STAR%20WARS%20Jedi_%20Fallen%20Order.jpg

Olkoon Voima kanssasi...

 

 

STAR WARS on helposti yksi sellainen sarja joka elokuvien, pelien, kirjojen, sarjakuvien, lelujen ja lähemmäs minkä tahansa muun asian muodossa on edes jollakin tavalla kaikille tuttu. Pelien suhteen ei olla vielä päästy sille tasolle missä ne parhaat elokuvat ovat, mutta suunta on oikea, sillä Fallen Order on todella potentiaalinen tapaus.

 

 

 

Kauan sitten kaukaisessa galaksissa...

Tähtien Sota on ehdottomasti yksi niitä kokonaisuuksia joka on itselleni enemmän kuin tuttu. Star Wars kuuluu helposti top 5 parhaisiin sarjoihin mitä on koskaan ollut. Itse en ole varsinaisesti odottanut tältä peliltä mitää erityistä, olen ollut tietoinen sen tulosta, mutta hype on ollut kaukana siitä, mitä vaikka Devil May Cry V, saati Kingdom Hearts III olivat keränneet. Jedi: Kaatunut Veljeskunta on aina ollut sellainen peli joka on kiinnostava tapaus, mutta jota on aivan hyvin voinut odottaa. Tämän hankinkin lähinnä hetken mielijohteesta enkä ollut kovin paljoa arvioitakaan katsonut tai lakenut, mutta sellaisen käsityksen olin saanut että mikään katastrofi tämä ei ollut, kuten vaikkapa Force Unleashed. Tämä on siinä mielessä ehkä se paras tila missä peliin voi uppoutua koska odotukset eivät ole liian korkealla tai liian alhaalla.

Joten peliin pääsee sisään avoimin mielin ja ehkä siinä sitten yllättyy iloisesti tai sitten kokonaisuudelta jää kaipaamaan jotakin enemmän.

 

Star Wars laatua niin monella tavalla

Se mikä peliä pelatessa nousee ensimmäisenä, heti esille on se tietty, tuttu tunnelma. Star Wars tunnelma on monella tavalla kuin monissa avaruus-seikkailuissa, mutta siinä on myös sitä tiettyä omaa juttua. Tyylikkyys on iso osa peliä alusta asti ja se mikä todella tekee tyylikkyydestä Star Wars-maisen, ovat valosapelit. Lasermiekat ovat aluasta asti olleet se juttu mikä vetiä itseä kohti tätä sarjaa ja siksi on todella positiivista päästä todella upeassa toteutuksessa käyttämään valomiekkaa. Siinä on sitä parasta Star Wars tunnelmaa ja tyylikkyyttä.

Valosapelin äänet, liikkeet ja niiden tekemät jäljet huokuvat Star Wars energiaa ja jokainen taistelu asettaa oitis siihen oikeaan tunnelmaan, kun valosapeli vedetään esiin. Laserammusten kimmoittelu ja miekan surina vievät oitis oikeaan tunnelmaan ja pitävät siellä. Pelissä on tietysti monia vapauksia sillä lasermiekka ei ole ihan niin ylivoimainen ase kuin se monesti on. Se on kuitenkin pääasia että sitä pääsee käyttämään.

Rajoitukset näkyvät eniten siinä että pelissä ei päästä täysin silpomaan vihollisia kappaleiksi. Vaikka laserimiekan leikkaus ei verta roisikaan, niin kyllä ruumiinosien silpominen on sellainen asia mikä herkästi saa ihmiset varpailleen. Itse olisin kuitenkin ollut kaivannut sitä että valomiekalla olisi päästy vielä lähemmäs sitä, mitä se parhaimmillaan voi olla.

Vaikka itselläni Star Wars tunnelma kitetytyy valosapeleihin, niin kyllä sitä tunnelmaa korostavat ne useat erilaiset rodut, robotit ja maailmat joihin päästään käsiksi.

 

Jeditoimintaa sillä oikealla tavalla

Toiminta on se isoin juttu pelissä ja etenkin valosapelin käyttö. Miekka tekee selvää jälkeä monista vihollisista ilman mitään ongelmia, mutta maailmoissa on myös niitä asetta kovempiakin tapauksia jotka vaativat vähän enemmän kuin pari huitaisua. Toimintaa täydentää muutamat jedivoimat joilla joko työnnetään vihollisia kauemmas tai vedetään lähemmäs. Isoin juttu on valosapelin käyttö mutta mahti on erinomainen työkalu taistelussa sillä kaikkia asioita ei miekalla ratkaista. Pelaajalla ei ole muita aseita, sillä valosapeli on jedin ase ja sillä selvä.

Pelkkää vihollisten perkaamista peli ei ole sillä jeditoimintaan kuuluu myös ketterä liikehdintä hyppymisen ja kiipeilyn muodossa ja kyllähän siinäkin on muutama jedien temppu mukana jotka tekevät välimatkojen taittamisesta paljon hauskempaa. Kun fysiikan lait eivät ole täysin ehdottomia, niin monet mahdollisuudet aukeavat ja tässä pelissä niitä on osattu käyttää todella hyvin.

Pelissä on myös muutamia työkaluja jotka auttavat pelaaja tavalla tai toisella ja arvokkain työkalu näistä on Star Wars hengessä, droidi. Tämä pikku kaveri on erittäin tärkeä esineiden keräämisessä, paikkojen avaamisessa ja muutamissa muissa etenemis- tai taistelutapauksissa. Keräiltävää ja löydettävää onkin aivan tuhottomasti joten paikkoja saa tutkia erittäin tarkkaan.


Tarina elokuvien välillä

Pelin päähenkilö on Cal Kestis jonka roolissa yllättävän hyvin valittu ja erinomaisen suorituksen tekevä Cameron Monaghan (Gotham, Hävyttömät). Hän on juurikin sellainen suhteellisen tyypillinen päähenkilöhahmo, juuri hyvällä määrällä asennetta ja seikkailijatyylistä särmää, eli erottuu joukosta vaikka monella tavalla onkin hyvin samankaltainen kuin monet muut kaltaisensa päähenkilöt.

Tarina itsessään sijoittuu neljä vuotta Sithin Koston jälkeen. Käsky 66:sta selvinnyt Cal on elänyt piilossa, mutta kun hänen voimansa sitten nousevat esiin ja Imperiumi hengittää niskaan, ryhtyy hän uskaliaaseen yritykseen palauttaa koko Jedien veljeskunta entiseen loistoonsa ja pysäyttää sithien johtama Imperimu. Ei siis mitenkään erikoinen juoni, mutta se miten kaikki etenee, rakentuu ja sopii saagaan, on kuitenkin erittäin hyvä ja se miten hyvin kaikki se draama juuri ennen veljeskunnan kaatumista on esitetty, toimii erinomaisesti ja näyttää sen, miten paljon kaikkea tarinaa Star Warsin päätarinan ympärille voidaankaan rakentaa.

 

Valosapelilla ja mahdilla

Eräs asia mitä olen tavallaan kauan jo odottanut olisi juurikin Star Wars peli jossa pääsisi valosapelin ja mahdin voimin taistelemaan. Monella tavalla tämä peli tarjoaa juurikin siihen tarpeeseen tyydytystä ja heittää mukaan vielä kiipeilyäkin. Sanottakoon tosin että tämä taistelumekaniikka ei ole se millaisen voimin olisin tähän päässyt, mutta heti kun verrataan Knights of the Old Republicin taistelumekaniikkaan, niin tämä peli voittaa sen pelin toiminnassa mennen ja tullen ja useammassa erässä peräjälkeen. Tarinassa nyt ei päästä lähelläkään sitä tasoa, mutta toiminnallisessa mielessä tämä peli on enemmän kuin onnistunut. Taistelussa ei myöskään ole sitä samaa puuduttavuutta mitä Force Unleashed sarjassa oli sillä vihollisia ei ole niin paljoa, mutta kuitenkin sen verran, että pääsee nauttimaan mielekkäästä toiminnasta.

Itse tykkäisin edelleen paljon enemmän siitä, jos voimankäyttöön ja lasermiekkailuun pääsisi kiinni, mutta sillä taistelmekaniikalla joka on Batman Arkham sarjassa ja Middle-Earth: Shadow sarjassa, se vasta olisikin upeaa että pääsisi käyttämään valosapelia samalla tyylikkyydellä, millä on Keskimaassa päässyt käyttämään miekkaa tai päässyt Lepakkomieheä hakkamaan roistoja. Edelleen tavallaan toivon sitä Darth Maul peliä jossa yhdistetään samalla tavalla toimintaa, kiipeilyä ja erikoisvoimia kuin Arkhamissa tai Shadowssa.

Toinen hyvä esimerkki mistä olisin todella pitänyt on se Devil May Cryn komboihin ja arvosanoihin perustuva taistelumekaniikka. Tavallaan siis pidän kyllä Ninja Gaidenin tyylisestä tarkkuuteen ja ajoitukseen perustuvat ja Souls tyylistenkin pelien suosimasta taistelusta ilman comboja sun muita, mutta se tietty kaipaus on edelleen läsnä.

 

Vaikutteita sieltä ja täältä

Toiminnassa on tietty taktisuus isossa osassa ja vaikutteita on niin Ninja Gaidenista kuin Sousl sarjastakin sillä torjuminen ja väistäminen ovat monesti yhtä tärkeitä kuin hyökkääminenkin ja perusvihollisissakin on monia sellaisia jotka voivat tehtdä todella pahaa jälkeä, varsinkin heillä on tukijoukkoja. Pelaaja ja viholliset toimivat samoilla säännöillä sillä vaikka pelissä ei olekaan samanlaista kestävyyspalkkia kuin Souls toiminnassa, niin eräänlainen kestävyys on, nimittäin se kuinka kauan pystyt suojaamaan, kun se palkki loppuu, niin seuraava isku tulee läpi. Se pätee niin vihollisiin kuin pelaajaankin. Ajoitus on erittäin isossa osassa kokonaisuudessa sillä juuri oikeaan aikaan ajoitettu torjunta mahdollistaa vihollisen horjuttamisen tai oikeaan aikaan tehty väistö hämää vihollista, palauttaa ihan mahtienergiaa ja mahdollistaa nopean vastaiskun. Kärsivällisyys ja oikea ajoitus on isoja osia toiminnassa mikä itselläni tuo nopeasti mieleen Ninja Gaidenin. Toiminta on todella erilaista Devil May Cryn tai Batman Arkham sarjan toiminnasta, joista itse pidän kaikista eniten.

Maailman tutkimisessa isossa osassa on erilaisten pintojen ja muiden vastaavien kiipeily, tavalla tai toisella. Tämä on kuin suoraan Unchartedin maailmasta sillä pelihahmo on erittäin ketterä poika ja monissa hektisimmissä tilanteissa Cal tuo mieleen Naten, vaikkakin huudahdukset ovat vähän erilaisia. Näyttävyydessä Uncharted on selvästi se suurin esikuva ja se tuntuu, sillä monesti pelissä on sitä samaa erinomaista tyylikkyyttä joka todellakin toimii paremmin kuin hyvin. Cal ei ole samalla tavalla humoristi, mutta monet BD-I:n kanssa käydyt keskustelut kyllä tuovat tiettyä veikeyttä. Tarinassa on muutenkin samanlainen, erinomainen jaksotus mitä Uncharted sarjassakin ja ne puzzlet, ne ovat myös siellä hidastamassa menoa.

Keräiltävän tavaran määrä tuntuu ajoittain aika överiltä, sillä monesti tuntuu että ollaan vähän sillä hollilla millä Dragon Age: Inquistion meni, eli tekemistä oli tekemisen takia ja se kaikki alkoi ennenpitkää todella maistua puulta, koska sitä oli niin paljon ja se toisti samaa kaavaa.

Metroidvaniatyylinen lähestyminen on myös selvästi mukana sillä kentät ovat valtavia ja koostuvat useista eri paikoista joista kaikkiin ei pääse ilman tiettyjä ominaisuuksia. Souls hengessä erilaisia oikoreittejä availlaan jolloin kaikkia pätkiä ei tarvitse aina juosta läpi, mutta kyllä pelissä on paljon sitä turhauttavaa edestakaisin ravaamista, sillä mitään fast travel ominaisuutta ei ole luvassa. Jos haluaa tutkia kenttien syvimpiä koloja, niin se vie aikaan. Sitä ei edesauta se että monesti tuntuu että kartta on ikävän epäselvä, koska siinä on niin monta kerrosta joiden rautalankamalli voi olla monesti todella hämäävä. Mutta se mikä on kartassa erittäin positiivista, on se että karttaan on merkittynä paikat joihin et pääse, paikat joihin pääset ja paikat joita et ole vielä tutkinut.

 

Lightsaber.jpg?1574374772

Valosapeli on jedin ase

 

 

Kaukana täydellisestä, mutta positiivinen yllätys

Eräs asia minkä poissaolo todella nousee esiin on se hahmon kehitys, sillät tavalla miten se on läsnä vaikkapa Bloodbornessa tai Dark Soulsissa. Jediominaisuuksien taitopuu haarautuu valosapelin käyttöön (lisää miekkaominaisuuksia), mahdin käyttöön (lisää mahtia ja mahtitaitoja) ja selviytymiseen (elinvoimaa ja hahmokohtaisia ominaisuuksia), expaa pelissä saa vähän kaikesta, ei pelkästään toiminnasta vaan myös paikkojen tutkimisesta. Cal omaa erityisen taidon jolla hän voi elävästi kokea takaumia koskettamalla esineitä ja tätä kautta hän oppii lisää ympäristöistään. BD-I taas skannaa milloin mitäkin ja kummatkin lisäävät XP:tä kohti kokemuspisteitä. Peli ei missään vaiheessa mahdollista sitä että pelihahmosta saisi todella kestävän tai todella tehokkaan vahingontuottajan, eli haaste pystyy kokoajan aisoissa. Hahmon kehitys on siinä mielessä samantyylinen kuin vaikka Middle-Earth: Shadow of Mordorissa, mutta Cal ei missään vaiheessa pysty tehostamaan edes asettaan.

Valosapelia voi kustomoida todella kattavasti sillä erilaisia komponentteja on todella paljon jokaiseen valosapelin osaan ja materiaaliin asti, eli variaariota on, mutta kaikki osat ovat samanarvoisia eli et voi mitenkään tehostaa tiettyä ominaisuutta valosapelin käytössä, kulutat aina samanverran mahtia, teet saman verran vahinkoa ja niin edelleen. Se tietysti korostaa taistelun taktisuutta eikä aseen ulkoasu vaikuta sen tehokkuuteen. 

Tarinan edetessä vastaan tulee muutama elokuvistakin tuttu hahmo, yksi äärimmäisen hyvä ja yksi erityisen huono. Pääasiassa pelin hahmot ovat uusia tuttavuuksia ja tarinan hahmot ovat muutenkin pidetty aika minimissä eikä mukana ole oikeastaan yhtään ikimuistoista tai edes erityisen hyvää hahmoa päähenkilön lisäksi. Viholliskattaus on pelissä taas on erittäin heikko, mikä on todella suuri sääli sillä Star Wars sarjassa mahdollisuuksia olisi vaikka kuinka paljon. Tämä heikkous korostuu myös siinä, että pomotaistelut ja erilaiset planeettakohtaiset hirviöt ovat myös varsin suppeasti tehtyjä. Vihollisina on tietysti stormtrooppereita ja näiden suhteen variaatiota on todella paljon, mutta hirviöt, palkkionmetsästäjät, droidit ja erilaiset avaruusrodut lähemmäs kaikki ovat tehty todella laiskasti. "Pääroiston" paikalla oleva Second Sister on todella heikosti tehty tapaus, tausta on erittäin hyvä ja idea myös mutta toteutus on todella Kylo Ren tyylinen, ärsyttävän kakaramainen rasvatukka joka ei oikeastaan missään vaiheessa tunnu kovin hyvältä roistohahmolta ja kakkosroisto on todella marginaalinen ja huono myös, edes muutamat palkkionmetsästäjähahmot eivät erotu edukseen, vaan ovat keskenään samaa massaa. Tämä peli olisi todella tarvinnut uniikkeja pomovihollisia, ei saman kierrätystä.


Turhaa varovaisuutta 

Fallen Order on monella tavalla tien näyttäjä tuleville Star Wars peleille joilla pääpaino on lasermiekan käytössä. Tietysti monia asioita olisi voitu viedä paljon pidemmälle ja monin tavoin pelissä on vähän väliä mukana sellainen tunne että sen kanssa ollaan oltu aika varovaisia. Pelattavuus toimii erinomaisesti ja pituutta tarinassa on sopivasti. Lisätekemistäkin on paljon. Mutta monella tavalla peliä pelatessa tulee mieleen kaikkia niitä juttuja joita pelissä olisi voinut olla enemmänkin ja joissa pelintekijät olisivat voineet mennä pidemmällekin.

 

Paljon käyttämätöntä potentiaalia ja mahdollisuuksia kehittyä

Jedi sarja voisi hyvinkin lähteä tästä aivan uudenlaiseen nousuun. Toiminnassa on paljon asioita joita voisi viedä pidemmällekin ja joissa voisi antaa pelaajalle vielä enemmän mahdollisuuksia tuntea olevansa erityisen taitava jedi. Mahdin käyttöä pelissä on rajoitettu varsin paljon kun verrataan miekan käyttöön. Miekan käytössä ei muutenkaan olla siellä kaikkein terävimmissä päässä. Siis valomiekkailu on todella upeasti tehty ja enemmän kuin mielekästä, mutta tuntuu että siihen olisi voitu tuoda vielä enemmän uusia puolia ja monipuolistaa taistelua vaikka kuinka paljon enemmän. Mutta samalla sitä miettii että olisiko toiminnassa menty räpeltämiseen ja miekkailussa olisi ollut combosysteemi monine erilaisine liikkeineen.

Kuten aiemmin jo nostinkin esiin millaisesta taistelumekaniikasta olisin tykännyt Star Wars maailmassa vielä enemmän (ja millaisen taistelumekaniikan Star Wars pelin hankkisin lähemmäs epäilemättä) niin kyllä tässäkin mekaniikassa on paljon hyvää ja todella paljon kehittymisen mahdollisuuksia. Monia asioita voitaisiin lisätä ja hienosäätää mikä tekisi toiminnasta niin paljon parempaa.

Ehkä eniten tässä pelissä todella harmittaa se miten vähän pomovihollisiin on panostettu. Uniikkeja pomovihollisia on todella vähän ja monet pomoviholliset tuntuvat samanlaisilta, tai ovat suoria kopioita. Vapaaehtoiset hirviöviholliset ovat vain vähän erilaisia normaaleja isoja vihollisia ja niitäkin on aika vähän. Tämän lisäksi tuntuu että Imperiumin hahmot poislukien kaikkien muiden vihollishahmojen suhteen vaihtelua on erittäin vähän, mikä on varsin harmillista kun maailmoissa on kokoa.

Se kehittyminen ei tietenkään jää vain siihen toimintaan sillä kiipeily muuttuisi entistä paremmaksi kun mukaan tuo muutamia pieniä kivoja lisiä. Sanoisin että pelkästään jonkinlainen ilmassa syöksy eteenpäin tai seinästä toiseen hyppely (kuten Megamaneissa) voisi avata valtavasti lisää mahdollisuuksia. Mutta samalla aikaa ymmärrän että tämän pelin kanssa ollaan oltu aika varovaisia, minkä takia on pitäydytty pienemmässä määrässä ominaisuuksia ja tehty ne oikeasti hyvin.

Tarinallisesti peli päättyy ihan hyvin, mutta loppuhuipennus tuntuu vähän kiirehdityltä ja hätäisesti kasatulta. Se on todella eeppisen oloinen, mutta jättää sellaisen maun että tämä jatkuu vielä, mutta samalla aikaa lopetus on kuitenkin myös sellainen, että tämä voisi ihan hyvin olla tässä.

 

Mitä seuraavaksi?

Mutta mihin tämä peli sitten olisikaan menossa? Mikäli tämä nyt valittu suunta pitää, niin todella paljon on mahdollisuuksia. Isommat maailmat olisivat mahdollisia tai vaikkapa enemmän jedivoimia ja monipuolisempaa miekankäyttöä. Mutta se missä ne todelliset potentiaaliat ovatkaan on siinä, mitä kaikkea maailmalla ja tutuilla hahmoilla voikaan tuoda mukaan kokonaisuuteen. Jos seuraava peli sitten sijoittuisi lähemmäs Uutta Toivoa, tai vaikkapa alkuperäisen trilogian keskivaiheille, voisi vastaan tulla paljon tuttuja hahmoja aina Obi-Wan Kenobista ja Yodasta alkaen. Ja kun tämä peli on kaanonissa mukana, niin vielä paremmat mahdollisuudet olisi rikastaa mytologiaa ja tuoda lähemmäs niitä vähemmän tunnettuja juonikuvioita. Olisiko se sitten Darth Maul ja Crimson Dawn vai jotain muuta. Enemmän Vaderia vai pysyttäisiinkö uusissa hahmoissa ja tuotaisiin enemmän uusia naamoja mukaan.

Sanotaan että mikäli Jedi ottaa mallia myös Uncharted sarjan kehityksestä, niin luvassa voisi olla entistä hurjempia toimintakohtauksia, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta myös paljon erinomaista tarinaa jossa päästään entistä syvemälle niihin mahdollisuuksiin mitä sarjassa onkaan, vaikka kaikki tapahtuisikin päätarinan ympärillä ja sivulla.


Yhteenveto

Tähtien Sota Jedi: Kaatunut Veljeskunta on erityisen hyvä Star Wars peli. Sellaista ei ole oikeastaan ollut pitkään aikaan, jos koskaan ja osittain juurikin siitä syystä tämä peli tarjoaa juurikin sitä, mitä sarjan fanit pelirintamalla tarvitsevat. Kokonaisuudessa on paljon heikkouksiakin, mutta niin on myös elokuvasarjassa. Toiminta on erittäin mielekästä, maailmoissa on kiitettävästi vaihtelua ja vihollisissakin on mukavasti eroja. Pelissä on paljon toistoa ja ehkä liiankin kanssa etsittävää ja pitkiä etäisyyksiä taitettavana, mutta kokonaisuutena kyseessä on yksi parhaita Star Wars pelejä koskaan.

 

+ Star Wars tunnelma ja tyylikkyys

+ Valomiekka toiminta

+ Tarina

+ Cal Kestis

 

+/- Paljon keräiltävää ja etsittävää

 

- Roistohahmot ja pomoviholliset

- Paljon ravaamista ja tiettyä sokkeloisuutta

- Monella tavalla todella rajoitettu ja suppea

 

Arvosana: 8,5

 

Fantastinen