Ghost%20of%20Tsushima_20201101014722.jpg

Samurai, ninja ja aave

 

 

Sucker Punch on yksi niitä pelinteijöitä, joiden tuotoksiin suhtautuu lähes automaattisesti siten, että nimi on itsessään laadun tae, sillä huonoja pelejä ei heiltä löydy. Tosin Infamous ei ole niin hyvä kuin Sly Cooper. Mutta mitä tulee Ghost of Tsushimaan, se on sitä Sucker Punchille, mitä Uncharted oli Naughty Dogille.

 

 

Tsushiman Aave

Peli sijoittuu feodaaliajan Japaniin ja todellisiin historiallisiin tapahtumiin Mongoolien invaasion aikaan, vaikkakin sovelletusti. Pelissä on paljon historiallisia asioita ja oikeita paikkoja, puhumattakaan että Japanin historiassa monet isot asiat tulevat todella hienosti esiin. Samuraiden aikakausi on huipussaan tyylillisesti ja ideallisesta ja tähän kokonaisuuteen pelin tarina pureutuu todella kivuliaasti. GoT:n tarina on ehdottomasti sieltä parhaasta päästä mitä on tänä vuonna vastaan tullut ja kyllä tämä peli on todella hyvä kisaaja vuoden peliksi ja varsinkin vuoden toimintapeliksi kaikissa mahdollisissa pian tulevissa palkintoseremonioissa. Tyylillisesti peli on todellinen mestariteos sillä ei nyt aivan välittömästi tule mieleen toista peliä lähiajoilta, jonka kanssa olisi tullut vietettyä niin paljon aikaa kuvamoodin kanssa. Tyylin lisäksi pelin tunnelma on todella onnistunut ja kyseessä on helposti yksi parhaita samurai pelejä koskaan, mutta eipä se ninjameininki ole mitenkään kaukana sekään. Mutta erittäin iso asia kokonaisuudessa, on bushido.

 

 

Ghost%20of%20Tsushima_20201031123052.jpg

Valmiina taisteluun

 

 

He, jotka palvelevat

Tarinan päähenkilö, Jin Sakai, on klaaninsa viimeinen elossa oleva samurai ja isäntänsä, enonsa Shimuran uskollinen palvelija, joka pelin alkaessa seuraa rohkeasti enoaan taisteluun rannikolla, jossa mongoolien valtava armeija hyökkää Tsushiman saarelle, aikeinaan lopulta edetä "manner Japaniin". Hyökkäsjoukkoa johtaa itse Kublai kaanin serkku Khotun kaani, eli sukua legendaariselle Tsingis Kaanille. Tämä säälimätön ja kunniaton mies näyttää hyvin pian kuinka rumaa peliä pelaa, samalla kun samurait Shimuran johdolla näyttävät rohkeutensa taistelussa, jossa he kaikki kaatuvat. Kaikki paitsi herra Shimura itse, sekä pelihahmo Jin. Peli lähtee oikeasti käyntiin vasta kun Jin päästyään kunnolla jaloilleen ottaa päämääräkseen enonsa pelastamisen ja lopulta Mongolien ajamisen takaisin mereen. Matka on kuitenkin hyvin raskas, vaativa ja tuskallinen henkisesti kuin fyysisestikin, sillä soturin tie johon samuraiden kunniakoodi perustuu, nojaa kunnialliseen taisteluun, johon Jin on kasvatettu. Vihollinen taas pelaa voittaakseen ja sen vuoksi, pärjätäkseen tässä sodassa, joutuu Jin kyseenalaistamaan kaiken, mihin on aina uskonut ja pelin edetessä, hän alkaa olla enemmän ja enemmän lähempänä roninia ja ninjaa, kuin todellista samuraita.

Pelin tyyli on paljon parempi, kuin olisi tarpeellista, siis itse en juuri pidä grafiikoita pääasiallisesti tärkeänä osana peliä, mutta Ghost of Tsushima on oikeasti kaunis peli kaikessa versisessä väkivaltaisuudessaan. Sen tyylikkyys korostuu uskomattoman hyvin jo pelkästään siinä, millainen värimaailma pelissä on ja miten paljon peliin on saatu todella hienoja yksityiskohtia aina pelkistä väreistä alkaen. Punaiset lehdet ovat oikeasti punaisia ja niitä on paikoitellen todella paljon. Valkeakukkaiset pellot ovat todella upeita niiden läpi ratsastettaessa ja varsinkin syksyisellä yöllisellä tunnelmalla, peli on uskomattoman hienoa katseltavaa ja juurikin tälläiset tyylilliset ratkaisut johtavat siihen, että pelissä pyrkii uudestaan ja uudestaan ottamaan toinen toistaan hienompia kuvia toinen toistaan tyylikkäämmistä tilanteista. Sucker Punch on tämän selvästikin tiedostanut ja tarjoaa todella kattavan kuvausmahdollisuuden johon on vieläpä helppoa päästä sisään. Näin paljoa aikaa en ole kuvaustilassa käyttänyt sitten Middle-Earth: Shadow of Warin, mutta tässä pelissä kuvamoodiin on niin paljon helpompaa päästä, että se vain kannustaa siihen leikkiin.

Tyylikkyys ei näy pelkästään ympäristöissä, vaikka se niissä onkin ehdottomasti huipussaan. Se tyylikkyys on hyvin vahvasti läsnä myös hahmoissa ja heidän asusteissaan, mikä on omiaan luomaan tunnelmallisesti todella onnistuneen pelin, jossa pelaaja todellakin pystyy tuntemaan sitä oikeaa samurai henkeä, tai ninjamaisempaa fiilistä jos haluaa. Pelihahmolla on useampi erilainen ase joilla voi luoda hahmostaan todella samuraimaisen, ninjamaisen tai astetta roninmaisemman, pelaaja saa itse päättää ja vaikka asusteilla onkin omanlaisensa bonukset pelattavuuteen, niin itse valitsin aina sen, mikä miellytti silmää eniten. Vaihtelua riittää ja asusteita myös, vähän liiankin kanssa tosin ja monesti onkin hankalaa valita että mikä väri kombinaatio olisi paras, vaikka värejä rajallisesti onkin.

 

 

Ghost%20of%20Tsushima_20201026223933.jpg

Tyyli näkyy aivan kaikessa

 

 

Henkilö, joka harjoittaa ninjitsua

Pelattavuudessa korostuu toiminta paremmin kuin mikään muu. Mitä tulee miekkatoiminnallisiin peleihin, niin GoT pärjää vertailussa todella hyvin. Samuraitoiminnallisessa mielessä NiOh on vahva kilpailija, mutta GoT jyrää tämän kilpailijan oitis. Ninja Gaiden näyttää vielä hienommalta ja tuntuu mielekkäämmältä, mutta GoT on hyvin erilainen, se on pelaajasta riippuen todella helposti lähestyttävä ja tarjoaa todella mielekästä toimintaa, ilman että menee tarpeettomaan haastavuuteen. Pelaaja saa itse määritellä haastetasot ynnä muut sillä siinä mielessä GoT on moderni peli, että The Last of Us Part 2:n tavoin, se mahdollistaa hyvin paljon muokkaamista pelaajan tarpeiden mukaan. Lisäksi tämän pelin tapauksessa ollaan monesti sellaisella tilanteessa että pelaaja saa itse päättää miten lähestyy tilanteita. Suoraviivainen toiminta on täysin kelvollinen vaihtoehto ja siinä korostuu pelin upea haaste osuus jossa Jin haastaa vihollisen reiluun taisteluun jossa yksi osuma riittää, kun sen ajoittaa oikein. Kehityskaaren lopussa, Jin pystyy yhdellä haasteella niistämään kourallisen vihollisia pois ja mahdollisesti pelästyttämään osan jäljellä olevista tiehensä. Tälläisiä pieniä asioita pelissä on vaikka kuinka paljon, mutta haasteen heittäminen on todella näyttävä ja mielekäs pelimekaniikka samalla tavalla miten kaksintaistelu Red Dead Redemption sarjassa. Siinä on tiettyä haastetta, mutta siinä tulee äkkiä todella hyväksi.

Samurai lähestymistapa on ehdottomasti se mielekkäin ja hahmonkehityksen lopputuloksena siitä saa todella paljon irti. Pelaajalle tulee käyttöönsä useammanlainen taisteluasento, joista osa tehoaa erilaisia vihollisia vastaan. Kiviasento on miekkamiehiä vastaan kun taas vesiasento kilpeä kantavia vihollisia vastaan ja tiettyjen osuuksien ja haasteiden jälkeen käyttöönsä saa myös erikoishyökkäyksiä joista Taivaallinen isku esimerkiksi on samuraityyliä parhaimmillaan, todellinen sivallus jolla monet kaksintaistelut voi lopettaa erityisen näyttävästi. Tällä tavalla pystyy myös pitämään kiinni samuraikunniastaan, koska samurai katsoo vihollistaan silmiin, kun tappaa tämän, eikä salamurhaajan pelkurimaisilla tavoilla iske varjoista.

Mutta ninjamaisempi lähestymistapa ei ole pois suljettua ja pelaaja on täysin vapaa lähestymään tilanteita myös hyvin ei samuraityylisellä tavalla. Ninjitsua pelissä ei päästä harjoittamaan, mutta hyvin selvää ninjameinkiä on luvassa. Jin on kuten monet muutkin avoimien pelimaailmojen päähenkilöt, todella ketterä kiipelijä ja taitava jäljittäjä ja tutkija, hiiviskelijää unohtamatta. Korkea ruohikko tai tarpeeksi korkea paikka ja viholliset eivät häntä näe, ennenkuin on myöhäistä. Veitsellä pystyy nopeasti ottamaan vihollisia pois pelistä ja tätä osuutta kehittämällä siinä tulee oitis paremmaksi. Pelissä on myös todella hyvä valikoima erilaisia taktisia aseita aina kunai veitsistä alkaen ja tuulikelloihin asti edeten. Näillä varusteilla ninjameno on oitis tehokkaampaa ja vaikka itse en olekaan hiiviskelypelien ystävä niin Ghost of Tsushimassa on parasta hiiviskelyä sitten Middle-Earth: Shadow of Warin josta paremmaksi pääsee lähinnä Batman: Arkham Knightilla. Tosin kaikki nämä kalpenevat Sly Cooper sarjan edessä mitä hiiviskelyyn tulee.

Ghost of Tsushiman mielekkyys kuitenkin korostuu juurikin näiden kahden maailman loistavalla yhdistelyllä ja vapaudella tehdä mitä haluaa, koska myös jousiammunta luonnistaa vaikka kaukotaistelu ei olekaan ihan niin mielekäs tapa kuin samurai tai ninja vaihtoehdot.

 

 

Style20.jpg?1604237409

Mielekkyys etenkin toiminnassa

 

 

Soturin tie

Tarinallisesti peli on jaksotettu erittäin hyvin. Pelissä on kolme jaksoa ja päätehtävät pelaa läpi suhteellisen äkkiä, mutta haasteen vuoksi on suositeltavaa käydä läpi myös valtavaa määrää sivutehtäviä edes hieman. Tarinan tapauksessa valtavaa plussaa on se, miten kaikki sopii bushidon ympärille. Samurain tie yhdenlainen kun taas ninjan toisenlainen ja ronin kolmannenlainen. Tiettyjä yhtäläisyyksiä on, mutta myös ratkaisevia eroja. Kukin soturi määrittelee omat sääntönsä itse, mutta koska pelaaja aloittaa samuraina, niin tarinallisesti on erittäin tärkeää, että pelattavuus istuu hyvin tarinaan. Tämän pelin tapauksessa se istuu. Spoilaamatta mitään voidaan sanoa että luvassa on yllättävän koskettava ja voimakas kokonaisuus jossa pelaaja on The Last of Usin tapaan pitkälti kyytiläisenä eikä tee juuri valintoja jotka vaikuttaisivat mihinkään ihan muutamaa lukuunottamatta. Mutta nämä valinnat ovatkin sitten todella pahoja. Itselläni oli erittäin haastavaa valita hevonen ja vieläpä nimetä se.

Tarina toimii monesti juurikin niin hyvin, miten hyvin sen hahmot toimivat. Ghost of Tsushima on parilla tavalla erittäin lähellä The Last of Us kakkosta, sillä monet hahmot ovat aika helposti unohdettavia, eivätkä mitenkään erikoisia. Mutta sitten kun vastaan tulee niitä oikeasti hyviä, niin ne kyllä huomaa. Päähahmo Jin Sakai on todella hyvin tehty hahmo joka ei ulkoisesti ole juuri mistään kotoisin, mutta sisältö onkin sitten aivan toista luokkaa, varsinkin tarinan edetessä. Jin todella kiltti, oikeukenmukainen ja rohkea mies, josta huokuu sitä samurai henkeä ja toisten auttamishalua. Ääninäyttely on myös todella hyvää. Itse pelasin englanninkielisenä ja Jinin ääninäyttely on todella hyvää, sopii hahmoon erittäin hyvin. Tukijoukossa Shimura on ehdottomasti parhaita hahmoja jossa korostuu juurikin se todella perinteinen bushidon ymmärtäminen ja todellinen samuraikoodi jossa kunnia on ensiarvoisen tärkeää. Taustatarinallisessa mielessä Shimura on myös yksi pelin tärkeimpiä hahmoja ja sellainen josta todella oppii pitämään. Pääroisto Khotun kaani on ideallisesti varsin toimiva mutta käytännössä jää monesti suht tyypilliseksi roistohahmoksi eikä ole ulkoisesti sieltä tyylikkäimmästä päästä. Sisältö on kuitenkin todella hyvää tasoa. Sivuhahmoista iso osa ei ole erityisen kiinnostavia, mutta ainakin ovat todella erilaisia omine tarinoineen ja tuovat pelin päätarinaan hienosti lisää vaihtelua.

Erityisen hyvän tunnelman peliin tuo juurikin se, että Jiniä voi muokata todella vapaasti asustuksen puolesta, jolloin hänestä saa juurikin sen oloisen samurain kuin itse haluaa. Haarniskoita on pari oikeasti erilaista, mutta myös vähän ninjamaisempaakin pukua löytyy ja myös sellainen Miyamoto Musashi tyylinen ulkoasukin on mahdollinen. Kaikki tietysti vähän omanlaisillaan vivahteilla ja mahdollisuudella kehittää pidemmälle, jolloin asuun tulee yleensä lisää vivahteita, kuten selvä kypärä jossa mahdollisesti hyvin selvät sarvet.

 

 

Ensimm%C3%A4inen%20valokuva.jpg?16041950

Näyttää ja tuntuu hienolta

 

 

Paljon kaikkea ja joka paikassa

Pelistä löytyy pelillisessä mielessä paljon todella kivoja pieniä juttuja. Siis pelimaailma on täynnä kaikkea pientä kivaa joka tehostaa hahmoa tai tarjoaa mukavaa vaihtelua. Haikujen kirjoittaminen erilaisista aihealueista on tunnelmallisesti uskomattoman hyvää sisältöä, mitä saattaisi haluta tehdä vielä enemmänkin. Samoin bambujen sivaltaminen miekalla. Temppeleihin kiipeily on kivaa vaihtelua ja kyllähän kettujakin aina välillä viitsii jahdata. Kultaiset linnut ovat ihan kiva lisä myös tälläisenä vink vink elementtinä, mutta tuntuvat joskus täysin trollaavan pelaajaa. Erityisen valtava plussa on kuitenkin tuuli, joka ohjaa pelaajaa kohti seuraavaa päämääräänsä ja sitä voi käyttää aivan rajattomasti. Tyyliseikka joka istuu pelimaailmaan erittäin hyvin, rikkomatta immersiota juuri yhtään. Pieniä asioita on myös ajoittaiset valinnat, jotka ovat yleensä keskuteluja joissa pelaaja voi valita kahdesta vaihtoehdosta, mitä Jin milloinkin haluaa sanoa.

Pelissä on tietynlaisia heikkouksiakin, eli täysin virheetön peli ei yksinkertaisesti ole kyseessä. Mutta ne heikkoudet ovat monesti aika pieniä. Eräs tavallaan häiritsevä asia on siinä, että keskusteluja ei voi ohittaa tai nopeuttaa. Joten jos toinen sattuu kertomaan juttua jonka on jo kuullut tai jonka jo tietää, niin kaikki pitää kuunnella loppuun asti ja pelastettujen maalaisten jutut myös pitää aina kuunnella. Tämä on lähinnä jotakin sellaista mikä alkaa nyppiä vasta pidemmän ajan kuluttua, mutta näin laajassa pelissä, se on liian aikaisin.

GoT on myös aika itseääntoistava peli. Siinä missä juuri Sly trilogia tarjosi paljon erinomaisia minipelejä, joita olisi mielellään pelannut enemmänkin kaiken valtavan variaation lomassa, niin GoT tuntuu käyttävän muutamia ideoita vähän liiankin paljon koska hyvin usein tuntuu että eri tehtävissä on usein todella tutun tuntuinen idea käytännössä. Pelissä ei myöskään olla päästy eroon siitä ikävästä rutosta mikä selvästi on vieläkin osa kaikkia toimintaseikkailupelejä, eli pakotettu hiiviskely. Tietysti pelissä on myös osuuksia joissa on käytetty vähän enemmän mielikuvitusta mutta todella usein kyseessä on joko vihollisleirin/partion/tms tuhoaminen, jonkinlaisen tavaran noutaminen tai jotain. Tekemistä on siis todella paljon ja moniin asioihin pelissä ei kyllästy, koska se on niin hauskaa, mutta kun ihan rehellisiä ollaan, niin kyllähän pelissä toistetaan tiettyjä ideoita aika paljon. Ajoittain on häiritsevää on myös se että van tiettyjä osia maailmassa pystyy kiipeämään ja joskus nämä eivät ole sieltä selkeimmästä päästä. Siis tietyt paikat ovat todella selkeästi kädensijoja tai selviä seiniä, mutta joskus tilanne on astetta kyseenalaisempi. Lisäkis joissakin tehtävissä tuntuu, että päämäärä ei ole täysin selvä, tai sitten sitä ei ole vain esitetty pelaajalle tarpeeksi selvästi ja joskus olisi kiva nähdä tavoitteet sun muut nappia painamalla ja aina yhtä helposti.

Jos haluaa tehdä kaiken, niin siihen saakin käyttää monta kymmentä tuntia sillä lääniä riittää ja tekemistä myös. Kysymysmerkkejä on kaikkialla ja sivutehtäviä tulee myös vastaan joka paikassa. Hahmon kehityksessä on paljon vivahteita, erilaisia vaatekappaleita on paljon, tosin ne ovat samalla tavalla aika turhia kuin Star Wars Jedi: Fallen Orderissa, mutta kyllä tästä pelistä on iloa pitkäksi aikaa.




Fox.jpg?1604237406

Niitä pieniä hyviä hetkiä riittää

 

 

Yhteenveto

Ghost of Tsushima on esimerkillinen peli, sitä kohtaan ei ollut erityisen isoja odotuksia, mutta kaikki mitä peliltä oikeastaan odotti, myös sai. Tarina on todella hyvin jaksotettu vahva ja tunteikas kokonaisuus ja pelillisessä mielessä tekemistä on vaikka kuinka ja vaihteluakin suht hyvin, vaikka myös toistoakin löytyy. Se missä peli kuitenkin ottaa uskomattomat pisteet on siinä tyylikkyydessä jonka kautta tunnelmallisuus nousee myös aivan uudelle tasolle. Toiminta on todella mielekästä koska taistelut näyttävät niin hienoilta ja ulkoisesti peli näyttää erittäin kuvaukselliselta, pitäen sisällään yhden parhaista photo modeista pitkään aikaan. Samurai toiminnassa ei taida haastajia juuri olla, jotka pääsisivät samalla tasolle.

 

+ Tyylikkyys lähes kaikilla osa-alueilla

+ Tunnelmallinen ja hyvin jaksotettu tarina

+ Erityisen näyttävä taistelusysteemi

+ Laaja ja rikas maailma täynnä tekemistä

+ Samurai & ninja meininki

 

- Paljon aika tylsiä hahmoja

- Itseääntoistava

- Useat pienet asiat

 

Arvosana: 8,4

 

Mahtava