Monien pelien kanssa lyhyt kokeilu ei paljoa tarjoa ja monesti se tarjoaa aivan kaiken. Yksinkertainenkin idea voi toimia jos peli on oikeasti hyvi ja ajoittain ei halua mitään monimutkaista kun tekee mieli vain tappaa aikaa ilman mitään tarpeettoman monimutkaista.

 

 

 

Joskus pelin pariin palaa useammin ja joskus ei sitten enää ollenkaan. Tosinaan tai tarkoitus olisi pelata aina välillä, kunnes pelin on pelannut "läpi".

 




Super%20Stardust%20Ultra.jpg?1600895794

Superhyperultamegaactionpläjäys

 

Super Tähtisumu Ultra

 

PlayStation Now

 

 

Super Stardust Ultra

Hetkinen avaruusräiskintä josta ei puutu haastetta. Ohjattavuudeltaan erittäin yksinkertainen, mutta samalla tavalla muutamilla ratkaisevilla tavoilla myös vaihteleva. Siis heti voidaan sanoa että tämä ei ole sellainen peli jossa riittää vaihtelua, mutta muutama erilainen ase ja jatkuvasti haastavammaksi menevät viholliset kyllä pitävät huolen siitä että peli sentään kehittyy johonkin suuntaan askel askeleelta, muuttuen samalla aikaa kokoajan haastavammaksi, kun se tavaran määrä ruudulla kasvaa kasvamistaan.

Pelissä on tarkoituksena kiertää planeetan yllä ja tuhota kiertoradalta kaikki mahdollinen roina. Kaikki alkaa asteroideina, mutta kehittyy pelin edetessä mitä moninaisemmaksi valikoimaksi vihollisia joista osa vain leijuu paikoillaan kun taas osa lähestyy pelaajaa ja osa ampuu takaisin. Tilaa pelissä ei ole mitenkään hirveän paljoa mistä johtuen tuntuu että ruutu on kokoajan täynnä tuhottavaa ja kun osa tuhoutuu hyvin helposti niin se takaa myös sen, että pelissä ei tule ihan äkkiä tylsä. Varjopuolena tässä on se, että tietyssä vaiheessa ruudulla on niin paljon tavaraa että alkaa olla haastavaa erottaa että mikä on omaa ja mikä vihollisen, sen lisäksi että huomioi milloin kohde on tuhottu kokonaan. Kun ruudulla on kerralla näin paljon tavaraa niin väkisinkin siinä menee sekaisin.

SSU on erittäin värikäs peli sopivan nappaavan rytmin musiikilla ja äänitehosteilla. Räjähdykset ovat hienoja, aseet näyttäviä ja muutenkin pelissä on sellainen todella sopiva ote. Ohjattavuudessa toisella tikulla ohjataan alusta ja toisella ammutaan, olkanäppäimillä käytetään sitten pommeja ja kiihdytintä jolla liikutaan nopeammin, niin ja vaihdellaan aseita jotka kehittyvät pelin edetessä varsin hyvin. Jokaisella aseella on erilainen tyyli ja sitä kautta eri aseet sopivat eri tilanteisiin.

Pelistä saa halutessaan hyvin vaikean mutta jo normaalilla vaikeustasolla haastetta riittää erittäin paljon, sillä ilman kilpeä, alus tuhoutuu yhdestä osumasta ja kun ruutu on lähes kokoajan täynnä roinaa, niin tässä pelissä kuolee todella helposti ja nopeasti. Vaikka kokonaisuus onkin todella mielekäs pelata, niin se on aika monotoninen ja herkästi puuduttava mutta ajantappopelien joukossa, se on erittäin toimiva. Mutta erottuuko se merkittävästi monien kaltaisten joukosta, ei oikeastaan sillä vastaavantyylisiä pelejä on aika paljon muitakin ja mitään oikeasti omaa pelissä ei juuri tunnu olevan.


Yhteenveto

Super Stardust Ultra on näyttävä peli erittäin hyvällä pelattavuudella. Se on herkästi aika itseääntoistava, haastava ja sekava, mutta myös palkitseva ja mielekäs pelata, varsinkin kun peliin pääsee vähän enemmän sisälle. Tosin, se ei juuri erotu monien kaltaisten joukosta.

 

+ Näyttävä, värikäs ja hektinen

+ Simppeli ja toimiva pelattavuus

- Itseääntoistava ja sekava

- Monella tavalla samaa massaa kaltaistensa kanssa

 

Arvosana: 7,4

 

Loistava



Mieliyö

 

 

 

Mindnight

Aika monen pelin isoimmaksi ongelmaksi nousee se, että jos kyseessä on moninpeli, niin eri pelaajat pelaavat eri tavalla ja ne jotka pelaavat enemmän, tulevat pelissä helposti aika paljon paremmiksi. Se nyt on ihan loogista, mutta jos peli ei mitenään asettele samantasoisia pelaajia toisiaan vastaan, niin peli on helposti todella epäreilu. Mindnight on monella tavalla juuri tälläinen peli, mutta se on samalla aikaa peli, joka onnistuu tekemään tästä tilanteesta yhden osan pelimekaniikkaa, sillä iso osa peliä on päättelyä, kikkailua ja valehtelua.

Peli on hyvin simppeli ja se voi olla todella haastava tai todella helppo, riippuen täysin siitä, millaisen joukon kanssa sattuu pelaamaan. Pelissä on agentteja ja hakkeroite, kyberpunk tyylisessä maailmassa, hyvin karkealla pikseligrafiikalla. Pelissä on viisi tietojenkäsittelysolmua joita hakkerit haluavat hakkeroida ja agentit varmistaa. 5-8 hengen ryhmästä valitaan 2-4 jäsentä jotka sitten yhdessä määrittävät kyseisen solmun. Jos kaikki varmentavat solmun, siitä tulee vihreä mutta jos yksikin hakkeroi, siitä tulee punainen. Se puoli joka saa haltuunsa kolme, voittaa. Se mikä helpottaa tilannetta, on tulee siitä, että järjestelmä havaitsee aina että kuinka monta hakkeria epävakautti solmun, minkä kautta pelistä tulee todennäköisyyksien tulkintaa ja päättelyä. Hakkerin ei ole pakko aina hakkeroida, mikä vaikeuttaa prosessia agenteille.

Iso osa pelistä on puhdasta keskustelua kun kaikki saavat sanoa sanottavansa ja vuoron perään ryhmäläiset ehdottavat ohjelmoijaryhmää keskuudestaan. Agentit tietävät vain mitä itse ovat, mutta hakkerit tuntevat myös toisensa, eli pystyvät pelaamaan yhteen. Koska ryhmänvalinnassa aina äänesteään että hyväksytäänkö ryhmä ja agentteja on jokaisessa pelissä aina enemmän, ei peli ole ylihelppo kummallekaan puolelle. Sen isoimmaksi ongelmaksi nousee kuitenkin se satunnaisuus koska kaikki eivät pelaa peliä samalla tavalla ja monesti peli on todella onnenkauppaa. Koska kenelläkään ei ole syytä luottaa toisiinsa, on suostuttelulla ja manipuloinnilla iso osa kokonaisuudessa. Kuka tahansa voi olla hakkeri ja koska kaikki kommunikaatio tapahtuu tekstimuodossa, niin pelistä tulee helposti todella sekava.


Yhteenveto

Mindnight on ihan kiva ilmaispeli joka ei ole sieltä monimutkaisimmasta pääsät. Sen ongelma on tietty epätasapainoisuus ja tiettty tuuripeli, mutta se on myös sellainen tapaus jota voi hyvin pelata useamman pelin kerralla ja sitten ei taas vähään aikaan. Opettele peli ei juuri tarvitse ja todella validi strategia on vain pitää suunsa kiinni ja ottaa riskejä.

 

+ Idea

+ Retrotyylinen toteutus

 

- Tuuripeli

- Epätasapainoinen

 

Arvosana: 5,8

 

Paremmalla puolella



Minutes.jpg?1600895784

Puuduttavan itseääntoistava idea

 

Minuutit

 

PlayStation Now

 

 

Minutes

Kaikessa yksinkertaisuudessaan idea on kerätä värikkäät energiaviivat palloon samalla kun pyrkii välttämään mustia. Pelattavuus hoituu muutamalla yksinkertaisella idealla. Palloa voi liikuttaa vapaasti ruudulla ja viivoja tulee eri suunnista ja erilaisissa kokoonpanoissa. Palloa voi suurentaa tai pientää jolloin voi välttää vaaroja tai kerätä useampia viivoja kerralla.

Idea kuullostaa näin kerrottuna aika tylsältä ja sitä se helposti onkin. Tästä pelistä voi olla aika vaikea saada kunnolla irti mitään koska idea on niin tylsä. Yksinkertaisista peleisät voi nauttia varsin helposti mutta ongelmaksi nousee se, että tämä ei ole niitä mielekkäitä tapauskia oikeastaan millään tavalla.


Yhteenveto

Väärällä tavalla yksinkertianen peli joka ei juuri koukuta jatkamaan. Kiva kokeilla ehkä kerran, mutta  ei pitkässä juoksussa vain jaksa napata. Simppeli oppia, mutta parempiakin yksinkertaisia pelejä löytyy ajantappamiseen.

 

+ Simppeli peli simppeleillä säännöillä

 

- Tylsällä tavalla itseääntoistava

 

Arvosana: 4,0

 

Huono



Entwined.jpg?1603013077

Kun kaksi maailmaa kohtaa

 

Yhteenpunotut

 

PlayStation Now

 

 

Entwined

Värikäs, varsin yksinkertainen ja oikealla tavalla mielekäs kokonaisuus joka on hyvin helppo aloittaa ilman mitään erikoisempaa opettelua, eikä peli juuri kerrokaan pelaajalle mitään, muuta kuin sen miten pelataan. Pelissä ei muutenkaan ole juuri ohjeistusta, paitsi silloin kun pelaaja voi käyttää energiaa erikoisliikkeeseen.. Pelissä on tietysti muutamia juttua jotka hieman lisäävät monipuolisuutta, mutta ei mitään sellaista mitä ei olisi helppo nopeasti sisäistää. Pelissä on eräänlainen tarinatilakin, mutta sekin on pitkälti pelaajan omien tulkintojen varassa, koska tämä pelin on pääasiassa vain värien ihastelua, rauhoittavan musiikin tahdissa.

Pelissä on kaksi ohjattavaa olentoa, sininen lintu ja oranssi kala, jotka ovat kahdesta eri maailmasta mutta joiden yhdistyminen voi luoda eräänlaisen feeniksin ja merikäärmeen vihreän yhdistelmän, johon jokaisessa pelin kentässä, joita myös elämiksi kutsutaan, pyritään.

Pelaaminen tapahtuu ohjainsauvoilla ja kun kerännyt tarpeeksi energiaa, niin voi olkanäppäimillä siirtyä supertilaan jossa lopulta muuttuu hybridiksi. Pelaamisessa toisella sauvalla ohjataan lintua ja toisella kalaa joilla on tarkoitus osua oman väriseen kenttään radalla jossa toinen lentää ja toinen ui. Nämä värikkäät alueet menevät usein symmetrisesti, mutta välillä pitää ohjata vain toista, mitä pidemmälle peli etenee, sitä nopeampaan tahtiin pitää liikkua, samalla keräten energiakehriä.

Entwined on tavallaan rauhoittava peli vaikka muuttuukin ajoittain todella hektiseksi. Se on kaunista katseltavaa ja kuunneltavaa mutta se ei kuitenkaan ole näitä pelejä joita jaksaisi loputtomiin pelata ja tuntuukin toimivan paremmin suhteellisen lyhyinä pelisessioina, kunnes tarina on käyty loppuun asti. Sen jälkeen isompaa pelattavaa ei ole, eikä pelattavuus tällaisenaankaan ole sieltä kaikkein palkitsevimmasta päästä, vaikka kentissä aina tietty selkä tavoite onkin, mitä ei kerrota, vaan enemmänkin näytetään.


Yhteenveto

Entwined on hienon näköinen ja kuuloinen peli sopiva simppelillä ohjattavuudella. Pelillisesti se ei tarjoa mitään erityisen mielekästä, mutta kokonaisuutena se on kuitenkin sopivan toimiva tapaus jossa tarinan pelaa kyllä mielellään läpi, vaikka pitkinä sessioina peli voikin muuttua suht puuduttavaksi.

 

+ Värikäs ulkoasu ja upea äänimaailma

 

- Tylsähkö pelattavuus


Arvosana: 6,4

 

Hyvä



Pääarvio

Ehkä se kaikkein satunnaisimmin pelattu peli ja vanhin tästä joukosta



Äärimmäinen Tuho ja Horna maan päällä

 

 

 

Ultimate Doom & Doom II: Hell on Earth

Mitä tulee klassikoihin, niin Doom on FPS pelien suurimpia klassikoita, se on tapaus joka muutti niin monia asioita, että ilman sitä räiskintäpelit eivät ole sitä, mitä nykyään ovat. Doom ei ehkä ollut ensimmäinen, mutta se on helposti yksi niitä pelejä, jonka monet muistavat todellisena uranuurtajana. Nykyään peli jatko-osineen ei ehkä ole ihan niin ihmeellinen tapaus, sillä se on aika yksinkertainen, epämääräinen ja itseääntoistava ammuskelurymistely, jonka viimeisin jatko-osa on helposti pelisarjan parhaita tapauksia, jättäen esi-isänsä varjoonsa. Mutta alkuperäinen Doom ensimmäisen jatko-osansa kanssa, on sitä oikenalaista ajantappoviihdettä kaikessa yksinkertaisuudessaan.

 

Räiskintä ylitse muiden

Pelissä ei ole mitään erikoista tarinaa vaan peli keskittyy pääasiassa vain ja ainoastaan ensimmäisen persoonan räiskintään kattavalla arsenaalilla aseita ja suurella laumalla mitä erilaisempi demoneita jotka kaikki käyvät pelaajan kimppuun. Demoneja on aina perus-soltuista perusdemoneihin, mutta mukaan mahtuu myös lentäviä pirulaisia, kestäviä pirulaisia ja tuhovoimaisia pirulaisia jotka vastaavat paria kymmentä pikkupirulaista. Aseita pelaajalla on käytössään niin pistoolia kuin haulikkoakin sekä pelin edetessä konekivääriä, plasmakivääriä kuin moottorisahaakin. Kakkosessa kuvaan astuu myös kaksipiippuinen haulikko jonka pelkkä latausanimaatio on erityisen miellyttävä, siis helposti mielekkäin ase käyttää koko pelissä.

Monilla aseilla on todellakin puolensa, mikä tekee pelaamisesta todella mielekästä ja aseiden vaihtelu kannattaa myös sillä tietyt aseet ovat parempia tiettyihin tilanteisiin, vaikka sitä helposti huomaakin suosivansa tiettyjä aseita ylitse muiden. Aseiden graafinen ulkoasu on varsin hieno, vaikka esimerkiksi plasmakivääri ei kuulukaan niihin järin hienoihin tapauksiin. Äänimaailmallisesti se kuitenkin toimii huomattavasti paremmin ja muutenkin pelin äänimaailma on erittäin onnstunut sillä laukaukset ja hirviöiden ääntely toimivat todella hyvin, vahvistaen tunnelmaa.

 

Kumpi onkaan parempi?

Pelin suurin heikkous on sen ajoittaisessa epämääräisyydessä kun pelaajan pitää aarteenetsintä tyyliin etsiä kulkukortteja ja paikoin todella sekava ympäristö jossa monet paikat näyttävät samalta, ei ole se mielekkäin. Tämä harhailu tuntuu monesti tarpeettomalta sillä jos ideana on ollut vain ampua mörköjä, niin miksi tälläinen hidastaminen ja tarpettomat piilomestat. Ohjattavuuteen tottuu kun peliä ehtii vähän pelaamaan, mutta tähän harhailuun ei totu oikeastaan missään kohtaa. Tämä on myös yhteistä kummallekin pelille sillä mitään varsinaista isoa eroa näillä kahdella ei tunnu olevan, tai sitten siihen ei ole vain osannut kiinnittää huomiota oikeastaan missään kohtaa. Kumpikin peli toimii samalla tavalla vaikka kenttäsuunnittelu onkin hieman kehittynyt. Pääidea ei ole kuitenkaan muuttunut mihinkään.

Doom II on todella selvää jatkoa alkuperäiselle sillä se tekee lähemmäs kaiken samalla laadulla ja tyylillä. Tässä kohtaa korostuukin se, että mitä kakkonen sitten tuo mukanaan. No lähinnä vähän parannuksia ja lisäyksiä joista oikeastaan vain kaksipiippuinen haulikko todella nousee esiin, lähemmäs kaikki muut osa-alueet ovat enemmän tai vähemmän samanlaisia, niinkin paljon että ei niihin paljoa tule keskittyneeksi.


Yhteenveto

Doom ja Doom II ovat nykymittareilla aika alkeellisia, mutta viihdyttäviä pelejä. Yhden kentän pelaa suhteellisen äkkiä mutta tämä on ehkä juurikin se syy, miksi nämä ovat sen tyylisiä pelejä joiden pariin on aika helppoa palata uudelleen ja uudelleen eikä mitään merkittävää opetttelua tarvita, vaikka tietyt jutut olisikin syytä aina painaa mieleen. Peli on monella tavalla alkeellinen, mutta siinä on osa sen viehätyksestä sillä vaikka ohjattavuus onkin vähän kankea, niin ammuskelussa riittää vähän sinne päin ja meno ei hidastu. Ehdottomasti kokeilemisen arvoisia tapauksia eikä näiden kahden välillä ole merkittävästi eroa tasollisesti. Mitä nyt kakkonen voittaa kaksipiippuisen haulikon verran.

 

+ Räiskintä

+ Paljon aseita ja ammuttavaa

+ Hyvä äänimaailma

 

- Ohjattavuuden kankeus

- Ajoittainen epämääräisyys

 

Arvosana: 6,6

 

Erinomainen