Täydellistä peliä ei olekaan eikä tulekaan, aina on jotakin missä voisi parantaa. Monia heikkousia voi kuitenkin sivuuttaa. Nyt listataan parhaimpien pelien huonoimmat puolet

 

 

 

Siitä saisi vaikka ihan oman listansa, kun alkaa miettiä että mitä tarvitaan huippupeliin. Nyt ei aleta listaamaan huippupelin raaka-aineita, vaan poimimaan ne huonoimmat puolet niistä parhaista peleistä. Erittäin hyvissäkin peleissä on jotakin, mikä syö niiden loistavuutta. Joissakin peleissä on ongelma on jatkuva, kun taas toisissa se voi olla vain yhdessä hetkessä. Kaikki käy.

Yksi heikkous per peli ja pelisarja, joissa pelit ovat selviä jatko-osia (ne tuppaavat perimään tiettyjä heikkouksia)

- Joissakin peleissä niitä huonoja puolia on monia, mutta yleensä yksi nousee selvästi muiden yli. Voidaan mainita pari esimerkkiä jos heikkouksia on monia.

Nyt ei mennä järjestyksessä paras peli ensin tai suurin heikkous ensin, enemmänkin näiden kahden yhteisvaikutus. Kuinka hyvä peli on kyseessä ja kuinka suuri heikkous on kyseessä.

Jotkut heikkoudet voivat olla sellaisia, että niitä on muissakin peleissä.

Ideana on myös se että nyt poimitaan vähän selkeämpiä heikkouksia kuin esimerkiksi: Vähän epätarkka ohjattavuus jne. Huonojen puolien pitää olla oikeasti sellaisia jotka haittaavat vielä useamman pelikerran jälkeen, sillä ohjattavuus esimerkiksi on sellainen asia johon helposti sopeutuu.

 

EPÄKUNNIALLISIA KUNNIAMAININTOJA

 

Itseään toistavat päätehtävät - Assassin's Creed IV: Black Flag

- Siinä ei ole mitään mieltä että päätehtävissä pitää kerran toisensa jälkeen seurata ihmisiä, hyvin varovasti.

 

Pistooli on ihan lelu - Darksiders

- Mitään vahinkoa tällä ei saa aikaan, vaikka sillä voikin ampua vihollisia.

 

Hyppimisen ja laskeutumisen kömpelyys - Transformers

- Muutamia kohtia löytyy joissa pitäisi laskeutua liidosta tarkasti, tai tehdä pikkutarkkoja hyppyjä. Ei tule onnistumaan.

 

Mystique ja John Wrath - X-Men Origins: Wolverine

- Tämä on todella typerä ratkaisu ja helposti yksi kaikkien aikojen huonoimpia romansseja pelihistoriassa. Puhumattakaan että tässä pilataan yhtä aikaa sekä Mystique että Night Crawler.

 




24. Bloody Mary - Wolf Among Us

Crooked Man oli loppuviimeksi todella hyvin käytetty roisto, mutta tavallaan jäin kaipaamaan vihollista joka olisi ollut samaa kaliberia kuin Bigby. Jälkeen päin mietittynä Bloody Maryn käyttö mahdollisti hienosti todellisen Ison Pahan Suden esille tulon. Bloody Maryä käytettiin pääasiassa pelin kovimpana roistona ja se jätti aika paljon toivomisen varaa. Tätä voisi ajatella näin, tämä olisi tarvinnut Banen kaltaisen roiston.

Tämä on aika pieni heikkous, sillä kokonaisuudessa Bloody Maryä oli käytetty hyvin pelin tunnelma ja teema huomioiden, unohtamatta Fables sarjakuvia.


23. Veren puute - Ninja Gaiden Sigma 2

Tämä on aika pieni asia mutta tyylillisesti se on todella iso, miksi pelistä on karsittu pois veri. Vastaus: Matalampi ikäraja. Olisiko ollut aivan mahdoton ajatus pitää peliä K18 pelinä ja pitää veri mukana, sen sijaan että korvaa veren violetilla "höyryllä" ja saa aikaan K16 pelin.


22. Hahmoja käytetään liian vähän - Sly 3: Konnien Kunnia

Joitakin asioita voi pelissä liikaa ja joitakin liian vähän. Tässä pelissä uutena juttuna ovat uudet ryhmäläiset joilla pääsee ajoittain pelaamaankin, mutta se pelaaminen rajoittuu ihan pariin hassuun tehtävään. Esimerkiksi Panda Kuningas on todellinen voimapesä ja hänellä pelataan muistaakseni jopa kaksi kertaa. Siis tässä pelissä on valtavasti variaatiota tehtävissä, mutta olisi ollut kiva jos uusilla hahmoilla olisi päässyt pelaamaan vähän enemmän.

Sly kakkosen laiskasti tehty viimeinen maailma on myös vahva kandidaatti sekä loppupuolen käänteet.


21. Kamera - Devil May Cry 3: Dante's Awakening

Kamera ei aina ole sieltä huonoimmasta päästä, taistelussa se toimii ihan hyvin. Mutta useissa paikoissa on tehty klassinen kardinaalimunaus. Kun kamerasuunta vaihtuu, niin samalla vaihtuu ohjaus-suuntakin. Tässä pelissä useita paikkoja joissa kameran kanssa leikkiminen tekee simppeleistä siirtymisistä hankalia. Tälläisiä kohtia tulee ajoittain myös taistelussa.


20. Jaettu energiapalkki - Teenage Mutant Ninja Turtles II: Battle Nexus

Loistopeli jossa maksimissaan neljä pelaajaa, samassa huoneessa. Kokonaisuudessaan kyseessä on yksi parhaita monipelejä joita tiedän ja josta todella nautin, vaikka sitä onkin aika vähän nakertanut. Mutta miksi ihmeessä on tultu sellaiseen ratkaisuun, että kaikki pelaajat jakavat saman energiapalkin. Tämä on oikeasti typerä ratkaisu joka ei käy edes kunnolla järkeen. Aina aiemmin kaikilla on ollut omat energiapalkit ja jos joku putoaa pelistä, niin muut voivat vielä jatkaa, nyt jos yksi mokaa kunnolla, niin kaikki kärsivät siitä.


19. Et voi hypätä - Scarface: The World is Yours

Parempi peli kuin GTA:t niin monella tavalla. Erinomaista räiskintää ja laaja maailma jossa voi todella tuntea olevansa Tony Montana. Sitten kohtaat pienoisen kynnyksen maailmassa ja huomaat että ylit et pääse vaikka mikä olisi, koska Tony ei hyppää, hän kiroaa, mutta ei hyppää. Tämän tyylisessä pelissä se, että et voi hypätä on naurettavaa ja siitä saa muistutuksen aina silloin tällöin, kun esteiden yli ei vain pääse. Samanlaisia tapauksia on muitakin.


18. Hahmon kehitys - Victor Vran

Victor Vran on uskomattoman hyvä peli mutta pitää sisällään tiettyjä heikkouksia. Aseiden kehittäminen olisi voinut olla selkeämpää ja tämä on tavallaan yksi osa tämän pelin heikointa osaa, nimittäin hahmon kehittämistä. Hahmonkehityksessä käytetään kortteja mikä on kiva idea, mutta hahmonkehitys ei vain tunnu juuri vievän hahmoa uuteen suuntaan. Aseiden kehittäminen tuntuu tuovan peliin enemmän oikeaa muutosta.


17. Game Over - Castlevania: Symphony of Night

Tässä on oikeastaan vain yksi huono puoli, se odotusaika. Kun kuolo korjaa tässä pelissä niin ensin tulee Game Over ruutu. Sitten voisi olettaa että tulee continue ruutu, vaan ei. Seuraavaksi palaat valikkoon josta sitten joudut valitsemaan aiemman tallennuksen, miksei tätä voi olla siinä Game Over ruudussa. Tässä tulee liikaa tarpeetonta odottamasti ja kun kyseessä on pleikka yksi aikakauden peli, niin sitä odottamista on.


16. Ei kestävää veistä - Last of Us

Tämän pitäisi pelin maailmassa olla sellainen pakollinen työkalu: Veitsi, kestävä ja tehokas teräase. Elliellä on sellainen, miten voi olla Joel ei hanki veistä, vaan tekee sekundaveitsiä jotka kestävät sen pari käyttökertaa ja hajoavat. Ei käy järkeen koska tämä on sellainen esine johon itse panostaisin oitis, jos maailmanloppu koittaisi.


15. Natesta on tehty huonompi lähitaistelija - Uncharted 4: Thief's End

Sanotaan että jokainen Uncharted teki jotakin paremmin kuin aiempi. Mutta jotkut asiat eivät menneet ihan samoin. Uncharted 4 on legendaarinen peli, jo nyt. Siinä on kuitenkin yksi todella iso miinus, kun sitä vertaa Drake's Deceptioniin. Nyrkkitappeluissa ei ole samaa särmää. Sanotaan vaikka näin, tässä pelissä nyrkkitappeluihin on tuotu uusi ote, realistisempi, jotkut sanovat. Itse sanoisin, että tässä pelissä, Natesta on tehty heikompi lähitaistelussa, tai sitten vastassa on paljon tyyppejä joilla on taistelukoulutusta, kävisi järkeen.


14. Et voi liikkua kun ammut - Resident Evil 4

Onhan se Ashleyn suojelu aika ärsyttävää ja niitä kohtia tulee vastaan vähän väliä, mutta se mikä itseäni eniten tässä pelissä häiritsee, on se että et voi liikkua samalla kun tähtäät tai ammut. Siihen tottuu, mutta se vain tuntuu jotenkin niin typerältä että pelihahmo ei voi keskittyä kahtaan normaaliin toimintapeliä asiaan yhtä aikaa. Tämä on jotakin missä RE6 teki suuren parannuksen.


13. Lentämisen rajoittaminen - Legend of Spyro: Dawn of the Dragon

Tässä pelissä on niitä virheitä enemmänkin, mutta kaikkein eniten oikeasti tuntuu se, kun lentämistä rajoitetaan, etenkin jos se tehdään näkymättömin seinin. Tämä luo vaikutelman siitä, että tekijät ovat väkisin halunneet tuoda lentämisen peliin, mutta eivät sitten ole viitsineet tehdä maailmaa ja tehtäviä tukemaan sitä.


12. Asiat jotka olisi pitänyt olla pelissä heti - Witcher 3: Wild Hunt

Loistopeleissä huonot puolet ovat aika mitättömiä, kuten on varmaan jo huomattu. Kaikki heikkoudet mitä tästä pelistä tulee mieleen, ovat joko todella mitättöämiä, tai sitten jälkeen päin korjattuja ja tämä jälkimmäinen harmittaa eniten. Tietyllä tavalla erilaisia isoja hirviöitä olisi voinut olla enemmänkin, eikä aina jotain arkkigriffiniä.

Pelin ilmestyessä siinä ei ollut matka-arkkuja, jonne Geralt voi laittaa tavaroitaan, joten ne tuli myytyä ja se jos mikä raivostuttaa jälkikäteen sillä monia tavaroita olisi todellakin tehnyt mieli jemmata/keräillä, mutta tavaratilaa oli vähän.


11. Taaksepäin ravaaminen - Spyro: Year of the Dragon

Tämä on sellainen juttu mitä on todella monissa peleissä, kuten myös uusissa Batmaneissa ja Darksiders sarjassa. Se ei ole hauskaa niissä, eikä tässä.

Sanotaan että tietyt osat tästä taaksepäin palaamisesta ovat ok. Sparxin kentät voi tehdä vasta kun kyseisen maailman pomovihollinen on voitettu. Tämä on ihan ok. Se taas ei ole, että yksittäisissä kentissä voi olla yksi yksittäinen osuus, jota ei voi tehdä ilman seuraavasta isosta maailmasta saatavaa liittolaista. Tämä on hyvin ärsyttävää kun pitää palata yhteen tiettyyn paikkaan, eikä voi saada kaikkia jalokiviä ja lohikäärmeen munia sillä ensimmäisellä visiitillä. Tämä on aika pieni ongelma, joka tulee vastaan vain pari kertaa, mutta joka kerta, se ärsyttää.


10. Batmobilen liikakäyttö - Batman: Arkham Knight

Pelin lopetus olisi myös mahdollinen kandidaatti ja samoin tapa jolla Banea on käytetty sarjassa koko sen ajan. Mutta tämä ongelma tulee erittäin hyvin esille usealla tavalla ja useaan otteeseen. Niin paljon että se ei ole enää hauskaa.

Batmobile olisi ollut ihan hyvä lisä peliin, jos sitä ei käytettäisi melkein kaikessa ja niin usein. Todella monet ongelmat ratkotaan lepakkoautolla ja yksi lupaavimpia 1v1 pomovihollisia, Deadstroke, on tankkitaistelu. Tämä on niitä asioita jotka tuhoavat pelejä. Onneksi Batman: Arkham Knight on kokonaisuutena niin hyvä peli, että se kestää tämän heikkouden.

Pisteet Rocksteadylle ajatuksesta ja sarjan kehittämisestä, mutta olisi hyvä tietää, että ihan kaikkia uusia juttuja, ei kannata käyttää liikaa ja tämä on äärimmäisen hyvä esimerkki siitä, kun yhtä ideaa on tuotu peliin aivan liikaa.


9. Sensurointi - Heavy Rain

Tämän olisi tarkoitus olla aikuinen peli ja pitää sisällään aivan kaikki väkivallasta seksiin. Edeltäjä Fahrenheit ei sensuroinut itseään sitten yhteen, joten miksi tämä peli tekee sitä. Sensurointi on aika sulavaa mutta kyllä se vähän pistää kun yks kaks toiminta piilotetaan tai jotakin poistetaan vaikka ennen sitä kaikki on ollut esillä. Veri on eräs aika selkeä, sitä on loppuviimeksi aika vähän niissä brutaaleimmissakin kohdissa. En nyt tarkoita että sitä pitäisi olla paljon, vaan sopivasti.


8. Hätäisesti tehdyt maailmat/osuudet - Kingdom Hearts II

Itse en nyt niin hirveästi vihaa Atlantista, että se olisi tämän pelin selvä heikkous. Itse vihaan tässä pelissä sitä, miten hätäisesti tehdyiltä tietyt maailmat tuntuvat. Tämä on sellainen puoli, mikä tulee vastaan muissakin Kingdom Hearts peleissä mutta kun kakkonen on oma suosikkini, niin nostan sen esiin tästä. Kokonaisuudessaan peli on yksi omia suosikkejani, mutta pakko sanoa että jotkut maailmat tuntuvat aika laiskasti tehdyiltä, joillakin tavalla. Toisinaan se voi olla tarinan esittämisessä ja toisinaan maailman suunnittelussa.


7. Draw - Final Fantasy VIII

Tämä on sellainen toistuva ongelma josta kuitenkin selviää ajoittaisilla draw-maratooneilla. Tämä pelimekaannikka on yksi huonoimpia koskaan, johtuen juuri siitä että se hidastaa peliä tarpeettomasti ja ottaa oman aikansa. Välillä draw tuo säälittävän vähän magiaa ja välillä se epäonnistuu kokonaan.

Tämä ei ole ihan niin paha kuin monia muu seikka, mutta rasittavan tästä tekee se, että tätä joutuu tekemään aina välillä. Tietyillä tempuilla tämän voi välttää ja loppupuolella peliä tämä voi saattaa olla jo pelkkä muisto vain, mutta varsinkin varhaisimmissa vaiheissa peliä, tästä mekaniikasta tulee pahin vihollisesi. Tämä ei olisi yhtään niin huono asia jos tämä olisi tehty helpommaksi mutta hyvin usein kun hyviä taikoja alkaa löytyä, tätä saa harrastaa kyllästymiseen asti. Ja vähän päälle.


6. Loppupuoli - Red Dead Redemption

Jälleen päästään pelimaailmaan huonoimpaan juonenkäänteeseen joka on tottakai Rockstarilta. John Marstonin kuoleman jälkeen pelaaja joutuu pelaamaan Jack Marstonilla. Jos haluat viedä kaiken aloittamasi loppuun, etkä ehtinyt tehdä sitä Johnina, niin nyt pitää tyytyä Jackiin ja se on todellakin "tyytyä". John oli erittäin hyvä päähenkilö ja odotin innolla että pääsen jatkamaan pelaamista tarinan jälkeen, tehden loppuun kaikki haasteet jne (vaikka olinkin suurimman osan jo ehtinyt tehdä) mutta sitten kaikki muuttuu ja jäljelle jää Jack, joka ei näytä tai kuullosta tosi mieheltä.

Myös äkkikuoleman aiheuttaminen veden varaanjoutumisella on huonoa, mutta loppupuolen heikkouden rinnalla se on sivuseikka.

Kolmantena huonona puolena on se typerä idea että: Kissapedot (puumat) tappavat lähes heti, mutta koirapedot (sudet) eivät. Miksi näin, siinä ei ole edes mitään järkeä?


5. Taistelumekaniikka - Star Wars: Knights of the Old Republic

Taistelu on heikko puoli myös Dragon Age: Originsissa, mutta tässä pelissä, se on vielä huonompi. Itse en saa todellista nautintoa tämän tyylisestä taistelusta joka tuntuu yhtä aikaa typerältä ja josta puuttuu tietty kontrolli. Vuoropohjainen taistelu olisi vielä mennyt mutta tämä hybridi, ei vain toimi. Se on lievästi parempi DA:ssa, mutta edelleen pelin suuri heikkous, mutta ei se suurin.


4. Pääroisto - Batman (Telltale series)

Lady Arkahm pääroistolla tuhotaan yhtä aikaa yksi klassisimmista Batman hahmoista ja tuodaan peliin roisto joka ei todellakaan pysty kilpailemaan siinä sarjassa missä ovat niin Jokeri, Kissanainen kuin Kaksinaamakin. Kun listalle listäänä vielä Variksenpelätti ja Bane, niin Lady Arkahm on surkea valinta pääroistoksi, muuten erinomaiseen peliin.


3. Blade of Galadriel DLC:n lopetus - Middle-Earth: Shadow of War

Se on käsittämätöntä miten tehokkaasti lisäsisällön lopetus pyrkii tuhoamaan pääpelin tarinan. Oma mielipiteeni on että viimeinen taistelu Talionia vastaan olisi pitänyt olla mahdoton voittaa, koska se mitä lopetuksessa tapahtuu menee ristiriitaan päätarinan kanssa ellei sitä todella alla vääntelemään. DLC:n ei IKINÄ pitäisi laittaa päätarinan juonta ristiriitaan itsensä kanssa ellei se ole koko DLC:n tarkoitus, tässä tapauksessa niin ei ole mikä osoittaa sen miten surkeasti tämä kokonaisuus on tehty.


2. Päähenkilöllä ei ole ääntä - Dragon Age: Origins

Vastaavaa on nähty ennenkin, esim Star Wars: Knights of the Old Republic tekee tämän saman asian ja kärsii siitä., mutta ei yhtä paljoa kuin taistelumekaniikastaan, mikä ei ole tässäkään pelissä järin hyvä. Mutta Dragon Age on uudempi peli ja tätä ennen oli Mass Effect jossa oli täysi ääninäyttely. Miksi tässä ei ole. Siis tämän pelin toinen selvä heikkous on se, että hahmonluonti on aika huono, mutta tämä ääninäyttelyn puuttuminen, on merkki laiskuudesta/pihiydestä. Pelissä jossa on paljon dialogia ja paljon keskusteluja, tuntuu vain jotenkin hölmötä että toinen osapuoli ei puhu mitään ääneen.


1. Grafiikka - Final Fantasy VII

Itse tuppaan sanomaan että grafiikka ei peliä tee, mutta rajansa kaikella. Graafinen ulkoasu on taistelussa oikein hyvä ja pelissä on jopa välianimaatioita jotka ovat todella hyviä. Jostakin syystä joku neropatti on kuitenkin päättänyt että tehdään tälläinen LEGO ukko / palikka grafiikka siihen osaan pelistä, jossa aikaa vietetään aika paljon. Ajan kanssa tähän tulee oma viehätyksensä, mutta se ei poista sitä tosiseikkaa että grafiikka tässä pelissä, on yksi surkeimpia mitä olen ikinä kohdannut.

Tämä ulkoasu on myös yksi niitä seikkoja mikä syö todella paljon nautintoa tämän pelin kanssa ja siksi se häviää FF8:lle parhaan FF pelin tittelin. Tämä on erittäin huono puoli siksi, että tämä grafiikka on läsnä tässä pelissä alusta loppuun asti, sitä ei voi välttää ja ajoittaiset paremmat grafiikat vain hierovat suolaa haavoihin.