Jotkut demot tarjoavat mahdollisuuden jatkaa peliä siitä, mihin asti demossa sattuu pääsemään. PS Plussan kokeiluversiot toimivat pitkälti samalla tavalla. Tässä on pääasiassa vain hyviä puolia, mutta joskus näitä demoja tulee pelattua vähän sinnepäin, ajattelematta että tätä pystyykin sitten jatkamaan pääpelissä.

Satunnaisesti on tullut vastaan tilanteita että kokonainen peli tekisi mieli aloittaa alusta, koska demossa pelattu edistyminen ei ole ihan niin priimaa kuin voisi toivoa, tai sitten demon aikana ei ole ehtinyt käsittyy pelin tiettyjä nyansseja jotka mahdollisesti tulevat myöhemmin kummittelemaan. Unicorn Overlord on tästä hyvä esimerkki, sillä demossa tuli vähän kokeiltua ja pääpelissä tästä tuli muistutus, joskin vasta ihan lopussa, että ei mennyt kaikki niinkuin olisi varmaan pitänyt.

Mutta yleensä on vain hyvä asia jos demoa toimii introna pääpelille ja menoa voi jatkaa siitä mihin jäi.

Digital World

Digimon Tarina: Aikamuukalainen

Digimon Story: Time Stranger

Digimon pelejä ei ole juurikaan sellaisia jotka todella nappaisivat, mutta tämä pääsee demon perusteella erittäin lähelle ja on merkittävä parannus aiempaan. Tämä voisi hyvinkin olla sellainen peli johon saisi helposti upotettua parikymmentä tuntia, varsinkin kun varsinaisessa pelissä vaikuttaisi olevan muuttujia, joihin ei demon aikana vielä ehditty.

Digitaaliset hirviöt ovat todellisia

Useamman huonon Digimon aiheisen pelin jälkeen odotukset ovat uusiin aiheen peleihin aika matalalla. Time Stranger on peli jossa olisi vielä useampia asioita joita oikeasti parannella, mutta ne jäävät aika pieniksi, kun huomioi miten merkittävä parannus tämä peli on lähemmäs jokaisella tavalla pariin aiempaan Digimon peliin. Time Stranger on demon perusteella aivan eri laatuluokassa kuin muut Digimonpelit.

Pelin alussa valikoidaan itselle päähenkilö, jolla ei ole ääntä, mutta joka kuitenkin puhuu ja kommunikoi muiden pelin hahmojen kanssa, jotka on ääninäytelty ja vieläpä englanniksi, mikä on yksi merkittävä parannus aiempaan nähden, kun tätä vaihtoehtoa ei ollut tarjolla. Vaikka päähenkilölle mielellään soisi äänen, niin ilman sitäkin pärjätään, koska selviä parannuksia on jo tehty tällä rintamalla. Päähenkilö ei ulkoiselta tyyliltään nyt ole se paras mahdollinen, mutta johtuu lähinnä siitä että asustuksen värimaailma ei omaa silmää miellytä. Tämä korjautuu heti jos myöhemmin tulee mahdollisuus vaihtaa kuteita ja muutenkin kustomoida pelihahmoa, eli ongelma on olemassa, mutta se on helppo korjata jos mahdollisuus tarjoutuu. Demo toimii introna tarinalle eikä tässä ajassa siitä saa kunnolla vielä kiinni. Todellisuus ja digitaalinen maailma risteävät ja pian kaupunki on täynnä erilaisia digitaalisia hirviöitä. Tarina edetessä pelaaja tutustuu muutamiin ihmishahmoihin sekä digimoneihin, kun matka uuteen todellisuuteen todella alkaa.

Tarinaan on vaikeaa ottaa kantaa, mutta demon lopussa tulee vähän lisää vinkkiä siitä että mitä voidaan odottaa ja millaiseen isompaan kokonaisuuteen pääpelissä sitten oikeasti päästään kiinni. Demon aikana ei päästä vapaampaan matkaamiseen vaan kokonaisuus etenee raitella todella opetusmielessä. Tarinassa saadaan pääpiirteet avattua ja tyylilliseti kokonaisuus toimii erittäin hyvin. Kaikkea ei tarvitse tästä aiheesta tietää etukäteen mutta jos Digimon sarjoja on tullut katseltua, pääsee kokonaisuuteen sisään vähän nopeammin.

Digimon kohtaa Final Fantasyn

Pelattavuus on se osa, mikä todella tekee tästä demosta niin hyvän ja saa pääpelin vaikuttamaan erittäin lupaavalta. Tähän mennessä pelattavuus on Digimon peleissä päässyt oikeille raiteille mutta se mielekkyys on aina jäänyt puuttumaan kun niitä viimeisiä silauksia ei ole joko viitsitty tai osattu tehdä. Nyt ollaan päästy maaliin asti sillä pelattavuudessa ollaan juurikin sellaisessa Digimon kohtaa Final Fantasyn tyylisessä asetelmassa joka tarjoaa toimintaan juurikin oikeanlaista mielekästä asennetta. Parannettavaa tässäkin olisi mutta samaa voi sanoa yhdestä jos toisesta Final Fantasy sarjankin pelistä ja useammasta muustakin vuoropohjaisesta roolipelistä.

Toiminnassa on kyse samanlaisesta vuoropohjaisesta taistelusta mistä Final Fantasy tuli tutuksi ensimmäistä kymmenen pääsarjan pelin kanssa. Pelaaja on kentällä kolme Digimonia jotka voivat omalla vuorollaan tehdä erilaisia toimintoja kuten hyökätä perushyökkäyksellä tai käyttää erikoistaitojaan. Digimon sarjassa on ollut tälläinen hyökkäysten huutaminen arkipäivää alusta asti ja viimeinkin se oikeasti tuntuu toimivan pelimuodossa. Pelaajan vuoron jälkeen viholliset tekevät omat juttunsa. Korkeamman tason Digimonit tekevät enemmän vahinkoa ja kestävät enemmän vahinkoa. Digimonien kehityksessä on yhdellä tavalla kyse tasosta perus level X tyylillä, mutta kyse on myös roolipelillisesti siitä, mihin muotoon Digimonit kehittyvät kun kouluttaja kehittyy tarpeeksi ja Digimonit kehittyvät tarpeeksi. Siellä on mitä todennäköisemmin tarjolla niin Devimon kuin WarGreymonkin, koska DemiDevimon ja Aqumon ovat saatavilla varsin äkkiä pelin alkupuolelle.

Pokemon pelejä pelanneet tunnistavat myös kivi-sakset-paperi tyylisen virus-data-rokote mallin jossa tietyn laadun digimonit ovat vahvempia toisia vastaan ja heikompia toisia vastaan, mikä tuo kokonaisuuteen taas yhden elementin lisää mitä huomioida kun rakentaa taistelujoukkoaan. Lisää digimoneja saa käyttöönsä kukistamalla tietyn tyypin tarpeeksi monta kertaa, että voi lopulta luoda sellaisen itselleen ja mahdollisesti yhdistellä eri digimoneja toisiksi, kunnes sitten pystyy kehittämään vasta-alkajia mestareiksi ja siitäkin eteenpäin.

Demon perusteella tämä on ehdottomasti kiinnostava peli ja demon päätyttyä näkee vielä vähän traileria siitä, mitä pääpelissä on luvassa ja sen perusteella, demo on todellakin pelkkä intro varsinaiselle pelille, mutta erittäin hyvä sellainen.

Yhteenveto

Digimon Story: Time Stranger on viimeinkin sellainen Digimon peli jota voisi kuvitella pelaavansa enemmänkin. Toiminnassa on sellainen Final Fantasyn mieleentuova vuoropohjainen fiilis, Digimonien kehittäminen avaa paljon mahdollisuuksia ja käytettäviä Digimoneja on valtava määrä. Ääninäyttely on säännösteltyä, mutta se on viimeinkin englanniksi kun sitä on tarjolla. Demo on lähinnä maistiainen ja trailerien muodossa sitten näytetään että kun peli oikeasti alkaa, niin sitten sillä vasta onkin tarjottavaa Digimaailmassa, mahdollisesti paljon avoimemmin ja vapaammin miltä aluksi vaikuttaa. Tarinasta on vaikea sanoa mitään vielä, mutta tämä on kerrankin lupaavalta ja kiinnostavalta vaikutta Digimon peli.

+ Digimoneja on mistä valita

+ Taistelusysteemi

+ Ääninäyttely on mennyt oikeaan suuntaan

+/- Demo säästään monet osat pääpeliin

- Hidas kehitys

- Suoraviivainen

Arvosana: 8,0

Mahtava

Sodan lapsien tarina jatkuu

Fuga: Teräksen kolmannet soinnut

Fuga: Melodies of Steel 3

Kolmas osa sarjaansa joten perusideat ja muut ovat valmiiksi tuttuja ja iso kysymysmerkki on lähinnä se että miten pelisarja on kehittynyt sitten kakkospelin. Itse en ole pelannut sarjasta yhtäkään peliä, mutta demoa ykkösestä kyllä ja sekin vakuutti jo että kyseessä voisi olla melko kiinnostava tapaus.

Tuntuu tutulta ensimmäisen pelin demoon nähden

Monella tavalla peli on aivan samanlainen kuin ensimmäinen Melodies of Steel. Hahmot ovat pääasiassa samat, idea on sama ja pelattavuus on niin samanlainen että kokonaisuudesta saa välittömästi kiinni, vaikka ensimmäisen pelin demon pelaamisesta on kulunut jo todella pitkä aika. Ainoa mikä on erilaista, on tarina, mutta se sijoittuu edelleen samanlaisiin ympyröihin, vaikka tietyt muuttujat ovatkin nyt erilaisia. Melodies of Steel 3 on hyvin jatko-osamainen jatko-osa, sillä siinä ei ole juuri mitään sellaista, mitä aiemmin ei olisi ollut. Sanotaan että jokunen minipeli kokonaisuudesta löytyy, joita en ainakaan itse muista ensimmäisestä pelistä, mutta siihen ne pelilliset muutokset sitten jäävätkin.

Tarinassa seurataan tuttuja eläinhahmoja, jotka ovat jo useamman konfliktin nähneitä lapsia, joista on tullut tahtomattaan sotilaita ja jotka tälläkin kertaa asustavat aikaansa edellä olevassa panssarivaunussa, joka tosin on enemmnä panssaroitu linnake. Tähän linnakkeeseen mahtuu yhtä ja toista mikä tarjoaa monenlaisia pelillisiä mahdollisuuksia ja sitä kautta myös avautuu pelin oma ihmissuhdesysteemi. Tarinallisessa mielessä peli ei demon perusteella ole juuri mitään uutta ja ihmeellistä verrattuna aiempaan. Asetelma vain hieman kehittyy ja kokonaisuuteen tulee uusia muuttujia ja lisäyksiä.

Tyylillisesti kokonaisuus toimii erityisen hyvin, sillä graafinen ulkoasu on hyvä ja muutenkin kokonaisuudessa on yhtä ja tosita erittäin hyvin toteutettua materiaalia. Eläinhahmojen ansiosta pelillä on astetta omanlaisempi tyylinsä ja monimuotoisuuttakin löytyy erilaisten hahmojen kautta. Sanotaan että kokonaisuudesta saa todennäköisesti enemmän irti jos on pelannut aiemmatkin pelit, sillä mukana on edelleen monta itselle tuttua hahmoa ykköspelin demosta, mutta sitten on niitä, jotka ovat tulleet todennäköisesti kuvioihin vasta myöhemmin.

Lisäyksiä, mutta myös paljon samaa

Pelattavuudessa peli on vuoropohjaista toimintaa kun liikutaan linnoitusvaunulla vihollisia vastaan ja taistellaan erilaisialla aseilla. Eri henkilöt käyttävät erilaisia aseita, tuovat kuvioihin omia muuttujiaan ja kokonaisuus on muutenkin hyvin tutunoloista. Mukana on tosin tiettyjä uusia niksejä, lähinnä tukijoukkojen kautta, jotka pystyvät tekemään erilaisia toimintoja ja joita saa käyttöönsä kun toimii tietyllä tavalla kohtauksissa joissa pitää tehdä valintoja joko rohkeudella tai älyllä ja eri toiminnot tuovat mukanaan erilaisia tukijoukkoja jotka ovat myös hyvin toteutettu samassa hengessä pelin pääjoukon kanssa. Muutoin pelattavuudessa on hyvin samanlainen fiilis mitä ensimmäisessä pelissä oli. Se toimii oikein hyvin mutta samalla voisi sanoa että jos pelannut pari aiempaa peliä, voi tämä olla lähinnä sitä samaa vanhaa materiaalia.

Lisää sisältöä tuovat sitten taistelun ulkopuoliset toiminnot jossa enemmän tai vähemmän rakennetaan tukikohtaa ja pidetään porukka tyytyväisenä. Eri henkilöt haluavat eri juttuja jotta kokevat mielekkyyttä arjessaan ja käytössä on yleensä vain tietty määrä aikaa ja toimintapisteitä joilla sitten tehdä eri asioita. Joskus henkilö X haluaa jutella henkilön Y kanssa, mutta toisinaan riittää että keskustelu käydään saman sukupuolen edustajan kanssa "tyttöjenkeskustelu" esimerkiksi. Jotkut saattavat haluta kasvattaa vihanneksia, pyykätä tai nukkua, vaihtoehtoja on mukavasti ja tämä on helposti sellainen osa joka vie enemmän huomiota kuin se taistelu.

Itsellä nämä pelit ovat jääneet pelaamatta, vaikka ykköspelin demo olikin todella houkutteleva tapaus. Ei vain ollut niin kiinnostava että sen olisi hankkinut, sillä tässä kokonaisuudessa on selvät heikkoutensakin. Ääninäyttely on yksi näistä, sillä puhutta dialogia on hyvin vähän ja enemmän kyse on ääntelystä japaniksi tai ranskaksi. Se ei juuri lisää kiinnostusta kokonaisuutta kohtaan, koska peli on tekstitulvapeli. Toinen heikkous on siinä, että toiminnallisessa mielessä kokonaisuus toistaa nopeasti itseään ja menee mikromanageroinniksi jossa vaihdellaan kokopainoja tyyliin: Avaa valikko, vaihda tämä ja tämä, sulje valikko. Tee hetken päästä uudestaan ja sitä rataa.

Yhteenveto

Fuga: Melodies of Steel 3 on ehkä liiankin samanlainen ykköspelin demon kanssa, joten tulee vähän sellainen fiilis että pelisarja ei ole välttämättä kehittynyt juuri mihinkään. Tiettyjä uusia juttuja on, mutta pääasiassa kaikki palat ovat omilla paikoillaan ja vaikka tarina on edennyt niin sekään ei ole juuri muuttanut mitään. Taistelu on hauskaa ja vapaa-ajan aktiviteetit toimivat myös oikein hyvin. Monissa taisteluosissa toivoisi vähän helpompaa mikromanagerointi aseiden vaihdossa ja kattavampi ääninäyttely olisi plussaa myös. Mutta pitkälti samat asiat vaikuttavat tässä demossa, kuten ensimmäisen pelin demossakin. Pelasin varmasti plussassa, mutta voisin myös hankkia, mitä tosin en ykkösen kanssa koskaan tehnyt, joten tuskin tämänkään.

+ Eläinhahmot

+ Vapaa-ajan aktiviteetit

+ Toiminta

- Ääninäyttelyn vähäisyys ja tekstin määrä

- Aseiden mikromanagerointi

Arvosana: 7,6

Erityinen