Turhan monen pelin kohdalla huomaa, että jos ihan muutamat asiat olisi tehty toisin, niin peli olisi merkittävästi parempi. Monien pelien kohdalla huomaakin, että pelistä pitää aika paljon enemmä, kuin ehkä pitäisi, huomioiden miten paljon puutteita pelissä oikeasti onkaan, jos ihan rehellisiä ollaan. Tämä korostuu etenkin kun puhutaan vanhemmista peleistä.

 

 

 

Aika usein tulee huomattua että peleistä löytyy paljon sellaisia pientä säätöä vaativia seikkoja, joiden korjaaminen tekisi peleistä merkittävästi parempia. Pian päästäänkin niihin tapauksiin, joista itse haluaisin pitää paljon enemmän kuin oikeasti pidänkään ja joiden kanssa joutuu hieman jopa antamaan isoja puutteita anteeksi, koska peleissä vain sattuu olemaan jotakin sen arvoista.

Monien kohdalla, pidän pelistä ehkä jo nyt vähän liikaa, ottaen huomioon miten paljon niistä löytyy heikkouksia sillä osan näistä peleistä lukee omiin ehdottomiin suosikkeihin. Niiden kanssa on silti vähän sellainen fiilis, etä niistä haluaisi pitää vielä enemmänkin.

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Star Wars Jedi: Fallen Order

Tästä pelistä todella tykkää, mutta siinä on monia parannuksen paikkoja aina pomotaisteluista alkaen. Fallen Order on kuitenkin ehdottomasti yksi parhaita Star Wars pelejä koskaan.

 

Assassin's Creed IV: Black Flag

Sarjan parhaimmistoa jonka päätehtävät kuitenkin jättävät toivomisenvaraa ja kyllä peli muutenkin tuntuu helposti todella ähkyä aiheuttavalta, johon viimeisimmät pelit sarjassa todella tuntuvat pyrkivän.

 

Dragon Age: Inquisition

Itseääntoistava, vaikkakin todella mielekäs kokonaisuus joka on kehittänyt sarjaa juuri oikeaan suuntaan. Parempi säännöstely olisi kuitenkin ollut hyvä paikka aloittaa parantelu.

 

BloodRayne 2

PS2 aikakauden tuote joka ulkoisesti ei ole mitenkään heikko vieläkään, mutta jonka pelattavuudessa huomaa, että ajanhammas on käynyt kiinni.

 

Iron Man

Yksi näitä elokuvapelejä joka on ollut oikeilla jäljillä ja tuonut lisää sisältöä pelimuodossa. Mutta joka ei ole perusasioiden kanssa ollut tarpeeksi huolellinen.

 

24. 24 the Game

PS2:n suurimpia ja aliarvostetuimpia klassikoita jossa montaa erilaista, todella hyvin tehtyä pelimekaniikkaa. Ehdottomasti yksi näitä pelejä josta on jäänyt todella hyvät muistot. Niistäkin huolimatta pelissä on monia sellaisia asioita joita olisi voitu tehdä merkittävästi paremmin ja pidemmälle. Pituutta saisi olla enemmän ja peli voisi muutenkin olla hiotumpi kokonaisuus. Mutta kaltaisten joukossa se on ehdottomasti yksi niitä pelejä joka jäänyt hyvin positiivisesti mieleen monilla tavoilla.

23. Incredible Adventures of Van Helsing

Diablotyylinen pelattavuus jättää toivomisenvaraa aika monissa asioissa. Tavaramäärä on överi, vihollismäärä on överi ja pelissä on valtavasti sellaisia pieniä huomioitavia asioita. Siitäkin huolimatta kyseessä on ehdottomasti onnistunut tapaus tunnelmallisuudessaan ja ideassaan. Tätä ideaa olisi vain voitu viedä pidemmällekin ja hioa merkittävästi enemmän jotta pelistä pystyisi nauttimaan paremmin.

22. Star Wars: Jedi Knight II - Jedi Outcast

Tähtien Sota peli joka todella on aikakautensa tuote. Tässä on monta todella hyvin tehtyä osuutta, mutta siinä on myös runsaasti sellaisia asioita jotka eivät vain nykytasolla tunnu kovin hyvältä. Tästä syystä tämän pelin kanssa ongelmallista on se, että koska peliä ei ole itse pelannut kun se oli uusi, siitä on haastavaa nauttia samalla tavalla kuin monista vanhemmista peleistä, joita pelasi silloin kun ne olivat uusia.

21. Lord of the Rings: War in the North

Uskomattoman hyviä ideoita yhdistelevä, joskis helposti aika monotoniseksi ja puuduttavaksi menevä toimintapeli. Toteuus on todella upea ja pelissä on paljon laadukkaita puolia. Sen suurimmat heikkoudet korostuvat kuitenkin siinä peruspelattavuuden toistossa ja moninpelin tarpeettomassa korostamisessa. Yksinpelinä tämä peli kun tuppaa helposti olemaan tarpeettoman turhauttava muutamissa ratkaisevissa paikoissa, mikä on suuri sääli sillä juurikin tälläiset pelit toimivat monesti todella hyvin.

20. Overlord II

Itse valitsen juurikin tämän kakkosen koska siinä tuntuu että pelin olisi pitänyt kehittyä merkittävästi enemmän ja tehdä runsaasti parannuksia isoon kokonaisuuteen. Siis samalla aikaa tämä on se parempi peli, koska siinä on tehty parannuksia. Mutta Overlordin tapauksessa tuntuu että pelistä olisi saanut paljon enemmänkin irti, jos siihen olisi oikeasti panostettu paljon enemmän ja huolellisemmin.

19. 007: Everything or Nothing

Ehkä se paras Bond peli jota olen itse koskaan pelannut ja tarinallisessa mielessä todellinen viimeinen Pierce Brosnanin Bond seikkailu. Tässä pelissä on paikoittain enemmän tyyliä kuin monissa elokuvissa. Suurin ongelma on siinä, että tämä peli ei ole ikääntynyt hyvin, minkä takia siitä voi olla aika tuskallista nauttia nykyään. Peli näyttää ihan hyvältä, mutta sen ohjattavuus on todellakin PS2 aikakauden tuote niin hyvässä kuin pahassakin. Pääasiassa siinä tarkkuudessa se ikä tuntuu.

18. Primal

Tarina ja kahden päähenkilön välinen kemia ovat ehdottomasti pelin parasta antia jota ei vain voi olla korostamatta tarpeeksi. Siksi onkin harmillista että pelissä on paljon todella laahaavia hetkiä ja tietyt kentät tuntuvat olevan venytettyjä aivan liian pitkälle. Pelattavuudessa on monia sellaisia puolia jotka heikentävät kokonaisuutta, mutta Primal on ehdottomasti sellainen peli jossa on juurikin sellainen omanlaisensa viehätys, vaikka pelissä on myös merkittäviä heikkouksia.

17. BloodRayne

Aikakautensa tuote, varsinkin pelattavuudessa, kuten monet muutkin listalla. BloodRayne on sellainen peli jonka kanssa todella huomaa sen, että nykyään peli tuntuu tälläiseltä "vähän niin ja näin" tapaukselta. Graafisesti se on ihan hyvä, tunnelmallisesti ja ideallisesti myös, mutta se toteutus toiminnassa on vähän, no, niin ja näin. Lähitaistelu on lähinnä kiva lisä ja tulitaistelustakin puuttuu sitä jotakin. Mutta tämä on ehdottomasti sellainen peli, jota olisi sen ilmestymisaikoihin varmasti pelannut enemmänkin.

16. Warhammer: End Times - Vermintide

Suurin ongelma on se itseääntoistavuus. Siis tästä pelistä saa aika paljon irti, varsinkin säännösteltynä. Pelissä on aika paljon sellaisia asioita jotka kaipaisivat parantamista, mutta todella monet tyylillisest ja tunnelmalliset ratkaisut ovat tässä pelissä enemmän kuin onnistuneita ja juurikin niiden vuoksi pelistä haluaisi pitää todella paljon enemmän. Tässä pelissä on todellakin sitä jotakin, vaikka kokonaisuus onkin helposti saman toistoa kyllästymiseen asti ja vähän ylikin.

15. Legend of Spyro: Dawn of the Dragon

Tarinallisesti trilogia toimii varsin hyvin, mitä siinä nyt on muutamia vähän kyseenalaisia ratkaisua. Pelattavuudessa tilanne on hyvin samankaltainen. Peliä on rajoitettu aivan liikaa ja muutamia asioita toisetaan pelin pituuteen nähden aivan liikaa niin pomovihollisissa kuin peli-ideoissakin. Dawn of the Dragon yrittää monia asioita, mutta kokonaisuutena se kärsii tälläisestä lastenpelirakenteesta, jossa ollaan monesti aika laiskahkoja. Siitäkin huolimatta kokonaisuudesta pitää ja siitä haluaisi pitää merkittävästi enemmänkin.

14. The Last of Us Part II

Siitä tarinasta ei vain pääse yli eikä ympäri. Sanotaan nyt jälleen kerran että se päätös on tarinan heikoin osa. Tämä kaikki olisi vain voinut olla niin paljon paremmin tehtyä. Joelin kuolema olisi pitänyt olla erilainen, Mannyn kuoleman olisi pitänyt olla erilainen, eli sellainen kuin Norahin. Abby pääsi liian helpolla eikä Dina ollut myöskään kovinkaan hyvä hahmo ja liian suuressa osassa. Tämä on harmillista sillä heti kun mennään pelattavuuteen ja rytmitykseen ja tarinan kokonaisuuden kertomiseen, niin tämä peli tekee kaiken paremmin kuin monet muut.

13. Cyberpunk 2077

Ei sitä nyt voi kieltää etteikö tämän pelin kanssa olisi tehty todella kyseenalaisia ratkaisuja. Tarinallisessa mielessä varsinkin tuntuu että kokonaisuuden olisi pitänyt olla niin paljon parempi. Kyllähän se näkyy pelattavuudessakin yleistä tunnelmaa unohtamatta ja sekin on vielä jäävuoren huippua. Eniten tämän pelin kanssa nyppii se, miten paljon mahdollisuuksia tässä pelissä oli, ja miten vähän niitä oikeasti käytettiin. Suurimpia pettymyksiä pitkään aikaa, mutta silti siitä jotenkin pitää ja haluaisi pitää enemmänkin.

12. X-Men Origins: Wolverine

Ehdottomasti sellainen peli joka ottaa elokuvan ja tekee monet asiat merkittävästi paremmin, lisäten paljon omaa mukaan. Tosin kaikki siitä omasta ei ole kovin positiivista, muutama juonikuvio on roskaa. Suurimmat ongelmat pelin kohdalla kuitekin keskittyvät siihen miten itseääntoistavaa pelaaminen on. Kohtauskesta toiseen pelissä tehdään samoja juttuja uudestaan ja uudestaan mikä kyllä syö sitä nautinnollisuutta. Mutta kaikki tämä on sellaista tekemistä, mikä on hauskaa ja joka on tehty sillä tavalla, mitä Wolverine todella ansaitseekin. K18 tasoa hurmeisella otteella.

11. Teenage Mutant Ninja Turtles: Mutants in Manhattan

Turtles pelit ovat sitä tasoa, että niissä on oitis sitä jotakin. Tästä syystä on todella surullista miten vähän Mutants in Manhattan todella tekee. Peli on aivan liian itseääntoistava, harmillisen lyhyt ja silti jotenkin niin pitkä että siihen ehtii mennä maku. Mukana on paljon hyviä ideoita, mutta meno menee usein täydeksi hosumiseksi, koska mitään ei ole kunnolla viety loppuun asti. Pelattavuudessakin huomaa että kokonaisuudesta puuttuu se viimeistely ja pelaamisesta tulee aivan liian äkkiä, aivan liian puuduttavaa. Se on erityinen sääli, koska monella tavalla pelissä on hyviä ideoita, joita ei vain ole toteutettu tarpeeksi hyvin. Unohtamatta että kyseessä PS4 peli, ei PS2.

10. Transformers

Yksi niitä pelejä josta on paljon hyviä muistoja ja peliä arvostaa niin paljon, koska sitä tuli pelattaua paljon PS2 aikakaudella, kun Transformers: Armada oli todella kova sana. Siksi onkin todella harmillista että pelissä on menty liian realistiseen suuntaan eikä monia sarjan parhaita tyyliseikkoja ole tehty mitenkään toimiviksi. Voimalinkki ei auta toimintaa yhtään eikä pelissä ole juuri sellaista värikästä räiskettä ja näyttävyyttä. Mutta se mikä oikeasti tekee tästä pelistä nykyään niin tuskallisen on se ohjattavuus ja yllättävän korkea vaikeus. Mutta ensisijaisesti ohjattavuus, etenkin kun pitäisi olla tarkka.

9. Lord of the Rings: Aragorn's Quest

Oli sitten kyse PS2 tai PS3 versiosta, tämä peli olisi kaivannut paljon enemmän huolellisuutta. Kolmosen kohdalla se on ehkä paljon näkyvämpää, sillä kyseinen peli on tehty niin paljon isommaksi ja silti samalla aikaa turhankin tiivistetyksi. Graafinen ulkoasu saisi olla parempi ja toiminta saisi olla sulavampaa. Move ohjattavuus on tietysti yksi suuri riskitekijä, mutta tarinallisesti kokonaisuus luo todella hyvän asetelman, josta ei sitten vain ole otettu tarpeeksi irti. Monissa tilanteissa tuntuu että peli on liikaa lapsille suunnattu ja sellaisenaankin, liian huolettomasti ja huolimattomasti tehty. Tästä olisi saanut irti niin paljon enemmänkin.

8. Gwent: Witcher Card Game

Suurimmat ongelmat tämän pelin kanssa ovat siinä, mitä Gwent oli minipelimuodossa, mitä Gwent oli betan alkuaikoina, betan loppuaikoina ja millainen peli on sitten valmiina. Nämä ovat sellaisia asioita jotka ovat olleet yhtä vuoristorataa ja lopullinen versio, saattaa olla näistä kaikista heikoin, vaikka siinä puolensa onkin. Thronebreaker on hyvä esimerkki korostomaan miten paljon parempi tämä peli joskus oli. Gwent on erittäin hyvä esimerkki siitä, että joskus beta on valmista peliä parempi. Se on sääli, sillä vaikka tästä pelistä vieläkin pitää, niin se ei ole enää sitä ysin tasoa, vaan seiskan tasoa.

7. Marvel's Avengers

Suuri pettymys ja silti sellainen peli josta syystä tai toisesta pitää. Rautamiehellä, kapteeni Amerikalla ja Mustalla Leskellä pelaaminen on todella hauskaa, peliin on panostettu ja MCU pelejä ei ole tällä tasolla mitenkään paljoa. Ongelmallista tässä kaikessa on kuitenkin se, että pelattavuudessa kaikki menee nopeasti itseääntoistavaan suuntaan eikä todellista variaatiota nimeksikään. Tämän pelin kanssa huomaa todella hyvin millainen rutto tälläiset live service / games as a service pelit voivatkaan olla. Mutta suuria ongelmia löytyy myös monista pelillisesti ratkaisuista koska hyviä pomovihollisia on aivan liian vähän, vaihtelua on aivan liian vähän kokonaisuudesta jää sellainen rahastuksen maku, sillä potentiaalia selvästi on, sitä ei vain osata käyttää.

6. Spawn: Armageddon

Graafinen ulkoasu ei ole sieltä parhaasta päästä, mutta vähät siitä, kuten on useasti todettu ja tullaan edelleen toteamaan. Tämän pelin kohdalla aika pienillä, mutta ratkaisevilla toiminnallisilla muutoksilla olisi päästy todella pitkälle. Toiminta on mielekästä ja näyttävää, aseita on kivasti erilaisia ja kun tätä kaikkea olisi hiottu kunnolla eteenpäin, olisi tämä peli varmasti ollut yksi aikansa parhaita hack n slash ammuskeluja. Ne ovat niitä pieniä asioita jotka todella ratkaisevat ja kantaisivat todella pitkälle.

5. Dragon Age: Origins

Tämän pelisarjan kanssa on päästy todella pitkälle, sillä heti Dragon Age II paransi tämän pelin suurimmat heikkoudet. Päähenkilöllä ei ole dialogissa ääntä mikä on lähemmäs anteeksiantamatonta, koska Mass Effect oli jo ilmestynyt ja siinä oli. Se kertoo omasta mielestäni pihiydestä/laiskuudesta pelintekijöiden puolelta. Toinen iso asia on toiminta, sillä taistelun reaaliaikaisen ja vuoropohjaisen taistelun välimallia oleva hybridi ei ole sieltä parhaasta päästä, seikka jonka kanssa ollaan menty merkittävästi eteenpäin, kun katsoo Dragon Age: Inquisitionia. Dragon Age: Origins on myös hahmo grafiikoiltaan aika kehno, mutta aikakautensa tuote.

4. Star Wars: Knights of the Old Republic

Voisin melkein suoraan toistaa mitä edellisessä kohdassa jo sanoin. Tämän pelin suurimmat ja lähemmäs ainoat todelliset merkittävät heikkoudet ovat todella huono taistelusysteemi ja sitä kautta todella kehno toiminta, sekä se että päähenkilöllä ei ole dialogiääntä. Tämän taistelusysteemin jälkeen osaan itse arvostaa oitis enemmän DAO:n taistelusysteemiä. Dialogiratkaisun voi antaa mennä aikakauden ongelmaksi, toisin kuin Dragon Age: Originsin kanssa, mutta taistelun heikkouksien kanssa on hyvin vaikea elää.

3. Van Helsing

Itse pidän tästä pelistä aivan liian paljon, huomioiden miten kehnosti se on toteutettu. Graafinen ulkoasu on sivuseikka, mutta toiminta on se isoin ongelma. Tässä ollaan pyritty olemaan Devil May Cry, mutta ei silti ole otettu tarpeeksi vaikutteita kyseisestä mestariteoksesta. Tämän pelin kanssa olisi riittänyt parempi taistelusysteemi ja sitä kautta lähemmäs kaikki olisi oitis paremmin. Monella tavalla tämä on todella elokuvan pohjalta tehty peli, nopeasti tehty kaiken lisäksi. Mutta parempi taistelu olisi jo kantanut todella pitkälle.

2. Divinity II: Ego Draconis 

Tästä ideasta olisi saanut irti paljon, paljon enemmänkin, jos siihen olisi panostettu enemmän ja huolellisemmin. Pelissä on niin paljon hyviä ideoita, joista vain osa on tehty todella hyvin. Tämän lisäksi vain DLC:n kanssa kokonaisuus on täysin valmis. Tämän pelin tyyliseikoissa on muutama asioita jotka olisi voitu tehdä paremmin, kuten se että lohikäärme olisi lohikäärme eikä traaki. Mutta pelattavuudessa on myös aivan liikaa sellaisia asioita jotka olisi pitänyt tehdä paremmin. Pelissä on paljon vaikeuspiikkejä ja ohjattavuuskin kaipaisi parantelua eikä pelihahmon ääninäyttely sekään olisi pahitteeksi. Siltikin, tämä on sellainen peli josta tykkää, mutta tämä on vielä enemmän sellainen peli, josta todella haluaisi pitää niin paljon enemmänkin.

1. Dragon's Dogma

Päähenkilölle ääninäyttely on se isoin juttu, mutta yleisesti pelin ulkoasu voisi myös olla vähän parempi puhumattakaan siitä, miten tarinaa pelissä kerrotaan. Graafinen ulkoasu nyt ei itseäni niin haittaa, mutta se on se yleinen ote mikä pelissä on moninpaikoin niin puolivillaisesti tehty, että se harmittaa. Toiminta pelissä on todella hyvä, vaikkakin kiipeily on vähän turhaa kikkailua ja sekoitusta taisteluun. Muutenkin fantasiamaailma on todella upea ja laajuutta pelissä myös riittää. Mutta se johtuu siihen kompastuskiveen, eli fast travelin rajoittamiseen. Vain tietysti paikoista vai teleportata muualle ja tämä vain hidastaa peliä. Mutta kyllä se tarinankerronnan parantaminen ja ääneen puhuva päähenkilö olisivat kantaneet jo todella pitkälle.