Huonojen pelien kanssa alkaa samaan aivan uutta perspektiiviä kun pelaa suoraan rikkinäisiä pelejä tai sellaisia tapauksia joihin ei ole panostettu sitten millään tavalla. Sellaisessa vertailussa alkavat sellaiset huonot pelit, jotka on kuitenkin tehty hyvin vaikuttaa oitis merkittävästi paremmilta ja jopa sellaiset ei niin hyvät pelit alkavat vaikuttaa jo melko mielekkäiltä kokonaisuuksilta. Tosin sitten on niitä tapauksia jotka on tehty hyvin, mutta eivät vain toimi.

 

 

 

Lyhyt sääntökertaus:

 

Vain yksi peli sarjasta ja yhdestä genrestä

Vain pelejä joita olen itse pelannut   

Ei kokoelmia, vain yksittäiset pelit

Ei pelejä jotka muuttuvat selvästi ja usein

Pieninä lisäsääntöinä:

Ei ilmaispelejä

Vain pelejä joita olen pelannut vähintään noin tunnin.

- Paitsi jos pelin pelaa läpi alta tunnin.

 

Ja sama idea pysyy... samalla kun välimallin pelit lähestyvät, elleivät jo ala...

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Werewolf Apocalypse: Earthblood

Star Wars: Bounty Hunter

Ghostwire Tokyo

Carnival Games

Friday the 13th

Styx: Shards of Darkness

Vampire Masquerade: Swansong

 

177. Bound By Flame

Yksi näitä tapauksia kun peli on vain niin uskomattoman mitäänsanomaton. Vaikka monet peruspilarit ovatkin kunnossa enemmän tai vähemmän niin kokonaisuudessa on väkisinkin vähän sellainen tylsän puuduttava ote. Siinä kun ei tunnu olevan mitään sellaista, joka aivan todella nostaisi peliä millään tavalla paremmaksi kuin niin monia muita kaltaisiaan löyhäisti tehtyjä roolipelejä.

176. Godfall

Peli joka näyttää hienolta ja ottaa mallia monista hyvistä lähteistä. Ongelmana on se, että tämä on jälleen yksi sellainen peli joka nojaa siihen turhauttavaan grindaamiseen paremman tavaran tai ylipäätään rakennusmateriaalien ja exp:n toivossa, jotta hahmo voimistuu ja pärjää paremmin seuraavalla kierroksella, missä lie tylsähkössä ja itseääntoistavassa ympäristössä. Muuttujia pelissä sentään on, mutta sillä ei pitkälle pötkitä kun monin paikoin on menty sitä tylsintä tietä, vaikkakin se on päällystetty hienosti.

175. Dirge of Cerberus: Final Fantasy VII

Tämä on lähinnä surullisella tavalla huono peli. Ammuskelu on kivaa, mutta siitä puuttuu kaikki huolellinen toteutus ja lopputulos on parhaimmillaan vain ok. Tarinallisesti peli toimii paljon paremmin ja toteutus on ulkoasussa ja ääninäyttelyssä todella hyvällä tasolla. Ne kaikki ongelmat ovat paljon enemmän siinä mekaniisessa otteessa, joka jättää surullisen paljon toivomisenvaraa.

174. Spelunky

Itse en tämän pelin viehätystä tajua, onhan se kivan näköinen ja niin edelleen, mutta pelistä puuttuu se jokin. Muuttujia on toki varsin paljon erilaisten roippeiden muodossa, mutta peli nojaa aivan liikaa siihen monesti todella epäreilulta tuntuvaan mentaliteettiin jossa pelaajan pitäisi tietää miltein kaikki mahdolliset ansat ja sitten vetää virheetön pelikerta.

173. Sekiro: Shadows Die Twice

Taistelusysteemi on tarpeettoman pikkutarkka ja pomoviholliset jättävät todella paljon toivomisenvaraa (koska toistavat itseään), mutta hieno peli sentään on. Isoin ongelma on siinä, että tämä on erityisen hyvä esimerkki siitä kun peli on vaikea vain vaikeuden vuoksi ja siitä on tekemällä tehty hyvin turhauttava, todella itseääntoistava ja tarpeettoman pikkutarkka hyvin monella tavalla, missä se toisto todella korostuu.

172. Castlevania: Lords of Shadow

Tämän pelin ongelmana on lähinnä se, että sen pelattavuus on sen verran hiomatonta, että sen parissa ei juuri meinaa viihtyä. Peli on monella tavalla juurikin sellainen, että sitä voisi pelata enemmänkin ja sen parissa voisi todella viihtyäkin. Mutta koska kokonaisuus on niin hiomaton, niin siitä ei vain millään saa irti niin paljoa, kuin peli varmaan ansaitsisi. Tämä onkin yksi niitä tapauksia että pelistä haluaisi pitää, mutta se ei vain meinaa onnistua. Jatko-osassa on sitten tarinakin pilattu jonka vuoksi aika 50:50 että kumpi on huonompi.

171. Zorro: The Chronicles

Zorro pelit eivät ole mitään isompia pisteitä keränneet, mutta tämä on huono niin monilla tavoilla, eikä pelkästään siksi että se perustuu ehkä huonoimpaan Zorro animaatioon. Peli on niin monilla tavoilla halvalla tehty, että tarinallisuus on lähes olematonta ja kaikki pelaaminen todella itseääntoistavaa. PS2 aikakaudella tämä olisi ollut ihan kelvollista, mutta nyt se tuntuu hutiloiden tehdyltä, itseääntoistavalta ja nopeasti melko tylsältä.

170. Dreams

Iso ongelma tässä tapauksessa on se, että tältä peliltä saatoin odottaa vähän liian paljon. Teoriassa pelissä voi luoda mitä mieli tekee ja mihin mielikuvitus riittää kun taas käytännössä tilanne on se, että sitä pystyy luomaan, mihin pelin rahkeet riittävät ja jos haluaa luoda jotakin oikeasti toimivaa, niin pitäisi opetella iso litani vaikka minkälaisia osioita pelistä. Muut pelaajat ovat luoneet suuren määrän pelattavaa, vaihtelevalla menestyksellä, mutta se luomisprosessi ei ole pelin vahvimpia puolia, varsinkaan tällä ohjattavuudella.

169. Shadwen

Muutamat hyvät ideat eivät pelasta ja pelattavuus on itseääntoistavaa ja aivan liian pikkutarkkaa hiippailukikkailua. Jos mennään kuitenkin siihen pisteeseen että aletaan vertailemaan kokonaisuutta moniin muihin hiiviskelypeleihin, niin paketti alkaa tuntumaan huomattavasti pearemmalta. Mutta siitäkin huolimatta kokonaisuus saisi olla merkittävästi mielekkäämpikin, vaikka tietysti tarinallisessa mielessä se toimiikin hyvin.

168. Outriders

Niin monien looter shooter pelien tapaan myös Outriders lankeaa lähestulkoon jokaiseen ansaan mitä ajatella saattaa. Tarina on lähinnä kiva lisä, toiminta on mukavaa, mutta kehittyy todella hitaasti. Tavaraa on aivan liikaa ja hyvää tavaraa harvoin. Tekeminen on nopeasti todella itseääntoistavaa ja kokonaisuutena meno muuttuu todella laahaavaksi todella nopeasti, mikä on tälläisessä pelissä melko suuri ongelma hyvin nopeasti.

167. Biomutant

Hyvin lupaava ja yhteen aikaan erittäin kiinnostava tapaus, joka on pelattavuudella ja todella tylsällä toistolla pilattu. Kokoniasuus on täytteestä koostuva melko puuduttava avoimenpelimaailman rymistely jossa ei ole juuri yhtään sitä sielua, mitä pelissä aluksi vaikutti olevan. Erittäin rasittavan kokonaisuudesta tekee myös se, että pelattavuus on kaukana hiotusta ja toiminta tuntuu monesti erittäin huteralta, sillä siitä puuttuu kaikki mielekkyys, pääasiassa varsin heittelehtivän toteutuksen vuoksi.

166. Paw Patrol: On a Roll

Kyllähän lastenpeli saa olla helppo, mutta tämä peli pitää pelaajaa joko täytenä idioottina tai huonomuistisena taaperona jolle aivan kaikki pitää opettaa kädestä pitäen uudestaan ja uudestaan. Muutenkin peli toistaa monia rasittavan puuduttavia asioita uudestaan ja uudestaan.

165. Maneater

Peli jossa pelaaja on hai. Kuullostaa hyvältä ja lupaavalta ja graafinen ulkoasu vieläpä saa pelin näyttämään melko hienolta. Se mikä kuitenkin täysin romuttaa tämän kaiken on se, miten huonosti pelattavuus on toteutettu. Varsinkin taisteluosuudet on tehty niin surkeasti, että kamera ja kontrollit yhdessä ovat pelaajan suurin vihollinen. Tämä on suuri sääli koska ideallisesti Maneater vaikuttaa todella hyvältä. Ohjattavuuden toteutus vain pilaa kokonaisuuden todella pahasti.

164. Immortal: Unchained

Peli jossa oli potentiaalia, mutta joka on vaikea aivan vääristä syistä. Viholliset ilmestyvät ihan tyhjästä, ovat tappavan tarkkoja ampujia ja valta osa pelin haasteesta on tylsä vihollisten ilmestymisen opettelu. Tasapainoitus on pelissä mennyt pahemman kerran pyllylleen, mikä on sääli, sillä räiskintä soulsliket ovat harvinaisempaa herkkua. Tarinallisestikin pelissä on yritetty yhtä jos toista, lähinnä vasta aivan lopussa, mutta koska peli on tehty niin epäreiluksi ja suhteellisen heikkolaatuiseksi, ei siitä isommin pisteitä irtoa.

163. Chronos: Before the Ashes

Pari hyvää ideaa ja ihan hukkaan heitetty. Vanhenemismekaniikka on hyvä idea ja soulslikemaisia ideoita on otettu mukaan, mutta oikeastaan mihinkään ei ole syvällisesti uppouduttu mikä tekee tästä melko ontolta tuntuvan kokonaisuuden, melko lyhyen sellaisen. Before the Ashes on tarinallisesti esiosa Remnant: From the Ashes pelille, mikä on merkittävästi parempi. Tämä peli tuntuu siltä, että se ei edes tiedä mikä yrittää olla.

162. Legacy of Kain II

Tämä on niitä tapauksia kun aika ei ole ollut ystävällinen. Ohjattavuus on yksi ensimmäisiä merkittäviä asioita josta näkee pelin ikääntymisen ja sama pätee niin Legacy of Kain: Defianceenkin jonka pelaamisesta tulee kontrollien ja kameran takia suhteellisen ikävää pelattavaa. Tyylikäs peli on kyseessä ja hyvin ääninäytelty, mutta syy miksi tämä on lopulta se sarjansa huonoin, tulee siitä, että kakkospeliksi, tämä ei tarinallisesti etene juuri mihinkään ja tekee saman p-mäisen ratkasun kuin edeltäjänsäkin, eli jää kesken.

161.  Dungeon and Dragons: Dark Alliance

Paperilla tämän pelin ideat ovat hyviä, mutta tuntuu että tästä D&D asetelmasta ei ole otettu lopulta mitään irti ja lopputulos on enemmänkin täysin sieluton ja vaihtoehdoiltaan erittäin suppea toimintaroolipeli jonka live service malli kannustaa moninpeliin ja samojen asioiden tekemiseen, kyllästymiseen asti. Mikä kaikenlisäksi tapahtuu harmillisen pian.

160. Warriors: Might and Magic

Asetelmaltaan ihan kivanoloinen tapaus jonka merkittävä ongelma on siinä, että ohjattavuus ei tee kokonaisuudelle mitään palveluksia ja iso osa pelin asettelusta ei sekään juuri vakuuta. Tietyssä vaiheessa taisteluista tulee suoraan tylsiä, kun taas tietyt pomotaistelut taas korostuvat vaikeudellaan. Tämä on niitä pelejä joka on pääasiassa perushyvä, mutta syvällisemmässä tarkastelussa lähinnä tylsä.

159. Agents of Mayhem

Huumori on hyvää, ammuskelu on kivaa ja pelihahmoja riittää. Ongelmana on enemmänkin se, että tämä peli tyytyy siihen todella tylsään toistoon joka on tärvellyt monet hyviltä vaikuttavat pelit ja kaiken kaikkiaan tämä on lähemmäs varoittavat esimerkki laiskasta tehtävärakenteesta, sillä tekemistä tässä pelissä riittää, mutta se ei kehity mihinkään ja siinä samalla haaskataan monta aika hyvin tehtyä hahmoa, mikä on tavallaan sääli, koska mahdollisuuksia tämän kanssa olisi ollut melko paljon.

158. Days Gone

Paperilla peli on kuin kokoelma oikein hyviä ideoita, mutta sitten toteutuksessa on menty monta kertaa todella väärään suuntaan. Pelihahmo on lähinnä ärsyttävä, sivuhahmoissa on monta heikkoa tapausta ja tarina on erittäin huonosti rytmitetty ja tuntuu usein todella pitkäveteiseltä. Asiaa ei myöskään auta täytemateriaali tai laajuus jossa sisältö ei tarjoa oikeastaan mitään erityisen mielekästä.

157. Sims 4

Omat kokemukset tämän kanssa ovat hyvin negatiivisia ja isoimpana syynä on se, että oman hahmon luominen, ei tuntunut olevan yhtään niin simppeli prosessi kuin sen pitäisi olla ja sitä kautta kokonaan omanlaisensa pelin aloittaminen ei ole niin itsestäänselvää, kuin sen pitäisi olla. Tälläisessä pelissä, pelkästään se on valtava miinus.

156. Thymesia

Bloodborne tyylinen kokonaisuus jossa on muutama oikeasti hyväkin idea, mutta peli itsessään on toteutukseltaan todella heikkolaatuinen. Viholliset ja toiminta toistavat hyvin nopeasti itseään, peli jää aika suppeaksi ja on loppuviimeksi parhaimmillaan aika heikkolaatuinen soulslike.

155. Fight

Niin loistava idea, mutta niin hyvin ohjattavuudella pilattu. Move toiminta on hyvä idea, mutta hahmon liikuttelu on todella surkeasti tehty joten ei siinä suhteellisen hyvä iskurekisteröinti vain toimi. Tietyt puolensa tässä kuitenkin on, mutta kaikessa tuntuu että jotakin olisi voitu tehdä niin paljon paremminkin.

154. Ratchet & Clank: All 4 One

Ratchet & Clank peliksi melko ala-arvoisesti toteutettu. Tarinallisesti ja huumorikantilta kaikki toimii oikein hyvin, mutta se nyt ei paljoa paina tilanteessa jossa pelaaminen on todella kankeaa ja suoraan epämiellyttävää, puhumattakaan että tämä on lähes tulkoon pakko vetää moninpelinä että siitä saa oikeasti mitään irti, koska muutoin se on vielä turhauttavampi kuin ilman.

153. Wolfenstein II: New Colossus

Wolfenstein sarjassa on monta erinomaista tapausta, mutta pelaamistani sarjan peleistä Uusi Jättiläinen on harmillisesti se kaikista huonoin. Tarina on hyvin heikko, pääroisto on huonosti tehty ja jaksotus on ontuva, puhumattakaan tästä teknologiakikkailusta joka menee niin yli. Edes toiminta ei miellytä, sillä sen hiiviskelyyn kannustava realistisella tavalla aiempaa merkittävästi haastavampi ote ei vain tunnu Wolfensteinilta.

152. Scars Above

Harmillisen tylsä kokonaisuus jonka isona ongelmana on se, että vaikka siinä on hyviä ideoita ja peli itsessään näyttää todella kivalta, niin mikään osa-aluetta ei ole tehty erityisen hyvin ja pelin rytmityskään ei tätä kokonaisuutta tuo millään tavalla, vaan johtaa siihen että peli alkaa harmillisen nopeasti tuntua pakkopullalta, vaikka siinä hyviä ideoita onkin.

151. Dead or Alive 5

Tappelupelit on todella helppo pilata, sillä jos tappelu ei ole mielekästä niin peli on menetetty ellei hahmovalikoima ole todella miellyttävä. DoA5:n tapauksessa näin ei ole sillä hahmovalikoimassa ei ole kuin pari hyvää (kuten Ryu Hayabusa) ja tappelusta itsessään puuttuu mielekkyys ja reilulta tuntuva haaste. Puuduttavat tappelupelit eivät vaan toimi.

150. Damnation

Peli joka teemallisesti ja tyylillisesti kyllä uppoaisi, mutta joka pelattavuudessa on aivan mieletöntä kuraa, että sitä ei todellakaan voi hyvällä omallatunnolla väittää hyväksi peliksi. Ohjattavuus jättää aivan liikaa toivomisenvaraa ja kokonaisuudesta tulee nopeasti sellainen vaikutelma että sitä ei ole viimeistelty yhtään.