Ihmiskunnan kunniaksi

Monien yllätysten ja lopetusten peli hurjalla toiminnalla, hienolla ulkoasulla ja hyvin japanilaisella otteella, Nier pelien maailmassa. Ulkoisesti kuin Replicant, mutta toteutuksessa paljon hiotumpi, syvällisempi ja laajempi.

PlayStation Now

Nier: Automaatit

NieR sarja ehti tulla ennen tämän pelin pelaamista varsin tutuksi, sillä Replicant tuli pelattua jonkinaikaa sitten. Tosin kyllähän tästä pelistä oli demoa pelattua jo kauan ennen sitä, mutta ei se ole sama asia. Replicant taas oli eräänlainen paranneltu/uudistettu versio alkuperäisestä pelistä, Nier. Nier on yleiseltä idealtaan, tunnelmaltaan ja tyyliltään varsin ajatuksia herättävä kokonaisuus ja Automata on ehdottomasti sarjansa vahvin osa. Se on Replicantia parempi lähemmäs jokaisella osa-alueella, joskin huumorista voidaan keskustelulla sillä Grimoire Weiss on hyvin hauska ja isommassa osassa kuin Pod, joista jokainen on omalla tavallaan yllättävän huvittava tapaus. Kuten Disney elokuvien eläinkamut. NieR: Automa on kuitenkin kaukana Disneystä, sillä tämä on hurmeinen, tietyillä tavoilla erittäin japanilainen, tarinallisesti todella syvällinen ja pelillisesti todella laaja kokonaisuus.

Automaatit vastaan androidit

Pelin ensimmäinen päähenkilö on 2B niminen androidi jonka ulkoasu mukailee ranskalaista sisäkköä mustavalkealla värikoodilla, korkokengillä ja hameella. 2B myös siivoaa, miekoilla ja tässä maailmassa metalliromua riittää erilaisten robottien muodossa. Nämä koneet eivät ole mitään perustasoisia vedettäviä leluja, vaan monet niistä ovat todella hyvin taisteluun sovelutuvia sotakoneita, vaikka jakavat tietyllä tavalla varsin harmittoman oloisen ja pyöreän ulkomuodon joka on kuin lasten leluista peräisin. Peli lähtee käyntiin hyvin nopeasti ja suoraan toiminnasta kun 2B liittyy taisteluun maapallolla, josta ihmiset ovat paenneet kuuhun jo aikoja sitten. Maan päällä on pääasiassa enää itsestään liikkuvia koneita ja joitakin eläimiä. Androien, kuten 2B:n tehtävä on suojella ihmiskuntaa hävittämällä kaikki koneet maan päältä. Tätä varten on olemassa YorHa niminen järjestö joka valmistaa androideja taisteluun. Tarinassa on niin paljon erilaisia puolia, että niitä nyt on turha alkaa avaamaan, koska yhden asian avaaminen vaatii sitten toisen ja kolmannen asian selittämistä, mistä lopputuloksena on melkovarmasti suhteellisen sekava kokonaisuus, joka on muutenkin parempi itse koettuna kaikkine yllätyskäänteineen.  Varsin pian tarinassa kuitenkin päästään kiinni itse asiaan sillä nopeasti esitellään myös pelin toinen päähenkilö, 9S nimien androidi, joka on erityylinen kuin hän itse. 2B on suoran toiminnan taistelija kun taas 9S on enemmän hakkeri. Pelin ensimmäinen osa onkin 2B:n tarina, kun toinen osa on 9S:n, jolloin tarina käydään läpi uudestaan, mutta eri näkökulmasta, jolloin tietyt asiat muuttuvat, samoin kuin pelattavuus.

NieR: Automata on ideallisesti kuten NieR (Replicant), eli sen läpipelaaminen kerran on vain noin kolmannes tarinakokonaisuudesta ja voidaan sanoa että peli on parhaimmillaan vasta kolmannella pelikerralla niin toiminnassa kuin tarinassakin, varsinkin tarinassa. Se miten tarinallinen kokonaisuus rakentuu on jaksotettu erinomaisesti ja varsin se miten peli muuttuu kahden pelikerran jälkeen yllättää monella tavalla. NieR: Automata on ehdottomasti sellainen peli josta saa kaikista eniten irti silloin kun siitä ei tiedä entuudestaan juuri mitään, tai ainakin mahdollisimman vähän. Tarina etenee todella hyvää tahtia sillä vaikka pelissä on rutosti erilaisia sivutehtiviä, joista kaikkien läpäisy on todella iso prosessi, niin päätehtävät etenevät todella nopeasti. Vaikka erilaisia alueita onkin useita, niin ne ovat varsin pieniä ja nopeasti läpäistyjä. Mutta ne ovat kaikki suunnitelut vaihteleviksi kokonaisuuksiksi jotka tuntuvat todella omilta kokonaisuuksiltaan mitä tulee pelattavuuteen. Vaikka pelimaailmassa on läsnä jatkuvasti sellainen samanlainen ulkoasu ja graafien tyyli jossa kaupungin rauniot, metsät ja aavikot tuntuvat hyvin samanlaisilta, niin tapa jolla niitä käytetään, onnistuu kuitenkin pitämään mielenkiintoa yllä alusta loppuun asti, juuri oikeanlaisella vaihtelulla.

Miekalla, "magialla" ja minipelillä

Erittäin isossa osassa peliä on toiminta ja positiivista onkin että toiminnasta on otettu todella paljon irti, useammalla tavalla. Koska kyseessä on toimintaroolipeli niin pelaaja saa hyvin vapaasti valita että millaisella tavalla lähestyy toimintaa. Siinä missä 2B on tälläinen taistelijatyylinen hahmo jolla lyömäaseet ovat isossa roolissa, on 9S paljon enemmän tälläinen "velhotyylinen" hahmo joka käyttää "magiaa". Tässä tapauksessa magiana toimii pelaajan apuna oleva pikkurobotti Pod (ja numerosarja) joka tulittaa vihollisia lähtökohtaisesti konetuliaseella, mutta tarjoaa myös muutamia muitakin variaatioita. Perustulitus on täysin jatkuvaa ilman mitään mahdollisuutta ammusten loppumisesta, mutta erikoishyökkäykset vaativat latausajan, mutta tarjoavatkin paljon enemmän vahinkoa. Pod on tässä mielessä juuri kuten Replicatin Grimoire Weiss, mutta nyt taikuus on vaihtunut teknologiaan. Lisäksi tuntuu että Podin kanssa nämä teknologiahyökkäykset ovat merkittävästi tehokkaampia kuin Weissin erilaiset erikoishyökkäykset joista iso oli aika turhaa varsinaisesssa toiminnassa.

Miekka ja magia tyylillä pääsee todella pitkälle ja taistelussa on todella hyvä flow mikä sen kun paranee kun pelaaja saa käyttöönsä lisää hahmonkehityksessä käytettävää tavaraa. Pelihahmoa voi muokata erilaisilla siruilla jotka tehostavat tiettyjä ominaisuuksia. Tyylillisesti on todella hienoa että kaikki on sirumuodossa. Pelaaja näkee elinvoimansa, kartan sun muut koska androidiin on asennettuna tälläiset sirut. Pelaaja saa vapaasti poistaa ja asentaa siruja sillä vain yksi siru on pakollinen androidin toiminnan kannalta, kaikki muu on vapaaehtoista. Valitsemalla tiettyjä siruja voi tehostaa tiettyjä ominaisuuksia ja näiden kanssa pitää tehdä päätöksiä, sillä muistia androidilla on rajattu määrä ja toiset sirut vaativat sitä enemmän kuin toiset. Paremmaksi pääsee kun päivittää siruja korkeammille tasoille. Erilaista tavaraa on tätä kautta todella paljon ja ottaa aikansa että tähän kehityssysteemiin pääsee kunnolla sisään, mutta sitten peli alkaa koukuttaa entistä enemmän kun todella tajuaa miten pelihahmosta saa oikeasti tehokkaan.

Myös aseita on varsin kivasti ja kaikilla on omanalisensa tyylit. Monista miekoista on pari samaa settiä, pieni ja iso. Tämä nopeiden ja vahvojen hyökkäysten taktiikkaa tekee pelistä todella mielekkään, sillä yhdistelemällä eri aseita, saa käyttöönsä todella mielekkäitä taistelusettejä. Tietyssä vaiheessa aseisiin tulee nimittäin tiettyjä bonuskai mikä kannustaa yhdistelemään eri settien aseita tehokkaiksi pareiksi. Miekkoja on vaikka kuinka, mutta mukana on jokunen kirveskin, sekä useampi keihäs ja nyrkki. Vaikka itse pidänkin todella paljon tästä suoraviivaisesti miekkatoiminnasta joka pääsee todella oikeuksiinsa pelin viimeisessä osassa, niin arvostan myös sitä mahdollisuutta kokeilla toisenkinlaista toimintaa, jossa 9S korostuu. Hakkerointi on eräänlainen minipeli joka alkaa simppelinä, mutta kehittyy haastavammaksi, kun pelaaja yrittää päästä tehokkaampien koneiden ohjelmistoon käsiksi. Tämäkin on parhaimmillaan kolmannessa osassa.

Verta, ruostetta ja dataa

Mitä tulee pelin yleiseen vaihteluun, niin pääasiassa peli on kolmannesta persoonasta kuvattua toimintaa joka nyt ei ole mitään Devil May Cry tasoa, mutta omalla tavallaan todella laadukasta, etenkin kun sitä on vähän aikaa pelannut ja päässyt todella sisään pelin ohjattavuuteen ja pelattavuuteen. NieR: Automatan ei tarvitse olla Batman: Arkham tyylistä (parasta mahdollista) toimintaa tai Devil May Cryn tai Ninja Gaidenin tyylistä toimintaa, koska se on omanlaistaan ja erittäin palkitsevaa sellaista. Peli myös mahdollistaa vaikeustason hyvin vapaan valinnan mitä kautta pelistä saa vaikkapa murhaavan vaikean tai niin helpon että kaikki hoituu automaatilla ja pelaaja voi keskittyä vain tarinaan jos niin haluaa, mutta toimintasysteemille kannattaa antaa mahdollisuus, se on niin mielekästä. Sanoisin että Replicantiin verrattuna, tämä on viety pidemmälle ja hiottu merkittävästi paremmaksi sekä monipuolisemmaksi koska oma osansa toiminnassa on myös oikean ajoituksen väistöliikkeillä sun muilla hyökkäystekniikoilla. Oikealla tehosteella näistä jokainen tuo mukanaan lisää tyylikkyyllä ja taktiikkaa mukanaan.

Vaihtelu toimintaan tuovat ajoittaiset lentotehtävät joissa peli muuttuu enemmänkin bullet hell räiskinnäksi jossa pelihahmo liikkuu 2D tavalla ja ampuu vihollisaluksia. Tämä on juurikin oikeanlaista vaihtelua ja käytettynä sen verran säästeliäästi, että ei ala tuntua liialliselta. Tosin eräässä vaiheessa peliä se on liian pitkään venytettyä ja alkaa tuntua hieman tylsältä. Vähän sama pätee hakkerointiinkin, sillä tämä retropeliä muistuttava hakkerointitila muuttuu nopeasti aika tylsäksi, mutta se on samalla aikaa niin tehokas tapa vihollisten tuhoamiseen, että sitä käyttää siitä huolimattakin, silloin kun se on mahdollista. Ajoittain peli vaihtaa myös nerokkaasti sivulta kuvattuun 2D tyyliseen pelattavuuteen, mikä myös tarjoaa erittäin hyvää vaihtelua.

Se missä peli todella tuntuu heikommalta on siinä vaiheessa kun mennään tietynlaiseen tarinankerrontaan jossa teksitulvat iskevät. Vaikka peli on pääasiassa hyvin laadukkaasti ääninäyteltyä, niin sivutehtävissä isossa osassa on suuri määrä lukemista, hillityllä tavalla suuri määrä, mutta kuitenkin. Tietyssä vaiheessa peliä kuitenkin mennään siihen että lukemisen määrä kasvaa merkittävästi. Siinä samalla myös pelaaminen hidastuu kun ollaan erilaisessa hakkerointitilassa, jossa kyse ei ole nopeatempoisuudesta vaan suunnitelmallisesta hitaudesta ja tutkiminen on tärkeämpää kuin taistelu. Tämä datatulva ei kuitenkaan pärjää hurmeisella toiminnalla, vaan jää sivuun. Varsinkin useammilla pelikerroilla sitä ei todellakaan voi kehua. Tarinallisessa mielessä sen käy läpi kerran, mutta ei toista. Tämä on kuitenkin tyylillisesti merkittävää vaihtelua ruosteen sävyttämään maailmanlopun jälkeiseen maailmaan jossa kaupungit ovat raunioita ja täynnä koneita. Joskis sellainen tietty vehreä luonto on vahvasti läsnä ja tämän luonnon osuus korostuu ehkä eniten metsän ja aavikon tyylillisessä eroavaisuudessa, mikä tuo hieman vaihtelua. Mutta se tietty kantava tyyliratkaisu vaikuttaa kaikkialla.

Heikkouksia jotka nekin pitää itse tuntea

Heikkoudet pelissä on lähinnä niitä tiettyjä hidastavia tekijöitä sekä ajoittaista epäselvyyttä joko tehtävissä tai ympärisöissä. Joskus pitää oikeasti miettiä että miten pääsee tiettyyn paikkaan. Tietyt alueet tulevat todella tutuiksi koska niiden välillä juostaan jatkuvasti ristiin rastiin, mikä voisi olla muutoin todella rasittavaa, mutta pelissä on mahdollista panostaa nopeuteen, jolloin androidi juoksuu merkittävästi nopeammin ja kiihtyvään tahtiin. Tosin tässäkin kohtaa rasittaa se, että tietyt esteet horjuttavat androidia, jolloin juoksu hetkellisesti hidastuu ja sitten kestää taas hetki että se kiihtyy huippuunsa. Tämä on sellaisia asia mikä ärsyttää lähinnä silloin kun pelissä alkaa tekemään sivutehtäviä jotka vaativat pitkien matkojen taittamista jalan, jopa silloinkin, kun ensin siirtää tietoisuutensa pisteestä toiseen, matkustaen pitkän matkan nopeasti. Pelissä on oikeanlaista liikkumisen helpottamista, mutta sellaiset tietyt hidastukset nyppivät tuolloin entistä enemmän ja olisi hyvä jos siihen olisi jotakin helpostusta.

Helpostuksista puheenollen tuntuu todella typerältä, että pelihahmo ei kerää tavaroita ympäristöstä automaattisesti, vaan pitää pysähtyä ja erikseen poimia kaikki. Tähän on tietysti eräs siru joka tekee siitä automaattista, mutta tuntuu todella suurelta haistattelulta, että tälläinen siru on saatavilla vasta pitkän ajan jälkeen, eikä paljon aiemmin, vaikka sitten korkeammalla hinnalla. Muutenkin tuntuu että tiettyjä helpotuksia olisi voinut olla enemmänkin, jolloin ajoittaisia hidasteita ja rajoituksia olisi voitu karsia kokonaan pois, vaikka ne monella tavalla ovatkin osa pelin tyyliä. Kun peliä on pelannut pidemmän aikaa, niin monet asiat alkavat todella ärsyttää. Jos haluaa tehdä kaiken mitä peli tarjoaa, niin se on todella aikaa vievää. Tietyt tehtävät kun voi tehdä vain tietyllä hahmolla ja tiettyyn aikaan, mikä lisää tekemistä, mutta se lisää myös ravaamista ja tiettyjen osuuksien uudelleenpelaamista. Jotkut osuudet eivät todellakaan kestä uudelleenpelaamista, kuten eräs tyypillinen "haavoittunut pelihahmo" osuus tai aiemmin mainittu teksiseikkailuosuus.

Näppäinasettelu on myös jotakin sellaista joka ansaitsee yhtä aikaa pisteet että moitteet. Ehkä enemmänkin syy on siinä, miten tietyt toiminnot toimivat. Pelissä saa todella vapaasti valita mitä mikäkin nappula tekee, mikä on valtavaa plussaa, ei epäilystäkään. Mutta se mikä nyppii, on se, miten tietyt pelimekaniikat toimivat käytännössä, varsinkin tämä vihollisiin lukittautuminen. Se tuntuu olevan jotakin sellaista mikä aiheuttaa jatkuvasti ongelmia koska irtoaa jatkuasti. Tätä on vaikea selittää, mutta koska taistelussa tarvitaan todella montaa nappulaa, niin olisi kiva jos tietyt asiat olisivat paljon automatisoidumpia mitä ne käytännöss ovatkaan. Ampuminen pitäisi olla sellaista että nappia painaa kerran ja Pod ei lopeta ampumista ennenkuin viholliset ovat kaikki vainaita. Lisäksi viholliseen lukittumisessa olisi plussaa jos sitä voisi säätää enemmän ja määritellä että pysyykö lukitus päällä, sen sijaan että lukittumisnappulaa pitää painaa aina uudestan, eikä kohteen vaihaminenkaan ole sieltä onnistuneimmasta päästä.

Yhteenveto

NieR: Automata on kaikessa yksinkertaisuudessaan erittäin onnistunut toimintapeli, erittäin hyvällä ja puhuttelevalla toteutuksella jossa isossa roolissa on ehdottomasti se tarina. Myös se tapa jolla iso kokonaisuus on jaksotettu palvelee tarinallisuutta erinomaisesti. Pelissä on kuitenkin läsnä sellainen tietty japanilainen tyyli joka tietyissä kohdissa todella särähtää korvaan, mutta yleisesti peli toimii todella hyvin. Erityisesti pelissä toimii se toiminta, joka on varsin moniulotteista, tarjoten pelaajalle mahdollisuuden löytää se oma tyyli. Pelattava ei myöskään kovin äkkiä lopu sillä tietyt asiat ovat suhteellisen hyvin piilossa ja vaativat paljon uppoutumista. NieR: Automata on helposti oman sarjansa paras peli, varsinkin isona kokonaisuutena.

+ Toiminta

+ Yleinen tyyli ja toteutus

+ Tarina ja sen jaksotus

- Tietyt liiankin japanilaiset vivahteet

- Paljon toistoa

- Hyvin paljon ympäriinsä juoksentelua

Arvosana: 8,3

Mahtava