Soul%20Calibur%20VI.jpg?1582673008

Tarinoita miekoista ja sieluista

 

Kuudes Soul Calibur on aluksi monella tavalla paras sarjan osa, mutta muutamilla ratkaisevilla tavoilla se ei kuitenkaan pärjää sarjan parhaalle osalle, Soul Calibur III:lle ja tuntuu nykypäivänä todella laiskasti tehdyltä, varsinkin tarinankerronnan suhteen. Mutta tuttujen hahmojen voimin on edelleen hauskaa taistella.

 

 

 

Sielumiekan hyvät ja pahat taistelijat

Soul Calibur sarjassa itselleni tutuin osa on Soul Calibur III jota on tullut pelattua todella paljon ja ehkäpä sen takia sarjaan olenkin tykästynyt niin vahvasti. Soul Calibur IV on myös varsin tuttu, mutta se ei ollut millään tavalla yhtä hyvä kuin edeltäjänsä esimerkiksi hahmonluonnin rajoitteiden vuoksi. Soul Calibur II on hieman tuttu sillä sitäkin on joskus pelattu kun taas ykkönen ja vitonen eivät ole tuttuja juuri yhtään. Hahmovalikoima ja pelattavuuden mielekkyys ovat ehdottomasti ne osat mitkä tekevät tästä pelisarjasta taistelupelien ylivoimaisen ykkösen.

Pelattava ei ihan äkkiä lopu sillä arcade moodissa päästään hiomaan taitoja hyvillä ja pahoilla taistelijoilla, tarinatilassa päästään näkemään mihin maailman yleinen tarina on menossa ja Libra of Souls tarjoaa mahdollisen kertoa itseluodin hahmon tarinan.

 

Pelillisesti sarjan parasta antia

Soul Calibur ehdottomasti osa suosikkitaistelupelisarjani ja Soul Calibur III on edelleen se sarjan paras osa. Sanoisin että tämä kuudes on ehkä se toiseksi paras osa sarjaa. Pelattavuus on monella tavalla se ratkaiseva osa ja tässä osassa on monia todella uusia mekaniikkoja, paitsi jos ne ovat olleet osa pelisarjaa sitten Soul Calibur V:n. Ehkä se isoin uusi juttu on hahmokohtaiset superhyökkäykset jotka voi tehdä kun on tarpeeksi erikoispalkkia. Tämän lisäksi osana taistelua ovat tietenkin nopeat hyökkäykset ja hitaammat vahvemmat hyökkäykset, puhumattakaan tartuntahyökkäyksistä.

Pelimekaniikoissa on paljon mahdollisuuksia ja kombojen kerääminen on myös iso osa kokonaisuutta, vaikka se ei olekaan yhtä oleellinen osa kuin vaikka Tekkenissä. Yksi suuri osa mahdollisuuksia on myös se, että pelihahmon voi pudottaa pois kehästä. Tämä tuokin mukanaan mahdollisuuksia eri hahmoissa, sillä toisilla on paljon tehokkaampia hyökkäyksiä jotka voivat pudottaa vastustajan kehästä. Kenttäsuunnittelussa tätä osattu käyttää oikein hyvin sillä jotkut kentät ovat sellaisia että niistä voi pudottaa todella helposti kun taas toisissa se ei onnistu juuri millään. Muutenkin kenttäsuunnittelu on todella hienoa sillä ympäristöissä paljon vaihtelua, mutta se ei juuri ole mitään uutta sillä tämä on ollut aina priimaa sarjassa.

Pelillisessä mielessä toiminta ei ole juuri muuttunut suuntaan tai toiseen isossa kokonaisuudessa sillä taistelun on samalla tavalla todella hauskaa, erittäin näyttävää ja värikästä. Voisi sanoa että tämä on vielä värikkäämpi ja näyttävämpi kuin aiemmat pelit mitä voikin odottaa kun kyseessä on jo kuudes osa sarjaa. 

 

Geralt liittyy taisteluun vanhojen tuttujen joukkoon

Yksi vakio Soul Calibur sarjassa ovat vierailevat pelihahmot. Soul Calibur II:ssa oli Spawn ja Soul Calibur IV:ssa Darth Vader noin parina esimerkkinä niistä loistavista valinnoista. Tällä kertaa mukana on Witcheristä tuttu Geralt, jonka taistelutyyli on kieltämättä yksi omia suosikkejani sillä kaksi miekkaa vain näyttää niin hyvältä ja on osa myös sitä. Mukana ovat tietenkin myös monet klassiset hahmot joista Nightmare on edelleen oma ehdoton suosikkini ja pelattavuudessa todella hauska. Ulkoisesti hän on näyttänyt hienommaltakin, mutta klassinen ulkoasu on edelleen tallella. Ovathan mukana taistelussa edelleen myös Siegfried, Ivy, Raphael, Taki sekä Mitsurugi. Myös vähemmän tuttuja kasvojakin on mukana mutta monet hahmot ovat tuttuja suoraan Soul Calibur III:n ajoilta ja aiemmin.

Se mikä edelleen tekee Soul Caliburista sen parhaan taistelupelisarjan on juurikin se miten paljon sisältöä hahmojen kautta saadaan tuotua itse taisteluun. Jotkut hahmot ovat todella vahvoja kun taas toiset enemmänkin nopeita. Se mikä tekee taistelusta kuitenkin niin miellyttävää on se, että millä tahansa hahmolla pärjää mitä tahansa hahmoa vastaan sillä isossa osassa on oppia käyttämään hahmojen vahvuuksia.

Eräs pelin näkyvimpiä heikkouksia on kuitenkin se, että pelattavia hahmoja on loppuviimeksi aika vähän. Tässä kohtaa ollaan tosin tilanteessa jossa maksullinen lisäsisältö kasvattaa hahmovalikoimaa, mutta kun pelisarjan aiempi osa on hahmovalikoimaltaan suurempi, niin se ei ole hyvä merkki, etenkin kun hahmoja ei saa avattua enempää pelaamalla peliä.

Monien hahmojen ulkoinen olemus on edelleen todella uskollinen alkuperäiselle, mutta muutamien kohdalla tuntuu että ollaan menossa jo aika kauas siitä, missä joskus oltiin. Mitsurugi selvästi eniten sillä ratkaisevien muutosten kautta hän alkaa näyttää enemmän Tekkenin Jim Kazamalta, iso syy on siinä, että hän tuntuu astetta siloposkisemmalta.

 

Hahmonluontia ja muuta kivaa

Soul Calibur III on muutamien pienien asioiden ansiosta edelleen se paras osa koko sarjaa. Pelattavuudessa kuutonen on selvästi kehittynyt, mutta kun mennään siihen kaikkeen muuhun pikku kivaan niin PS2 edelleen jyrää PS4:n alleen. Iso syy on siinä, että tässä pelissä on menty halvemman ja helpomman kautta, puhumattakaan että PS2:n aikaan ei ollut rahastusta jota myös ladattavaksi lisäsisällöksi kutsutaan.

Ensimmäinen ja näkyvin osa tätä on hahmonluonti jossa luova puoli saa kunnolla tekemistä. Vieläkin hahmonluonti on aika sivuosassa sillä ilmeitä on aika vähän ja samoin erilaisia partatyylejä jne jne. Voi olla että niitä tulee lisäpaketteina sitten myöhemmin mutta kokonaisuutena hahmonluonnissa on kuitenkin todella paljon variaatiota. Mutta se ei kuitenkaan voita kolmosen omaa joka parilla tavalla oli vielä kapeampi, mutta monin tavoin silti kokonaisempi, kuten esimerkiksi siksi, että siinä oli enemmän taistelutyylejä ja sitä kautta aseita. Hauskaa hahmonluonti silti on, mutta se voisi olla tehty paremminkin.

Sitten on tarinatila joka on tarinallisessa mielessä todella hyvä yksittäisten hahmojen tarinoissa ja tarjoaa paljon sisältöä hahmoihin ja tapahtumin, mutta iso osa on tekstiä (luettuna mikä on hyvä) kun ja kuvia, kun taas kolmosessa oli "elokuvapätkiä" mikä teki siitä vielä paremman, se kaikki on poissa, koska siihen ei ole vain jaksettu panostaa, mikä on suorastaan säälittävää, sillä Mortal Kombat tekee tarinan kerronnan paljon paremmin, sillä siinä on katsottavaakin, toisin kuin tässä. Tarinallisesti silti laatusettiä mutta toteutuksessa haisee saituruus ja laiskuus. Päätarina tosin jättää suhteellisen paljon toivomisen varaa kun pelaaja ei voi valita kenellä haluaisi sen läpäistä ja Kilik ja kumppanit eivät kuulu niihin kiinnostavimpiin hahmoihin ja se on iso syy miksi ensisijainen tarinatila jättää todella kylmäksi.

Sitten on lisänä oleva Libra of Souls, joka on kuin Soul Calibur III:n Chronicles of the Swords ja siihen pätee aivan samat heikkoudet kuin kaikkeen muuhukin tämän pelin ja kolmosen välillä. Laiskuus ja saituus. Kaikki on tekstiä ja kuvia ilman mitään elävää ja elokuvallista. Erityisen naurettavaa kaikesta tekee se, että kyllähän tässä satunnaisesti on elokuvallisempaakin pätkää, joten miksi ei isoa osaa ole voitu tehdä sellaiseksi. Tarinallisesti Libra of Souls ei ole mitenkään huono, mutta siinä on aivan liian vähän moraalivalintoja, minkä takia ne tuntuvat nopealta lisältä. Chronicles of the Sword ei sekään pitänyt paljoa elokuvaa sisällään, mutta kuitenkin hieman joten tämä on väkisinkin takapakkia siihen nähden, vaikka tarinassa paljon hyvää onkin. Silti Chronicles of the Sword usean pelattavan hahmon kautta oli niin paljon parempi kokonaisuus. Mutta kyllä oman hahmon luominen ja kehittäminen on silti mielekästä, varsinkin kun sitä pelattavaa on todella paljon.


SC6.jpg?1582673006

Pelkästään nimikin kuullostaa niin hyvältä

 

Soul Calibur III: Paras tappelupeli koskaan

Aika usein tuntuu siltä että kun uusi peli ilmestyy pitkäikäiseen sarjaan, niin se on joko karkea pettymys tai sarjan paras peli, kunnes se saa vähän aikaa tasoittua. Sitten mikä tahansa on mahdollista. Soul Calibur VI vaikuttaa ainakin aluksi siltä että se todellakin olisi sarjan paras, mutta juurikin ne monet pienet asiat estävät sitä olemasta se paras. Soul Calibur III:ssa lähemmäs kaikki ne asiat ovat paremmin. Tässä tosin on osa syynä sekin, että Soul Calibur III on jo vanha peli ja se on ehtinyt kerätä mietteitä jo pitkään ja jäänyt mieleen todella hyvänä pelinä, varsinkin PS2:n aikakauden peliksi ja kun huomioi että Soul Calibur IV ei varsinaisesti tehnyt mitään oikeasti paremmin.

 

Keskeneräinen vai rahastusta?

Tämä on todella selvästi jälleen yksi näitä tapauksia jossa tulee miettineetksi että onko peli oikeasti vain kesken vai onko sen tarkoitus kasvaa lisää, mutta aina pelkästään rahastusmielessä? Se ei ole mitenkään tavatanto sillä nopeasti mietittynä sekä InJustice 2 että Mortal Kombat X kumpikin tekivät aivan samaa. Toisen tapauksessa peliin hyppäsivät myöhemmin mukaan teini-ikäiset ninja kilpikonnat ja toisen tapauksessa mm. Predator ja Jason Voorhees. Uudet hahmot kun ovat tapa nyhtää lisää valuuttaa pelaajilta. Se mikä tekee tästä asiasta harmillisen on siinä, että toisin kuin Soul Calibur III:ssa, tässä pelissä ei avattavia lisähahmoja ole kuin yksi kappale (mitä on vastaan tullut) kun taas SC3:ssa niitä oli useita.

Pelattavia hahmoja on kyllä se vajaa parikymmentä mutta taas kun vertaa vaikka InJustice 2:n määrään jossa lähennellään jo seuraavaa kymmentä, niin onhan se aika vähän ja kyllä määrällisesti hävitään myös Mortal Kombat XL:llekin. Sitten jos mukaan vedetään vielä Ultimate Marvel vs Capcom 3, niin SC6:n hahmovalikoima näyttää aika säälittävältä. Siinä ei ehkä ole mitään uutta että hahmoja tuodaan lisää DLC:nä ja rahaa vastaan tai että toiset pelisarjat panostavat suurempaan määrään, mutta se mikä todella on säälittävää, on se että Soul Calibur III (valmiina pelinä) oli hahmovalikoimaltaan merkittävästi suurempi Soul Calibur VI.

Rahastus näkyy myös hahmoluonnin tavaravalikoimassa. Tässä suhteessaan ollaan vähän jännässä tilanteessa siinä mielessä että SC3:n hahmonluonti oli varsin hyvä ja kattava, varsinkin kun avasi pelikaupassa kaikki tavarat rahalla jota sai pelaamalla peliä. Tässä pelissä avattavat tarvikkeet ovat säälittävän vähäiset ja muutenkin tuntuu että tavaroiden määrä on todella rajattu. Hahmolle laitettavien tavaroiden määrää rajoitetaan suhteellisen järkevästi (etenkin kun vertaa SC4:n omaan) mutta monet hienot tavarat ovat maksuseinän takana, DLC:nä. Aseistuksen suhteen ollaan myös aika kapeassa tilanteessa, sillä SC3:n asevalikoimassa oli Chronicles of the Sword aseet ja pelihahmojen aseet, tässä on vain pelihahmojen aseet.

 

Elokuva vai sarjakuva?

Taiteellisuudessa ei välttämättä ole mitään pahaa jos kokonaisuus toimii. Soul Calibur VI on tarinallisessa mielessä oikein hyvä ja tuo hienosti esiin eri hahmojen erilaiset tarinat ja muutenkin rikastaa kokonaisuutta. Siitä on myös annettavat pisteitä että mukana on myös ääninäyttelyä, sillä Libra of Souls on pelkkää tekstiä. Kuvia on tosin vain muutamia joten sarjakuva on kyseessä vain näennäisesti, monesti mukana on muutama still kuva jotka vaihtuvat tarinan kuljetuksessa. Tässäkin mielessä kuutonen häviää kolmoselle todella selvästi. Kolmosessa kun oli elokuvamaisia pätkiä ja niitä on myös tappelupeleissä joihin on selvästi panostettu enemmän. InJustice 2 ja Mortal Kombat X iskevät taas. Kumpikin kertoi tarinan näyttävästi ja varsin saumattomasti. Tarinallisesti Soul Calibur VI on InJustice 2:n kanssa hyvinkin samoilla tasoilla, mutta kun otetaan esiin se tapa jolla kaikki esitetään pelaajalle, niin eihän tämä millään voi InJusticea voittaa.

Graafinen ulkoasu on todella hieno pelissä itsessään, jos on käsittämätöntä laiskuutta jatai saituruutta että sitä ei ole voitu käyttää myös tarinankuljetukseen jolloin kaikki olisi paljon elävämpää. Jopa SC3:n Chronicles of the Sword piti sisällään satunnaisia elokuvapätkiä, joten on käsittämätöntä että miksi tässä pelissä niin ei ole voitu tehdä.

Kuinka hyvin Soul Calibur VI sitten pärjää vertailussa monien muiden tämän konsolisukupolven pelien kanssa? Se ei ole kovin helppo kysymys vastata sillä siinä missä Soul Calibur III oli helposti PS2 aikakauden paras tappelupeli, niin Soul Calibur VI ei panosta läheskään tarpeeksi ollakseen PS4:n paras, vaikka parhaimmistoon pääseekin. Pelattavuus on todella hauskaa ja mielekästä ja hahmoissa on monta hyvää. Haaste on pelaajalle varsin reilu ja vaikeustasoissa on todella selvää eroa. Hahmovalikoima on aika surullinen ja tarinankuljetuksessa näkyy se heikkous. Mutta pelattavaa on paljon eikä peli isossa kokonaisuudessa nyt mitenkään huono ole. Se on vain melkoinen pettymys kun vertaa sarjan edellisiin osiin ja moniin kilpailijoihin.


Yhteenveto

Soul Calibur VI on erinomainen lisä sarjaan ja se on pelillisesti monella tavalla askel eteenpäin, juuri oikeilla tavoilla. Monia asioita pelissä voisi olla viety vielä enemmän eteenpäin, mitä tulee lisätekemiseen ja muutenkin yleiseen tarinankuljetukseen olisi voitu satsata enemmän, sillä kyllä sitä elokuvamaisuutta kaipaa, koska monet muut pelit tekevät sen niin hyvin, mikä saa tämän näyttämään todella laiskasti tehdyltä. Mitä tulee kuitenkin pelattavuuteen niin mielekkyys on vahvasti osana kokonaisuutta ja pelattava ei myöskään aivan heti lopu.

 

+ Paljon todella hyvin tehtyjä hahmoja

+ Todella hyvä pelattavuus

+ Paljon pelattavaa

+ Näyttävä ja mielekäs kokonaisuus

+ Soul Chronicle ja Libra of Souls tarinat

 

- Tarinankerronnassa on enemmän luettavaa kuin katsottavaa

- Hahmojavalikoima on säälittävän suppea

- Hahmonluonti voisi olla merkittävästi laajempikin

- Maksullisen lisäsisällön korostuneisuus

 

Arvosana: 7,5

 

Erityinen