Jotakin jatko-osan ja rebootin välimaastossa
Dragon's Dogma: Dark Arisen oli se kohta jossa itse tähän sarjaan tutuistuin ja vaikka kyseisessä pelissä olikin paljon puutteita ja vähemmän hyviä ratkaisuja, niin siinä oli suunnattomasti potentiaalia, valtavasti pelattavaa, mukavasti vaihtoehtoja toimintaan ja runsaasti hyvin tehtyjä hirviöitä, tarinasta puhumattakaan. Jatko-osaa on odottu yli 10 vuotta ja odotukset ovat paikoin hieman epäreilut. Mutta jos peli onnistuu tekemään sen minkä Remnant II viime vuonna, edeltäjäänsä nähden, on tämä oitis yksi vuoden parhaita.
Lohikäärmeen Dogmi II
Dragon's Dogma on yksi omia suosikkipelejä ja josta pidän ehkä vähän enemmän kuin monet muut. Välillä itsekin mietin että mikä tässä on oikeasti onnistunut vakuuttamaan, koska pelissä on paljon selkeitä puutteita ja heikkouksia. Dragon's Dogma II on jatko-osa, joka oli omassa mielessä vain ajan kysymys ja vaikka itse odotin sen ilmestyvän jo viime vuosikymmenellä, ehkä 2019, niin paremmin myöhään kuin ei milloinkaan, varsinkin jos peli oikeasti onnistuu tekemään sen minkä edeltäjä teki paremmin, mutta samalla korjaten ne monet heikkoudet joita se ei tehnyt tarpeeksi hyvin.
Tällä jatko-osalla on ollut käytettävissään paljon potentiaalia siihen, että se voisi olla vuoden 2024 paras peli, tai ainakin parhaimmistoa.
Arisen, Pawn ja lohikäärme
Tarinassa seurataan Arisen tittelin saanutta hahmoa ja asetelmassa on hyvin samanlainen meininki, mitä ensimmäiselläkin kerralla. Arisen, on lohikäärmeen valitsema henkilö, jonka tehtäväksi tulee seurata lohikäärmeen aiheuttamaa tuhoa lohikäärmeen luo, ja kukistaa tämä. Hän saa avukseen myös uskollisen Pawn hahmon, joka kulkee hänen kanssaan ja auttaa taisteluissa Tarinallisesti peli ei ole linkitettynä ensimmäiseen peliin siinä mielessä, että ensimmäinen peli tarvitsisi pelata ensin. Voisi jopa sanoa että on parempi jos ei ole pelannut ensimmäistä peliä millään tavalla, sillä silloin tietyt asiat tulevat yllätyksenä. Ensimmäisen pelin pelaamisesta ei ole myöskään mitään haittaa koska mytologia on tällöin tuttu ja peliin pääsee nopeasti sisään. Tarinallisesti peli toimii hyvin, se on alustettu hyvin ja lähtee nopeasti käyntiin, vaikkakin tapa jolla peli on rakennettu hidastaa sitä tietyssä pisteessä aikalailla ja tehtävärakenne ei ole se kaikista selkein. Sanotaan että aloitus ei ole yhtä hyvä, mitä se oli ensimmäisessä pelissä, mutta siinä on ehdottomasti puolensa. Kokonaisuutena alkuperäisen pelin tarina oli kuitenkin paljon parempi.
Ehkä isoin ongelma mikä itsellä on puhtaasti tämän maailman kanssa on se, että se ei yritä olla tarpeeksi erilainen, tai monipuolinen kuten vaikka Baldur's Gate 3. Paras esimerkki mikä tuntuu alusta asti on se, että siinä missä Baldur’s Gate 3 piti sisällään todella kiitettävästi erilaisia erilaisia lajeja jollaiseksi pelaaja voi hahmonsa muokata, ei tässä pelissä ole vaihtoehtona kuin säälittävät kaksi eri lajia, ihminen ja beastren (kissaihminen). Olennot kuten ihmissusi, demoni, dryadi, succubus, vampyyri tai ihan perus haltia loistavat poissaolollaan, mikä on aika iso hukattu potentiaali. Eihän alkuperäisessäkään Dragon's Dogmassa nyt isommin vaihtoehtoja ollut, mutta tuntuu että nyt on menty aika matalasta kohtaa aitaa yli eikä se nyt isommin lisää uskoa siihen mitä myöhemmin tulee. Nykyään peleissä pystytään paljon enempään joten Dragon's Dogma II ei tässä mielessä anna erityisen vahvaa kuvaa itsestään. Jos kerran on pakko tuoda vaihtelua toisen rodun muodossa, niin olisiko ollut liikaa pyydetty sitten tarjota useampi vaihtoehto kuin vain kaksi, tai edes mahdollistaa se, että beastrenit eivät olisi pelkästään kissamaisia ihmisiä, vaan siihen saisi vähän vaikka susimaisuuttakin, jolloin voisi edes leikkiä että kyseessä on ihmissusi tai vastaava.
Nyt ei olla päästy edes hahmonluontia pidemmälle. Mutta mitä hahmonluontiin muutoin tulee, siellä on useampi osa-alue jotka eivät vain vastaan niin korkeita standarteja, mihin on alkanut enemmän ja enemmän tottua vähänkin korkeamman tason peleissä, jollainen tämän olisi ehdottomasti pitänyt olla. Ykköspelikin pystyy omalla, hahmonluonnillaan kilpailemaan tämän kanssa sillä vaikka kampauksia on useita ja partamalleja on useita niin ne ovat myös aika rajallisia eikä sellaista kaikista osuvinta välttämättä löydy ollenkaan. Värivaihtoehtoja sentään on ja jokunen tatuointi ja arpikin löytyy. Päähahmo on taas ns. Mykkä sillä vaikka hän keskuteleekin muiden kanssa, niin puheääntä ei tälläkään kertaa ole ja jos siitä ei tykännyt ensimmäisessä pelissä, nyt se ärsyttää vielä enemmän, ainakin omalla kohdalla. Mutta se ei edes jää siihen, sillä Pawn hahmo, jollaisen pelaaja voi itselleen luoda, saa äänen, mutta niitäkin on todella rajallisesta mikä vain entuudestaan korostaa sitä, miten monella osa-alueella tätä peliä onkaan pihtailtu. Asiaa ei auta sekään että väriskaala on melko harhaanjohtava ja yksityiskohdat myös. Omalla kohdalla Pawn hahmo näytti lopulta melko erilaiselta pelissä, kuin hahmonluonnissa. Vähemmän hyvällä tavalla.
Alkuasetelmat kokonaisuudessa hyvin nopeasti osoittavat että Dragon's Dogma II on aika iso pettymys hyvin monella osa-alueella. Ensimmäinen peli jätti paljon toivomisenvaraa, mutta ei oikeastaan näissä asioissa sillä vaikka hahmonluonti on simppeliä, äänivaihtoehtoja Pawn hahmolle oli vähän, niin ne olivat riittäviä ja niistä sai mukavasti irti. Itse olen ylin paljon tyytyväisempi aiemman pelin hahmoihini, sekä pelihahmoon että pawn hahmoon, mitä tässä pelissä sain aikaiseksi. Pawn hahmolle ei vain tuntuvat löytyvän oikeasti hyvää ääntä ja pelihahmon kanssa tuntui että tiettyjä osia hahmossa saanut muokattua sellaiseksi kuin olisi oikeasti halunnut, mm. Kampauksissa ei ollut sellaista, mitä yleensä käytän ja millainen oli, juurikin ykkösessä.
Lohikäärmeen varjossa
Dragon's Dogma maailman mahtuu monenlaisia hirviöhahmoja, mikä on omiaan vain korostamaan miten säälittävä valikoima pelaajalle tarjottavia hahmoja onkaan. Monella tavalla tämän fantasiamaailma ei merkittävästi eroa monista muista fantasiamaailmoista. Dragon Age sarjan maailma tulee yhtenä ensimmäisistä mieleen tämän pelin tapauksessa, mutta siinä on enemmän erilaisia lajeja kansoittamassa maailmaa ja tuomassa vaihtelua. Sitten on tietenkin Baldur's Gate 3, jonka rinnalla tämän pelin monipuolisuudet kalpenevat. Vastaan ei tule avaruusolentoja, lohikäärmemäisiä ihmisiä tai juuri mitään erikoisempia hirviöhahmoja. Pääasiassa vastaan tulee useita melko tavanomaisia fantasiamaailman petoja ja vihollisia. Hiisiä ja susia vastaan taistellaan lähemmäs alusta asti, mutta pelin edetessä vastaan tulee sitten astetta kovempiakin vastuksia, kuten luurankosotilaita, kimeereitä ja traakeja. Lohikäärmeet ovat tässä maailmassa ylivoimaisesti voimakkaimpia olentoja mitä voi vastaan tulla, mutta tietyt, merkittävästi omanalisemmat hirviöt onnistuvat myös tarjoamaan haasteen taistelussa. Fantasiaelementeistä ei ole puutetta, mutta tuntuu olevan tärkeää todella korostaa että maailmallisesti tämä peli ei ole Baldur's Gate 3, vaan on lähempänä Skyrimia, mikä ei omalla mielessä ole mikään kehu, sillä Elder Scrolls maailma ei ole koskaan omalla kohdalla napannut ja Dragon's Dogma on. Baldur's Gate 3 nyt vain sattuu olemaan uusi peli joka todella nosti standarteja.
Miten maailma ja mytologia pelissä sitten rakentuvat on kokonaan oma juttunsa, sillä tällä saralla peli toimii kyseenalaisesti. Dragon's Dogma II on peli johon täytyy uppoutua että siitä saa kunnolla jotakin irti. Tässä mielessä se on erittäin uskollinen jatko-osa, sillä ensimmäinen peli ei ollut se kaikista selkein kokonaisuus, vaan se vaati pelaajalta paikoin aika paljon sitoutumista että maailmasta saisi enemmän irti. DD2 on samalla tavalla syvällinen peli joka tarjoaa useita mahdollisuuksia, mutta samalla se avautuu vain jos pelaaja tutkii paikkoja. Erilaisia tehtäviä tulee siellä täällä ja ne vievät sinne tänne. Päätarina on hyvin lyhyt tämän kokoluokan peliin ja verrattuna ykköseen, se vaikuttaa erittäin lyhyeltä ja supistetulta. Sivutehtäviä tosin on runsaasti, osa sellaisia jotka eivät odota pelaajaa, vaan ovat aika kriittisiä ja sitten on niitä, joiden kanssa ei ole merkittävää hoppua. Tämä tuo vähän eloa kokonaisuuteen joka riippuu todella paljon siitä, miten pelaaja peliä pelaa. Jos kulkee täysin päätarinan mukaan, ei maailma isommin avaudu, mutta jos lähtee vain kulkemaan ympäri karttaa, voi pelistä löytyä valtavasti lisää sisältöä.
Pelissä avainroolissa on tietenkin Arisenin matka, jonka on tarkoitus johtaa lopulta samanlaiseen eeppiseen lopputaisteluun lohikäärmettä vastaan, mitä myös ensimmäisessä pelissä. Alkuperäisen pelin Grigori oli erittäin hyvin tehty lohikäärmehahmo ja tämä uusi lohikäärme, voisi aivan hyvin olla sama, sillä se on ulkoasultaan todella identtinen. Päätarinassa kuitenkin mennään pian toiseen juonikuvioon joka on paljon vähemmän Dragon's Dogmaa ja paljon enemmän Game of Thrones tyylistä juonittelua, selvittely ja puhdasta kikkailua joka vain hidastaa kokonaisuutta. Nämä tehtävät ovat paikoin aika epäselviä, mutta niissä on myös puolensa kun niissä päästään osaksi isoa kokonaisuutta. Parhaimmillaan peli on kuitenkin kertoessaan monia sivutarinoita, joilla ei ole mitään tekemistä pääjuonen kanssa. Tämän kanssa kuitenkin usein toivoin että lohikäärmetarinalle olisi annettu paljon enemmän huomiota, koska siitähän tässä pelissä on jo pelkästään nimen vuoksi kyse, mutta focus on selvästi nyt ollut hieman hukassa.
Matkaa ei tarvitse taittaa yksin
Lohikäärmeen Oppilause
Ensimmäisen DD:n mytologia, maailma ja tarina olivat erittäin hyvin tehtyjä ja kulttimaine on todellakin ansaittu. Tästä olisi helppoa tehdä jatkoa, mutta nyt jatko-osa on enemmänkin eräänlainen uusi versio jossa samankaltainen tilanne, koetaan nyt eri tavalla ja peli ei edes yritä linkittyä aiempaan. Monet yhtäläisyydet ovat pelisarjaa pelanneille tuttuja ja peliin pääsee todella helposti ja nopeasti sisään, jos on pelannut ykköstä. Itse huomasin että vaikka siitä on aika kauan kun olen pelannut Dark Arisenia, niin kyllä tähän peliin pääsi erittäin nopeasti sisään ja monet asiat eivät tarvinneet edes selitystä.
Kutsumus tiettyyn taistelutyyliin
Toiminta on ehdottomasti yksi pelin suuria voimavaroja ja siitä pelissä voi kiittää erilaisia hahmoluokkia, kutsumuksia. Aluksi niitä on vajaa kourallinen. Löytyy taistelijaa, jousiampujaa, maagikkoa ja varasta, joilla pelattavuus on juurikin sillä klassisella tasolla. Taistelija käyttää miekkaa ja kilpeä, ollen erittin hyvä lähitaistelussa. Jousiampuja on hyvä pienen etäisyyden päästä, kuten myös maagikko. Varas taas liikkuu myös lähietäisyydellä, mutta taktisemmalla tavalla. Kaikki neljä hahmoluokkaa kehittyvät ajan kanssa ja saavat alaluokkia, jotka vievät toimintaa oitis eteenpäin. Esimerkiksi taistelija kehittyy soturiksi, jolla voidaan luopua kilvestä ja valjastaa toinenkin käsi puhtaaseen vahingontuottamiseen. Lisäksi hahmoluokissa on erilaisia yhdistelmiä jotka voivat mm. Yhdistää taistelijan ja jousiampujan taitopuut erittäin monipuoliseksi hahmoksi. Koska kutsumus ei ole pysyvä ja kiveen hakattu, tarjoaa se pelaajalle paljon pelimerkkejä kokeilla erilaisia tyylejä ja tehdä hahmostaan erittäin taitava ja monipuolinen. Kun tähän otetaan mukaan pawn hahmo, tulee taisteluun paljon lisää muuttujia. Puhumattakaan että pelaaja voi palkata avukseen kaksi muutakin pawnia, jolloin taistelussa on oitis lisää muuttujia ja kokonaisuus vain paranee.
Toiminnallisessa mielessä Dragon's Dogma II on erittäin samanlainen kuin ensimmäinen Dragon's Dogma, pitkälti samalla tavalla kuin Remnant II on samanlainen kuin Remnant: From the Ashes. Toiminnan tunnistaa samanlaiseksi ja sitä lähinnä hiottu sieltä täältä ja tuotu nykyaikaan, mutta pakko korostaa että isoja muutoksia ei ole tarpeeksi, mikä on hivenen sääli koska yhtä jos toista asiaa olisi pitänyt muokata. Lisäksi Remnantin jatko-osaa ei ehditty merkittävästi odottaa, kun taas tätä peliä on odotettu päälle 10 vuotta ja tähän suhteutettuna parannukset ovat aika pienimuotoisia, huomioiden mitä niiden olisi ehdottomasti pitänyt olla. Toiminta pelissä, on ehdottomasti yksi parhaita mitä genrestä löytyy, mutta täydelliseksi sitä ei voi millään tavalla sanoa, koska monet heikkoudet joita löytyy, ovat pitkälti perittyjä ensimmäisestä pelistä ja on käsittämätöntä että miksi ne on päätetty tuoda mukaan toiselle kierrokselle. Tai parempi kysymys voisi olla, että miksi niiden kanssa ei ole osattu tehdä minkäänlaista hienosäätöä, jotta niistä olisi saatu oikeasti siedettäviä. Eri hahmoluokissa on valtavasti eroja keskenään, kuten ennenkin, mutta niissä ei ole samalla tavalla lisää muuttujia, mitä vaikkapa Remnant 2:ssa oli verrattuna edeltäjään. Nekin pelit olivat todella samanlaisia, mutta jatko-osassa huomasi, että siihen oli tuotu enemmän muuttujia.
Eräs todella iso juttu, ylivoimaisesti isoin ongelma koko pelissä, on tämä vihollisissa kiipeileminen. Se, ei ole vieläkään hauskaa, eikä edes niin toimivaa, kuin sen ehdottomasti pitäisi olla. Kiipeäminen on hidasta, kankeaa ja tuntuu myös melko huonolta puhtaan sulavuutensa suhteen, sillä hahmo ei tunnu reagoivat komentoihin kiipeilyssä tarpeeksi nopeasti. Hahmo ei aina päästä irti kun pelaaja niin haluaisi ja kiipeilyn kanssa tarkkuus ei ole millään tavalla hyvällä tasolla. Kiipeily on lisäksi edelleen tarpeettoman iso osa toimintaa. Mutta tavallaan positiivinen asia on se, että kiipeily on oikeastaan ainoa todella heikko puoli toiminnassa. Sanotaan että tavallaan ärsyttää se, että pelissä ei voi lukittautua vihollisiin, mikä on monissa tälläisissä peleissä lähemmäs vaatimus. Se ottaa aikansa, mutta siihen tottuu aika nopeasti ja toiminta on rakennettu sujuvaksi ilmankin. Kamerakin välillä tekee vähän mitä sattuu, mikä voi olla suora seuraus siitä, kun pelissä ei ole lukittautumista, mutta se on niitä asioita, joihin tottuu.
Liiankin samanlainen edeltäjäänsä nähden
DD2 on suhteellisen kattava peli jonka maailmassa on useita luolastoja joita tutkia, useita isompia hirviöitä joita tappaa ja aarteita joita kerätä, aseista ja varusteista puhumattakaan. Positiivista tässä kaikessa on se, että nyt ei olla Diablos tyylisessä roinasysteemissä, johon moni peli lankesi, esimerkiksi Middle-Earth: Shadow of War meni tähän malliin aiemman pelin mallin sijaan, jossa oli aloitusaseita aivan vain paranneltiin. Nyt pelissä on tietyt aseet jotka voi löytää tai tai ostaa ja sitten niitä voi parannella. Ongelmallista on se, että aika nopeasti huomaa miten heikko valikoima kaikessa on. Sanotaan että se on parempi, kuin iso kasa identtistä roinaa jotka ovat sitten vain tasollisesti parempia, mutta kyllä tässä olisi nyt pitänyt pystyä parempaankin. Dragon's Dogma 2 ei ole niin iso ja kattava kuin sen olisi toivonut. Tämän olisi pitänyt olla paljon enemmä kuin Witcher 3, kuin Elder Scrolls 5. Witcher 3 ilmestyi muutama vuosi Dragon's Dogma: Dark Arisenin jälkeen ja oli monella tavalla parempi. Nyt tuntuu oudolta että Dragon's Dogma II ei ole ottanut oikein mitään vaikutteita Noituri kolmosesta, vaikka se on yksi parhaita pelejä mitä on koskaan tehty, eikä se ole isommin ottanut mallia muistakaan viime vuosien huippupeleistä. Se on enemmänkin kuin selvä jatko-osa, joka yrittää vain pitäytyä siinä, mitä sarjassa tehtiin aiemmin.
Täytyy kuitenkin todeta että mitä tulee kaikkiin osiin joita peli tarjoaa, ei jatko-osa nyt tee vaikutusta verrattuna edeltäjäänsä. Kyllähän pelissä on yhtä ja toista, mutta niiden määrällinen ja laadullinen taso on pitkälti sitä samaa, mitä aiemminkin. Aseita ei ole loppuviimeksi kovinkaan paljon erilaisia ja sama pätee moniin asusteisiin. Tämä on sääli, koska tuntuu että monella tavalla pelissä olisi pystytty paljon parempaankin. Ajoittain jopa tuntuu että tämä peli on suppeampi, mitä edeltäjänsä oli 12 vuotta sitten, puhumattakaan Dark Arisen versiosta, jossa oli valtava määrä kaikkea pientä kivaa. Aseiden ja varusteiden määrä ei ole kattavamapi ja mikä vielä pahempaa, hahmoluokkien määrä ei ole yhtä hyvä kuin aiemmin. Toiminta on edelleen todella hauskaa ja monipuolista, mutta siinä on paljon aseita, jotka jäävät väkisinkin puuttumaan ja sen huomaa todella selvästi, koska niin monella osa-alueella peliä tuntuu että tässä kohtaa olisi pitänyt olla vähän enemmänkin mitä lopulta on.
Middle-Earth: Shadow of Wariin palatakseni, DD2 ei ole samalla tavalla isompi ja parempi mitä Shadow of War on Shadow of Mordoriin verrattuna, koska se ei ole edes isompi peli. Siitä on tietysti omalla kohdalla aika paljon aikaa kun olen viimeksi pelannut ensimmäistä Dragon's Dogmaa, mutta kyllä se peli tuntui isommalta, monipuolisemmalta ja paremmin rakennetulta, mitä tulee puhtaasti pelin karttaan. Nyt luvassa on rasittavia portteja hankaloittamassa matkaa ja niidenkin kanssa peli jakautuu vain muutamaan erilaiseen alueeseen ja muutoin vaihtelua on melko vähän, vaikka lääniä on mitä tutkia. Aiemmin mukana oli enemmän ympäristöllistä vaihtelua, tai ainakin siltä se tuntuu ja maailma tuntui muutenkin paljon isommalta kuin nyt.
Samankaltaisuudet maailman suhteen tuntuvat liiankin selvästi mm. siinä miten monet ärsyttävyydet ovat edelleen osa peliä. Se mikä erityisesti ärsyttää tässä, on se että tälläkin kertaa joudutaan usein taittamaan pitkiä matkoja jalan, ihan kuin aiemminkin. Monessa muussa pelissä olisi hevonen tai vastaavaa, vaan ei tässä, mikä todella ärsyttää. Tavallaan maailman muodot kuitenkin tukevat tätä ratkaisua ja fast travel on osa kokonaisuutta. Lisäksi jos kokoa vertaa Assassin's Creed sarjaan, etenkin Origins, Odyssey ja Valhalla trioon, niin kyllä tälläinen pienempi ja tiiviimpi peli houkuttaa enemmän, kuin tarpeettomasti lavennettu maailma, tuhottomalla määrällä itseääntoistavaa puuhaa. Kyllähän tämäkin peli toistaa itseään ennen pitkään, mutta kun yhteen isompaan hirviöön ehtii kyllästyä, niin seuraava alkaa jo nostaa päätään. Mutta tässäkin suhteessa tuntuu, että erilaisia vihollistyyppejä taisi olla aiemmassa pelissä enemmän, tai sitten tämänkin on sellainen asia, mikä menee siihen hypen piikkiin, kun peliltä odotti paljon enemmän lisäyksiä ja parannuksia aiempaan nähden.
Viimeisenä todella rumana samankaltaisuutena on se, että tässäkin pelissä on vain yksi tallennuspaikka eikä mitään manuaalitallennusta, mikä tarkoittaa sitä että kaikki virheet mitä pelaaja tekee, enemmän tai vähemmän huolimattomuuttaan, voivat nopeasti tallentua eikä niitä voi enää peruuttaa. Omalla kohdalla tämä ilmeni mm. Siinä että myin tavaroita joita ei ollut tarkoitus myydä, ihan vahingossa ja jos mikä korpeaa todella paljon kun tätä simppeliä pikkuvirhettä ei voi millään sitten enää korjata, sillä tavaroita ei voi ostaa enää takaisin, jostakin syystä. Tämä varsinkin on sellainen asia joka oli täyttä sontaa jo ykköspelissä ja se on periytynyt tähänkin peliin.
Tyylikkäitä hetkiä riittää on ja photo modekin löytyy
Dragon's Dogma vs Dragon's Dogma II
DD2 on erittäin uskollinen DD: DA:lle, sillä se tekee pitkälit kaiken samalla tavalla, vähän liikaakin. Monesti olen huomannut että itse suosin jatko-osia, koska ne tekevät selviä parannuksia aiempaan nähden. Remnant II oli viime vuonne yksi poikkeus jonka kanssa oikeasti tuli mietittyä että onko tämä nyt parempi kuin ykkönen, sillä tietyillä tavoilla se selvästi oli, kun taas tietyillä, ei välttämättä. Dragon's Dogma sarjan kanssa tämä kysymys on vielä vaikeampi, sillä tietyt asiat, joihin toivoin parannuksia, ovat saaneet pienoisia parannuksia, mutta monet asiat taas, eivät sitten yhtään. Paikoin on ehkä jopa vähän taannuttukin.
Hypen kautta pettymys...
Tässä kohtaa on varmaan jo tullut enemmän tai vähemmän selväksi että Dragon's Dogma II ei nyt millään ole sellainen peli, jollainen sen olisi pitänyt olla, jollainen se olisi voinut tai jollaista itse odotin. Sanotaan että jos tämä peli olisi ilmestynyt PS4 aikakaudella, sanotaan vaikka puolet aiemmin, mitä nyt, ennen PS5:n ilmestymistä, niin monet asiat joista nyt naputtaa, olisivat aika pienimuotoisia. Silloin voisi sanoa että peli tarjoaa sitä samaa mitä edeltäjä ja tämä peli olisi paikoin jopa laajennusomainen, lisäosatyylinen, tai jopa remaster henkinen peli joka pyrkii tekemään aivan saman mitä alkuperäinen peli teki, mutta kehittyneemmällä teknologialla. Tälläisenään pettymys kortti on helppo pelata, mutta epäreilun korkea hype mitä peli on osakseen saanut, on siihen osittian syyllinen. Dragon's Dogma 2 ei ole missään nimessä huono peli, se on enemmän tälläinen peli, joka olisi voinut olla aika helposti, aika paljon parempi. Kokonaisuudessa niin paljon sellaisia asioita jotka olisi ehdottomasti pitänyt tehdä paremmin tai muuttaa merkittävästi, mutta niin ei ole tehty ja koska niitä on niin paljon, jää pelistä monella tavalla aika karvas maku suuhun.
Itse olen verrannut tätä peliä niin Witcher kolmoseen, siinä mielessä että tämän olisi pitänyt olla enemmän sen kaltainen. Middle-Earth: Shadow of Wariin, siinä mielessä että sen olisi pitänyt laajentaa samalla tavalla kuin kyseinen peli. Vielä tuoreempi esimerkki löytyy Star Wars Jedi sarjasta jossa Survivor teki merkittäviä parannuksia Fallen Orderiin, vieläpä monilla tavoilla, joilla ehdottomasti piti, ja vaikka tietyt asiat jäivät puuttumaan, oli se selvästi parempi peli. Ja sitten on Remnant kakkonen, ehkä läheisin peli tähän verrattuna, koska se on omaan edeltäjäänsä verrattuna ehkä kaikista samanhenkisin Remnant 2:n kanssa, siinä mielessä että se ei muuta kaavaa erityisen paljoa, olettaen että ne jotka pitivät alkuperäisestä, pitävät tästä samalla tavalla. Remnant II on lisäksi melko uusi peli, kun ei ole vielä vuottakaan vanha. Jos etsitään peli samalta aikakaudelta, vielä lähempää, niin Final Fantasy VII: Rebirth on paljon toimivampi siinä, miten maailmaa rakennetaan, miten vaihtelua saadaan kuvioihin, miten maailmassa kuljetaan ja miten tarinaa kerrotaan. Veikkaan että kyseisen pelin budjetti on paljon isompi, mutta kyllä DD2 kalpenee FF7 R2:n rinnalla aivan jokaisella tavalla.
Dragon's Dogma II on monien muiden pettymysten tapaan, silti hyvä peli, mutta se ei täyttänyt odotuksia. Eräs hyvä esimerkki on Kingdom Hearts III. Se oli ilmestyessään iso pettymys, mutta nyt, se on vielä isompi pettymys, kun ReMind lisäri vain kaivoi kuoppaa syvemmäksi, eikä korjannut mitään. Dragon's Dogma II ei ole yksin omassa sarjassaan ja Kingdom Hearts III oli myös kerännyt tuhottomasti hypeä, mikä sitten osoittautui sen kiroukseksi. Dragon's Dogma II:n kanssa tilanne ei ole yhtä heikko koska tämä peli ei tehnyt samanlaisia lupauksia ja iso kysymys sarjan kanssa olikin monesti ollut siinä, että pitäisi ensimmäinen Dragon's Dogma remasteroida, vai pitäisikö sen saada jatko-osa. No tämä jatko-osa on hyvin samanlainen, paikoin jopa remake vivahteinen.
...mutta vikoineenkin hyvä peli
Kun peliä kuvailee pettymyksenä, niin monesti tuntuu että sen jälkeen oletetaan että pelistä ei pidä. Tämä on lopulta aika harvoin se todellinen tilanne jossa ollaan. Siis kyllähän Suicide Squad: Kill the Justice League on valtava pettymys, ollut jo ennen ilmestymistään ja se on suoraan huono peli, yksi tämän vuoden huonoimpia. Lords of the Rings: Gollum taas, en sanoisi että se on pettymys, koska siltä en itse missään kohtaa odottanut yhtään mitään. Peli voi olla pettymys niin monesta syystä ja korkeat odotukset, johtavat usein siihen että lopputulos ei vain vastaa niitä odotuksia. Tämän pelin kanssa tilanne on juuri sellainen. Dragon's Dogma II on pettymys koska se ei lopulta yltänyt siihen, mihin sen odotettin yltävän. Mutta vaikka näin on, niin tämä on peli, johon saa helposti upotettua pari kymmentä tuntia, ilman että huomaakaan ja valtaosa siitä ajasta on oikein mielekästä.
Pelkästään toiminnan suhteen Dragon's Dogma onnistuu jyräämään aika monen muun fantasiapelisarjan täysin jalkoihinsa, sillä harva tekee toimintaa mielekkäämmin. Middle-Earth: Shadow of War on yksi tälläinen mutta Witcher 3: Wild Hunt, ei välttämättä suoraan ole, vaikka sekin tarjoaa erittäin mielekkään toimintasysteemin, niin Dragon's Dogma on aika paljon monipuolisempi. Sitten kun tämän pelin toimintaa vertaa vaikkapa Elder Scrolls V: Skyrimiin, Baldur's Gate 3:een tai Dragon Age sarjaan, niin tämä voittaa niistä jokaisen ja vieläpä todella selvästi. Kyse on tietysti siitä että millaisesti toiminnasta pitää ja Dragon's Dogma II:n toiminta on juurikin sillä tasolla, että sen parissa viihtyy aika pitkään ja monipuolisuus on valttia. Itse muistaisin upottaneeni Dragon's Dogma: Dark Ariseniin ehkä 125 tuntia ja vaikka tähän ei samaa määrää välttämättä menekään, niin mielekkyys on keskivertoa merkittävästi korkeammalla. Dark Arisen versio tosin on paranneltu ja pitää sisällään kaikki laajennukset, joten taisto ei ole täysin reilu. Jos tämä peli saa vastaavia laajennusksia, niin tuskin tulen niitä hankkimaan, kun peruspeli ei lyönyt ällikällä, niin aika pieni todennäköisyys olisi siihen että lisärit tekisivät saman, sillä Capcom ei ole niiden kanssa erityisen luottamusta herättävä.
Kumpi sitten olisi parempi peli: Dragon's Dogma, vai Dragon's Dogma II? Iso kokonaisuutena sanoisin että sen on oltava alkuperäinen, sillä jatko-osa ei vain korjaa tarpeeksi niitä monia virheitä joita alkuperäinen teki, vaan toistaa niistä todella monet eikä loppuviimeksi tarjoa samalla tavalla kattavaa määrää uusia muuttujia, jotka nostaisivat sen edeltäjäänsä paremmaksi kokonaisuudeksi. Monia pikkuasioita joista valittaa on vaikka kuinka paljon ja se ei ole hyvä merkki, kun monet niistä ovat perittyjä. Tällöin tulee aina fiilis että tekijät eivät nyt ole täydellä panoksella mukana pelinteossa, tai sitten ovat täysin sokeita virheille, jotka on tehty jo kerran. Toivottavasti Dragon Age: Dreadwolf ei tee samoja virheitä, vaan näyttää tällä pelille, miten pitkään odotettu jatko-osa lunastaa suuren osan odotuksista.
Yhteenveto
Dragon's Dogma II on mahtava fantasiapeli, fantastinen toimintapeli ja uskollinen jatko-osa ensimmäisellä Dragon's Dogma pelille. Sen heikkouksia on siellä täällä ja ne pystyy kiteyttämään pitkälti siihen, että peli ei ole hankkiutunut eroon monista ensimmäisen pelin heikkouksista, vaan lähinnä onnistunut peittämään ne paremmin. Hahmonluonti jättää toivomisenvaraa, kiipeily osana taistelua on edelleen kankeaa ja päähahmolla ei vieläkään ole ääntä. Toiminnallisesti peli kuitenkaan tarjoaa yhden parhaista taistelusysteemeistä fantasiaroolipeleissä ja pelattava ei kokonaisuudesta kovinkaan pian lopu. Fantasiamaailma on upea, mytologia toimii ja tarina on erittäin hyvä, varsinkin kun sille antaa tilaa ja uppoutuu maailmaan ja sen moniin salaisuuksiin.
Lohikäärme Dogmi 2 on joka tapauksessa erityinen kokonaisuus ja ehdottomasti pelaamisenarvoinen fantasiaseikkailu, sillä toiminnallisesti ja tarinallisesti se on erittäin onnistunut. Se olisi kuitenkin saanut tehdä enemmän parannuksia edeltäjäänsä nähden sillä vaikka se on jo nyt vuoden 2024 parhaita pelejä, niin melko varmaa on että parhaaksi se ei millään yllä. Dragon's Dogma II on yksi näitä pelejä, jolle hype ei tehnyt kovin hyvää, koska odotukset olivat liian korkealla.
+ Toiminta
+ Fantasiatunnelma
+ Mytologia ja maailma
+ Paljon pelattavaa
- Hahmonluonti jättää kylmäksi
- Liian vähän erilaisia fantasiaolentoja
- Kiipeily
Arvosana: 7,9
Erityinen
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.