Parhaiden pelien tapaan, listaa voi jatkaa vaikka kuinka ja kyllähän sen tekeminen vaikeammaksi muuttuu, koska mitä korkeammalle mennään, sitä epäselvempää on että mikä peli on huonompi kuin toinen. Etenkin kun tämä lista jatkuu suoraan yhdestä toisesta.

 

 

 

Lyhyt sääntökertaus:

 

Vain yksi peli sarjasta ja yhdestä genrestä

Vain pelejä joita olen itse pelannut   

Ei kokoelmia, vain yksittäiset pelit

Ei pelejä jotka muuttuvat selvästi ja usein

Pieninä lisäsääntöinä:

Ei ilmaispelejä

Vain pelejä joita olen pelannut vähintään noin tunnin.

- Paitsi jos pelin pelaa läpi alta tunnin.

 

Vaikeammaksi ja epämääräisemmäksi menee kun monien kohdalla alkaa olla vähän pilkunviilaamista että kumpi peliä (X vai Y) nyt olisi oikeasti huonompi ja kun mukaan kasataan kaikki aikakautensa tuotteet niin vaikeammaksi menee taas, mutta uudella tasolla.

Sanoisin että ykköspleikkaria vanhempien pelien kanssa, pelin pitää oikeasti erottua joukosta jotenkin, jotta sen oikeasti ottaisin mukaan, puhumattakaan että peli pitää muistaa sen verran hyvin, että tiedän, miksi se on niin huono.

Muutenkin alkaa huomata miten paljon todella huonona pitämiään pelejä alkaa arvostaa, kun oikeasti huonoja tulee vastaan vähän enemmän. Järjestys muuttuu aina kun tarpeeksi montaa peliä tulee pelattua, jotka oikeasti eivät nappaa. Tälläkin listalla on muutama, jotka aloittivat osassa 1.

Sitten taas muutamia lisäyksiä (lukuisista) peleistä joita en ole pelannut sitä vaadittavaa tuntia:

- Hello Neighbor, Get Even, Mystery Chronicle: One Way Heroes, Kinetica sekä Citites Skylines.

 

EPÄKUNNIALLISIA MAININTOJA

 

Hunted: Demon's Siege

- Jotenkin niin paljon potentiaalia on jäänyt käyttämättä.

 

Sonic Mania

- Se Sonic peli joka syystä tai toisesta on jäänyt huonoilla tavoilla mieleen.
 

Rain

- Muuttuu lopulta aika puuduttavaksi

 

Catherine

- Yllättävän hyvä tarina ei kestä rasittavaa pelattavuutta.

 

For Honor

- Niin paljon potentiaalia, heitettynä hukkaan.

 




77. Damnation

Peli joka teemallisesti ja tyylillisesti kyllä uppoaisi, mutta joka pelattavuudessa on aivan mieletöntä kuraa, että sitä ei todellakaan voi hyvällä omallatunnolla väittää hyväksi peliksi. Ohjattavuus jättää aivan liikaa toivomisenvaraa ja kokonaisuudesta tulee nopeasti sellainen vaikutelma että sitä ei ole viimeistelty yhtään.


76. Alien Rage

Hyviä ideoita kliseissä paketissa. Vaikka itse pidänkin monista jutuista mitä peli yrittää, niin isossa kokonaisuudessa kaikki menee todella kliseiksi ja paikka paikoin aika tylsäksi räiskinnäksi ilman mitään oikeasti nappaavaa.


75. Castlevania: Harmony of Despair

Tämä on erittäin hyvä esimerkki siitä, kun yritetään jatkaa mestariteoksen linjalla. Voisi luullaa että Symphony of the Nightin aloittama tyyli jatkuu, mutta tällä kertaa on menty niin reteästi kikkailun puolelle, että koko paketti hajoaa käsiin erittäin äkkiä.


74. Worms 3D

Tämä on yksi parhaita esimerkkejä siitä, miten jotkut 2D pelit, eivät vain toimi 3D:nä. Tässä kun ei ole mitään sellaista hohtoa mitä sarjassa kuuluu olla ja mitä 2D versiot ovat saavuttaneet.


73. BioShock

Hirvittävän yliarvostettu peli. Tunnelmallisesti aika hieno mutta pelattavuudessa ja räiskinnässä jotenkin niin keskivertoa ja tylsää. Yleiseltä tasoltaan myös aika heikkoa laatua, vaikka mukana yliarvostettu juonenkäännekuvio onkin. Mutta se nyt ei pelasta peliä josta puuttuu niin paljoa laatua.


72. Asura's Wrath

Typeryyteen venyvä huumori, rasittava nappuloiden hakkaaminen ja pöhkö kokonaisuus. Pelattavuus yltyy monesti naurettavaksi nappuloiden hakkaamiseksi ja muutenkin peli on valtaosan ajasta todella puuduttavaa pelattavaa eikä taisteluissa ole todellista mielekkyyttä.


71. Fight

Niin loistava idea, mutta niin hyvin ohjattavuudella pilattu. Move toiminta on hyvä idea, mutta hahmon liikuttelu on todella surkeasti tehty joten ei siinä suhteellisen hyvä iskurekisteröinti vain toimi.


70. Garou: Mark of the Wolves

Todella perustasoinen tappelupeli ilman mitään sellaista mikä erottaisi sen massasta. Toiminta on ok, aika vanhanaikainen ja hahmo valikoima on aika tylsä, kun mukana ei ole oikein mitään sellaista mikä todella nappaisi.


69. Leisure Suit Larry: Magna Cum Laude

Räävitön perseilypeli hyvin omalaatuisella huumorilla ja graafisella ulkoasulla. Ei pelattavuudessa mitenkään rikkinäinen mutta ei mitenkään kaksinenkaan. Ei tarjoa paljoakaan todellista sisältöä, vaan lähinnä tarpeettoman pitkäksi venytettyä toinen toistaan typerimmillä ratkaisuilla täytettyä kikkailua.


68. Star Wars: Battlefront 2

Todella perustyylinen räiskintä, mutta se mikä todella romuttaa tämän paketin on tylsän tarinan lisäksi todella huono päähahmo ja yksinkertaisesti kuvottavat ratkaisut mitä pelin kanssa on tehty, melkovarmasti julkaisijan toimesta. Mutta eipä niiden poissaolo tätä olisi pelastanut.


67. Battlefield 4

Räiskintäpelejä on monenlaisia ja vaikka Taistelukenttä 4 onkin toiminnallisessa mielessä ihan jämpti tapaus, niin kaikki mitä sen toiminnan ympärille kasataan ei vain toimi. Hahmot ovat todella heikkoja tapauksia, pääroisto on umpisurkea, tarina mitäänsanomaton ja lähemmäs kaikinpuolin kokonaisuus on väärien asioiden (tekoäly, bugit) takia turhankin puuduttava tapaus. Siitä on vaikea nauttia vaikka omat puolensa paketissa onkin. Battlefield sarjasta löytyy ihan muutama aika surkea tapaus, mukaan lukien myös Hardline, mutta tämä loppuviimeksi huonompi.


66. Resistance 2

Kuin Killzone 2, ei Resistance 2 ole juuri parempi, vaan huonompi. Tämä peli on kuin perusräiskinnän alasarjaa. Aseita on siinä missä muissakin peleissä niitä jopa yritetty maustaa vähän. Tarina on myös keskiverto mutta tämä peli tuntuu olevan pääasiassa vaikea ammuskelujakso toisensa perään ja välillä yksi pomomörkö. Muistan tästä pelistä lähinnä sen että kerran toisensa jälkeen vastaan tuli kohtaus jossa tapetaan pirusti monsuja tai kuollaan hetkessä ties mihin. Hauska tätä ei ollut juuri pelata ja pelin hahmot olivat nekin helposti unohdettuja perus jamppoja.


65. Max Payne 3

Peli jota ei olisi koskaan pitänyt tehdä. Toiminta on näyttävää, ei epäilystäkään, mutta on rienausta väittää tätä Max Payneksi kun se yrittää surkeasti imitoida sitä, mitä Remedy osaa tehdä. Tarinallisesti tämä on erittäin heikko esitys eikä edes kunnolla jatka edeltäjänsä jalanjäljissä. Tätä alemmas pääsee vain Marky Mark elokuvaversiolla (ja se on pohjalla niin monella tavalla).


64. Knack

Lastenpeliksi yllättävän haastava. Juonellisesti todella lastenohjelmamainen ja pelattavuudessa todella mitäänsanomaton ja tylsä. Todella epäonnistunut yritys luoda maskottihahmo.


63. Dead Rising 2

Jatkaa hyvän idean pelisarjaa, mutta aika heikolla toteutuksella. Pomoviholliset ovat todella huonosti tehtyjä ja pelattavuus menee ikävän usein todella puuduttavalle tasolle koska monet asiat on tehty turhain vaikeasti.


62. Tailspin

NES pelien kanssa muistikuvat voivat olla vähän suttuisia mutta tämän kanssa aikaa on käytetty tarpeeksi ja suhteellisen tuoreesti, kun se oli osana Disney Afternoon kokoelmaa ja helposti koko kattauksen surkein esitys. Hyvin vaikea keksiä mitään oikeasti positiivista sanottavaa.


61. Master Reboot

Jotenkin pirun tylsä ja puuduttava peli jossa liikutaan erilaisissa ympäristöissä ja ratkotaan pulmia. Tästä on jotenkin todella mitäänsanomattomat fiilikset sillä en hirveästi tuntenut pääseväni sisään tähän peliin koska se ei oikein millään tavalla napannut ja muuttui kokoajan tylsemmäksi.


60. Bureau: XCOM Declassified

Ensivaikutelma on positiivinen. Kolmannen persoonan ammuskelua tyylikkäällä pelihahmolla lierihattuineen ja asekoteloineen, kuin parhaimmista noir tarinoista. Pelissä on ihan tarinaakin, mutta se ei pelasta vaan lässähtää lopussa. Peli on tuhottu jo hyvin ennen sitä. XCOM on taktinen pelisarja mutta tämä ei niinkään. Tiimiläisiä on aika vaikea menettää. Ohjattavuus on suhteellisen toimiva mutta pelattavuus on jatkuvaa toistoa ilman oikeaa tunnelmaa. Dekkarisävytteisyys päähahmossa muuttuu kapteeni Kirk wannabe urpoksi villapaitoineen ja Ghostbuster varsuteineen. Tämä ei olisi ongelma jos tämä olisi valinta. Tämä peli jätti ikävän maun, koska se alkoi niin hyvin, mutta eteni huonompaan suuntaan.


59. Hidden Agenda

Niin paljon loistavia ideoita ja paljon potentiaalia joka on mennyt täysin hukkaan kun siitä ei ole osattu ottaa kunnolla irti yhtään. Kokonaisuus on aivan liian lyhyt ja kaikki isoimmat osat ovat aivan liian suppeita, puhumattakaan siitä miten kaikki palaset toimivat yhdessä, eli siis huonosti.


58. Grand Thef Auto V

Tuntuu että tässä kohtaa se tietty tyyli mitä GTA sarjassa on ollut (mitä en itse nyt niin hyvä pitäisi alunalkaenkaan) on jo täysin poissa. Ajaminen on tylsää kun sitä joutuu tekemään pakonedestä niin paljon, pelihahmot ovat tylsiä, kaikki toistaa itseään eikä missään ole sellaista mielekkyyttä joka kannustaisi jatkamaan.


57. Another World

Yritys erehdys peli, lähemmäs mikä tahansa ja kaikki tappaa kerrasta, vähän väliä pitää arpoa että mitä pitäisi tehdä, minne pitäisi mennä ja miten pääsee eteenpäin, puhumattakaan tässä pelissä voi saada itsensä tilanteeseen jossa eteenpäin ei enää pääse.


56. Fallout 3

Ruma ja buginen, sekä aika tylsähkö ja itseääntoistava. Se kiteyttää aika hyvin sen mitä itse tunnen tätä peliä kohtaan. Peli alkaa kiinnostavasti eikä ole tyylillisesti huono, mutta pelattavuudessa se jättää aivan liikaa toivomisenvaraa ja kyllä ne monet itseääntoistavat ideat ja todella härskit bugit syövät mielekkyyttä erittäin nopeasti ja tehokkaasti.


55. Final Fantasy XII

Final Fantasy sarjassa on monta ylä- ja alamäkeä. Joukossa on monta peliä jotka voin vieläkin laskea niiden parhaiden pelien joukkoon, kovana kärkenä 8, 7 ja 4. Minulle viimeinen todellinen Final Fantasy oli 10, sen jälkeen ollaan menty alamäkeen ja lujaa.

Jos jotain hyvää pitäisi sanoa, niin Balthier ja Fran ovat molemmat todella hyvin tehtyjä hahmoja. Se mikä oikeasti tuhoaa tämän pelin on se taistelu. Tälläinen tyyli ei ole hauskaa. Se että pelihahmot "ohjelmoidaan" tekemään tiettyjä asioita tiettyjen vaatimusten täyttyessä ei ole kovin hauskaa. Dragon Age sarjan kanssa tämä vielä menee kun siinä ollaan sentään askel reaaliaikaisemman taistelun puolella. Mutta tämän kanssa sitä tunnetta ei ole. Tämä peli on puuduttava ja tylsä. Summon olennot ovat yhtä tylsiä kuin tylsimmät hahmot ja se on aika paha ventti, kun kyseessä on Viimeinen Fantasia. Tekisi mieli heittää kunnolla alemmas koska tämä on loukkaus pelisarjaa kohtaan.


54. Erica

Tarpeettomia pelielementtejeä elokuvallisessa kokonaisuudessa vain rikkomassa immersiota. Tuntuu että pelin kanssa ei vain olla osattu valita sellaista suuntaan, joka kantaisi loppuun asti, ilman että se alkaa ärsyttämään.


53. Lone Survivor

Kaikki huonon kauhupelin palaset, mutta 2D 8Bit tyylisesti. Ei voi väittää että se toimisi juuri millään tavalla paremmin kuin monissa muissakaan tapauksissa.


52. Star Wars: Force Unleashed II

Tämän pelin kohdalla sanotaan heti että ensimmäinen peli ei ole tuttu joten en voi verrata siihen. Tämän pelin kanssa pari asiaa iskee todella nopeasti esiin. Pelihahmo on todella tylsän näköinen äijä, eikä järin kiinnostava muutenkin. Pelattavuus on yhtä toistoa taisteluissa ja pituutta on todella vähän. Taistelu on ihan näyttävää ja toimivaa, mutta kun se on samanlaista kokoajan, niin siihen menee nopeasti maku. Samoja vihollisia tulee vastaan kentästä toiseen ja kaikki vähän eeppisemmät osat on nekin pilattu ties miten, mukaan lukien viimeinen taistelu.


51. Rainbow Moon

Graafinen ulkoasu ei ole sieltä parhaasta päästä eikä pelin yleistä otetta voi muutenkaan kehua koska kokonaisuus on kuin jostakin nukkemaasta. Keskinkertainen pelattavuus ei siis voi pelastaa mitään.


50. Simpsons

Tämä peli ei ole lyhyt, sisältää ihan kivat grafiikat ja useamman pelattavan hahmon. Se mihin kaikki tuhoutuu on siihen, mihin Simpson pelit ovat kaatuneet jo NES aikakaudella, ohjattavuuteen. Se miksi otan tämän pelin NES pelien sijaan, on se, että tämä peli onnistuu nokittamaan. Nyt vihollisena on myös kamera. Se että tämä peli ei sisällä sitä TV sarjan hauskuutta, olisi sivuseikka jos kokonaisuus olisi pelattava. Ohjattavuus on vähän tönkkö ja heti kun luvassa on tasohyppelyä, niin olet liemessä. Tämä kaiken saa vielä yhdellä tavalla toiseen potenssiin: Valitse moninpeli. Ruutu kuuluu jaka leveyssuunnassa kahtia, ei poikittaissuunnassa ja tämä peli demonstroi erittäin hyvin, miksi näin.