Eliittitarkka-ampuja Ranskassa

Sniper Elite sarja on yksi parhaita pelejä joissa keskitytään tarkka-ampujan asemaan, mutta jossa on myös mahdollisuus lähestyä kaikkea toiminnallisemmalla otteella. Sniper Elite 5 sijoittuu Ranskaan, edelleen toisen maailmansodan tapahtumiin ja vaikka peli on hyvin samanlainen kuin edeltäjänsä, on siinä hieman lisäyksiä.

Tarkka-ampuja Eliitti 5

Sniper Elite pelisarja on osa osalta muuttunut paremmaksi. Toiminnasta saadaan irti todella paljon ja tarkka-ampuminen on erittäin mielekästä. Näyttävyydestä on saatu irti hieman lisää extraa muutamilla todella toimivilla tyyliratkaisuilla ja erinomaisilla haasteilla joita pelissä riittää. Viides osa ei yritäkään keksiä pyörää uudestaan, vaan pienillä lisäyksillä parannella pelattavuutta sieltä täältä, pitäen kuitenkin vankasti kiinni juuri niistä asioita jotka ovat tehneet tästä pelisarjasta niin laadukasta pelattavaa.

Eliittitarkka-ampuja merihirviön jäljillä

Pelisarjan aiempien osien päähenkilö, luutnantti Karl Fairburne, jatkaa edelleen kärjessä. Tällä kertaa tarina vie hänet Ranskaan, toisen maailmansodan myllerrykseen, vuoteen 1944. Pääkohteena on Möller niminen natsi, jonka panos sotaan on enigmaattinen operaatio Kraken. Vastarinnan tuella Fairburne alkaa sitten purkaa tätä operaatiota osiin. Iso osa ajasta käytetään vihollisten paikantamiseen ja eliminoimiseen. Tarkkuuskivääri on ensisijainen työkalu jonka avulla taitava tarkka-ampuja pystyy poistamaan vihollisia pitkänkin matkan päästä ja jäämättä itse kiinni. Astetta rambomaisempi lähestymistapa on usein terveydelle vaarallisempi, sillä Fairburne ei ole haavoittumaton. Käsiase ja konepistooli tarjovat kyllä eväitä intiiminpään taisteluun ja kyllähän eliittisotilas on myös taitava käsirysyissäkin. Varustukseen kuuluu myös kattava määrä räjähteitä joiden kanssa taisteluun saa oitis uuden lähestymistavan.

Tarina pelissä on lähinnä kiva lisä, mutta se ei ole erityisen oleellinen isossa kokonaisuudessa eikä poikkea merkittävästi aiempien pelien yleisestä tarinarakenteesta ja ideasta. Ympäristö on vaihtunut, mutta ei loppuviimeksi poikkea isommin edellisen pelin Italiasta. Sivuhahmoja on jokunen, mutta he jäävät tarinassa niin suurelta osin sivuun, että heihin isommin kiinny, eikä heistä opi mitään sellaista, joka erityisemmin kasvattaisi heitä hahmoina. Sama pätee pitkälti myös pääroistoon joka ulkoisesti ja on parempi mitä aiemman pelin Böhm, mutta tarinallisesti Böhm oli merkittävästi erityisempi, harmi vain että hahmosta ei oltu tehty mitenkään hienon näköistä, mikä ei sitten tehnyt erityistä vaikutusta. Möller on enemmän perusnatsi, ei mitään järin ihmeellistä, mutta ajaa asiansa paremman puutteessa. Pelin aikana vastaan tulevat tappolista kohteet ovat pitkälti samaa tavaraa, ei mitään erityisempää sisältöä.

Tarina on pitkälti osana kokonaisuutta vain viemässä kaikkea eteenpäin. Aluksi kaikki menee pitkälti selvitetäessä että mikä operaatio Kraken on. Sitten kun se on selvinnyt, niin ideana on keksiä, miten sen voi hävittää. Kentissä olevat sivutehtävät ovat mukavaa täytettä, mutta kyllä tämän pelin suurimpana vetonaulana on suoraan se toiminta, koska kaikki muu on lähinnä ikkunankoristelua.

Pelattavuutta ei muuteta, sitä täydennetään

Tarkka-ampujana Fairburne on vertaansa vailla ja monet osat tehtävistä nojaavat enemmän tai vähemmän varjomaiseen lähestymistapaan, mutta eivät pakota siihen. Pelissä on melko selkeät tavoitteet ja pelaajan on lähinnä päätettä että miten lähestyy näitä tavoitteita. Vihollis-sotilaita on kentissä melko paljon ja hälytyksen sattuessa, niitä tulee lisää. Pelin edetessä joukkoon liittyy myös jääkäreitä, jotka ovat vähemmän kovempia paloja purtavaksi, eikä lähitaistelu ole enää vaihtoehto. Puhumattakaan raskaammasta kalustosta. Vaikka kentät ovat suhteellisen laajoja, ei muutos ole merkittävä verrattuna vaikka SE4:ään. Yhtenä merkittävä muuttujana on tosin pelaajan mahdollisuus kiivetä köynnöksiä ja vastaavia pitkin ja vaikuttaa ympäristöön kentistä löytyvillä työkaluilla; Sorkkaraudalla ja voimapihdeillä. Myös tehokkaammat räjähteet ovat arvokkaita työkaluja kassakaappien tai ovien hajottamiseen, jos pelaaja ei löydä avaimia ja numeroyhdistelmiä kentistä. Upseerit ovat astetta tärkeämpiä kohteita, sillä heillä on yleensä avaimia ja vastaavia. Tämä tosin pakottaa menemään ruumiin luo, jotta voi tutkia mitä taskuista löytyy.

Tarkka-ammunnassa kivääri on ykköstyökalu. Sen kantavuus on pitkä ja jos lähistöllä on äänilähde, peittää se oikealla ajoituksella laukauksen, mikä pitää pelaajan näkymättömänä. Kentätistä löytyvät aseet voivat myös mahdollistaa tietynlaisia lähestymistapoja, sillä singolla voi tehdä merkittävää vahinkoa kulkuneuvoihin, kuten myös astetta tehokkaammalla kiväärillä. Vaimennetut aseet taas helpottavat isompien vihollisjoukkojen hävittämistä lähietäisyydeltä. Pistooli on hyvä ase yksittäisten vihollisten tai taisteluparien hävittämiseen, etenkin vaimennettuna kun taas konepistooli sopii tilanteisiin jotka ovat lähteneet jo hieman lapasesta. Pelimaailmasta löytyvät aseet voivat omalla tavallaan myös kannustaa suoraviivaisempaan toimintaan, mutta suuren vihollisjoukon vuoksi, suunnitelmallinen ja huolellinen lähestymistapa on usein se merkittävästi parempi.

Vaikka kentissä onkin tilaa liikkua ja leikkiä, niin loppuviimeksi kentät ovat todella rajattuja sillä pelaaja ei voi mennä yhdenkään pensaikon läpi, vaan kaikki esteet ovat käytännössä kuin muureja joissa piikkilankaa. Kaikki reitit ovat melko tarkasti määriteltyjä ja vaikka sivutehtävät sun muut vievätkin pitkin karttaa, niin yleensä ne reitit ovat sellaisia, että ne joko näkee todella selvästi heti, tai sitten ne ovat niin hyvin piilossa, että ne löytää vain huolellisella tutkimisella. Sniper Elite 5 ei yritäkään olla avoimen maailman tarkka-ammuntapeli, se on sitten Sniper Elite 6:n homma, vaan vitonen pyrkii tarjoamaan samaa laatua, mitä edeltäjäkin. 

Mielekästä ja tyylikästä toimintaa pienillä lisävivahteilla

Yleinen fiilis pelissä on ennallaan, kaikessa tyylikkyydessään. Röntgenlakauksen hidastuksineen ovat edelleen todella upeita ja saavat monet laukaukset näyttämään ja tuntumaan todella erityisiltä. Tyyliseikat ovat juuri kohdallaan ja SE5 on todella hauska peli pelata, vaikka se ei isompaa vaihtelua tehtävärakenteissaan tarjoakaan. Kenttäsuunnittelussa sentään hieman. Tiettyjä asioita pelissä tehdään toisella tavalla. Itsellä on aiemman pelin pelaamisesta jo jonkin aikaa kulunut, mutta tietyt ideat tuntuvat melko uusilta.

Aseistuksen muokkaus on laajentunut sillä kaikkia kolmea asetta pystyy niin muokkaamaan omaa pelityyliä tukevaksi. Kiväärejä, konepistooleja ja pistooleja on useammanlaisia ja päivityksiä saa kenttiä tutkimalla ja haasteita suorittamalla. Jokaisessa kentässä on yksi erityiskohde, jonka tappamiseen on erityishaaste. Nämä tuovat oitis merkittävästi enemmän haastetta tehtävän suorittamiseen, koska huolimaton startti voi oitis tehdä lisähaasteita pitkälti mahdottomia suorittaa. Aseiden muokkaaminen tosin tukee näitä haasteita sillä jotkut päivitykset lisäävät aseen tarkkuutta, toiset hiljaisuutta ja jotkut nopeutta. Päivityksillä on myös haittapuolensa, mikä vain korostaa sitä, että suunnitelmallisuus on tärkeää, etenkin kun vaikeustasoa nostaa astetta ylemmäs.

Hahmonkehitys on myös isossa. Pelihahmolla on kolme erilaista taitopyörää, keho, varusteet ja taistelu. Taistelu mahdollistaa mm. Kakkosaseen käytön kun pelaaja on maassa, kranaatin takaisin heiton sekä tehokkaamman tähtäyksen myös silloin, kun pelihahmo ottaa osumaa. Varustepyörä taas mahdollistaa enemmän varusteita heti aluksi ja enemmän erikoisammuksia. Keho taas määrittää pelihahmon kestävyyttä, sekä kykyä hallita sydämenlyöntitiheyttä. Kaikki ovat omiaan tukemaan tietynlaista lähestymistapaa.

Kentät myös arvioidaan. Arviossa tutkitaan sitä että mitkä kaikki tehtävät pelaaja teki ja tämä määrittellään 1-3 tähteä systeemillä. SItten on kenttärapotti jossa arvioidaan yhdellä akselilla pelaajan salamyhkäisyyttä tai rynnäköintiä ja toisella sitten pelaajan tappavaa tai ei-tappavaa suhtautumista toimintaan. Tappojen määrä ratkaiseen, hälytysten määrä ratkaisee, kuten myös se, miten usein viholliset havaitsivat pelaajan tai miten monta ruumista he löysivät jne. Omalla kohdalla olin lähemmäs aina tappava ja usein vieläpä rynnäkköivämpää sorttia, mutta ajoittain yllättävän häiveorientoitunut. Peli ei suoraan palkitse tai tuomitse lähestymistapaa, se vain kertoo pelaajalle että miten on mennyt.

Simppeli tehtävärakenne sivuhaasteilla

Päätehtävät noudattava tiettyä tarinan kautta tulevaa rakennetta jossa on yleensä selkeä päämäärä, joka sitten vaatii jonkinasteitta soluttautumista viholliskeskittymään, tai sitten kaikkien vihollisten hävittämistä pelaajan tieltä. Yleensä etsitään jotain dokumenttia tai lippusta lappusta jolla sitten opitaan lisää seuraavaa tehtävää varten. Monesti vieläpä listitään joku natsiupseeri siinä samalla. Ajoittain sitten on luvassa merkittävästi isompaa operaatiota jossa tuhotaan näyttävämmin jotakin viholliskalustoa. Kentissä on myös pienempiä lisähaasteita jotka monesti edellyttävät menemään syrjään päätehtävän polulta ja tutkimaan ympäristöä, josta sitten löytyy vapaaehtoisia tehtäviä, kuten vihollisten kaluston hävittämistä tai muuta pientä kivaa. Jokaisessa tehtävässä on myös tappolista kohde, jonka voi suoraan ampua, tai tappaa lisähaasteella. Palkintona on yleensä aseiden päivityksiä, muokkauksia tai kokonaan uusia aseita. Jotkut haasteet ovat merkittävästi toisia haastavampia suorittaa, mikä tavallaan tuo uudelleenpeluuarvoa.

Etsittäväkään ei kentistä äkkiä lopu. Kentissä on aseiden työstöpenkkejä, joista myös saa lisää päivityksiä aseisiin. Joskus ne ovat hyvin piilossa ja joskus eivät ollenkaan. Keräiltävää tavaraa on ympäri kenttiä ja yleensä ne ovat jonkinlaista informaatio tai muuten käyttökelpoista varustusta. Niiden löytäminen ei ole pakollista, mutta hahmonkehityksen kannalta kannattaa tehdä mahdollisimman paljon, puhumattakaan pelin tropheista, jotka monesti edellyttävät suorittamaan päätehtäviä tietyllä tavalla, tai tappamaan x määränä vihollisia tietyllä aseella. Tämä myös, lisää pelin ikää, sillä vihollisten tappamista saa harrastaa melko paljon ja siinä samalla voi pyrkiä suorittamaan niin paljon lisähaasteita kuin mahdollista.

Peli tarjoaa runsaasti asetuksia joilla säätää omaa pelaamistaan. Tarkka-ammunnasta saa haastavampaa kun pitää ottaa huomioon ulkoisia tekijöitä, vihollisista saa kyvykkäämpiä ja vaarallisempi jne. Sniper Elite 5 on moderni peli, sillä se ottaa vastaan monentasoiset pelaajat. Pelissä on myös kuvamoodi, joskin melko perusrunkoinen sellainen, mutta itse tykkäsin todella ja se toi oitis lisää mielekkyyttä ja valmiiksi mielekkääseen ja tyylikkääseen kokonaisuuteen.

Yhteenveto

Sniper Elite 5 on erinomainen kokonaisuus joka tarjoaa pitkälti sitä samaa laatua mitä Sniper Elite 3 ja 4 tarjosivat aiemmin, vieläpä pitkälti samalla tavalla. Tehtävät ovat erilaisia, aseissa on vaihtelua ja pelattavuudessa on muutamia lisäyksiä. Idea ja sen toteutus kaikkine tyyliratkaisuineen on kuitenkin sieltä parhaasta päästä ja vaikka en suoraan nostakaan tätä peliä Sniper Elite 4:sta paremmaksi, niin kilpailu on näiden kahden välillä todella kovaa. Tietyt asiat olisivat ehkä kaivanneet vähän lisää huolittelua tai lisää lihaa luitten päälle mutta tarinakampanjaltaan kokonaisuus on erittäin tiivis ja hyvin jaksotettu paketti. Lisätekemistä on jonkinverran ja pelistä saa helposti irti sen, minkä aiemmistakin on saanut.

+ Tarkka-ampuminen ja toiminta ylipäätään

+ Tyyliseikat ovat kohdallaan

+ Erinomainen päähenkilö

+ Kenttäsuunnittelu ja tehtävärakenteet

+ Runsaasti asetuksia ja lisäyksiä peliin

- Paikoin melko rajoitetut ympäristöt

- Monet itseääntoistavat tehtävät

- Melko tylsä pääroisto

Arvosana: 8,2

Mahtava

Tarkka-ampujien terävintä kärkeä