Kun tarpeeksi pitkälle mennään, niin keskivertopeleistäkin tulee jo todella hyviä. Myös silloin kun mukana on tietty rajoitteita jotka sulkevat pois suuren määrän parhaita pelejä. Puhumattakaan että kaikki menee helposti pitkälti uusiksi kun joku tarpeeksi hyvä peli ilmestyy. Suurin haaste onkin arpoa aina uudestaan, että miten muutamat pelit järjestelee.

 

 

 

Lyhyt sääntökertaus:

 

Vain yksi peli sarjasta ja yhdestä genrestä kyseisessä sarjassa

Vain pelejä joita olen itse pelannut   

Ei kokoelmia, vain yksittäiset pelit

 


KUNNIAMAININTOJA

 

Eikä se vielä tähän lopu...

 

Okami

Wild Guns

Marvel's Avengers

Cyberpunk 2077

WolfQuest

 




124. Marvel: Ultimate Alliance

Yksi omia suosikkejani PS2 ajalta jolloin usealla pelaajalla pelattiin samalta sohvalta. Marvel hahmojen määrä on valtava ja peli on todella hyvin rakennettu. Muutamat asiat olisi voitu tehdä selvästi paremmin, mutta kokonaisuutena tämä on jäänyt todella positiivisesti mieleen.


123.  A Way Out

Erinomainen ja varsin ainutlaatuinen peli. Vaatii kaksi pelaajaa tekemään yhteistyötä, mutta mahdollistaa myös monia kilpailutilanteita minipelien muodossa. Vaihteleva ja toimintapainokas pelattavuus pitää mielenkiintoa yllä ja tarina onnistuu muutamilla erinomaisilla käänteillä tekemään todella kovan vaikutuksen, varsinkin aivan lopussa.


122. Megaman X2

Erittäin vaikea valinta, sillä Megaman pelejäkin on ihan muutama ja sarjoja samoin. Oma valintani on ehdottomasti X sarjaa kyllähän se loppuviimeksi on oltava tämä kakkonen joka parantelee ykkösen parhaita osia, menemättä kuitenkaan liikaa yli kuten kolmonen, mitä tulee haasteeseen.


121. Hoard

Lohikäärmeet ovat kova sana minulle, aina. Se miten tämä peli onnistuu koukuttamaan on omaa luokkaansa. Hoard on hyvin nopeasti hyvin vaikea peli, mutta se tapa jolla se haastaa pelaajan uudelleen ja uudelleen on yllättävän hyvä. Tekemistä ei ole paljoa erilaista, mutta se mitä pelissä tehdään on tehty todella hyvin. Fantasiatunnelma on vahvasti läsnä ja nopeasti kasvava haaste pakottaa pelaajan miettimään uusia taktiikoita ja panostamaan peliin ja taktiikaansa kokoajan enemmän. Tämä peli muuttuu todella nopeasti todella intensiiviseksi.


120. Chip & Dale: Rescue Rangers 2

NES klassikko parhaasta päästä. Tikun ja Takun pelastuspartion tunnelmassa etenevää tasohyppelyä joka on yksin suhteellisen haastavaa, mutta kaksin, mahdollisesti paljon, paljon hauskempaa ja helpompaa. Disney NES kirjaston parhaimmmistoa.


119. Quake 3: Revolution

Yksi niitä räiskintäpelejä joista muistaa hyvin ne moninpelit mutta tästä pelistä myös sen varsin kelvollisen kampanjan useamman pelattavan hahmon kanssa. Tunnelmallinen ja mielekäs räiskintä.


118. Metro: Last Light

Metro sarjan tunnelmallinen, riipaiseva ja karu keskimmäinen osa. Metro 2033 voisi hyvin olla se oma valinta, mutta Last Lightin kanssa valinnoissa tuntuu olevan enemmän painoarvoa, kun 2033 kanssa iso osa kokonaisuutta oli se, että pelaaja ei yksinkertaisesti tiennyt, miten tämä pelisarja toimii.


117. Batman (NES)

Yksi NES kirjaston parhaita pelejä, huomioiden että onko vielä elokuvapeli. Todella jämptit kontrollit ja yllättävän hieno graafinen ulkoasu. Paikoitellen turhankin vaikea, kuten monet aikakautensa pelit, mutta mahdollisesti vanhin, oikeasti hyvä Batman peli tasohyppelypuolelta.


116. Valkyria Chronicles

Maailmansodasta vaikutteita ottava sotatarina animetyylisellä ulkoasulla. Tarina on kerrottu oikein hyvin ja toiminta on toteutettu varsin mielekkäällä tavalla, tarjoten paikoin hyvin karun haasteen, mutta samalla aikaa tarjoten myös runsaasti vaihtoehtoja haasteiden voittamiseen.


115. Alienation

Twinstick räiskintää futuristisella otteella. Pelistä tulee mieleen jotakin Alien Swarmin ja Helldiversin suuntaista, mutta kokonaisuutena paljon helpompaa. Moninpelinä toimii paremmin, mutta yksinpelinäkin tästä saa aika paljon irti hektisenä toimintapläjäyksenä jossa ammuttava ei kovin äkkiä lopu ja jossa yksinkertaisesta pelattavuudesta on saatu todella paljon irti.


114. Demon's Crest

Oikeilla tavoilla erinomaisesti tehty kokonaisuus joka oikealla tavalla yhdistää monta pelattavaa hahmoa/muotoa ja sitä kautta monta salapaikkaa erinomaisesti rakennetussa maailmassa ja todella jämptillä pelattavuudella. Näyttää ja tuntuu hienolta, ollen yksi todellisia SNES kirjaston helmiä.


113. Saint's Row 3

GTA tyylinen peli, mutta pesäero tulee siitä että tämä pelisarja on pähkähullu. Juuri siksi se tavallaan toimii. Värikäs ulkoasu, hurtti huumori ja sopivan toimiva pelattavuus tekevät tästä varsin hyvän paketin sillä autoilla ajaminen on monesti aika tylsää, kun paljon hullunkurisempiakin tapoja liikkua on. Nelonen olisi myös hyvä valinta.


112. Call of Duty: Modern Warfare 3

Taistelu tämän ja Advanced Warfaren välillä on tiukka mutta mitä tulee tähän pitkäikäiseen sarjaan, niin tämän hetkisellä mututuntumalla MW3 on se sarjan paras osa, nousten ratkaisevilla tavoilla trilogian huipuksi ja muutenkin ensimmäisen persoonan räiskintöjen kärkeen.


111. Mad Bullets

Todella pelihallityylinen peli ja kaikilla parhailla tavoilla. Erittäin simppeli hiirellä kliksuttelu jota maustavat erittäin näppärät ideat pelattavuudessa. Tämä on ehdottomasti yksi niitä pelejä jota voi pelata yhdellä kertaa varsin pitkään tai useina kertoina vain vähän. Koska pelin päivitykset tekevät pelistä pitkässä juoksussa helpomman ja helpomman, niin pelissä on sitä todellista kehittymisen tunnetta, vaikka se vaatiikin paljon toistoa, sillä vaihtelun puute on ilmeistä.


110. Hitman: Absolution

Kaikista Hitman peleistä, vasta Absolution todella tuntui oikeasti mielekkäältä. Peli on todella haastava, jos sen antaa olla. Peli on todella mielekäs räiskintä, jos niin valitsee mutta tyylillisesti, se on jokaisessa tapauksessa todella hyvin tehty ja tarjoaa pelaajalle paljon vaihtoehtoja.


109. Gremlins 2: New Batch

Yksi omia näitä NES pelejä joka turhauttavasta vaikeudestaan huolimatta onnistuu nousemaan muutamilla erinomaisilla ratkaisuilla erityisen hyväksi kokonaisuudeksi. Tasohyppely toimii hyvin, mutta ne ovat ne asepäivitykset ja salasanasysteemi joka todella nostaa tämän pelin astetta paremmaksi.


108. Hollow Knight

Graafisesti poikkeuksellisen upea kokonaisuus joka sijoittuu ötökkämaailmaan ja sitä kautta onnistuu tuomaan mukanaan varsin paljon veikeää sisältöä. Eniten kuitenkin nappaa se juuri oikealla tavalla tehty äänimaailma ja ulkoasu jota on ilo katsella. Eikä erinomaisesta pelattavuudestakaan mitään haittaa ole.


107. 007: Everything or Nothing

Pierce Brosnanin todellinen viimeinen Bond rooli joka on monella tavalla jopa parempi kuin monet Bond elokuvat. Kaikki tai ei mitään on erinomaisesti jaksotettu ja monipuolista tekemistä tarjoava agenttiseikkailu jossa ajanhammas tuntuu lähinnä ohjattavuudessa. Tarinallisesti ja tyylillisesti kokonaisuus on huipputasoa ja onhan roistona itse Willem Dafoe.


106. Marvel's Guardians of the Galaxy

Telltalen ote GoG porukkaan joka on monin paikoin jopa parempi kuin MCU:n vastaava. Huumori on todella onnistunutta ja mukana on todella vahva tarina jossa monia erittäin hyviä valintoja joilla erittäin suuria seurauksia. Suurin sääli onkin että tämä tarina ei jatku, sillä aihealueen hengen tämä peli ottaa haltuun erinomaisella tavalla.


105. Death and Taxes

Kaikessa yksinkertaisuudessaan erinomaisesti tehty kokonaisuus jossa riittää varsin kivasta pelattavaa joka on saatu kasattua varsin yllättävään muotoon. Peli toistaa tiettyä kaavaa aika pian, mutta varsinkin ne pari ensimmäistä pelikertaa ovat todella hyviä, kun pelaaja oppii hiljalleen pelin hengen ja pystyy sitten jo vaikuttamaan asioihin aivan uudella tavalla miltä aluksi vaikutti.


104. Mortal Kombat X

Pitkäikäisen tappelupelisarjan kanssa voi olla haastavaa valita sitä parasta osaa koko pelisarjassa. Omalla kohdalla se on joko tämä, tai tätä edeltävä yhdeksäs peli, joka tosin kulkee reboothengessä karsitusti nimellä Mortal Kombat. Erityiset pisteet pelisarja vetää siitä, että tässä on aivan erityisen hyvin panostettu tarinankerrontaan välianimaatioilla ja paikoin elokuvamaisella toteutuksella, eikä todellakaan ole menty sieltä mistä aita on matalin.


103. Burnout 3: Takedown

Rallipelejä ei ole paljoa näillä listoilla näkynyt ja siihen on syynsä, ne eivät ole juuri koskaan mitenkään hauskaa pelattavaa. Burnout 3 on kuitenkin yksi niitä tapauksia kun meno on erittäin hauskaa riippumatta siitä, mikä pelimuoto on kyseessä. Eihän tämä sitä perinteisintä rallia ole, mutta ehdottomasti sitä hauskempaa laatua mitä löytyy.


102. League of Legends

Kokoajan muuttuva LoL voi yhtenä päivänä olla todella hyvä ja seuraavana täyttä kuraa. Paljon vaikuttaa myös se, että miten peli kehittyy uusien hahmojen ja muutosten kautta, mutta hyvässä seurassa tämä peli toimii erittäin hyvin, kunhan pelaamassa on samantasoisia (tai huonompia) pelaajia.


101. Smite

Valtavasti erilaisten jumalkulttuurien hahmoja joista jokainen tuntuu omanlaiseltaan ja se tuo valtavasti vaihtelua pelattavuuteen joka on todella mielekäs. Ajoittain tuntuu että peli kärsii siitä kun on täyttä onnenkauppaa että millaiseen tiimiin päätyy, mutta vaihtelevuus on suuri vahvuus.