Black%20Mirror.jpg?1558212236

Ei mitään Telltale Games tasoa, mutta kelpaa

 

 

Musta peili on graafiselta tyyliltään erittäin hieno, kauhumausteinen seikkailupeli. Yleisessä tunnelmassa on ripaus Lovecraftia ja Poeta, mutta sitä olisi saanut olla aika paljon enemmänkin.

 

PlayStation Now

 

 

Pimeys katsoo takaisin

Aluksi tämä toi hieman ajatuksia Black Mirror sarjasta ja aika pian graafinen ulkoasu tuo jotenkin mieleen Telltale Gamesin peleille tyypillisiä vivahteita. Yhtä sarjakuvamainen ulkoasu ei ole, mutta tiettyä maalausmaista otettu hahmoissa ja ympäristöissä on, mikä antaa pelille erittäin toimivan ulkoasun. Leikit pimeydessä kestävät viiden jakson verran ja yhden jakson läpäisee noin tunnisssa. Black Mirror on siis aika lyhyt peli, mutta sen tarina on kokonaisuutena oikein toimiva ja vaikka monia asioita olisi kaivannut todella paljon, niin tämä ei ole Telltale peli, tämä on synkkä fantasiasävytteinen kummitustarina jossa pimeys on kaikkialla.



Paljon vähemmän mitä aluksi luulee

Hyvin pian kun pelissä pääsee liikkumaan niin huomaa että kyseessä on erittäin klassinen seikkailupeli ohjattavuus. Se on vähän kömpelö ja nopeat liikkeet nyt eivät ainakaan onnistu. Ympäristössä on asioita joita voi tutkia, mutta näitä on aika vähän ja ne tuntuvat loppuakohden vähenevän, joten ei niistä nyt paljoa iloa ole. Pääpaino on enemmänkin pelin tarinassa joka etenee varsin nopeasti. Erilaisissa tilanteissa voi vähän päättää mitä vastaa, mutta vaihtoehtoja on usein vain pari, eikä valinnalla ole paljoakaan väliä oikeastaan missään kohtaa. Black Mirror ei ole "kirjoita oma tarinasi" peli. Se on enemmänkin valmiiksi kirjoitettu kauhutarina jota pelaaja sitten hiljalleen käy läpi.

Ajoittain vastaan tulee pulmaosuuksia joista osa on hyvin simppeleitä kun taas osaa saa yrittää parikin kertaa ennenkuin onnistaa. Muutamissa kohdissa kuolemakin saattaa korjata, mutta suurelta osin peli on hyvin simppelisti etenevä tapaus. Isoin osa ajasta saattakin kulua siihen kun pelaaja yrittää pähkäillä että mitä missäkin kohtaa pitäisi tehdä jotta pääsisi tarinassa eteenpäin. Pelin tarina kuitenkin sijoittuu sen verran pienelle alueelle että loputtomasti aikaa siihen ei mene.

Se mikä ehdottomasti eniten tässä pelissä rasittaa, ovat latausajat. Ne eivät nyt ole mitenkään järkyttävän pitkiä, mutta sen verran pitkiä että ne alkavat ärsyttää. Se mikä kuitenkin tekee niistä niin pahoja, johtuu siitä, että niitä tulee vastaan todella usein. Aina kun vaihda aluetta, latausruutu ja niitä tulee helposti monta lyhyen ajan sisään.


Murhamysteeri vai kummitusjuttu?

Aivan alussa kun tarina alkaa se, vaikuttaa erityisen lupaavalta. Todella synkkä asetelma tuo mieleen hieman Baskervillen koiraa ja muutenkin kokonaisuudesta herää paljon kysymyksiä. Mutta se on vain alustus.

Tarina seuraa David Gordonia, joka isänsä kuoltua saapuu sukunsa kartanolle jossa tapaa niin isoäitinsä, perheen hovimestarin kuin asianajajankin. Heti alussa pelistä saa tietynlaisen kuvan että kyseessä on jonkinlainen jännitysnäytelmä ja muutenkin peli antaa tiettyä "House on the Haunted hill" viboja, murhamysteeriä ja kummitastarina astelemaa kenties. No jokainen vetäkööt omia johtopäätöksiään että mitä pelistä ensimmäiseksi tulee mieleen. Hiljalleen tarina alkaa avautua enemmän ja enemmän kun suvun historia alkaa avautumaan Davidille.

Tarinallisesti peli etenee nopeasti ja hahmot toimivat ihan hyvin. Tarinassa on aika vähän porukkaa joten sitä kautta luvassa on kokoajan sellainen tietty pienen piirin leikki jossa heti alkaa epäilyttää että kuka tässä porukassa vielä jossakin kohtaa oikeasti aiheuttaa ongelmia. Uusia hahmoja astuu kuvaan ensimmäisellä puoliskolla tarinaa, mutta hyvin nopeasti kaikki tarinan henkilöt tulevat tutuiksi ja pian ollaankin jo lopussa.

Koska tarina on isoin juttu pelissä, niin on parasta jättää valtaosa pelin kuvioista ja peliosuuksista hämäränpeittoon. Välillä vastaan tulee toistuvia tapauksia, pidä nappia painettuna, rämpytä tai yritä pitää piste ympyrän sisällä tattia liikuttamalla. Isoa osa pelistä on kuitenkin liikkumista talossa, usein kynttilän valossa ja tarinan avaamista.


Potentiaalia enempäänkin

Musta peili on kokonaisuutena erittäin tunnelmallinen kauhusävytteinen seikkailupeli. Sen kauhu on pääasiassa psykologisempaa sorttia mistä itse pidän todella paljon. Sellainen halpa "jump scare" tyylinen säikyttely kun ei ole erityisen toimivaa. Muutamia sellaisiakin kohtauksia on, mutta pääosa pelin kauhusta on tunnelmassa, asetelmissa ja siinä, mitä on tapahtunut ja mitä voi tapahtua. Varsinkin aluksi peli on erittäin vahvasti tunnelmallinen, kun pelaaja pääsee vapaasti liikkumaan säkkipimeässä kartanossa jossa kynttilä on ainoa valonlähde.

Paketissa on tiettyjä vivahteita Edgar Allan Poen tarinoihin ja vähän HP Lovecraftia, mutta sitä olisi voinut olla enemmänkin. Muutankin tuntuu että pelissä on aluksi todella lupaavia asetelmia, mutta ne tuntuvat jäävän sivuun aika nopeasti. Ympäristö, aikakausi ja niistä muodostuva tyylikkyys ovat todella hienoja, mutta pelillisesti luvassa on aika vähän. Kun paketin pelaa läpi noin viidessä tunnissa ja uudelleenpeluuarvoa ei oikeastaan ole nimeksikään, niin kyllä siitä jää vähän halpa vaikutelma.

Black Mirror on vähän sellainen tapaus josta saa irti ihan hyvän tarinan, mutta pelattavuus on lähinnä paikasta toiseen liikkumista ja usein aika turhien puzzlejen tekemistä. Tuntuu kuin kaikki pelaaminen olisi vain tarinan tiellä. Tarina on kaikkine kliseineen ihan hyvä, mutta kun se on niin suoraviivaisesti kerrotu eikä perustu pelaajan valinnoille, niin Telltale Gamesin pelejä paljon pelanneet, eivät tästä paljoa iloa saa.



Yhteenveto

Black Mirror on helppo peli, mutta idea onkin kokea tarina jonka peli tarjoaa. Tarina on ihan hyvä, mutta ulkoasu ja tyylikkyys ovat vielä parempia. Tunnelma on oikein hyvä, mutta pelattavuus on kuin tarpeetomalta tuntuva lisä. Seikkailupelityyliin luvassa on paljon harhailua, esineiden etsimistä ja puzzlejen selvittämistä.

Kokonaisuuten peli pitää sisällään hyvän tarinan upeassa ulkoasussa. Hahmot ovat hyvin tehtyjä, kuullostavat erittäin hyviltä, mutta pituudeltaan peli on aika nopeasti läpi viety ilman uudelleenpeluuarvoa. Täyttä hintaa tästä ei missään tapauksessa kannata pulittaa. Mutta PlayStation Now jäsenyyden hankkineiden kanattaa ehdottomasti käydä tämä tarina läpi.

 

+ Erittäin hieno ulkoasu ja sen luoma tunnelma

+ Hyvä, vaikkakin nopeasti koettu, tarina

+ Asetelma

 

- Paljon haahuilua ympäriinsä

- Ei merkittäviä valintoja tai muuta vastaavaa

- Latausajat

 

 

Arvosana: 6,5

 

Erinomainen