Power%20Rangers%20-%20Battle%20for%20The

Tappelu peli Power Ranger hengessä

 

Power Rangerit on yksi niitä sarjoja joka oli yhteen väliin todella kova sana, vaikka monesti se ei päässytkään ihan samalla tasolle kuin vaikka Turtlesit. Mutta kyllä siihen aiheeseen liittyvät pelit houkuttavat, varsinkin kun niitä ei ole kovinkaan paljoa näkynyt. Edellinen hyvä (todella hyvä) on NES kaudelta peräisin.

 

PlayStation Now

 

 

Voimasissit: Taistelu Verkosta

Itsellä on tuo Power Ranger mytologia vähän ruosteessa, mutta aika hyvin sitä huomasi muistavansa asioita sieltä ja täältä. Tarinallisesti peli ei ole se vaikeimmin seurattava sillä erilaisia hahmoja ei ole paljoa eikä tarinakaan ole se kaikkein vaativin. Muutenkin peli on selvästi rakennettu olemaan kaksintaistelupeli verkossa. No itse en ole pelannut yhden yhtä peliä verkossa, eikä ole oikeastaan edes suunnitelmissa. Tappelupelien kanssa pelaan yleensä tarinan (jos sellainen on) sekä sitten kokeilen yhtä jos toistakin hahmoa. Trophien metsästys on mahdollista, mikäli peli on oikeasti hyvä. Tämä peli, on oikeasti hyvä.

 

Morphin Time

Tappelupeleissä on muutama erittäin tärkeä seikka ja niistä isoin on se mielekkyys. Olen pelannut montaa tappelupeliä joita ei ole millään tavalla hauska pelata koska ne eivät vain tarjoa sellaista mielekästä sisältöä mikä todella houkuttaisi jatkamaan. Battle for the Grid on tässä suhteessa enemmän kuin onnistunut sillä taistelu on todella hauskaa. Se on sopivan yksinkertaista jotta siihen pääsee nopeasti sisään, mutta pakettiin kuuluu kuitenkin aika paljon liikkuvia osia mikä tekee pelistä helposti varsin haastavan. Toiset hahmot tietysti ovat parempia kuin toiset, mutta se on pitkälti mielipide kysymys. Oma nopea suosikkini on Jason Lee Scott / Tyrannosaurus elikkä Punainen rangeri sopivan tasapainoitetulla taistelutyylillään, mutta pienellä harjoittelulla huipulle nousee myös yksi pelin hienoimmista hahmoista, nimittäin Magna Defender joka on huomattavasti Red Rangeria hitaampi, mutta vahvempi eikä lord Drakkon ole myöskään mitenkään huono ja hän on sitten astetta nopeampi hahmo. Tuntuu että jokaisella hahmolla on jotakin sellaista mikä hahmossa todella toimii, mutta jokaisessa hahmossa on myös jotakin sellaista mikä siitä puuttuu, eikä yksikään hahmo tunnu täysin ylivoimaiselta.

Avainasemassa pelin kanssa onkin kolmen hengen ryhmän rakentaminen. Pelaaja valitsee kolme hahmoa ryhmäänsä joiden välillä voi sitten vaihdella. Reserviläiset voivat joka tehdä nopeamman tukihyökkäyksen tai vaihtaa kokonaan paikkaa kärkihahmon kanssa. Hyvin rakennettu ja toisiaan tukeva tiimi onkin hyvin tärkeä sillä silloin jopa ne huonot hahmot voivat tuntua tärkeältä osalta ryhmää, kun ryhmä on hyvin rakennettu. Vaikka itse en juuri Ranger Slayerista tai Kat Manxista kummastakaan juuri pidä (pelattavuudessa) niin oikein käytettynä kummallakin on vahvuutensa.

Toiminnassa on paljon erilaisia taktiikoita joita käyttää sillä hyökkäyksiä on monta erilaista sillä jo perushyökkäyksiä on 4 ja yhdistelmähyökkäyksiä 3 joista kaksi on riippuvaisia energiamittarista, tehokas hyökkäys vaatii yhden palkin ja hahmon superliike useamman. Sitten on tietysti täysi hirvitys, nimittäin taistelukone kuten Megazord, Dragonzord tai Goldar jotka tekevät massiivista vahinkoa vihollisiin. Tätä taistelukoneen palkkia saa lisää ottamalla turpaan kun taas energiapalkkia saa myös vahingoittamalla vihollisia. Muuttujia on todella paljon ja kaikki on tehty hyvin värikkäästi, näyttävästi ja todella mielekkäästi. Pelissä on todella hauskaa katsoa mitä erikoisempia hyökkäyksiä eri hahmot pystyvät tekemään ja tärkeää onkin tietää, että millaisessa vaiheessa on järkevää käyttää mitäkin taktiikkaa. Välillä tosin tuntuu että toiminnassa ollaan menossa tiettyjen samojen taktiikoiden käyttöön uudestaan ja uudestaan, mutta siihen kaikki tappelupelit helposti menevät, joten se ei ole mitään uutta.

 

Sarjakuva tyypillisestä supersankaritarinasta

Tappelupelien joukossa Soul Calibur on omalla kohdalla se ehdoton ykkönen. Tosin viimeisin versio tästä sarjasta, Soul Calibur VI tosin petti aika pahasti usealla tavalla, vaikka tekikin myös monta asiaa hyvin. Tarinankerronnassa oltiin menty selvästi sieltä mistä aita on matalin, etenkin jos verrataan ehkä mahdollisesti Mortal Kombatin pariin viimeisimpään peliin joissa tarinaan on panostettu välianimaatioilla. Power Rangers sijoittuu näiden kahden välille. Välianimaatioita ei ole, vaan sarjakuvaruutuja, mutta isommat pätkät ovat ääninäyteltyjä. Tämä on jo valtava plussa, vaikka luvassa onkin myös näitä halpoja ruutuja täynnä tekstiä puhujan kuvalla, kuten Soul Calibur VI:ssa. Vaikkakin Power Rangers ei ole ihan niin iso juttu kuin nämä kaksi vertailukohtaa, niin se tekee pienet asiat varsin hyvin ja tutuilla näyttelijöillä.

Tyylillisesti kaikki on värikästä ja sarjakuvamaista ja ääninäyttely toimii ja tunnelmassa kaikki on juurikin sitä mitä tältä voisi odottaakin. Tarina kertoo hyvin simppelin taistelun hyvän ja pahan välillä. Tällä kertaa roiston roolissa on lord Drakkon, yksi parhaita PR roistohahmoja ja tarinallisesti hahmosta on otettu oikein hyvin irti sisältöä. Varsinaisen päähenkilön virkaa toimittavat pääasiassa Tommy Oliver ja Kimberly Hart mutta yksi jos toinenkin ottaa valokeilan vuorollaan, niin hyvät kuin pahatkin. Pelaaja voi ensin pelata sankarijoukkoa, mutta heti seuraavassa taistelussa puoli vaihtuu. Tarina ei ole se erikoisin eikä pisin, sen pelaa parissa tunnissa, mutta sisällöllisesti kyseessä on laadukas kokonaisuus Power Ranger hengessä ja tarinan aikana oppii pelaamaan yhdellä jos toisellakin hahmolla. Siinä huomaa parhaiten senkin miten erilaisia hahmot ovat pelata.

 

My%20team.jpg?1596831175

3v3 taistelu Marvel vs Capcom hengessä

 

 

Verkossa pelaaminen ykkösprioriteettina

Haasteellisesti peli on yllättävän reilu taistelupeliksi ja se voi veteraaneista tuntua ehkä turhankin helpolta, mutta itse sanoisin että tämä on yksi parhaiten tasopainoitettuja genrensä pelejä mitä olen koskaan pelannut. Siis yksi todella härski vaikeuspiikki on mukana (jakso 12) eivätkä nekään kovin hauskoja pätkiä ole missä on pakotettu pelaamaan huonolla tiimillä (kaksi samaa jotka eivät ole niitä parhaita pelata). Mutta pääasiassa pelin on jaksotettu aika reilusti. Siis välillä tulee hetkiä kun pelaaja on täysin ylivoimainen, mutta tasopainona niitä astetta haastavampiakin on luvassa, jolloin pelaaja on selvää ylivoimaa vastaan.

Heikkoudet pelissä voivat olla budjetistakin johtuvia. Power Ranger pelejä ei ole hirveän montaa tullut enkä tiedä kuinka paljon kysyntää olisi, mutta monissa paikoissa on varmasti pitänyt tehdä karsintavalintoja. No tämän pelin tapauksessa pelattavuus on tehty hyvin on tärkeää mutta tarinankerronnassa huomaa että välillä on tehty niitä karsintoja siitä laadusta. Tarina on lyhyehkö, mutta silti aika sopiva. Jos se olisi pidempi, se alkaisi tällä hahmovalikoimalla varmasti toistaa itseään. Siitä päästääkin yhteen pelin isoimmista heikkouksista, nimittäin hahmovalikoimaan. Siis sanotaan että pelattavia hahmoja on se pari kourallista, mutta itse olisin ehkä panostanut isompaan määrään. Tosin nyt puhutaan niistä, mitkä kuuluvat peliin, sillä DLC hahmoja on, mutta se ei ole sama asia. Sanoisin että jos DLC hahmot olisivat osa peliä, eli olisivat avattavia pelaamalla arcadea tai suorittamalla tarinan, niin tätä ongelmaa ei edes olisi. Siis hahmoissa on kiitettävästi vaihtelua ja rangerit ovat erilaisia, mutta nykyään tuntuu että kun vertaa, vaikkapa Mortal Kombatiin tai InJustice 2:een, niin hahmoja saisi olla enemmänkin. Tosin, tämä sama ongelma oli myös Soul Calibur VI:ssa, jossa tuntui olevan jotenkin vähänlaisesti hahmoja vaikka niitä olikin se pari kymmentä ja tässä pelissä niitä on tusinan verran. Hahmojen määrä on aika hankala asia, sillä jos hahmot ovat vain kopioita toisistaan ilman mitään omaa, niin ei sekään ole hyvä juttu.

Pelin kanssa tuntuu että monta asiaa olisi voitu viedä pidemmällekin. Perusasiat ovat kunnossa, ei epäilystäkään, mutta peli olisi voinut panostaa online taistelun sisään avattavaan sisältöön jolloin peliä olisi saattanut tulla pelattua enemmänkin. Itselläni kun ei ole juuri kiinnostusta tuohon verkossa pelaamiseen ihmisvastustajia vastaan, koska siitä on tasapainoitus lähemmäs aina kaukana ja silloin peliä pitäisi pelata aika paljon enemmän, että edes pärjää taistelussa.

 

Yhteenveto

Power Rangers: Battle for the Grid on erittäin hyvä tappelupeli, se ottaa Marvel vs Capcomin idean ja toteuttaa sen loistavasti päästen mielekkyydessä samoille tasoille kuin Soul Calibur. Värikäs ulkoasu ja hyvin tehty pelattavuus toimivat todella hyvin ja vaikka hahmoja voisi olla enemmänkin, niin erot eri hahmojen välillä tarjoavat paljon vaihtelua. Mukana on tarinakin, mikä on sitä oikeaa Power Rangers tyyliä.

 

+ Mielekästä ja monipuolista tappelua

+ Monta erilaista ja hyvin tehtyä hahmoa

+ Jämpti ja tyylikäs tarina

+ Värikäs ja näyttävä ulkoasu

 

- Pienehkö hahmovalikoima

- Muutama epäreilu tarinapätkä

- Normaalit tappelupeliongelmat

 

Arvosana: 8,0

 

Mahtava