Tämän asian pariin piti palata jo jonkin aikaa sitten, mutta ehkä nyt on viimeinkin oikea hetki. Hyviä pelejä on paljon ja kovassa vertailussa moni todella hyvä paketti jää pakostakin parempien varjoon. Vaikka itse otan vain yhden pelin per pelisarja ja genre kyseisessä sarjassa, niin siitäkin huolimatta kaikki eivät mahdu mukaan.
Spyro Reignited trilogia muistutti vahvasti siitä kuinka hyviä pelejä ensimmäisen pleikkarin aikana ilmestyi. Red Dead Redemption 2 taas on tapaus joka jälleen kerran herätti pohdintaa omalla kohdallani siitä että mikä peli sarjassa oikeasti onkaan se paras. Muutenkin alkuperäinen lista joutuu kovaan syyniin kun alkuvuodesta ilmesyy Kingdom Hearts III joka on jälleen yksi kovimpia kisaajia kaikien aikojen parhaan pelin tittelistä, vaikka se ei ole vielä edes ilmestynyt, odotukset vain on niin suuret ja jos se yltää edes edeltäjänsä tasolle, se on ylivoimainen ennakkosuosikki 2019 GOTY voittajaksi.
Tälläisiä asioita tapahtuu, varsinkin silloin kun legendaariset pelit saavat jatkoa tai jotakin vastaavaa. Koska itse pidän mukana vain yhtä peliä samasta sarjasta, silloin kun pelit ovat samaa sarjaa. Ensimmäisessä listassa oli kaksi Spyro ja kaksi Crashia, mutta ne olivat selvästi eri genreä ja oikeastaan eri pelisarjaakin (Spyro the Dragon ja Legend of Spyro). CTR nyt on selvästi rallipeli kun taas Warped on tasohyppely. Year of the Dragon on tasohyppely ja Dawn of the Dragon on toiminta.
Final Fantasy on se vaikein sarja arvioida tässä suhteessa koska se on varsinkin viimeisimpien osien kanssa muuttunut todella paljon. Oma mutu valintani on FF8 vaikka FF7 on lähemmäs täysin yhtä hyvä eikä FF4 nyt aivan jätkyttävästi jää jälkeen. Mutta 7 ja 8 nyt ovat todella samanlaisia pelejä, vaikka ne ovatkin mekaniikoiltaan merkittävästi erilaisia eivätkä ole jatkoa tarinallisesti, niin ne ovat peruspelattavuudessa niin samanlaisia, että vain toinen mahtuu mukaan.
Huomasin myös listaa kootessani että mitä kauemmas kärkipaikoista mennään, sitä epäselvemmäksi listan todellinen järjestys muuttuu. Siinä missä vaikka top 10 on suht selkeä koota, on top 50 jo todella vaikea, sillä järjestys muuttuu todella kyseenalaiseksi. Suurin syy on se, että järjestys muuttuu paljon helpommin. Varsinkin kun monet pelit tuppaavat erittäin helposti unohtumaan ja sitten kun joku onnistuu mainitsemaan niistä muutaman, menee koko lista helposti uusiksi. Mutta juuri se tekee tälläisten listojen kasaamisesta yhtä aikaa niin hauskaa, sekä haastavaa.
Lyhyt sääntökertaus:
Vain yksi peli sarjasta ja yhdestä genrestä kyseisessä sarjassa
Vain pelejä joita olen itse pelannut
Ei kokoelmia, vain yksittäiset pelit
KUNNIAMAININTOJA
Vieläkään ei ole se top 70 kasassa, mutta ehkä sitten seuraavalla kertaa...
Marvel's Spider-Man 2
Divinity: Dragon Commander
Control
Alan Wake II
Star Wars: Knights of the Old Republic
49. Dragon's Dogma
Tämä on yksi sellainen tapaus jota on aika hankala pitkässä juoksussa arvioida lyhyesti ja ytimekkäästi. Ne heikkoudet ovat erittäin selkeät, mutta siinä samalla myös ne vahvuudet tulevat hyvin esille. DD on sellainen paketti joka olisi muutamilla parannuksilla selvästi parempi peli. Mutta se tekee monet asiat paremmin kuin monet kilpailijat. Se minkä peli menettää tarinankuljetuksessa ja rakentamisessa, se ottaa takaisin toiminnassa. Pelihahmolla ei ole ääntä mikä on oitis heikkous, mutta fantasiatunnelmassa ja toiminnassa peli tarjoaa erittäin paljon tekemistä. New Game + taas tekee pelistä vieläkin hauskemman, kun voi uppoutua kaikeen uudestaan, mutta siten että tuntee olevansa todellinen legenda.
48. 24 the Game
Jack Bauer on yksi parhaita TV-sarja päähenkilöitä koskaan ja itse olen aivan valtava 24 fani. Myönnä että tässä pelissä on paljon sellaisia asioita jotka tekevät siitä vähän heikosti kilpailussa pärjäävän, mutta se miten hyvin tarina toimii ja tunnelma rakentuu on aivan omaa luokkaansa. Peliä pelatessa tuntuu kuinka hyvin se nivoutuu yhteen sarjan kanssa. Peli ei ole pelkkää räiskintää vaan mukana on paljon muitakin puolia ja vaikka mukaan mahtuu muutamia aika typeriäkin ratkaisuja epäjohdonmukaisuuksineen, on paketti kokonaisuudessaan erittäin hyvä tuotus jos alkuperäinen sarja kiinnostaa.
47. Berserk and the Band of Hawk
Tämä peli toimii omalla kohdalla juuri siksi että se yhdistää todella mielekkään pelaamisen todella hyvään sarjaan. Vihollisia kerralla kimpussa useita kymmeniä ja yhdessä tehtävässä sadan vihollisen armeija niitetään sileäksi tuosta vain. Pelattavia hahmojakin on paljon ja hahmoissa on paljon mikä tekee heistä erityisiä. Tyylikäs ja verinen kokonaisuus ja erittäin mielekäs sellainen.
46. Titanfall 2
Räiskintä joka yhdistää erinomaisen huumorin ja poikkeuksellisen mielekkään räiskinnäin yhteen. Pelattavuus on yksi parhaita ja nopeatempoisimpia räiskintöjä jossa juostaan pitkin seiniä, hypitään pari kertaa putkeen ja käytetään isoja robotteja tuhon kylvämiseen.
45. War of the Monsters
Yksi suuri yllättäjä ja se kaikki alkoi demosta. Yksi kenttä ja kaksi hirviötä. Se oli niin hauskaa että demoa pelattiin monta kertaa ja lopulta se pelikin löytyi ja se oli kaikkea sitä, mutta useammalla hirviöllä ja maailmalla. Tässä on peli joka todellakin tarjoaa kaaosta koko rahalla ja vaikuttavalla määrällä pelattavia hahmoja ja kenttiä, unohtamatta kaikkea sitä avattavaa.
44. Greedfall
Tämä on monella tavalla yllättävän onnistunut kokonaisuus. Vähän Dragon Age ja muutamaa muuta hyvää peliä ideoineen. Se missä Greedfall todella nappaa pisteet on se tyyli, sillä tämä peli näyttää erittäin hienolta ja ratkaisevilla tavoilla tehty erittäin näyttäväksi ja pelillisesti toimivaksi paketiksi. Lisäksi taistelu vetää pisteet kotiin.
43. F.E.A.R
Toimintakauhua parhaimmillaan. Pelissä osataan erittäin hyvin yhdistää ensimmäisestä persoonasta kuvattu räiskintä todella karmivaan kauhutunnelmaan, ilman että sorrutaan halpaan säikyttelyyn. Räiskinnässä erityisesti iskee ajanhidastaminen ja verinen, mutta hillitty tunnelma joka erinomaisesti korostaa sitä, miten hyvä peli onkaan kyseessä.
42. InJustice 2
Yksi näitä tappelupelejä johon on panostettu myös tarinallisesti. InJustice 2 tarjoaa kaikilla tavoilla paremmin kokonaisuuden kuin edeltäjä mitä tulee pelattavuuteen ja tunnelmaan. Hahmoja on paljon, kaikki erittäin hyvin tehty ja pelattavuus on haastavaa, mutta samalla todella monipuolista. Ehdottomasti yksi parhaita moderneja tappelupelejä.
41. Lord of the Rings: War in the North
Taru Sormusten Herrasta kirjojen maailmaan sijoittuu monta peliä ja vaikka Middle-Earth: Shadow sarja on niistä ylivoimaisesti paras, niin monet muutkin onnistuvat todella nostamaan päätään. Tämä kisa käytiin lopulta tämän ja Return of the Kingin välillä. Se miksi päädyin tähän on siinä tarinan määrässä, sillä mukaan on mahtunut valtavasti hahmoja, joita ei ole muualla juuri nähty, kuten legendaarinen Urgost. Tarina on yksi syy miksi pidän tästä todella paljon mutta sen lisäksi toiminta onnistuu kaikessa yksinkertaisuudessaan todella iskemään. Vaikka kokonaisuus muuttuu herkästi aika puuduttavaksi, se onnistuu silti tarjoamaan todella paljon todella mielekästä toimintaa jonka pariin viitsii palata uudestaan ja uudestaan, vaikka siinä olisikin ollut vielä paljon korjattavaa.
40. Soul Calibur III
Tappelupelien keisari. Vaikka Soul Calibur II onkin hyvä peli niin kolmonen on aina vienyt enemmän mukanaan. Chronicles of the Sword on heikkouksistaan huolimatta hauskaa pelattavaa ja suuri valikoima hahmoja takaa sen että pelattavaa riittää. Valtava määrä toinen toistaan parempia ja erilaisempia pelihahmoja takaa sen että tässä pelissä riittää pelattavaa ja hahmojen joukosta löytyy taatusti jotakin hyvää.
Mitä tulee tämäntyylisiin tappelupeleihin niin Soul Calibur III on todellakin se paras kaikista. Pelissä on paljon haastetta jos haluaa masteroida kaikki ja se oman hahmon luominen on myös aika iso juttu. Soul Calibur VI voisi olla haastaja, mutta sen tarinallinen toteutus on niin halvalla tavalla tehty, etenkin kilpailijoihin verrattuna, että ei onnistu.
39. Red Dead Redemption 2
Länkkäripeleistä paras, ainoana kilpailijana Red Dead Redemption. Tämä sija voisi helposti olla kumman vain. Rockstar saa harvoin aikaiseksi oikeasti kiinnostavia hahmoja mutta John Marston on sellainen ja Arthur Morgan vielä enemmäkin. Sitä kautta kummankin pelin tarina myös tuhoutuu lopussa, mutta tarjoaa sitä ennen niin paljon erinomaista toimintaa ja tekemistä sellaisissa maisemissa, että sen pystyy osittain antamaan anteeksi, mutta ei niin että peli pääsisi huippusijoille.
Westernpelien joukossa RDR on se ylivoimaisin sillä tässä pelissä yhdistyy myös tarinassa se todellinen villi länsi jossa riittää niin paljon tekemistä, että tarinaa aletaan etenemään vasta paljon myöhemmin.
38. Ghost of Tsushima
Samuraityyliä parhaasta päästä, mukana myös ninjatoimintaa. GoT on monella tavalla todella esimerkillinen peli, se tarjoaa toiminnallisessa mielessä todella paljon erinomaista sisältä ja niin tyylikkäät puitteet, että paremmaksi on haastavaa pistää jatkossa. Se mikä vetää vielä aivan omat pisteensä on se tyylikkyys mikä pelissä on läsnä niin värimaailmassa kuin ympäristöissäkin. Juurikin sellainen peli jossa Photo mode ottaa monesti vallan.
37. Darksiders Genesis
Merkittävästi erilaisen tuntuinen kuin aiemmat sarjan pelit ja ehkä siksi se erottuu merkittävästi joukosta. Pelattavuus on enemmän kuin mielekästä ja huumori on huipputasoa. Muutamat tekniset ratkaisut ovat vähän "sieltä mistä aita on matalin" mutta monella tavalla Darksiders Genesis nousee hyvin mielekkääksi kokonaisuudeksi pelata. Darksiders on siitä monimutkainen sarja, että sen eri pelit tuntuvat monesti olevan hieman eri genreä, mutta loppujen lopuksi erot ovat niin pieniä että kyllä kaikki saa mahdutettua samaan genreen. Silloin kisa on loppuviimeksi Darksidersin ja Darksiders Genesisin välillä.
36. Final Fantasy VII: Rebirth
Sarjan uudempaa suuntaa joka ei ole enää vuoropohjaista taistelua, vaikka sillä mekaniikalla pelissä ajoittain leikitäänkin. Tässä uudessa osassa sarjaa, sanoisin että toinen suuri mahdollisuus on Final Fantasy XVI, joka on todella esimerkillinen peli ja jonka tavallaan haluaisin valita tähän, sillä sen Devil May Cry tyylinen ote on vielä kauempana siitä alkuperäisestä FF tyylistä, mitä FFVII Remake sarjan pelit ovat tähän mennessä olleet. Kummankin haluaisin valita, mutta vain yhden voi ottaa, sillä ne ovat sen verran läheisiä genressään ja tyylissään, mutta myös sen verran erilaisia kuin ne klassiset FF sarjan pelit, että eivät kisaa niiden kanssa samasta paikasta.
35. BUZZ: Monstermania
BUZZ sarjassa nämä minipelikokoelmat ovat parilla tapaa hankalia laittaa parhausjärjestykseen. Kaikissa kun tuntuu olevan muutama sellainen pelimuoto joka muista puuttuu ja joka asettaa kyseisen pelin etulyöntiasemaan (paitsi Robot). Minulle se suurin kisa käydään lopulta Monsterimania ja Dinojengin välillä. Molemmissa on omat vahvuutensa mutta lopulta Monsterimania voittaa koska se on ensimmäinen jota pelasin ja johon sisältyy eniten suuria tunteita.
34. Ratchet & Clank: Rift Apart
Siinä missä Jak & Daxter sarja on suht simppeli laittaa järjestykseen, on tämä sarja hankalampi. Itselläni se on hyvin tiukka kisa Ratchet & Clank 3:n, Crack in Timen ja Rift Apartin välillä. Kaikissa on tietyt vahvuutensa vaikka päällisin puolin ja aika monelta sisäiseltäkin osalta pelit ovat todella samanlaiset. Se mikä tässä sarjassa todella vetää mukaansa on se, miten hyvin toiminta ja tasohyppely yhdistetään. Aseita on valtavasti ja niiden valtava mielikuvituksellisuus tarjoaa suuret määrät variaatiota.
33. Max Payne 2: Fall of Max Payne
Remedyn magnum opus. Tässä on peli joka on todella samanlainen edeltäjänsä kanssa, ollen myös todella erilainen. Monia asioita joita ykkösessä on, kaipaa tähän peliin, mutta se yksityiskohtien määrä ja tarinan suunnaton vahvuus ja yllätyksellisyys ovat tässä toiminnantäyteisessä noir tyylitellyssä paketissa erittäin onnistuneita. Max Payne 2 on toimanta-ammuskeluna todella näyttävä ja pelattavuudessaan erittäin mielekäs tapaus. Se on paikoin haastava, mutta kannustavalla tavalla. Vaikka peli tuntuukin ikävän lyhyeltä, se on silti ehdottomasti kokemisenarvoinen.
32. Godfather
PS2 kauden peli joka näyttää harvinaisen hyvältä, toimii pelattavuudessaan todella mainiosti ja tarjoaa loistavan kokonaisuuden tarinallisessa mielessä. Pelaajasta tulee yksi Corleonen mafiaperheen luottomies joka nousee arvoasteikolla ja todistaa monta klassista kohtausta suoraan elokuvasta. Koukuttavan pääjuonen lisäksi mukana on todella paljon pelattavaa, kun tehtävänä on ottaa hallintaansa koko New York, se pelattava ei ihan äkkiä lopu.
31. Scarface: World is Yours
Tony Montana on isoin syy miksi tämä peli koukutti niin paljon. Siinä missä Kummisetä onnistui olemaan todella omanlaisensa, ei ole kovin vaikeaa arvata että mistä valtaosa Arpinaaman ottaa suurimmat vaikutteensa. Tosin siinä missä Godfatherissa ollaan elokuvan tapahtumien armoilla, alkaa Scarface siitä mihin elokuva päättyy, poikkeuksena se, että nyt Tony Montana selviää. Tämä on yksi niitä syitä miksi todella uppouduin tähän peliin. Pelaajalla on mahdollisuus nostaa Tony takaisin huipulle ja saavuttaa kosto elokuvan tapahtumista. Siinä ohessa sitten ajellaan ja ammuskellaan mielin määrin.
30. Remnant: From the Ashes
Soulstyylinen pelattavuus, mutta kolmannen persoonan ammuskeluna. Remnant on juurikin arvattavilla tavoilla erittäin vaikea peli, mutta se on myös monilla arvattavilla tavoilla hyvin koukuttavasti rakentuva ja toimivasti koottu kokonaisuus johon mahtuu erittäin paljon hyviä ideoita ja kokonaisuutena todella toimiva pelattavuus jossa mahdollisuus moninpeliin, jolloin kokonaisuus on oitis parempi.
29. Mass Effect 2
ME sarja nyt oli pakostakin läsnä jossakin kohtaa koska tähän sarjaan kuuluu niin monta todella hyvää hahmoa ja kolmen pelin ajan jatkuva tarina kaikkine valintoineen. Tarinan lisäksi pelattavuus iskee todella kovaa onnistuen tarjoamaan erittäin hyvin nappaavan toimintakokonaisuuden usean eri hahmoluokan kautta. Pelin maailma on rikas ja täynnä tehtävää, mutta katsoi tätä peliä miten tahansa, niin kyllä ne miehistön jäsenet lopulta ovat se suurin syy miksi tämä peli toimii niin hyvin. Garrus on muuten se paras hahmo koko sarjassa.
28. Doom Eternal
FPS peli joka on nippanappa sarjansa paras. Paljon hirviöitä ja paljon aseita, eli paljon ammuttavaa. Tekee lähemmäs kaiken paremmin kuin yksikään toinen peli sarjassa, puhumattakaan että tekee sen vielä isommin ja näyttävämmin. Mutta pelisarjana Doom ei ole jäämässä kovinkaan monen jalkoihin. Sillä Doom II: Hell on Earth ja Doom 2016 on myös vahvoja todisteita siitä.
27. Batman: Enemy Within
Telltalen Batman sarjan ensimmäinenkin kausi on todella hyvä, varsinkin mitä tulee Kaksinaama tarinakokonaisuuteen ja myös Kissanainen ja suhde häneen on tehty esimerkillisesti. Mutta toinen kausi korottaa panoksia kun mukaan tulevat Bane kuin Jokerikin. Isoin syy miksi lopulta päädyin valitsemaan tämän on se päätös. Ensimmäinen kausi ei vakuuttanut lady Arkham asetelmaan, ei yhtään, se teki lähinnä vihaiseksi. Tämä kausi onnistuu alusta asti koukuttamaan aivan uudella tavalla. Vaikka tällä kertaa mukana ei olekaan Harvey Dentin / Kaksinaaman eeppistä loppuhuipennusta, niin kyllä se paikkaantuu useammalla pienemmällä hahmolla, jotka lopussa saavuttavat todella hienot puitteet. Vaikka Kissanaisen tapauksessa parhaat palat olivatkin ensimmäisellä kaudella, niin kyllä kakkoskausikin lupaavia puitteita rakensi, sääli että tämä taisi myös olla se viimeinen kausi.
26. Ninja Gaiden Sigma 2
Listan vaikein peli. Ninja Gaiden Sigma on myös varteenotettava peli ja paljon vaikeampi kuin tämä. Se minkä NGS tekee paremmin on tyyli sillä siinä pelissä veri on punaista ja sitä ei ole unohdettu. Tällä kertaa se on violettia ja raakuutta on hillitty. Mutta sen hinnalla on mukaan saatu niin monta erinomaista pomotaistelua että kakkonen on ykkönen. Vihollisrintamalla on niin monta todella hyvää vihollista että taso nousee joka kerta ylemmäs. Ryu Hayabusa on erinomainen päähenkilö ja hänellä pelatessa tuntee olevansa oikea mestarininja.
25. Punisher
Väkivaltainen, toiminnantäyteinen, synkkä ja tunnelmallinen kokonaisuus joka jatkaa tarinaa suoraan Thomas Janen tähdittämän Tuomari elokuvan tapahtumista. Ainoa oikeasti iso ongelma on siinä, miten typerästi Jigsaw hahmoa käytettiin ja miten huonosti loppuhuipennus tehtiin. Muutoin peli on todella mahtava paketti jossa pelaaja todellakin tuntee olevansa Frank Castle, mies jota kaikki rikolliset pelkäävät. Tässä pelissä pelaaja on se pahin kaikista. Aseita on paljon eikä se ammuttavakaan äkkiä lopu. Castle on todella hyvin tehty hahmo ja peli on todella onnistunut versio hahmosta ja paras heti Thomas Janen elokuvaroolin jälkeen.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.