Noir.jpg

Telltalen suurin mestariteos

 

 

 

Bill Willighamin sarjakuviin perustuva Telltale Gamesin Wolf Among Us on satu joka monipuolisuudellaan ja monilla eri vaihtoehdoillaan luo tarinan, joka viiden episodin aikana saavuttaa paljon ja jää mieleen monella tavalla.

 

 

 

Susi joukossamme on Telltalen mestariteos ja heidän peleistään oma ehdoton suosikkini. Telltalen Batman peli on tekemässä ykköspaikasta kovan kilpailun mutta Wolf Among Us on peli joka tekee niin monet asiat niin hyvin että sitä ei niin vain syrjäytetä. Harvoin sitä pääsee pelaamaan yhtenä legendaarisimpana satuhahmona; Isona Pahana Sutena.
Susi keskuudessamme muodostuu viidestä episodista. Faith, Smoke & Mirros, Crooked Mile, In Sheeps Clothing ja Cry Wolf. Tarina lähti käyntiin vuoden 2013 puolella ja viivästyi aluksi aika karusti. Viidestä osasta neljä ilmestyi seuraavana vuonna joten itse luokittelen tämän pelin vuoden 2014 pelien joukkoon.


HUOM! Arvostelu sisältää spoilereita


Pelimaailma on New York nykypäivässä, mutta Fabletowniksi kutsutussa kaupungin osassa asukkaat ovat taruhahmoja aina Lumikista, isoon pahaan suteen sekä moniin vähemmän tunnettuihin olentoihin. Alun perin he pakenivat vanhasta maailmasta tähän maailmaan. Koska osa satuhahmoista ei näytä ihmisiltä, niin he kehittivät glamouriksi kutsutun taian, joka saa heidät näyttämään ihmisiltä. Kaikki eivät joko käytä glamuuria tai eivät pysty näyttämään ihmisiltä ja heidät viedään farmiksi kutsuttuun paikkaan jossa on vain heidän kaltaisiaan, satuolentoja jotka eivät näytä ihmisiltä.

Kaikki ei kuitenkaan ole hyvin tässä neon valojen sävyttämässä noir kyllästeisessä maailmassa. Väkivalta, seksi, raha, valta, korruptio… pyörittää maailmaa ja vahvat selviävät. Koska yhteisö pyrkii pysymään salassa mundeilta (normaaleilta ihmisiltä) niin on olemassa sääntöjä (kuten farmi). Turvallisuudesta Fabletownissa vastaa pelin päähenkilö, sheriffi Bigby Wolf eli se Iso Paha Susi.


Bibgy Wolf on erittäin hyvä päähenkilö. Hän on tyylikäs, karu ja kova kuin kivi. Tupakkaa polttava rennosti pukeutuva Bigby näyttää ja kuulostaa hyvältä, lähemmäs kaikki hänessä on tehty erinomaisesti. Susimuodossa olisi vähän parantamisen varaa kunnes koittaa viides osa, jossa se oikea susimuoto näkyy, ja se jos jokin, on ehkä tämän pelin näyttävin hetki ja yksi syy siihen, miksi edelleen muistan tämän pelin niin hyvin.

Pelaaja saa päättää itse että kuinka paha hän oikeasti on ja miten hän pyrkii selvittämään ongelmat, käyttääkö sanaa vai nyrkkiä sillä monet asiat voivat vaikuttaa ja lopussa pelaajan päätökset joutuvat vaa’alle. Pelaaja määrittää miten dramaattisesti hän haluaa hoitaa tilanteet, sillä pelaaja, kirjoittaa tätä satua.


Pelattavuus toimii point & click mekaniikalla ja kannustaa ympäristön tutkimiseen. Ympäristön tutkiminen ja maailmasta oppiminen ovat yksi osa peliä ja ne toimivat erinomaisesti aivan alusta aivan loppuun asti, sillä etsivä löytää ja oppii paljon. Ne joille sarjakuvat eivät ole tuttuja, tietoa tulee aivan perusasioista, joten ei ongelmaa ne perusasiat, kuten glamour, farmi jne. tulevat luettaviksi Book of Fablesiin.

Lisäksi tämä peli sijoittuu aikaan ennen sarjakuvia.

Ympäristön tutkimisen lisäksi luvassa on todella hyvin kirjoitettua dialogia jossa pelaaja ohjaa tarinaa tiettyyn suuntaan omilla päätöksillään. Se mitä pelaaja sanoo yhdelle hahmolle yhdessä kohdassa, saattaa vaikuttaa merkittävästi myöhemmin. Ole alussa mulkku, niin se voi kostautua, ole ymmärtäväinen niin se saattaa auttaa. Tämä tyyli tarinankerronnassa voimistaa pelin tyyliä joka on todella väkivaltainen ja karu. Kielenkäyttö ja väkivalta ovat sitä K18 tavaraa.

Kolmantena elementtinä on taistelu ja toiminta. Bigby on taitava tappelija, mutta ei tuhoutumaton. Tappelut toimivat ”paina nappia oikeaan aikaan” tyylillä ja se on tähän pelimekaniikkaan juuri sopiva. Tämä ei ole heikkous, sillä toiminnallinen elementti on toimiva ja rytmittää peliä erinomaisesti. QTE osiot ovat monissa peleissä aika kehnosti toteutettuja mutta tämän pelin tyyliin ne ovat kaikkein toimivin ratkaisu.


Wolf Among Us on trilleri ja se on yksi syy miksi tästä pelistä puhuttaessa ei uskalla kertoa aivan kaikkea, sillä tämä kannattaa KOKEA itse, se on sen arvoista.

Kyseessä on sarjamurhaajan jahtaamista mikä saavuttaa aika suuret mittasuhteet.

Tarina vie Bigbyn moniin paikkoihin ja vastaan tulee toinen toistaan pahempia ongelmia ratkaistavaksi. Nyt ei puhuta haastavista puzzleista sillä tässä pelissä puzzlet ovat helppoja, mikä on kyllä plusssaa. Pääpaino on siinä että miten pelaaja hoitaa ongelmat, sillä ratkaisut joita pelaaja tekee, seuraavat pitkään hänen perässään, osa aivan loppuun asti.

Koska kyseessä on episodipeli, niin luvassa on tiettyjä pysäkkejä jotka toimivat erittäin hyvin jos peliä pelaa kuten allekirjoittanut on pelannut: Kun seuraava osa ilmestyy.

Heti ensimmäinen episodi lyö peliin yhden pelimaailman törkeimmistä cliffhangereista ja eniten tässä rassasi se että seuraavaa osaa jouduttiin odottamaan viivästymisen vuoksi astetta kauemmin.


Pelin voisi sanoa muodostuvan seuraavalla tavalla:

Faith: Esittelee tarinalle tärkeät hahmot; Bigby, Snow jne. Lisäksi tässä kohtaa pelaaja yritetään saada koukkuun, lisäämällä vauhtia hyvin paljon hyvin nopeasti.

Smoke & Mirrors: Leikittelee pelaajan kanssa vihjaillen yhtä jos toista ja sekoittaen pakkaa entisestään, jotta pelaaja joutuisi miettimään asioita uudelta kantilta.

Crooked Mile: Tässä kohtaa peli tuo mukaan aivan uusia ulottuvuuksia ja siirtää pelin aivan uudelle puolelle, lisäten panoksia.

In Sheeps Clothing: Käytännössä tämä osa on se joka valmistaa pelaajaa viimeiseen loppuhuipennukseen. Tämän jakson lopetus on yksi tyylikkäimpiä.

Cry Wolf: Tähän se kaikki eskaloituu ja kulminoituu. Kokonaisuudessaan tämä osa, on ehkä se kaikista paras.

Ne joille Telltalen pelit ovat tuttuja, tietävät mikä perusrunko on, mutta Wolf Among Us lisää osia tähän palapeliin ja korottaa kaiken kolmanteen potenssiin. Ennen sillä oli väliä mitä pelaaja tekee, nyt merkitystä on myös sillä että milloin pelaaja tekee mitäkin. Mikäli pelaaja hoitaa asian X ensin, niin asia Z, ei välttämättä toimi samalla tavalla, kuin silloin, jos pelaaja hoitaa asian Z ennen asiaa X. Tämä tyyli korostaa valintoja joita pelaaja joutuu tekemään, etenkin kun huomioi että mikäli tekijä Y poistuu kokonaan yhtälöstä, voi lopputulos olla aika paljon erilaisempi.


Pelissä eniten vetää puoleensa se kokonaisuus. Maailma on täynnä taruhahmoja ihmismuodoissaan ja tämä on paikoitellen tehty erinomaisesti. Joihinkin hahmoihin kiintyy todella kun taas toisista haluaisi eroon mahdollisimman pian. Tämän lisäksi vastaan tulee toinen toistaan raastavampaa tietoa joka vaikeuttaa päätösten tekoa. Mitä enemmän maailman paneutuu, sitä enemmän se tarjoaa. Ne pienet asiat tuovat todella paljon sisältöä. Viittauksia on siellä ja täällä ja kun kyseessä on trilleri neo-noir tyyliteltynä, niin vihjeitä voi olla vaikka missä. Lisäksi ne jotka tuntevat genreä voivat päätellä ja odottaa tiettyjä asioita hyvinkin nopeasti. Femme Fatalet ja mysteeriset johtohahmot ovat lähellä tässäkin pelissä, mutta millä tasolla?


Se mikä pelissä on ehkä heikointa antia johtuu lähinnä siitä että välillä kaikkia tekstejä ei meinaa ehtiä lukea kun pitäisi jo tehdä päätös, mutta se tavallaan vahvistaa tunnelmaa. Joissakin osioissa (kuten aivan pelin lopussa) teksti voi olla niin pientä pränttiä että sen lukeminen voi olla astetta hankalampaa.

Teknisempi ongelma on siinä että välillä peli saattaa hieman nykiä. Onneksi se ei juuri häiritse itse pelaamista, vaikka onkin välillä hivenen ärsyttävää.

Tässä lajityypissä eräs ärsyttävä seikka iskee myös välillä pintaan. Tietyissä tilanteissa haluaisin tehdä näin, mutta en voi. Välillä taas dialogi johtaa vähän vääränlaiseen lähestymistapaan kuin ajattelin.

Itse en myöskään pidä aina tavasta jolla ”To be continue” osuudet tehdään (lähinnä harhaanjohtavuuden takia, tiettyjä asioita ei koskaan tapahdu. ”Previously” osuudet on tehty vähän paremmin mutta välillä niiden kanssa miettii että miksi tätä tai tätä ei mainittu.

Mutta eräs miinus (tarinallisesti ja tunnelmallisesti) on se, että peli ei saanut arvoistaan pahista haastamaan Bigbyä. Vaikka Bloody Mary onkin yllättävän hyvin tehty kätyrihahmo ja Crooked Man vielä parempi mystinen johtaja joka on ehdottomasti erittäin hyvä viimeinen roisto, niin jotakin jää puuttumaan.

Tarinan osalta on selvää että koska peli sijoittuu aikaan ennen sarjakuvia, se asettaa tiettyjä rajoja, mutta siitäkin huolimatta tiettyjä asioita jää kaipaamaan ja toivoo että tietyt seikat olisi saanut viedä pidemmälle. Paljon jää avoinaiseksi ja osittain se on hyvä ja toimiva ratkaisu.


Muotoillaan tämä asia vaikka niin että olisin itse halunnut enemmän sellaisen Bane – Batman asetelman, kuin tämän mitä nyt tuli.

Sanotaan että sellainen miltä Jersey näyttää, olisi pitänyt olla viimeisessä episodissa, sillä satumaailmassa noita vaihtoehtoja kyllä riittäisi.

Toisaalta Bloody Maryllä saadaan aikaan toisenlainen lähestymistapa, joka sekin toimii loistavasti, etenkin Suden kanssa.

Toisaalta viimeisen episodin haasteet on tehty erinomaisesti sillä taistelu Marya vastaan on näyttävä ja Crooked Man onnistuu tarjoamaan todella erilaisen mutta samalla erinomaisen ja tarinaan lähes täydellisesti sopivan osion.

Silti toivoisin että pahiksiin olisi kuulunut joku Bigbyn tasoinen vastustaja, mutta näistä on sentään otettu erittäin paljon irti.


Se miten toimiva trilleri on kyseessä riippuu osittain myös siitä miten tarkasti peliä pelaa ja miten hyvä tuntemus saduista tms. on. Itse tunnen ne asiat aika hyvin, joten aika montaa teoriaa pystyi pyörittämään.

Sekin tietysti vaikuttaa että kuinka tuttua noir tyyliset elokuvat esimerkiksi ovat tai kuinka paljon on tutustunut trillereihin. Sillä tietyt elementit huomaa ja tiettyjä asioita alkaa epäillä. Mutta ovatka asiat silti sellaisia? Siinä on kysymys joka saa aikaan jännitettä.

Fables maailmasta ja sen esille tuomisesta ja maustamisesta täytyy sanoa että se on siitä parhaimmasta päästä. Karun tyylikäs, synkkä ja taianomainen kaupunki vetää todella vahvasti puoleensa. Pimeää, sade, tupakansavua, verta, oikeassa suhteessa ja oikeaan aikaan.

Pelin edetessä kaikkein tyylikkäimmiksi osioiksi nousevat neon värein valaistut öiset osiot joissa se noir henki todella pääsee esille.

Kaiken tämän keskellä Bigby Wolf joka osaa olla todella badass ja ääninäyttely vain tukee sitä. Viimeinen osio, nostaa kaiken aiemman, vieläkin korkeammalle tasolle, tuodessaan esin, SEN suden.


 

BB%20Wolf.jpg

Usko legendaa, pelkää sutta

 


Se miksi peli onnistuu jakso jaksolta iskemään, johtuu siitä miten tyylikkäästi tietyt osiot on osattu tehdä peliin. Ne ovat ne tietyt hetket kun peli nousee aivan uusille tasoille ja onnistuu tarjoamaan taas astetta enemmän kuin voisi arvatakaan. Monet elokuvatkaan eivät pääse sille tasolle tunteessa ja tunnelmassa. Osittain tämä asetelma kärsii jos pelin pelaa läpi pitämättä taukoa jaksojen välillä, mutta itse en syyllistä sillä peli onnistuu osa osalta tarjoamaan enemmän ja enemmän jännitettä.

 

Pieniä ongelmamohtia on kuitenkin muutamia:

 

- Cry Wolf ei ala suoraan sillä tavalla jolla In Sheeps Clothing loppuu.

- Oikeudenkäynnissä ei ole mukana "kaikki", tavallaan olisin ainakin itse toivonut että vielä useampi "avainhenkilö" olisi ollut läsnä.

- Jo mainittu seikka vihollisissa. Ei ketään oikeasti Bigbyn tasoista haastajaa.

- Harhaanjohtavuus Next time osuuksissa.

- Tietyt asiat jotka ovat ns. Kiveen kirjoitettuja.

- Ajoittainen epätarkkuus QTE osuuksissa (tuntuu että lähinnä viimeisen episodin takaa-ajossa)


Loistavia kohtauskia:

 

Ensimmäisen osan lopetus. Se jännite, tunnelma ja odotus. Mitä siellä on? EI! Sanotaan että jos sarjakuvat ovat tuttuja niin vaikutus ei ole yhtä kova, mutta jos sarjakuvat eivät ole tuttuja, niin joku saattoi kaatua tuolillaan. Etenkin siinä vaiheessa kun ”Next time on Wolf Among Us” teksti tuli vastaan.

 

Credit osiot jaksojen alussa kun Bigby kävelee kaupingilla ja puistossa. Se tyyli, ne värit ja se musiikki.

 

Kolmannen episodin loppupuolen kuja. Siinä on eeppisyyttä jos jossakin. Koko asetelma: Miljöö, musiikki ja lopputulos. Tavallaan heikkoa on se, että Bloody Marysta nousee se pahis, sillä hahmosta puuttuu se jokin. Tavallaan hyvä vastapaino Bigbylle. Siinä missä Bigby on voimakas, on Mary nopea.

 

Neljännen osan lopetus: Sytkärin ääni ja pimeys. Mestarillinen hetki josta ei yksikään episodipeli ole vielä onnistunut parantamaan.

 

Crooked Manin oikeudenkäynti tai oikeudenkäynnin puute. Tämä oli yllätyshyvä hetki jossa kaikki mitä olet tehnyt käännetään sinua vastaan ja kaikki tämä erittäin tunnelmallisella tavalla.

 

Viimeisen osan lopetus. Niin mitäänsanomaton että se on jo mestarillinen. Cliffhanger vivahteinen lopetus on kuin suoraan jostakin trilleristä ja sen yhden pienen hetken, lopetus onnistuu vieläkin vetämään mukaansa ja tekemään täyden ympyrän. Lisäksi, lopussa avataan ovea uudelle kaudelle, oli sen todennäköisyys kuinka epätodennäköinen tahansa.

 

Ehkä paras osa koko pelissä:

Viidennessä osassa: Bigbyn todellinen muoto. Kun puhutaan eeppisistä kohtauksista kaikissa videopeleissä, on tämä minulla top viidessä.

 

Ne joille Fables sarjakuvat ovat tuttuja, ovat heti sisällä pelissä. Ne jotka ovat uusia, saavat paljon sisältöä todella nopeasti, mutta se on kaikki sen arvoista. Sillä Wolf Among Us, on omassa lajityypissään parhaimmistoa.


Kokonaisuudessaan Wolf Among Us on loistava peli joka palkitsee pelaajan, etenkin tarkkaavaisen. Tarinankerronnallisesti tämä peli on mestariteos.

Susi Keskuudessamme kertoo tarinan joka vie mukanaan alusta loppuun asti ja on parhaimmillaan pieninä annoksina jotta asioita ehtii sulatella, mutta toimii myös kerralla, se on makuasia että haluatko herkutella vaiko saada kaiken heti.

Kyseessä on kaikesta huolimatta tyylikäs fantasiaelementtinen trilleri jossa on yksi parhaita pelihahmoja pitkään aikaan. Peli itsessään tarjoaa paljon ja vaatii paljon.

Eräs kysymys on edelleen ilmassa: Olisi tämä nyt sitten vuoden 2013 vai vuoden 2014 peli? Sillä oli tämä kumpi tahansa, tämä on Game of the Year tavaraa.

 

 

+ Bigby Wolf

+ Paljon vaihtoehtoja

+ Fables maailma

+ Tyylikkyys

+ Tarina

+ Toinen toistaan parempia hahmoja

+ Loistavasti tehdyt kohtaukset

 

- Pahiksissa olisi voinut olla vielä vähän parannettavaa

- Tiettyjä asioita jotka haluaisit tehdä, et voi tehdä

- Väärinymmärtäminen dialogeissa

- Paikoittainen nykiminen

 

 

 

Faith:

- Onnistuu aloittamaan sarjan erittäin koukuttavasti. Esittelee tärkeät hahmot erittäin hyvin ja vie mukanaan.

9,6

 

Smoke & Mirrors:

- Jatkaa erittäin hyvin ja heijastelee jo tehtyjä päätöksiä siellä täällä. Leikkii pelaajan kanssa hyvinkin vihjailevasti.

9,5

 

Crooked Mile:

- Korottaa panoksia ja vie valintojen tärkeyttä vieläkin pidemmälle. Muistuttaa menneistä teoista näkyvämmin.

9,5

 

In Sheep’s Clothing:

- Jo alku metreillä alkaa tuoda esiin todella isoja päätöksiä ja loppua kohden rakentaa puitteet loppuhuipennuksella, erittäin hyvin.

9,4

 

Cry Wolf:

- Kaikki se mitä on tähän asti tapahtunut, pistetään vielä paremmaksi, jokaisella mahdollisella tavalla.

9,7

 

 

 

Arvosana: 9,5

 

Legendaarinen