Lohikäärmeisiin keskittyvä tarina on lopulta se suurin syy miksi tuhlaisin aikaani Elder Scrolls maailmassa. Skyrimissa on puolensa, mutta se ei todellakaan ole mikään mestariteos ja yksi parhaita pelejä koskaan. Ei edes lähellä.

 

 

 

Yksi kaikkien aikojen ylistetyimpiä pelejä, joka on juurikin tästä syystä yksi kaikkien aikojen yliarvostetuimpia pelejä. Skyrim ei ole huono peli, se on erittäin laaja peli ja valtaosan ajasta toimii oikein hyvin. Mutta siinä on myös monia puolia joiden takia se ei pärjää vertailussa todella monen muun pelin kanssa.


Tarina alkaa kun pelaaja luo hahmonsa, joka on pian joutumassa mestattavaksi. Kun sitten valtava lohikäärme iskee paikalle, aiheuttaen kaaosta, pääsee pelihahmo pakoon. Kun seikkailu sitten etenee vähän aikaa, niin käy ilmi että pelihahmo on dragonborn. Hän pystyy imemään itseensä kuolleiden lohikäärmeiden voiman ja sitä kautta valjastamaan käyttöönsä suuria voimia. Nämä lohikäärmesyntyiset ovat harvinaisia ja voimakkaita olentoja, suuria sankareita, tai roistoja. Ja nyt käytetään sanaa "lohikäärme" hyvin löyhästi, sillä tässä pelissä on pelkkiä traakeja.

Pelaajalla on käytössään valtava maailma jossa leikkiä. Sivutehtäviä on enemmän kuin parin pelin tarpeisiin ja ne vievätkin helposti pääjuonen mennessään, sillä kun vähän aikaa on tutkinut paikkoja, on tehtäviä niin paljon että pää- ja sivutehtävät sekoittuvat keskenään.

Mitä tulee hahmonluontiin, niin tämä on sitten sellainen peli jossa hahmografiikka on aika rumaa. Tässä pelissä ei vain saa tehtyä sellaista hahmoa kuin haluaa.


Peli antaa pelaajalle hyvin vapaat kädet sen suhteen mitä pelaaja haluaa tehdä. Tehtäviä on aivan tolkuttomasti ja niissä on satunnaista vaihtelua. Valtaosa on kuitenkin erilaisissa luolastoissa juoksemista, tavaroiden etsimistä ja kohteiden tappamista. Pelissä on valtavasti erilaisia ryhmiä joiden jäseneksi pelaaja voi ryhtyä, etsiessään sitä omanlaista tietään. Pelissä voi kehittyä monella tavalla, sillä jo pelkästään erilaisia taikavoimia ja aseita on vaikka kuinka. Asekyvyt kehittyvät kun niitä käyttää, samalla tavalla kuin monet muutkin taidot.

Pelissä hahmoaan voi kehittää monella tavalla vain suorittamalla tehtäviä, mutta yksi pelin isoimpia juttuja on siinä, että millainen hahmo pelaaja päättää olla. Tilanteisiin voi suhtautua parilla tavalla, mustavalkoisesti voit olla joko hyvä tai paha ja monesti se meneekin siihen, keskusteluissa on aniharvoin sellaista vaihtoehtoa joka oikeasti sopisi siihen, jos kaipaa vaihtoehtoja. Usein vaihtoehdot ovat kyllä/ei. Kysymys onkin siinä, että kuka näkee sinut hyvänä ja kuka pahani. Bethesdalle tyypilliseen tapaan tarinat eivät ole niitä kiinnostavimpia ja monet hahmot ovat enemmän tai vähemmän kusipäitä. Valintojen suhteen itselleen voi kehittää tietyt parametrit. Hyvin usein pitää kuitenkin päättää että mitä tekee ja nähdä sitten että miten se vaikuttaa.

Kuolleet eivät herää henkiin ja sitä kautta pelissä täytyy vähän miettiä että mitä tekee. Tietyt asiat voi vetää myöhemmin takaisin, mutta monet tilanteet ovat sellaisia, että niiden kanssa pitää vain elää. Skyrim tosin on sellainen peli jossa näistä asioista ei vain välitä samalla tavalla kuin esimerkiksi Witcher 3:ssa. Monet valinnat ovat sellaisia että ne haluaa vain äkkiä pois alta. Tämän lisäksi monet asiat eivät ole pelaajan hallinnassa, sillä jos puolitärkeä hahmo kuolee vampyyrihyökkäyksessä, niin sille ei vain voi mitään muuta, kuin ladata aiempi tallennus.


Tarinoita pelissä riittää samalla tavalla kuin tehtäviä, löydettäviä sijainteja ja tutkittavia luolastoja. Skyrimin tapauksessa tämä on monesti saman toistoa sillä oli luolasto mikä hyvänsä, niin se ei juuri eroa edellisestä, muuten kuin ehkä siinä mitä siellä on jo millaisilla paikoilla. Monet tehtävät toistavat itseään, mutta mukana on myös paljon omanlaisiaankin tehtäviä, ne tosin jäävät nopeasti massan alle. Skyrim on laaja maailma ja löydettävää riittää. Isoja kaupunkeja on useita ja ne ovat täynnä tekemistä. Jos tässä pelissä haluaa saavuttaa kaiken, niin siihen menee helposti kymmeniä ja kymmeniä kymmeniä tunteja. Itse en vain kokenut tätä peliä niin kiinnostavaksi että olisin investoinut siihen kolminumeroista lukua tunteja.

Witcher 3 oli peli joka veti mukaansa helposti yli 100 tunniksi ja jos aikaa vain olisi, pelaisin sen läpi uudestaan, kaikkine vaikeine valintoineen, kiinnostavine hahmoineen ja sijainteineen. Unohtamatta niitä toinen toistaan parempia tarinoita.

Skyrim ei ole samanlainen. Maailmassa on hitaampaa liikkua, mutta fast travel on erittäin hyvin käytetty keksintö. Tämän lisäksi harvat pelin hahmoista ovat puoliksikaan niin kiinnostavia kuin monet Noituri kolmosen hahmot. Heistä ei vain ala välittää samalla tavalla. Vaikka pelissä voi jopa solmia avioliiton, niin ei siinä vain ole samaa tunnetta kuin Witcher 3:n romanssivaihtoehdoissa.


Skyrim on laaja peli, mutta se on myös aika puuduttava. Taistelussa on omat puolensa ja parit varsin näyttävätkin hetket. Mutta monesti taistelu ei vain ole kovin mielekästä ja vaikka jousiammunta tuokin lähitaisteluun vähän lisää, niin se on ikävän epätarkkaa. Toiminnasta puuttuu se tietty mielekkyys joka kannustaisi palaamaan pelin pariin. Jälleen esimerkkinä Witcher 3, jossa toiminta oli enemmän kuin miellyttävää, vaikka ei niin monipuolista kuin Skyrimissä. Mutta myönnettäköön, otan tällaisen toiminnan silti ennemmin kuin Dragon Age: Originsin toiminnan. Skyrimissä toiminta nimittäin pitkässä juoksussa varsin monipuolista ja siinä mielessä palkitsevaa, siinä on oikeasti hetkensä, mutta myös rasitteensa. Dragon Agessa epätarkkuutta ei ole samalla tavalla kuin tässä, jossa se on kokoajan läsnä.

Toiminta on monella tavalla sellaista, että siinä ei tunne olevansa tilanteen herrana oikein millään. Usein se on vain huitomista. Tässä ollaan sellaisessa tilanteessa että kumpi toiminta olisi parempaa. Skyrimin, vai Dragon Age: Inquistionin. Sanoisin että Inquisition voittaa sillä vaikka sekin toiminta kaipaisi vähän vauhtia, niin siinä tuntee olevansa enemmän tilanteen herra.


Pelin pääjuoni on ihan hyvä. Itse pidän tästä lohikäärmeasetelmasta ja se on todellakin yksi puoli joka todella kannusti jatkamaan ja näkemään koko tarinan, johon mahtui monta hyvää hetkeä, mutta myös sellaisia aika typeriäkin ratkaisuja joissa tuntuu todella siltä että harvoin löytyy sellainen repliikki, jolla todella tuntisi olevansa sellainen hahmo kuin haluaa.

Yksi syy on siinä, että ’puhe’ ominaisuuden pitää olla naurettavan korkea että voi edes kehittää ’uhkaavaa’ puoltaan keskusteluissa.

Monet asiat pelissä ovat sellaisia että niistä on tehty tarpeettoman hankalia. Taikuutta tämä peli tarjoaa vaikka kuinka, mutta aika hankala tässä oli oikeasti tehdä sellaista hahmoa kuin todella olisin halunnut. Tämä tosin tekee ”vaikeiden” päätösten tekemisestä aika helppoa, kun lopputuloksella ei ole niin paljoa väliä. Witcher 3:n tapauksessa sillä oli todella paljon väliä, sillä jokainen astetta vaikeampi valinta todella raastoi sisintä. Sellaista tunnetta ei tässä pelissä saa oikein missään kohtaa.

Omalla tavallaan vapautta syö se, että kun teet rikoksen, niin siitä jää kiinni, vaikka kukaan ei olisi näkemässä. Tässä ei ole mitään järkeä ja se on vasta jäävuoron huippu siinä, miten paljon typeriä ratkaisuja tässä pelissä joutuu sietämään. Jotkut keskustelut tuntuvat laahavan loputtomiin eikä niitä pysty varsinaisesti nopeuttamaankaan.


Eräs asia mikä tässä pelissä on todella rasittava on tämä tavaran määrä. Myönnettäköön että monissa parhaissakin peleissä on tätä, mutta Skyrim (kuten valtaosa Bethesdan shaibasta) tekee rojun keräämisestä liian helppoa. Niinkin helppoa että kun yritän poimia tavaraa jota oikeasti haluan, otan samalla vahingossa myös roinaa. Itselläni on vielä paha tapa tällaisissa peleissä aina ottaa vihollisilta kaikki. Sillä tavalla kantoraja tulee nopeasti vastaan. Jääräpäisesti sitten pikkuhiljaa kuskataan kaikki myytäväksi lähimmälle kauppiaalle. Se on todella typerä tapa, myönnän sen.

Hamstraamista edesauttaa se, että jos pelaajalla sattuu olemaan mukanaan partneri, niin tällekin voi antaa aika ison kasan roinaa kannettavakseen. Partneri on ihan ok kun on kyse taistelusta, mutta ajoittain partneri on se, joka aloittaa sen tappelun tai vaihtoehtoisesti on oviaukoilla AINA tiellä, eikä tunnu osaavan väistää. Partneri on ihan ok lisä tähän peliin, mutta en kokenut häntä pakollisena.


Mitä tulee pelin hahmoihin, niin mukaan mahtuu vaikka minkälaista kulkijaa. Hyvin usein vastaan tulee sellaisia hahmoja jotka tekee vain mieli tappaa niille sijoilleen. Tässä pelissä ruumiit jäävät siihen mihin ne lankeavat ja tämä tuo mukanaan tietyn naurettavuuden. Jos ne vihut kuolevat kaupungin kadulle, niin ruumiit jäävät siihen. Itse kun ryöstän tappamani, niin sitten alastomat ruhot mätänevät kadulla loputtomiin.

Skyrim on sen verran laaja peli että hillitsin murhan himoani siten, että en ihan jokaista suun soittajaa tappanut, mutta kaikki selvät riidanhaastajat saivat kyllä kyytiä. Näin laajassa pelissä pitää vähän miettiä että mitä tekee, mutta valtaosa tilanteista meni ihan sillä tavalla että tein vain jotakin. Monet tilanteet kun eivät olleet yhtään niin kiinnostavia kuin ne olisivat voineet olla. Lisäksi ajoittain tulee vastaan tapauksia joissa ei voi tehdä tiettyä ratkaisua. Se on ihan ok, itseäni ärsyttää paljon enemmän se, että et voi sanoa tai tehdä tiettyä asiaa. Usein Bethesdan tuotteissa on hyvin valmiiksi kirjoitettuja juonikuvioita joissa pelaajalla ei ole paljoa vaihtoehtoja. Hyvin usein se on tapa tai älä tapa.


Mitä tulee maailmaan, niin se on erittäin hyvin tehty. Ympäristöjä riittää ja fantasiatunnelma toimii. Suurin syy on ehdottomasti tämä lohikäärmeteema, ilman sitä tämä olisi yksi nopeasti unohdettu fantasiapeli. Skyrim on kuitekin siinä mielessä poikkeuksellisen onnistunut, että siinä on lohikäärmeitä. Tätä ei Witcher 3:ssa juuri ole, mutta se tosin kuuluu sen maailman kokonaisuuteen.

Maailma on muutenkin todella hienon näköinen, syvällinen ja kiinnostava. Tekemistä ja löydettävää riittää. Itse olen sen verran perfektionistinen, että teen peleissä yleensä aivan kaiken. Nykyään kun aikaa pelata ei ole enää niin paljoa, olen päässyt hieman eroon tästä tavasta, koska aikaa ei vain ole loputtomasti. Tästä syystä en uppoutunut samalla tavalla Skyrimiin kuin Wild Huntiin, joka oli mestarillisesti tehty, legendaarisen immersiivinen peli.

Toistuva asia näin laajassa pelissä ovat usein latausajat ja Skyrimissä niitä tulee vastaan koko ajan. Tämä on ymmärrettävää sillä sitä lääniä riittää. Ajoittain tosin tuntuu että jotkut hyvinkin pienet pätkät vaativat naurettavan pitkän ajan latautumiselleen.


Vanhempien kääröt 5: Taivasreunus on laaja peli joka todellakin tarjoaa vastinetta rahoille. Legendary edition tarjoaa kaiken lisäsisällön, joten peliin uppoaa kyllä aikaa.

Dragonborn vie uudelle saarelle taistelemaan pelihahmon kaltaista vihollista vastaan ja tässä osassa pystyy jopa ratsastamaan lohikäärmeillä. Tämä olisi ollut todella upea lisä, mutta se on tehty todella huonosti. Jos mielessä ei ole valmista paikkaa, niin lohikäärme lentelee ihan miten sattuu ja itse et voi ohjata.

Heartfiren kautta pystyy vaikka rakentamaan oman talon, mutta en siihen itse koskaan jaksanut keskittyä koska Fallout 4 teki selväksi että tätä osaa Bethesda ei osaa tuoda miellyttävästi tarjolle.

Dawnguard taas asettaa pelaajan metsästämään vampyyreitä, tai liittymään yhdeksi heistä. Ehkä pisin päätarinallinen DLC jossa varsin hyviä hahmoja, kuten Serana sekä Sceolang ja Bran.

Tämä kaikki peliaika on kuitenkin vain hieman keskivertoa peliä parempaa. Tämä on sellainen peli josta voi puhua vaikka kuinka kauan ja analysoida pienimpiäkin asioita. Esimerkiksi: Itse en oikein pidä nimestä. Elder Scrolls on minulle hieman negatiivinen sana ja muutenkin se on vähän huono nimi valtavalle fantasiapelille. Skyrim ei ole paljoa sen parempi. Dragonborn olisi ollut paljon parempi ja se olisi taatusti saanut huomioni paljon paremmin.

Vaikka pelissä riittää tekemistä, niin kokonaisuutena peli ei ole yhtään niin hyvä kuin monet muut pelit. Tekemistä riittää ja ideana lieneekin se, että tämän pelin parissa vietetään aikaa hyvinkin kauan. Itse en vain kokenut tätä peliä niin kiinnostavaksi, että olisin uhrannut sille aikaa 100 tuntia. Tämä on ollut minulla ”työn alla” jo jonkin aikaa, mutta yksi pelin toisensa jälkeen on vain osoittautunut kiinnostavammaksi.


Kokonaisuutena Elder Scrolls V: Skyrim on hyvä peli. En voi sitä huonoksi sanoa koska vaikka pelissä onkin Bethesdalle tyypillisiä bugeja ja jatkuvasti ruutuun tulevia latausaikoja, niin kyllä se suurimman osan ajasta toimii moitteettomasti. Pelaamisessa on omat puolensa joita olisi voitu kehittää pidemmälle ja valta osa pelin hahmoista ei ole järin kiinnostavia, vaan enemmänkin ärsyttäviä.

Peli kuitenkin tarjoaa hyvän fantasiatunnelmaisen tarinan ja paljon pelattavaa. Mutta parempiakin pelejä on. Kaikissa niissä ei tosin ole lohikäärmeitä ja niihin keskittyvää tarinaa. Se on suuri syy miksi en karusti antanut huonompaa arvosanaa, vaikka mieli tekikin.

 

+ "Lohikäärmeet"

+ Fantasiatunnelma

+ Paljon pelattavaa

+ Monet vapaudet

 

- Monet tehtävät toistavat itseään

- Monella tavalla puuduttava tai rasittava

- Valtaosa hahmoista

- Monet valinnat ja sivutarinat ovat todella tylsiä

 

Arvosana: 7,0

 

Loistava