MG sarjassa on paljon todella typeriä ratkaisuja, kyseenalaisia valintoja ja monesti aivan liikaa tarpeetonta pelleilyä mikä rikkoo tunnelman hyvin tehokkaasti. Mutta siinä on myös sellainen tietynlainen tyyli, joka toimii erinomaisesti ja yksi osa-alue jossa se tyyli todella pääsee oikeuksiinsa on pelin monissa hahmoissa, kuten pomovihollisissa.

 

 

 

Pomotaistelut ovat haastava osa-alue, jos haluaa tuoda mukaan yhtään oikeasti omanlaista ja edes hieman ikimuistoista tyyliä. Perustyylisiä pomotaisteluita on vaikka kuinka paljon ja monista pomotaisteluista saa erittäin helposti erittäin ärsyttäviä. Mutta Metal Gear sarjan monissa osissa on tullut vastaan todella hyvin tehtyjä pomotaisteluita, joista parhaat ovat erittäin kekseliäitä ja lähemmäs uniikkeja.

Huom: Twin Snakes tarkoittaa tässä tapauksessa PS1:n ensimmäistä MGS peliä.

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Man on Fire - Metal Gear Solid 5: Phantom Pain

Tyylikkyydestä pisteet, mekaniikoista ei niinkään.

 

Mistral - Metal Gear Rising: Revengeance

Perushyvää settiä hyvällä tasapainoituksella ja tyylikkäillä vivahteilla.

 

Shagohod - Metal Gear Solid 3: Snake Eater

Kaikista tankki/kopteri/tms taisteluista, tämä on siedettävin.

 




24.The Fear - Metal Gear Solid 3: Snake Eater

Cobra yksikön ärsyttävin vihollinen nujertaa muutamien rasittavien mekaniikkojen vuoksi. Hyvin omanlaiset erikoismekaniikat kyllä nappaavat ja hahmon hämähäkkimäinen erikoisuus on myös plussaa. Tämä on taistelu sieltä haastavammasta päästä ja vihollinen on myös sieltä erikoisemmasta päästä. Tämä on tavallaan hyvä asia, mutta monella tavalla tässä mennään vähän liikaa siihen naurettavuuteen hahmossa ja rasittavuuteen pelattavuudessa.


23. Vulcan Raven - Metal Gear Solid: Twin Snakes

Taistelu missä ratkaisee paljon se, miten hienosti tässä taistelussa on vaihtoehtoja annettu pelaajalle. Käyttääkkö apunaan claymoreja, vaiko kauko-ohjattavia raketteja. Kenttäsuunnittelu tukee hienosti tästä lähestymistapaa eikä Vulcan Raven ole se huonoin mahdollinen vihollinen. Ei siis oman pelinsä huonoi ihmisvihollinen, mutta toimii silti kelvollisesti.


22. The Fury - Metal Gear Solid 3: Snake Eater

Hyvin vähän mitään erikoista mekaniikkaa eikä hahmo itsessäänkään ole mitenkään persoonallinen. Ympäristö on kuitenkin hieno ja tulen käyttö on näppärä tyyliseikka. Lisäksi se miten hahmo kiroaa Snakelle kun ottaa osumaa, on jostakin syystä todella napakkaa. Tämä on monella tavalla pomotaistelu vain pomotaistelun vuoksi, mutta ainakin se on hyvin tehty ja tasapainoitettu.


21. Khamsin - Metal Gear Rising: Revengeance

Suurimmat pisteet lähinnä siitä, että pelihahmona on tällä kertaa robottikoirulainen. Khamsin ei ole paras mahdollinen pomovihollinen, mutta pelimekaniikoiltaan, ympäristöltään ja asetelmaltaan tämä toimii kuitenkin oikein hyvin. Sääli että tämä taistelurobotti aika typerän näköinen. Mutta kuten sanottu, valtavat pisteet siitä kenellä saa pelata. Loppuviimeksi tämä on ihan hyvä taistelu, mutta tuntuu että siihen olisi voitu tuoda enemmänkin sisältöä.


20. Volgin - Metal Gear Solid 3: Snake Eater

Räiskintähiiviskelypeli jossa nyrkkitappelupomovihollinen. Vähän on mekaniikoiltaan heikko suoritus eikä ole pelattavuudessa myöskään se onnistunein. Mutta muutamilla hyvillä ideoilla on sentään päästy mukaan ja kyllä Volgin on todella hieno pomovihollinen hienoilla mekaniikoilla. Pääasiassa se pelattavuus on tässä taistelussa vähän heikompaa sorttia, mutta muut osat eivät niinkään.


19. Metal Gear REX - Metal Gear Solid: Twin Snakes

Tämän voisi parhaimmillaankin sanoa olevan siedettävä ja isoin ongelma on siinä, että tämän pelin ohjattavuus sakkaa pahasti tälläisissä nopeantoiminnan yhteenotoissa, kuten tässä. Liikkuminen, nopea tähtääminen ja ampuminen eivät ole sieltä parhaasta päästä, mutta sitten kun puhutaan tunnelmasta, asenteesta ja siitä miten hieno MG REX on, niin siinä suhteessa ollaan todella massiivissa mittasuhteissa jotka toimivat todella upeasti.


18. Revolver Ocelot - Metal Gear Solid: Twin Snakes

Lee van Cleef tyylisestä ulkoasusta suurta plussaa ja muutenkin tämä hahmo on yksi pelisarjan syvällisimmin ajatelultuja ja käytettyjä. Mitä tulee pomotaisteluun yleensä, niin siinä olisi voitu tehdä aika paljon paremminkin, sillä tämä taistelu ei ole sieltä parhaasta päästä. Siinä hienona ideana tämä latausmekaniikka ja sen hyväksikäyttö, mutta loppuviimeksi tämä on yhtä juoksentelua aika tylsällä areenalle, vaikkakin todella korkeilla panoksilla.


17. Liquid Snake - Metal Gear Solid: Twin Snakes

Jos tämä olisi oikeasti minkääntasoinen loppuhuipennus, niin tämä voisi olla merkittävästi korkeammallakin, sillä yhteenottona REXin huipulla, pommien tikittäessä veljesten taistelussa on aika eeppiset mittasuhteet. Ongelmallista on se, että Liquid on hahmona ihan urpo, taistelussa pelin ohjattavuus ei ole erityisen hyvä ja kaikki mahtipontisuus tästä taistelusta katoaa nopeasti sen jälkeen, vaikka tässä on enemmän loppunäytösfiilistä kuin missään muussa osassa tätä peliä.


16. Screaming Mantis - Metal Gear Solid 4: Guns of the Patriots

Näppärillä ideoilla höystetty pomotaistelu. Vihollinen siis on halpa kopio Psycho Mantisista ulkoisesti, mutta mekaniikkojen tapauksessa on mukaan saatu sentään vähän jotain muutakin. Erityisesti nuket ovat näppärä idea ja tämä marionettileikki onkin yksi tämän taistelun hienoimpia tyyliseikkoja. Kokonaisuus toimii todella hyvin, vaikka hahmo itsessään onkin lähinnä uudelleenlämmitys. Mutta sentään taistelu on hyvin tehty uudelleenlämmitys.


15. Bladewolf - Metal Rising Revengeance

Revengeancen yksi vaikeimpia vihollisia, lähinnä siksi että tässä kohtaa pelissä ei ole vielä niin harjaantunut. Mutta samalla aikaa Bladewolf on todella hyvin tasapainoittu, ei millään tavalla epäreilu tai raukkamainen, vaan todella onnistunut taistelu. Valtavaa plusaa myös siitä, miten hienon näköinen tämä robottihukka onkaan.


14. Sniper Wolf - Metal Gear Solid: Twin Snakes

Tarkka-ampujataistelu sieltä aktiivisimmasta päästä. Sniper Wolf liikkuu paljon, tähtää nopeasti ja valkoisella asulla hukkuu helposti maastoon. Varsin toimiva yhteenotto hienoilla ideoilla ja todella tyylikkäällä maailmalla ja toteutuksella. Luminen ympäristö on erittäin upea ja vaikka hahmon kohdalla taustatarinat eivät erityisen hyvin hahmosta näykään, niin kyllä niihin on hienosti laitettu ajatusta mukaan. Sniper Wolf voisi olla parempikin hahmo, mutta kelvollinen joka tapauksessa ja hyvä malli tuleville.


13. Olga - Metal Gear Solid 2: Sons of Liberty

Tällä hahmolla on asenne kohdallaan ja tyyliä riittää, siis todella bad ass, todella erikoisilla supervoimilla. Todella isot pisteet myös taisteluympäristöstä jossa sade on erittäin hienona tunnelmanluojana mukana. Ollakseen aivan alun pomotaistelu, tässä on todella paljon puhdasta tyyliä.


12. Crying Wolf - Metal Gear Solid 4: Guns of the Patriots

Tässä taistelussa se tyylikkyys on huipussaan. Crying Wolf on todella hieno, yllättävällä tavalla hieno pomovihollinen, lumipyryinen laaja ympäristö on todella upea paikka tälle näytökselle ja taktisuudessa tämä on helposti pelin vaikein pomotaistelu. Siinä mennään vähän rasittaviinkin juttuihin, kun pitää etsiä vihollista ympäristöstä, mutta samalla aikaa tässä on jotakin hiljaista tyylikkyyttä mukana.


11. Solidus Snake - Metal Gear Solid 2: Sons of Liberty

Todella tyypillisen oloinen lopputaistelu jossa käytetään tällä kertaa nyrkkien sijaan miekkoja, mikä on tyylillisesti ja asenteellisesti todella hyvä ratkaisu. Solidus on hivene turhauttava vihollinen, mutta on tämä parannus edelliseen verrattuna sillä hieno pomovihollinen on kyseessä ja taustatarina on todella erinomainen lisä. Puhumattakaan että tämä on oikeasti se loppuhuipennus.


10. Psycho Mantis - Metal Gear Solid: Twin Snakes

Pääasiassa plussat tämä taistelun kekseliäisyydestä ja neljännen seinän olemattomuudesta. Tässä on osittain pelaaja peliä vastaan, myös pelin ulkopuolella. Psycho Mantis on tyylikäs vihollinen, todella erikoinen tapaus ja kysymyksiä herättävä ilmestys jo pelkästään voimiensa ja taustansa ansiosta. Helposti yksi parhaiten mieleenjääviä hahmoja. Taistelussa ei sinänsä ole mitään oikeasti erikoista, paitsi se että pitää vaihdella ohjainpaikkoja tms. Pisteet kekseliäisyydestä.


9. Laughing Octopus - Metal Gear Solid 4: Guns of the Patriots

Tämä nappaa todella vahvasti monilla erinomaisilla ylläri-ideoilla. Mustekala on todella kekseliäs mikä korostuu hienosti muutamissa tempuissa mitä hän tekee. Eniten tässä kuitenkin nappaa se kuurupiiloleikki mitä tätä vihollista vastaan käydää. Siinä mielessä tämä on todella omanlaisensa pomotaistelu jossa ympäristöä käytetään erittäin hienosti hyödyksi. Vihollinen itsekin on varsin hyvin toteutettu.


8. Quiet - Metal Gear Solid 5: Phantom Pain

Sniper Wolf evoluution päätös jossa päästään jälleen osaksi tarkka-ampujataistelu, mutta Quiet on vaarallisempi kuin yksikään toinen tarkka-ampuja jota vastaan taistellaan pelisarjassa. Hän tähtää erittäin nopeasti ja ampuu erittäin tarkasti. Etäisyys on varsin pitkä mikä pakottaa pelaajaa todella nopeaan toimintaa, tai hyvin erikoisiin ratkaisuihin. Mutta juuri siksi tämä toimii niin hyvin. Pisteet myös hahmon hiljaisesta tyylistä, mikä korostaa nimeä. Mutta se tarkka-ampuja olemus ei järin hyvin hahmon taustasta ja ulkoasusta välity. Vaikka hahmolla selvä supervoimi tarkkuudessa onkin.


7. Cyborg Ninja - Metal Gear Solid: Twin Snakes

Yksi pelin kiinnostavimpia hahmoja, josta ei vain ole otettu tarpeeksi irti isossa kokonaisuudessa. Hahmo on todella upean näköinen ilmestys mikä edesauttaa sitä mielekkyyttä mikä oitis on osana tätä pomotaistelua. Nyrkkitappelut eivät ole tämän pelin parasta antia mikä tekee tästä aika haastavan, mutta loppuviimeksi tässä taistelussa on sellainen erittäin hieno fiilis mukana. Iso syy tulee siitä, miten hieno tämä pomovihollinen on, puhumattakaan miten taitava, mikä on ehtinyt pelin aikana käydä selväksi.


6. Metal Gear Ray - Metal Gear Solid 4: Guns of the Patriots

Mech taistelu joka oikeasti toimii sarjassa ja syynä on puhtaasti se, että pelaajalla on oma sotakone alle. Tässä taistelussa nimittäin on todella mielekästä menoa ja meininkiä. Vaikka sotakoneessa nyt ei valtavaa määrää aseita olekaan, niin niitä on juuri tarpeeksi, jotta tähän taisteluun saadaan sellainen omanlaisensa fiilis mukaan. Huomioiden miten huonoja sotakoneita vastaan käydyt taistelut sarjansa yleensä ovat, niin kyllä tämä taistelu tuntuu mielekkäältä aivan erityisellä tavalla.


5. Jetstream Sam - Metal Gear Rising: Revengeance

Yksi hienoimpia kaksintaisteluita, muutamasta syystä. Ensinnäkin Sam on todella hyvä vastus tähän taisteluun omalla todella samuraihenkisellä tyylillään. Sitten, tämä tarinapainotteisuus mikä korostuu taistelua ennen, sen aikana ja jälkeen. Sam on se joka todella nujersi Raidenin aiemmin, mutta nyt ollaan samalla tasolla ja käydään viimeinen taistelu. Tässä on sellaista todellista samuraihenkeä, pienellä ripauksella länkkärihenkeä. Ympäristö olisi voinut olla vähän parempikin, mutta toimii omalla preeriamaisella sävyllään tarpeeksi hyvin. Vaikea taisteluhan tämä on, mutta hieno.


4. Liquid Ocelot - Metal Gear Solid 4: Guns of the Patriots

Sanotaan heti alta pois se, että Liquid Ocelot on ihan liian pelleksi tehty kaikkine ylivedettyine eleineen ja samojen juttujen toistoineen. Ulkoisesti myös vähän vesittynyt. Noin, sitten positiivisiin osiin joista tämän taistelun aivan omat mekaniikkaansa ovat ne tärkeimmät. Tässä taistelussa on juurikin sellainen ote, mikä ensimmäisestä puuttui. Pelattavuus on sopivan jämpti ja sitä kautta mielekäs käyttää. Loppuhuipennuksena tämä toimii näyttävyydessään erittäin hyvin tietystä naurettavuudestaan huolimatta.


3. Boss/ The Joy - Metal Gear Solid 3: Snake Eater

Tarinallisessa mielessä erittäin onnistunut, tyylikkyydessä huipputasoa, haasteessa kelvollinen ja loppuhuipennuksena onnistunut. Yhteenotto Bossia vastaan on kuin kokoelma sitä on ehtinyt oppia. CQC on hyödyllinen osa, piileskely on tärkeää ja ympäristön vaikutus myös avainasemassa. Tämä on paras lopputaistelu koko pelisarjassa sillä se onnistuu tyylissä, tunnelmassa ja painokkuudessa muita paremmin. Kukkaniitty on erittäin hyvä paikka ja spoilaamatta mitään, tässä taistelussa on paljon osia, jotka ovat juuri omiilla paikoillaan.


2. The End - Metal Gear Solid 3: Snake Eater

Erittäin suuret pisteet siitä, miten paljon mahdollisuuksia tässä taistelussa onkaan. Tästä voi tehdä itselleen jo etukäteen helpomman, tämän voi hoitaa kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, tässä voi mennä ikuisuus, tai tämän voi voittaa yhdellä todella helpolla kikalla. Loppua vastaan taistelu on helposti yksi pelisarjan onnistuneimpia ja erikoisimpia taisteluita. Se on todellinen tarkka-ampujien mittelö, sillä vihollinen hukkuu ympäristöön erinomaisesti ja on hyvin vaikea löytää. The End on ei ole se erikoisin hahmo, muuta kuin supervoimiltaan, mutta siinä missä Sniper Wolf oli ensimmäinen ja Quiet viimeinen, on The End onnistunein tarkka-ampujavastus.


1. The Sorrow - Metal Gear Solid 3: Snake Eater

Tämä on kaikessa tyylikkyydessään parempi kuni yksikään toinen pomotaistelu. Iso juttu on siinä, että tämä ei ole pomotaistelu perinteisessä mielessä, vaan enemmän tunnelmallinen ja tyylikäs tulkinnanvarainen hetki pelissä, joka on muotoiltu pomotaisteluksi ja jossa on niin paljon muuttujia ja erikoisuuksia, että se on ehdottomasti kokemisen arvoinen. Sorrow on tyylikäs, surumielinen ja todella onnistunut hahmo, sateinen joki on todella hyvä ympäristö ja se, mikä kaikki vaikuttaa tähän taisteluun, korostuu hienosti. Viimeinen hieno silaus on merkki siitä, että tämä on todella Metal Gear Solid pomotaistelu, jota ei voiteta "perinteisillä keinoilla".