WolfQuest.jpg?1557162931

Ulvokaa

 

 

Susimatka on simppeli, puuduttava ja vähän heikosti tehty, mutta samalla aikaa yllättävän toimiva, koukuttava ja rento kokonaisuus jossa pelaaja omaksuu suden roolin, päämääränä jatkaa elämänkiertokulkua susien tavalla, Yellowstonen kansallispuistossa.

 

 

 

Susien matka

Eläimenä susi on todella upea. Metsästäjänä susilama on vertaansa vailla ja monet muutkin osat tästä eläimestä luovat WolfQuestille todella hyvän pohjan. Harmillista on se että kyseessä on todella simppelinpuoleinen peli sillä siihen ei ole panostettu mitenkään älyttömästi. Mutta ne osat joihin pelissä on panostettu näkyvät kyllä, sillä mikään älyttömän buginen ja keskeneräinen peli ei ole kyseessä, siltä ei vain pidä odottaa liikaa.

 

Villi erämaa odottaa

Suden matka on yksi näitä pelejä joita ehdin aloittaa vähän alusta ja joka on sitten kerran toisensa jälkeen jäänyt  jatkamatta. Joskus syynä on ollut puhdas ajan ja kiinnostuksen puute mutta vielä usemmin paremmat pelit ovat vain vieneet huomion muualle. Selkeä fakta on se, että WolfQuest ei ole mitenkään erityisen hyvin tehty peli. Ohjattavuudessa on paljon opettelemista ja kaikki vähänkin toiminnallisemmat osat pelistä ovat aika kömpelöitä ja jos pelissä haluaa todellakin alkaa saavutuksia hamstraamaan, siihen saa upottaa todella paljon aikaa.

Kaikki alkaa siitä kun pelaaja luo oman susihahmonsa. Sitten on tarkoitus alkaa elää omaa elämäänsä. Siihen kuuluu alkuksi lähinnä metsästystä ja matkailua pitkin kansallispuistoa. Sitten kun on valmis ottamaan seuraavan askeleen niin tarkoitus olisi löytää partneri jonka kanssa sitten perustaa lauma ja alkaa kasvattaa pentuja. WolfQuest etenee loppuviimeksi aika nopeasti ja pelin läpäisee vaikeustasosta riippuen muutamassa tunnissa. Mutta ihan yhden idean peli ei ole kyseessä.

Siinä missä alku on hyvin simppeliä, niin pelin edetessä pelattavuuskin vähän muuttuu. Sudenpennut ovat saalistajille alttiita joten niitä pitää vahtia, etteivät pedot niitä syö. Ruokaa pitää metsästää jatkuvasti ja aluettaan pitää muistaa merkata. Siinä ohessa sitten pentujaan pitää opettaa tavoille, jotta ne jonakin päivänä ovat valmiita viimeiseen pitkään matkaan. Harmillista on se ett valtaosa pelimaailmasta on aika tyhkää erämaata jossa ei ole oikeastaan mitään. Aina välillä vastaan voi tulla jänis, kojootti tai hirviä. Muita susiakin löytyy mutta selvästi harvemmin. Tuntuu että todella monia etäisyyksiä olisi voitu selvästi supistaa.

 

Toistoa askel askeleelta

Sudella pelaamisessa ei ole paljoa erilaisia juttuja mitä voi tehdä. Saaliseläimien metsästämisessä on omat niksinsä mutta partneri on tässä suuri apu. Vaikka pääasiassa kaikki pitääkin tehdä itse, niin partneri on todella kyvykäs seuraamaan ohjeita. Jos merkkaat reviiriä, partneri tekee niin myös ja yleensä se hyökkää saman saaliseläimen kimppuun kuin sinäkin. Pennut sen sijaan voivat tehdä melkein mitä hyvänsä. Ne voivat kököttää paikoillaan, seurata tai vaellella miten sattuu.

Tekoälyllisesti mikään ei ole erityisen viimeisteltyä, mutta ei myöskään mitenkään rikki. Saaliseläimet pakenevat mahdollisimman kauan, petoeläimet häiriköivät kunnes niitä ojentaa ja samaa kaavaa toistetaan kyllästymiseen asti. Tarinan voi jakaa useaan eri vaiheeseen mutta jokainen on jonkinlaista toistoa, kunnes sitten on valmis ottamaan seuraavan askeleen kohti päätöstä.

WolfQuest on vähän sellainen peli jossa ei ole paljoa erityistä tekemistä. Peli kertoo aika suoraan mitä seuraavaksi pitäisi tehdä ja pelaajan tehtävänä on sitten jatkaa elämää milloin minkäkin päämäärän mukaan. Viimeinen tehtävä tässä sarjassa on ylivoimaisesti kaikista rasittavin, loputtomalta tuntuva ja hitaasti eteenpäin laahaava saattotehtävä. Keskivaihe tarinassa on yllättävän toiminnantäyteinen kun kokoajan pitäisi tehdä jotakin. Alku taas on lähinnä opettelua ja tutkistelua. 

Monilla pienillä asioilla peli kuitenkin todella onnistuu vetämään oikeista naruista. Sudenpennut voi nimetä miten haluaa mikä tuo peliin aivan omanlaisensa panoksen. Se on niitä hyviä pieniä yksityiskohtai joita toivoisi olevan mukana paljon enemmän.

 

Keskeneräinen vaikutelma

Toistoa se suden elämä varmaan onkin. Susi metsästää pysyäkseen hengissä ja kasvattaakseen pentunsa. Pennut kasvavat ja oppivat selviämään omillaan. Yllättävää tämän pelin tapauksessa oli se, että sillä oli varsinainen viimeinen tehtävä, eikä kaava vain toistettu sitten taas uuden pentueen ja suuremman laumavahvuuden kanssa. Itse vähän toivoin että pentujen kasvettua käytössä olisi ollut viiden suden metsästysjoukko jonka voimin olisi sitten kaadettu komeasarvisia uroshirviäkin, puhumattakaan muista petoeläimistä. WolfQuest ei kuitenkaan ole sellainen selviytymispeli, siinä kasvatetaan yksi pentua ja siihen peli sitten loppuu.

Pelistä jää vähän sellainen keskeneräinen vaikutelma. Tuntuu että mahdollisuuksia olisi ollut vaikka mihin mutta niihin ei ole vain menty. Graafinen ulkoasu ei ole mitenkään hieno, mutta se ei ole myöskään ruma. Ohjattavuus ja pelattavuus yleensäkin ei ole kovin tarkka mutta ei myöskään hallitsemattoman kömpelö. Pelissä on todellakin puolensa, mutta se vaatii tietynlaista intoa että peliin ihan oikeasti jaksaa panostaa.


Yhteenveto

WolfQuest on ihan hyvä peli. Se näyttää helposti paremmalta mitä on koska monia asioita pelissä olisi voitu hioa selvästi pidemmälle. Pelattavaa pelissä on aika vähän, mutta haastetta korottamalla peliin saa aivan uudenlaisia puolia. Peli todellakin selviytymis-simulaattori mutta ei niinkään RPG koska vain aivan alussa voi vähän vaikuttaa siihen missä susi on hyvä ja missä ei niin hyvä.

Pelimateriaali jota itse ennalta katsoin antoi vähän turhan vauhdikkaan kuvan pelistä, mutta mitä tulee simulaatiopeleihin, tämä on yksi parhaita joita olen pelannut. Mielelläni jatkanut suden elämää pidempäänkin ja kasvattanut suuren ja vahvan lauman.

 

+ Susitunnelma

+ Monet pienet asiat

+ Hyvä jaksotus

 

- Lyhyehkö

- Tuntuu keskeneräiseltä

- Olisi kaivannut paljon lisää hiomista

 

Arvosana: 7,0

 

Loistava