Helldivers%20%281%29.jpg?1713994832

Super Earth, fuck yeah!

 

 

Helldiversin jatko-osa on noussut aika isoksi hitiksi ja alkuperäistä pelanneena, tämä on melkoinen yllätys. Helldivers kakkonen on vahvasti moninpeliin nojaava kokonaisuus joka soolona pelatessa on hyvin haastava ja joka moninpelinäkin on melko itseääntoimintaa, jos sen päästää sellaiseksi.

 

 

 

Hornasukeltajat 2

Alkuperäinen Helldivers PS3:lla, oli erittäin vaikea peli soolona. Moninpelinä, siinä oli jopa mahdollisuuksia selvitä, mutta ei peli missään kohtaa todella napannut, toisin kuin vaikkapa Alienation, jossa oli samaa pelillistä tyyliä, mutta vaikeustaso oli merkittävästi reilumpi. Jatko-osa on todella erilainen peli, paitsi mitä tulee vaikeuteen ja siihen johtaviin tekijöihin. Nyt kamera on siirtynyt pelaajan taakse, kolmanteen persoonaan, kun ennen se seurasi tapahtumia ylhäätlä päin. Nyt peli tuntuu paljon enemmän Remnantilta, kuin Alienationilta.

 

Demokratian ristiretket

Tarinatilaa pelissä ei ole, mutta tavallaan tarina löytyy ja se on tavallaan propagandaparodiaa, tavallaan voimafantasiaa ja tavallaan kivat ja simppelit perusteet jatkuvalle ja loppumattomalle sodalle, demokratian nimissä. Pelaaja liittyy Helldivers erikoisjoukkoon, jonka tehtävä on viedä demokratiaa sinne, missä se ei vielä hallitse. Vastaan tulee joko suoraan Starship Troopers elokuvasta tuttuja hyönteismäisiä hirviöitä, tai Terminator vivahteisia automatoneja. Pelihahmon tyylissä on Destiny vivahteita ja muutenkin pelin yleinen ote tuo kyseisen pelin mieleen. Hahmonluonti tosin on hyvin simppeli, haarniskaa voi kustomoida melko vähän ja äänivaihtoehtojakin on vain jokunen, mies/nainen ja yleinen ote kokonaisuudessa ei anna tehdä hahmosta erityisen omanlaista. Mutta samalla aikaa kokonaisuudessa on useita muuttujia, jotka kannustavat pelaamaan peliä uudestaan ja uudestaan jotta niihin pääsee käsiksi.

Yksi iso tekijä on varustus. Pelihahmo voi kantaa alusta asti mukanaan kahta asetta ja kranaatteja, mutta voi myös ottaa käyttöönsä erikoisaseen joka voi olla konekivääri, tarkkuuskivääri, sinko tai moni muu vaihtoehto. Lisää samaa keräämällä mitalleja mm. Suorittamalla tehtäviä ja näillä mitalleilla avataan myös muitakin varusteita aina haarniskasta ja kypärästä viittaan aseisiin. Varusteet muuttuvat nopeasti todella kalliiksi, mikä vain korostaa sitä, että peli saa pelata uudestaan ja uudestaan että pystyy hankkimaan tarvittavan määrän uusiin varusteisiin.

Toisenlaisella valuutalla voi sitten ostaa strategiahyökkäyksiä (stratagem) joihin kuuluvat erilaiset pommitukset, erikoisaseet ja varustukset, kuten paikalleen asetettavat automaattikonekiväärit ja muut. Strategiat ovat yksi pelin todella omanlaisia juttuja, sillä niitä kutsutaan nopeilla nuolinäppäinyhdistelmillä ja neljällä pelaajalla koko taistelukenttä on nopeasti täynnä taivaalta putoavia kapseleita, räjähteitä ja ties mitä, millä pelaaja pääsee nopeasti hengestään jos on varomaton. Nuolinäppäinkomennot ovat pitkälti se asia mikä todella tuntuu Helldiversille ominaiselta, sillä muutoin peli on hyvin perustasoinen räiskintä suurella määrällä vihollisia, rajallisella määrällä ammuksia ja panssarilla, joka ei kestä kovinkaan paljon rankaisua.

Monet pienet asiat peli tekee hyvin. Erilaisia arvonimiä tulee tiettyjen tasojen myötä, kuten myös uutta kalustoa, mikä omalla tasollaan pitää pyörät pyörimässä. Näitä pieniä yksityiskohtia on loppuviimeksi aika vähän ja mikromaksut ovat vahvasti läsnä siellä täällä. Helldivers 2 on peli johon voi helposti joutua käyttämään aikaa useamman kymmenen tuntia, ennenkuin käytössä on sen verran tehokasta kalustoa, että sillä pystyy luotettavasti tekemään jotakin.

 

Seisokaa yhdessä, tai kaatukaa yksin

Moninpeli on tälläkin kertaa pelin suola. Helldivers 2 on erittäin selvästi moninpeliin nojaava kokonaisuus sillä yksinpelinä helpon vaikeustason tehtävät voivat tuntua aika haastavilta, koska aggressiivisia vihollisia on monesti niin paljon ja resursseja joita käyttää, on melko vähän. Koska tehtävissä on aikaraja ja kello tikittää kokoajan, ei tehtäviä voi lähestyä merkittävällä laskelmoinnilla, vaan enemmänkin Ramboilulla, mutta rajallisella kestävyydellä ja kalustolla. Pelihahmo ei ole mikään ninja, sillä vaikka pelissä on syöskynappi, niin pelihahmo on sen verran hauras että monesti sattuu itsensä syöksyssä ja vihollisten keskellä, peli on nopeasti menetetty. Tämä korostaa entisestään sitä, että useammalla pelaajalla mahdollisuuksia on enemmän, eikä tilanne oitis näytä yhtä toivottomalta. Tehtävissä tämä on myös selvää sillä tietyissä tehtävissä tuntuu että pitäisi olla kaksi pelaaja, jotka puhuvat toisilleen, jotta tietyt tavoitteet pysyy tekemään sulavasti. 

Peliin liittyminen on simppeliä. Iskuryhmään mahtuu neljä jäsentä ja toisen pelaajaan peliin liittyminen on nopeaa. Uusi Helldiver syöksyy taistelukentälle välittömästi ja on taisteluvalmis. Jos yksi ryhmästä kuolee, voi kuka tahansa oitis pyyttä apuvoimia. Ideana se, että aiempi helldiver on kuollut ja täysin uusi helldiver liittyy joukkoon, vaikkakin saman pelaajan ohjaamana. Tämä idea tekee pelistä aika jouhevan ja nopeasti etenevän, mikä tukee ainakin tavallaan moninpelipuolta kokonaisuudessa. Ensimmäiseen Helldivers peliin verrattuna kaiken tavaran kutsuminen taivaista maan pinnalle ei ole yhtään niin vaarallista, sillä aiemmin niiden alle oli todella helppoa jäädä, nyt tuntuu että on paljon selkeämpää mihin tavaraa tulee koska siihen voi vaikuttaa itsekin jonkin verran.

Tiimityö on erittäin tärkeää isossa kokonaisuudessa. Pelissä on aina friendly fire päälle, eli jos pelaaja joutuu toisen tulilinjalle, ottaa tämä vahinkoa ja huonoon aikaan osunut ilmahyökkäys voi tappaa liittolaisia siinä missä vihollisiakin. Toiset pelaajavat ovat voimavara, mutta myös rasittava osa kokonaisuutta, etenkin jos heidän ulosantista on niin ärsyttävää että mieluummin sulkee kaiken pois, kuin kuuntelee yhtään mitään. Se on sääli sillä sitten kun ryhmässä on pari sellaista jotka tietävät mitä tekevät ja jotka osaavat puhua selvästi ja järkevästi, on peli aivan uudella tasolla. Melkoinen ongelma on kuitenkin siinä että jos ei pelaa kavereiden kanssa, on täysin sen armoilla, että millaisia muita pelaajia tiimiin osuu. Muut pelaaja ovat suoraan sanoen sekä uhka, että mahdollisuus.

 

Kävely puistossa vaiko sukellus helvettiin?

Vaikeustaso on todella iso tekijä kokonaisuudessa. Ensimmäinen Helldivers on jäänyt mieleen yhtenä PS3:n vaikeimmista peleistä ja mahdollisesti vaikein räiskintäpeli, ainakin mitä tulee omaan genreensä. Kyseinen peli oli jo normaalilla vaikeustasolla murhaavan vaikea, etenkin soolona eikä tämä peli merkittävästi ole tehnyt muutoksia. Helppo vaikeustaso ei ole suoraan helppo, vaan hallittavissa, kun taas medium on jo sellainen, että se vaatii taitoa. Palkinnot ovat tietysti merkittävästi parempia korkeammilla vaikeustasoilla, mutta sitten kun aletaan puhua pelin Helldive vaikeustasosta, niin se tuntuu olevan täysille masokisteille, sillä omalla kohdalla challenging on jo sitä tasoa, että peliä ei ole enää hauska pelata koska pelihahmon liikkuminen ja erilaiset toiminnot eivät vain vastaa sitä, millaista vastarintaa joutuu kokemaan, varsinkin kun puhutaan rajallisesta määrästä "elämiä".

Vaikeustasossa on kuitenkin mahdollisuuksia ja itse sanoisin että mediumista eteneepäin, täytyy olla jo muita pelaajia mukana ja mediumista eteenpäin alkavat palkinnot olla jo vaivan arvoisiakin, jos vain pystyy viemään tehtävän loppuun asti. Vaikeustason valinta on pelaajasta kiinni ja peli palkitsee taidokkaammat pelaajat ruhtinaallisemmin ja taidokkaammat pelaajat, pelaavat pelin ajatusmaailman mukaan korkeammilla vaikeusasteilla. Vaikeustason kasvaessa virheitä saa tehdä kokoajan vähemmän, koska apuvoimia voi kutsua kokoajan vähemmän, vihollisissa on kovempia möllejä ja aikapaine tuntuu kokoajan isommalta.

Helldivers 2 on täysin mahdollista ottaa haltuun myös pelinä, jota pelaa jokusen tehtävän aina välillä eikä mitään sen ihmeellisempää. Lisämausteiden avaaminen on ehkä hidasta, mutta jokainen suoritettu tehtävä nettoaa yleensä ainakin yhden mitallin, mahdollisesti pari, jolloin seuraava varuste on enää 19 tehtävän päässä, tai jotain sinne päin, riippuen siitä että mitä on mielessä Super Maan kaupasta, tai millaisia tehosteita haluaa omalle tukikohdalleen, helpottamaan seuraavaa sukellusta.

 

Palkintoja tiedossa, ehdokkuuksia vähintään

Helldivers 2 on saanut erittäin positiivisen vastaanoton, mutta omalla kohdalla en ihan täysin ymmärrä että miksi, sillä pääasiassa peli toistaa samaa kaavaa kyllätymiseen asti, mukana ei ole tarinaa ja yksinpelinä kokonaisuus on turhauttavan vaikea. Hahmon taso nousee hyvin hitaasti, mitalleja saa hitaasti ja peliluuppi ei ole merkittävästi kummempi kuin vaikka Destinyssä, vaikka kuvakulma erilainen onkin. Tyyliä pelissä on sillä taisteluhaarniska viitan kanssa on tyylikäs yhdistelmä ja aseissa ja strategiahyökkäksissä on vaihtelua jonkin verran. Omalla kohdalla Helldivers 2 kuitenkin jää tälläiseksi ihan kivaksi räiskinnäksi jossa ei kuitenkaan ole sellaista koukkua joka kannustaisi palaamaan sen pariin uudestaan ja uudestaan, toisin kuin vaikkapa Remnant II:n kanssa oli.

Helldivers 2 on tässä vaiheessa oma veikkaukseni siitä, että mikä peli on vahvoilla kun aletaan miettiä esimerkiksi Game Awardsissa parhaan toimintapelin ja parhaan moninpelin titteleitä. Sanotaan että itse en antaisi tälle pelille parhaan toimintapelin titteliä millään, mutta Game Awards nyt on tehnyt typeriä ja kyseenalaisia ratkaisuja siitä asti kun alkoi kulkea nykyisellä nimellään. Toisena esimerkkinä sanoisin että tämä peli on myös vahvoilla sitten, kun Steam käyttäjät alkavat äänestämään palkinnoista loppuvuonna. Vuosi itsessään ei ole vielä puolessa välissä, mutta Helldivers on tullut rytinäillä maihin ja vaikka itse en pelistä pidäkään erityisesti, niin en ihmettele jos se menestyy palkintogaaloissa.

Yhteenveto

Helldivers II tuo mieleen yhden jos toisenkin pelin ja elokuvan, mutta sieltä löytyy myös oikeasti omiakin juttuja, lähinnä pelattavuudessa. Ylhäältä päin kuvattu räiskintä on vaihtunut kolmannesta persoonasta kuvattuun räiskintään, mutta pelin murhaava vaikeus on niin vahvasti läsnä että moni soulslikekin kalpenee vertailussa. Pelin nojaa todella selvästi moninpeliin joten soolopelaajilla on edessään vaikeat ajat. Moninpelinä kokonaisuus on joka tapauksessa parhaimmillaan ja useampi vaikeustaso tarjoaa sisältöä monenlaisilla pelaajille ja suuri määrä muuttujia tarjoaa jotakin, minkä vuoksi taistella. Jos Super Maan demokratia propakanda ei riitä.

Vaikka Helldivers 2 onkin nostettu melkoiselle jalustalle, niin omalla kohdalla hyvin vaikeaa nähdä tätä yhtenä vuoden parhaista peleistä. Se ei ole missään nimessä huono, mutta tuntuu todella yliarvostetulta siinä mielessä mitä kaikkea se lopulta tarjoaa.

 

+ Toiminta suurella määrällä muuttujia

+ Paljon tapettavaa

+ Tyylikäs ulkoasu

 

+/- Vaikeustaso

+/- Moninpeli

 

- Ei tarinatilaa tai vastaavaa

- Niukasti oikeaa vaihtelua

- Armoton soolopelaajille

 

Arvosana: 6,9

 

Erinomainen

 

Helldive%20%281%29.jpg?1714138806

Vähän Destinyä, vähän Starship Troopersia ja aavistuksen verran Remnant II:sta.