Parhaiden pelien tapaan, listaa voi jatkaa vaikka kuinka ja kyllähän sen tekeminen vaikeammaksi muuttuu, koska mitä korkeammalle mennään, sitä epäselvempää on että mikä peli on huonompi kuin toinen. Etenkin kun tämä lista jatkuu suoraan yhdestä toisesta.

 

 

 

Lyhyt sääntökertaus:

 

Vain yksi peli sarjasta ja yhdestä genrestä

Vain pelejä joita olen itse pelannut   

Ei kokoelmia, vain yksittäiset pelit

Ei pelejä jotka muuttuvat selvästi ja usein

Pieninä lisäsääntöinä:

Ei ilmaispelejä

Vain pelejä joita olen pelannut vähintään noin tunnin.

- Paitsi jos pelin pelaa läpi alta tunnin.

 

Vaikeammaksi ja epämääräisemmäksi menee kun monien kohdalla alkaa olla vähän pilkunviilaamista että kumpi peliä (X vai Y) nyt olisi oikeasti huonompi ja kun mukaan kasataan kaikki aikakautensa tuotteet niin vaikeammaksi menee taas, mutta uudella tasolla.

Sanoisin että ykköspleikkaria vanhempien pelien kanssa, pelin pitää oikeasti erottua joukosta jotenkin, jotta sen oikeasti ottaisin mukaan, puhumattakaan että peli pitää muistaa sen verran hyvin, että tiedän, miksi se on niin huono.

Muutenkin alkaa huomata miten paljon todella huonona pitämiään pelejä alkaa arvostaa, kun oikeasti huonoja tulee vastaan vähän enemmän. Järjestys muuttuu aina kun tarpeeksi montaa peliä tulee pelattua, jotka oikeasti eivät nappaa. Tälläkin listalla on muutama, jotka aloittivat osassa 1.

Sitten taas muutamia lisäyksiä (lukuisista) peleistä joita en ole pelannut sitä vaadittavaa tuntia:

- Hello Neighbor, Get Even, Mystery Chronicle: One Way Heroes, Kinetica sekä Citites Skylines.

 

EPÄKUNNIALLISIA MAININTOJA

 

Forspoken

Syphon Filter

Fallout 76

Gotham Knights

Minecraft: Story Mode

 

77. Godzilla

Emämunaus mitä tulee Godzilla peleihin. Siis tämä olisi ollut munaus PS2 kaudella joten PS4:llä se on ihan roskaa. Isommaksi ongelmaksi nousee se, että tässä pelissä ei ole oikeastaan mitään sellaista, joka toimisi millään tavalla hyvin. Pelattavuus on erittäin puuduttavaa ja kokonaisuudesta saa sellaisen vaikutelman että siinä ei ole yritetty mitään sellaista, mitä modernilta peliltä voisi millään tasolla odottaa. 

76. Garou: Mark of the Wolves

Todella perustasoinen tappelupeli ilman mitään sellaista mikä erottaisi sen massasta. Toiminta on ok, aika vanhanaikainen ja hahmo valikoima on aika tylsä, kun mukana ei ole oikein mitään sellaista mikä todella nappaisi.

75. Jumanji: The Video Game

Tämä on laiskimmasta päästä mitä tulee elokuvapeleihin, sillä uusista Jumanji elokuvista tutut hahmot ovat kyllä mukana, mutta siihen se pitkälti jääkin, sillä pelattavuudessa peli on aivan erilainen kuin elokuvat ja suoraan tylsästi toteutettu. Kentät eivät tarjoa juurikaan vaihtelua ja lähemmäs kaikki osa-alueet pelistä on tehty todella hutiloiden.

74. Homefront: Revolution

Yksi huonoimpia räiskintäpelisarjoja ja Revolution on sieltä huonommasta päästä jopa tällä tasolla. Peli on suoraan tylsä ja pelattavuudessa todella mielikuvituksen. Puhumattakaan että koko asetelma on yhtä aikaa todella pakotetun oloinen, huonosti rakennettu ja rytmitetty, mikä vain korostaa sitä että tämä on niitä pelejä jota ei olisi koskaan pitänyt edes tehdä.

73. Inversion

Räiskintäpelejä on monenlaisia. Yleensä se peruskaava on se että ensin harjoitellaan, sitten pelataan peliä joka on kohtaus toisensa jälkeen samanlaista vihollisten ampumista. Yleensä tarkoitus on hävittää kaikki vihut alueelta ja tämä vaikeutuu kokoajan. Inversion on juurikin tälläinen, mutta tehtynä huonosti. Mukana on vähän painovoimalla leikkimistä, mutta siitä ei ole oikein osattu tehdä toimivaa elementtiä peliin. Toiminta on aika tylsää ja siitä puuttuu tietty asenne. Tämä peli toi mieleen Gears of War sarjan, mutta huonosti tehtynä. Ampumisessa ei ole juuri mieltä ja pomovihollisia on vain pari, joita vastaan joutuu tappelemaan kerran toisensa jälkeen. Puuduttavaa peruspelaamista ilman mitään ihmeempää.

72. Magus

Eniten tämän kanssa nyppii se todella puolivillainen, itseääntoistava ja todella halvalla tavalla tehty pelattavuus. Tuntuu että oikein missään kohtaa peliä ei ole nähty oikeasti vaivaa.

71. Resident Evil: Operation Raccoon City

Selvästi huonoimpia RE sarjan pelejä. Idea ei ole huono ja vaihteluakin peliin saa erilaisten hahmojen muodossa, mutta se pelattavuus on todella heikosti tehty. Ohjattavuus on vähän niin ja näin ja toiminnasta puuttuu se kuuluisa mielekkyys todella selvästi. Heti jos pelannut muita toiminnallisia RE pelejä niin tämän pelin heikkoudet ovat erittäin selkeät.

70.  Linger in Shadows

Nippa nappa peli ja vieläpä huono peli. Tavallaan kuin erikoinen taideprojekti jossa pelaaminen on tavallaan pulmanratkontaa ja kokeilemista, miten päästä eteenpäin. Uskomattoman tylsää ja vielä epäselvempää. Tavallaan nokkela idea, mutta erittäin huonolla toteutuksella.

69. Jak & Daxter: Lost Frontier

Jak & Daxter sarja on sellainen joka trilogian aikana parani kokoajan. Lost Frontier ei sisällä mitään järin hyvää, samalla tavalla kuin vaikka Jak II tai Jak 3. Graafinen ulkoasu on surkeampi ja tarina on irrallaan muista. Sen lisäksi tätä on pääasiassa aluksilla lentelyä ja taistelua. Se ei ole järin nappaavaa vaan tylsää. Ohjattavuus on kelvollinen mutta kokonaisuus ei niinkään.

68. Shadow of the Colossus

Yksi yliarvostetuimpia pelejä mitä mieleen tulee. Todella pulmapainotteinen, paikoin turhauttavalla tavalla ja pelimaailmaan todella tyhjä ja suoraan tylsä. Colosseissa on kyllä tyyliä ja ulkoasultaan peli on näyttävää sorttia, mutta se ei paljoa paina siinä kohtaa kun pelaaminen on todella nopeasti todella turhauttavaa ja kaukana mielekkäästä. Tarinakaan ei pelissä mitään irtopisteitä kerää.

67. Last Stop

Erittäin heppoisesti ja perusrunkoisesti tehty valintoihin pohjautuva tarinapeli kelvollisilla ideoilla. Peli etenee melko nopeasti "episodipeliksi" ja valinnat ovat pääasiassa melko turhanpäiväisiä. Tämän lisäksi kokonaisuudesta jää melko mitääsanomaton fiilis koska millään ei tunnu olevan pelissä todellista merkitystä. Edes päätarina ei pysy kasassa, koska valintarakenne kokonaisuudessa on melko yhdentekevä, eivätkä valinnat oikeastaan johda mihinkään, koska lopussa lähinnä viimeiset ratkaisut vaikuttavat.

66. Prey

Päähenkilö ei ole hyvä, sivuhahmot eivät ole järin kiinnostavia ja peli on jotenkin todella rasittava. Tuntuu räiskintäpeliltä jossa idea on hiiviskellä siinä samalla kun ravaa paikasta toiseen. Vähän väliä peli laittaa paikan jossa useampi reitti eteenpäin, jos onnistut löytämään yhdenkään. Toiminnassa ei ole mielekkyyttä ja vaikka kokonaisuudessa onkin muutama hyvä idea, niin niitä ei ole käytetty kovin vahvasti.

65. Tailspin

NES pelien kanssa muistikuvat voivat olla vähän suttuisia mutta tämän kanssa aikaa on käytetty tarpeeksi ja suhteellisen tuoreesti, kun se oli osana Disney Afternoon kokoelmaa ja helposti koko kattauksen surkein esitys. Hyvin vaikea keksiä mitään oikeasti positiivista sanottavaa.

64. Far Cry 4

Alunperin piti valita Far Cry 6, jonka umpisurkea pääroisto, melko tylsä ja vieläpä pelihahmon kautta typeräksi kasattu tarina eivät vakuuttaneet, vaikka toiminnassa ehdottomasti puolensa onkin. Pelissä oli myös omat hoopoutensa, mutta FC4 on vielä huonompi, tosin siinä on merkittävästi parempi pääroisto. Päähahmo on tylsä mutta lähemmäs kaikk sivuhahmot joita pelaajan pitäisi auttaa, ovat joko niin ärsyttäviä tai suoraan huonoja, että pelaaminen on hyvin tylsää puuroa, melko perusrunkoisella toiminnalla.

63. ABC Murders

Peli jossa olisi mahdollisuuksia, mutta joka on lopulta todella tavanomainen vanhanaikainen seikkailupeli jossa paikkoja tutkitaan kyllästymiseen asti, kuunnellaan itseääntoistavia lausahduksia ja ratkotaan pulmia kyllästymiseen asti. Tämä on niitä pelejä joka on selvästi tehty aika huitaisten, todella uskollisesti alkuperäiselle tarinalle, mutta sitä kautta se ei ole kääntynyt erityisen hyvin pelimuotoon, koska pääpaino on pulmissa, ei mysteerin selvittämisessä, missä sen pitäisi olla.

62. Oddworld: Soulstorm

Abe's Odyssey sekä New n Tasty eivät ole merkittävästi erilaisia pelejä, mutta Soulstorm sattuu olemaan se peli sarjasta jota olen itse pelannut enemmän kuin vain kokeilumuodossa. Vanhemmat ovat joka tapauksessa selvästi vaikeampia oikeastaan kaikilla mahdollisilla tavoilla. Silti, Soulstorm tuntuu sellaiselta peliltä, että se ei tee yhtään mitään merkittävästi paremmin, vaan nojaa aivan samoihin ideoihin, mikä tekee siitä aivan yhtä turhauttavan kuin aiemmistakin peleistä.

61. Speed Freaks

CTR on suosikki rallipelini, ei epäilystäkään. Speed Freaks yrittää tehdä sen mitä CTR ja sitä ennen Mario Kart ovat tehneet. Karting rallia mutta aseiden kanssa. Erona on se, että CTR sisältää paljon hyviä hahmoja, napakan pelattavuuden ja kiinnostavia aseita ja todella hyviä kenttiä. Speed Freaks ei sisällä näistä mitään muuta kuin vesitetyt versiot. Tämä on ihan pelattava peli, mutta ei yhtään kiinnostava tai nappaava. Hahmot ovat tylsiä ja ajamisesta puuttuu se mielekkyys.

60. Blasphemous

Heikko 2D soulslike joka on ehkä groteskin verisellä tavallaan tyylikäs peli, varsin hyvällä teemalla, mutta joka ei pelattavuudessa vedä mitään irti pisteitä, vaan tuntuu pääasiassa aika perusrunkoiselta toimintapeliltä melko sekavalla metroidvaniamaisuudella. Kaikkea vain koristaa se, miten heikosti hahmonkehitys ja pelin eteneminen/rakentuminen toimivat ja ovat rytmitetty.

59. Erica

Tarpeettomia pelielementtejeä elokuvallisessa kokonaisuudessa vain rikkomassa immersiota. Tuntuu että pelin kanssa ei vain olla osattu valita sellaista suuntaan, joka kantaisi loppuun asti, ilman että se alkaa ärsyttämään.

58. Maquette

Varsin kiinnostavaa ideaa käyttävä pulmapeli, joka ei kuitenkaan kestä kovinkaan hyvin loppuun asti. Merkittävin ongelma pelissä on sen rytmityksessä. Peli kun on niin tylsä pelattavuudessaan, että syö kiinnostusta miettiä pulmia, vaikka ne suhteellisen hyvin onkin tehty. Tarina sen sijaan on yllättävän toimiva.

57. Battle Toads

NES pelien joukossa aivan liian vaikea, sillä turhauttavalla tavalla. Peli alkaa oikein hyvin, mutta ei kestä pari tasoa pidempään oikeastaan yhtään. Pelin ideat eivät ole huonoja, mutta niiden toteutus on.

56. Trojan

Ehdottomasti heikkoa laatua koska on haasteellisesti pääasiassa epäreilu. NES vaikea peli jossa haastee tulee pääasiassa monista heikoista ratkaisuista. Pelissä on siis ehdottomasti puolensa, mutta se on myös monella tavalla aivan liian turhauttava jotta sitä voisi pitää edes NES tasolla kelvollisena ja pelaamisen arvoisena.

55. Predator: Hunting Grounds

Predator peli jota kohtaan ei olisi kannattanut olla isompia odotuksia. Yksinpelikampanjasta ei ole tietoakaan ja kelvollinen toiminta ei sekään pääse predatorilla pelatessa millään tavalla oikeuksiinsa koska ihmispelaajat ovat useimmiten liian tehokkaita ja tekoälyviholliset liian epätasapainoitettuja vaikeustasosta riippuen. Tämä on predator peli jossa ei ole osattu käyttää mitään niitä asioita, joita predator peliltä todellakin toivoisi ja joiden luulisi olevan perusasioita.

54. Balan Wonderworld

Kivoja ideoita, paljon värejä, runsaasti muuttujia ja sitä rataa. Toteutus on kuitenkin onnistuttu tekemään niin turhauttavaksi, että pelin kanssa kiinnostus on oitis lopussa. Tätä ei myöskään auta se että pelin rytmitys ei ole erityisen hyvä ja kokonaisuus on graafisesti aivan liian lapsimainen. Pelattavuus on kuitenkin se, mihin kaikki lopulta romahtaa, sillä peli tuntuu tutulta tasohyppelypeliltä, lähes vanhentuneilla ideoilla.

53. Yaiba: Ninja Gaiden Z

Ninja Gaiden sarjan ylivoimaisesti heikoin osa joka saa Ninja Gaiden 3:n (Razor's Edge) tuntumaan oikein hyvin tehdyltä toimintapeliltä. Hienoa ulkoasua lukuunottamatta mikään ei toimi tässä pelissä ja imee mielekkyydestä aivan kaiken pois, johtaen erittäin suureen pettymykseen ja turhauttavaan kokonaisuuteen josta saisi etsimällä etsiä hyviä puolia.

52. Star Wars: Force Unleashed II

Tämän pelin kohdalla sanotaan heti että ensimmäinen peli ei ole tuttu joten en voi verrata siihen. Tämän pelin kanssa pari asiaa iskee todella nopeasti esiin. Pelihahmo on todella tylsän näköinen äijä, eikä järin kiinnostava muutenkin. Pelattavuus on yhtä toistoa taisteluissa ja pituutta on todella vähän. Taistelu on ihan näyttävää ja toimivaa, mutta kun se on samanlaista kokoajan, niin siihen menee nopeasti maku. Samoja vihollisia tulee vastaan kentästä toiseen ja kaikki vähän eeppisemmät osat on nekin pilattu ties miten, mukaan lukien viimeinen taistelu.

51. Wanted: Dead

Erinomainen esimerkki siitä kun kaikki hyvät ideat pelattavuudessa ja tyyliratkaisuissa eivät kanna yhtään, koska kaikki on toteutettu todella huonosti. Pelissä olisi mahdollisuuksia, mutta oikeastaan mikään osa-alue ei kanna kokonaisuutta. Pelattavuus on kömpelöä eikä kelpaa näin nopeatempoisessa kokonaisuudessa ja yleinen tunnelma tarinassa on todella kiusallinen ja heikosti toteutettu. Siihen päälle vielä todella epäreilulla tavalla vaikeita peliratkaisuja ja kokonaisuus turhauttaa todella usein.

50. Lion King

Vaikka SNESin Leijonakuningas onkin hyvin vahva ehdokas, niin silti pakko nostaa esille NESin Lion King ja varsinkin yhdestä syystä, joka oitis tekee siitä säälittävän tapauksen. Tämä peli jää kesken, keskittyen vain pentu Simban osuuteen tarinasta, mikä on suoranaisesti typerä ratkaisu. Varsinkin kun tämä on tullut NESin loppuaikoina, niin ei voi olla etteikö olisi ollut tilaa, osaamista tai rahkeita viedä tarinaa loppuun asti, kuten elokuvassa.