Valkyria%20Chronicles.jpg?1634477846

Johnny comes marching home

 

Valkyyria Kronikat kertoo tarinan suuresta sodasta pahan Imperiumin ja alatavastaavan liittovaltion välillä, johon myös neutraalina pysynyt Gallia tempautuu. Vaikka kaikki tapahtuu fiktiivisessa maailmassa nimenltä Europa, on vaikutteita selvästi otettu toisen maailmansodan Euroopasta.

 

 

 

 

Valkyria Aikakirjat

Tämä on yksi niitä pelejä jonka muistan nimellisesti hyvin kaukaa, vaikka sen saattoi jossakin vaiheessa sekoittaa myös Valkyria Profile pelisarjaan, joka on hyvin erilainen. Valkyria Chronicles on kuitenkin ollut yksi niitä sarjoja jota kohtaan ollut kiinnostusta jos ei muuten niin kokeilumielessä, sillä pelin vuoropohjainen strateginen pelimekaniikka vaikuttaa suhteellisen kiinnostavalta. Plussaa on myös tämä todella animetyylinen ulkoasu joka kuvastaa erittäin hyvin pelin laadukasta toteutusta, valtaosa tarinankerronnassa on ääninäyteltyä, mikä ole nykyään enää mitenkään niin itsestäänselvyys kuin sen voisi monissa vähän isomman budjetin peleisäs olettaa olevan.

 

Squad 7: Nuoret sotilaat

Pelin tarina sijoittuu kuvitteelliseen maailmaan joka on monella tavalla hyvin samankaltaisella tasolla kuin toisen maailmansodan Eurooppa. Tämä Europa niminen maailma on muutamalla tavalla vähän kehittyneempi, sillä energialähde ragnite tarjoaa monia teknologisia edistysaskeliä. Sitten on myös astetta maagisempia puolia, kuten Valkyrian rotu, jotka ovat käytännössä yli-ihmisiä. Maailmassa on juurikin sen verran erikoisuuksia, että se houkuttaa keskittymään tarinaan ja kaikkeen mitä se tarjoaa. Perustasolla kokonaisuudesta saa kuitenkin erittäin helposti kiinni, sillä kuten sanottu, tämä on hyvin lähellä toisen maailmansodan alkuaikojen maailmaa. Tuliaseita on monenlaisia, sotakoneita on monenlaisia ja vaikka jotkut niistä ovatkin todella animetyylisesti paljon isompaa skaalaa, kuin monet 1900 luvun laitteet, niin se tyylikkyys ei kuitenkaan mene turhan kauas selvistä esikuvistaan.

Pelin päähenkilö on Welkin Gunther, yliopistossa luonnontieteitä opiskeleva nuori mies jonka isä oli varsin merkittävä sotasankari. Welkin ei kuitenkaan ole erityisen innokas seuraamaan isänsä jalanjäljissä, vaan on kiinnostuneempi jatkamaan opintojaan, tullakseen mahdollisesti opettajaksi. Kun paha Imperiumi sitten hyökkää sodasta erossa pysyneeseen Gallian valtioon, joutuu Welkin nopeasti yhdessä sisarensa Isaran ja uuden tuttavansa, miliisin tiedustelijan Alician, kanssa osaksi taistelu. Kaikki kolme päätyvät osaksi miliisin ryhmää 7, johon kuuluvat myös pari hyvin tutuksi tulevaa aliupseeria, veteraanisotilas Largo, sekä kovapintainen iskusotilas Rosie. Alicia ylennetään kersantiksi Largon ja Rosien rinnalle kun taas Welkin saa luutnanin arvon ja ottaa ryhmä 7:n komentoonsa, johtaen taistelu isänsä Edelweiss panssarivaunusta käsin, jota Isara ohjaa. Pitkä sota vaatii veronsa, mutta lähentää aluksi rakoilevaa ryhmään hyvin paljon.

Yksi merkittävästi näitä hahmoja korostava asia on myös se, että taistelussa Welkin on pakollinen osa operaatiota, koska on yksikön komentoja. Alicia, Largo ja Rosie ovat kaikki vapaaehtoisia lisäyksiä, mutta he ovat aliupseereita ja heidän läsnäolonsa on yksi toimintapiste lisää pelaajan vuoroon. Jos nämä yksiköt kaatuvat taistelussa, toimintapisteet vähenevät. Yksikään näistä tarinahahmoista ei voi kuolla lopullisesti, mutta kaikki muut sotilaat voivat ja jos he kaatuvat, he ovat poissa lopullisesti, mikä lisää panoksia operaatioihin. Sanotaan että koska pelaaja ei saa itse muokata hahmoja, ei tässä saada ihan XCOM tasoista raskasta pelimekaniikkaa, mutta kyllä tämäkin toimii.

 

Sotapäiväkirjat

Peli jakautuu usea eri osa-alueeseen ja kaikki pelin osuudet ovat kuin otteita yhdestä suuresta kirjasta jonka sivu kääntelemällä joko viedään tarinaa eteenpäin, vieraillaan päämajassa muokkaamassa omaa ryhmää tai kehittämässä kalustoa. Mahdollisuus on myös palata muistelemaan menneitä, koska kaikki on taltioituna aiemmille sivuille. Tälläinen lähestymistapa toimii todella hyvin juonenkuljetuksessa ja erilaisten osuuksien välillä hyppimisessä. Tarinaa kuljetetaan joko sarjakuvaruutumaisilla katkelmilla, jotka eivät kuitenkaan ole juuri sarjakuvamaisia, enemmänkin muutaman hahmon keskusteluja. Ajoittain tarina etenee täysillä elokuvamaisilla välianimaatioilla, jotka näyttävät erittäin laadukkaalta animetasoiselta piirrosjäljeltä, omalla graafisella otteellaan joka ei eroa peligrafiikasta juuri mitenkään. Graafinen ulkoasu on ehdottomasti todella suuri vahvuus pelissä, sen tyylikkyys on erittäin miellyttävää katseltavaa ja antaa pelille todella ominaisen ulkoasun mikä sopii todella hyvin niin ympäröistöihin kuin hahmoihinkin, joita on todella monenlaisia.

Koska taistelu on todella merkittävä osa peliä, niin merkittävää on myös siihen varautuminen. Pelissä voi todella vapaasti edetä tai varautua etenemään. Miliisiin kuuluu kourallinen erilaisia sotilaita joiden käyttökelvollisuus vaihtelee merkittävästi. Tiedustelija (Scout) voi taittaa pitkiä matkoja vuoronsa aikana ja hyökätä vihollisten kimppuun kiväärillään. Merkittävä heikkous on kuitenkin se että tiedustelija ei kestävä vahinkoa järin paljoa. Iskusotilas (Shocktrooper) sen sijaan ei jaksa liikkua kovinkaan pitkää matkaa, mutta kykenee konekiväärillä tekemään merkittävää vahinkoa ja kestää myös varsin hyvin vahinkoa. Peitsimies (Lancer) taas raskaasti panssaroitu sotilas joka taistelee panssarivaunuja vastaan, mutta ei pärjää muille sotilaille juuri mitenkään. Tarkka-ampuja (Sniper) liikkuu hyvin vähän, ei kestä vahinkoa juuri mitään, mutta pystyy ampumaan hyvin kauas ja yksi osuma voi pudottaa miltein minkä tahansa kevyen jalkaväkiyksikön. Insinööri (Engineer) taas voi purkaa miinoja, korjava panssarivaunua tai varustaa muita sotilaita lisätarvikkeilla, kuten kranaateilla ja "ensiapupakkauksilla". Welkin on uniikki hahmo, sillä hänen Edelweiss tankkinsa on todellinen sotakone joka tekee massiivista vahinkoa, muta on monesti se yksi yksikkö, joka ei saa tuhoutua operaation aikana.

Pelaajalla on käytössään varsin kattava määrä erilaisia sotilaita, joita lisätä ryhmä 7:ään. Eri sotilailla on erilaisia vahvuuksia ja heikkouksia erilaisiin tilanteisiin, ryhmäkokoonpainoihin tai ympäristöihin. Eri sotilaat pitävät joistakin sotilaista ja eivät juuri pidä toisista. Toiset ovat maaseudun kasvattaje ja kukoistavat kotiympäristössä, kun taas jotkut eivät voi sietää kuivaa aavikko ja pölyä. Tärkeää onkin pitää huoli että käytössä on kaikkia aselajeja jotta pystyy vastaamaan erilaisiin uhkiin tehokkaasti. Joskus iskusotilaat ja tiedustelijat toimivat parhaana taistelijapartiona ja toisinaan tehokkain taistelijapari on peitsimies ja tämän suojaaja. Ajoittain yksinäinen tarkka-ampujakin voi olla hyvin hyödyllinen.

 

 

Welkin.jpg?1634482514

Koulun penkiltä sodan liekkeihin

 

 

Olimme sotilaita

Vaikka tarina ja maailma ovatkin pelin vahvimpia osia, ei toiminta ole mitenkään huonoa sekään. Ehkä suurin heikkous on se hyvin heiluva vaikeustaso. Jotkut tehtävät voivat tuntua naurettavan vaikeilta ja todella ylipitkiltä, kun taas toiset voivat kaikessa yksinkertaisuudessaan olla todella hyvin tehtyjä kokonaisuuksia joissa etu on juurikin siinä lyhyemmässä pituudessa. Vaihtelua on hieman, mutta pääasiassa taistelussa on monesti hyvin samanlainen idea. Valloita vihollisten tukikohta, puolusta omaa tukikohtaa tai muuta tyypillistä.

 

Suunnitelmallinen on hidasta ja hidas on nopeaa

Toiminta ei ole kaikki kaikessa, mutta nämä ovat niitä osia joihin menee aina eniten aikaa. Kappaleissa on aina vähintään yksi tehtävä, jossa ryhmä 7 osallistuu jonkinlaiseen sotilasopertaatioon. Monesti operaatiot toistavat aika samanlaista kaavaa, mutta ajoittain vastaan tulee myös yllätyksiä, vaihtoehtoisia pelimekaniikkoja ja suuria haasteita, joista osa on niin törkeitä vaikeuspiikkejä että mielekkyys katoaa erittäin nopeasti. Se kuitenkin palaa, sillä monesti operaatioiden kanssa voi käyttää edellisellä kerralla oppimiaan virheitä hyödykseen. Viholliset tuppaavat käyttämään aina samaa taktiikkaa edetessään tietyssä operaatiossa ja jos tämän on nähnyt kerran, pystyy sitä käyttämään häikäilemättä edukseen ja saamaan hyvin nopean etulyöntiaseman. 

Tämä on kuitenkin erittäin tärkeä apukeino, sillä toiminnan ylivoimaisesti rasittavin ja paikoin epäreilun osa on se, että osuuko jokin hyökkäys kun pelaaja hyökkää ja osuuko se kun vihollinen hyökkää. Tämä korostuu enemmän sellaisialla hahmoilla joiden todellakin pitäisi selvästi osua, mutta eivät vain osu (peitsimies ja tarkka-ampujat), vaan ampuvat ohi juuri silloin ei todellakaan pitäisi. Vihollisilla nämä yksiköt tuntuvat olevan merkittävästi tarkempaa sakkia. Toinen hyvin ärsyttävä juttu on siinä, että vihollisten vuorojen toimintapisteet eivät yksinkertaisesti tunnu putoavan samalla tavalla miten pelaajan, vaikka heiltä pudottaisi tähtisotilaita. Tämä on kuitenkin yksi niitä syitä, miksi pelissä on monesti paljon tärkeämpää se, miten pelaaja sijoittaa sotilaansa. Paikoillaan oleva sotilas on puolustusasemassa ja avaa tulen lähestyvää viholliskohdetta vastaan, jos hänen aseistuksensa sopii siihen. Tämä on todella hyvä tapa poistaa pelistä vihollisia jotka yrittävät lähestyä, mutta se toimii toisinkin päin. Hyökkäyksessä etuna taas on määrä. Jos useampi hahmo on vierekkäin ja yksi avaa tulen, liittyy toinen hahmo hyökkäykseen.

Hyvin tärkeää taistelun kannalta on myös kehittää resursseja. Kokemuspisteillä voi treena sotilaitaan, joilloin heidän ominaisuutensa kehittyvät ja he voivat oppia lisää taktiikoita taisteluun. Tärkeää onkin tehostaa omaan pelityyliin sopivia joukkoja, mutta yhtäkään joukkoa ei kannata täysin sivuuttaa, sillä joskus peitsimies voi olla ainoa keino pärjätä taistelussa ja vaikka tarkka-ampuja voi aluksi ollakin täysin turha, niin kehitettynä, siitä voi olla todella paljon apua. Rahalla taas pystyy tehostamaan kalustoa. Edelweissin kehittäminen on hyvin kallista ja tankkiin mahtuu vain rajallinen määrä tehosteita, mutta oikealla varustuksella se voi olla hyvin tehokas sotakone. Sotilaiden kalustossa univormujen kehittäminen tekee sotilaista kestäviä kun taas aseiden kehittäminen tekee heistä vahvempia taistelijoita. Tulivoima kuullostaa oitis hyvältä, mutta tässä pelissä tarkkuus on monesti yhtä tärkeää, varsinkin tietyillä hahmoluokilla. Rahaa ja kokemuspisteitä ei ole kuitenkaan koskaan tarpeeksi kaikkeen, joten pelaaja on jatkuvasti priorisoitava resurssejaan.

 

Veteenpiirretty viiva

Pelin ehkä suurimpia heikkouksia ovat varsin epätasapainoisen haasteen ja muutamien hahmojen todella surkea aloitustaso vihollisten vastaaviin nähden. Vihollisten tarkka-ampujat tuntuvat paljon tehokkaammilta kuin monet ja peitsimiehet ampuvat ohi jopa rikollisen läheltä kohdettaan, mikä on selvää kusetusta. Lisäksi jotkut tehtävät tuntuvat vähän turhankin pitkiltä ja jotkut operaatiot voivat olla yhden käänteen jälkeen oitis niin rasittavan epäreiluja pelaajaa kohtaan, että niitä ei voi enää määritellä reiluiksi tai hauskoiksi. Sanotaan että tämä on juurikin samanalista bullshittiä mitä XCOM sarjassa on ollut usein. Viholliset osuvat tyyliin 25% tarkkuustilanteestakin, mutta omat ampuvat ohi +80% tarkkuustilanteessa. Tästä syystä peli alkaa tuntua oikeasti hyvältä vasta sitten, kun pelihahmoilla alkaa olla sen verran kovaa kalustoa, että nämä seikat alkavat kadota, mutta silloin peli on loppupuolella, mikä tuntuu haaskaukselta.

Haaste ei ole huono asia, jos tehty hyvin. Vaikka peli tuntuukin monesti aika epäreilulta ja epätasapainoiselta, niin suuren osan ajastaan se, on kuitenkin todella hyvin tehty ja pelattavuudeltaan koukuttava. Suunnitelmallisuus on tärkeää operaatioissa, sillä huonosti suunnitelut, on yleensä myös huonosti toteutettu. Se on kuitenkin pelaajalle plussaa, että oli sotilas missä tahansa, niin jos toinen sotilas pääsee lähelle, voi tämä kutsua lääkintämiehen hakemaan haavoittuneen pois ja nämä selviävät aina. Voivat jopa palata parin vuoron sisään takaisin.

Miltein kaikki muut pienet heikkoudet ovat lähinnä sellaisia asioita joita ei ole, tai joita ei ole viety tarpeeksi pitkälle. Koska kyseessä on sarjansa ensimmäinen peli, niin tämä ei ole ihme. XCOM2 on merkittävästi parempi kuin ykkönen, siis kaikilla mahdollisilla tavoilla, joten ehkä Valkyria Chronicles 2 on tätä parempi. Tälläisiä asioita ovat lähinnä se, millaisia sotilaita saa käyttöönsä. Vaihtelua on varsin hienosti, kaikki ovat ääninäyteltyjä ja kaikilla on jotain omaa piilotettujen potentiaalien muodossa ja he tykkäävät tietyistä jutuista ja vihaavat toisia. Itse olisin kuitenkin todella mielelläni halunnut kustomoida hahmoja enemmän, sillä sellaisia oikeasti hyviä hahmoja saa hakemalla hakea. Monet hahmot ovat sellaisia, että ei se paina kovin paljoa jos he sattuisivat kuolemaan. Jos hahmoja saa kustomoida/luoda itse, niin panokset kasvavat oitis. Lisäksi hahmoja voi millään ylentää tai erityisemmin tehostaa.

Näistä kaikista heikkouksista huolimatta Valkyria Chronicles on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen peli sillä se ei ole läheskään niin vaikea mitä Mordheim: City of the Damned on, eikä myöskään niin armoton mitä XCOM sarja on. Kaatuneet sotilaat voi aina pelastaa jos toimii nopeasti ja pelissä on mahdollista jopa farmata kokemuspisteitä ja resursseja tehostaakseen joukkoaan, mutta se on aika hidasta.

Yhteenveto

Valkyria Chronicles on kokonaisuutena todella positiivinen yllättäjä. Se on huomattavasti koukuttavampi peli mitä aluksi voisi ajatella. Se on myös paikoin juurikin niin vaikea mitä alustavasti vähän epäilikin. Harmillisinta on epätasainen vaikeusaste, muutamat todella rasittavat epätarkkuudet ja useat osuudet joita olisi voitu viedä merkittävästi pidemmällekin. Hyvin miellyttävää on sen sijaan upea graafinen ulkoasu, erinomaisesti jaksotettu tarina ja yleinen pelattavuus. Välillä taisteluoperaatiot tuntuvat aika pitkilti, kokemuspisteiden ja rahojen saaminen on hidasta ja joskus operaatiot ovat kuin suunniteltuja epäreiluiksi. Mutta samalla aikaa pelissä on juurikin ote, että sen haluaa katsoa loppuun asti. Se vaatiikin aikaa sillä monien japanilaisten roolipelien tapaan myös Valkyria Chronicles on lähemmäs 50 tuntinen sotatarina.

 

+ Graafinen ulkoasu ja sen animetunnelmallisuus

+ Mielekäs pelattavuus sopivalla vaihtelulla

+ Kiinnostava ja onnistuneesti jaksotettu tarina

+ Monet lisävivahteet toiminnan ulkopuolella

 

- Paikoin epäreilut operaatiot

- Tarkka-ampujien ja peitsimiesten suunnaton epätarkkuus

- Todella epätasapainoinen vaikeusaste

 

Arvosana: 8,0

 

Mahtava