Tervetuloa vuoteen 2077, suoraan kyberpunkin sydämeen... Yö Kaupunkiin.

CD Projekt REDin pitkään odotettu ja useaan otteeseen siirtynyt scifieepos joka saattaa hyvinkin olla PS4:n viimeinen joutsenlaulu. Valtavasti mahdollisuuksia tarjoa suunnaton tarinallinen ja toiminnallinen kokonaisuus joka on varsin erilainen tapaus kuin tekijän aiempi todellinen mestariteos; Witcher 3: Wild Hunt

Fantasia vaihtuu Science Fictioniin

Witcher 3: Wild Hunt oli itselläni ensimmäinen PS4 peli jonka tulin hankkineeksi ja siinä samalla tuli se konsolikin hankittua. Pitkään on nyt vaikuttanut että Cyberpunk 2077 tulee olemaan viimeinen PS4 peli jonka tulen hankkimaan, mutta tilanne ei välttämättä olekaan ihan niin. Cyberpunk 2077 saattaa kuitenkin olla yksi viimeisiä todella suuria PS4 tapauksia sillä nyt enemmän ja enemmän pelit alkavat siirtyä kohti seuraavaa konsolisukupolvea. Itse en ole kuitenkaan vielä luopumassa nelospleikkarista vitosen vuoksi ja siksi ei ollut mikään oikea kysymys että hankkisinko pelin nykyiselle systeemille, vai päivittäisinkö kokonaan uuteen ja tämä vielä ennenkuin oli selvää että hankkimalla pelin, sen saa suoraan myös PS5:lle. Tekijä CD Projekt RED on onnistunut keräämään niin paljon luottoa, että ei olisi ihme, jos tämän pelin kanssa tulisi vietettyä paljon aikaa kaiken mahdollisen lisäsisällön kanssa. Kokonaisuus ei ole pelkkä tyylin vaihto, vaan hyvin erilainen peli kuin tekijöiden aiempi mestariteos.

Korporaation pukumiehet, katujen kasvatit ja erämaan kulkurit

Tarinan päähenkilö on V. Pelaajan valinnan mukaan V on alkujaan joko corpo, street kid tai nomad, eli hyvin erilaisia vaihtoehtoja on kolme kappaletta. Siinä missä korporaation agentti on sulava spesialisti kylmän laskelmoivassa maailmassa salamurhaajineen on nomadi enemmänkin Mad Max tyylisestä joutumaasta peräisin oleva ulkopuolinen omine sääntöineen ja erilaisine maailmankatsomuksineen ja katulapsi on kuin välimallia näistä, eli ei tiedä ja osaa samoja asioita kuin corpo, mutta ei myöskään ole ulkopuolinen ja osaa pelata kadun säännöillä. Mitään isompaa virkaa lähtökohdilla ei ole sillä erittäin nopeasti päästään siihen pisteeseen jossa kaikki kolme polkua jatkuvana samana ja ainoa todellinen merkki menneisyydestä on muutamat mahdolliset dialogipätkät. Siitä eteenpäin on pelaajan päätösten varassa että millainen palkkasoturi V:stä tulee. Omalla kohdalla, se on selvä Solo, ei mitään epäilystäkään.

Toiminta nouseekin helposti yhdeksi pelin kantavista voimista ja pelaajasta riippuen lähestymistapa toimintaan voi olla hyvin erilainen. Itse suosin pistoolia, tarkkuuskivääriä ja katanaa mistä tuleekin juuri sellainen tietynlainen fiilis. Hahmoaan saa kehittää omalla tavallaan ja vaikka aluksi vaikuttaakin että hahmonkehityksessä ei ole samanlaista massiivisutta mitä vaikkapa Fallout sarjassa on ollut, niin hahmonkehityksen yksityiskohtaisuus korostuu siinä, miten peliä sitten alkaa pelaamaan. Jos suosii pistoolia, niin käsiaseen taito kasvaa ja sitä kautta avattavaksi aukeaa uusia vaihtoehtoja jotka tehostavat käsiaseen kykyjä. Tämä sama pätee myös muihin ominaisuuksiin, eli pelaamalla ja käyttämällä tiettyjä tekniikoita, kyseessäolevat tekniikat kehittyvät ja sitä kautta niitä pystyy kehittämään vielä pidemmälle. Erittäin paljon tämä todella nappaa siksi, koska toiminta on erittäin mielekästä, riippumatta siitä, millaisia aseita käyttää. Mutta silloin kun tyyli ratkaisee niin omat valintani on ehdottomasti pistooli ja katana pääaseina ja hyvänä tukena tarkkuuskivääri. Varsinkin pistoolilla pelissä on todellista cyberpunk tyyliä ja katana kanssa peliin tulee todella erilainen vivahde, hyvällä tavalla.

Roolipelimäisyys, etenkin pöytärope tyylikkyys, todella korostuu siinä, että kykyä voi todella kehittää, käyttämällä sitä. Jos siis haluaa todelliseksi monitaituriksi, pitää taktiikoita vaihdella paljon. Tiettyjä ominaisuuksia pystyy kehittämään vähän tekemällä kaikkea muuta, mutta jotkut ovat aika tarkkoja. Kehittämällä tiettyjä isompia kykykokonaisuuksia, pystyy avaamaan enemmän taitoja kyseisestä kokoelmasta. Ominaisuudet eivät ole täysin itsestäänselviä sillä vaikkakin Keho on pitkälti fyysistä taistelu kun taas Refleksit asetaistelu varten niin vähän erilaisempi ominaisuus, Cool, taas on astetta epämääräisempi. Jokaisella ominiasuudella on tietyt alalajit sillä refleksit ovat miekkojen ja pistoolien käyttöä varten, kun taas keho on nyrkkitappeluja ja järeämpiä aseita varten. Tiettyä ominaisuutta kehittämällä pystyy myös avaamaan erilaisia käyttötarkoituksia tiettyihin tilanteisiin, esimerkiksi korkea keho tekee hahmosta uhkaavamman jolloin olemuksella vai ratkaista tilanteita. Tälläisiä osia kuitenkin käytetään pelissä aivan liian vähän ja harvoin, jolloin niistä on vain harvoin hyötyä dialogitarkoituksissa. Tämä on juurikin niitä tilanteita kun tuntuu että tälläisiä asioita olisi pelissä pitänyt olla paljon enemmän. Nyt tuntuu että on hosuttu ja jätetty todella hyviä asioita pois ja siinä samalla myös monipuolisuus on kärsinyt.

Ei kiveenkirjoitettuja rooleja vaan tapahtumia

Tarina kuitenkin toimii aluksi oikein hyvin asettaen pelaajan juurikin sellaiseen cyberpunk fiilikseen mitä pöytäroolipelikin, tietysti paljon visuaalisemmalla tavalla. Jos pelissä on johonkin panostettu, niin ulkoiseen olemukseen josta huokuu sellainen todella futuristinen ote, eli sellainen todellinen cyberpunk tyyli jossa yhdistyy hyvin moderniotteinen maailma isolla valikoimalla toinen toistaan parempia lisävivahteita ja vaikka mitä teknologisia hyödykkeitä aina pienistä innovaatioista isompiin. Monet asiat todella korostuvat pelissä erittäin hyvin ja yksityiskohtia löytyy vaikka kuinka paljon. Peli on tyylikäs tyylikkäämmästä päästä ja vaikka itse pidänkin fantasiasta scifiä enemmän, niin eniten nappaa sellainen hyvä yhdistelmä molempia. Vaikka fantasiasta ei juuri olekaan tietoa, niin tätä peliä parempaa cyberpunkia saa hakemalla hakea. Blade Runner, Borderlands, Cowboy Bebop, Deus Ex ja Ghost in the Shell vivahteita on vaikka kuinka paljon, mikä vain auttaa parantamaan pelin yleistä tunnelmaa. Vaikka tarina edetessään vähän heikkeneenkin, niin tunnelma ei heikkene. Tarinasta pystyy poimimaan ison liudan vaikutteita vaikka mistä, aina elokuvista peleihin, eräskin juonikuvio on hyvin samanlainen Tales from the Borderlandsin yhden kuvion kanssa.

Eräs todella hyvä tyyliseikka on pelin värikkyys vähän kaikkialla. Neon värejä on siellä ja täällä katukuvassa aina värikkäistä tekstikylteistä ties mihin teknisiin vimpaimiin. Mutta värikkyys näkyy myös todella vahvasti mm. Aseissa ja vaatteissa mikä tuo peliin sellaisen omanlaisensa tyylillisen otteen. Tyylillisesti peli on onnistunut lähemmäs jokaisella tavalla sillä riippumatta siitä että onko kyseessä toimintaa pistoolilla, miekalla tai ties millä muulla tavalla vai onko kyseessä ajaminenkaupungissa tai sen taajamassa, niin pelissä on vahvasti läsnä sellainen todella mielekäs fiilis. Varsinkin ajaessa pelin musiikit todella pääsevät loistamaan ja mukaan tulee todellakin sellainen hyvä fiilis. Ajoneuvojakin on käytettävissä todella kiitettävässä määrin sillä autojen suhteen vaihtoehtoja on todella paljon, mutta itsellä nappasi astetta enemmnä paljon ketterämpi vaihtoehto, moottoripyörä.

Cybertemppuja pelissä on vaikka kuinka ja siinä päästään monipuolisuuden lisäksi maailman ankariin vaatimuksiin. Jos haluaa todella tehdä pelihahmosta todellisen kyborgin, niin rahaa pitää hankkia paljon sillä päivitykset ovat todella kalliita, osa kalliimpia kuin monet autot, mitkä eivät nekään ole sieltä kohtuullisimmasta päästä. Itse en juuri panostanut näihin hakkerointijuttuihin ja vastaaviin vaan oma Solo pelityyli on paljon enemmän sitä että nyrkit puhuvat. Sekin kuitenkin pakottaa päivittämään yhtä jos toista osaa kehosta jos haluaa todella kohdata monet haastavammat tehtävät ja haasteet. Tästä syystä onkin todella hyvä että pelistä löytyy todella paljon tekemistä ja vieläpä monipuolista sellaista. Luvassa on ihan tavallista vihamielisten punkkareiden, rockerpojujen sun muiden astetta kovempien pulliaisten armotonta lahtaamista, mutta myös astetta hienovaraisempiakin tehtäviä. Sivutehtäviä ja keikkoja on niin paljon että peliin pystyy helposti uppoutumaan kymmeniksi ja taas kymmeniksi tunneiksi. Pelkästään kaupungissa seikkaileminen voi johtaa vaikka mihin, sillä aivan kaikkia osia ei ole suoraan tarjottuna pelaajalle, vaan monet asiat pitää löytää samalla kun tutkii kaupunkia. Yksityiskohtaisuus ja syvällisyys on isossa osassa kokemuksen kanssa.

Tyyli se on mitä ratkaisee

Pelaajan valinnat ja pelin tarjoamat mahdollisuudet

Tämän kaltaisessa pelissä isossa osassa on tietenkin se, miten erilainen jokaisen pelaajan pelikerta on. Kuinka paljon valittu rooli vaikuttaa, kuinka merkittävästi erilaiset päätökset muokkaavat tarinaa ja miten paljon hahmonkehitys sitten vaikuttaakaan siihen, miten peliä onnistuu lopulta pelaamaan. Monilla tavoilla Cyberpunk 2077 ei vakuuta alkumetreiltä asti, mutta sellainen tietty tyylikkyys ja lupaavanoloinen aloitus kyllä pitävät uskoa yllä varsinkin aluksi.

Ei tarpeeksi cyber

Pelin tapauksessa iso tunne on pettymys. Yksi syy kaikkeen on siinä, että tätä peliä on tehty niin kauan ja lykätty monta kertaa, joten väkisinkin on tullut oletus siitä, että kaikki palaset ovat kohdallaan, varsinkin kaikkien puheiden jälkeen. Niin ei kuitenkaan ole sillä ollakseen tämän aikakauden tuote, Cyberpunk 2077 on aivan liian monella tavalla hyvin tavallinen roolipeli, vaikka laaja onkin. Niin monet asiat olisi pitänyt olla niin paljon paremmin ja syvällisemmin tehtyjä, joten väkisinkin peli mahtuu pettymyskategoriaan, vaikka siitä todella pitääkin. Juttu vain on, että tästä pitäisi todella paljon enemmän, jos sen syvällisyyteen olisi panostettu todella paljon enemmän.

Voidaan lähteä liikkeelle siitä, mikä tulee ensimmäisenä vastaan, nimittäin hahmon muokkauksesta ja sitten uudelleenmuokkauksesta. Hahmossa voi muokata aika montaa osaa, mutta niin monet muut pelit aina PS3:n Saint's Row IV:sta ovat mahdollistaneet paljon kattavampaa muokkaamista. Pelkästään hiustyylejä saisi olla enemmän ja kehoakin olisi kiva muokata. Mutta eräs asia on todella "ei kyberpunkmaista" on se, että hahmo ei voi mitenkään muokata alkuluonnin jälkeen, mikä on jotenkin outo ratkaisu maailmassa, jossa ihmisiä on muokattu niin paljon. Tämä on pieni asia, mutta ärsyttää, etenkin siinä kohtaa kun hahmossa huomaa kauneusvirheitä, jotka näyttivät hahmoa luotaessa niin erilaisilta kuin itse pelissä. Tosin, myös hahmon ominaisuuksien muokkaaminen on myös aika mitäänsanomatonta, sillä pelissä ei vain tunnu saavan ihan sellaista osuvuutta kuin voisi toivoa ja osasyynä on juurikin se laajuuden puute.

Sitten mennään toiseen isoon asiaan tässä muokkauksessa, nimittäin vaatetuksene. Ottaen huomioon että kyseessä on futuristinen maailma Blade Runner, Deus Ex ym vaikutteilla, niin vaatetuksessa ei näy eikä tunnu. Pitkiä nahkatakkeja ei juure ole, eikä juuri muutenkaan takkea. Tuntuu että vaatteita on vain muutamanlaisia ja jos haluaa olla tyylikäs Solo, niin kompromisseja joutuu tekemään alusta asti, mikä harmittaa oitis. Muutamia hienoja vaatteita löytyy, mutta ne ovat erittäin harvinaisia ja edes niiden kanssa ei pääse siihen fiilikseen, mihin cyberpunk-maailmassa todella haluaisi, koska vaatevalikoima on niin kehno. Tätä vain korostaa se, että vaatteita valitessa, pitää ostaa sokkona, koska esikatselua vaatteiden kanssa ei ole, jostakin syystä. Yksi asia mikä erityisesti korostaa tätä, kipeän ilmiselvästi, on se tyyliseikka, mikä hahmosta näkyy todella usein, nimittäin kädet. Kädetkin ovat aina samanlaiset, oli hahmolla sitten t-paita, tai pitkähihainen paita. Tämä tuntuu ratkaisulta joka olisi pitänyt tehdä toisin, koska se on niin ilmiselvä.

Sitten on tietysti paljon näitä monia pieniä asioita mitä olisi toivonut paremmin. Navigaattori joka näyttää oikean reitin kentässä minimapin sijaan olisi ollut kiva, koska sen verran erikoisia implatteja riittää. Tämä ei muutoin olisi niin ongelma, mutta kovassa vauhdissa, monesti huomaa liian myöhään mihin pitäisi kääntyä ja monet kulkupelit ovat todella liukkaita kääntää. Tätä voisi tietysti edesauttaa myös parempi kuvakulma, mutta tälläisessä maailmassa yliselkeät navigaatiovaihtoehdot olisivat toimiva ratkaisu. Toiminnassa eräs asia olisi automaattitähtäys tms, kuten TitanFall 2:n yhdessä tehtävässä. Tämä olisi tietysti vähän turhan helpottava tekijä, mutta tarpeeksi kalliilla päivityksellä ja korkeilla refleksivaatimuksilla, tämä olisi täysin kelvollinen vaihtoehto tuomaan yliotteen, vaikka sitten vain pistooleille tms. Tälläisiä pieniä asioita on todella paljon, joita toivoisi, mutta joiden poissaolon tavallaan myös ymmärtää.

Yks jos toinenkin asia joka olisi ollut parempi toisin

Yksi pelin isoimpia todellisia haittapuolia on se valtava hypen määrä mitä peli on ehtinyt keräämään ennen ilmestymistään, ja jota useampi viivästys ei ole mitenkään vähentänyt. Odotuksia peli kohtaan ovat olleet aika epäreilut, mutta ilman niitäkin, pelistä huomaa useamman selvän puutteen joka todellakin osuu ikävästi vastaan ja monien kohdalla monta kertaa. Osittain syynä on se että monien asioiden kanssa olisi toivonut täysin toisenlaista lähestymistapaa ja monien kohdalla taas enemmän vapautta pelaajalle. Hyvin usein tuntuu että peliä on rajoitettu todella paljon ja aivan liian usein tuntuu että pelissä olisi pitänyt olla paljon enemmän vaihtoehtoja mitä tehdä. Cyberpunkissa tuntuu olevan paljon karsittua sisältöä. Toimintaa kyllä riittää mutta dialogivalintoja on vähän, romansseja ei ole nimeksikään ja monet kanssakäymiset eri hahmojen kanssa ovat aina samoja, mikä heikentää sitä roolipelaamista sillä todellinen Solo pystyisi kyllä laittamaan hanttiin kovassakin paikassa, mutta pelissä se ei ole mahdollista, oli kuinka levattu tahansa.

Hahmonluonnin kanssa yksi isoimpia ja nopeasti vastaan tulevia ongelmia on se, että niitä vaihtoehtoja on aivan liian vähän. Kampauksia on aivan liian vähän ja monet niistä ovat tarpeettoman samanlaisia. Pitkiä hiuksia ei ole juuri yhtään oikeasti hienoja ja monet lyhyet hiukset ovat todella samanlaisia. Erikoisia kampauksia on useita, mutta silti tuntuu että kampauksien kanssa pelissä ei olla nähty vaivaa juuri yhtään, mikä vain heikentää kokonaisuutta. Myöskään partoja ja viiksiä ei ole kovinkaan monia oikeasti hienoja ja vaikka hahmonluonnissa on aika vapaata muokkausta, niin kokoaisuus jää aivan liian kauas siitä, mitä peliltä tässä vaiheesa voisi odottaa. Tämä on lisäksi vasta jäävuoren huippu, koska kehoa ei voi muokata sitäkään vähää tautoinneilla tai muodoilla, mikä on suorastaan surullista. Varsinkin kun sen verran kauan on tätäkin saatu odottaa ja sen verran moni muu peli on tehnyt hahmonluonnin niin paljon paremmin. Tosin, koska pääosa ajasta hahmoa ei edes näe, ei tämä oli niin iso juttu, kuin mitä se olisi, jos hahmoa näkisi enemmn. Harmillista on tosin se, että hahmosta ei vain tunnu saavan sellaista millaisen todella haluaisi eikä asiaa myöskään auta se, että hahmonluonnissa monet osat hahmoa, ovat mittasuhteiltaan tai väriltää todella hämääviä. Varsinkin hiustenvärit ovat pelissä sitten todella erilasia.

Uravalinta on lähinnä näennäinen juttu joka tuo mukanaan lähinnä ajoittaisia dialogivaihtoehtoja, mutta mitään todellista merkitystä sillä ei ole. Tätä edesauttaa myös se, että intro on todella nopeasti ohi eikä taustatarinasta pääse nauttimaan juuri yhtään eikä siitä ehditä ottaa oikein kunnolla mitään irti. Näin ollen se ei ole juuri ihmeellisempi mitä Dragon Age: Originsin prologi on, mutta kun kyse on näin uudesta pelistä, niin voisi olettaa että settiä olisi enemmän ja siinä käytettäisiin aikaa siihen, että pelaaja pääsisi kunnolla uppoutumaan tarinaan.

Dialogin suhteen pelissä on monia näennäisiä ongelmia. Ensinnäkin esiin nousee se, että vaihtoehtoja on todella vähän ja monesti hahmon ulosanti on jotain aivan muuta, mitä toivoisi tai odottaisi. Aika usein pelissä tulee vastaan tilanteita joissa ei pääse yhtään sisään dialogiin, koska kaikki on kirjoitettu niin pinnallisesti eivätkä pelin valinnatkaan sen vuoksi juuri tunnu nappaavan, koska vaihtoehtoja on niin vähän. Tämän lisäksi tuntuu että todella usein pelihahmo tuntuu niin kiveenkirjoitetulta että on aivan ihan se sama mitä dialogeissa sanoo, kunhan pitää silmällä mahdollisia valintoja. Tätä korostaa se, että V on hahmona juuri sellainen, kuin tarina vaatii, ei miten pelaaja pelaa. Vaikka pelaaja olisi kuinka kova, niin V on muutamissa kohdissa ikävän heikko, mikä kyllä latistaa tunnelmaa. Kun ottaa esimerkkiä vaikka Dragon Age: Inquistionista tai Mass Effect trilogiasta, niin saa heti osviittaa miten olisi paremmin. Siitäkin huolimatta, hahmona V toimii suhteellisen hyvin, vaikka hänestä haluaisikin tehdä paljon omanlaisemman. Tätä auttaisi isompi valikoima dialogivaihtoehtoja tai edes mahdollisuus määritellä hänen asenteensa tms.

Tarinasta ei viitsi hirveästi spoilata, mutta eräs Telltalen peli tulee todella vahvasti mieleen pelin isosta juonielementistä. Harmillista on tosin se, että kun aletaan päästä oikeasti loppuun, niin tarina muuttuu erittäin huonoksi. Siis pitkän matkaan tarina kyllä toimii, mutta lopetus jättää niin paljon toivomisenvaraa koska siinä todella hyvin pilataan V hahmona, vaikka siinä samalla luodaankin aika kiinnostavia ajatuksia. Lopetuksessa ja tarinallisessa kokonaisuudessa on ehdottomasti puolensa, mutta se kokonaisuus ei vain kestä näin heikkoa lopetusta.

Muutenkin pelin käyttöliittymä tuntuu todella epävakaalta ja siitä tulee pelattavuuden näkövinkkelistä yksi suurimpia heikkouksia. Monesti tuntuu että dialogi alkaa pelihahmon kohdalla aivan liian myöhään, eli seuraa sellaisen hetkellinen kiusallinen hiljaisuus, ennenkuin pelaaja voi edes valita mitä sanoo. Tämän lisäksi tämä epätasapainoisuus näkyy myös pelattavuudessa. Peli nykii välittömästi jos pelin pysäyttää toiminnan keskellä tai missä hyvänsä tilanteessa missä on vauhtia. Silloin ohjattavuus tuntuu lukittuvan. Muutenkin peli alkaa sekoamaan herkästi jos tekee monta asiaa nopeasti ja avaa valikkoja, sillä peli ei tunnu pysyvän perässä, eli on optimoitu huonosti. Tämä näkyy myös siinä, että monissa tilanteissa napin painamisen jälkeen on viive, ennenkuin mitään tapahtuu. Esimerkiksi kun ajonäkökulma vaihtuu ensimmäisestä persoonasta kolmanteen persoonaan, ei mitään tapahdu heti, eli ei ole ilmestä että näppäinkomentoon on edes tullut mitään vastinetta. Erityisen rasittavaa tämä on koska se pitää tehdä joka kerta.

Hyvin erilainen, mitä itse odotin

Suuret suunnitelmat, niukat toteutukset

Cyberpunk 2077 on yksi viimeaikojen hypetetyimpiä pelejä, mikä johtaa aika epäreiluun alkuasetelmaan. Kun ottaa huomioon että millaisesta tilanteesta lähdetään, niin lienee selvää että kyllähän peli tulee kokemaan aikamoisen raatelun pienistäkin virheistä ja tämän kokoisessa ja näin kunnianhimoisessa tapauksessa, niitä bugeja tulee varmasti olemaan varsinkin aluksi, kun odotetaan niitä alkupuolen päivityksiä, mitkä ovat yksi nykypelien vitsauksia. Monet sellaiset asiat kuitenkin ovat sivuseikkoja, sillä tekijät ovat osoittaneet taitonsa ja reiluutensa Witcher 3:n ja sen monien lisäsisältöjen kanssa.

Witcher 3: Wild Hunt vs Cyberpunk 2077

Aivan varmasti isoin juttu on siinä, että miten hyvin CD Projekt RED on onnistunut sitten heidän magnum opusinsa, legendaarisen Witcher 3:n jälkeen. no Cyberpunk 2077 ehkä näkyvin ongelma on siinä että kaikista viivästyksistä huolimatta, peli ei vain ollut valmis ilmestyessään, tai ainakin se oli erittäin huonosti optimoitu, mikä on aika anteeksiantonta kun peliä siirrettiin niin monta kertaa, niin voisi olettaa että juuri tälläiset asiat olisi osattu karsia. Mutta omalla kohdalla ehkä eniten osuu se, että pelissä ei vain ole niin paljon monipuolisuutta kuin siltä olisi todellakin voinut odottaa kaikkien puheiden ja odotusten jälkeen. Kun näitä kahta peliä vertailee vierekkäin, niin kyllä PS4:n alkutaipaleella tehty peli on pääasiassa jokaisella tavalla parempi, kuin PS4:n loppuvaiheilla tehty peli. Näin se ei saisi olla, ei näin selvästi.

Jos aletaan miettiä todella pieniäkin asioita, niin Witcher 3 onnistui miltein kaikessa esimerkillisesti, kun taas Cyberpunk 2077 ei onnistunut esimerkillisesti oikeastaan missään. Väkivalta on kummassakin todella upeasti tehtyä ja vaikka pelit ovatkin todella erilaisia, niin kummassakin on todellista tyyliä ja toiminta on mielekästä taistelusta toiseen. Tyylikkyys on myös huippuluokkaa omalla tavallaan ja kumpikin onnistuu ottamaan paljon irti siitä sisällöstä. Mutta sitten kun aletaan mennä tarinallisiin asioihin, niin kyllähän Witcher 3 on ylivoimaisesti onnistuneempi. Valinnat toimivat ja ne monet tärkeät on kätketty todella hyvin. Dialogi toimii ja vaikka Geralt onkin pitkälti samanlainen aina, niin valintojen voimalla hänestä saa omanlaisensa. Cyberpunk 2077:n V on ikävä kyllä myös tälläinen, samanlainen hahmo riippumatta siitä mitä pelaaja tekee ja näin ei saisi olla, vaan hahmosta pitäisi saada tehtyä omanlaisensa todella näkyvästi. Harmillista onkin että se tyylikkyys on täysin poissa ja dialogit tuntuvat myös ikävän suppeilta. Mikäli Cyberpunk 2077 olisi ilmestynyt Witcher 3:n aikoihin, niin tuskin tämä olisi niin iso asia, mutta kun ollaan tässä vaiheessa, niin kyllähän sen huomaa, että kehitystä ei ole tapahtunut nimeksikään.

Sivutehtävät ovat molemmissa varsin tasapainossa. Kummassakin on niitä tietynlaisia tehtäviä tuomassa vaihtelua ja erityisen hyvin sivutehtävät toimivat avoimessa maailmassa jossa niihin saa uppoutua oman valinnan mukaan, kun ne tulevat kohdalle. Monissa tilanteissa tuntuukin että tietyt tehtävät löytää aivan sattumalta, mikä auttaa tekemään maailmasta niin elävän. Harmillista tosin on että Cyberpunk 2077 ei yksityiskohtaisuudestaan huolimatta ole NPC hahmojen ja maailman pienien yksityiskohtien kautta merkittävästi kehittynyt Witcher 3:sta. Monella tavalla Cyberpunk 2077 ottaa jopa takapakkia tai kököttää paikoillaan. Toiminnassa ei olla juuri kehitytty mihinkään ja seksikohtauksissa ollaan menty taaksepäin, näin parina esimerkkinä.

Keskeneräinen

Yksi isoimpia asioita mikä on varjostanut peliä ilmestymisestä saakka ja tulee varjostamaan vielä pitkään tästä eteenpäinkin, on se, että tämä peli on julkaistu keskeneräisenä. Pelin on huonosti optimoitu ja sen vuoksi siitä tulee oitis mieleen keskeneräisyys joka näkyy kaikkialla ja nousee kokoajan esiin. Siis kun mietitään monia tämänkaltaisia pelejä, niin kyllähän niistä aina löytyy bugeja ja vastaavia. Pelkästään Bethesdan tekemät pelit Elder Scrollsin ja Falloutin piirissä ovat aina täynnä bugeja ja vastaavia, mutta koska Cyberpunk 2077 on ollut tekeillä niin monta vuotta ja viivästynyt kerran toisensa jälkeen, niin on erittäin vaikeaa hyväksyä tämäntasoisia puutteita.

Teknisessä mielessä peli on väkisinkin heikkoa tasoa, mutta se ei jää vain siihen, koska tuntuu että todella monet tehtävät, dialogi, hahmonkehitys ja toinen toistaan isommat ja pienemmät asiat olisi pitänyt tehdä paljon isommin ja syvällisemmin. Monella tavalla pitääkin todeta että Cyberpunk 2077 oli tapaus jota hype vahingoitti niin paljon. Jos tämä olisi tehnyt rauhassa omalla painollaan ilman isompia hehkutteluja ja vastaavia, niin melkovarmasti tässä ei oltaisi, koska laajuutta ja tyyliä pelissä on. Tämän kanssa on vain lupailtu ja arvioita aivan liian paljon, joten pakostakin tämä on aika kova pettymys.

Yhteenveto

Mitenkäs Cyberpunk 2077 todella arvioisi? Vaikeaksi kaiken tekee se, että peli on toteutettu niin heikosti monella tavalla, mutta joka on siitäkin huolimatta todella monella tavalla enemmän kuin onnistunut peli. Toiminta on erittäin mielekästä, laajuutta ja pelattavaa on uskomattoman paljon kaikkine muuttujineen. Pelin tyyli on todellista cyberpunkia ja tarjoaa upean kokonaisuuden todella monella tavalla. Mutta se mikä todella heikentää pakettia on se, että moninpaikoin tuntuu että pelin olisi pitänyt olla niin paljon syvällisempi. Dialogivaihtoehtoja on aivan liian vähän, erikoisominaisuuksia on käytetty liian vähän ja päätöksiäkin olisi pitänyt olla paljon enemmän. Pelissä on niin paljon puolia jotka olisi pitänyt tehdä isommin ja laajemmin, mutta siinä on myös paljon sellaisia osia, jotka on tehnyt todella hyvin. Cyberpunk 2077 on hyvä peli, se on yksi vuoden kovimpia pettymyksiä, mutta kykenee siltikin yltämään parhaiden joukkoon, sillä sitä on todella kiva pelata. Suurimman osan ajasta.

Huomioitavaa on, että mikäli peli olisi optimoitu paremmin, se olisi helposti vuoden peli kisaaja ja ehdottomasti mahtava peli. Mutta tässä tilassa, sitä on hankala suositella. Puhumattakaan että tarinavetoisena roolipelinä kokonaisuudessa on aivan liian monta sellaista puolta jotka olisi pitänyt olla toisin ja lähemmäs jokaiseen positiiviseen asiaan löytyy aina se "mutta". Monet heikkoudet ovat hyvin pieniä, kuten hahmonmuokkaus jälkikäteen esim parturoinnilla ym, tai sitten niihin todella suuriin asioihin, kuten todella vähäisiin vaihtoehtoihin dialogeissa ja valinnoissa. Cyberpunk 2077 on toinen hyvin vaikea arvioitava peli vuodelta 2020, kuten The Last of Us Part II, joka myös olisi GOTY kisaaja. Kummankin tapauksessa hype on iso syy siihen, miksi peliä kohtaan on niin kriittinen.

+ Cyberpunk tunnelma

+ Tyylikkyys maailmassa, hahmoissa ja tehtävissä

+ Toiminta on mielekästä ja monipuolista

+ Pelattavan sisällön määrä

- Hahmonluonti ja kustomointi olisivat saneet olla paljon syvällisempiä

- Dialogin ja valintojen pinnallisuus

- Hyvin vähän oikeasit hyviä hahmoja

- Surkea optimointi ja tekniset ongelmat (bugeja riittää)

Arvosana: 6,7

Erinomainen