Dying%20Light_%20The%20Following%20%E2%8

Zombipandemian keskellä vapaajuoksu on avain selviytymiseen

 

Dying Light on peli josta on kuullut runsaasti, varsinkin nyt kun jatko-osa on hyvin lähellä. Peli on sitä tasoa, että sitä kohtaan on oitis tiettyjä odotuksia, mutta se on myös yksi näitä tapauksia jonka kohdalla ne odotukset ylitetään todella selvästi. Dying Light tarjoaa hyvin mielekkään ja runsaan kokonaisuuden jossa riittää zombeja tapettavaksi.

 

 

 

Kuoleva Valo

Zombie maailmaanloppuun sijoittuvista peleistä ei ole juuri pulaa, mutta Dying Light onnistuu nousemaan monien muiden yläpuolella yhdellä todella onnistuneella pelimekaniikalla, nimittäin parkoursysteemillään. Nopea liikkuminen ympäri kaupunkia on todella hauskaa ja parhaimmillaan erittäin intensiivistä. Siinä ohessa päästään myös tappaamaan rutkasti zombeja, keräämään tarvikkeita kaupungista ja tekemään lukuisia sivutehtäviä päätehtävien lomassa. Tekeminen ei pelissä loppu ja kehityssysteemin kautta pelissä tuntuu kokoajan olevan jotakin uutta saavutettavaa joka varsinkin loppupuolella nostaa pelin entistä korkeammalle jalustalle.

 

Elävien kuolleiden kaupunki

Harranin kaupunki on jäänyt täysin ja zombipandemien jalkoihin, kun valtaosa kaupungin asukkaista on muuttunut hirviöiksi, joita löytyy useampaa variaatiota. GRE:n agentti Kyle Crane (Roger Craig Smith) laskeutuu kaupunkiin erikoistehtävä mielessään, jääden nopeasti roistojen kynsiin ja siitä hyvin nopeasti zombien kynsiin. Pelastuttuaan Crane ryhtyy yhteistyöhön ei niin miellyttävätä tuntuvan porukan kanssa, päästääkseen kiinni tehtäväänsä joka vie hänet toisen, aivan täyden roistoporukan luo, samalla kun kokonaistilanne kaupungissa menee entistä huonompaan suuntaan. Tarina ei mitenkään erikoista laatua ja tapa jolla sitä kerrotaan, ei myöskään mitään pisteitä ansaitse. Monet hahmot joita tulee vastaan pelissä, ovat aika epämiellyttävää/epäluottevalta vaikuttavaa porukkaa, joten ei heistä juuri välitä. Peli rakentuu juuri siten, että pelaajan valinnat saattaisivat vaikuttaa lopputulokseen, mutta niin ei kuitenkaan ole, mikä käy eräässä vaiheessa todella selväksi. Tässä on nyt menetetty yksi hyvä, mahdollisesti tarinanpelastava ratkaisumalli, jonka sijaan joudutaan seuraamaan todella heikosti tehtyä tarinaa jossa päähenkilö on monin paikoin joko täysi tumpelo, melkoinen idiootti, tai paljon taitavampi erikoisagentti, mitä siihen asti. Epäjohdonmukaisuus on iso osa kokonaisuutta, varsinkin päähenkilön kohdalla.

Cranen lisäksi juuri muutkaan pelihahmot eivät mitään pisteitä ansaitse. Pääroisto Rais on niin tylsä ja geneerinen diktaattorihahmo, että hän ei erotu joukosta oikeastaan millään tavalla. Hän on särmättömän näköinen ja kuuloinen perustylsä urpo joka ei olisi mitään ilman roistojoukkoaan. Muutamat hahmot nousevat vähän enemmän esille kuin toiset. Kivikova taistelija Jade on varsin hyvä hahmo, porukan johtaja Brecken on ihan ok kun taas suulas Rahim on ihan täysi urpo ensimmäisestä kohtaamisesta alkaen. Loppupuolella tulee vastaan sentään vähän parempia hahmoja mutta tälläiset asiat eivät juuri pisteitä kerää tarinallisessa mielessä ja nyt kun pelaaja ei voi vaikuttaa tapahtumiin, niin monet tilanteet saavat mennä täysin omalla painollaan. Siksi onkin hyvä, että tarinan sijaan, se pelattavuus on onnistunut aivan omalla tasollaan. Tekeminenkään ei kovin äkkiä lopu sillä pelkästään päätarinan kokeminen voi viedä lähemmäs parikymmentä tuntia.

 

Ne tulevat yöllä...

Dying Light on toimintapeli jossa zombit eivät lopu kesken eivätkä tarvikkeet, mikä niitä vain jaksaa kerätä ja käyttää hyödykseen. Ilman asetta Crane ei ei pysty juuri tappamaan vihollisia, sillä potkulla hän pystyy lähinnä horjuttamaan niitä. Siksi onkin hyvä että kaupungista löytyy toinen toistaan parempia tarvikkeita, joilla taistelu onnistuu merkittävästi paremmin. Putket ja lankut ajavat asiansa, mutta kun käyttöönsä saa kirvestä, vesuria tai jotakin vielä raskaampaa, niin viholliset alkavat kaatua huomattavasti nopeammin. Pienellä viritelyllä pesäpallomailasta voi saada hyvin tehokkaan työkalun mahdollisella sähkövarauksella tai tulella. Tietyn pisteen jälkeen myös tuliaseet astuvat kuvioihin joilloin pelattavuus kehittyy aivan uudelle tasolle. Tuliaseet ovat merkittävästi parempia, varsinkin kestäviä vihollisia tai suuria massoja vastaan, mutta niiden ammuksia voi olla haastavampaa löytää, tai kallista ostaa. Ahkera tutkija ja keräilijä tosin voi löytää vaikka mitä hyödykkeitä ja rahaa jolla tehostaa omaa toimintaansa merkittävästi paremmin.

Mitä enemmän tiettyjä taktiikoita käyttää, sitä paremmaksi hahmo kehittyy. Taistelu kehittää voimaa ja kiipeily kehittää ketteryyttä ja selviytyjän yleistasoa nostaa tehtävien suorittaminen. Jokainen kykypuu tuo mukanaan tiettyjä tehosteita kuten lisää kestävyyttä, nopeutta tai aivan uusia tehosteita, kuten mahdollisuuden murskata jalallaan maassa oleva zombi tai puskea vihollismuurin läpi juostessaan. Erilaiset lisäominaisuudet helpottavat sivutehtävien tekemistä, mikä nostaa tasoa entisestään, palkitsee tarvikkeilla ja hyödykkeillä ja helpottaa matkaa entistään. Pelaaja voi kantaa tiettyjä tarvikkeita vain rajallisen määrän, minkä vuoksi tavaraluettelon hallinta on paikoitellen erittäin tärkeää ja siitä syystä, turvatalojen aktivoiminen on hyvin tärkeää, sillä lepopaikoissa on pelaajan jemma, jossa kaikki kerätyt tarvikkeet ovat tallessa.

Pelaaminen on monella tavalla varsin simppeliä ja zombit eivät ole suurin uhki, varsinkaan ilman suurta laumaa. Ihmisviholliset ovat astetta isompi uhka, mutta se todellinen vaara piilee pimeydessä, sillä kun yö koittaa, niin ne vaarallisimmat zombit tulevat esiin. Volatile versiot ovat superhirviöitä, joita vastaan pelaaja on aina alakynnessä. Nämä zombit ovat nopeita, ketteriä, väsymättömiä, aggressiivisia ja kestäviä petoja jotka jahtaavat pelaajaa kunnes tämä saavuttaa turvapaikan, tai aamu koittaa. Yhteenotto näitä petoja vastaan on huono idea ilman merkittävää arsenaalia ja silloinkin se voi monesti olla resurssien tuhlaamista, etenkin kun pakeneminen nostaa merkittävästi ketteryyttä. Yöllä kaikki kokemuspisteet ovat kaksinkertaiset jonka vuoksi normaalien zombien tappaminen on suotavaa ja superzombien pakeneminen myös. Pelaaja voi turvapaikassa levätä ja lähteä liikkeellä vaikka pelkästään yöllä jos haluaa. Kun pelaaja kuolee, hän herää turvapaikasta. Käytetyt tarvikkeet eivät palaa takaisin, mutta jo tapetut viholliset pysyvät kuolleina ja kokemuspisteet säilyvät.

 

 

Top%20of%20the%20World.jpg?1626551379

Nyt kun olisi liitovarjo

 

 

Parkouria parhaimmillaan

Ylivoimaisesti pelin parasta antia on sen nopeatempoinen, ei niin pikkutarkka ensimmäisen persoonan parkour systeemi. Tietenkin tämä on jotakin sellaista joka vaatii vähän aikaa että siihen tottuu, mutta vapaajuokseminen ja kiipeily ympäri zombien täyttämää kaupunkia pitkin kattoja ja erilaisia tasanteita on todella hauskaa ja jos tätä haluaa kehittää oikeaan suuntaan jatko-osassa, niin hetkellinen seinäjuoksu on se oikea tapa, kuten Mirror's Edgessä. Katoilla hyppiminen ja kiipeily tuo joka tapauksessa peliin sellaisen nopeuden jonka ansiosta pelissä tuntuu olevansa täysin pysäyttämätön ja kun pelihahmo alkaa olla tietyssä pisteessä ominaisuuksiensa suhteen, niin tästä osuudesta peliä saa entistä enemmän irti. Toinen asia mitä peli kuin huutaa uudestaan ja uudestaan, on jonkinlainen liitovarjo, joskin sen kautta kaupunkiarkkitehtuuria pitäisi hieman hioa isommaksi ja korkeammaksi.

Yksi iso asia mikä tekee tästä niin hauskaa, on se, että peli ei ole niin pikkutarkka siinä miten pelaaja liikkuu kentissä, tai ainakin peli vaikuttaa siltä. Monesti kun hyppää vähän sinne päin, niin pelihahmo saa kyllä kädensijasta kiinni ja sitä kautta meno jatkuu. Ajoittain tähän systeemiin saattaa mennä niin vahvasti kiinni, että peliltä odottaa vähän enemmän, mitä siltä saa. Tämä ilmenee lähinnä siinä että joskus auton katolle tai tasanteelle ei pääsekään kiipeämään, jos sattuu hyppäämään liian aikaisin tai painamaan nappia liian myöhään. Kun valtaosan ajasta aina pääsee esteiden yli, tasanteiden päälle ja sitä rataa, niin kyllä ne ajoittaiset lipsahdukset unohtuvat.

Juoksemisen kanssa eräs asia nousee todella positiivisesti mieleen, mitä ei monissa peleissä tunnu olevan, nimittäin tämä liukuminen. Kun monissa peleissä tekee liukkarin, niin pelaaja jää kyykkyyn, vaikka olisi hetki sitten juossut. Tässä pelissä, peli nousee nopeasti pystyy ja jatkaa juoksemista, jos pelaaja edelleen painaa eteenpäin liikkuessaan, mikä korostaa entisestään sitä, miten mielekästä pelin liikkuminen onkaan. Tämä on yksi niitä asioita mikä todella tuoda peliin erittäin hyvän flown uudelleen ja uudelleen. Tietyssä vaiheessa peliin tulee osaksi myös heittokoukku, joka tekee pelistä kuin pelistä paremman, sen käyttö saisi olla vähän parempaakin, mutta ehkä jatkossa sitten. Se on kuitenkin juurikin sellainen erinomainen lisätyökalu tuomaan lisää vauhtia kokonaisuuteen.

Ehkä kaikkein ärsyttävintä tässä on kuiteninkin se, että tietyt palat kenttää ovat sellaisia, että näyttävät juuri siltä, että niissä saisi kiinni tai niiden päälle voisi kiivetä, mutta näin ei ole. Sitten on taas niitä osia jotka eivät suoraan näytä siltä että niistä voisi kiivetä, mutta niin voi. Tämä tietty epäjohdonmukaisuus ja hämäävyys on todella harmillista, sillä se tuntuu pelin edetessä hieman jopa lisääntyvän. Sitten on eräs todella raastava asia, nimittäin fast travelin puuttuminen, varsinkin sitten, kun slummien lisäksi vanha kaupunki on avattu ja toisesta toiseen siirtyminen ottaa aikansa. Silloin nimittäin huomaa todella, että kuinka paljon lataustaukoja tässäkin pelissä on.

 

Erinomainen aloitus, joka voisi olla hiotumpikin

Taistelu voisi olla tehty paremminkin. Tämä on ehkä se suurin pelattavuuden kulmakivi, minkä kanssa toivoisi vähän enemmän hiomista. Löyminen on simppeliä, väistäminen on simppeliä ja tuliaseilla, kaikki on vielä simppelimpää. Peruslyömäaseilla tuntuu tosin siltä, että peli on harmillisen epätarkka ja joskus zombit saavat pelaajasta kiinni aivan liian herkästi. Melee aseilla taisteleminen on yksi niitä asioita jota pelissä tehdään todella paljon ja tähtäämällä vihollista päähän, saa tehtyä enemmän vahinkoa. Tämä on kuitenkin sellainen asia, jonka kanssa toivoisi enemmän huomiota yksityiskohtiin ja sulavuuteen. Monesti erikoisaseet eivät ole yhtään niin hyviä kuin voisi toivoa ja viholliset ovat joskus jotenkin turhankin kestäviä, tai sitten aseet vain hyvin heikkoja. Tämä on lisäksi yksi niitä asioita joita tässä pelissä tehdään lähemmäs kokoajan, sillä lyömäaseiden saavutuus on paras eikä alkupelissä muuta olekaan. Dying Light on sellainen peli joka alkaa olla todella hauskaa vasta aivan loppupuolella, kun pelihahmon on todella kehittynyt, jolloin vaihtoehtoja on enemmän ja pelissä tuntuu todella olevansa voimissaan.

Monet asiat pelissä ovat sellaisia jotka selvästi ovat olleet puoliksi kokeiluasteella. Tartuntakoukku on saatavilla loppupuolella ja se kuluu. Fast travel ominaisuutta ei olemassakaan, mikä tavallaan on hyvä koska pelaajan on hyvä pysyä liikkeellä ja vapaajuoksu tässä kaupungissa on todella hauskaa. Ongelmallista se on lähinnä sitten kun etäisyydet ovat todella suuria ja kaksi isoa aluetta ovat käytössä, sillä halua siirtyä paikasta toiseen ei ole kovin iso, koska se vie aina oman aikansa. Tarinallisesti peli saisi myös olla merkittävästi parempi koska ilman pelaajan valintoja, Crane tekee aika typeriä ratkaisuja, vaikka ajoittain niihin saattaa pelaajakin yhtyä. Kokonaisuus on kuitenkin yllättävän koukuttava ja miellyttävä peli pelata sillä siinä on juurikin sitä jotakin, mikä pitää mielenkiinnon korkealla ja jonka jälkeen jatko-osa on hyvin houkuttelevan kuuloinen peli.




Yhteenveto

Dying Light on hyvin positiivinen tapaus kun puhutaan pelattavuudesta sillä se koukuttaa juuri oikealla tavalla. Peliä on erittäin mielekästä pelata, se on näyttävää hurmeisella tyylillään ja nopeatempoisella parkourillaan. Tarinallisesti luvassa on todella typeriä käänteitä ja turhankin kliseisiä hahmoja ja tilanteita. Tarinassa on tietty epäjohdonmukaisuus ja peli kuin huutaa valintoihin pohjautuvaa tarinankuljetusta. Kokonaisuutena Kuoleva Valo on kuitenkin juuri sellainen peli jonka parissa viihtyy todella pitkään ja jonka pariin voi mielellään palata useammankin kerran, mikä oitis nostaa sen tietynlaiselle jalustalle ja saa sivuuttamaan tietyt itseääntoistavuudet ja ei niin hiotut osa-alueet ja siinä samalla mielessä korostuvat ne asiat jotka Dying Light tekee todella esimerkillisesti.

 

+ Parkour alusta loppuun asti

+ Toiminta joka paranee kokoajan

+ Paljon tehtävää

 

- Tarinan epäjohdonmukaisuudet ja arvattavuudet

- Tietyt hiomattomuudet

- Itseääntoistavat osat

 

Arvosana: 8,3

 

Mahtava