ongelma, mutta ei ainoa, koska aika hutera versio elokuvasta on kyseessä mitä tarinaan tulee. Pelattavuus on kuitenkin omalla tavallaan yllättävän onnistunutta ja jopa mielekästä oli sitten kyseessä move ohjain tai ei.

187. Mirror's Edge

Peli joka oli pitkään todella ainutlaatuinen. Parkouria ensimmäisessä persoonassa kontrolleilla jotka vaativat paljon opettelemista, mutta joiden hallitseminen takaa todella vauhdikasta menoa jossa näyttävyys ja intensiivisyys luovat erinomaisen tunnelman.

186. Immortals: Fenyx Rising

Värikäs ja vitsikäs katsaus kreikkalaiseen mytologiaan. Huumori on tässä pelissä erityisen onnistunuttu ja samoin on pelin graafinen tyyli ja hahmojen ulkoasu. Puzzlepainotteisuus alkaa todella nyppiä, vaikkakin varsin pätevä toiminta tarjoaakin enemmän laatua.

185. Huntdown

Juuri oikeanlaista tyylikästä nostalgiaa joka tuo oitis mieleen monet 80-luvun toimintarymistelyt aina Blade Runnerista alkaen. Cyberpunk tyyli on erittäin vahvasti läsnä ja sellainen mielekäs pelattavuus on vahvasti läsnä. Pelin yleinen tyyli on todella hyvää laatua ja retro pelattavuus on sekin tehty yllättävän hyvin. Peli on haastava, mutta ei ylivedetyllä tavalla. Äänimaailma ansaitsee todella suuret pisteet ja muutenkin peli on sitä sorttia, että se onnistuu vetämään juuri oikeista naruista.

184. Streets of Rage 4

Se joka on jäänyt parhaiten mieleen. Simppeliä beat 'em up toimintaa todella hienolla grafiikalla ja moderneilla helpotuksilla. Couch co-op on todella suurta plussaa ja pelissä on sellainen todella hyvä ote, joka tekee pelaamisesta todella mielekästä, vaikka siinä onkin runsaasti toistoa.

183. Call of Duty: Modern Warfare 3

Taistelu tämän ja Advanced Warfaren välillä on tiukka mutta mitä tulee tähän pitkäikäiseen sarjaan, niin tämän hetkisellä mututuntumalla MW3 on se sarjan paras osa, nousten ratkaisevilla tavoilla trilogian huipuksi ja muutenkin ensimmäisen persoonan räiskintöjen kärkeen.

182. Dead Space Remake

Ensimmäisen Dead Spacen uusi versio on remake juurikin niillä oikeilla tavoilla sillä siinä on modernin pelin tuntumaa juurikin pelattavuudessa. Tunnelma ja fiilis pitäytyy sarjalle tutuissa ympyröissä ja tarjoaa rujoa kauhua avaruusteemassa, kertoen sen miten kaikki alkoi. Omalla kohdalla Dead Space 3 toimii myös, sen toiminnallisemman puolen ansiosta, mutta eipä Dead Space 2 myöskään sen huonompi peli ole, se vain nojaa enemmän siihen kauhuun ja vähemmän siihen toimintaan.

181. Transformers: Battlegrounds

Transformers kohtaa XCOMin ja tämä onkin suurin asia joka erottaa tämän muista Transformers peleistä. Erityisesti pelin ulkoasu ja äänimaailma ansaitsevat suuret kehut, koska mukana on ääninäyttelyä ja tämä on sen verran vaatimaton peli, että kaikki olisi helposti voitu laittaa vain tekstiksi. Piirrossarjamainen ote yhdistetty lelutyyliseen asetelmaan palvelee kohdeyleisöä myös todella onnistuneesti ja vaikka toiminta onkin melko simppeliä, niin mielekästä pelattavaa tästä saa joka tapauksessa.

180. Undertale

Rajoja rikkova kokonaisuus joka on parhaimmillaan kun siitä ei tiedä yhtään mitään ja joka on mahdollisesti todella erilainen kokeneelle pelaajalle, kuin mitä se on jollekulle joka on varsin kokematon pelaaja. Iso osa pelin nokkeluudesta nimittäin perustuu suoraan siihen, mitä siltä helposti odotetaan ja mitä normeja tälläisissä peleissä monesti on.

179. Okami

Yksi PS2:n onnistuneimpia pelejä mitä tulee pelattavuuteen. Yllättävän laaja kokonaisuus joka lopussa vähän sakkaa, mutta joka tarjoaa valtavan tarinan toinen toistaan paremmilla kohdilla. Mutta niitä heikkouksiakin on aika paljon. Helposti yksi taiteellisimpia ja hienoimman näköisi pelejä kakkospelikkarilla. Okami on erinomainen esimerkki kulttiklassikosta, se on hyvä peli, mutta samalla aikaa siinä on paljon sellaisia osia jotka heikentävät sen tasoa.

178. God of War: Ragnarök

Sodan Jumala sarjassa on muutama peli jotka todella voisivat vallata tämän sijan mutta viimeisin on oma valinta, sillä siinä Kratos on vähiten ärsyttävä. Lisäksi Ragnarök tekee merkittäviä korjauksia edeltäjäänsä nähden. God of War 3 voisi myös olla hyvä valinta. Suurimmat virheet mitä Ragnarökissä on, liittyy suoraan siihen miten mytologiaa käytetään, koska tässä mielessä kokonaisuudessa on paljon sellaista, mikä olisi voitu tehdä merkittävästi paremmin.