Viimeinen taistelu on loppuhuipennus monissa peleissä ja jos se jättää kylmäksi niin se jokin jää puuttumaan, mutta kun viimeinen taisteulu onnistuu, niin se jää mieleen.

 

 

 

Mitä tulee viimeiseen taisteluun, se voi olla vaikka minkälainen. Yleisin on haastava pomotaistelu jossa vihollista tulee oikein kunnolla vahingoittaa ennenkuin voittaa. Toisinaan vastaa tulee kuitenkin pomotaisteluita joissa haastetta ei juuri ole vaan taistelussa on erilainen tarkoitus. Kaikki nämä ovat kelpaavia listalle.

 

Muutama sääntö on kuitenkin hyvä huomioida:

- Viimeisen taistelu voi koostua useasta osasta, ne lasketaan yhdeksi. Varsinkin Final Fantasy ja Kingdom Hearts useimmiten pitävät sisällään pomotaistelun jossa on monta eri vaihetta.

- Viimeisen taistelun jälkeen voi olla vielä pelattavaa päätarinassa, mutta ei selviä pomovihollisia. Pelissä voi olla osioita joissa pitää tehdä jotakin muuta ja jossa voi olla myös vihollisia.

- Viimeinen taistelu ei ole aina armotonta taistelua jossa vain pyritään saamaan vihollisen HP alas. Nykyään on tullut enemmän ja enemmän erilaisia viimeisiä taisteluita.

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Davy Jones - Pirates of the Caribbean: At World's End

- Samaa eeppisyyttä mitä löytyi myös elokuvasta, oikein hyvä versio.

 

Darth Maul - Star Wars I: Phantom Menace

- Oikeasti haastava taistelu, tai sitten törkeän helppo.

 

Shredder - Teenage Mutant Ninja Turtles II: Battle Nexus

- Todellakin sellainen taistelu millainen taistelu Silppuria vastaan pitäisikin olla.

 

Origami Killer - Heavy Rain

- Todella hienosti tehty viimeinen yhteenotto.

 

Saren Arterius - Mass Effect

- Koko Mass Effect sarjan paras pomotaistelu jossa on haastetta, sekä myös tunnetta.

 

Cyborg / Oracle - Fahrenheit

- Todella kiinnostava taistelu jossa isot panokset ja sitä valinnan mahdollisuutta.

 




24. Zeromus - Final Fantasy IV

Neljännen Viimeisen Fantasian loppuhuipennus ei ole sarjan parhaita mutta on kuitenkin jäänyt parista syystä mieleen. Eniten itseäni nyppi tavallaan se että todellista yhteenottoa Golbezin kanssa ei tullut. Tosin Golbezista tuli tarinan myötä Final Fantasyn Darth Vader.

Viimeinen taistelu isoa mörköä vastaan on monella tavalla yksi iso kliseinen taistelu. Siihen tulee kuitekin ratkaiseva mausta tarinan, hahmojen ja loppuratkaisun myötä. Ilman erittäin hyvää tarinakokonaisuutta kyseessä olisi vain yksi järeä iso hirviö.


23. Dr. Nefarious - Ratchet & Clank 3

Peli jossa on enemmän räiskintää ja ilotulitteita kuin monessa muussa pelissä on paljon mahdollisuuksia viimeisen lopparin kohdalla ja tässä pelissä on osattu tehdä tärkeimmät osat oikein. Nefarious on sen verran kestävä että aseiden täytyy laulaa. Hän on sen verran tehokas että hengestään pääsee suhteellisen helposti ja osaa sen verran monta temppua että pitää olla valmiina. Tarpeeksi haastava ja kokonaisuutena onnistunut loppuhuipennus joka päättyy taisteluun valtavaa Kuoleman tähteä vastaan.


22. Vladimir Lem - Max Payne 2: Fall of Max Payne

Se mikä tässä yhteenotossa eniten merkitsee on se, miten se todella päättyy. Ensin käydään läpi kenttä joka on yhtä isoa pomotaistelua. Kokoajan jahdataan viimeistä pahista ja kaikki huipentuu kartanon huipulla taisteluun. Se miten kaikki päättyy ottaa isot pisteet ja on jäänyt mieleen. Osittain fysiikan takia sillä tapa jolla Vlad päätyy alas, muuttuu joka kerta.


21. Marluxian - Kingdom Hearts: Chain of Memories

Moniosainen pomotaistelu ja erittäin hyvä sellainen. Ensimmäinen erä normaalia Marluxiania vastaan on erittäin hyvä alku, toinen vaihe on ok ja kolmas on varsin haastava ja erittäin hyvin tehty ja viihdyttävä. Kokonaisuudessaan todella hyvä pomotaistelu Kingdom Hearts - Final Fantasy mittakaavassa. 


20. Destroyer - Darksiders

Lohikäärmeet ovat aina hienoja ja kun vastaan on tullut monta isoa ja pahaa petoa, niin lohikäärme on aika varma valinta kun halutaan ylittää kaikki aiempi. Destroyer on pitkälti juurikin sellainen ja toimiva sellainen. Tosin kun tähän taisteluun laitetaan vielä 1v1 taistelu todellista vihollista vastaan, niin kokonaisuuteen tulee se yksi lisäpiste.


19. Mundus - Devil May Cry

Useampiosainen taistelu jossa lennetään ja ammutaan sekä myöhemmin päästään myös vähän fyysisemmäksi. Eniten tässä taistelussa kaipaisi vähän demonimaisempaa vastustajaa, mutta toiminta pelastaa niiltä pieniltä puutteilta. Toiminnan monipuolisuus ja silkka eeppisyys tekee tästä taistelusta sellaisen jonka pelaaminen todellakin saa tuntemaan itsensä todelliseksi kovikseksi.


18. Crooked Man - The Wolf Among Us

Wolf Among Us on sellainen peli jossa eli ole pomovihollisia juuri sillä tavalla, miten monet ne ymmärtävät. Taistelu Bloody Maryn kanssa on enemmän sellainen. Crooked Man on tilanne jossa päätöksillä on paljon väliä ja myös sillä mitä on pelin ajan tehnyt. Se miten kaikki todella päättyy voidaan hoitaa nopeasti tai sitten erittäin herkullisena oikeussalidraamana joka päättyykin sitten yhteen erittäin isoon päätökseen ja määrittää sen, miten kaikki näkevät päähenkilö Bigby Wolfin siitä eteenpäin.


17. Joker - Batman: Arkham Origins

Tämä lyhyt ja helppo osuus on juuri sellainen, millainen Batmanin ja Jokerin välinen yhteenotto usein on. Batman on taistelussa ylivoimainen, mutta Jokerin kanssa mukana on aina myös se juoni ja henkinen kuorma. Jokeri ottaa helposti selkäänsä, etenkin Banen jälkeen, mutta tässä kyse ei olekaan siitä, että voittaako Batman nyrkkitappelun, vaan kyse on paljon isommista asioista. Ja siinä kohtaa tämä peli todella onnistuu.


16. Black Hand - Middle-Earth: Shadow of Mordor

Monille tämä oli varmasti pettymys. Viimeinen taistelu ja kyseessä on QTE. Sitä näkee aika paljon nykyään, mutta Shadow of Mordor on jokaisessa pomotaistelussa tehnyt jotakin uutta. Ensimmäinen on taistelua, toinen hiiviskelyä ja kolmas enemmänkin lorea ja pari quick time eventiä.

Tässä taistelussa on erittäin isossa osassa myös se tarina mutta näyttävyydestä tulee myös valtavat pisteet sillä vaikka tämä viimeinen taistelu onkin erittäin helppo, niin se on näyttävä ja monella tavalla todella osuva päätös erinomaiselle pelille. Johdanto tähän taisteluun on yhtä suurta taistelua, tämä on vain se viimeinen silaus puhtaalla näyttävyydellä ja tarinallisella voimakkuudella.


15. Sephiroth - Final Fantasy VII

Tämä voisi helposti olla kymmenen parhaan joukossa, jos, Sephiroth todella esitettäisiin paremmin. Sephiroth on tehty taisteluna mestarillisesti Kingdom Heartsissa. Tässä pelissä ainoa mikä tulee lähelle, on taistelun viimeinen osa jota ei voi hävitä ja josta puuttuu se viimeinen ratkaiseva pala. Se on vain yksi lyhyt pätkä jossa ei tarvitse tehdä mitään. 

Serafi Sephiroth on taistelun kovin pala ja se kaikkein eeppisin. Viimeinen osa pelkässä pimeydessä on upea, mutta se on ilmainen. Viimeinen todellinen haaste on kaikessa eeppisyydessään sellainen, että se ei hetkessä unohdu. Taistelua edeltävä Bizaro vaihte ottaa pisteet siitä, että vaikka se onkin sellainen, millainen Safer osan olisi pitänyt olla, niin se hyödyntää kaikkia pelattavia hahmoja. Kolme ryhmää, yksi kohde.

Tämä olisi helposti kärjessä, jos mukana olisi ollut jotakin sellaista, mitä Kingdom Heartsissa on.


14. Unicron - Transformers

Taistelu planeetan kokoista vihollista vastaan jolla on yksi ainoa heikkous ja jos epäonnistut niin tulee Game Over. Tämä yhtä aikaa taistelu aikaa vastaan kun yrität ajoittaa kaiken oikein. Voit satuttaa vihollista vain juuri ennen kuin hän iskee. Tämä on oikealla tavalla haastava taistelu ja erittäin eeppinen sellainen.


13. Talbot - Uncharted 3: Drake's Deception

Mitä tulee kaksintaisteluihin niin Uncharted sarja on kaksi kertaa tehnyt melkoisen osuman, tämä on niistä ensimmäinen. Erinomainen ympäristö on hajoava huippukohta hiekan ympäröimässä kaupungissa jossa Nate aloittaa nyrkkitappelun Talbotin kanssa. Tämä taistelu on monella tavalla erittäin näyttävää ja oikeasti todella hauskaa pelata. Tässä tuntee todella olevansa todellinen äijä ja tämä taistelu tarjoaa sopivan haasteen erinomaisilla kontrolleilla. Tälläiset taistelut jäävät mieleen.

Loistavana loppuhuipennuskena ja toiminnallisena käännekohtana on vähän akrobatiaa ja oikein ajoitettua aseenkäyttöä mikä takaa että Uncharted 3:n loppuihuipennus jää mieleen erinomaisena.


12. Rafe Adler - Uncharted 4: Thief's End

Tämä on todella tasoissa Uncharted 3:n kanssa. Molemmissa taisteluissa on erinomainen tunnelma ja ympäristö. Molemmat todella erilaisia mutta erittäin toimivia. Siinä missä Talbotin kanssa taistelussa korkeuksissa nyrkein oli näyttävää ja hienoa, taistellaan Rafea vastaan tulisessa laivassa ja miekoin. Tämä taistelu on paljon vaikeampi mikä tekee siitä astetta intensiivisemmän. Se viimeinen silaus on myös todella osuva.

Se mikä nostaa tämän ainakin tällä hetkellä astetta ylemmäs on vihollinen. Rafe Adler on paljon onnistuneempi, parista syystä. Tässä taistelussa Rafe tuntuu lähes kahjolta ja näyttääkin siltä. Siihen kun lisätään tarinallinen painokkuus ja paljon nopeampi ja hurjempi tempo niin tämä taistelu voittaa niukasti.


11. Vadrigar - Quake 3

FPS pelien suhteen yksi vihollinen on ylitse kaikkien muiden. Vadrigar taistelee kuin todelliset soturit, hän ei piileskele tai käytä mitään koneita apunaan. Hän ottaa aseen ja ampuu. Hän käy armotta päälle ja hyödyntää samoja varusteita mitä pelaajakin voi hyödyntää. Vadrigaria vastaan taistelussa on monta ratkaisevaa tekijää mutta ajattelee tilanne miten vain, on kyseessä haastava taistelu.

Vadrigar on erittäin hienon näköinen vihollinen ja tarjoaa merkittävän haasteen. FPS pelien tasolla tämä on erittäin hyvin tehty taistelu erittäin monella tavalla.


10. Cortex & Uka Uka - Crash Bandicoot: Warped

Crash sarjan ehdoton huippu. Naughty Dogin viimeinen todellinen Crash peli jossa lopputaistleuista paras koko sarjassa. Taistelussa on useampi muuttuja ja ajoitus merkitsee. Tämä ei ole vaikea mutta oikealla tavalla haastava. Et kestä kovin montaa osumaa ja taistelu vaikeutuu kokoajan. Loppuviimeksi tässä taistelussa parasta on kuitenkin se silkka asenne ja hieno ympäristö jossa ei ole paljoa varaa virheille.

Tämä taistelu osaa yhdistää Crash Bandicoot sarjan parhaat puolet eeppiseksi loppuhuipennukseksi. 


9. Ripto - Spyro: Gateway to Glimmer / Ripto's Rage

Vaikka Ripto ei vihollisena olekaan sieltä parhaasta päästä, niin tämä viimeinen taistelu, on paljon enemmän. Kolmivaiheinen taistelu on alusta asti todella hauska ja ideoiltaan loistava. Panokset kovenevat kokoajan ja peli vaikeutuu. Taistelussa on kuitenkin kokoajan läsnä se tietty vapaus ja monet hyökkäysvariaatiot niin Spyron kuin Riptoninkin tekevät tästä taistelusta erittäin viihdyttävän ja todella hauskan pelata. Tämä on yhtä aikaa helppo taistelu, mutta myös leikkikenttä jossa saa vapaasti päättää miten taistelu käydään. Kolmas vaihe korottaa panokset ja Ripto kohtaa näyttävän lopun, mikä on erittäin tärkeää erinomaisen loppuhuipennuksen kannalta. Se on se moneen kertaan todettu viimeinen silaus.


8. Eredin - Witcher 3: Wild Hunt

Kolmas Witcher todella onnistui luomaan eeppisen pelin. DLC tehtävissä vastaan tulee myös eräs erittäin kova vihollinen, mutta mitä tulee loppuhuipennukseen, niin päätarinassa, kyseessä on Eredin. Voidaan kiistellä että tuleeko Blood & Wine osuus vasta päätarinan jälkeen, mutta tälläisessä pelissä itse lasken että päätarinan viimeinen loppari on se viimeinen taistelu. Pelattavaa on vielä tämänkin jälkeen, mutta ei mitään varsinaista pomovihollista.

Vaikka Eredinissä on omat selvät heikot puolensa niin hahmo on ulkoisesti juuri sellainen millainen päävihollisen pitääkin olla ja tarinallisessa mielessä hahmoon mahtuu paljon sisältöä. Tämän lisäksi kyseessä on oikealla tavalla haastava taistelu. Eredin ei ole epäreilulla tavalla vaikea. Hän ei ole liian helppo eikä liian vaikea. Taitava soturi pärjää taistelussa kun tietää mitä tekee.

Tässä on erinomainen lopputaistelu erinomaiselle pelille.


7. Dracula - Castlevania: Symphony of the Night

Paras Castlevania päättyy niin ikään taisteluun pimeyden lordia, Draculaa vastaan. Tällä kertaa pelaaja pelaa Draculan omana poikana, joten tietty henkilökohtaisuus on mukana. Tämä taistelu on parilla tapaa aika tylsä, mutta siinä on monta hetkeä jotka tekevät siitä enemmän kuin erinomaisen.

Kokonaistilanne on tämän taistelun kohdalla enemmän kuin onnistunut ja ainoa mitä tämä taistelu todella kaipaisi olisi hirviömuodossa oleva Dracula joka olisi hieman vaikeampi. Tämä taistelu on vähän liian helppo, mutta muutoin se on todella onnistunut niin toiminnassa, tarinassa kuin ulkoasussakin.


6. Vergil - Devil May Cry 3

Mikäli tässä taistelussa ympäristö olisi ensimmäisen Vergil taistelun kattotasanne rankkasateessa, olisi se helposti vielä parempi. Haaste ja taistelu on kuitenkin se mistä voitto tulee ja tapa jolla kaikki lopulta päättyy on upea kun kaksikko juoksee toisiaan kohti ja iskee. Eeppisyyden suhteen tässä taistelussa on enemmän kuin onnistuttu sillä monet pienet asiat ovat enemmän kuin kohdallaan. Vaikka yhtä jos toista voisikin vähän muuttaa niin mitä tulee kokonaisuuteen, ei tätä taistelu paremmaksi kovin helpolla pääse.


5. Vazdah - Ninja Gaiden Sigma 2

Pelissä jossa jokainen pomovihollinen on enemmän kuin haastava ja enemmän kuin näyttävä, on todella vaikea päästä samaan viimeisen vihollisen kanssa. Zedonius ja Volf ovat kumpikin äärimmäisen hyvin tehtyjä pomovihollisia kokonaisuudessaan niin ovat molemmat taistelutkin. Siksi on vaikea uskoa että peli pystyisi tarjoamaan lopputaistelua joka onnistuisi tyydyttämään, mutta niinpä vain kävi.

Vazdah on upea näky. Vaikka kyseessä onkin monella tavalla vain helvetin iso demoni, niin tarina tekee tästä taistelusta merkittävämmän ja Vazhad on myös haastava kuin monet muutkin viholliset. Ympäristö on upea ja kokonaisuudessaan tällä tasolla jolla Ninja Gaiden vihollisten suhteen liikkuu, on Vazdah todella onnistunut loppuhuipennus.


4. Scarecrow & Joker - Batman: Arkham Knight

Arkham sarjan huipennus josta voi olla montaa mieltä mutta se on useammalla tavalla taistelu kahdella rintamalla. Scarecrow aloittaa taistelun ja hän on arkkitehti joka mahdollistaa tämän kaiken. Se näkyvämpi ja ratkaiseva taistelu käydään kuitenkin Lepakkomiehen päässä missä hän kohtaa itse Jokerin. Tässä taistelussa käy hyvin ilme että lähitasitelussa harva pärjää Batmanille. Se ei kuitenkaan ole se pääasia sillä tarina ja kaikki mikä on johtanut tähän hetkeen, on vahvasti läsnä.

Tämä loppuhuipennus on pääpelin päättäjä, muitakin taisteluita voi tulla vastaan, mutta tämä on se mikä vaikuttaa viimeisimmältä koska pääpeli päättyy tähän. Se miten tarina todella viedään loppuun tätä kautta tekee tästä taistelusta niin nautinnollisen ja legendaarisen. Oli sitten todellinen roisto Scarecrow pelkomyrkkynsä kanssa, tai Joker Batmanin mielessä niin loppuhuipennus on mestarillinen.


3. Ultimecia - Final Fantasy VIII

Final Fantasy tasolla tämä taistelu on ehkä se kaikkein mieleenpainunein. Toisin kuin Sephiroth, tällä kertaa taistelussa tulee hyvin esille se, millainen Ultimecia on. Häntä vasta taistellaan sellaisessa muodossa jossa hän todella on. Kun mukaan lyödään vielä erinomainen Guardian Force niin taistelu vain paranee. Kolmas vaihe on pettymys, mutta viimeinen vaihe korjaa sen.

Täydessä pimeydessä käytävä taistelu erittäin hienoa vihollista vastaan on toteutettu erittäin hienosti. Tuntuu monella tavalla kuin tämä olisi taistelu jollainen Sephirothin olisi pitänyt olla. Taistelu on haastava ja tuo päävihollisen esiin juuri sillä tavalla joka korostaa hahmoa itseään. Ultimecia on hyvin onnistunut roisto ja loppuhuipennus on todella hyvin tehty ja tarjoaa mestarillisen päätöksen fantastiselle pelille.


2. Malefor - Legend of Spyro: Dawn of the Dragon

Sanoo pelistä mitä vain, niin tässä on yksi kaikkian aikojen näyttävimpiä pääroistoja. Kaikki se mystisyys mitä on tähän asti pidetty yllä johtaa tähän hetkeen jossa Malefor astuu kuvaan. Violetti lohikäärme on todella upea näky ja taistelu käydään upeissa ympäristöissä, panokset ovat myös kovat, maailman kohtalo.

Taistelu on sopivalla tavalla haastava ja ennenkaikkea erittäin näyttävä toiminnan puolesta. Tähän kun lisätään vielä erittäin hyvin tehty lopetus, niin kyseessä on yksi kaikkien aikojen legendaarisimpia loppuhuipennuksia videopeleissä. Viimeinen silaus tarinalle, on samalla tavalla mestarillinen.


1. Xemnas the Superior - Kingdom Hearts II

Jos miettii kaikkea aiempaa, niin tämä loppuhuipennus onnistuu yhdistämään kaiken sen yhdeksi, yhtenäiseksi legendaariseksi taisteluksi jossa pelaaja kohtaa organisaatio XIII:sta johtajan, Xemnasin. Moneen osaan jakautuva taistelu tarjoaa niin taistelu kuin vauhdikas lentämistäkin, lohikäärmettä vastaan. Kaikki nämä vaiheet pitävät tunnelman korkealla ja sijoittuvat hienoihin maisemiin, erittäin hyvin tehtyä vihollista vastaan.

Se kaikki kuitenkin huipentuu taisteluun jonka eeppisyydelle ei haastajaa löydy. Viimeinen yhteenotto on legendaarinen ja onnistuu tarjoamaan kaiken tarpeellisen. Toimintaa jossa haastavuus on juuri oikeanlaista. Äärimmäisen hyvin tehty kokonaisuus joka päättyy tavalla joka sinetöin kaiken, tehden tästä loppuhuipennuksesta parhaan koskaan.