Pahan Asukkaan kronikat kertaa tiettyjä tapahtumia sarjan alkupuolelta. Umbrellan kronikoissa Albert Wesker kertoo siitä miten kaikki lähti käyntiin kun taas Darkside kronikoissa Leon Kennedy kertoo siitä, miten hän päätyi tielle jolla nyt on.

 

 

 

Pääidea molemmissa peleissä on todella samanlainen. Kumpikin koostuu useammasta pienestä tarinasta jotka seuraavat aina tiettyjen hahmojen tarinakaarta. Peli on puhdasta ammuskelua ja peli ohjaa pelaajaa eteenpäin. Railshooter genre ei ole itselleni sieltä tutuimmasta päästä mutta kyllähän siinä tiettyä mielekkyyttä on. Resident Evil tarinan kannalta kumpikin kronikka pitää sisällään todella paljon sitä oikeaa RE henkeä. Umbrella tuli ensin ja Darkside vasta myöhemmin. Molemmilla on paljon yhteistä, mutta niissä on myös selkeät erot. Toiset asiat toinen tekee paremmin kuin toiset.




Umbrella Chronicles

Albert Wesker kertoo miten kaikki alkoi ja miten se eteni tiettyyn pisteeseen. Pelissä on neljä isompaa skenaariota joiden lomasa on myös muutama alaskenaario, täydentämässä pääskenaarion tarinaa. Koska peliä voi pelata kaksin toisen pelaajan kanssa niin useimmiten seurataan kahden hahmon selviytymiskamppailua. Toisinaan taas seurataan pelkästään yhtä hahmoa, kuten Weskeriä.

Tiettyjä asioita pelissä ei ole, mitä juonessa muuten kuuluisi olla. Esimerkiksi Barry Burtonia ei nähdä missään ja kartanotapahtumassa Chris ja Jill ovat kimpassa. Nämä eivät ole mitään pahimpia virheitä, mutta olisi ollut kiva jos pelissä olisi ollut kaikki palaset kohdallaan. Tietyt skenaariot ovat parempia kuin toiset, mutta päällisin puolin tasoerot eivät ole kovin suuria.


Toiminta on tässä pelissä se pääasia. Kyllähän niitä kauhuelementtejäkin on, mutta vihollisia tulee sen verran paljon että pääasiassa kyse on toiminnasta.

Ammuskelussa pistoolissa on loputtomat panokset ja muissa aseissa rajalliset. Pelaaja voi aluksi ottaa käyttöönsä minkä tahansa jo avatun aseen. Kentistä löytyvät aseet tulevat mukaan valikoimaan jos ne ehtii poimia. Tämä tuo todella hyvin vaihtelua sillä aseissa on oikeasti eroja ja niitä aseita on sopivasti. Haulikkoja, konepistooleja ja magnumeja on kaikki pari variaatiota ja niissä on myös selkeitä toiminnallisia eroja. Toisissa saattaa olla enemmän potkua kun taas toisissa enemmän ammuksia tai nopeampi lataus. Nämä ovat juurikin sellaisia pieniä kivoja asioita jotka tuovat sitä sopivaa vaihtelua mukanaan. Aseita voi myös kehittää tähtipisteillä tasoa ylemmäs. Siinä samalla aseen ominaisuudet paranevat. Ihmeellistä on tosin se, että pistoolia ei voi kehittää.

Eräs häiritsevä juttu on siinä, että erä konepistoolit ja haulikot käyttävät omia panoksiaan. Kaikki haulikon panokset eivät käy kaikkiin haulikoihin. Tämä on yksi perin typerä ratkaisu, mutta samalla siinä on puolensa. Pelaaja voi kantaa enemmän ammuksia, vaikka kahden eri konepistoolin voimin. Se kaksiteräinen miekka.

Räiskinnässä on kuitenkin mukana yksi tämän pelin suurimpia heikkouksia. Pelissä voi käyttää perinteistä ohjainta tai move ohjainta. Riippumatta ohjaimesta, tähtääminen ei ole sieltä parhaasta päästä. Se tuntuu myös olevan hyvin herkkä ja hyvin epätarkka. Tämä huomaa eniten silloin kun pitäisi nopeasti poimia tavaraa kentistä. Tavallaan tähän tottuu pikku hiljaa, mutta on harmillista että ohjattavuus tuo mukanaan ylimääräistä haastetta.


Kentistä löytyy aseiden lisäksi keräiltäviä esineitä joita saa esiin hajottamalla ympäristöä. Myös lääkeyrttejä löytyy, mutta niitä ei saa säilöön, vaan ne käytetään heti. Tämä tuo mukanaan tiettyä haastetta, kun kenttiä pitää hieman opetella että muistaa missä kohtaa saa elinvoimaa takaisin. Siinä samalla pitää tietenkin melkein kokoajan ammuskella vihollisia ja mielellään niiden heikkoihin kohtiin kriittisten osumien toivossa.

Nämä ovat kaikki sellaisia asioita joita kentän lopussa arvioidaan tyyliin kirjaimin. Täytyy tosin sanoa että tämä peli on hyvin epäreilu arvioinnissa. Lähes poikkeuksetta arvio pyöristyy alaspäin. Tämä tuntuu todella naurettavalta eikä vain käy järkeen. Esimerkiksi SSBB ei ole A, vaan B. Tämä tuntuu oikeasti sellaiselta pelaajan kusettamiselta. Varsinkin kun joissakin kentissä vaatimukset ovat naurettavan kovat.


Tarinallisesti peli on hyvä. Se kertaa avaintapahtumia ja toimii oikein hyvin. Viholliset tuntuvat siltä miltä pitääkin, mutta tietty heikkous on siinä, että pääosumat eivät useinkaan tunnu sen paremmilta kuin vartalo-osumat. Variaatiota vihollisten suhteen tosin löytyy. Zombit, crimson head zombit ja monet mutaatiot tuovat jokainen omanlaisensa haasteen ja pakottavat hiomaan taktiikoita.

Pomoviholliset on kuitenkin vedetty vähän yli. Valtaosa pomovihollisista on todella isoja mörköjä todella isolla energiapalkilla. Nämä syövät paljon ammuksia ja tekevät yleensä tiettyä kaavaa. Se ei olisi muuten mikään ongelma mutta osa näistä kaavoista on hyvin vaikeita/epäreiluja. Tähän kun lisätään vielä se, että tarkkuus ei ole sieltä parhaasta päästä niin kyllä pinna on joskus kireällä.


Ajoittain pelissä tulee myös QTE hetkiä ja täytyy sanoa että tämä peli tekee ne aika huonosti. Joissakin tapauksissa tuntuu että aikaikkuna on todella pieni ja joskus pelkkä napinpainallus ei riitä vaan pitää näpyttää ja peli ei ole mitenkään selvä tämän suhteen. Se vie hetken aikaa oppia.

Se kuvaa tätä peliä sinällään aika hyvin. Valtaosa pelin jutuista on sellaisia joihin pitää oppia. Muutenkin tämä on sellainen peli johon pitää hieman totutella. Ohjattavuus ottaa omanaikansa että siihen tottuu ja monet jipot mitä pelissä on, pitää myös keksiä. Mutta samalla täytyy sanoa että kun pelissä kehittyy, niin siitä alkaa samaan enemmän ja enemmän irti.

Sopeutumista kysyy myös se, että pelaaja ei voi määrittää sitä, milloin liikutaan. Peli kysyy nopeaa reagointia sillä esineet pitää poimia nopeasti ja ympäristöä pitää hajottaa nopeasti. Jos mielii kerätä ammuksia tai muita esineitä. Aseissa on aloittaessa aina tietty määrä panoksia ja kranaatteja on myös alussa tietty määrä. Mutta ympäristöä täytyy silti pitää silmällä jotta resurssit riittävät koko kentän ajaksi.


Umbrella Chronicles on ihan kelpo raideammuskelu. Siinä on tietyt selvät heikkoudet, mutta siinä on myös tiettyä vetovoimaa. Suurempaa vaihtelua ei ole, mutta aseiden kehittäminen ja paremman arvosanan jahtaaminen pitävät kiinnostusta ylhäällä. Tämä on sellainen peli joka ottaa aikansa että siitä pystyy oikeasti nauttimaan.

 

+ Resident Evil tunnelma

+ Albert Wesker

+ Useita erilaisia aseita

 

- Ohjattavuuden kömpelyys ja epätarkkuus

- Arviointisysteemin epäreiluus

 

Arvosana: 7,0

 

Loistava



Darkside Chronicles

Leon Kennedy suorittaa tehtävää Jack Krauserin kanssa. Operaatio Javierin aikaan kaksikko kohtaa tapahtumia jotka palauttavat Leonin takaisin menneisyyteen, kun hän kertoo Krauserille niin G-viruksesta, kuin Veronica viruksestakin. Leon toimii tarinan kertojana ja tämäkin peli koostuu useammasta skenaariosta joissa eri hahmot. Toisin kuni Umbrellan kohdalla, peli koostuu skenaarioista vähän eri tavalla. Tällä kertaa peli aloittaa automaattisesti seuraavan osan. Myöhemmin voi sitten valita minkä jakson haluaa pelata.

Alaskenaarioita ei ole ja muutenkin peli on paljon suoraviivaisempi. Javier osuudessa ohjataan Leonia tai Krauseria, kun taas Raccoon City osuudessa parina ovat Leon ja Claire Redfield. Veronica jaksossa ohjataan Clairea tai Steve Burnsidea.

Tarina on oikein hyvin tehty ja se näyttää paljon elävämmältä kuin edellisessä pelissä. Ajoittain pelaaja nimittäin näkee partnerinsa kentällä, mikä saa tämän pelin tuntumaan paljon elävämmältä. Se on tosin vasta alkua.


Toiminta on pääasiassa samaa raideammuskelua, mutta se on tehty hienommaksi. Kun lataat aseen, niin näet miten pelihahmo lataa sen. Sen lisäksi aseita voi vaihtaa missä kohtaa tahansa ja niiden panokset säästyvät, vaikka kronikka vaihtuisi. Tämä on tavallaan kiva lisä ja kannustaa käyttämään erilaisia aseita. Kranaatit ovat myös oma asekokonaisuutensa haulikon, magnumin ja konepistoolin ohella. Se on eräs asia minkä aiempi peli teki paremmin. Tässä pelissä on vain yksi haulikko, magnum jne.

Tämä on myös hieman kaksiteräinen miekka. Toisaalta on hyvä että kun saat tiettyjä ammuksia niin sinulla on aina ase niille. Mutta samalla kaipaisin useampia eri aseita, lähinnä toinen konepistooli olisi kiva lisä uzin kylkiäiseksi. Tämä on mielipide asia, sillä siinä on hyvät ja huonot puolet. Näyttävyys on se mikä eniten kärsii variaation ohella.

Mutta erään asian tämä peli tekee paljon paremmin. Esineiden kerääminen on mukana ja ympäristön hajottaminen. Siinä mielessä pelit ovat samalla viivalla, mutta lääkeyrttejä ei tässä pelissä käytetä heti, vaan ne jäävät varastoon ja ne voi käyttää kun tilanne niin vaatii. Niiden kanssa pitää kuitenkin olla tarkka, sillä niitä on vain muutama per kenttä ja toisin kuin ammukset, ne eivät säily jaksosta toiseen. Tiedän hyvin että miksi, mutta olisi silti ollut kiva jos niitäkin olisi voinut säästää.


Toiminnallinen puoli on tässä pelissä parilla muullakin tavalla oikeasti parempi. Arvostelusysteemi on tässäkin pelissä hieman ankara sen suhteen että mihin suuntaan käännytään. Tässäkin pelissä se on yleensä alaspäin. Mutta tällä kertaa arvosteltavat osuudet ovat paljon selkeämpiä ja pääosumat oikeasti tuntuvat enemmän kuin vartalo-osumat, tämä on valtava parannus ja saa Darksiden tuntumaan jotenkin mielekkäämmältä.

QTE osuudet ovat nekin jotenkin helpompia, eivät niin ankaria kuin aiemmassa pelissä. Pomotaistelut tosin ovat samalla tavalla ärsyttäviä. Isot möröt syövät naurettavia määriä ammuksia. Tosin tässä kohtaa hyötyä on siitä että mitä tahansa saatua asetta voi käyttää. Siinä mielessä tämä peli on helpompi, mutta kun mennään salaisiin jaksoihin, niin tämä peli on yllättävän vaikea.Suurta eroa haastessa ei muuten ole, mutta kaksi salaista jaksoa ovat yllättävän vaikeita.


Vihollisina ovat samat zombit ja mutantit kuin Umbrellassakin. Ero on siinä, miten toiminta toimii. Aseiden vaihtaminen on selkeämpää, mutta vastapainona tulee se, että tässä pelissä hahmo liikkuu "elävämmin". Pelihahmo heiluu ja liikkuu niin että ajoittain tuntuu siltä että tämä on pelissä vain siksi, että ampuminen olisi vaikeampaa. Darkside tuntuu myös hieman liukkaammalta ohjattavuuden suhteen. Tämä ei ole kovin hyvä yhdistelmä.

Pituuden puolesta Darkside on myös merkittävästi lyhyemmältä tuntuva. Kronikat ovat pidempiä, mutta niinä on vähemmän ja alajaksoja ei oikeastaan ole. Tämä on toinen asia, missä Darkside ei ole Umbrellaa parempi. Pelattavaa on varsin hyvin, mutta se tarjoillaan sellaisella tavalla joka saa tuntumaan vähemmältä.

Tosin tämä peli pitää sisällään parempia hahmoja. Wesker on ainoa jota oikeasti kaipaa, mutta kyllä Leon ja Claire ovat parempi pari, kuin Chris ja Jill. Tosin Umbrellassa oli enemmän pelattavia hahmoja, kuten Rebecca Chambers ja Hunk.


Aseiden kehittäminen on kuitenkin eräs asia mikä on Darksidessa tehty paljon paremmin. Kentistä löytyy kultaa, jolla aseita kehitetään ja mitä enemmän paikkoja hajottaa sitä enemmän kultaa saa. Myös pistoolia voi kehittää tällä kertaa ja se on valtava plussa. Jokaisessa aseessa on samat ominaisuudet, mutta se taso on eri. Pistoolin voi kehittää maksimissaan tulivoiman B tasolle. Magnum taas on heti aloittaessa A tasoa ja sitä voi kehittää vieläkin ylemmäs. Kehitettäviä asioita on paljon ne tuovat peliin sitä oikeaa sisältöä. Kenttiä pelaa mielellään uudestaan, voidakseen kehittää aseita paremmiksi.


Kokonaisuutena Darkside on elävämmän oloinen peli. Pelaaja näkee toisen pelihahmon ja jaksojen vaihtuessa kuuluu puhetta, eikä näyttöön tule pelkkää tekstiä.

Kronikoiden tasoerot ovat tosin paljon selvemmät kuin Umbrellassa. Leon ja Claire ovat paljon parempi pari kuin Claire ja Steve, puhumattakaan tarinasta joka on myös parempi Raccoon Cityssä, kuin Rockfordissa.

Tiettyjä asioita pelissä jää kaipaamaan, mutta tietyt asiat taas ovat sellaisia joita alkaa kaipaamaan, kun palaa Umbrellan pariin.

 

+ Leon Kennedy ja Claire Redfield

+ Elävämmän oloinen ja selkeämpi

+ Aseiden kehittäminen ja kullan kerääminen

+ Resident Evil tunnelma

 

- Ohjattavuus

- Aseissa olisi voinut olla useampia vaihtoehtoja

 

Arvosana: 7,2

 

Loistava



Yhteenvetona voidaan sanoa että kumpikin chronicles on raideammuskeluna oikein hyvä. Pelit ovat perusajatukseltaan todella samanlaisia. Niissä on tietyt omat juttunsa mitkä saavat ne tuntumaan omanlaisiltaan. Tiettyjä asioita ei ole toisessa ja niitä jää kaipaamaan. Ero näiden kahden välillä ei ole mitenkään valtava ja paremman valitseminen menee ihan mututuntumalla.

Joskus Umbrella tuntuu paremmalta ja joskus Darkside. Se riippuu niin monista asioita. Umbrellassa on enemmän aseita mutta Darksidessa panoksien kanssa ei tarvitse arpoa ja aseiden valitseminen on helpompaa. Darksidessa peli etenee paljon nopeammin kun taas Umbrella on avautuu pikku hiljaa ja enemmän. Umbrellassa on alajaksoja kun taas Darksidessa ei.

Toiminnassa ei ole mitään järkyttävää eroa. Kummassakin ammutaan vihollisia, hajotetaan ympäristöä ja kerätään varusteita. Darksidessa voi varatua vähän pidemmälle kun taas Umbrella on enemmänkin kenttien opettelua. Kummassakin voi kehittää aseita, mutta Darkside tekee siitä tarkempaa ja myös pistoolia voi kehittää.

Kummassakin rasittavat pomoviholliset ja ohjattavuus vaatii totuttelua. Arvostelusysteemi on molemmissa hieman epäreilu, mutta Darksidessa on selkeämmät, tai paremmat, arvosteltavat osa-alueet. Kumpikin peli on parilla tavalla myös varsin vaikea. Jo normaalilla vaikeusasteella tulee vastaan hetkiä jotka ovat aika kovia haasteita.

Kokonaisuudessa Resident Evil chronicles pitää sisällään kaksi hyvää peliä. Ne vaativat hieman totuttelua mutta tarjoavat kuitenkin varsin hyvin sisältöä ja toiminnallisemman otteen klassisiin tarinoihin RE maailmasta.

 

+ Resident Evil tunnelma

+ Monta hyvää hahmoa

+ Paljon ammuttavaa, kerättävää ja löydettävää

+ Mielekäs toiminta...

 

- ...johon täytyy ensin tottua

- Ohjattavuuden epätarkkuus

- Epäreilu arvostelusysteemi

- Ajoittain turhan vaikea

 

Arvosana: 7,1

 

Loistava