Kun tarpeeksi pitkälle mennään, niin keskivertopeleistäkin tulee jo todella hyviä. Myös silloin kun mukana on tietty rajoitteita jotka sulkevat pois suuren määrän parhaita pelejä. Puhumattakaan että kaikki menee helposti pitkälti uusiksi kun joku tarpeeksi hyvä peli ilmestyy. Suurin haaste onkin arpoa aina uudestaan, että miten muutamat pelit järjestelee.
Lyhyt sääntökertaus:
Vain yksi peli sarjasta ja yhdestä genrestä kyseisessä sarjassa
Vain pelejä joita olen itse pelannut
Ei kokoelmia, vain yksittäiset pelit
KUNNIAMAININTOJA
Eikä se vielä tähän lopu...
BloodRayne
Beyond Good and Evil
Pirates of the Caribbean: At World's End
Metal Gear Rising: Revengeance
Resident Evil: Darkside Chronicles
124. Legend of Spyro: Dawn of the Dragon
Itse olen todella iso Spyro fani ja se saattaa olla suurin syy siihen miksi todella pidän tästä pelistä. Trilogian loppuhuipennuksessa on kyllä paljon heikkouksia mutta jostakin syystä pystyn katsomaan näiden ohitse sillä todella pidän tarinasta, hahmoista ja tunnelmasta yleensäkin. Olen vähän sellainen pelaaja joka arvostaa hyvää tarinaa ja tämän pelin tarina on hyvä ja loppuhuipennus vielä parempi.
123. Hogwarts Legacy
Paras velhopeli mitä löytyy. Taikojen käyttäminen taistelussa on erittäin mielekästä ja vaihtoehtoja on todella runsaasti. Jos Harry Potter maailma nappaa, niin tämä peli nousee oitis ylemmälle tasolle. Erityisesti tämä toimii hyvin näyttävyytensä ja tunnelmansa ansiosta, koska varsinaisia kilpailijoita ei juurikaan löydy, ei tältä tasolta.
122. Mortal Kombat
Pitkäikäisen tappelupelisarjan kanssa voi olla haastavaa valita sitä parasta osaa koko pelisarjassa. Omalla kohdalla se on joko tämä, tai tätä seuraava kymmenes peli. Erityiset pisteet pelisarja vetää siitä, että tässä on aivan erityisen hyvin panostettu tarinankerrontaan välianimaatioilla ja paikoin elokuvamaisella toteutuksella, eikä todellakaan ole menty sieltä mistä aita on matalin.
121. Ghost Recon: Future Soldier
Taktinen räiskintäpeli jossa on juurikin sellaista joukosta erottavaa tyyliä. Tämä on yksi niitä pelejä, jonka pelaa mielellään astetta taktisemmin, hiiviskelypainotteisemmin ja varovaisemmin. Synkronoidut laukaukset, tarkkaan valitut hetket toiminnalle ja erinomaisella tyylillä tehdyt, naamioiden takana suht tylsät hahmot toimivat erittäin hyvin ja tuovat juuri sopivaa sisältöä melko tavanomaiseen tarinaan.
120. Gremlins 2: New Batch
Yksi omia näitä NES pelejä joka turhauttavasta vaikeudestaan huolimatta onnistuu nousemaan muutamilla erinomaisilla ratkaisuilla erityisen hyväksi kokonaisuudeksi. Tasohyppely toimii hyvin, mutta ne ovat ne asepäivitykset ja salasanasysteemi joka todella nostaa tämän pelin astetta paremmaksi.
119. Terminator Resistance
Merkittävästi parempi peli mitä aluksi siltä odotin. Räiskintä nyt on sellaista aika peruslaatuista ammuskelua ilman mitään oikeasti ihmeellistä. Äänimaailma kuitenkin tekee siitä todella hyvän ja maailmaansa istuvan. Se missä peli kuitenkin aivan uudella tavalla nousee paremmaksi kuin monet muut FPS pelit, on tarinassa. Peli onnistuu kertomaan erinomaisesti elokuvien tarinakaareen istuvan kokonaisuuden, jossa on paljon tuttuja viittauksia, mutta myös juuri sopivasti omia juttuja pitämään mielenkiintoa yllä.
118. Oxenfree
Erinomaisesti rakennettu tarinallinen peli joka vaikuttaa melko simppeliltä "valitse tarinasi" tyyliseltä kokonaisuudelta, mutta joka kehittyy edetessään melko monitulkinnalliseksi tapaukseksi joka varsinkin toisella pelikerralla onnistuu todella tehokkaasti vetämään maton pelaajan jalkojen alta. Simppeli mutta hieno grafiikka näyttää upealta ja ääninäyttely on esimerkillisesti tehtyä.
117. LEGO Star Wars
Kaikista LEGO peleistä, Star Wars on ehdottomasti se oma suosikkini ja vieläpä se ihan ensimmäinen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä peli tarjoaa juurikin sellaista rentoa menoa joka toimii ja tuo mieleen ne LEGO leikit, juurikin Star Wars legoilla. Jokaisella on varmaan oma suosikkinsa LEGO pelien joukossa ja ideahan ei niissä paljoa eroa, mutta tämä on se minkä kautta tämä huvittava kokonaisuus tuli tutuksi.
116. Dying Light
Ensimmäisen persoonan zombiemättöä erilaisilla aseilla, jossa parkour kuitenkin ottaa suurimmat pisteet. Kiipeily, hyppiminen ja vapaajuoksu muutenkin on erittäin hyvin toteutettua, todella mielekästä ja tekemistä pelissä riittää todella kiitettävästi. Tunnelmassaan peli ottaa myös todella isot pisteet.
115. Broforce
Balls to the walls toimintaa erinomaisesti tehdyllä huumorilla jossa monet toimintasankariviittaukset saavat äijämäisen kohtelon. Grafiikka on simppeliä, mutta toimivaa. Toiminta on vaihtelevaa ja mielekästä. Vaihtoehtoja riittää ja satunnaisuus pitää huolen siitä, että muuttujia on jatkuvasti mukana pelissä.
114. Prince of Persia: Sands of Time
Mahdollisesti se paras peli sarjassa, uuden ja vanhan välimallilla. Sands of Time on tarinallisesti erittäin hyvin tehty peli, toiminnallisesti se on ihan kiva, mutta akrobaattinen kiipeily ja hyppiminen ovat niitä asioita joissa peli todella loistaa ja erottuu erittäin positiivisesti joukosta omassa sarjassaan. Prinssi on hyvä pelihahmo ja PS2 aikakauden peliksi, Sands of Time on kestänyt aikaa erittäin hyvin.
113. Detroit: Become Human
Quantic Dream on iskee jälleen kerran. Detroit: Become Human on todella monipuolinen peli. Kolme pelattavaa hahmoa tuo tarinaan kolme eri puolta ja sitä kautta runsaasti vaihtelua, puhumattakaan siitä, että pelaajan tekemiset tai tekemättäjättämiset kaikki vievät tarinaan tiettyyn suuntaan. Pelihahmot voivat kuolla, mutta tarinan täytyy jatkua. Kokonaisuus onnistuu todella hienosti tuomaan mukaan vapautta valmiiksi kirjoittettuun tarinaan.
112. Metal Gear Solid V: Phantom Pain
MGS sarja ei ole omalla kohdalla mitenkään erittäin suuri suosikki, mutta täytyy sanoa että Phantom Pain toimii todella hvyin, koska se ei suoranaisesti pakota lähestymään tilanteita hiiviskelemällä, vaan toiminta on vaihtoehto. Partnerihahmot ovat todella hyvin tehtyjä ja koodinimet tehtävien lopussa ovat nekin enemmän kuin loistavasti valikoituja ja rikastavat kokonaisuutta erittäin hyvin. Välillä tosin tuntuu että myös Metal Gear Solid 3: Snake Eater voisi olla ykkönen sarjassa.
111. Marvel: Ultimate Alliance
Yksi omia suosikkejani PS2 ajalta jolloin usealla pelaajalla pelattiin samalta sohvalta. Marvel hahmojen määrä on valtava ja peli on todella hyvin rakennettu. Muutamat asiat olisi voitu tehdä selvästi paremmin, mutta kokonaisuutena tämä on jäänyt todella positiivisesti mieleen.
110. Robocop: Rogue City
Erinomainen jatke kahdelle oikeasti hyvälle Robocop elokuvalle. Peli on pääasiassa melko tasapaksua räiskintää hivenen heikolla asevariaatiolla, mutta puhtaassa Robocop fiiliksessä, tarinassa ja toiminnassa se on erinomaisesti koottu kokonaisuus johon on saatu astetta enemmän syvyyttä hahmonkehityksellä ja hyvillä sivutehtäville. Todiste siitä että elokuviin perustuvat pelit voivat toimiakin, kun niihin panostetaan vähän enemmän.
109. Kultapossu ja Leo Leijona: Sateenkaarivarkaat
Että voi lapsille tehty peli olla hauska. Tästä on niin hyvät muistot ja vaikka tämä ei nykyään olisikaan ehkä se puoleensavetävin peli, niin kyllä sitä muistelee lämmöllä.
108. Indiana Jones and the Emperor’s Tomb
Erittäin positiivisen vaikutuksen tehnyt peli jossa on todella vahva Indiana Jones elokuvien ote. Tappeluja on, ammuskelua on, kiipeily on, pulmiakin löytyy ja ulkoasu on todella hyvällä tasolla. Voisi jopa sanoa että tämä on se paras Indy peli mitä on vastaan tullut.
107. 007: Everything or Nothing
Pierce Brosnanin todellinen viimeinen Bond rooli joka on monella tavalla jopa parempi kuin monet Bond elokuvat. Kaikki tai ei mitään on erinomaisesti jaksotettu ja monipuolista tekemistä tarjoava agenttiseikkailu jossa ajanhammas tuntuu lähinnä ohjattavuudessa. Tarinallisesti ja tyylillisesti kokonaisuus on huipputasoa ja onhan roistona itse Willem Dafoe. Kyllähän hyviä Bond pelejä on muitakin mutta kolmannen persoonan räiskinnöistä tämä on ehdottomasti se oma suosikkini.
106. XCOM2
Tämä peli onnistui yllättämään koska ensimmäinen XCOM oli parhaimmillaan ihan ok. Pelattavia hahmoja voi muokata paljon enemmän ja muutenkin vaikeustaso on jotenkin reilumpi, vaikkakin kyseessä on edelleen todella vaikea peli. Mutta tämän tyylisellä pelattavuudella tätä peliä ei ihan äkkiä moni haasta.
105. Divinity II: Developer's Cut (Ego Draconis & Flame of Vengeance)
Peli josta haluaisin pitää vielä enemmän, mutta joka todella monella tavalla jättää aivan liikaa parantamisenvaraa. Idea on loistava, toiminta varsin mielekästä ja vaikka monet ulkoiset ja varsinkin pelilliset ratkaisut voisivat olla parempiakin, niin kyllä tällä pelillä on puolensa. Sanoisin että se on samalla tavalla mielekästä kuin vaikkapa Dragon's Dogma, mutta kaipaisi vähän erilailla paranneltua.
104. Sniper Elite 4
Peli joka on erittäin tyylikäs juurikin oikeilla tavoilla. Pelissä todella tuntee olevansa tarkka-ampujien eliittiä niin monien muuttujien ansiosta ja ammuskelusta on onnistuttu tekemään erittäin mielekästä. Yhdestä ideasta on saatu kasattua erittäin onnistunut kokonaisuus.
103. Dark Messiah of Might and Magic
Muutamilla tavoilla tuntuu että peli oli aikaansa edellä, tai sitten se vain yritti vähän liikaa. Tarinallisesti kokonaisuus on yllättävän hyvä ja kiinnostava tapauas, kun taas pelattavuudeltaan se on kaltaistensa joukossa varsin hyvä. Tietyt osa-alueet eivät erityisemmin toimi ensimmäisen persoonan näkövinkkelistä, mutta kokonaisuutena paketti toimii hyvin.
102. Smite
Valtavasti erilaisten jumalkulttuurien hahmoja joista jokainen tuntuu omanlaiseltaan ja se tuo valtavasti vaihtelua pelattavuuteen joka on todella mielekäs. Ajoittain tuntuu että peli kärsii siitä kun on täyttä onnenkauppaa että millaiseen tiimiin päätyy, mutta vaihtelevuus on suuri vahvuus.
101. League of Legends
Kokoajan muuttuva LoL voi yhtenä päivänä olla todella hyvä ja seuraavana täyttä kuraa. Paljon vaikuttaa myös se, että miten peli kehittyy uusien hahmojen ja muutosten kautta, mutta hyvässä seurassa tämä peli toimii erittäin hyvin, kunhan pelaamassa on samantasoisia (tai huonompia) pelaajia.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.