Soulslike genre pyrkii esikuviensa tapaan tarjoamaan ison liudan toinen toistaan merkittävämpiä pomotaisteluita. Siinä missä jotkut Soulslike pelit kuten Remnant: From the Ashes onnistuu esimerkillisesti, toiset, kuten Surge, jäävät todella kauas siitä, mitä pitäisi olla.

 

 

 

Monissa Soulslike genren peleissä on valtava määrä pomotaisteluita, kun taas joissakin on hyvin vähän. Tästä syystä tarkoitus onkin korostaa monien Soulslike pelien pomovihollisia, varsinkin niistä peleistä joissa ei ole tarpeeksi pomovihollisia vertailukelpoisen listan tekemiseen.

Vertailusta suljetaan pois pelit, jotka ovat osana toista listaa tai joissa on tarpeeksi materiaalia kokonaan omaan. Nyt korostetaan enemmän sellaisia Soulslike pelejä joissa ei yksinään ole tarpeeksi pomotaisteluita listan kokoamiseen ja näin ollen niistä tehdään osa kaltaistensa kanssa koottua listaa.

 

Seuraavat pelit eivät ole mukana tässä vertailussa:

- Remnant: From the Ashes (ansainnut oman)

- Hollow Knight (ei ole mielestäni Soulslike)

- Darksiders III (osa Darksiders listaa)

- NiOh 1&2 (riittävästi omaan)

- Bloodborne (osa Soulsborne listaa)

- Dark Souls trilogia (osa Soulsborne listaa)

- Demon's Souls (osa Soulsborne listaa)

- Code Vein (ansainnut oman listan)

- Star Wars: Jedi Fallen Order (osa Star Wars listaa)

- Sekiro: Shadows Die Twice (ei ole Soulslike)

- Elden Ring (riittävästi sisältöä omaan)

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Annihilator - Lords of Fallen

Monista kliseisistä pomovihollisista ehkä se mekaniikoiltaan ja yleiseltä toteutukseltaan kaikista tasapainoisin ilman mitään oikeasti halpamaista.

 

Enslaved Grisha - Mortal Shell

Kaikista grisha hirviöistä se ehkä onnistunein, tyylikkäällä sijainnilla ja varsin hienolla ulkoasulla, joka on omiaan erottamaan tämän kaltaisistaan.

 

Matriarch Celeste - Surge 2

Tämä luudalla lentävä noita-akka on yksi loppupelin astetta ärsyttävämpiä viholisia. Tietyt tekniikat tekevät tästä suhteellisen helpon, mutta kestävyyttä on liikaa.

 

Bishop of the Cite - Steelrising

Tämä saa pisteet lähinnä siitä, että eräs idea tekee tästä omanalisensa. Se että pääasiassa hyppyhyökkäykset oikeasti toimivat tähän viholliseen.

 

White Lady - Lies of P

Stalkereita vastaan käytävät taistelut ovat melko samanlaisia, mutta loppuviimeksi oikein hyviä ja tämä rapiiria käyttävä hahmo on niistä paras.

 

24. Captain Cervantes - Surge 2

Kapteeni Cervantes on siinä mielessä todella kiinnostava tapaus, että hänestä voi saada kaksi erilaista asetta, riippuen että minkä osan katkaisee. Vihollisena hän olisi voinut olla hienommankin näköinen ja mekaniikoiltaan erota enemmän normaaleista vihollisista. Näkymättömyys on päivän sana tässä taistelussa, mikä tekee siitä helposti aika raivostuttavan, puhumattakaan että Cervantes käyttää järeää haulikkoa joka lähietäisyydeltä tekee ikävästi vahinkoa ja näkymättömänä lähelle pääseminen on helppoa. Jos näkymättömyys ei olisi näin isossa roolissa, olisi tämä pomotaistelu ylempänä, koska silloin se ei olisi niin halpamainen.

23. Imrod the Unreperrant - Mortal Shell

Ehkä se vähiten erikoinen Mortal Shellin maailmojen pomovihollisista, mutta omalla tavallaan varsin hyvin tehty kokonaisuus. Imrod panostaa todella brutaaliin voimaan ja se näkyy todella selvästi hänen taistelutyyllissään ja kestävyydessään. Tämä kaveri on kestävä, vahva ja hidas. Mutta ei merkittävästi helpompi tai vaikeampi kuin muutakaan.

22. Iska - Immortal Unchained

Hyvin vihreäsävytteinen kokonaisuus, mikä tuo tähän oitis eräänlaista tyyliä. Palkkio taistelusta on ehdottomasti sieltä parhaasta päästä, mutta taistelu itsessään on vähän niin ja näin. Iska ei ole ylikestävä, mutta käyttää paria aika halpamaista temppua taistelun aikana, mikä kyllä vie pisteitä. Mutta tyylillisesti näyttää kuitenkin todella hyvältä.

21. The Iron Queen - Steelrising

Pelin viimeiseksi pomotaisteluksi tämä ei ole se eeppisin mahdollinen eikä se hienoin mahdollinen. Pelimekaanisesti se on kuitenkin oikein hyvin tehty taistelu ja tietty riikinkukkomainen tyyli on ihan ok. Kyllä tästä vähän enemmän odotti alunperin, mutta ei kyseessä huono taistelu ole, se on vain huono viimeiseksi taisteluksi.

20. The Centaur - Steelrising

Astetta erikoisemman näköinen automaton. Kentauri on taisteluideoilta oikein hyvin rakenne taistelu jossa on mukana juurikin sellaisia temppuja joita tälläiseen robottiin kuuluukin. Muutamat aika simppelit ideat toimivat todella hyvin ja tämä on ehdottomasti yksi selvästi omanlaisempiaan ja tyylillisesti todella onnistuneita pomotaisteluita. Tiettyä ratsastajatyyliä jota ei tässä pelissä erityisen paljoa näe.

19. Crucix, Twiceborn - Mortal Shell

Tämä roomalaissävytetinen hahmo käyttää juurikin sellaista kypärää ja aseistusta joka viittaa tähän kulttuuriin ja tuo hahmoon tiettyä lisävivahdetta. Taistelupaikka sopii tähän myös, mutta se mikä erityisesti toimii on se miten taistelu jaksottuu ja miten kaksoset tapetaan tässä taistelussa, vuorotellen. Tosin Crucix on vähän outo tyylillisesti, kun huomioi millaisen maailman lopussa häntä vastaan taistellaan.

18. Arlen - Immortal Unchained

Ehdottomasti pelin erikoisimman näköisiä pomovihollisia ja ehdottomasti niitä paremmin tasapainoitettuja. Arlen on kuin pelkkä kelo suon laidalla, mutta taistelussa tästä otetaan aika paljon irti ja vieläpä hyvin erilaisella tavalla mihin ainakin itse olin varautunut. Arlen on näitä helpompia pomotaisteluita, mutta rajallinen tila erilaisten roskien määrä tässä taistelussa pakostakin tekee siitä melkoisen sotkun.

17. Mary Reid - Vampyr

Ehkä lähimpänä sellaista taistelua, jossa tarinallista pohjaa on myös tuotu mukaan, vaikka siitä ei ole otettu läheskään tarpeeksi irti. Tarinallisessa mielessä tämän taistelun painoarvo on merkittävästi korkeampi kuin monilla muilla. Pelillisesti yhteenotto ei ole se erikoisin, vaikka muutama kiinnostava temppu tällä vampyyrilla onkin.

16. Alchemist of Luxembourg - Steelrising

Ulkoisesti tämä on näyttää melko tavanomaiselta, hyvin samanlaiselta kuin monet pelit viholliset näyttävät. Se ei tee tästä mitenkään typerän näköistä, vaan tavallaan ulkoasu toimii oikein hyvin. Se mikä kuitenkin nostaa tämän oikeasti uudelle tasolle on se, mitä pelimekaniikkoja hahmossa on käytetty. Alkemista käyttää useampaa elementtia ja tapa jolla erilaiset hyökkäykset on saatu toimimaan yhtenä suurena kokonaisuutena on todella vaikuttavaa. Ehdottomasti yksi pelin yllättävän hyviä pomotaisteluita.

15. Varg - Thymesia

Sellainen todella tyypillinen ritarihahmo joka on järeä sanan varsinaisessa merkityksessä. Tämä on uusintamatsi pelin alkupuolella jolloin tämä vihollinen teki pelaajasta selvää jälkeä. Taistelytyyliltään tämä ei eroa merkittävästi monista muista ritarihahmoista joita genressä on tullut vastaan vaikka kuinka paljon, mutta tämän pelin tasolla tämä toimii erittäin hyvin ja erottuu todellakin edukseen ei vain hahmon tyylikkyydessä, vaan myös siinä, miten hyvin taistelu on toteutettu kokonaisuutena.

14. Naylon - Immortal: Unchained

Ollakseen jälleen yksi massiivinen superhirviöpomotaistelu, on Naylon yllättävän hyvä ja onnistunut yhteenotto jossa ei ole oikeastaan mitään erityisen epäreilua, vaan aidosta hyvin tasapainoitettu haaste, mitä tältä peliltä ei ole missään vaiheessa aiemmin oikeastaan saanut tällä tasolla. Naylon ei ole hirviömuodossa se mieleenpainuvin, mutta ympäristö jossa taistelu käydään on uskomattoman hieno, sillä tämä oranssisävytteinen maailma on todella tyylikäs. Myös tapa jolla taistelua alustetaan on oikein hyvä, kun Naylon juttelee pelaajalle.

13. Malog - Immortal: Unchained

Ehdottomasti yksi pelin tyylikkäimpiä ilmestyksi mitä tulee taisteluun. Ulkoisesti Malog jää aika lappeaksi, sillä tähän hahmoon olisi voitu tuoda aika paljon enemmänkin ulkoista tyyliä. Areena, taistelun alustus ja aloitus kuitenkin vetävät isot pisteet, eikä taistelu itsekään ole mitenkään huono vaan sopii peliin oikein hyvin.

12. Rogue Process - Surge

Ensimmäisen pelin viimeinen pomovihollinen on kahtiajakoinen tapaus sillä se idea taustalla on hyvä, mutta ulkoisesti tämä epämääräinen teknologiamöykky voisi olla hienompikin. Ensin luvassa on hirviömuoto jota vastaan taistellaan sen mukaisesti ja siitä seuraavana on ihmismäisempi muoto johon taas sopivat erilaiset taktiikat. Tiettyä tyyliä tässä on, mutta kyllä se aikoinaan tuntui vähän lappealta. Joskis palkinto oikeanlaisesta taposta on juurikin sen kaiken vaivan arvoinen ja paikkansa viimeisenä pomovihollisen tämä sekasotku on ansainnut.

11. The Executioner - Steelrising

Tämä on pelin mahdollisesti paras pomotaistelu parista syystä. Tyylillisesti giljotiinista tehty automaton on erittäin nerokas ratkaisu ja kun kyse on Ranskan vallankumouksesta, on tämä myös runollisesti erinomainen valinta. Pelimekaniikoilta tämä on myös hyvä taistelu ja vaikka isona kokonaisuutena Steelrising ei niitä parhaita pomotaisteluita tarjoakaan, niin tämä on yksi niitä joka erottuu todella vahvasti joukosta. Myös koneiden joukosta ylipäätään, sillä tämä on sen verran erikoinen tapaus.

10. Hanged Queen - Thymesia

Huonon pelin parhaita pomotaisteluja sillä tämä on yllättävän hyvin tasapainoitettu hirviötaistelu jossa on mukavasti muuttujia. Lepakkona vihollinen imee ajoittain elinvoimaa maassa olevasta verilammikosta ja parantaa itseään. Tällä vihollisella ei ole oikeastaan mitään todella epäreiluja liikkeitä mikä tekee tästä yllättävän hyvin tehdyn kokonaisuuden. Loppuviimeksi haaste on tasapaksu kaikilla osa-alueilla ja viimeinen silaus on erittäin hyvin tehty ulkoasu ja lepakkotyyliset pomoviholliset ovat monesti aika hienoja.

9. Major General Ezra Shields - Surge 2

Taustaltaan Shields on astetta kovempi jätkä ja taistelussa ei mikään nyhverö, vaan hyvin aggressiivinen. Ensimmäinen vaihe taistelurobottia vastaan ei ole sieltä parhaasta päästä, mutta toinen vaihe kenraalia itseään vastaan on paljon parempi. Taktiikat ovat hyvin erilaisia sillä taistelurobotti iskee kauemmaskin kun taas kenraali käyttää nyrkkeilyyn sopivia hansikkaita, eli käy raivolla päälle. Tapa jolla kaksi pomotaistelua on kuin nivottu yhdeksi sopii kuitenkin todella hyvin ja tarjoaa haastavan kokonaisuuden.

8. Black Cerberus - Surge

Musta Kerberus ei ole vain pelin vaikeimpia pomotaisteluja, vaan se on yksi näitä turhauttavan kryptisiä, mitä tulee palkintoon. Sen lisäksi tämä on helposti pelin hienoimpia pomovihollisia tyylillisesti. Musta versio Kerberus eliittiyksiköstä ja ansaitusti. Taistelee kuin ihmisviholliset, mutta lyö kovaa ja kestää rankaisua, puhumattakaan että osaa hyödyntää erilaisia taktiikoita. Jaksotus taistelu on varsin hyvä ja hahmo on todella onnistunut. Lisäksi tästä voi saada hyvin epäreilun, jos saapuu areenalle liian aikaisin.

7. First Warden - Lords of Fallen

Ensimmäinen vartija on niin klisee ritarihahmo tälläisessä pelissä kuin voisi ajatella. Siksi onkin varsin yllättävää ja tavallaan surullista että hän on myös pelin onnistunein pomotaistelu. Iso syy tähän on siinä, miten tämä taistelu kehittyy ja etenee. Warden nimittäin aloittaa miekalla ja kilvellä josta sitten kilven menetettyään siirtyy pelkkään miekkaan ja sitten panssarin menetettyään muuttuu huomattavasti aggressiivisemmaksi kahden käden miekkaotteella. Erittäin hyvin jaksotettu pomotaistelu.

6. Tarsus, First Martyr - Mortal Shell

Helposti hienoin Mortal Shellin eri maailmojen pomovihollisista. Ensimmäinen marttyyri on valtavaa miekkaa käyttävä soturihahmo jota vastaan taistellaan jäällä, joskin liukkaus ei kuulu kuvioon. Tarsus on liikkeissään varsin nopea mutta taistelun jaksotus ja painotus tekee siitä hyvin reilun ja tasapainoisen. Kyllähän se kysyy taitoa ja hyvää ajoitusta, mutta Tarsus on ehdottomasti koko pelin onnistuneimpia pomovihollisia ja vetää valtavat pisteet ulkoisesta olemuksestaan ja jäisestä areenasta jossa taistelu käydään, lumimyrskyssä.

5. Archangel Eli - Surge 2

Arkkienkeli Eli on sen sorttinen pomotaistelu jonka ei oikeastaan edes odottaisi kuuluvan Surgen maailmaan, sillä tämä on sen verran enemmän fantasiaa kuin scifiä. Siitäkin huolimatta Archangel Eli on ehdottomasti pelin hienoin pomotaistelu ulkoisesti, sillä tyyliä tästä taistelusta kyllä löytyy. Sen lisäksi areena jossa taistelu käydään on myös erittäin upean näköinen ja sopii erinomaisesti viimeiseen yhteenottoon koko pelissä. Tosin Eli ei ole hahmona tämän tittelin arvoinen, mutta Arkkienkeli muoto on ehdottomasti todella upea.

4. Geoffrey McCullum - Vampyr

Vampyyrin ja vampyyrinmetsästäjän välinen yhteenotto ja mahdollisesti pelin parhaiten tehty taistelu. Paikka on todella hieno ja yhteenottoa on selvästi pohjustettu pelin aikana. Myös pelaajan valinnoilla on merkitystä siinä miten taistelu etenee ja miten sen päättyy, sillä päätöksiäkin on mukana. McCullum on tyylillisesti erittäin tyylikäs hahmo ja erottuu todella hienosti joukosta kun valtaosa pomotaisteluista on erinäisiä hirviöitä vastaan. Tämä on juuri sopivalla tavalla haastava ja tasapainoitettu yhteenotto.

3. Hadern - Mortal Shell

Pomovihollinen jota vastaan otetaan yhteen useita kertoja ja joka toimii jo pelkästään tutoriaalin harjoitteluvastuksena. Hadern demostroi jokaisen uuden aseen käyttöä, mikä on edellytys aseen saamiselle. Tämä korostaa sitä miten taitava soturi Hadern itse onkaan sillä häneltä sujuu jokaisen aseen käyttö ja jokaisella kerralla pelaajalla on vastassaan erilainen yhteenotto. Ulkoisesti Hadern on myös todella hienon näköinen ritarivivahteinen hahmo, eikä turhia juuri juttele vaan käy suoraan asiaan. Myös areena jossa taistelu käydään on sieltä tyylikkäimmästä päästä kaikessa yksinkertaisuudessaan.

2. Romeo, King of Puppets - Lies of P

Ylivoimaisesti paras pomotaistelu koko pelissä. Nukkejen kuningas on iso konemainen nukke joka taistelee kokonsa mukaan sopivasti. Se lyö kovaa, mutta on hitaampi. Se todellinen ydin tässä taistelussa on kuitenkin itse Romeo, joka on ihmisen kokoinen nukke ja kuningas on vain kone jota hän ohjaa. Romeo on tyylillisesti todella hienon näköinen, taistelee todella hienosti, mutta ei hosuen kuten valtaosan pelin pomovihollisista ja tästä syystä tämä on ehdottomasti yksi onnistuneimpia pomotaisteluja sekä ulkoasussa että haasteessa.

1. Corvus - Thymesia

Erittäin hyvin tehty kokonaisuus ja vaihteeksi tälläinen doppelgangervihollinen pelin viimeisenä pomotaisteluna. Tällä vihollisella on aivan samat temput kuin pelaajalla ja monella tavalla tämä on todellinen loppukoe jossa on syytä tietää miten erilaiset ruttoaseet todella toimivat koska niiden käyttö on erityisen tärkeää tässä taistelussa. Tyylillisesti Corvus on myös todella hienon näköinen ja muutenkin todella hyvin tehty pomotaistelu. Voisi jopa sanoa että tämä on huonon soulslike pelin paras pomotaistelu, joka on hyvä ei vain Thymesian tasolla, vaan koko soulslike genren tasolla.