Huonoimpien pelien listaaminen on hankalaa kuten parhaidenkin. Sanoisin että tämä saattaa olla jopa vaikeampaa kuin parhaimpien pelien listaaminen. Tälläinen lista muuttuu jatkuvasti, koska uusia pelejä ilmestyy kaiken aikaa.

 

 

 

Lyhyt sääntökertaus:

 

Vain yksi peli sarjasta ja yhdestä genrestä

Vain pelejä joita olen itse pelannut   

Ei kokoelmia, vain yksittäiset pelit

Ei pelejä jotka muuttuvat selvästi ja usein

Pieninä lisäsääntöinä:

Ei ilmaispelejä

Vain pelejä joita olen pelannut vähintään 2 tuntia

- Paitsi jos pelin pelaa läpi alta parin tunnin.

  • Tämä sulkee pois mm. Surgeon Simulatorin, Xblaze: Lost Memoriesin ja Cortex Commandin. Noin niinkuin parina esimerkkinä ja näitähän on paljon.

 

Toisin kuin parhaiden pelien kanssa, niin mitä ylempänä listalla ollaan niin sitä enemmän on "ei niin huonoja pelejä" kun taas mitä alemmas vajotaan, niin sitä huonompia pelejä tulee vastaan. Tässä kohtaa on todella tärkeä korostaa että kyseessä on mielipide

Itselläni on pari genreä joista en välitä juuri yhtään joten jotta vältyttäisiin yhden genren murskaamiselta, niin pari peliä on niputettu yhteen pykälään koska ne ovat omasta mielestäni about yhtä huonoja kaikki.

Monien tapauksessa aikaa on kulunut enemmän tai vähemmän joten jos palaisin joidenkin vanhempien pelien pariin, niin mielipiteeni saattaisi muuttua. Mutta toisaalta 007: Everything or Nothing on sellainen peli josta minulla oli aika hyviä muistoja ja uudelleenpeluun jälkeen panin merkille, että ei se niin hyvä peli ollutkaan.

Iso juttu on tietysti myös se että kuinka pitkälle ollaan tultu pelien kehityksessä. Tietysti iso osa NES ajan peleistä ei kestä vertailua monien PS kauden jälkeen tulleiden pelien kanssa, joten se on osa vertailua.

Muuttujia on siis paljon ja lisää tulee kun pelaa lisää pelejä.


 

EPÄKUNNIALLISIA MAININTOJA

 

Pystyn helposti listaamaan pari kymmentä oikeasti todella hyvää peliä (sääntöjen puitteissa) mutta kun pitäisi listat niitä huonoja, niin niitä ei tule mieleen yhtä helposti, mikä on varmaan ihan hyvä asia.

 

Fight

- Ainoa asia mikä tämän pilaa on se ohjattavuus ja sekin vain parista syystä       

                                     

Tomb Raider III

- Ohjattavuus pilaa kaiken.

 

Heavenly Sword

- Ohjattavuus on hyvä, mutta sisältö ei.

 

Jak & Daxter: Lost Frontier

- Jak & Daxter vain ja ainoastaan nimeltään.

 

Mafia III

- Mafia peli ilman minkäänlaista mafiatunnelmaa




24. Metal Gear Solid V: Ground Zeroes

Täysihintaiseksi peliksi tämä on säälittävää. Tämä on niitä pelejä jonka pelaa läpi varsin nopeasti ja siinä se. Ainoa asia mitä tämän olisi pitänyt olla, on Phantom Painin demo, ilmainen demo. Suurin syy miksi tätä en vain voinut jättää ulkopuolelle on juurikin siinä, että tällä ei ole mitään oikeutta olla täysihintainen peli ilmestyessään.


23. Resistance 2

Kuin Killzone 2, ei Resistance 2 ole juuri parempi, vaan huonompi. Tämä peli on kuin perusräiskinnän alasarjaa. Aseita on siinä missä muissakin peleissä niitä jopa yritetty maustaa vähän. Tarina on myös keskiverto mutta tämä peli tuntuu olevan pääasiassa vaikea ammuskelujakso toisensa perään ja välillä yksi pomomörkö. Muistan tästä pelistä lähinnä sen että kerran toisensa jälkeen vastaan tuli kohtaus jossa tapetaan pirusti monsuja tai kuollaan hetkessä ties mihin. Hauska tätä ei ollut juuri pelata ja pelin hahmot olivat nekin helposti unohdettuja perus jamppoja.


22. Simpsons

Tämä peli ei ole lyhyt, sisältää ihan kivat grafiikat ja useamman pelattavan hahmon. Se mihin kaikki tuhoutuu on siihen, mihin Simpson pelit ovat kaatuneet jo NES aikakaudella, ohjattavuuteen. Se miksi otan tämän pelin NES pelien sijaan, on se, että tämä peli onnistuu nokittamaan. Nyt vihollisena on myös kamera. Se että tämä peli ei sisällä sitä TV sarjan hauskuutta, olisi sivuseikka jos kokonaisuus olisi pelattava. Ohjattavuus on vähän tönkkö ja heti kun luvassa on tasohyppelyä, niin olet liemessä. Tämä kaiken saa vielä yhdellä tavalla toiseen potenssiin: Valitse moninpeli. Ruutu kuuluu jaka leveyssuunnassa kahtia, ei poikittaissuunnassa ja tämä peli demonstroi erittäin hyvin, miksi näin.


21. Final Fantasy XII

Final Fantasy sarjassa on monta ylä- ja alamäkeä. Joukossa on monta peliä jotka voin vieläkin laskea niiden parhaiden pelien joukkoon, kovana kärkenä 8, 7 ja 4. Minulle viimeinen todellinen Final Fantasy oli 10, sen jälkeen ollaan menty alamäkeen ja lujaa. En ole 13 trilogiaa pelannut lyhyttä kokeilua enempää ja koen olevani siinä mielessä onnekas.

Tätä olen pelannut ja jos jotain hyvää pitäisi sanoa, niin Balthier ja Fran ovat molemmat todella hyvin tehtyjä hahmoja. Se mikä oikeasti tuhoaa tämän pelin on se taistelu. Tälläinen tyyli ei ole hauskaa. Se että pelihahmot "ohjelmoidaan" tekemään tiettyjä asioita tiettyjen vaatimusten täyttyessä ei ole kovin hauskaa. Dragon Age sarjan kanssa tämä vielä menee kun siinä ollaan sentään askel reaaliaikaisemman taistelun puolella. Mutta tämän kanssa sitä tunnetta ei ole. Tämä peli on puuduttava ja tylsä. Summon olennot ovat yhtä tylsiä kuin tylsimmät hahmot ja se on aika paha ventti, kun kyseessä on Viimeinen Fantasia.


20. Bureau: XCOM Declassified

Ensivaikutelma on positiivinen. Kolmannen persoonan ammuskelua tyylikkäällä pelihahmolla lierihattuineen ja asekoteloineen, kuin parhaimmista noir tarinoista. Pelissä on ihan tarinaakin, mutta se ei pelasta vaan lässähtää lopussa. Peli on tuhottu jo hyvin ennen sitä. XCOM on taktinen pelisarja mutta tämä ei niinkään. Tiimiläisiä on aika vaikea menettää. Ohjattavuus on suhteellisen toimiva mutta pelattavuus on jatkuvaa toistoa ilman oikeaa tunnelmaa. Dekkarisävytteisyys päähahmossa muuttuu kapteeni Kirk wannabe urpoksi villapaitoineen ja Ghostbuster varsuteineen. Tämä ei olisi ongelma jos tämä olisi valinta. Tämä peli jätti ikävän maun, koska se alkoi niin hyvin, mutta eteni huonompaan suuntaan.


19. Star Wars: Force Unleashed II

Tämän pelin kohdalla sanotaan heti että ensimmäinen peli ei ole tuttu joten en voi verrata siihen. Tämän pelin kanssa pari asiaa iskee todella nopeasti esiin. Pelihahmo on todella tylsän näköinen äijä, eikä järin kiinnostava muutenkin. Pelattavuus on yhtä toistoa taisteluissa ja pituutta on todella vähän. Taistelu on ihan näyttävää ja toimivaa, mutta kun se on samanlaista kokoajan, niin siihen menee nopeasti maku. Samoja vihollisia tulee vastaan kentästä toiseen ja kaikki vähän eeppisemmät osat on nekin pilattu ties miten, mukaan lukien viimeinen taistelu.


18. Inversion

Räiskintäpelejä on monenlaisia. Yleensä se peruskaava on se että ensin harjoitellaan, sitten pelataan peliä joka on kohtaus toisensa jälkeen samanlaista vihollisten ampumista. Yleensä tarkoitus on hävittää kaikki vihut alueelta ja tämä vaikeutuu kokoajan. Inversion on juurikin tälläinen, mutta tehtynä huonosti. Mukana on vähän painovoimalla leikkimistä, mutta siitä ei ole oikein osattu tehdä toimivaa elementtiä peliin. Toiminta on aika tylsää ja siitä puuttuu tietty asenne. Tämä peli toi mieleen Gears of War sarjan, mutta huonosti tehtynä. Ampumisessa ei ole juuri mieltä ja pomovihollisia on vain pari, joita vastaan joutuu tappelemaan kerran toisensa jälkeen. Puuduttavaa peruspelaamista ilman mitään ihmeempää.


17. Killzone: Shadow Fall

FPS pelit ovat todella nautinnollisia kun ne on tehty oikein (kuten Bulletstorm) mutta kun ne on tehty huonosti niin ne ovat helposti todella puuduttavia ja raivostuttavia. Killzone: Shadow Fall on tämän lisäksi todella tylsä. Siinä ei ole oikeastaan yhtään mieleenjäävää hahmoa (positiivisessa mielessä) eikä edes toiminta tarjoa mitään oikeasti nappaavaa tekemistä. Aiemmat Killzonet olivat ihan OK perusräiskintää, tämä ei ole edes sitä. Jos tarina olisi edes puoliksi ok, niin sekin riittäisi, mutta kun se ei ole.


16. Battlefield 4

Räiskintäpelejä on monenlaisia ja vaikka Taistelukenttä 4 onkin toiminnallisessa mielessä ihan jämpti tapaus, niin kaikki mitä sen toiminnan ympärille kasataan ei vain toimi. Hahmot ovat todella heikkoja tapauksia, pääroisto on umpisurkea, tarina mitäänsanomaton ja lähemmäs kaikinpuolin kokonaisuus on väärien asioiden (tekoäly, bugit) takia turhankin puuduttava tapaus. Siitä on vaikea nauttia vaikka omat puolensa paketissa onkin.


15. Black Knight Sword

Valtava pettymys varsin monella tapaa. Nimi on siis todella upea mutta pelattavuudessa peli ei vain toimi. Tekemisessä tuurilla on isompi rooli kuin taidolla, ohjattavuus on yksinkertainen ja silti kustu, sillä pelissä on paljon tarkkuutta vaativaa tasohyppelyä ja tarkka tämä ohjattavuus ei ole, eikä edes toimintaan ole siitä mitään erityisen hienoa tyyliä. Ulkoinen asukin on aika epämiellyttävä.


14. LA Noire

Tässä on peli jossa on pari oikeasti hyvää puolta. Rikospaikkatutkinta ja epäiltyjen kuulustelua. Tämä dekkaripuoli on tehty todella hyvin, mutta se ei tätä peliä kanna. Tarina on ajoittain todella typerä ja tuntuu silloin tällöin ihan hatusta vedetyltä. Sen lisäksi päähenkilö Cole Phelps on helposti yksi surkeimpia pelihahmoja joita olen koskaan pelannut. Rikostutkinnan ulkopuolella peli tarjoaa perusräiskintää ja takaa-ajo jotka eivät kummatkaan ole tehty kovin hyvin. Onhan se hyvä että jotain toimintaa yritettiin, mutta ei sillä kovin pitkälle päästy.


13. Psychopass Mandatory Happiness

Tämän nostan esille koska idea on kuitenkin hyvä ja lähdemateriaali ei sekään ole sieltä huonoimmasta päästä. Mutta tämä peli on pelkkää tekstiä tekstin perään ja välillä tehdään joku random päätös joka ei aina välttämättä edes vaikuta mihinkään ja joskus kahdesta vaihtoehdosta toinen johtaa välittömään game overiin. Tämän pelin kanssa tuntuu siltä että mihinkään ei ole panostettu.


12. Risen 3: Titan Lords

Tässä pelissä olisi ollut jopa potentiaalia vaikka mihin. Idea on hyvä, ulkoasu on kelvollinen ja merirosvoteemainen laaja ja avoimempi pelisi olisi todella kiinnostava idea. Ongelmallista onkin se, että tämä peli on pelattavuudessaan erittäin huono, siis todella huono. Taistelu on tahmeaa, hidasta ja siitä puuttuu kaikki se mielekkyys mitä tällaisessa pelissä täytyy olla, etenkin taistelussa.


11. Elder Scrolls: Morrowind

Tässä on yksi syy miksi en todellakaan pidä Bethesdan peleistä. Siitä on aika kauan kun olen pelannut tätä ja siitä ei ole juuri hyviä muistoja. Ohjattavuus oli epätarkka ja tarina ei juuri napannut puhumattakaan siitä että pelaamisesta puuttui mielekkyys. Sanoisin että eniten se kaikki kaatui siihen että toiminta ja tarina (kaksi erittäin tärkeää osaa) eivät kumpikaan tarjonneet oikein mitään.


10. Legend of Zelda

Yksi suurimpia inhokkejani. Zelda sarja on ehkä jopa se yliarvostetuin pelisarja mitä olen koskaan pelannut. Olen pelannut muutamaa sarjan peliä vähän enemmän (Legend of Zelda, Link to the Pass, Ocarina of Time ja Twilight Princess) joista viimeisin oli jopa ihan hyvä sarjan tasolla. Ensimmäinen peli on kuitenkin sellainen josta en juuri pidä. On helppo sanoa että se on vanha peli ja pitää ymmärtää että silloin oli rajoituksia. Jos tuolle tielle haluaa mennä, niin voidaan sanoa että tämä paikka on koko pelisarjalle. Zelda pelit eivät ole kertaakaan todella napanneet. Syitä siihen on vähän enemmän mutta sanotaan vaikka että pelihahmot eivät juuri nappaa ja pelattavuus on yhtä ravaamista ilman mitään oikeasti nappaavaa touhua.


9. South Park

Tässä on yksi niitä pelejä jotka ovat ihan pelattavissa noin teoriassa. Ne heikkoudet eivät ole niinkään ohjattavuudessa vaan kenttäsuunnittelussa, aluksi. Turhan usein iso kysymysmerkki on se, että mihin pitäisi olla menossa ja kun kaikkialla tuntuu olevan samanlaista niin pinna palaa aika nopeasti. Vaihtelu ei myöskään juuri ole mutta peli sentään toimii. Ohjattavuuden heikkoudet tulevat heti esiin kun ensimmäinen loppari tulee vastaan. Siihen asti riittää että "ampuu" mutta kun pitäisi tähdätä ylös, niin se ei olekaan niin helppoa ja oikein korostaa sitä, miksi tämä peli on niin huono.


8. Speed Freaks

CTR on suosikki rallipelini, ei epäilystäkään. Speed Freaks yrittää tehdä sen mitä CTR ja sitä ennen Mario Kart ovat tehneet. Karting rallia mutta aseiden kanssa. Erona on se, että CTR sisältää paljon hyviä hahmoja, napakan pelattavuuden ja kiinnostavia aseita ja todella hyviä kenttiä. Speed Freaks ei sisällä näistä mitään muuta kuin vesitetyt versiot. Tämä on ihan pelattava peli, mutta ei yhtään kiinnostava tai nappaava. Hahmot ovat tylsiä ja ajamisesta puuttuu se mielekkyys.


7. Amnesia: Dark Descent

Iso osa pelistä on vihollisten välttelyä, pakoon juokemista ja piileskelyä. Hallusinaatiot ja jatkuva pimeys tekevät tästä todella epämiellyttävän pelata, ei niinkään siksi että peli olisi pelottava, vaan koska sen pelaaminen on epämiellyttävää koska siitä on tehty niin hankalaa. Lisäksi, itse en mielellään pelaa täydellä munattomalla luusereilla josta ei ole yhtään mihinkään.


6. Duke Nukem Forever

Tämä saattaa hyvinkin olla huonoin FPS peli mitä olen ikinä pelannut ja se on jo saavutus sinänsä sillä tämän genren pelit ovat helposti joko todella tylsiä, heikosti tehtyjä tai parhaimmillaan keksivertoja mielikuvituksettomia pyssyleikkejä. Duke Nukem on kaikkea tätä, mutta vielä huonommin tehtynä. Ohjattavuus jättää toivomisenvaraa, pelattavuus ylipäätään on todella kehno ja kaikki mielekkyys on vain poissa. Peli yrittää olla todella macho FPS, mutta se ei onnistu olemaan edes keskiverto räiskintä, vaan paljon vähemmän.


5. Guise of the Wolf

Sanotaan että tässä pelissä on hyvä idea ja potentiaalia joten peli ei ole heti edes menetetty. Se on osa syy miksi heitän tämän heti tänne pohjalle juuri edes miettimättä. Se hukattu potentiaali johtuu siitä, että tämä peli tuntuu oikeasti keskeneräiseltä. Alessa ostin tämä Steamissa ja "kansikuva" oli ihan kivan näköinen. Kaikkien puutteiden ja virheiden läpikäyminen on arvostelun mittainen, joten ehkä myöhemmin...

Pääpointti on kuitenkin se, että tämä peli onehkä bugisin mitä olen koskaan pelannut ja jälki on oikeasti laiskaa. Viholliset eivät oikeastaan liiku ja kaikki tekeminen on yhtä suurta aarrejahtia ilman mitään tietoa että mitä pitäisi tehdä.


4. He-Man: Defender of Grayskull

Tässä on peli joka on perusidealtaan oikeasti hyvä. Olen pelannut tätä joskus kauan sitten, mutta pari asiaa on jäänyt aika hyvin mieleen. Ohjattavuus on ok ja grafiikat myös. Ongelmaksi nousee se, että pelattavuudessa ei ole juuri vaihtelua tai mitään oikeasti erikoista. Mutta se mikä tuhoaa tämän pelin on se, että tämä on yksi lyhyimpiä pelejä joita olen pelannut. Kentät ovat laskettavissa yhden käden sormin ja ne ovat lyhyitä. Tarinakin jättää kylmäksi.


3. NHL 02 (Urheilupeli ?)

En ole edes varma että oliko se NHL 02 vai 01 vai 03 tai jotain. Mutta olen pelannut ainakin yhtä NHL peliä ja yhtä FIFA peliä. Kumpikaan ei napannut. Uhreilu on myös vähän sellainen genre että se harvemmin tarjoaa oikeasti yhtään mitään mikä todella veisi mukanaan ja kiinnostaisi. Nyt kun puhutaan urheilupeleistä niin puhutaan lätkästä, jalkapallosta, koripallosta jne. Erilaiset lajit kuten taistelulajit, showpaini tai nyrkkeily ovat asia erikseen.


2. Gran Turismo 4 (Rallipeli  ?)

Formula One: 2001 ja Colin McRae Rally 2.0 voisivat yhtä hyvin ottaa tämän paikan tai vaihtoehtoisesti kaksi seuraavaa paikkaa. Olen pelannut niitä arviolta yhtä vähän, mutta kuitenkin sen verran että tiedän että en pidä niistä yhtään. Rallipelit toimivat kun niitä maustaa vähän (Crash Team Racing ja Burnout 3: Takedown) mutta kun kyseessä on pelkkä ajaminen niin meikäläistä se ei kauaa jaksa viihdyttää. En ole näitä pelejä koskaan itse ostanut, mutta sukulaiset ja kaverit ovat niitä joskus tarjonneet kokeiltavaksi.


1. Mighty Number 9

Peli joka näyttää Kickstarterin varjopuolen ja todistaa että Keiji Inafunella on aivan liian suuret luulot itsestään. Tämä on sellainen peli josta ei juuri keksi mitään hyvää sanottavaa sillä peli on todella tylsä, varsin epämiellyttävä graafisesti ja monilla tavoilla suoraan vain huono versio Megamanista. Toiminta on tylsää, viholliset vähän niin ja näin eivätkä pomotaistelutkaan, ehkä paria lukuun ottamatta nappaa. Tästä pelistä puuttuu aivan kaikki mielekkyys, tasokkuus ja yleinen laatu.