CTR 2

 

 

Crash Team Racing on edelleen se paras rallipeli mitä löytyy ja Crash Bash oli PS1:llä yllättävän hyvä partypeli. Rumble ei ole lähellä kumpaakaan, vaan yrittää tehdä jotakin ihan omaa juttuaan. Monet asiat toimivat, mutta sitten on iso liuta sellaisiakin asioita, jotka eivät isommin toimi ja kaipaisivat enemmän tai vähemmän säätöä.

 

 

 

 

Crash Ryhmä Rähinä

Itsellä ei tätä peliä kohtaan ollut juuri mitään odotuksia, eikä ollut erityisesti suunnitelmissa edes kokeilla. Mutta kun vaikuttaa siltä (ainakin vielä) että alkavana lohikäärmeen vuotena ei ole tulossa uutta Spyro peliä (vaikka Reignitedissa pieni vihjaus olikin) niin tämä on uusinta uutta, jossa Spyrokin on mukana. Pelistä huomaa kyllä, että siinä on mukana hyviä ideoita, mutta siinä näkyy samoja heikkoja ratkaisuja mitä parissa muussakin moninpelissä on tullut vastaan.

 

Pussimäyrä Crash ja paljon tuttuja naamoja

Crash Bandicoot 4: It's About Time oli yritys herättää Crash Bandicoot pelisarja uudelleen eloon NSane Trilogian vanavedessä ja vaikka itse enemmänkin haluaisin nähdä Spyro the Dragon sarjan paluun, niin kyllä Crash Bandicoot toimii myös. It's About Time, tosin ei hirveästi toiminut, ei tarinallisesti, eikä pelattavuudellisesti sillä se ei onnistunut millään tavalla vangitsemaan samaa tasohyppelyn, huumorin ja tarinallisuuden yhteispeliä, mitä Crash Bandicoot: Warped, onnistui tekemään ja Crash 4 selvästi pyrkii olemaan suoraa jatkoa kyseiselle pelille. Crash Team Rumble, on erilainen tapaus, sillä se on pelkkä moninpeli, kokonaan oma juttunsa, mutta tehtynä täysin Crash Bandicoot 4:n tyylillä ja hahmoilla. Lisää on myös tulossa, sillä kun itse kokeilin peliä vasta hiljattain, oli Spyro the Dragon, Elora ja Ripto liittyneet joukkoon jo jonkin aikaa sitten.

Iso juttu kokonaisuudessa ovat tutut hahmot, sekä yksi aivan uusi hahmo, Catbat, joka on helposti yksi omia suosikkeja pelattavista hahmoista. Kaikki hahmot on toteutettu hienosti ja pelattavuudessa kokonaisuuteen on saatu todella hyvä ote sillä jokainen hahmo tuntuu omanlaiseltaan. Toiset ovat hyvin lennokkaita ja pystyvät etenemään paikasta toiseen hyvin helposti, kun taas toiset ovat hyviä taistelussa muita hahmoja vastaan. Tätä sitten maustetaan edelleen varusteilla joita jokaisella hahmolla voi olla yksi kappale.

Koska peli on täysi moninpelikokemus, tulee siinä vastaan välittömästi yksi pelin suurimmista ongelmista, nimittäin epätasapaino. Peli ei isommin erittele pelaajia kokemuksen perusteella, kuten hyvät moninpelit tekevät, vaan tason 10 pelaaja, voi olla vastakkain tason 50, tai korkeampi, pelaajien kanssa mikä on melko epäreilu asetelma, sillä enemmän pelanneet ovat pelissä parempia, koska osaavat erilaiset jipot ja tekniikat paremmin, hahmoista puhumattakaan. Koska molemmissa tiimeissä on neljä eri pelaajaa, on täysin mahdollista että tiimit ovat isona kokonaisuutena tasaisia, mutta ilman merkittävää kommunikointia, on kaikki täysin sattumasta kiinni, että onko tiimi hyvä vai ei. Itse olen vain pyrkinyt pelaamaan omaa roolia isommin edes välittämättä siitä mitä muut ryhmäläiset tekevät ja välillä se toimii, välillä taas ei. Tämä on niitä pelejä josta saisi paljon enemmän irti tiimichatilla, mutta se ei ole pleikkarilla erityisen houkutteleva idea, eikä muutenkaan, useista syistä. Pelin tasapainottomuus pelaajien valinnasa on kuitenkin iso ongelma ja tuttu juttu Crash Team Racingista, jossa mitään hyvää tasapainoitusta ei ollut, eikä edes paikallispeliä useamman pelaajan kanssa. Tässä en ole sitä edes kokeillut. Yksi syy tähän tasapainottumuuteen saattaa olla myös pelaajien määrä, joka lienee aika vaatimaton. 

 

Areenataistelua ja hedelmien keräämistä

Mitään tarinaa pelissä ei ole, vaan kaikki perustuu kahteen eri pelimuotoon joissa kummassakin yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää, että prosesseista selviää. Pääasiallinen pelimuoto on areenalla käytävä wumpakilpa jossa kumpikin tiimi yrittää kerätä toista tiimiä nopeammin 2000 wumpahedelmää. Hedelmiä on ympäri kenttää ja isona haastena kokonaisuudessa on ryhmän keskinäinen toiminta, sillä pelkkää hedelmien keräämistä peli ei ole, koska taistelu on isossa osassa myös. Hahmot voivat vahingoittaa toisiaan ja sitä kautta hidastaa vastustajan hedelmien keräämistä. Apuna tässä on sekä pelihahmojen varusteet, mutta myös kentissä olevat tehostinlaatat, jotka pystyy aktivoimaan keräämällä reliikkejä ja sitten viemällä niitä paikoilleen. Sekä heldelmiä että reliikkejä voi kantaa mukanaan vain tietyn määrän kerrallaan ja jos hahmo tyrmätään, tai tämä putoaa kentältä, menettää tämä kaikki hallussa pitämänsä esineet. Tietyt hahmot ovat erittäin hyviä pisteiden keräämisessä, kun taas toiset hahmot erittäin hyviä keräyspaikkojen puolustamisessa, tai vaihtoehtoisesti, pisteiden kerääjien torjumisessa.

Jokaisessa kentässä on omat haasteensa ja mahdollisuutensa, mikä on valtava osa pelin vaihtelua. Osa kentistä on simppeleitä ja melko vaarattomia kenttähasardien suhteen, kun taas osa on paljon haastavampia liikkumisessa ja tavaroiden keräämisessä, puhumattakaan mahdollisista hasardeista. Osa kentän vaaroista on täysin pelaajien aktivoitavissa, reliikkejä keräämällä ja niillä pelaajat voivat heikentää vastustajien joukkuetta. Yleensä avattavissa on simppeleitä 5 reliikin laattoja joista saa jonkin simppelin tehosteen auttamaan jokaista liittolaista, jos nämä kulkevat laatan kautta. Sitten on vähän tehokkaampia, vajaan 10 reliikin laattoja joilla saa yleensä jonkin aluefektin joka haittaa vihollisten toimintaa ja viimeisenä on kentän pääefekti, joka vaatii 20-30 reliikkiä, vaikuttaa välittömästi kaikkiin liittolaisiin tai kaikkiin vihollisiin, joskus alueella ja on aktiivinen jonkin aikaa. Tämä kannustaa keräämään myös reliikkejä, sillä monesti näillä saa valtavan edun. Viimeisenä osana kenttäkokonaisuutta ovat timanttilaatat, jotka aktivoimalla pystyy sitten tehostamaan omaa hedelmäkerrointa hetkellisesti ja niiden aktivoiminen on kokonaan oma taistelunsa jossa omat taktiikkansa ja yhdistettynä pelaajien kantamiin varusteisiin ja hahmojen omiin juttuihin, saadaan kokonaisuuteen nopeasti todella paljon muuttujia, jotka pitävät pelin melko omanlaisenaan, mutta myös vaihtelevana.

Toisena pelimuotona on estejuoksu jossa neljä pelaajaa yrittää ryhmänä kerätä tarvittavan määrän pistelaattoja, samalla kun radalle tulee kokoajan enemmän esteitä ja aika tikittää. Itse kokeilin tätä pelimuotoa pari kertaa eri hahmoilla, mutta se ei napannut samalla tavalla, sillä pääpelimuodossa ovat ne mahdollisuudet avata ne parhaat hahmot.

 

Vieraileva tähtenä lohikäärme Spyro

Tutut hahmot ovat erityisen tärkeitä vaihtelumielessä ja kaikki hahmot tuntuvat aika omanlaisiltaan ja kaikilla on omat hahmoluokkansa, selkeyttämässä kokonaisuutta. Pelissä on kolme eri ryhmää hahmoja, joissa on tällä hetkellä neljä eri valittavaa hahmoa ja kaikilla on omanlaisensa pelattavuus. On pisteiden tekijöitä (scorer), kuten Crash ja Spyro, sitten on torjujia (blocker) kuten Dingodile ja Ripper Roo, sekä viimeisenä tehostajia (booster) kuten Coco Bandicoot ja Neo Cortex.

Pisteiden tekijät ovat nopeita ja heidän tarkoituksensa on kerätä mahdollisimman paljon hedelmiä joilla matsi sitten voitetaan. Aluksi on vain Crash, mutta avattavissa ovat myös Tawna ja Catbat jotka saavat kasvamassa määrin lisää liikkuvutta. Tawnalla on tartuntakoukku ja Catbat lentää (pystyy hyppäämään ilmassa useamman kerran), heidät saa avattua tekemällä paljon pisteitä. Todellisena tähtenä tässä ryhmässä on kuitenkin Spyro, jonka saa avattua erilaisella tavalla ja jolla pelaaminen on kuin suoraan Reignited trilogiasta. Spyro juoksee nopeasti ja liitää rajoittamattomasti, mikä tekee hänestä erittäin hyvän pisteidentekijän. Oma pelaaminen ei ole isommin ollut roolipohjaista, vaan hahmopohjaista sillä siihen asti kunnes sain Spyron avattua, pelasin pisteidentekijöillä, koska kiinnosti katsoa että millainen Catbat on, ja hän on helposti yksi pelin parhaita hahmoja.

Torjujat taas ovat pisteidentekjöitä kömpelömpiä mutta ovat ominaisuuksiensa ansiosta paljon kyvykkäämpiä lähitaistelussa ja alueiden suojelemisessa. He voivat toimia kuin maalivaahdit, mutta sillä erotuksella että voivat tehdä sitä myös vastustajan päädyssä. Selvä ero heidän ja pisteiden tekijöiden välillä on pääasiassa hahmokohtaisissa suunnittelupuolissa, sillä kummatkin voivat tehdä kummankin roolia, mikä tarkoittaa että taistelussa torjuja ei automaattisesti voi pisteidentekijää.Tehostajat taas ovat jotakin näiden kahden väliltä sillä he ovat heikompia kuin torjujat ja hitaampia kuin pisteidentekijät, mutta he ovat ominaisuuksiensa suhteen hyvin monipuolisia ja toimivat parhaiten yhdessä toisen hahmon kanssa, tai yhteistoiminnassa kenttähasardien kanssa.

Viimeinen monimutkaistaja ovat varusteet joita pelaaja voi valita ennen matsin alkua. Eri varusteet tukevat erilaista pelityyliä sillä yhdellä saa kerättyä enemmän pisteitä, toisella valloitettua tai suojeluta timanttiruutuja, tai omaa "maalia" ja yhdellä sää luotua esteitä vihollisille. Kaikilla tehosteilla on omat hyöytynsä ja rajoitteensa ja tärkeää olisikin että pelaajat voisivat jollakin tavalla kommunoida että mitä aikovat. Tämä ei kuitenkaan ole pleikkarilla mitenkään helppoa, toisin kuin PC:llä monissa moninpeleissä, mikä oitis heikentää tätä kokonaisuutta merkittävästi. Rumble ei ole suoraan huono peli, se on paikoitellen todella hauskaa pelattavaa, mutta moninpeliä ei ole isona kokonaisuutena tehty erityisen hyvin, koska siitä välittyy niin paljon sellaisia asioita, joita siitä ei todellakaan saisi ja siitä puuttuu monia sellaisia asioita, jotka tekisivät siitä paremman. Voi olla se kehittyy vielä, mutta tällä hetkellä se tuntuu peliltä, joka voisi ja jonka pitäisi olla paljon parempikin.

---

Yhteenveto

Crash Team Rumble on monella tavalla suhteellisen vaatimaton peli, mutta todella hienon näköinen sellainen joka tapauksessa ja hahmoja on todella vaikuttava määrä pelattavissa ja avattavissa. Muutenkin pelissä on useita muuttujia jotka tarjoavat erilaisia mahdollisuuksia, mutta ne eivät poista sitä tosiseikkaa että loppuviimeksi peli on nopeasti aika itseääntoistava ja sen ylivoimaisesti suurin ongelma on siinä, että peli ei isommin jaottele pelaajia kokemuksen mukaan, mikä voi nopeasti tehdä ryhmistä todella epäreiluja. Tämän lisäksi moninpelissä on aina riippuvainen muista pelaajista, joten oma hyvä pelaaminen ei useinkaan riitä, jos muut tiimissä eivät tiedä mitä tekevät. Pelissä on kuitenkin kivasti mahdollisuuksia, vaikka sitä ei olekaan osattu tarpeeksi hyvin laittaa moninpelimuotoon.

 

+ Hahmoissa on oikeasti eroja

+ Spyro ja Crash

+ Useita erilaisia muuttujia

 

- Muut pelaajat

- Melko itseääntoistavat pelimuodot

- Usein epäreilu tiimikooste

 

Arvosana. 6,5

 

Erinomainen