Tähän aikaan olin todella riippuvainen siitä että mitä pelejä sain lahjaksi, tai mitä pystyin lainaamaan tutuilta. Joitakin tämän aikakauden pelejä on tullut myöhemminkin pelattua, mutta monesti onnistuin valikoimaan aika hyviä pelejä, mutta kyllähän niitä huonojakin mahtuu mukaan.

 

 

 

Samalla tavalla kuin vuosikymmenen parhaiden pelien kanssa, myös huonoimpien pelien kanssa voi olla hyvin hankalaa todella päättää että mitkä pelit sitten oikeasti ovat niitä huonoimpia. Niiden parhaiden kanssa on monesti myös todella vaikeaa laittaa se järjestys kasaan koska monet ovat samalla viivalla. Se näkyy myös täällä, mutta enemmänkin keskivaiheilla.

Itsestään selvää pitäisi olla että voin tällä tavalla arvioida vain niitä pelejä joita olen itse joskus pelannut. Vaikka monia olisikin tullut pelattua vain vähän niin se riittää. Mutta pelit joita en ole koskaan itse todella pelannut (siten että muistaisin) eivät näin ollen kelpaa. Näihin kuuluvat mm. Superman 64, Shaq Fu ja Tresspasser.

 

EPÄKUNNIALLISIA MAININTOJA

 

Action 52

- Iso liuta pelejä joista iso osa aika heikosti tehtyjä.

 

Croc

- Varsin kömpelö pelattavuus.

 

Blackthorne

- Epäselvä ja hankala

 




24. Croc 2

Pitäisi olla kehittynyt jotenkin edeltäjästään mutta tuntuu olevan pelattavuudessa samalla tasolla. Se mikä tekee tästä kuitenkin merkittävästi huonomman on se monesti tarkkuutta vaativa hyppiminen tai eteneminen. Monet kentät ovat väärällä tavalla vaikeita koska pelattavuus ei taivu vaadittaviin manöövereihin kuin nippa nappa. Sen seurauksena monet pelin kentät ovat turhauttavan vaikeita.


23. Final Fantasy III

Yksi niitä FF pelejä jotka eivät millään tavalla nappaa. Vaikka mukana onkin sitä klassista Final Fantasy pelattavuutta niin tämän pelin tarina, tyyli ja yleinen ote ovat helposti sitä huonointa FF tasoa. Voisin melkein sanoa että tämä on huonoin koskaan pelaamani Final Fantasy peli.


22. Jurassic Park

Tämä on yksi niitä NES pelejä joita tuli aikanaan pelattua vähän enemmänkin, jostakin syystä. Kyseessä ei ole mitenkään erityinen peli. Se tuntuu monesti aika rasittavan haastavalta ja sekavalta harhailulta ympäriinsä. Lisäksi T-Rex pomotaistelun jälkeen, koko idea romuttuu täysin.


21. StarCraft

Yksi niitä pelejä josta ei koskaan todella oppinut pitämään. Pelissä on aika paljon opeteltavaa ja se tuntuu monesti todella epäreilulta. Vaikka tätä en paljoa aikoinaan pelannutkaan niin kuitenkin sen verran että se on jäänyt mieleen yhtenä niistä peleistä joista ei koskaan juuri tykännyt.


20. Tomb Raider III

Isoin ongelma tämän pelin kanssa on sen ohjattavuus. Muistan kyllä ajan kun ohjattavuus oli siedettävä mutta kun pelin pariin palaa, niin huomaa äkkiä että ohjattavuus jättää aivan liikaa toivomisen varaa. Vaikka ammuskelu ja kiipeily kuullostaa paperilla hyvältä, niin tämä peli ei todellakaan toimi. Se on monesti harhailua ympäriinsä ja nopeatempoisissa kohdissa ohjattavuus todella pistää vastaan.


19. System Shock 2

Tämä on niitä yliarvostettuja tapauksia. Kauhutunnelma on isosti mukana, mutta se pelin yleinen pelattavuus on enemmän rasittavaa ja tylsää kuin mukaansatempaavaa. Isompia odotuksia tätä kohtaan ei koskaan ollut, mutta kun siitä kuuli niin paljon hyvää, niin pitihän sitä kokeilla.


18. Full Throttle

Tämä peli on niitä tapauksia joita on tullut pelattua todella vähän koska GoG:n versio on todella hidas. Lataa melkein kokoajan ja on epävakaa. Tosin eipä pelin ote juuri vedä mukaansa, vaikka kaikki toimisi kuinka hyvin tahansa.


17. Flinstones

Monilla tavoilla todella rasittava pelata. Ohjattavuus on tarpeettoman liukas, mikä tekee astetta tarkemmista tasohyppelykohdista hyvin turhauttavia. Lisäksi valtaosa pelistä on hyvin perustylsää menoa.


16. Star Wars: Tie Fighter

Jostakin syystä tätäkin tuli aikanaan pelattua enemmän, mutta kovin hyviä muistoja siitä ei ole. Tälläinen avaruustaistelu kun ei nappaa kovinkaan vahvasti ja sisältöäkään ei ole erityisemmin, vaihtelusta puhumattakaan.


15. Another World

Tämän pelin kanssa huomaa nopeasti että miten vaikea peli todella voikaan olla kun pelaajalle ei kerrota oikeastaan mitään mitä voisi tehdä tai pitäisi tehdä. Sitten kun siihen lisätään valtava määrä ansoja joihin pelaaja kuole yhdestä osumasta niin pelistä tulee erittäin nopeasti erittäin epämieluisa pelata.


14. Day of the Tentacle

Tämä on niitä tapauksia joiden kanssa mielenkiinto katoaa nopeasti kun pelissä on niin paljon esineiden etsimistä, pulmanratkaisua ja ympäriinsä ravaamista. Jotenkin todella täyteen ängetty peli ja huono esimerkki genren yleisestä otteesta, sillä vaikka mukana huumoria onkin, niin kokonaisuus ei missään vaiheessa todella nappaa.


13. Grim Fandango

Ulkoasu on todella luotaantyöntävä ja muutenkin pelin huumori ja pelattavuus eivät nappaa juuri yhtään. Idea nyt ei ole heti tuhoon tuomittu, mutta toteutus ja pelattavuus eivät nyt varsinaisesti kerää pisteitä. Tämä on niitä pelejä joka muuttuu nopeasti tylsäksi eikä sen pariin kovin äkkiä tee mieli pelata koska parempiakin pelejä on, samassa rasittavassa genressä.


12. MDK

Tämä on jälleen yksi sellainen peli josta ei meinaa ottaa kunnolla edes selvää. Pelattavuus on räiskintää ja ympäriinsä juoksemista. Pelattavuutta yritetään maustaa vaikka millä keinoin mutta lopputuloksena on epäselvä kokonaisuus joka monesti on juurikin väärillä tavoilla vaikea.


11. Contra Force

Contra on helposti yksi niitä NES pelejä jossa toiminnasta on otettu paljon irti nopeatempoisessa menossa. Jostakin syystä Contra Force on aivan erilainen. Se on hidas, epämääräinen ja rasittava. Nopeaa toimintaa ei ole nimeksikään koska lähes täysin hahmosta riippumatta ammuskelusssa ei ole mitään mielekkyyttä.


10. Simpsons: Bart vs Space Mutants

Ohjattavuus on helposti koko pelin suurin heikkous sen liukkauden ja typerien ratkaisujen kautta. Etenkin silloin kun pitäisi olla tarkka hyppyjen suhteen, niin tulee huomattua kuinka surkea tämän pelin ohjattavuus todella onkaan. Ja sitten jos halutaan miettiä kenttiä, niin ei sieltäkään mitään pisteitä löydy.


9. Battle Toads

Aivan liian vaikea, varsinkin kaksinpelinä. Taistelusammakot on kuin tekemällä tehty hyvin vaikeaksi. Ohjattavuus ei ole ihan täyttä kuraa, mutta lähemmäs kaikki kentät on vedetty haasteessa aivan liian pitkälle. Niin pitkälle että peliä ei ole edes hauska pelata. Ensimmäinen kenttä on hyvä, mutta sen jälkeen mennään kokoajan alaspäin.


8. Pilotwing 64

Tämä on niitä tapauksia joita on joskus kaverin luona pelattu ja joka ei vakuuttanut yhtään. Ohjattavuus on heikko mutta eniten tässä pelissä tylsistyttää se pelattavuus. Tässä kun ei ole oikeastaan mitään hauskaa. Lentelemistä ja kaikkea pientä kivaa, joka ei edes ole kivaa.


7. Batman Forever

Tämä on niitä tapauksia kun peliä on joskus päässyt kokeilemaan vähän enemmänkin, mutta josta ei ole kovinkaan hyvää loppukuvaa saanut. Taistelu on kuin tappelupelistä ja sitä kautta se on todella rasittavaa. Se on kuitenkin ongelmista pienempiä, sillä kenttäsuunnittelussa ei ole kehumista eikä myöskään pelin näppäinvalinnoissa, sillä tämä peli tuntuu niin monella tavalla niin epämääräiseltä että siitä on hyvin hankalaa nauttia, tai edes sietää.


6. Speed Freaks

Yksi esimerkki niistä peleistä, jotka yrittävät olla Crash Team Racingin kaltainen rallitaistelupelien uusi kuningas, siinä epäonnistuen. Speed Freaks on pelattavuudeltaan heikko, hahmoiltaan heikko ja yleiseltä toteutukseltaan todella ruma ja epämiellyttävä. Hyvä esimerkki niistä peleistä joihin ei tunnu olevan panostettuna yhtikäs mitään koska jokaisella ratkaisevalla tavalla peli ei vain toimi.


5. Alone in the Dark

Kauhupelien esi-isiä. Ulkoinen olemus olkoon mitä on, mutta se yleinen pelattavuus ja jatkuva harhaileminen eivät juuri nappaa. Tämä on jäänyt mieleen yhtenä niistä peleistä jonka kanssa ei tiedä että mitä pitäisi tehdä tai minne pitäisi mennä. Eihän tätä paljoa tullut pelattua, mutta sen verran että sen muistaa.


4. South Park

Rasittava tapaus epätarkkuuden ja harhailun vuoksi. Pelaaminen on todella tylsän puuduttavaa vaikka aseita onkin muutamia. Pelistä puuttuu South Park tunnelma ja heti ensimmäisen pomovihollisen kanssa huomaa, miten surkea pelin ohjattavuus onkaan. Pelattavuudessa ei ole oikestaan mitään erikoisempaa sisältöä, vaan se on lähinnä nopeasti kyhätty South Park peli ja häpeällinen sellainen.


3. Cheetahmen

Action 52:n pääpeli ja yksi niitä ainoita jonka voisi todella laskea omaksi kokonaisuudekseen, siksi se saa paikan kokonaan itselleen. Peli on aivan liian vaikea ja se vaikeus tulee aivan vääristä syistä. Ohjattavuus on kökkö ja muuttuu kokoajan huonommaksi. Arielin kentät ovat loppuviimeksi ihan kelvollisia, Herculesin kentät ovat nippa nappa siedettäviä kun taas Apollon kentät ovat rasittavan vaikeita. Pelaajalle ei ole tarpeeksi reagointiaikaa ja lyömisen/ampumisen epätarkkuus ja pelihahmon vähäinen elinvoima tekevät kaikesta todella vaikeaa.


2. Double Dragon 3

Yksi vaikeimpia NES pelejä ja tietenkin vääristä syistä. Tämän kanssa haastetta on kuin tarkoituksella kiristetty äärirajoille ja yli. Pelattavuus jättää aivan liian paljon toivomisenvaraan koska taistelu ei ole hauskaa eikä edes reilua. Ohjattavuus on epäluotettava ja viholliset turhan vahvoja, puhumattakaan että kuolema palauttaa pelin alkuun.


1. Bubsy 3D

En edes muista missä olen tätä peliä joskus pelannut. Ei tarvinnut kauaa pelata kun sai huomata että kaikki, minkä voi peleissä tehdä väärin ja huonosti, on tässä pelissä tehty juuri niin. Ohjattavuus on epämääräinen, grafiikka on rumaa, äänimaailma, etenkin Bubsyn ääni, on todella ärsyttävä. Tämän lisäksi kentät ovat todella mitäänsanomattomia ja kamera on helposti pelaajan suurimpia kiusaajia. Tämä on niitä tapauksia joita pitäisi kokeilla, vain jotta todella oppii arvostamaan sellaisia pelejä jotka eivät ehkä ole kovin hyviä, mutta sentään siedettäviä.