On jo pitkän aikaa ollut tarkoitus nostaa esiin yksi jos toinenkin VR peli joita on tullut pelattua. Tosin kun sitten ehti vierähtää aikaa enemmän, niin piti verestää muistikuvia. Siinä samalla tosin löytyi eräs uusikin, josta tuli oitis se paras.

 

 

 

Virtuaalipelien joukossa muutamat genret, ainakin omalla kohdalla korostuvat astetta enemmän, pääasiassa siitä syystä, että ne ovat sellaisia, joista saa virtuaalitodellisuudessa vähän enemmän irti. VR pelien kanssa mahdollisuuksia on vaikka kuinka, mutta todella isossa osassa on ehdottomasti se, miten hyvin itse pelattavuus on lopulta toteutettu.

Hedelmäninja

 

 

 

Fruit Ninja

Miekkojen käyttö on ehdottomasti yksi niitä parhaita asioita mitä virtuaalitodellisuudessa voi tehdä ja siihen Fruit Ninja tarjoaa juurikin oikeaa asennetta. Peli on erittäin simppeli eikä tarjoa oikeastaan mitään muuta kuin yhdenlaista tekemistä. Mutta juuri siitä syystä, se toimii niin hyvin sillä vaikka pelissä onkin muutamia pieniä hienosäädön paikkoja, niin kokonaisuutena se on ehdottomasti yksi viimeistellyimpiä VR pelejä.

 

VR Pelien Tetris

Pelattavuus koostuu pääasiassa vain ja ainoastaan hedelmien silppuamisesta miekoilla. Hedelmiä lentelee ympäriinsä erilaisia määriä ja pelaajan tarkoitus on sivaltaa ne halki, mitä usemman ehtii sivaltaa kerralla, sitä enemmän pisteitä saa. Mukaan on heitetty erilaisia lisävivahteita erikoishedelmien ja pommien muodossa, joista toiset tehostavat peliä vaikka ajan hidastamisella kun taas toiset vahingoittavat. Kahden käden tyyli toimii todella hyvin, mutta halutessaan voi pyrkiä myös yhdenkäden taktiikkaankin. 

Tämä on niitä pelejä josta ei kovin paljoa kerrottavaa keksi, koska idea on niin simppeli ja vaihtelua on aika vähän. Erilaiset pelimuodot tosin tarjoavat vähän vaihtelua mutta ehkä Zen pelimuoto toimii parhaiten. Tietyissä pelimuodoissa ongelmallista on se, että tietyissä tilanteissa tuntuu että peli on turhan tarkka sen suhteen että missä kulmassa sivallus tulee, etenkin jos hedelmiä tulee jonossa pelaajaa kohti. Nämä ovat aika pienimuotoisia asioita ja todellakin pelimoodista riippuvaisia.

Pelattavuus on kuitenkin todella hyvin tehtyä ja reagoi pelaajan liikkeisiin erinomaisesti. Ohjattavuus on todella hiottua ja pääasiassa isoimmat ongelmat ovat kuvakulma riippuvaisi ja nekin hiotunevat pois jos peliä pelaisi enemmän tai pidempään. Isompia heikkouksia pelissä ei varsinaisesti ole, mutta siinä ei myöskään ole mitenkään merkittävästi vaihtelua, koska aika nopeasti pelin kanssa on ns. Nähnyt kaiken oleellisen. Tämä on kuitenkin niitä pelejä jossa tätä oleellista asiaa pystyy tekemään todella pitkään kyllästymättä, koska pelattavuus on oikealla tavalla koukuttavaa ja enemmän kuin mielekästä.

Yhteenveto

Klassikon aineksista tehtyä rennon tunnelmaista ajanvietettä vai hetktistä toimintaa. Fruit Ninja tarjoaa ehkä vain yhdenlaista tekemistä, mutta tekee sen juuri oikein.

 

+ Näyttävää miekankäyttöä

+ Rentoa pelattavaa

 

- Turhan nopeat erät

- Hieman liian pikkutarkka

 

Arvosana: 8,0

 

Mahtava

Superkuuma

 

 

 

Super Hot

Super hotti on yksi näitä paremmintunnettuja VR pelejä, samaan tapaan kuin Fruit Ninja. Superhotin juttu on kuitenkin siinä, että se on hyvin haastava peli, mutta reilulla tavalla. Tosin tämän pelin kanssa tuntuu se, että ohjattavuus ei ihan pysy tämän pelin perässä, sillä muutamat asiat eivät vain toimi niin hyvin kuin niiden toivoisi toimivan. Siis ehdottomasti kokeilemisen arvoinen peli, mutta muuttuu paremmaksi vasta sitten, kun siihen tottuu kunnolla ja sitä on ehtinyt pelaamaan vähän enemmän.

 

Yhden idean ympärille rakennettu kokonaisuus

Kaikki liikkuu vain, kun pelaaja liikkuu. Siinä on Super Hotin kantava idea jonka ympärille kaikki muu rakentuu. Tästä ideasta on osattu ottaa irti todella paljon, mutta monia asioita olisi voitu hioa vielä enemmänkin. Ampuminen ja lyöminen tuntuu juuri niin hyvältä kuin pitääkin sillä tarkkuus on erittäin osuva. Se missä kohtaa se laatu heittelehtii, on siinä, kun pitää poimia/pitää/heittää jotakin. Aseesta kiinni pitäminen on selvää ja toimivaa, mutta ongelmallista on se, että aseiden poiminen ja niiden heittäminen vihollisia kohtia on vähän epämääräistä sillä joskus irti päästämisen ajoitus tuntuu heittelehtivät ja toisinaan taas tuntuu tarkkuus on vähän niin ja näin. Tämä on sellainen asia joka vaatii paljon kokeilemista ja harjoittelemista. Harmillista on se, että peli heittää pelaajan herkästi kunnolla taaksepäin kun kuolema korjaa, eli tiettyjä asioita pelaaja saa tehdä uudestaan ja uudestaan.

Pelin liikuttaminen on myös vähän hassua, tai sitten siihen on helpompikin tapa jota en huomannut. Koska pelissä seistään paikoillaan, niin pelin liikuttaminen tuntuu vähän oudolta, etenkin silloin kun valmistautuu lyömään vihollista ja yrittää saada vihollisten sen verran lähelle että yltää kohteeseen. Monet osat peliä ovat sellaisia että ne vaativat opettelua. Super Hot ei ole syyttä kokeneemmille pelaajille, juurikin siksi, koska sen pelattavuudessa on muutamia sellaisia asioita, joiden kanssa pitää vähän opetella ja totutella.

Mitä tulee puhtaaseen toimintaan, niin siinä peli onnistuu ehdottomasti. Näyttävyys on huippuluokkaa sillä kun luoti tulee kohti, voi pelaaja siirtää päätään hieman ja luoti menee ohi, tämä pätee kaikkeen muuhukin. Tässä korostuu juurikin sellainen toiminnan keskellä oleminen jossa voi myös pysähtyä yhteen hetkeen ja ottaa siitä kaiken irti. Tällä kaikella on tietysti hintansa, koska viholliset ovat tehokkaita taistelijoita ja pelaajan onkin todella suunnitelmallisesti edettävä pelissä, koska yksi virhe on lähes aina, se viimeinen.

Yhteenveto

Haastava, näyttävä ja nokkelilla ideoilla tasapainoitettu toimintapläjäys joka todellakin tarjoaa mahdollisuuden päästä kiinni toimintaan. Ajan eteneminen vain pelaajan edetessä on erittäin hyvä ajatus ja toteutettu esimerkillisesti. Ohjattavuus ottaa oman aikansa ja saa pelin helposti tuntumaan aika vaikealta ja turhauttavalta.

 

+ Ajan hidastaminen, tahdin määrääminen

+ Paljon vaihtoehtoja

 

- Ohjattavuus vaatii paljon totuttelua

- Asioiden poimiminen

 

Arvosana: 7,5

 

Erityinen

Avaruuspiraattikouluttaja

 

 

 

Space Pirate Trainer

Futuristinen asetelma avaruusaluksineen, aseineen ja vihollisrobotteineen hyvän musiikin tahdittamana ja värikkäine ammuksineen ja tehosteineen. SPT on täynnä erilaisia muuttujia jotka tekevät pelaamisesta todella koukuttavaa, kehittyvää, hieman monimutkaista, mutta myös erittäin palkitsevaa. Muutama pelimuoto tarjoaa vaihtelua ja haastetta mikä takaa sen että tästä pelistä saa todella paljon irti.

 

Avaruuslehmipoika vai -merirosvo

Toiminta on tämän pelin ylivoimaisesti isoin juttu, ei epäilystäkään. Pelaaja seisoo paikoillaan ja tulittaa kaikki lähestyvät robottipallerot tuusan nuuskaksi mitä erilaisemmilla aseilla. Perus sarjatulen lisäksi aseistukseen kuuluu laseria, lassoa ja kilpeä joista jokaisella tuntuu olevan jokin toimiva käyttötarkoitus. Vihollisia on paljon mutta kattava arsenaali tarjoaa vaihtoehtoja niiden tuhoamiseen ja lisätehosteet tuovat paljon lisävaihtelua. Toiminnallinen ote on erittäin vahva ja kantaa pitkälle. Eri aseiden käyttö on todella mielekästä ja vaihtoehdot tuovat mukanaan kivasti vaihtea. Tietyt aseet toimivat tietyissä tilanteissa paremmin sillä vaikka vihollisten lassoaminen onkin tehokas keino, niin kilpi on hektisissä tilanteissa erittäin arvokas suoja. Kun vihollisia on paljon, niin ne ehtivät myös ampua paljon.

Pelin ehkä isoin heikkous on siinä, että aseiden vaihto on vähän mutkikasta ja vaatii paljon opettelua, ensin sen että ammusten vaihto onnistuu jouhevasti ja muistaa että mikä on mikäkin. Tämä ottaa oman aikansa, mitä ei hektisessä toiminnassa juuri koskaan ehdi tehdä, mikä johtaa siihen että kun yksi perushyvä ase löytyy, niin kovin paljoa ei tee mieli vaihdella. Tämä on juurikin näitä opettelua vaatia asioita ja tämä ohjattavuuden haastavuus ottaa aikansa. Viholliset ovat myös vähän tylsähkö pallorobottoje. Paljon mielekkäämpää olisi ollut yhteenotto oikeita piraatteja vastaan, pelin nimen mukaan, avaruusrangereita vastaan tms. Kun kyseessä on "koulutus" niin tämä on tietysti ymmärrettävää, mutta kyllä vastapuolesta olisi toivonut näyttävämpää.

Kaikista heikkouksista huolimatta pelin asenne on kuitenkin jotakin aivan omanlaistaan. Peliin pääsee varsin nopeasti sisään ja pienen alkukankeuden jälkeen pelistä alkaa todella nauttia. Iso osa pelin tyyliä tulee juurikin sen nopeudesta, värikkyydestä ja hektisyydestä. Vihollisammukset hajoavat kilpeen tyylikkäästi ja räjähdykset ovat näyttäviä. Hidastukset ammusten lähestyessä tarjoavat juurikin sopivasti tasoitusta ja tuovat sellaisen tietyn Max Payne tyyliseen vivahteen, muuten enemmän Judge Dredd tyyliseena asetelmaan erilaisen aseiden ansiosta. Tosin teemallisesti ollaan enemmän menossa kohti Star Warsin fiiliksiä. Kokonaisuus on niin monen hyvän asian summa erittäin näyttävässä paketissa, että siitä saa paljon irti.

Yhteenveto

Avaruustoimintaa parhaasta päästä isolla valikoimalla aseita ja runsaalla määrällä toimintaa, hyvää musiikkia ja värikkäitä efektejä. Lisäksi tilaa on kehittyä vieläkin pidemmälle.

 

+ Näyttävää toimintaa

+ Erilaiset aseet ja varusteet

 

- Vaatii opettelua/totuttelua

- Viholliset ovat tylsähköjä

 

Arvosana: 8,2

 

Mahtava

Zombie Treenaus Simulaatio

 

 

 

Zombie Training Simulator

Koulutusta maailmanlopun varalta. Muutamia erilaisia aseita pistoolista haulikkoon ja konepistoolin ja valtava määrä zombeja ammuttavaksi. Simppeliä settiä erittäin näppärällä toteutuksella. Ulkoisesti vähän Plants vs Zombies ulkoasua, mutta siluettiammuskelun muodossa.

 

Nyt ei ole kasveista apua

Simppeli idea, kentällä on zombeja jotka haluavat syödä aivosi, joten ammu ne kappaleiksi. Aseita on takanasi vapaasti käytettävissä, osa kahdelle kädelle, osa yhdelle. Ohjattavuus on todella jämpti ja idea todella simppeli. Erilaiset ympäristöt tuovat erilaista fiilistä ja haastetta saa halutessaan todella paljon. Kokonaisuutena varsin simppelin oloinen idea, mutta toteutettu juurikin niin jämpisti, että se toimii.

Tapa jolla peli on toteutettu, toimii oikein hienosti. Zombit ovat kuin pahvista tehtyjä malleja jotka liikkuvat kohti pelaajaa, paikoin todella isoina massoina ja ajoittain todella nopeasti. Päälaukaukset ovat tehokkaimpia ja aseella on väliä sillä haulikko osuu helposti useaan maaliin mutta konepistoolissa on isompi lipas. Paljon sanottavaa tästä pelistä ei keksi, tosin vähän vähemmälle se pelaaminenkin jäi, mutta sopivan simppeli peli jonka pariin voisi hyvinkin palata useamman kerran kun haluaisi ampua zombeja.

Yhteenveto

Sopivan rentoa ja simppeliä ammuskelua jossa määrä korvaa laadun. Juurikin sellaista menoa joka on varsin maanläheistä, mutta ylivedetyllä tavalla.

 

+ Paljon ammuttavaa

 

- Turhan yksinkertainen

 

Arvosana: 7,4

 

Loistava

Pääarvio

Tapaus joka kuin yhdisti muiden parhaat puolet erittäin toimivaksi ja tyylikkääksi kokonaisuudeksi.

Pistooliruoska

 

 

 

Pistol Whip

Peli joka ei sovi kaikille, sillä siinä voi tuntea olonsa hieman hassuksi jos liike aiheuttaa huimausta tai vastaavaa. Itse totuin nopeasti ja hektinen toiminta on omiaan todellakin tukemaan tätä peliä enemmän kuin hyvin. Tarinaan ei tullut sillai perehdyttyä käytettävissä olevan ajan puitteissa, mutta tämä on ehdottomasti sellainen peli, jonka parissa viihtyisi taatusti enemmän kuin pitkään ja useasti. Ehdottomasti yksi parhaita toiminnallisia virtuaalitodellisuuspelejä mitä mieleen tulee.

 

Toimintaa, tyyliä ja teknoa

Pistol Whip on yksinkertaisesti sanottuna raideammuskelu erinomaisen musiikin ja tyylikkään ympäristön sävyttämänä. Tässä ammuskelussa toiminta liikkuu eteenpäin ja vihollisia tulee vastaan milloin mistäkin ja pelaajan tehtävänä on ampua viholliset, samalla kun väistää satunnaisia esteitä ja vihollisten luoteja. Musiikki on hektistä sopivan transea/dubsteppiä settiä, mahdollisesti tilanteesta riippuen ja toiminnassa tuntee parhaimmillaan olevansa Matrixissa kun väistää luoteja. Pelimuotoja on useammanlaisia ja tarinatilassa kokonaisuus menee oitis enemmänkin cyberpunk tyyliseen suuntaan scifiastelmassaan, mikä toimii erittäin hyvin. Tarinaa esitetään tyylikkäillä sarjakuvapätkillä missä on myös se neonvärikkyys mikä sävyttää muutakin osaa pelistä.

Itse keskityin enemmänkin arcadetyylisiin kenttiin joissa musiikin mukaan edetään eri tyylisellä asenteella, joskus rauhallisemmin joskus hektisemmin. Vaikeusaste on erittäin reilu sillä helpolla pärjää varmasti ja vaikealla vain jos on todella hyvä pelisilmä. Vaihtelua pelattavuudessa ei varsinaisesti ole ihan älyttömästi, mutta tämä idea toimii juurikin niin hyvin, että kyllä siitä saa irti aivan varmasti todella paljon. Etenkin jos sattuu olemaan toimintaelokuvien ystävä, sillä sitä settiä peli tarjoaa paremmin kuin muut.

Pistol Whipin kohdalla huomaa miten mielekästä ammuskelu onkaan, kun se on tehty näin hyvin. Kahdellakin pistoolilla meno ei juuri tunnu hidastuvan sillä vaikka aseella pitääkin ampua vihollisia kohti, niin pikkutarkka peli ei ole vaan joskus vähän sinnepäinkin riittää, sillä ohjattavuus ei ihan kaikkeen riitä. Paljon enemmän pelissä ratkaisee se, että kuinka nopeasti pelaaja ehtii reagoida ympäristöönsä, elikkä esteisiin ja vihollisten luoteihin. Tämä on juurikin sellainen peli johon pääsee erittäin nopeasti sisään ja jonka pariin palaa todella mielellään.

 

Tilan hallinta liikkeessä

Ehkä suurimmat kritiikinpaikan Pistol Whipin kanssa ovat siinä, että pelissä saisi olla vähän enemmänkin muuttujia. Siis tavallaan on hyvä että ne muutamat asiat on tehty oikein, mutta vähän enemmän vaihtelua olisi kaivannut, lähinnä siinä mielessä, että lähitaistelu ei pääse varsinkaan musiikkikappalepelimuodossa oikeastaan yhtään oikeuksiinsa koska loputtomilla ammuksilla saa pistää tuulemaan eikä sitä nimikko pistol whippiä pääse oikeastaan yhtään käyttämään, ellei todella kyttää niitä hetkiä. Tässä mielessä olisi ollut hyvä jos mukana olisi ollut sellaisiakin vihollisia, jotka kestävät ammukset tai sitten hyppäävät oitis päälle. Tällä tavalla toimintaan olisi saatu yksi puoli lisää.

Merkittävä asia pelin kanssa on myös se, että se voi aiheuttaa tietyille ihmisille selvää pahoinvointia. Koska peli liikkuu kokoajan eteenpäin, niin se voi olla todella hämäävää. Itse totuin siihen todella nopeasti kun vähän muutin tapaa jolla seisoa, mutta ymmärrän kyllä että tälläinen liike voi VR pelien kanssa olla ongelmallinen joillekin. Omalla kohdalla isompi ongelma on enemmänkin se, että koska pelissä pitää myös väistellä esteitä, niin tilaa pitäisi olla enemmän missä liikkua. Kyykistymiset onnistuvat ilman mitään ongelmia, mutta sivulle väistöt voivat olla todella hämääviä, juurikin siksi, koska et näe omia jalkojasi ja tila on rajallinen. Tästäkin huolimatta tähän tottuu ja näitä liikkeitä ei nyt ihan hirveästi ole.

Yhteenveto

Ehdottomasti kokeilemisarvoinen toimintapeli jossa pelattavuus on erinomainen ja tunnelmaa tukeva musiikki ja ulkoasu toimivat erinomaisessa synergiassa.

 

+ Toiminnan mielekkyys

+ Ulkoasu ja ääninmaailma

 

- Tilan käyttö

- Muuttujia saisi olla enemmän

 

Arvosana: 8,4

 

Mahtava