Nimi joka jää oitis mieleen ja herättää mielenkiinnon

 

Legendary on yksi niitä pelejä jonka pitkään ajattelin jäävän sellaiseksi, jota en koskaan pääsisi pelaamaan, vaikka se yhteen aikaan vaikutti varsin kiinnostavalta. Kun peliä sitten lopulta pääsin pelaamaan, niin kyllähän sen idea on erittäin hyvä, mutta toteutus ontuu jokaisella mahdollisella tavalla ja kokonaisuus jää perusräiskinnäksi.

 

 

 

Legendaarinen

Legendary on kaukana legendaarisesta pelistä, eikä nimi erityisen hyvin edes kuvaa peliä tai sovi sille. Tämä on pitkään ollut yksi niitä pelejä jota todella olisin halunnut pelata, lähinnä nimen takia, mutta myös siksi, koska tässä päästään ottamaan yhteen erilaisten mytologisten ja vähemmän mytologisten hirviöiden kanssa. Koska kokonaisuus on kaikilla tavoilla enemmän tai vähemmän puolivillaisesti toteutettu tai muuten vain sen sorttista, että se jättää hyvin paljon toivomisenvaraa, niin mitään erityistä ei tämän pelin kanssa kannata odottaa. Kyllähän tämän nyt pelaa, mutta ei sitä erityisemmin voi suositella eikä sitä isommin varmaan muistelekaan enää myöhemmin. Tosin, sain todella hyvään hintaan Steamista Halloween alen aikaan.

 

Pandoran lipas ja eurrooppalaisen fantasian hirviöt

Aluksi pelaajalle tarjoillaan prologi slideshow jossa vähän annetaan taustoja sille, mitä pelin alussa tapahtuu. Charles Deckard on ammattimainen varas, joka saa toimeksiantonaan varastaa mytologinen Pandoran Lipas museosta. Kun Deckard pääsee lippaalle, hän jostakin syystä päätyy avaamaan lippaan ja kuten vanha taru kertoo, kaikki lippaassa ollut pääsee irti. Tosin se mitä lipas vapauttaa maan päälle, on hyvin kauakana siitä, miten se monien kreikan mytologian tarinoiden mukaan on. Tämän lippaan avaamisen jälkeen maan päällä alkaa liikkua hyvin ei kreikkalaisia hirviöitä kuten ihmissusia. Kyllähän niitä perinteisempiä kreikkalaisessakin mytologiassa nähtyjä petoja tulee vastaan, kuten aarnikotkia, jotka jostakin syystä on nostettu lähemmäs nimikkohirviöiksi tässä pelissä.

Tarinassa Deckard sitten alkaa taistelemaan hirviöitä vastaan samalla kun kaksi kilpailevaa salaperäistä organisaatiota ottaa yhteen, kumpikin havitellessaan lipasta, joka on myös jättänyt polttomerkin Deckardiin, ja sitä kautta mies on saanut varsin erikoisia taikavoimia, jotka tosin eivät tarjoa samanalaista varmaa taisteluvalmiutta mitä tuliseet tarjoavat. Tarina ei ole erityisen hyvä eikä koko Pandoran lipas astelema sekään yksinkertaisesti toimi. Tarina on niin kliseinen, väkiväinen ja todella mielikuvituksettomasti koottu, että se on unohtaa hyvin nopeasti eikä sen aikanakaan erityisemmin saa kiinni mistään kiinnostavasta. Hahmot ovat tylsiä, Charles Deckard kärjessä on aika tylsä vähäsanainen pukumies, joka taisteluun liittyessäänkään ei vaihda varustustaan. Huomattavasti suulaampi hahmo, Vivian Kane, on samalla myös merkittäväsi kiinnostavampi. Tämä yleinen tylsyys ja keskinkertainen toteutus näkyy selvästi pääroisto LeFeyssä, sekä kaikissa tylsissä kertakäyttösivuhahmoissa. Tarina nyt on vain syy taistella hirviöitä vastaan, mutta siihen olisi silti voitu edes hieman panostaa.

Tästä asetelmasta tulee väkisinkin vähän sellainen olo, että tässä nyt yritetty saattaa yhteen kaksi erilaista mytologiaa, jotka eivät kuulu yhteen. Siis en suoraan ole kumpaakaan vastaan, mutta tässä kohtaa tuntuu että olisi pitänyt valita toinen. Joko Pandoran Lipas ja sitten siihen kulttuuriin kuuluvia hirviöitä kuten minotauruksia, gorgorneita, kentaureja ja miksei myös niitä griippejä (aarnikotkia). Siis God of War sarjasta olisi aivan hyvin voinut ottaa tyylillistä mallia, ilman että sisällyttää pakettiin, omasta mielestä, huomattavasti parempia hirviöitä. Jos taas olisi haluttu laittaa pelaaja räiskimään ihmissusia, vampyyreitä, aaveita, peikkoja ja lohikäärmeitä vastaan huomattavasti pohjoiseurooppalaisemmassa tunnelmassa, niin sitten olisi pitänyt etsiä toisenlainen suunta. Sitten jos on vain haluttu koota yhteen klassissia hirviöhahmoja ympäri Eurooppaa, isommin rajaamatta, niin olisi voitu edes keksiä toinen katalyytti, Pandoran Lippaan sijaan. Siitäkin huolimatta, se on ongelmista pienimpiä, sillä sentään ei ole huono, se on idean käyttö, mikä tässäkin tapauksessa aiheuttaa niitä ongelmia.

 

Perusräiskintää eikä mitään muut

Kun pelin yleistä pelattavuutta alkaa miettiä, niin kyseessä on niin perusräiskintä kuin ajatella saattaa. Positiivista on sentään se, että pelattavuus ei ole suoraan huono, sillä ammuskelu ja liike toimii tämän aikakauden mittapuulla siinä missä monissa muissakin peleissä. Aseita on pistoolista haulikkoon ja erilaisiin sarjatuliaseisiin, varalla palokirves. Deckard voi käyttää myös hirviöistä jäävää energiaa taikuuteen, kuten itsensä parantamiseen, mikä on helposti se hyödyllisin. Hän voi myös työntää paineaallolla vihollisia kauemmas, mutta tämä on valtaosan ajasta aivan turhaa, sillä tuliaseet tuottavat merkittävästi enemmän vahikoa ja ovat se luotettavin tapa päästä eroon kaikesta mitä ympärillä pyörii. Ihmisviholliset taistelevat vastaan aivan toisella tavalla, koska käyttävät aseita. Hirviöt taas käyvät kimppuun. Ihmissudet ovat niin sanottuja perustyylisiä hirviöitä, ne ovat suhteellisen nopeita ja ketteriä, päästen lähemmäs minne vain ja raapivat lähietäisyydellä. Keijukaiset ovat rasittavia pikkupaskiaisia jotka lentevät ympäriinsä ja ovat haavoittuvaisia vain kiinteässä muodossa, mikä on erittäin ärsyttävää koska valtaosan ajasta ne ovat "aavemuodossa". Tämä vain parina esimerkkinä, sillä pelin edetessä vastaan tulee myös astetta erikoisempiaki vihollisia.

Peruspelattavuus ei juuri muutu mihinkään. Pelaaja pystyy kantamaan kahta asetta yhtä aikaa, ammuksia on runsaasti aina johonkin aseeseen eikä vihollisten määrä ole oikeastaan missään kohtaa erityisen överi. Haasteellisesti pelissä on muutama todella tyypillisiä järeästi haastavampia pätkiä mitä muutoin, mutta kokonaisuutena Legendary on aika hyvin tasapainoitettu peli. Se ei kuitenkaan tarkoita että pelin taso siitä mitenkään erityisemmin nousisi, sillä parempia räiskintäpelejä on vaikka kuinka eikä tässä pelissä ole oikeastaan mitään sellaista, mikä tekisi siitä niin erikoisen, että sitä oikeasti olisi syytä pitää erityisenä tapauksena. Samanlaista perusoimintaa saa miltein mistä tahansa muustakin räiskintäpelistä. Pelin yleinen rytmitys ei sekään mitenkään ihmeellinen ole ja välillä mukaan on änkeemällä ängetty näennäistä vaihtelua, kuten tiettyjen palasten ampumista, ovien avaamista hitaasti sun muuta.

Se mikä kuitenkin lopullisesti tuhoaa kaiken mitä pelissä ikinä saataisiin aikaan, on yksi pelinrikkova bugi, joka tekee pelin läpäisyn mahdottomaksi. Siis ilman selvää säätämistä jota edes kokenut pelaaja ei välttämättä osaa ajatella, saati sitten toteuttaa ilman ohjetta. Tämä on anteeksiantomaton virhe jonka jälkeen pelin lopullista arvosanaa voi oitis repiä alaspäin astetta enemmän ilman huonoa omaa tuntoa. Tälläiset virheet kun eivät koskaan saisi päästä läpi, vaikka ne voikin korjata kikkailulla, mutta siinä on jo aivan liikaa vaivaa.

 

Erittäin hyvä idea, jota ei ole osattu käyttää

Erilaisten fantasiahirviöiden tuominen räiskintävihollisiksi on omasta mielestäni hyvä idea. Erilaisia zombiammuskelupelejä, tai avaruuden hirviöiden ammuskelua on vaikka kuinka paljon, mutta tälläisiä tuntuu olevan merkittävästi vähemmän, ainakin ensimmäisen persoonan räiskinnöissä, kun ollaan kiinni nykyajassa. Itsellä ei ainakaan tule oitis mieleen muita joissa pääpaino olisi juurikin tässä. Siitä syystä on todella sääli, että peli on jäänyt näin mitäänsanomattomaksi ja harmaaksi kokonaisuudeksi jossa erittäin hyvältä vaikuttava idea on mennyt näin pahasti päin helvettiä ja siinä samalla on hassattu myös todella hyvä pelin nimi.

Eräs todella typerä seikka on myös siinä, että vaikka peligrafiikka on aika hienoa, niin paikoitellen hirviögrafiikka ei ole samaa tasoa. Ihmissudet varsinkin ovat todella tökerösti tehtyjä, juurikin sellaisia halvan näköisiä, kuin monissa b-luokan kauhuelokuvissa jossa susi ei näytä edes sudelta. No niin paha tilanne ei ole, mutta kyllä ne erot ovat sen verran selkeitä, että ne väkisinkin pistävät silmään joka kerta, mikä vain korostaa sitä, miten vähän tähän peliin on siis ihan oikeasti panostettu. Se että jotakin paperilla näin hyvää onnistutaan todella hassaamaan, saa aika vivahiseksi. Siis tavallaan tätä peliä kohtaa oli jotain odotuksia. Nimi nyt ei tietenkään ole takuu mistään, mutta se kuullosti todella hyvältä. Idea on paljon parempi, mutta sitä ei vain ole osattu käyttää sitten yhtään. Tälläisiä pilipaliräiskintöjä on todella paljon ja ainakaan pelattavuudessaan Legendary ei ole huono, sitä pystyy pelaamaan, se ei ole rikkinäinen ja paketti on sen verran tiivis, että siihen ei täysin tylsisty sen noin +5 tunnin aikana joka pelin kanssa kestää.

Vaikka peli päättyykin tilanteeseen joka voisi olla enemmän kuin vain lupaava jatko-osalle, niin pelin yleinen toteutus on niin heikkolaatuinen, että ei ole ihme, ettei tämä peli koskaan muuttunut pelisarjaksi. Ne hyvät ideat eivät kauas kanna jos niitä ei ole osattu pelattavuudessa käyttää edukseen millään tavalla. Perusräiskintä on perusräiskintää ja jää nopeasti keskivertoa paremmankin räiskinnän alle.

---

Yhteenveto

Legendary on kelvollinen räiskintäpeli. Ohjattavuus voisi olla jämptimpi vastaanottavampi sillä perusräiskintää enempää tästä ei millään samaa. Idea fantasiahirviöiden kuten ihmissusien ja aarnikotkien käyttö on todella hyvä idea, mutta siitä ei ole osattu ottaa oikeastaan mitään irti. Ulkoisesti peli on kelvollinen mutta tarina on todella oudosti suunniteltu eikä sovi pelin yleiseen tyyliin, tai ei ainakaan tue sitä. Voisi sanoa että oli osa-alue pelissä mikä tahansa, siihen olisi voitu panostaa niin paljon enemmänkin.

 

+ Fantasia tyyli räiskinnässä

+ Perustoimiva pelattavuus

+ Tiivis paketti

 

- Hirviögrafiikka ei vastaa muuta grafiikkaa

- Perus tylsää räiskintää ilman mitään omaa

- Tarina ei toimi

- Pelinrikkova bugi ennen loppuhuipennusta

 

Arvosana 3,0

 

Pettymys