Taru Sormusten Herrasta trilogia yhden sarjan parhaimman, ellei jopa sen parhaan, hahmon kautta. Pelaaja ohjaa Aragornia alkaen Mustalta Portilta, ja päättyen sinne.

 

 

 

Itse olen joskus pelannut tämän pelin läpi PS3:lla, mutta nyt silmään sattui samainen peli PS2:lle ja ihan sellaiseen poistohintaan. PS3 peliä itselläni ei enää ole eikä se ole muistikuvieni mukaan yhtään niin hyvä kuin sen olisi pitänyt olla ja se olisi voinut olla. Uusi pelikerta, voi kuitenkin tarjota jotain uutta.


Peli joka sijoittuu Keskimaahan ja jonka pääosassa on oma suosikkini, Aragorn. Siksi on todella sääli, että valtava potentiaali, on valunut liian suurelta osin viemäriin, laiskuuden tai taitamattomuuden takia, näin PS3:lla. PS2 versio sen sijaan ei ole ihan yhtä kehittynyt, mutta tässä tapauksessa, se onkin kaikki kotiin päin.

Aloitetaan alusta. Hyvin nopeasti käy ilmi että toinen osa tarinasta sijoittuu aikaan kun Sauron on tuhottu ja Sam kertoo tarinoita lapsilleen Keskimaan kuningas Elessarista, Konkarista (Strider). Toinen osa sijoittuu sitten tarinoihin joissa ohjataan Aragornia trilogian alusta loppuun, tärkeimmät tapahtumat ja hahmot ovat mukana. Kontu osa on tarinan eteenpäin viemistä ja menneisyyden osiot ovat niitä joissa pelaaja ohjaa sankaria.


Pieniä ideallisia virheitä on aivan suunnattomasti, alkaen siitä että Aragornilla on kilpi, PS3:lla. PS2 versiossa kilpeä ei ole mikä on oitis suuri parannus. Jos jotain huonoa pitäisi heti hakea niin Aragornilla on ruskea tukka mikä on aika häiritsevää kun animaatioissa ja puheplakaateissa se on musta. Tämä tosin myöhemmin tuntuu että tukka on tummempi, voi johtua kenttien valoituksesta.

Keskimaahan sijoittuvien pelien joukossa on hankala erottua edukseen, varsinkaan kun nykyään on tarjolla Shadow sarja. Tosin kun puhutaan peleistä jotka seuraavat enemmän tai vähemmän elokuvien tai kirjojen tapahtumia, peli ei niiden kanssa tämä pärjää vertailussa erittäin hyvin. Nyt pitää muistaa että kyseessä on PS2 versio ja niiden pelien tasolla Aragorn's Quest on keskitasoa parempi peli.


Grafiikka pelin PS3 versiossa on liian pehmeä ja lapsille suunnaton oloinen. Graafinen jälki ei paljoa muutu tässäkään pelissä, mutta se on kuitenkin paljon hienompaa ja sopivampaa. Graafinen ulkoasu saa hieman sarjakuvamaisia vivahteita ja näyttää paljon paremmalta, joskis myös paljon vaatimattomammalta. Itse en grafiikan takia peliä torppaa, jos kaikki muu toimii, PS2:lla, grafiikka on kuitenkin enemmän kuin kevollista sillä se ei ole varsinaisesti rumaa, mutta suurin syy on siinä että peli on liian värikäs ja animaatio on jotenkin liian lapsellinen, nuoremmille peli on selvästi suunnattu.

Peli ei vain näytä yhtään siltä miltä elokuvat eikä tunnu siltä miltä sarjan pitäisi, ei edes kirjojen suhteen. Edes se vanha piirros elokuva ei ole näin surkea ja siinä Aragorn oli kustu lähes kaikin mahdollisin tavoin, ainoa mikä pelasti oli John Hurt joka teki ääniroolin. Kun nyt kuitenkin liikutaan PS2:lla, niin tämä on vähän sellainen sivuseikka josta avautua.


Ääninäyttelyä pelissä on hieman. Se keskittyy päasiassa välianimaatioihin ja kun pelataan niin kaikki on tekstiä. Vähän tuntuu laiskalta ratkaisulta. Ihan hyvin olisi voitu laittaa ääninäyttelyä peliin kun sitä kerran jo on pelissä. Tämä on yksi niitä puolia jotka kyllä syövät sitä pelin kokonaisuutta. Vaikka tämä nyt ei juuri pelattavuuteen vaikuta, niin tunnelmaan se kyllä vaikuttaa, sekä siihen miltä peli oikeasti tuntuu.

Koska suuri osa pitää itse lukea niin todella rasittava on se että kun ääninäyttelyä on mukana, niin teksti etenee erittäin hitaasti ja se kuullostaa korvaan melko tyhmältä. Mutta kun teksti pitäisi itse lukea ja varsinkin silloin kun useampi hahmo puhuu, niin silloin teksti etenee aivan liian nopeasti.

Vaikka monet viat osuvat silmään nopeasti, niin kyllä pelissä päästään itse siihen TSH tunnelmaan, jota ei pelimaailmassa ole liikaa nähty. Tavallaan näyttää hieman hoopolta että useampi hahmo puhuu, mutta ketään ei näy missään, vain Aragorn, se on kuitenkin pientä kun aletaan tutkailla tunnelmaa.


Seuraava seikka on se itse pelattavuus, joka on PS2 tasolla, selvästi keskivertoa parempaa ja suurin syy miksi se tuntuu vähän heikolta johtuu siitä että nykypeleissä pelattavuus on usein paljon hiotumpaa.

Taistelu on pääasiassa sitä aivan normaalia toimintaa ilman mitään ihmeellisempää, pitkässä juoksussa se puuduttaa, mutta siinä on kuitenkin jotakin joka on tehty oikein koska se on mielekästä. Taistelu asiaan saadaan sentään jo vähän apua kun päästään pelissä vähän eteenpäin. Sillä erilaisia varusteita ja taistelutaktiikoita saadaan aika paljon lisää pelin edetessä, se värittää aika mukavasti muutoin tylsää perusmättöä. Tämä on todellakin niitä pelejä jotka todella alkavat vasta vähän ajan kuluttua. Varusteita on paljon ja niitä saa lisää mutta taitovalikoima on se missä peli oikeasti saa variaatiota sillä perustaisteluun tuodut erikoisiskut ovat oikein hyvä lisä.

Taistelussa on eräs puoli joka vaatii totuttelua, nimittäin se, miten hahmo oikeasti lyö. Pelissä on normaaliin tapaan nopea peruslyönti ja hidas voimalyönti, sitten on suojaus, kohteeseen lukittautuminen ja jousipyssy. Suurin ongelma on se, että Aragorn tuntuu lyövän vähän hitaasti myös nopealla iskulla ja kombot ovat myös sellaisia joiden kanssa tämä näkyy. Siihen tottuu pelin edetessä mutta on se ikävää että toimintaa on tällä tavalla hidastettu. Tosin vastapainona tämä vähentää nappuloiden hakkaamista ja saa vähän miettimään.


Toisin kuin PS3:lla. Nyt maailmoissa ei ole juuri tutkittavaa koska avoimia maailmoja ei juuri vastaan tule. Kentät ovat pääasiassa hieman leviäviä putkijouksuja. Kenttä etenee suoraviivaisesti, tosin välillä on pari reittiä joista valita. Toisessa on reitti jonka kautta peli etenee, toisessa on lisää varusteita. Vihollisia on mukana pitämässä toimintaa yllä.

PS3:lla maastoissa oli omat suuret ongelmansa, tässä pelissä ei. Eksymisen vaaraa ei ole eikä juuri tarvitse miettiä että pääseekö johonkin paikkaan, sillä reitit ovat aika selvät. Karttakin pelissä on apuna, mutta sen verran pieniä alueet ovat että ei niissä juuri eksy.

Kenttäsuunnittelussa on sopivasti vaihtelua vaikka pelaamisessa sitä ei juuri ole. Yleensä päämäärä on päästä alusta loppuun ja ehkä keräillä jotain pientä siinä samalla ja löytää piilotetut esineet. Myös satunnaisia tehtäviä on, mutta niiden missaaminen on yleensä aika epätodennäköistä.


Sormusten herralle peli on uskollinen, avainkohtaukset ja hahmot ovat mukana ja laajuutta on yllättävän paljon. Vaihtelua ei juuri ole tarjolla, mutta peli ei ole varsinaisesti mitenkään huono sillä se tarjoaa toimintaa hyvällä pelihahmolla erinomaisessa maailmassa ja erinomaisen tarinan siivittämänä.

PS2:n Aragorn's Quest ei ole yhtään niin karvas pettymys mitä PS3:n versio oli. Vaikka PS3:lla peli on isompi ja laajempi sekä monipuolisempi, niin PS2:lla pelissä ei yritetä mitään kikkailu. Peli on pitkälti kuin mikä tahansa keskivertopeli, mutta muutamat oikeast asiat saavat sen tuntumaan oikeasti paremmalta. Syy on siinä, että kun tämä PS2:lla, niin tiettyjä asioita voi olettaa. Ohjattavuudessa on omat juttunsa ja samoin grafiikassa. 


Pelissä on tunnelmaa ja kokonaisuus toimii ehdottomasti. Sormusten herrojen tunnelma on läsnä. Peliltä odotin itse ehkä liikaa PS3:lla ja se kostautui. PS2:lla en odottanut juuri mitään ja se onnistui jopa hieman yllättämään. Peli tarjoaa Sormusten herran tarinan sen hahmon ohjaksissa, sen, jonka ohjaksissa sen haluankin kokea. Peli on ihan hyvä, mutta se olisi vain voinut olla niin paljon parempikin.

Tietysti tämä pätee moniin peleihin ja kun miettii monia PS2:n pelejä, niin tämä on paljoa monia parempi ja täytyy jopa myöntää että jos palaisin ajassa taaksepäin ja pelaisin tätä 2000-luvun alkupuolella elokuvien ilmestymisen jälkeen niin tästä nauttisi ihan uudelle tavalla. Tämä on todella lähellä Lord of the Rings: Return of the King peliä, ei ihan niin hyvä, mutta ei se kauas jää.


PS3:lla On vaikea sanoa mikä pelin todellinen arvosana olisi, sillä vaikka siinä on paljon miinuksia niin siinä on silti niin paljon hyviäkin osa-alueita, että ei sitä voi kovin huonoksikaan peliksi luonnehtia. Kiitos siitä aihealueelle ja päähamolle. Pelistä olisi hauska pitää vielä enemmän, mutta kaikkea potentiaalia ei vain ole käytetty.

PS2 pelien tapauksessa peliä pitää suhteuttaa aikakauteensa ja monien PS2 pelien joukossa. Olen pelannut paljon huonompiakin pelejä. PS3 pelien vertailussa peli on varsin heikko, mutta PS2 tasolla uskaltaisin jopa heittää korkeamman arvosanan. Selvästi korkeamman.

 

+ Aragorn ja Taru Sormusten Herrasta

+ Pituus

+ Tunnelma

 

- Jokuset typerät kauneusvirheet

- Helppo

- Ohjattavuuden tietty hitaus

 

Arvosana: 7,7

 

Erityinen