Huonoimpien pelien listaaminen on hankalaa kuten parhaidenkin. Sanoisin että tämä saattaa olla jopa vaikeampaa kuin parhaimpien pelien listaaminen. Tälläinen lista muuttuu jatkuvasti, koska uusia pelejä ilmestyy kaiken aikaa.

 

 

 

Lyhyt sääntökertaus:

 

Vain yksi peli sarjasta ja yhdestä genrestä

Vain pelejä joita olen itse pelannut   

Ei kokoelmia, vain yksittäiset pelit

Ei pelejä jotka muuttuvat selvästi ja usein

Pienenä lisäsääntönä: Ei ilmaispelejä

 


 

EPÄKUNNIALLISIA MAININTOJA

 

Pystyn helposti listaamaan pari kymmentä oikeasti todella hyvää peliä (sääntöjen puitteissa) mutta kun pitäisi listat niitä huonoja, niin niitä ei tule mieleen yhtä helposti, mikä on varmaan ihan hyvä asia.

 

Tintin

- Tämä on peli joka yrittää olla paria asiaa eikä toimi missään niistä.

Sanctum 2

- Räiskintää ja rakentelu tavalla joka ei todellakaan tuntunut mitenkään kiinnostavalta tai hyvältä.

Battletoads

- Tämä on tapaus jonka muistan NES ajalta. Härskin vaikea peli jota ei vain ollut kiva pelata.

                                                                                                                                                                    

Toisin kuin parhaiden pelien kanssa, niin mitä ylempänä listalla ollaan niin sitä enemmän on "ei niin huonoja pelejä" kun taas mitä alemmas vajotaan, niin sitä huonompia pelejä tulee vastaan. Tässä kohtaa on todella tärkeä korostaa että kyseessä on mielipide

Itselläni on pari genreä joista en välitä juuri yhtään joten jotta vältyttäisiin yhden genren murskaamiselta, niin pari peliä on niputettu yhteen pykälään koska ne ovat omasta mielestäni about yhtä huonoja kaikki.

Monien tapauksessa aikaa on kulunut enemmän tai vähemmän joten jos palaisin joidenkin vanhempien pelien pariin, niin mielipiteeni saattaisi muuttua. Mutta toisaalta 007: Everything or Nothing on sellainen peli josta minulla oli aika hyviä muistoja ja uudelleenpeluun jälkeen panin merkille, että ei se niin hyvä peli ollutkaan.




24. Fight

Ainoa asia mikä tämän pilaa on se ohjattavuus ja sekin vain parista syystä. Liikkuminen on tehty oikeasti huonosti. Pienellä hienosäädöllä kyseessä voisi olla yllättävän hyvä peli. Ohjattavuus vaati totuttelua mutta lyömisen ja suojaamisen onnistuin hahmottamaan aika nopeasti mutta se liikkuminen siihen kylkeen ei vain toiminut niin hyvin että tästä pelistä olisi oikeasti saanut irti sitä mitä siltä hakee. Tätä en ole heittänyt alemmas koska itsestäni tuntui että se on vain yksi osa ohjattavuutta joka oikeasti ei vain ottanut luonnistuakseen vaikka kuinka yritti. Siis ohjattavuus on epätarkkaa, ei epäilystäkään, mutta siihen pystyi mukautumaan. Parhaansa mukaan. Tämä on vähän sellainen peli jota pitäisi avata vähän enemmän jotta kävisi oikeasti selväksi että mikä siinä on pielessä.


23. Heavenly Sword

Taivaallinen miekka on peli joka on peruspelattavuudeltaan todella hyvä. Miekassa on kolme muotoa ja toiminta on oikeasti todella näyttävää ja miellyttävää.

Peli on kuitenkin kahta asiaa. Pituudeltaan lyhyt ja tunnelmaan heikko. Pelin hahmot ovat pääosin todella tylsiä ilmestyksiä ja pääpahis myös ikävän heikosti tehty. Kenttiin on ajoittain yritetty lisätä vaihtelua, mutta se ei juuri auta. Vaikka pelattavuus onkin hyvä, niin tämän pelin kanssa kokonaisuus oli sellainen, että siitä ei vain löytynyt mitään järin kiinnostavaa.


22. Jak & Daxter: Lost Frontier

Jak & Daxter sarja on sellainen joka trilogian aikana parani kokoajan. Lost Frontier ei sisällä mitään järin hyvää, samalla tavalla kuin vaikka Jak II tai Jak 3. Graafinen ulkoasu on surkeampi ja tarina on irrallaan muista. Sen lisäksi tätä on pääasiassa aluksilla lentelyä ja taistelua. Se ei ole järin nappaavaa vaan tylsää. Ohjattavuus on kelvollinen mutta kokonaisuus ei niinkään.


21. Final Fantasy XII

Final Fantasy sarjassa on monta ylä- ja alamäkeä. Joukossa on monta peliä jotka voin vieläkin laskea niiden parhaiden pelien joukkoon, kovana kärkenä 8, 7 ja 4. Minulle viimeinen todellinen Final Fantasy oli 10, sen jälkeen ollaan menty alamäkeen ja lujaa. En ole 13 trilogiaa pelannut lyhyttä kokeilua enempää ja koen olevani siinä mielessä onnekas.

Tätä olen pelannut ja jos jotain hyvää pitäisi sanoa, niin Balthier ja Fran ovat molemmat todella hyvin tehtyjä hahmoja. Se mikä oikeasti tuhoaa tämän pelin on se taistelu. Tälläinen tyyli ei ole hauskaa. Se että pelihahmot "ohjelmoidaan" tekemään tiettyjä asioita tiettyjen vaatimusten täyttyessä ei ole kovin hauskaa. Dragon Age sarjan kanssa tämä vielä menee kun siinä ollaan sentään askel reaaliaikaisemman taistelun puolella. Mutta tämän kanssa sitä tunnetta ei ole. Tämä peli on puuduttava ja tylsä. Summon olennot ovat yhtä tylsiä kuin tylsimmät hahmot ja se on aika paha ventti, kun kyseessä on Viimeinen Fantasia.


20. Tomb Raider III

Muistan joskus kauan sitten pelanneeni tätä enemmänkin, mutta kun otin tämän myöhemmin pelattavaksi, niin kontrollit olivat se mihin kaikki kaatui todella nopeasti. Ohjattavuus on aika huono ja sitä ei auta se että usein tuntuu että kaikki vähän tarkemmat hypyt sun muut pitää tehdä just eikä melkein. Voi olla että jos poimisin tämän nyt, niin ehkä mieli muuttuisi hieman, mutta kyllä tämän pelin kanssa on aika heikkoja muistoja juurikin siksi, kun ohjattavuus on vähän sellaista kuutiomaista, siitä puuttuu sulavuus.


19. Star Wars: Force Unleashed II

Tämän pelin kohdalla sanotaan heti että ensimmäinen peli ei ole tuttu joten en voi verrata siihen. Tämän pelin kanssa pari asiaa iskee todella nopeasti esiin. Pelihahmo on todella tylsän näköinen äijä, eikä järin kiinnostava muutenkin. Pelattavuus on yhtä toistoa taisteluissa ja pituutta on todella vähän. Taistelu on ihan näyttävää ja toimivaa, mutta kun se on samanlaista kokoajan, niin siihen menee nopeasti maku. Samoja vihollisia tulee vastaan kentästä toiseen ja kaikki vähän eeppisemmät osat on nekin pilattu ties miten, mukaan lukien viimeinen taistelu.


18. Sims 2

Tämä on sellainen pelisarja joka vaatii hieman paneutumista. Itse en siihen todella jaksanut paneutua kovin pitkäksi aikaa. Syy siihen miksi en heittänyt tätä vielä alemmas on siinä että minulla ei ollut tätä peliä kohtaan juuri turhia odotuksia. Tämä peli tarjoaa kyllä tekemistä ja muuttujia, mutta se tekeminen ei vain ole kovin kiinnostavaa eikä nappaa mukaansa. Jos tähän oikeasti paneutuu, niin se saattaa napata, minulla ei niin käynyt.


17. LA Noire

Tässä on peli jossa on pari oikeasti hyvää puolta. Rikospaikkatutkinta ja epäiltyjen kuulustelua. Tämä dekkaripuoli on tehty todella hyvin, mutta se ei tätä peliä kanna. Tarina on ajoittain todella typerä ja tuntuu silloin tällöin ihan hatusta vedetyltä. Sen lisäksi päähenkilö Cole Phelps on helposti yksi surkeimpia pelihahmoja joita olen koskaan pelannut. Rikostutkinnan ulkopuolella peli tarjoaa perusräiskintää ja takaa-ajo jotka eivät kummatkaan ole tehty kovin hyvin. Onhan se hyvä että jotain toimintaa yritettiin, mutta ei sillä kovin pitkälle päästy.


16. Inversion

Räiskintäpelejä on monenlaisia. Yleensä se peruskaava on se että ensin harjoitellaan, sitten pelataan peliä joka on kohtaus toisensa jälkeen samanlaista vihollisten ampumista. Yleensä tarkoitus on hävittää kaikki vihut alueelta ja tämä vaikeutuu kokoajan. Inversion on juurikin tälläinen, mutta tehtynä huonosti. Mukana on vähän painovoimalla leikkimistä, mutta siitä ei ole oikein osattu tehdä toimivaa elementtiä peliin. Toiminta on aika tylsää ja siitä puuttuu tietty asenne. Tämä peli toi mieleen Gears of War sarjan, mutta huonosti tehtynä. Ampumisessa ei ole juuri mieltä ja pomovihollisia on vain pari, joita vastaan joutuu tappelemaan kerran toisensa jälkeen. Puuduttavaa peruspelaamista ilman mitään ihmeempää.


15. Bureau: XCOM Declassified

Ensivaikutelma on positiivinen. Kolmannen persoonan ammuskelua tyylikkäällä pelihahmolla lierihattuineen ja asekoteloineen, kuin parhaimmista noir tarinoista. Pelissä on ihan tarinaakin, mutta se ei pelasta vaan lässähtää lopussa. Peli on tuhottu jo hyvin ennen sitä. XCOM on taktinen pelisarja mutta tämä ei niinkään. Tiimiläisiä on aika vaikea menettää. Ohjattavuus on suhteellisen toimiva mutta pelattavuus on jatkuvaa toistoa ilman oikeaa tunnelmaa. Dekkarisävytteisyys päähahmossa muuttuu kapteeni Kirk wannabe urpoksi villapaitoineen ja Ghostbuster varsuteineen. Tämä ei olisi ongelma jos tämä olisi valinta. Tämä peli jätti ikävän maun, koska se alkoi niin hyvin, mutta eteni huonompaan suuntaan.


14. Killzone 2

FPS pelit ovat todella nautinnollisia kun ne on tehty oikein (kuten Bulletstorm) mutta kun ne on tehty huonosti niin ne ovat helposti todella puuduttavia ja raivostuttavia. Killzone 2 osaa tuoda tämän turhauttavan puolen hyvin esille kerran toisensa jälkeen. Ajoittain pelissä on jopa hetkensä, mutta liian usein kyseessä on perusammukselu, ilman mitään mieleenpainuvaa.


13. Resistance 2

Kuin Killzone 2, ei Resistance 2 ole juuri parempi, vaan huonompi. Tämä peli on kuin perusräiskinnän alasarjaa. Aseita on siinä missä muissakin peleissä niitä jopa yritetty maustaa vähän. Tarina on myös keskiverto mutta tämä peli tuntuu olevan pääasiassa vaikea ammuskelujakso toisensa perään ja välillä yksi pomomörkö. Muistan tästä pelistä lähinnä sen että kerran toisensa jälkeen vastaan tuli kohtaus jossa tapetaan pirusti monsuja tai kuollaan hetkessä ties mihin. Hauska tätä ei ollut juuri pelata ja pelin hahmot olivat nekin helposti unohdettuja perus jamppoja.


12. Gran Thef Auto: Chinatown Wars

PSP peleistä yksi huonoimpia pelaamiani, ellei jopa se huonoin. Syystä tai toisesta tässä pelissä ei ole mitään muuta hyvää kuin se vapaa riehuminen. Tarina ei ole kiinnostava eivätkä hahmotkaan. Lisäksi PSP:llä pelaamisesta puuttuu se tietty jämäkkyys, siltä se ainakin tämän kanssa tuntui. En juuri keksi mitään järin positiivista sanottavaa tästä. GTA peleissä oli pari muutakin kandidaattia, kuten GTA4, mutta tämä on se pahnanpohjimmainen.


11. Elder Scrolls: Morrowind

Tässä on yksi syy miksi en todellakaan pidä Bethesdan peleistä. Siitä on aika kauan kun olen pelannut tätä ja siitä ei ole juuri hyviä muistoja. Ohjattavuus oli epätarkka ja tarina ei juuri napannut puhumattakaan siitä että pelaamisesta puuttui mielekkyys. Sanoisin että eniten se kaikki kaatui siihen että toiminta ja tarina (kaksi erittäin tärkeää osaa) eivät kumpikaan tarjonneet oikein mitään.


10. Legend of Zelda

Yksi suurimpia inhokkejani. Zelda sarja on ehkä jopa se yliarvostetuin pelisarja mitä olen koskaan pelannut. Olen pelannut muutamaa sarjan peliä vähän enemmän (Legend of Zelda, Link to the Pass, Ocarina of Time ja Twilight Princess) joista viimeisin oli jopa ihan hyvä sarjan tasolla. Ensimmäinen peli on kuitenkin sellainen josta en juuri pidä. On helppo sanoa että se on vanha peli ja pitää ymmärtää että silloin oli rajoituksia. Jos tuolle tielle haluaa mennä, niin voidaan sanoa että tämä paikka on koko pelisarjalle. Zelda pelit eivät ole kertaakaan todella napanneet. Syitä siihen on vähän enemmän mutta sanotaan vaikka että pelihahmot eivät juuri nappaa ja pelattavuus on yhtä ravaamista ilman mitään oikeasti nappaavaa touhua.


9. Dragonball Z Budokai Tenkaichi 3

Sekannuksen välttämiseksi. On olemassa Dragonball Z Budokai Tenkaichi 3 ja Dragonball Z Budokai 3. Ne ovat kaksi todella erilaista tappelupeliä. Tämä yhdellä lisäsanalla varustettu versio on kolmiulotteinen tappelupeli ja sen aikaa mitä sitä pelasin veljeni kanssa, oli tuskaa molemmille. Tässä pelissä on hahmoja ihan kivasti, mutta se tappelu ei ole järin hauskaa kun ohjattavuus on pahempi vihollinen kuin toinen pelaaja.


8. Speed Freaks

CTR on suosikki rallipelini, ei epäilystäkään. Speed Freaks yrittää tehdä sen mitä CTR ja sitä ennen Mario Kart ovat tehneet. Karting rallia mutta aseiden kanssa. Erona on se, että CTR sisältää paljon hyviä hahmoja, napakan pelattavuuden ja kiinnostavia aseita ja todella hyviä kenttiä. Speed Freaks ei sisällä näistä mitään muuta kuin vesitetyt versiot. Tämä on ihan pelattava peli, mutta ei yhtään kiinnostava tai nappaava. Hahmot ovat tylsiä ja ajamisesta puuttuu se mielekkyys.


7. He-Man: Defender of Grayskull

Tässä on peli joka on perusidealtaan oikeasti hyvä. Olen pelannut tätä joskus kauan sitten, mutta pari asiaa on jäänyt aika hyvin mieleen. Ohjattavuus on ok ja grafiikat myös. Ongelmaksi nousee se, että pelattavuudessa ei ole juuri vaihtelua tai mitään oikeasti erikoista. Mutta se mikä tuhoaa tämän pelin on se, että tämä on yksi lyhyimpiä pelejä joita olen pelannut. Kentät ovat laskettavissa yhden käden sormin ja ne ovat lyhyitä. Tarinakin jättää kylmäksi.


6. Simpsons

Tämä peli ei ole lyhyt, sisältää ihan kivat grafiikat ja useamman pelattavan hahmon. Se mihin kaikki tuhoutuu on siihen, mihin Simpson pelit ovat kaatuneet jo NES aikakaudella, ohjattavuuteen. Se miksi otan tämän pelin NES pelien sijaan, on se, että tämä peli onnistuu nokittamaan. Nyt vihollisena on myös kamera. Se että tämä peli ei sisällä sitä TV sarjan hauskuutta, olisi sivuseikka jos kokonaisuus olisi pelattava. Ohjattavuus on vähän tönkkö ja heti kun luvassa on tasohyppelyä, niin olet liemessä. Tämä kaiken saa vielä yhdellä tavalla toiseen potenssiin: Valitse moninpeli. Ruutu kuuluu jaka leveyssuunnassa kahtia, ei poikittaissuunnassa ja tämä peli demonstroi erittäin hyvin, miksi näin.


5. South Park

Tässä on yksi niitä pelejä jotka ovat ihan pelattavissa noin teoriassa. Ne heikkoudet eivät ole niinkään ohjattavuudessa vaan kenttäsuunnittelussa, aluksi. Turhan usein iso kysymysmerkki on se, että mihin pitäisi olla menossa ja kun kaikkialla tuntuu olevan samanlaista niin pinna palaa aika nopeasti. Vaihtelu ei myöskään juuri ole mutta peli sentään toimii. Ohjattavuuden heikkoudet tulevat heti esiin kun ensimmäinen loppari tulee vastaan. Siihen asti riittää että "ampuu" mutta kun pitäisi tähdätä ylös, niin se ei olekaan niin helppoa ja oikein korostaa sitä, miksi tämä peli on niin huono.


4. Guise of the Wolf

Sanotaan että tässä pelissä on hyvä idea ja potentiaalia joten peli ei ole heti edes menetetty. Se on osa syy miksi heitän tämän heti tänne pohjalle juuri edes miettimättä. Se hukattu potentiaali johtuu siitä, että tämä peli tuntuu oikeasti keskeneräiseltä. Alessa ostin tämä Steamissa ja "kansikuva" oli ihan kivan näköinen. Kaikkien puutteiden ja virheiden läpikäyminen on arvostelun mittainen, joten ehkä myöhemmin...
Pääpointti on kuitenkin se, että tämä peli onehkä bugisin mitä olen koskaan pelannut ja jälki on oikeasti laiskaa. Viholliset eivät oikeastaan liiku ja kaikki tekeminen on yhtä suurta aarrejahtia ilman mitään tietoa että mitä pitäisi tehdä.

3. NHL 02 / Urheilupelit

En ole edes varma että oliko se NHL 02 vai 01 vai 03 tai jotain. Mutta olen pelannut ainakin yhtä NHL peliä ja yhtä FIFA peliä. Kumpikaan ei napannut. Uhreilu on myös vähän sellainen genre että se harvemmin tarjoaa oikeasti yhtään mitään mikä todella veisi mukanaan ja kiinnostaisi. Nyt kun puhutaan urheilupeleistä niin puhutaan lätkästä, jalkapallosta, koripallosta jne. Erilaiset lajit kuten taistelulajit, showpaini tai nyrkkeily ovat asia erikseen.


2. Gran Turismo 4 / Rallipelit

Formula One: 2001 ja Colin McRae Rally 2.0 voisivat yhtä hyvin ottaa tämän paikan tai vaihtoehtoisesti kaksi seuraavaa paikkaa. Olen pelannut niitä arviolta yhtä vähän, mutta kuitenkin sen verran että tiedän että en pidä niistä yhtään. Rallipelit toimivat kun niitä maustaa vähän (Crash Team Racing ja Burnout 3: Takedown) mutta kun kyseessä on pelkkä ajaminen niin meikäläistä se ei kauaa jaksa viihdyttää. En ole näitä pelejä koskaan itse ostanut, mutta sukulaiset ja kaverit ovat niitä joskus tarjonneet kokeiltavaksi.


1. Klabi

Tämä on saastaa. Tämä on poikkeuksellisen hyvä esimerkki siitä kun peli ei tarjoa oikeastaan mitään eikä toimi millään saralla hyvin. Kaikki urheilu- ja rallipelit sentään tarjoavat jotain, tämä ei. Klabi yrittää olla tasohyppely, mutta pelattavuudessa ja toteutuksessa on niin paljon asioita jotka ovat menneet pahasti pieleen, että tämä on todellakin huonoin peli mitän olen koskaan pelannut.