Ajantappopeleiksi miellän itse yleensä sellaiset pelit joiden kanssa ei välttämättä ole mitään tarkoitusta läpäistä niitä, vaan ainoastaan kuluttaa aikaa niiden kanssa, syystä tai toisesta. Variaatio voi olla todella suuri, mutta yleensä tälläiset pelit ovat aika simppeleitä parin idean pelejä.
Ajantappamiseen tarkoitetut pelit noudattavat yleensä simppeliä kaavaa. Ne eivät pidä sisällään suurta määrää muuttujia, vaan ne on helppoa vain poimia ja pelata ilman että täytyy opetella mitään erikoista. Yleensä niissä ei ole mitään tarinaa tai vastaavaa, eikä niitä ole tarkoitus "läpäistä". Mutta samalla aikaa, on myös tapauksia, kun tälläiset pelit voivat pitää sisällään tarinankin, mutta jollakin tavalla onnistuvat silti olemaan sellaisia pelejä joita pelaa silloin, kun ei joko viitsi pelata jotakin hirveästi aikaa vaatiivaa peliä.
Flipperipelihalli kotisohvalla
Flipperi Sankarit
PlayStation Plus: Premium
Pinball Heroes
Flipperi on näitä klassisempia ajantappopelejä ja vaikka se ei pelimuodossa olekaan sama asia kuin fyysinen laite, niin tämä on ihan hyvä vastine ja ei siitä juuri ajantappopeliä ihmeellisemmäksi ole.
Pari nappia ja oikea ajoitus
Pinball Heroes on erittäin yksinkertainen peli ja kun oppii että mitkä nappulat ohjaavat flippereitä, ei juuri muuta tarvita, varsikin kun pitämällä näitä pohjassa voi laukaista pallon matkaan. Tietysti mukana on myös laitteen tönäisy toisella sauvalla, mikä ei ole suoraan välttämättömyys, mutta se on hyvä taktiikka tietyissä kohdissa. Laitteen töniminen voi tosin tiltata koko höskän, joten sen kanssa on oltava varoivainen. Näillä perusteilla sitten lähdetään hakemaan huippupisteitä milloin milläkin eri laitteella vaihtoehdoista.
Erilaisia "koneita" on valittavana useita ja jotkut niistä ovat yllättävän helppoja, kun taas osa yllättävän haastavia. Omaksi suosikiksi nousi Uncharted, mutta myös WipeOut oli yllättävän mielekäs pelata. Monet muut olivat ihan kivoja kokeiluna, mutta ei niistä saanut kovinkaan paljoa irti. Jokaisessa laitteessa on omat juttunsa jotka tekevät niistä vähän erilaisia ja sitä kautta osa on toisia helpompia siinä mielessä, miten helposti niissä saa paremmat pisteet. Koneita ei ole arvosteltu vaikeuden tai minkään muunkaan suhteen jo niistä saa paremman kuvan vain kokeilemalla niitä. Syy miksi Uncharted toimii parhaiten tulee siitä, että siinä olevat tehosteet sun muut ovat tuttuja ja sopivat teemaan erittäin hyvin. Se on myös niitä vähän helpompia koneita, mutta ei se helpoin.
Pääasiassa Pinball Heroes nojaa ainoastaan oikeaan ajoitukseen, jolloin flipperillä saa löytyä pallon hyvään kulmaan tai vastaavaan. Pallon tullessa alas on tietysti täysin mahdollista että se lentää suoraan alaskin. Joissakin koneissa on lapoja myös ylähäällä mikä lisää mahdollisuuksia, mutta pääasiassa peli menee aina sille perustasolla jossa lyödään palloa ylöspäin ja yritetään saada korkeammat pisteet kuin aiemmin. Hyvnä juttuna pelissä on myös mahdollisuus seurata pallo läheltä tai sitten nähdä koko "kenttä" kauempaa, joissa kummassakin on puolensa.
Yhteenveto
Pinball Heroes on yksinkertainen peli, helppo oppia eikä vaadi paljoakaan. Vaihtelua on hieman eri koneiden muodossa, mutta pääasiassa peli on kuitenkin samaa settiä kokoajan, ilman mitään erikoista. Mutta se kuitenkin toimii ajantappamiseen tarkoitteuna pelinä erittäin hyvin. Mutta se on myös niin yksinkertainen ja onneton vaihtelultaan, että se toimisi paremmin osana jotakin kokoelmaa.
+ Useampi erilainen flipperi
- Vaihtelu
Arvosana: 5,6
Paremmalla puolella
Pitkälti pelkkä pesusimulaattori
Painepesuri simulaattori
PlayStation Plus: Premium
Powerwash Simulator
Ei oikeastaan mitään sen ihmeellisempää kuin painepesurilla leikkimistä, ilman että kastuu itse tai täytyy oikeasti pitää huoli että jostakin tulee siistiä. Mitään ihmeellisempää tarinaa ei ole ja tässä tapauksessa se toimii todellakin pelin eduksi.
Vesi roiskuu ja puhdasta tulee
Painepesuri on tuttu työkalu ja käytössä on tietyt mielekkyydet ihan tosielämässäkin kun vesi roiskuu ja häviää. Painepesurin käyttö tuo mukanaan tosin kaiken kaluston valmistelun ja homman lopuksi pois laiton mikä ei ole varsinaisesti mikään tuhoton homma, mutta kuitenkin jotakin sellaista mikä tuntuu välttämättömältä pakolta. Powerwash Simulator onnistuu vangitsemaan kaikki ne oleelliset asiat mitä tälläiseen peliin kuuluu ja kun mukaan heitetään erilaisia pestäviä juttuja ja erilaista kalustoa, joka tarjoaa hieman muuttujia, on kasassa oitis oikein hyvin tehty peli joka mahdollistaa painepesurilla leikkimisen ilman mitään lisävalmisteluja ja järjestelyjä.
Pelissä on ihan tarinakin, jossa pelihahmo aloittaa oman firman ja alkaa sitten tekemään töitä jossa vesi roiskuu ja monenlaiset asiat puhdistuvat, kuten pakettiauto tai pihalaatotus. Pelissä on oikein hyvä rytmitys ja tarpeeksi muuttujia joiden ansiosta kokonaisuuden parissa viihtyy vähän pidempäänkin, tai sen pariin on helppo palata myöhemminkin ja opetella ne välttämättömyydet siinä samalla kun peli etenee. Mitään tarinaa ei kokonaisuuteen olisi missään nimessä tarvittu, sillä kaikki rakentuu hyvässä tahdissa ja toimii erittäin hyvin.
Yhteenveto
Powerwash Simulator on stressinpurkupeli jossa on hieman opeteltavaa, mutta jossa kaikki opeteltava on kätevää opetella tekemällä. Tämä on niitä pelejä joka toimii hyvin kun haluaa tehdä jotakin, mitä voi tehdä tosielämässäkin, mutta ei halua nähdä kaikkea vaivaa mikä siihen liittyy. Painepesurilla peseminen on tehty tarpeeksi näyttäväksi ja mielekkääksi että sitä jaksaa hyvin useamman kerran ja muuttujia on mukavasti joten peli ei välittömästi mene tylsäksi.
+ Erilaiset suuttimet ja muut muuttujat
+ Vapaus tehdä omalla tavalla
- Paikoin hidas
- Tietyt ylimääräiset osat
Arvosana: 6,8
Erinomainen
Ei mikään Tekkenin tappaja
JoJon Kummalinen Seikkailu: Tähtien Taistelu
PlayStation Plus: Premium
JoJo's Bizare Adventure: Allstar Battle
Anime johon tämä tappelupeli perustuu ei ole itselle tuttu sitten yhtään, mikä ei varsinaisesti auta asiaa yhtää sillä puhtaasti pelattavuuden suhteen peli ei vakuuta.
Hahmoissa ei ainakaan ole pihtailtu
JoJon oudosta seikkailusta tiedän sen verran, että se on animesarja, mutta itse en ole tätä kirjoittaessani katsonut yhtäkään kokonaista jaksoa, joten sieltä suunnalta ei ole ole mitään odotuksia, mutta samasta syystä monet pelin erikoisuudet eivät myöskään isommin puhuttelu, tai niitä ei edes huomaa sillä tavalla, miten sarjaa mahdollisesti katsoneet ne saattavat huomata. Hahmon jolla arcadetilan läpäisin tuli valittua pitkälti aivan arvalla, koska valtavasta hahmovalikoima, ei noussut esiin oikeastaan yksikään hahmo, sillä vaikka pelattavia hahmoja on pari kymmentä, niin aika monet tuntuivat melko samanlaisilta.
Pelattavuus puolestaan, ei vakuuttanut. Tästä taistelusysteemistä ei oikein keksi mitään sellaista sanottavaa mitä ei olisi sanottu monen muunkin tappelupelien kanssa, sillä taistelusysteemi tuntuu todella perustasoiselta. Simppelimmäksi tietysti mennään siinä tapauksessa jos mennään ajassa taaksepäin, mutta jos vertailupohjaksi otetaan vaikkapa Tekken sarja, niin kyllä sieltä löytyy monta aika paljon parempaa tappelupeliä kuin tämä. Myös Soul Caliburin huonommatkin osat, jättävät paremman vaikutelman, vaikka osa niistä tuntuukin aika heikoilta, kun vertaa siihen tasoon, jolla pelisarja monesti on. Siis Dead or Alive on pitkän linja tappelupelien joukossa se, joka ei isommin vakuuta, joten JoJon ei tarvitsisi ihmeitä tehdä, pystyäkseen erottumaan joukosta edes jotenkin.
Jos peliä vertaa moniin muihin, ei niin isoihin tapauksiin genressä, niin tämän pelin ongelmana on se, että tämä ei yksinkertaisesti erotu joukosta juuri mitenkään. Power Rangers: Battle for the Grid erottui joukosta todella positiivisesti ja aika pienillä asioilla, vaikka ei mitään maata mullistavaa tehnytkään. Godzilla: Unleashed onnistui PS2:lla myös todella hyvin erottumaan edukseen, vaikka myös oli suhteellisen perustyylistä tappelupelitoimintaa. Nykyään standartit ovat vähän korkeammalla ja tämä peli ei vain tarjoa oikeastaan mitään sellaista mikä todella iskisi. Muutamaa muutakin animetappelupeliä olen pelannut, mutta en muista millään niiden nimiä, mutta ne onnistuivat hahmojen tyylillä erottumaan joukosta niin, että siitäkin jäi positiivinen vaikutelma. Samaa ei voi sanoa tästä, edes kattavalla määrällä pelattavia hahmoja.
Yhteenveto
JoJo's Bizare Adventure: Allstar Battle on melko perustasoinen tappelupelu, se ei ole sitä mitä moni muu on parhaimmillaan, mutta ei suoraan sitäkään mikä muut huonoimmillaan. Pelistä kuitenkin puuttuu kaikki se, mikä pelattavuudessa tekisi siitä omanlaisensa ja taistelu on todella perustylsää. Animesta kun ei ole paremmin tietoa, niin vaikea sanoa tarjoaako tämä faneille mitään extraa, mutta ainakaan pelattavissa hahmoissa, tai monissa outouksissa ei ole pihtailtu.
+ Kiitettävä määrä hahmoja
+ Animemainen ulkoasu
- Taistelu ei perustasosta parana
- Vähäisesti muuttujia
Arvosana: 4,3
Huono
Matemaattista pulmanratkontaa
Mystiset Pilarit
PlayStation Plus: Premium
Mystic Pillars Remastered
Täysin ilman mitään odotuksia, eikä loppuviimeksi edes kovin huono peli, vaikka pulmapeliksi paljastuikin. Tämä on niitä pelejä joka onnistuu omassa genressään ainakin erottumaan edukseen ja johon pääsee todella nopeasti sisään.
Helmien siirtelyä pilarista toiseen
Pulmapelien joukossa Mystic Pillars toimii oikein hyvin. Kaikkaa sopivan simppelisti ja kehittyy muutamilla lisävivahteilla mukavasti. Pulmia on 100 kappaletta ja tässä määrässä on ihan sopivasti pelattavaa. Vaikeustasoltaan peli hieman heittelehtii sillä yhden piikin jälkeen peli menee oitis vähän helpommaksi, osittain uuden idean kautta. Varsinaista vaihtelua pelissä ei ole juurikaan, mutta peli ei myöskään jatku tarpeettoman pitkään, vaan kokonaisuus tuntuu suhteellisen hyvin tasapainoitetulta ja mitoitetulta.
Perusidea on simppeli. Ideana on siirtää helmiä yhdestä pilarista toiseen niin että jokaisessa pilarissa on ennaltamääritelty määrä ja tämä kaikki pitäisi toteuttaa tietyllä määrällä siirtoja. Jos siirtää yhden pilarista viereiseen pilariin, niin siirtää yhden helmen, mutta jos siitää kahden pilarin päähän, niin siirtää kaksi helmeä. Tällä simppelillä idealla on osattu tehdä oikein toimiva pulmapeli joka todella koukuttaa hetken aikaa, notkahtaa vaikeudessaan ja nappaa sitten taas uudestaan, kun peliin esitellään yksi suuntaiset kulkureitit.
Paljoa enempää sanottaa tästä pelistä ei tule mieleen, sillä tämä ei ole niitä ihmeellisimpiä pulmapelejä, mutta se on kiva ja hvyin tehty sillä kentät ovat paikoin nopeasti taputeltuja ja aina välillä vastaan tulee yllätyshelppojakin kenttiä sekoittamaan pakkaa. Idea on hyvä ja toimii hyvin sillä alusta aloittaminen onnistuu nopeasti ja viimeisimmän virheliikkeen voi peruttaa helposti. Trophyn metsästäjille on kuitenkin luvassa pari asiaa, jotka on syytä selvittää ennen kuin aloittaa pelin, ettei joudu pelaamaan sitä läpi kahta kertaa.
Pelissä on myös tarinakin joka etenee taustalla, mutta itse huomasin että se ei isommin kiinnostanut, sillä tämä Intialaiseen kulttuuriin uppoutuva tarina ei oikeastaan napannut yhtään eikä siitä jäänyt mieleen mitään.
Yhteenveto
Mystic Pillars on keskivertoa parempi pulmapeli joka ottaa yksinkertaisesta ideasta mukavasti irti, ei ole surullisen lyhyt mutta ei myöskään tarpeettoman pitkä. Peliin on laitettu mukaan ihan tarinaakin, mutta ei sillä mitään irtopisteitä vedetä. Kokonaisuutena ihan kivaa pelattavaa, joskin melko epätasaisella vaikeustasolla ja uudelleenpeluuarvo on aika onneton.
+ Hyvä idea
+ Pituus
- Muuttujia voisi olla enemmänkin
- Uudelleenpeluuarvo
Arvosana: 6,0
Hyvä
Pääarvio
Peli jossa oli paperilla kaikki potentiaali erityisen hyväksi ajantappopeliksi, mutta joka ei sitten ihan ylätynyt siihen mihin olisi voinut.
Nyt on lupa leikkiä
Nour: Leiki Ruuallasi
PlayStation Plus: Premium
Nour: Play with Your Food
Pitkästä aikaa peli josta ei tiedä etukäteen mitään, ei yhtään mitään joten peli nyt ei varsinaisesti tule olemaan edes huonona pelinä pettymys, mutta se voi olla valtava yllätäjä.
Nyt ruualla saa leikkiä ja siihen jopa kannustetaan
Kun ideana on leikkiä ruualla niin muutama idea tulee mieleen siitä, että miten peli rakentuu ja mitän siinä oikeasti sitten pääsee tekemään. Onko valmiina ruoka-annoksia joita sitten voi tuhota miten haluaa vai onko sitten tarjolla raaka-aineita joista saa vapaasti koota annoksia omalla tyylillään, vai onko kentien kyseessä jotakin aivan boxin ulkopuolelta olevaa touhua. No tämä on oikeastaan kaikkia, sillä erilaisia ideoita tulee vastaan erilaisten ruokien kanssa. Ensin poksautellaan popcornia ja heitellään sitä ympäriinsä, kun taas hetken päästä kaadetaan muroja ja kootaan hampurilaista. Paperilla tämä kaikki kuullostaa todella hyvältä, mutta pelissä tulee vastaan pari ongelmaa. Tai oikeastaan yksi ongelma ja yksi häiritsevä asia.
Se häiritsevä asia on se, että trophy setin perusteella pelissä on joitakin mekaniikkoja ja toimintamalleja, jotka eivät ole kovinkaan selkeitä tai joita en tuoda esiin oikeastaan ollenkaan. Tämä on niitä asioita joiden kanssa toivoisi että pelissä olisi paljon selkeämmät ohjeet. Toisena osana tässä on se oikeasti huono asia, nimittäin ohjattavuus. Se ei ole niin selkeää kuin toivoisi ja monessa tapauksessa tuntuu että näppäinkomennot eivät ole niin tarkkoja tai edes selkeitä kuin niiden toivoisi olevan. Tietyt komennot taas tuntuvat kokonaan puuttuvan, tai olevan niin kankeita että niistä ei saa mitään irti. Yhtenä esimerkkinä lihamyllypeli jossa esineiden saaminen myllyyn ei ole niin helppoa kuin sen ehdottomasti pitäisi olla. Sitten on useita tapauksia kun tiettyjä asioita ei pääse tekemään ollenkaan, vaikka ne ehdottomasti kuuluisivat osaksi kokonaisuutta.
Nour on loppuviimeksi peli jossa ei pitäisi olla mitään tavoitteita ja sitä pitäisi pelata puhtaasti vain tehdäkseen jotain, tässä tapauksessa leikkiäkseen ruualla erilaisilla tavoilla. Tämä ei kuitenkaan välity tästä kokonaisuudesta yhtään niin hyvin, tai niin hauskalla tavalla, kuin sitä tosiaan toivoisi, vaan kokonaisuus on enemmän jotakin mitä kokeilee kyllä, mutta joka ei missään kohtaa ole niin hauskaa kuin se voisi olla. Paremmalla, tai selkeämmällä ohjattavuudella/pelattavuudella tämä voisi olla juurikin sellainen peli, jota vain pelaa ja katsoo että mitä tapahtuu.
Yhteenveto
Nour: Play with Your Food vaikuttaa paperilla hyvin kiinnostavalta tapaukselta, mutta sitä ei ole toteutettu niin hyvin kuin voisi toivoa. Pääasiassa pelattavuus on simppeliä ja mitään aikarajoja, pisteitä tai muuta vastaavaa ei ole, minkä vuoksi tämä on pitkälti ajantappopeli ilman stressiä. Siitäkin huolimatta olisi kiva jos pelattavuus toimisi paremmin, tai olisi ainakin selkeämpää.
Nour on sellainen peli jolle on haastavaa antaa lopullista pistemäärää koska se ei ole sellainen perinteinen peli, vaan enemmänkin sellainen rentoutumispeli jossa ei ole paineita.
+ Vaihtelu
- Kontrollit saisivat olla paremmat/selkeämmät
Arvosana: 5,0
Välimallia
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.