Ilmaispelit tuntuvat yleistyneen todella paljon viimevuosina. Jotkut pelit ovat lisäksi ilmaispeleiksi yllättävän hyvin tehtyjä ja jopa parempia kuin monet täysihintaiset pelit.

 

 

 

Ilmaisia pelejä nyt on montaa merkkiä. Jotkut ovat todella suuria (siis yllättävän suuria) ja osa hyvin pieniä. Jotkut todella yksinkertaisia ja jotkut varsin monipuolisia. Joissakin on erillisiä lisämaksuja (täysin vapaaehtoisia) ja joissakin ei mitään. Pääidea on kuitenkin siinä, että peli tai sen pelaaminen itsessään ei maksa pelaajalle mitään.




Paladins.jpg?1589657196

Jotkut hahmot erottuvat todella vahvasti joukosta, edukseen

 

 

Paladiinit. Ilmaisversio Overwatchista.

 

 

 

Paladins

Paladins on monella tavalla kuin Overwatch. Koska kyseessä on ilmaispeli niin taso nyt ei tietenkään ole ihan samaa. Paladins ei ole yhtä hienon näköinen eikä yhtä jämpti ohjattavuudessa. Hahmo valikoima ei sekää ole ihan niin hieno, vaikka moni Overwatch hahmo näyttäisi olevan jonkinlaisena esikuvana monille hahmoille. Siis tietyt hahmot ovat jopa parempia kuin Overwatchin hahmot eikä Paladins tasollisesti nyt niin kaukana ole. Overwatch nyt tuntuu ehkä viimeistellymmältä, mutta pelillisesti Paladins tarjoaa pitkälti sitä samaa tavaraa, mutta maksutta.

 

Hahmovalikoima on se mikä kantaa

Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö Paladins olisi hyvä peli. Paladins on viihdyttävä ensimmäisen persoonan räiskintäpeli jossa monta todella hyvin tehtyä hahmoa aina Drogozista ja Androxusista alkaen. Hahmoja on monta erilaista ja lisää tulee. Osa hahmoista on tarkoitettu puolustavampaan asemaan ja osa hyökkäävämpään. Tämä lokerointa antaa oitis tietyn kuvan siitä että millainen hahmo pelissä sitten tulee olemaan.

Eroja pelattavissa hahmoissa on vaikka kuinka. Kaikilla on tietyt perusliikkeet. Kaksi erilaista ampumistyyliä, yksi liikettä aiheuttava kyky ja yksi random kyky sekä ultimate kyky joka on selvästi muita järeämpi. Tässä näkyy ajoittain se, miten samanlainen Overwatch ja Paladins oikeasti ovatkaan. Tiettyjä eroja tietenkin on ja monissa tapauksissa Overwatch on hieman parempi.

Paladins on monella tavalla hyvin kahtiajakava. Hahmovalikoima on varsin kattava ja monia hahmo on todella hyvän näköinen. Lohikäärme Drogoz on erittäin hyvin tehty ja samoin paholaismainen Androxus. Nämä ovat sellaisia hahmoja jotka pystyvät jopa kilpailemaan Overwatchin parhaimmiston, Reaperin, McCreedin ja Genshin kanssa. Myös karvaturri Pip ja pikku riiviö Ruckus ovat varsin hyvin tehtyjä. Ääninäyttely on todella hyvää ja saa hahmot tuntumaan omanlaisiltaan. Sen sijaan parin hahmon kohdalla tuntuu että hahmon suunnittelussa on menty sieltä missä aita on hieman matalampi sillä esimerkiksi Kinessa on todella tylsän oloinen ja vaikka Viktor onkin ihan ok, niin hänestä puuttuu sellainen tietty särmä mitä esimerkiksi Soldier 76 on, ultimate on myös hyvä esimerkki.

 

Overwatchin kaltainen niin hyvässä kuin pahassakin

Paladins on sellainen tapaus joka on vähän liiankin lähellä Overwatchia parilla tapaa. Nyt ei enää puhuta pelihahmoista vaan itse pelaamisesta. Mukana ei ole normaalia Deathmatchia eikä minkäänlaista yksinpelikampanjaa. Sen sijaan pomminsiirtoa ja piste-erää löytyy. Tässä kohtaa on todella harmillista todeta että tämän pelin hauskuus on todella riippuvainen siitä, millaisia pelaajia tiimiin osuu. Tässä pelissä on paljon joko taitamattomia, välinpitämättömiä tai sitten vain pirun tyhmiä pelaajia, kun yksinkertainen päämäärä ei ole selvillä.

Se mikä loppuviimeksi tekee tästä pelistä Overwatchiin nähdeen selvästi heikomman, on siinä että ohjattavuus ei ole niin hienosäädetty kuin Overwatchissa. Ohjattavuudessa on paljon vähän sinne päin asioita ja tiukassa toiminnassa tarkkuus ei todellakaan ole tämän pelin vahvuuksia.

Sitten on tämä juttu että tässäkin pelissä on Play of the Game tai MVP hetki jossa pelin paras nostetaan jalustalle. Tämä on kuitenkin hyvin epäreilu mekaniikka tiettyjä hahmoja vastaan sillä kun hahmo kuuluu tiettyyn joukkoon niin sillä pitäisi ilmeisesti pelata tietyllä tavalla, muuten ei MVP titteliä tipu. Pakko sanoa että tämä mekaniikka ei vain ole reilu.

Tämä ilmaispelityylisyys näkyy myös siinä kokonaisuudessa myös sillä tavalla että vaikka ääninäyttely ja hahmojen omanlaisuus ovatkin hyviä, niin niissä ei kuitenkaan ole sitä samaa mitä on Overwatchissa. Mutta tämä on ilmaispeli, ei siltä voi odottaa samaa kuin täyshintaiselta peliltä.


Yhteenveto

Kokonaisuutena Paladins on kuitenkin ihan hyvä ajantappo peli. Hahmojen ominaisuuksia voi hieman muokata ja suuri hahmovalikoima tuo peliin suurta vaihtelua. Pitää vain muistaa että kyseessä on moninpeli ja se tuo mukanaan myös tiettyjä suuria heikkouksia.

 

+ Kattava ja vaihteleva hahmovalikoima

+ Vaihtelu

+ Toiminta

+ Monta oikein hyvää hahmoa

 

- Moninpelimuodot jättävät kylmäksi

- Tietty epätarkkuus

- Monta huonoa hahmoa

 

Arvosana: 7,1

 

Loistava



Sort%20the%20Court.jpg?1538688183

Kuningas saa paikan

 

Hovin järjestelyä hauskassa ja haastavassa paketti

 

 

 

Sort the Court

En enää edes muista että miten löysin tämän pelin alunperin. Kyseessä on kuitenkin nokkela, hauska, haastava ja yksinkertaisesta ideastaan huolimatta todella monipuolinen peli. Pelissä ei oikeastaan tarvita kuin kahta nappulaa ja grafiikka ja hahmojen liikkeet ovat erittäin yksinkertaisia, mutta silti, tämä on sellainen peli jonka parissa menee äkkiä parikin tuntia.

 

Simppelit ideat kantavat pitkään...

Kaikessa yksinkertaisuudessaan pelin ideana on kasvattaa omaa kuningaskuntaa tehden erilaisia kyllä/ei päätöksiä. Lopputuloksena jokaisen päivän jälkeen kuningaskunnan rahallinen vauraus, väestön määrä tai asukkaiden tyytyväisyys muuttuvat. Pelaaja on tämän kasvavan valtakunnan hallitsija (kuningas/kuningatar) jolta kaikki kaunpungissa tai sen läheisyydessä asuvat käyvät pyytämässä lupaa toimilleen, vaatimassa korvauksia, tarjoamassa hyvitystä... variaatiota riittää ja riippuen pelin silloisista tapahtumsita ja saatavilla olevista esineistä, monet asiat voivat muuttua hyvin äkkiä.

Kaikki alkaa simppelisti kun kuninkaalta tullaan pyytämään rahaa kaupungin rakentamiseen tai parantamiseen tai kansalaisten mielialan kohottamiseen. Pelin sisäisen tarinallisen nerokkuuden huomaa kuitenkin vasta kun puhuva arkku Chester tulee pyytämään lupaa että saako hän syödä pari kyläläistä ja se tapahtuu yleensä aika nopeasti. Mutta pelissä on myös tilanteita kun kaupunki on äkkiä joko kusessa tai vararikossa tai kun lohikäärme tulee ilmoittamaan että polttaa kaiken tuhkaksi ellei saa pari tuhatta kultakolikkoa.

 

...ja pitkälle

Sort the Court on sellainen peli jossa pystyy loppuviimeksi aika helposti hankkimaan satoja kolikoita ja pitämään kaunpunkilaiset tyytyväisinä, mutta mukana on paljon tilanteita joissa voi nopeasti menettää paljon rahaa tai ihmisiä. Peli pysyy omalla tavallaan jatkuvasti haastavana, mutta se on myös sen verran helppo ja simppeli että peli ei ole pahassakaan tilanteessa oitis menetetty.

Järjestele Hovi on loppuviimeksi sellainen peli jota voi pelata hetken isoilla riskeillä tai alusta asti varoen ja harkiten. Monesti isossa osassa on kuitenkin se, että mitä pelaajan moraali antaa myöten. Kuinka rahan ahne on tai kuinka tärkeää kansan hyvinvointi on. Valtava ja kasvava määrä erilaisia vierailijoita pitää pelin todella mielekkäänä todella pitkään, vaikka tietyt tilanteet toistuvatkin todella usein ja niitä oikeasti uusia juttuja tulee vähitellen. Joskus voi mennä pitkäkin aika ennenkuin mitään tapahtaa ja sitten heti kun rahaa on paljon, niin jotakin tapahtuu.


Yhteenveto

Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen peli joka todella yksinkertaisesta pelattavuudesta huolimatta onnistuu pitämään mielenkiintoa yllä hyvin pitkään.

 

+ Värikäs kavalkaadi vierailijoita

+ Simppeli mutta addiktoiva pelattavuus

+ Hyvä huumori

 

- Tietyt tapahtumat tuntuvat toistuvan todella usein

- Tuntuu ajoittain jumittuvan paikoilleen etenemisessä

 

Arvosana: 8,0

 

Mahtava



Apex%20Legends.jpg?1590348537

Titanfallin jälkeen

 

Kärkilegendat

 

 

 

Apex Legends

Tämä on niitä pelejä joka omalla kohdalla kärsii siitä, että tässä on niin riippuvainen siitä muusta ryhmästä ja osittain juurikin siitä syystä tämän pelaaminenkin on jäänyt aika vähiin. Itse en ole niin hirveästi verkkopelien ystävä jossa valtaosa pärjäämisestä perustuu tiimityöhön, mutta kyllä siinä puolensa on, ehdottomasti. Ongelmallista omalla kohdalla on se, että itse en ole pelannut niin paljoa räiskintäpelejä että pärjäisin niissä sillä tasolla, millä valtaosa vastustajista tuntuu olevan. Reilulta tämä peli harvoin tuntuu siinä määrin että sitä jaksaisi pelata. Tietysti jos peliin kunnolla panostaisi niin siinä voisi kehittyä varsin hyväksi, kuten missä hyvänsä muussakin pelissä.

 

Mielekäs pelattavuus, huonolla hahmovalikoimalla

Se mikä Apex Legendsistä todella tekyy erittäin mielekkään pelin on itse pelattavuuden monipuolinen ja ketterä liikehdintä ja taistelu. Pitkälti se mikä teki Titanfall kakkosesta omalla kohdalla todella mielekkään pelata, näkyy myös tässäkin tapauksessa. Hahmot liikkuvat ketterästi, hyppivät seinille ja ammuskelevat siinä samalla. Jokaisella hahmolla on tietysti myös omat temppunsa jotka tekevät jokaisesta uniikin ja siinä korostuu samalla myös se tiimipelaaminen. Kuitenkin yksi pelin suurimpia heikkouksia, mikä myös nopeasti työnsi itseni pois pelistä, oli siinä, että joukossa ei ollut oikeastaan yhtään sellaista hahmoa joka olisi todella napannut ja tuntunut omalta. Siis kyllähän Bloodhound ja Revenant olivat ihan hyviä, mutta eivät millään tavalla sitä tasoa joka todella nappaisi. Siis samalla voimalla kuin Overwatchin Reaper, McCree, Reinhardt, Genji ja Soldier 76. Tai Paladinsin Drogon, Androxus, Khan, Raum ja Viktor.

Apexin hahmovalikoima ei todellakaan ole sieltä kiinnostavimmasta päästä, vaan enemmänkin täysin päin vastoin. Iso osa pelin hahmoista tuntuu todella tylsiltä eikä näytä yhtään sellaiselta coolilta tai mitenkään nappaavalta. Se on sääli sillä pelimekaniikkojen suhteen Apex Legends on todella hyvin tehty ja hienosti viimeistelty kokonaisuus jossa pystyy mitä hienoimpiin temppuihin kun peliä vähän enemmän pelaa. Mutta kyllä sitä huomaa olevansa aika pinnallinen monella tapaa, koska tiimiperusteinen moninpeli ei vain nappaa näin kehnolla hahmovalikoimalla. Se on sääli sillä samalla tavalla kuin Titanfall 2, myös Apex Legends on paikka paikoin hyvin mielekäs kokonaisuus pelata. Ohjattavuus on hiottu ja mahdollistaa monipuolisen liikkumisen ja toiminnallisuuden rikkauden.

 

Heti syvään päähän

Pelaaminen ryhmässä ei oman kokemukseni mukaan ole kuitenkaan vielä missään vaiheessa todella napannut. Ehkä on sitten vain päätynyt pelaamaan ei niin ryhmähenkisen porukan kanssa ja kyllä, huomaan tilanteen runollisuuden, kun en itsekään juuri perusta tiimipeleistä, vaan olen enemmän yksilösuorittaja. Apex Legends tosin ei juuri mahdollista sellaista itsensä kehittämistä sellaisella mielekkäällä tavalla. Jos haluaa pelata ja kehittyä niin se vaatii ryhmässä pelaamista. Tietysti voi soolota jos haluaa, mutta se on yleensä varma tapa saada haukut ja mahdollisesti häviö. Vaikka pelissä on tutoriaalit, niin tuntuu että peli ei ole kovinkaan hyvin tasapainoitettu kun miettii niitä jotka ovat aloittamassa tämän pelin ja jotka eivät ole FPS veteraaneja. Itse en nyt pidä itseäni ihan vasta-alkajana, mutta kun itse en ole niitä jotka pelaavat paljon FPS pelejä, niin kyllä siinä huomaa olevansa alakynnessä.

Tietysti pelissä on tutoriaaleja, mutta ne ovat todella huono tapa yrittää opettaa pelaajaa pelaamaan peliä jossa ollaan muita pelaajia vastaan. Pelissä ei vain ehdi kehittyä tarpeeksi jotta pelissä pärjäisi, ilman pitkällistä harjoittelujaksoa. Tietysti kuullostaa typerältä koska kaikissa peleissä pitää jaksaa oppia ja kehittyä jotta oma peli paranee, mutta koska Apex Legends ei tarjoa tähän työkaluja, niin kokonaisuus jää epämiellyttäväksi.

Monissa peleissä samantasoiset pelaavat samantasoisten kanssa, mutta sekään ei täydellinen systeemi sillä jos matsi toisensa perään on häviävällä puolella ja vielä murskatappiona niin kyllä se syö mielekkyyttä. Tämä on juurikin tälläisten tiimipelien isoimpia ongelmia, kun ei ole yksinpeliä missään muodossa, niin pelissä ei oikeastaan kunnolla pääse kehittymään. Paladinsin kanssa muistan että muutamilla hahmoilla oppii todella nopeasti tavoille kun taas toisilla ei. Mutta Paladinsin tapauksessa mukana on monta hahmoa jota on hauska kokeilla, tässä niitä ei juuri ole, niin mieluummin valikoi yhden, mahdollisimman hienon hahmon ja pyrkii oppimaan pelaamaan tällä. Vaikka parempi vaihtoehto olisikin kokeilla kaikki kunnes löytää yhden joka tuntuu hyvältä pelata ja sillä sitten opettelee tavoille.

 

Käytännöllisyys tyylikkyyden sijaan

Apex Legends on näitä pelejä jonka kanssa tulee miettineeksi että peli tuntuu todella yliarvostetulta, mutta samalla noteeraan senkin, että se arvostus varmaan tulee niiden suusta, jotka pelaavat paljon tälläisiä pelejä. Apex Legends ei ole se kaikkein normaalein battle royale sillä mukana on paljon erottuvia asioita. Tässäkin tapauksessa tosin eniten ratkaisee se, miten hyvin pelin opettelee ulkoa. Kun tietää kentät hyvin, niin pelissä alkaa kunnolla vasta kehittymään ja kun löytää ne muutamat ratkaisevat aseet jotka ovat tehokkaampi, niin se etulyöntiaseman. Mutta jokaisella kohdassa esiin nousee se ratkaiseva tekijä, eli ryhmätyönskentely.

Kokonaisuutta monimutkaistaa myös se, että hahmot eivät ole lukittuneita omiin aseisiinsa, vaan kentistä löytyy tarvikkeita joilla muuttaa omaa varustustaan ja aseet ovat isossa roolissa tässä. Tosin eipä niiden aseiden joukossa ole oikeastaan mitään sellaista mikä todella erottuisi joukosta vaan pitkälti samaksi massaksi kaikki aseet muuttuvat. Ainoa ero tulee siitä että kuinka monta ammusta on lippaassa ja kuinka paljon vahinkoa yksi kuti tekee ja kuinka läheltä. Oli valinta sitten haulikko, rynnäkkökivääri tai pistooli, niin vaihtoehtoja kyllä riittää, mutta tyylikkyys ei pääse oikeuksiinsa, vaan käytänöllisyys on se ratkaiseva tekijä, tässäkin tapauksessa.

 

Yhteenveto

Apex Legends on monella tavalla todella houkuttava peli pelata koska sen ohjattavuus on todella hiottu ja toiminta on hienoa. Harmillista on tosin se että ei ole ole yhtään suopea vasta-alkajille ja pelin opettelemiseen ei vain ole mitään hyvää metodia. Hahmovalikoima jättää myös paljon toivomisenvaraa eikä muiden pelaajien kanssa pelaaminen ole yhtään hauskaa, kun mukana ei ole minkäälaista mahdollisuutta itsekseen todella oppia pelaamaan peliä. Apex Legends on kuitenkin hienon näköinen ja mielekäs pelata, mutta koska se on verhottu moninpelin viittaan, niin se ei jätä hyvää loppuvaikutelmaa soolopelaajaan.

Ehkä mielipide tätä peliä kohtaan muuttuu, jos peliin pääsee joskus kunnolla sisään.

 

+ Ohjattavuus

+ Hahmojen monet erikoisominaisuudet

+ Ulkoasu

 

- Moninpeli ilman yksinpeliä

- Epäreilu ryhmitys

 

Arvosana: 5,9

 

Paremmalla puolella



Dauntless.jpg?1590348550

 

Jotenkin hyvin tuttu idea

 

Lannistumaton

 

 

 

Dauntless

Tämä peli tuo todella monenlaisia muistoja mieleen ja harvat niistä millään tavalla positiivisia. Ensimmäisiä asioita on tietenkin hahmonluonti ja se on aika suurpiirteistä, joten voi olla haastavaa saada aikaiseksi oikeasti itseä miellyttävä pelihahmo. Tuntuu että tässä tapauksessa olisi plussaa jos saisi nopeasti vain jonkinlaisen kypärän päähän, mutta ilmiselvää on että hienoa tavaraa joutuu odottamaan ja sen eteen on nähtävä vaivaa. Harmillista kyllä on että tämä ulkoinen olemus pelissä ei ole sieltä hienoimmasta päästä vaan jää aika mitäänsanomattomaksi.

Mutta se mikä tulee eniten tämän pelin kanssa mieleen, on Monster Hunter, ja itse en ole siitä pelisarjasta oikeastaan koskaan todella pitänyt. Isoimmat ongelmat siinä pelissä ovat omalla kohdallani ja loputtomalta tuntuva puuromainen grindaaminen joka on hidasta, siis todella hidasta ja tämän kanssa monesti tuntuu aivan samalta. Pelistä huomaa että se lienee tarkoitettu monen pelaajan ryhmätyöskentelyksi, mutta en siinäkään näe mitään oikeasti nappaavaa koska sen lyhyen ajan mitä tätä pelasin, niin kokonaisuus muuttuui erittäin itseääntoistavaksi, erittäin äkkiä. Siis uskon kyllä että vaihtelua tulee ajan mittaan, mutta uskon myös että itselläni ei taida riittää kärsivällisyys näin hitaaseen ja keskivertoon tapaukseen. Graafinen ulkoasu on hieno kaikessa värikkyydessään, mutta se ei riitä mihinkään.

Ydin on se pelattavuus, joka ei oikeastaan millään tavalla todella nappaa. Hirviöiden tappamisessa voi olla todellista mielekkyyttä, mutta tämän pelin kanssa siihen ei ole vain päästy, sillä niin nopeasti pelistä menee maku. Voi olla että tämänkin kanssa kaikki muuttuisi paljon paremmaksi, jos pelille antaisi kunnolla aikaa, mutta pelissä ei ole oikeastaan mitään sellaista koukkua mikä kannustaisi tähän. Peli on kivan näköinen, mutta se on silti niin pinnallisesti tehty, että sen oitis tuntee ilmaispeliksi ja pelattavuus on pitkälti sen mukaista, aika lappeaa.

Kokonaisuutena Dauntless on idealtaan ihan kiva, mutta siinä ei ole mitään sellaista mikä oikeasti kannustaisi jatkamaan sitä grindaamista, mikä tuskin missään kohtaa tulee muuttumaan, vaan jatkumaan samanlaisena loppuun asti. Kyllä tästä huomaa, että Monster Hunterin jalanjälkiä seurataan.

 

+ Hirviöiden tappaminen/metsästäminen ideana

+ Graafinen ulkoasu on kivan näköinen

 

- Puuduttava ja itseääntoistava pelattavuus

- Monella tavalla aika mitäänsanomaton

 

Arvosana: 4,6

 

Huonommalla puolella



Warframe.jpg?1555675666

Ilmaispeliksi yllättävän hyvän näköinen

 

Sotakeho mahdollistaa runsaan asevalikoiman ja tarjoaa runsaasti toimintaa kun pelaaja jahtaa kokoajan parempaa tavaraa.

 

 

 

Warframe

Tämä on esimerkki siitä että ilmaispeli voi helposti näyttää paremmalta kuin ison budjetin pelit, puhumattakaan siitä miten hyvältä peli voi tuntua kun siihen pääsee vähänkin enemmän sisälle. Vaikka Warframe on monella tavalla kuin köyhän miehen Destiny, niin se ei tarkoita, etteikö Warframe olisi pelattavuudessaan todella näyttävä, ohjattavuudessaan erittäin hyvä ja ulkoisessa olemuksessaan todella hyvän näköinen.

 

Ei ehkä se nappaavin tarina mutta tyyli iskee

Tarina pitkälti vain syy laittaa pelaaja sotakehoon jonka avulla sitten voidaan ampua ja viipaloida iso joukko vihollisia, keräillä tavaroita ja suorittaa tehtäviä. Ulkoasussa on omat typeryytensä mutta ääninäyttely on varsin onnistunutta ja muutenkin pelin tunnelma ja toteutus ovat todella onnistuneet. Futuristinen ote tiettyine fantasiasävyineen on erittäin hieno mutta toiminta on pelin selvästi vahvin osa.

Aseita on paljon ja hahmon kehityksessä variaatio ei lopu mitenkään äkkiä koska tuntuu että niin moniin asioihin voi vaikuttaa kun alkaa päättämään että osia pelaajan sotakehoon sitten oikeasti kuuluukaan. Mihin aseisiin voisi panostaa ja mitkä hahmon toimintaan vaikuttavat tekijät olisivatkaan ne parhaat mahdolliset. Valtava osa tästä kaikesta on mikromaksujen sisällä, mutta kun ottaa huomioon että peli itsessään on ilmainen, niin nämä ovat täysin ymmärrettäviä. Täysihintaisissa peleissä niille ei ole mitään oikeutusta, mutta ilmaispelissä on. Niitä ei ole pakko hankkia koska ilmankin pärjää.

 

Ilmainen pelata, mutta houkutuksia löytyy

Sotakeho on peli joka unohtuu todella helposti koska se ei tarjoa mitään oikeasti erityistä. Mutta toisaalta, peli on sen verran hyvin tehty ja idealtaan toimiva että sen pariin voi palata hyvinkin tiuhaan tekemään tehtäviä ja kehittämään omaa hahmoa. Itse en kuitenkaan saanut tähän peliin uppoamaan paljoakaan aikaa koska niin monet pelit vain ovat parempia. Mutta jos ei jaksa upottaa kymmeniä tunteja laajan RPG:n tarinaan tai jatkuvasti pelata samoja perusräiskintöjä niin Warframe voisi olla hyvä vaihtoehto.

Koska peli on ilmainen pelata niin mitään isompaa ongelmaa ei vain ole. Tietysti pelissä on asioita joita saa sitten oikeallakin rahalla, mutta ne eivät ole mitenkään välttämättömiä. Mutta kyllä siinä huomaa että tiettyjä asioita olisi kiva hankkia, jotta pelihahmo näyttäisi hienommalta, saisi parempia aseita ynnä muuta.


Yhteenveto

Suurta plussaa on joka tapauksessa se, että Warframe saattaa olla yksi parhaiten tehtyjä ilmaispelejä räiskintägenressä mitä on tullut vastaan.

 

+ Ilmainen

+ Ohjattavuus toimii

+ Näyttävä ja monipuolinen toiminta

 

- Tarina ei juuri nappaa

- Toistaa herkästi itseään

 

Arvosana: 6,7

 

Erinomainen