Vaikeus on monimutkainen asia, sillä se voi ilmetä niin monenlaisilla tavoilla. Peli voi olla vaikea monista syistä ja vaikeuden voi määritellä niin monilla tavoilla. Lisäksi sanaa sekoittavat monet vastaavat sanat, kuten "haastava", mutta mitä ikinä synonyymiä tai vastaavaa haluaakaan käyttää, niin nämä ovat kuitenkin niitä pelejä jotka itse koen vaikeimmiksi.

 

 

 

Aika itsestäänselvä tapaus mutta syytä korostaa että vaikeutta on todella monenlaista.

- Tilanteet joissa kuolee usein, eli joutuu yrittämään tiettyä osaa pelistä monta kertaa.

- Haastavat pulmat joiden kanssa kestää todella kauan.

- Epäselvät pelit joissa saa harhailla loputtomiin tms.

 

Yksi per pelisarja

Vain pelit joita olen itse pelannut

 

Korostetaan vielä että haasteen pitää olla suhteutettua aikakauteen jolloin peli on tehty. Muutoin pitäisi halkaista tämäkin lista moderneihin ja retroihin peleihin. Silloin tosin on hankalaa määritellä että missä menee se raja.

 

(EPÄ)KUNNIALLISIA MAININTOJA

 

VVVVVV

- Kyllähän tässä ehti kuolla varmaan pari sataa kertaa ennen kuin pääsi loppuun asti.

 

Wolfenstein II: New Colossus

- FPS pelien joukossa jotenkin yllättävän haastava. Varsinkin aiempaan verrattuna.

 

Alien: Isolation

- Epäselvää harhailua ja rasittava pelattavuus. Käy nopeasti hermoille kaikkine äkkikuolemineen.

 

Trojan

- Jopa NES tasolla mielipuolisen vaikea, varsinkin ilman koodeja vaatii lähes virheettömän suorituksen.

 

Overcast: Walden and the Werewolf

- Epämääräinen, sekava ja sotkuinen.

 




24. Desperados: Wanted Dead or Alive

Varsin monipuolinen ja iso peli, mikä tuo paljon mahdollisuuksia, mutta silti tuntuu että koskaan ei löydy sellaista oikeaa tapaa kenttien ratkaisemiseen. Useilla tallennuksilla tämä on jopa siedettävä, mutta yhden hahmon kuolema on oitis game over, mikä tekee tästä todella haastavan pelin, sillä vihollisia on todella paljon ja vahinkoa pelihahmot ottavat todella paljon ja kestävät todella vähän.


23. PlayerUnknown's Battlegrounds

Hyvin vähän pelattu joten en nyt alemmaksi heittänyt. Buginen, kankea ja tarpeettoman sekava. Mutta hyvässä ryhmässä tämä on oitis helpompi tapaus. Itsellä ei vain erityisemmin ollut kiinnostusta alkaa opetella tämän pelin niksejä, kun on vähän hitaammanpuoleinen tapaus, eli suht tylsä. Voi tosin olla että on vaikea kun ei tule pelattua tätä "oikein".


22. Dead Cells

Pitkän aikaa todella vaikea peli joka alkaa aina alusta kun kuolema korjaa. Tästä syystä tämä on sellainen tapaus joka vaatii todella paljon hermoja ja kärsivällisyyttä. Siis pelissä on todellakin puolensa ja kun peliä on pelannut tarpeeksi kauan ja saanut kehitettyä pelattavuutta, niin pelissä alkaa sitten yks kaks pärjäämään ja sen saattaa läpikin asti päästä. Yhtä reittiä pitkin.


21. Spelunky

Satunnaisuus ja alusta aloittaminen kuollessa tekevät tästä aika haastavan tapauksen. Koskaan ei voi olla varma mitä tulee vastaan ja missä mikäkin on. Itse en ole tähän paljoa aikaa käyttänyt, mutta kyllä tässä aika äkkiä huomaa miten vaikea peli kyseessä onkaan, sillä mitään ei voi varsinaisesti opetella, jos pelimekaniikkoja ei lasketa.


20. Catherine

Tarinallisesti yllättävän onnistunut tapaus ja muutenkin tyylillisesti aika kiinnostava. Mutta pelattavuus on ihan täyttä roskaa, varsinkin puolenvälin jälkeen kun sellainen suht simppeli ja kiva pelattavuus muuttuu turhauttavaksi puuroksi jossa ei ole enää mitään hauskaa. Vaikeuspiikkejä on muuta aika paha ja helposti pahin on aivan lopussa.


19. Bloodborne

Kyllähän tämä on vaikea peli, mutta ei läheskään niin paha, kuin monet muut tällä listalla ja se johtuu muutamista aika simppeleistä syistä. Bloodborne ei ole vaikea suoraan väärillä tavoilla, siinä (kuten kahdessa seuraavassakin tapauksessa) pystyy saamaan itselleen edun kun farmaa ja kehittää hahmoa. Helppo peli tämä ei missään nimessä ole, mutta se on ehkä Souls sarjan peleistä sieltä reiluimmasta päästä, yhdessä Dark Souls 3:n kanssa.


18. Demon's Souls

Sarjansa epämääräsin tapaus jossa muutamia epäselviä sääntöjä. Pomovihollisten suhteen sarjan helpoin, mutta silti aika vaikea, mutta se vaikeus tulee pääasiassa muutamista todella rasittavista kentistä ja suorastaan halpamaisista pomovihollisista. Tässä kohtaa pelattavuus ei ole vielä hiottua ja muutenkin pelissä on muutamia tarpeettomia monimutkaistamisia.


17. Dark Souls

Soulsjengin vaikein peli ja se tulee puhtaasti kenttäsuunnittelun ja muutamien todella halpamaisten ratkaisujen kautta, puhumattakaan että tässä pelissä on muutama jopa halpamaiseksi luokiteltavissa oleva kohta. Suurin haaste ei ole se toiminta, vaan liikkuminen tarkkuutta vaativissa kohdissa ja vain niiden kohtien vuoksi tämä on sarjansa vaikein tapaus.


16. Fall Guys

Myönnettäköön, en ole tätä nyt niin paljoa pelannut, mutta kun huomio että tässä on aina 59 muuta pelaajaa vastaan, niin aika hyvä saa olla, jos haluaa kruunun. Tämän pelin haaste tulee siitä, että pelissä on aina muita ihmispelaajia vastaan, jolloin tuurilla on aivan liian iso osa sen pärjäämisen kanssa.


15. Teenage Mutant Ninja Turtles

Todella NES vaikea peli. Suurin ongelma pelin kanssa se, että vihollisia on aivan naurettavan paljon ja ne syntyvät uudestaan aivan liian nopeasti. Tämän lisäksi pelissä on muutamassa kentässä naurettavan haastavaa tasohyppelyä ja vähän aikaa päällekkäin tämän kanssa todella epämääräinen eteneminen. Tämä on ehdottomasti sellainen peli, joka voisi olisi jopa NESin parhaimmistoa, jos se ei ole näin naurettavan vaikea, niin monella tavalla.


14. XCOM: Enemy Unknown

Jatko-osa on huomattavasti tasopainotetumpi ja voi olla että kun tämän ekan kanssa ns. Oppi pelaamaan tätä, niin kakkonen luonnistui paremmin. XCOM on joka tapauksessa hyvin haastava peli jossa yksi virhe voi olla todella kallis. Tämä ensimmäisen kanssa korostuu lisäksi se, että tekoäly (ihan varmasti) fuskaa silloin tällöin. Tämä tuntuu aika paljon arpapeliltä ja pelissä on turhan paljon sellaisia asioita joita ei ihan suoraan kerrota, vaan ne pitää itse oppia. Ja jos pelaa legitisti, niin yksi virhe on usein yksi liian paljon.


13. Ghost and Goblins

Niitä NES pelejä joka on maineikas siksi, koska on niin vaikea. Siis tämä on parilla tavalla yllättävän reilu peli, vaikka koetteleekin pelaajan hermoja uudestaan ja uudestaan. G&G on vaikea yhdestä todella simppelistä syystä; Pelihahmo ei kestä vahinkoa nimeksikään. Siis ei nyt sentään kuole yhteen osumaan, mutta niitä hasardeja on niin paljon, että yksi sallittu osuma ei paljoa paina.


12. Cuphead

Paikka paikoin tarpeettoman korkealle kiskottu haastavuus. Kuppipää on vaikea vain ja ainoastaan vaikeuden vuoski, ei reilun haasteen tai kannustavuuden vuoksi, vaan siksi että sen kanssa kestäisi kauemmin. Pomotaistelut ovat turhauttavia ja aivan liian pitkiä eikä peli ole missään kohtaa sitä tasoa, että sen kanssa olisi oikeasti hauskaa. Mutta ulkoasu on kyllä todella hyvä ja pomovihollisissa on paljon hyviä ideoita. Toteutus vaan on todella luotaantyöntävä.


11. Super Meat Boy

Raivopelien yleistyttäjä. Idea on simppeli ja tämä on juurikin sellainen peli jonka kanssa pitää olla tietty mentaliteetti että siinä oikeasti pärjää. Yhtä kenttää voi joutua yrittämään pari kymmentä kertaa jotta sen pääsee läpi ja tämähän ei ole lyhyt peli. Helposti sellainen peli jossa tulee eniten kuolemia läpipeluun aikana.


10. Mission Impossible

NES pelien parissa tämä on ehkä paras esimerkki pelistä jossa ei usein tiedä yhtään että mitä pitäisi tehdä ja joka on haastavuutensa vuoksi turhauttava tapaus pelata. Jo ensimmäinen kenttä on todella armoton, todella epäselkeä ja todella vaikea. Sen sijaan pari seuraavaa ovat huomattavasti siedettävämpiä, mutta tämä on sellainen peli joka alkaa aivan liian vaikeana, eikä se nyt varsinaisesti helpoksi missään kohtaa muutu. Vain vähemmän epäselväksi.


9. Trials Fusion

Fysiikkakikkailupeliä joka on aluksi ihan kivaa, mutta menee lopulta tarpeettoman pikkutarkkaan kikkailuun kun pitäisi tehdä aivan ihmeellisiä liikkeitä että selviää tehtävistä. Ideallisesti ei huono, mutta toteutus on kyllä erittäin luotaantyöntävää sorttia.


8. Mordheim: City of the Damned

Tämä on vaikea ensisijaisti siksi, että tässä pelissä on niin tautisesti opeteltavaa että peliä pystyy edes kunnolla pelaamaan. Mikromanagerointia on ihan tolkuttomasti ja haaste on muutenkin vähän ylivedettyä tasoa, sillä kokonaisuudesta on todella vaikea nauttia kun pitää aina käydä tutoriaalit läpi että varmasti osaa kaiken, eikä senkään jälkeen ole aina ihan täysin varma siitä että millä säännöillä peli ihan oikeasti toimii.


7. NiOh

Hyvin Soulstyylinen tapaus, mutta merkittävästi vaikeampi kaikilla tavoilla. Tietysti tämän pelin kanssa voi käyttää Souls-sarjan tavoin ylilevaamista, mutta haaste on NiOhin kohdalla niin korkealla vedetty, että se on paljon vaativampaa. Muutenkin NiOh on pelimekaniikoiltaan todella vaativa. Siinä on paljon eväitä myös pelaajalle, mutta aika usein peli tuntuu myös suhteellisen epäreilulta.


6. Sekiro: Shadowns Die Twice

Sekiro on muutamilla ideoillaan todella onnistunut koska se mahdollistaa monenlaisia lähestymistapoja. Mutta monien osa-alueiden, etenkin pomovihollisten kanssa ollaan kaukana Soulstyylisestä laadusta sillä Sekiro on vaikea vain vaikeuden takia, eikä sillä hyvällä tavalla. Sekiro on pääasiassa hyvin rasittava kokonaisuus jonka ongelmia korostaa se, että se muuttuu helposti myös aika rasittavaksi pelillisesti, mikä johtaa suoraan siihen, että siitä on hyvin vaikea pitää.


5. Ninja Gaiden Sigma

Ehkä paras vaikea peli mitä mieleen tulee ja tämä on merkittävästi vaikeampi kuin seuraajansa. Ninja Gaiden Sigma ei ole vaikea väärällä tavalla, mikä on todella ihailtavaa. Haaste tulee juurikin niistä oikeista asioista sillä peli ei ole varsinaisesti turhauttava kun siihen vain pääsee kunnolla sisään. Mutta mikään helppo nakki tämä ei ole sillä normaalilla vaikeustasolla tämä on helposti yksi vaikeimpia pelejä koskaan, eikä pelissä ole juuri sellaisia asioita jotka sitä helpottaisivat. Mutta pelattavuus on niin mielekäs, että siinä kyllä kehittyy, silloin kun sitä pelaa. Sen jälkeen kaikki nollautuu. Vaikein Hyvä peli.


4. Witness

Tämä on niitä tapauksia kun haaste tulee kasvamassa määrin turhauttavista pulmista. Witness on ehkä paras esimerkki siitä, mikä pulmapelien ongelma helposti on. Monet pulmat ovat perusidealtaan simppeleitä ja ihan kivoja, mutta sitten on paljon niitä ylikikkailuun meneviä pulmia joista on kaikki mahdollinen hauskuus todella kaukana. Erityisesti tätä haastetta lisää se, että jos et ns. Harjoitellessa täysin tajuakaan pulman ideoita tai satut ne unohtamaan, voit olla lopullisesti suossa. Vaikein Pulmapeli.


3. Battle Toads

Jopa kaikilla mahdollisilla NES standarteilla, tappelusammakot on tarpeettoman vaikea peli. Tässä korostuu erinomaisesti (ja toistuvasti) se, mikä teki näistä peleistä niin vaikeita. Battle Toads on hyvin ankara kaikkien haasteiden kanssa ja rajallinen määrä yrityksiä vain korostaa sitä, miten hyvä tässä pelissä pitää olla jos haluaa selvitä paria kenttää pidemmälle. Onko peli sitten vaikea oikeilla tavoilla? Ei, enemmänkin niillä tarpeettomilla turhan tiuksi vedetyillä tavoilla joista NES pelit olivat surullisen kuuluisia. Vaikein retropeli.


2. Darkest Dungeon

Kaikkia Soulspelit kalpenevat vertailussa kun Pimein Tyrmä osallistuu vertailuun. Tämä on niitä pelejä joka kuin tekemällä tehty mahdollisimman vaikeaksi ja epäreiluksi pelaajaa kohtaan. Peli on niin täynnä hankaloittavia asioita että sen kanssa saa kokoajan taistella selviytyäkseen. Tämän vaikeustason edessä kalpenevat myös monet NES aikakaudenkin pelit, joiden parissa vaikeus oli lähemmäs vaatimus. Tämän pelin kanssa kun ei ole juuri oikoteitä ja vaan pelkkiä haasteita haasteiden perään. Vaikein modernipeli.


1. Chess

Mikä tahansa shakkivariaatio kelpaa, halusin vain saada ängettyä tämänkin tänne sillä tietokonetta vastaan tämä peli voi olla turhauttavan vaikea, jos siis pelaa reilusti. Tietysti siinä on vaikeustaso olemassa, mutta shakki on helposti yksi haastavimpia pelejä mitä maan päältä löytyy, oli sitten kyseessä se fyysinen versio tai tälläinen. Tätä voisi pitää huijauksena, mutta kun miettii pelejä ylipäätään, niin ei kovin moni yllä haastavuudessa tämän pelin tasolle, koska perusideallaan shakki on hyvin vaikea peli.