Tämän asian pariin piti palata jo jonkin aikaa sitten, mutta ehkä nyt on viimeinkin oikea hetki. Hyviä pelejä on paljon ja kovassa vertailussa moni todella hyvä paketti jää pakostakin parempien varjoon. Vaikka itse otan vain yhden pelin per pelisarja ja genre kyseisessä sarjassa, niin siitäkin huolimatta kaikki eivät mahdu mukaan.

 

 

 

Spyro Reignited trilogia muistutti vahvasti siitä kuinka hyviä pelejä ensimmäisen pleikkarin aikana ilmestyi. Red Dead Redemption 2 taas on tapaus joka jälleen kerran herätti pohdintaa omalla kohdallani siitä että mikä peli sarjassa oikeasti onkaan se paras. Muutenkin alkuperäinen lista joutuu kovaan syyniin kun alkuvuodesta ilmesyy Kingdom Hearts III joka on jälleen yksi kovimpia kisaajia kaikien aikojen parhaan pelin tittelistä, vaikka se ei ole vielä edes ilmestynyt, odotukset vain on niin suuret ja jos se yltää edes edeltäjänsä tasolle, se on ylivoimainen ennakkosuosikki 2019 GOTY voittajaksi.

Tälläisiä asioita tapahtuu, varsinkin silloin kun legendaariset pelit saavat jatkoa tai jotakin vastaavaa. Koska itse pidän mukana vain yhtä peliä samasta sarjasta, silloin kun pelit ovat samaa sarjaa. Ensimmäisessä listassa oli kaksi Spyro ja kaksi Crashia, mutta ne olivat selvästi eri genreä ja oikeastaan eri pelisarjaakin (Spyro the Dragon ja Legend of Spyro). CTR nyt on selvästi rallipeli kun taas Warped on tasohyppely. Year of the Dragon on tasohyppely ja Dawn of the Dragon on toiminta. 

Final Fantasy on se vaikein sarja arvioida tässä suhteessa koska se on varsinkin viimeisimpien osien kanssa muuttunut todella paljon. Oma mutu valintani on FF8 vaikka FF7 on lähemmäs täysin yhtä hyvä eikä FF4 nyt aivan jätkyttävästi jää jälkeen. Mutta 7 ja 8 nyt ovat todella samanlaisia pelejä, vaikka ne ovatkin mekaniikoiltaan merkittävästi erilaisia eivätkä ole jatkoa tarinallisesti, niin ne ovat peruspelattavuudessa niin samanlaisia, että vain toinen mahtuu mukaan.

Huomasin myös listaa kootessani että mitä kauemmas kärkipaikoista mennään, sitä epäselvemmäksi listan todellinen järjestys muuttuu. Siinä missä vaikka top 10 on suht selkeä koota, on top 50 jo todella vaikea, sillä järjestys muuttuu todella kyseenalaiseksi. Suurin syy on se, että järjestys muuttuu paljon helpommin. Varsinkin kun monet pelit tuppaavat erittäin helposti unohtumaan ja sitten kun joku onnistuu mainitsemaan niistä muutaman, menee koko lista helposti uusiksi. Mutta juuri se tekee tälläisten listojen kasaamisesta yhtä aikaa niin hauskaa, sekä haastavaa.

 

Lyhyt sääntökertaus:

 

Vain yksi peli sarjasta ja yhdestä genrestä kyseisessä sarjassa

Vain pelejä joita olen itse pelannut   

Ei kokoelmia, vain yksittäiset pelit

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Vieläkään ei ole se top 70 kasassa, mutta ehkä sitten seuraavalla kertaa...

 

Dragon's Dogma

Star Wars: Knights of the Old Republic

Divinity II: Ego Draconis w/ Flame of Vengeance (Developer's Cut)

Van Helsing

24 the Game

Greedfall

Joe Dever's Lone Wolf

 




49. Legend of Spyro: Dawn of the Dragon

Itse olen todella iso Spyro fani ja se saattaa olla suurin syy siihen miksi todella pidän tästä pelistä. Trilogian loppuhuipennuksessa on kyllä paljon heikkouksia mutta jostakin syystä pystyn katsomaan näiden ohitse sillä todella pidän tarinasta, hahmoista ja tunnelmasta yleensäkin. Olen vähän sellainen pelaaja joka arvostaa hyvää tarinaa ja tämän pelin tarina on hyvä ja loppuhuipennus vielä parempi.


48. Darkness II

Todella erilainen kuin edeltäjänsä ja paljon parempi. Graafinen ulkoasu on uskomattoman hyvä, ammuskelu on hauskaa ja pimeyden voimat tekevät kokonaisuudesta juurikin oikealla tavalla erilaisen ja niin toimivan. Pistesysteemi kannustaa erilaisuuteen ja tarina onnistuu olemaan jopa varsin yllätyksellinen.


47. Call of Juarez: Gunslinger

Western pelit ovat todella iso juttu minulle. Call of Juarez: Gunslinger tuo tämä asetelman hienosti ensimmäisen persoonan räiskintään. Aseiden laataminen ottaa aikansa, mutta samalla se tuo toimintaan tiettyä länkkäritunnelmaa. Räiskinnässä peli toimii hyvin mutta oman kiinnostavan otteensa peli tuo siinä, kun Silas Greaves kertoo siitä miten hän tapasi monia lännen legendoja ja voitti heidät. Melko varmasti pötypuhetta, mutta suuri joukko lännen legendoja kyllä tuo hienosti villin lännen mukaan kokonaisuuteen.


46. Sniper Elite 4

Peli joka on erittäin tyylikäs juurikin oikeilla tavoilla. Pelissä todella tuntee olevansa tarkka-ampujien eliittiä niin monien muuttujien ansiosta ja ammuskelusta on onnistuttu tekemään erittäin mielekästä. Yhdestä ideasta on saatu kasattua erittäin onnistunut kokonaisuus.


45. Worms: World Party

Kaikista Worms peleistä voi olla vaikeaa erotella sitä omaa suosikkia mutta itselläni se on World Party koska se tuntuu kaikkein laajimmalta ja rikkaimmalta kokonaisuudelta ilman että tuntuu liian erilaiselta siihen klassiseen tyyliin nähden. Aseita on aivan valtavasti ja toiminta on juurikin sitä todellista Worms tyyliä. Valinta voisi olla myös Revolutions.


44. Bersker and the Band of Hawk

Tämä peli toimii omalla kohdalla juuri siksi että se yhdistää todella mielekkään pelaamisen todella hyvään sarjaan. Vihollisia kerralla kimpussa useita kymmeniä ja yhdessä tehtävässä sadan vihollisen armeija niitetään sileäksi tuosta vain. Pelattavia hahmojakin on paljon ja hahmoissa on paljon mikä tekee heistä erityisiä. Tyylikäs ja verinen kokonaisuus ja erittäin mielekäs sellainen.


43. Dragonball Z Budokai 3

Tämä on yksi niitä pelejä jonka helposti sekoitan Budokai Tenchaichi 3 peliin. Tämä tappelupeli pitää sisällään valtavan määrän pelattavia hahmoja ja valtavan määrän erilaisia taitovariaatioita. Goku ja Vegeta esimerkiksi voivat omata joko useita temppuja, tai sitten lähinnä muuttumisen aina vain korkeammille tasoille. Tämän pelin ehdoton vahvuus on suuri määrä taistelijoita ja valtava määrä erilaisia taitovaihtoehtoja. Ehdottomasti parhaita DBZ pelejä ikinä ja yksi parhaita tappelupelejä ikinä, rautaisen pelattavuuden ansiosta.


42. Overlord II

Erittäin hauska peli joka on monella tavalla laajempi kuin edeltäjänsä ja paljon tasapainoisempi. Peli suorastaan kannustaa olemaan paha, mutta ei poista muitakaan mahdollisuuksia ja monet ykkösen jutut ovat tällä kertaa rikkaammin toteutettuja. Oikealla tavalla erilainen ja humoristinen peli jossa Sauronilla ohjastetaan Klonkkuja.


41. Jak 3

Naughty Dog on melkeinpä laadun tae. Uncharted sarja on omasta mielestäni heidän suurin mestariteoksensa, vaikka monille Last of Us on se magnum opus. Jotkut taas vannovat Crash Bandicootin nimee. Jak & Daxter sarja on käynyt melkoisen kaaren sillä kun viimeisen ja ensimmäisen trilogian pelin laittaa vierekkäin, on ero selkeä. Tämä on lähinnä kisa kakkosen ja kolmosen välillä ja itse pidän kolmosesta enemmän sen laajemman asevalikoiman ja monipuolisemman pelattavuuden takia. Viimeisen niitin lyö se tosiseikka että Jak 3 on peli, jota on paljon hauskempi pelata, koska se ei ole vaikeustasoltaan niin armoton.


40. Ratchet & Clank 3

Siinä missä Jak & Daxter sarja on suht simppeli laittaa järjestykseen, on tämä sarja hankalampi. Itselläni se on hyvin tiukka kisa Ratchet & Clank 3:n sekä Crack in Timen välillä. Molemmissa on tietyt vahvuutensa vaikka päällisin puolin ja aika monelta sisäiseltäkin osalta pelit ovat todella samanlaiset. Se mikä tässä sarjassa todella vetää mukaansa on se, miten hyvin toiminta ja tasohyppely yhdistetään. Aseita on valtavasti ja niiden valtava mielikuvituksellisuus tarjoaa suuret määrät variaatiota.


39. Detroit: Become Human

Quantic Dream on iskee jälleen kerran. Detroit: Become Human on todella monipuolinen peli. Kolme pelattavaa hahmoa tuo tarinaan kolme eri puolta ja sitä kautta runsaasti vaihtelua, puhumattakaan siitä, että pelaajan tekemiset tai tekemättäjättämiset kaikki vievät tarinaan tiettyyn suuntaan. Pelihahmot voivat kuolla, mutta tarinan täytyy jatkua. Kokonaisuus onnistuu todella hienosti tuomaan mukaan vapautta valmiiksi kirjoittettuun tarinaan.


38. Doom Eternal

FPS peli joka on nippanappa sarjansa paras. Paljon hirviöitä ja paljon aseita, eli paljon ammuttavaa. Tekee lähemmäs kaiken paremmin kuin yksikään toinen peli sarjassa, puhumattakaan että tekee sen vielä isommin ja näyttävämmin. Mutta pelisarjana Doom ei ole jäämässä kovinkaan monen jalkoihin. Sillä Doom II: Hell on Earth ja Doom 2016 on myös vahvoja todisteita siitä.


37. Darksiders Genesis

Merkittävästi erilaisen tuntuinen kuin aiemmat sarjan pelit ja ehkä siksi se erottuu merkittävästi joukosta. Pelattavuus on enemmän kuin mielekästä ja huumori on huipputasoa. Muutamat tekniset ratkaisut ovat vähän "sieltä mistä aita on matalin" mutta monella tavalla Darksiders Genesis nousee hyvin mielekkääksi kokonaisuudeksi pelata. Voi olla että peli lähentelee samaa genreä kuin vaikkapa ensimmäinen Darksiders, mutta tuntuu silti merkittävästi erilaiselta.


36. Gwent: Witcher Card Game (beta)

Yksi niitä pelejä joka oli parempi, kun se ei ollut vielä valmis. Pelattavuus oli oikealla tavalla kehittynyt siitä Witcher 3:n minipelistä ja vaihtoehtoja oli todella paljon. Kaikilla eri ryhmittymillä oli omat vahvuutensa ja omat juttunsa ja pelkästään korttien valtava määrä mahdollisti  suunnattoman määrän erilaisia vaihtoehtoja ja variaatiota siinä, miten peliä halusi pelata. Jos voisin, niin pelaisin edelleen tätä, valmiin version sijaan.


35. Control

Remedyn mestariteos jossa yhdistetään ammuskelu ja psykokineettisten voimien käyttö todella erinomaisessa ympäristössä jossa on omalaatuinen tyyli ja maailma, joka toimii erityisen hyvin ja tekee kokonaisuudesta tunnelmallisen, toiminnallisen ja todella hauskan. Tämän lisäksi kokonaisuus on kysymyksiä herättävä ja tulkinnan varainen sekä yllättävän syvällinen ja taiteellinen kokonaisuus jossa runsaasti vielä lisää potentiaalia vaikka mihin.


34. Star Wars Jedi: Fallen Order

Yksi isoimpia yllättäjiä sillä vaikka pelissä onkin monia heikkouksia ja osia joiden kanssa on oltu todella varovaisia ja siksi jääty vähän vajaaksi niin se pelattavuus toimii erittäin hyvin. Valosapelin käyttö on todella mielekästä ja toiminnassa on sitä todellista Star Wars tunnelmaa. Peli on oikealla tavalla haastava ja kokonaisuutena se tuntuu paremmalta kuin hyvältä.


33. BUZZ: Monstermania

BUZZ sarjassa nämä minipelikokoelmat ovat parilla tapaa hankalia laittaa parhausjärjestykseen. Kaikissa kun tuntuu olevan muutama sellainen pelimuoto joka muista puuttuu ja joka asettaa kyseisen pelin etulyöntiasemaan (paitsi Robot). Minulle se suurin kisa käydään lopulta Monsterimania ja Dinojengin välillä. Molemmissa on omat vahvuutensa mutta lopulta Monsterimania voittaa koska se on ensimmäinen jota pelasin ja johon sisältyy eniten suuria tunteita.


32. Godfather

PS2 kauden peli joka näyttää harvinaisen hyvältä, toimii pelattavuudessaan todella mainiosti ja tarjoaa loistavan kokonaisuuden tarinallisessa mielessä. Pelaajasta tulee yksi Corleonen mafiaperheen luottomies joka nousee arvoasteikolla ja todistaa monta klassista kohtausta suoraan elokuvasta. Koukuttavan pääjuonen lisäksi mukana on todella paljon pelattavaa, kun tehtävänä on ottaa hallintaansa koko New York, se pelattava ei ihan äkkiä lopu.


31. Scarface: World is Yours

Tony Montana on isoin syy miksi tämä peli koukutti niin paljon. Siinä missä Kummisetä onnistui olemaan todella omanlaisensa, ei ole kovin vaikeaa arvata että mistä valtaosa Arpinaaman ottaa suurimmat vaikutteensa. Tosin siinä missä Godfatherissa ollaan elokuvan tapahtumien armoilla, alkaa Scarface siitä mihin elokuva päättyy, poikkeuksena se, että nyt Tony Montana selviää. Tämä on yksi niitä syitä miksi todella uppouduin tähän peliin. Pelaajalla on mahdollisuus nostaa Tony takaisin huipulle ja saavuttaa kosto elokuvan tapahtumista. Siinä ohessa sitten ajellaan ja ammuskellaan mielin määrin.


30. Darksiders

Asetelma on todella kiinnostava. Maailmanloppu koittaa ja pelaaja ohjaa itse Sotaa, toista ilmestyskirjan ratsumiestä. Se mikä tässä pelisarjassa todella nappaa se on kokonaisutunnelma ja asetelman tietty uudelleenkirjoitus. Vaikka se jatko-osa jatko-osalta menetetään enemmän ja enemmän, niin tässä ensimmäisessä pelissä kaikki tuntuu olevan vahvasti paikoillaan. War on todellinen voimanpesä, mutta sitä ovat monet vihollisetkin. Se tekemisen ja vaihtelun määrä on valtava ja tarjoaa todellakin miellyttävän kokonaisuuden jossa tarina toimii jopa paremmin, kuin aluksi ajattelikaan.


29. Fahrenheit

Peli jolla Quantic Dream onnistui saavuttamaan jalansijan pelimaailmassa. Yksi suurimpia yllättäjiä ja myös yksi niitä pelejä jotka eivät pelänneet välttää sensuuria, toisin kuin Heavy Rain. Fahrenheitin suurin heikkous on sen aika kömpelö ohjattavuus, mutta sen suurin vahvuus on erittäin hyvä tarina joka alkaa yksinkertaisena murhamysteerinä, paisuen aivan toisen kokoluokan eepokseksi. 


28. Lord of the Rings: War in the North

Taru Sormusten Herrasta kirjojen maailmaan sijoittuu monta peliä ja vaikka Middle-Earth: Shadow sarja on niistä ylivoimaisesti paras, niin monet muutkin onnistuvat todella nostamaan päätään. Tämä kisa käytiin lopulta tämän ja Return of the Kingin välillä. Se miksi päädyin tähän on siinä tarinan määrässä, sillä mukaan on mahtunut valtavasti hahmoja, joita ei ole muualla juuri nähty, kuten legendaarinen Urgost. Tarina on yksi syy miksi pidän tästä todella paljon mutta sen lisäksi toiminta onnistuu kaikessa yksinkertaisuudessaan todella iskemään. Vaikka kokonaisuus muuttuu herkästi aika puuduttavaksi, se onnistuu silti tarjoamaan todella paljon todella mielekästä toimintaa jonka pariin viitsii palata uudestaan ja uudestaan, vaikka siinä olisikin ollut vielä paljon korjattavaa.


27. Punisher

Väkivaltainen, toiminnantäyteinen, synkkä ja tunnelmallinen kokonaisuus joka jatkaa tarinaa suoraan Thomas Janen tähdittämän Tuomari elokuvan tapahtumista. Ainoa oikeasti iso ongelma on siinä, miten typerästi Jigsaw hahmoa käytettiin ja miten huonosti loppuhuipennus tehtiin. Muutoin peli on todella mahtava paketti jossa pelaaja todellakin tuntee olevansa Frank Castle, mies jota kaikki rikolliset pelkäävät. Tässä pelissä pelaaja on se pahin kaikista. Aseita on paljon eikä se ammuttavakaan äkkiä lopu. Castle on todella hyvin tehty hahmo ja peli on todella onnistunut versio hahmosta ja paras heti Thomas Janen elokuvaroolin jälkeen.


26. Mass Effect 2

ME sarja nyt oli pakostakin läsnä jossakin kohtaa koska tähän sarjaan kuuluu niin monta todella hyvää hahmoa ja kolmen pelin ajan jatkuva tarina kaikkine valintoineen. Tarinan lisäksi pelattavuus iskee todella kovaa onnistuen tarjoamaan erittäin hyvin nappaavan toimintakokonaisuuden usean eri hahmoluokan kautta. Pelin maailma on rikas ja täynnä tehtävää, mutta katsoi tätä peliä miten tahansa, niin kyllä ne miehistön jäsenet lopulta ovat se suurin syy miksi tämä peli toimii niin hyvin. Garrus on muuten se paras hahmo koko sarjassa.


25. Batman: Enemy Within

Telltalen Batman sarjan ensimmäinenkin kausi on todella hyvä, varsinkin mitä tulee Kaksinaama tarinakokonaisuuteen ja myös Kissanainen ja suhde häneen on tehty esimerkillisesti. Mutta toinen kausi korottaa panoksia kun mukaan tulevat Bane kuin Jokerikin. Isoin syy miksi lopulta päädyin valitsemaan tämän on se päätös. Ensimmäinen kausi ei vakuuttanut lady Arkham asetelmaan, ei yhtään, se teki lähinnä vihaiseksi. Tämä kausi onnistuu alusta asti koukuttamaan aivan uudella tavalla. Vaikka tällä kertaa mukana ei olekaan Harvey Dentin / Kaksinaaman eeppistä loppuhuipennusta, niin kyllä se paikkaantuu useammalla pienemmällä hahmolla, jotka lopussa saavuttavat todella hienot puitteet. Vaikka Kissanaisen tapauksessa parhaat palat olivatkin ensimmäisellä kaudella, niin kyllä kakkoskausikin lupaavia puitteita rakensi, sääli että tämä taisi myös olla se viimeinen kausi.