Monista peleistä ei keksi paljoa sanottavaa ja joistakin taas voisi keksiä paljonkin kerrottavaa, mutta iso osa siitä ei olisi kovinkaan erikoista, saati kiinnostavaa. Joskus voikin olla paikallaan vaikka suoraan tiivistää omaa arviointia ja katsoa että paljonko jää.
Haastehan sekin on, että miten lyhyesti pystyy arvioimaan pelin, samalla kun pyrkii kuitenkin kertomaan siitä edes jotakin.
Overcookedin mekaniikat kovassa käytössä
Muuttoliike Ryhmä Rämä
Moving Out
Itse en juuri odottanut tältä peliltä mitään muuta, kuin Overcooked mekaniikkojen käyttöä uudenlaisessa ympäristössä ja ehkä vähän uusilla tavoilla. Se miten Moving Out toimii, perustuu pitkälti aivan samoihin juttuihin kuin Overcooked duokin. Peli ehdottomasti parhaimmillaan moninpelinä, jolloin siitä aivan oikeasti irti hauskaa hupia. Yksinpelinä se ei yksinkertaisesti toimi.
Ideat pelissä ovat ihan hyviä, mutta isona ongelmana on se, että kontrollit tuntuvat jotenkin todella oudoilta. Kääntyminen ja huonekalujen kääntely eivät vain toimi siten, miten voisi toivoa, mikä johtaa siihen, että kikkailua tapahtuu aivan liian paljon kentästä toiseen. Tätä kikkailua korostaa myös se, miten tiukasti tavarat pitää joissakin kentissä saada ängettyä muuttokuormaan, mikä tekee pelistä vääristä syistä vaikean. Tämä toimisi paljon paremmin siten että kontrolleihin olisi panostettu ja syynä pelleilyy olisi pelaajien keskinäinen kommunikaatio.
Koominen ote tuo mukanaan tietyt plussat peliin, kun kaikki paikat menevät säpäleiksi kun muuttajat väkivalloin paiskovat tavaroita ympäriinsä ja pelihahmojen pienoinen kustomointi tuo myös mukavan lisän kokonaisuuteen. Sääli onkin että pelattavuudessa peli ei yksinkertaisesti tarjoa niin paljon kiinnostavaa sisältöä, jotta sen parissa viihtyisi kokeilua pidempään.
Yhteenveto
Samalla tavalla viehettävä tapaus kuin kokkauspeli Overcooked. Tällä kertaa keittiöt kuitekin vaihtuvat muuttoympäristöön ja pelattavuuskin hieman muuttuu, entistä ryhmätyöpainotteisemmaksi. Moving Out on hyvin selvä moninpeli, sillä yksinpelinä siitä ei saa irti juuri mitään, kun taas moninpelinä se on sekasortoa parhaimmillaan. Siinä onkin sen vahvuus ja heikkous. Mutta extraheikkoutena on sellainen varsin heikonlainen ohjattavuus joka ei juuri toimi pelissä.
+ Rempseä ja huvittava ote
+ Veikeä ulkoasu
- Vaatii monta pelaajaa
- Vaihtelua on niukasti
Arvosana: 4,0
Huono
Retroa tyyliä hyvässä ja pahassa
Titaani hyökkää!
PlayStation Now
Titan Attack!
Ajantappopeli, mutta varsin vaikea sellainen. Idea on simppeli, otetaan retropeli Space Invaders ja monimutkaistetaan ideaa. Tarkoitus siis ampua viholliset muusiksi, ennenkuin ne osuvat sinuun. Perinteistä mallia tosin on muokattu todella paljon, vaikeampaan ja monimutkaisempaann suuntaan.
No toimiiko tämä, hetkellisesti kyllä, mutta Titan Attack ei ole juurikaan sellainen peli jonka pariin palaisi uudestaan ja uudestaan aikaa tappamaan. Tämä on enemmänkin sellainen peli jota pelaa sen verran ja siihen se sitten jää. Suurena syynä tähän on se retrovaikeus jossa aloitetaan alusta asti kun kuollaan tarpeeksi monta kertaa. Kyllähän roguelike pelit tekevät tätä myös, mutta tällä pelillä ei ole arsenaalissa mitään sellaista, joka todella kannustaisi yrittämään uudestaan ja uudestaan.
Pelattavuus on simppeliä ja kysyy lähinnä nopeita hoksottimia ja oikeaa ajoitusta ja tarkkuutta. Sille pohjalle ei kuitenkaan saada rakennettua erityisen kiinnostavaa tai mielekästä kokonaisuutta.
Yhteenveto
Sanoisin että Space Invaders idealla tehty vähän erilaisempi peli. Ei mitään erityistä ja retrolla tavalla vaikea. Kelpaa perus ajantappamiseen ilman mitään sen ihmeellisempää sisältöä tai laatua.
+ Simppeli pelattavuus
- Retrovaikeus
Arvosana: 4,0
Huono
Pakkanen ei anna armoa
Pakkaspunk
PlayStation Now
Frostpunk
Tämä on peli joka vaikuttaa aluksi oikein hyvältä synkällä toteutuksella ja monilla haastavilla valinnoillaan ja maailmanrakennuksellaan. Pelaaja joutuu kovien valintojen eteen erittäin pian ja taktinen lähestyminen siihen, mitä todella tarvitaan ja miten pian, korostuu nopeammin, mitä pelaaja on valmis. Tätä kautta vastaan tulee pian myös pelin suurin ongelma, nimittäin sen ylivedetty vaikeus. Frostpunk muuttuu niin nopeasti niin haastavaksi, että siihen ei ehdi kunnolla edes totuttautua. Jos tälläinen haaste kasvaisi pikku hiljaa, niin pelistä ehtisi alkaa pitää, koska siihen ehtisi päästä kunnolla sisään.
Frostpunk on juurikin sellainen peli jossa on paljon opittavaa ja se kaikki pitäisi oppia todella pian. Tämän lisäksi peli on yllättävän hitaasti etenevä, mutta samalla aikaa kaikki suurimmat avut, ovat myös niin hitaasti käyttööntulevia, että monesti pelissä vain odottaa että asia X toteutuu, jotta sen avulla päästäisiin sitten taas hieman eteenpäin. Oikeastaan missään kohtaa peliä kokonaisuudesta ei todella pidä, sillä siinä vaiheessa kun pelistä luulee alkavansa saada jotakin irti, niin huomaa, että asiat ovat jo niin huonosti, että kusessa ollaan joka tapauksessa.
Yhteenveto
Selkeästi pelin suurin heikkous on siinä, että se on tarpeettoman vaikea ja vieläpä erittäin äkkiä. Frostpunkin kanssa tuntuu, että peliin ei ehdi kunnolla tottua missään kohtaa, ellei sitten pelaa peliä alusta uudestaan ja uudestaan. Silloinkin se tuntuu niin haastavalta, että siitä on erittäin vaikea pitää.
+ Asetelma
- Vaikeus
Arvosana: 3,0
Pettymys
Itseääntoistavaa mutta niin koukuttava
Pataljoona Komentaja
PlayStation Now
Battalion Commander
Mitäpä tästä pelistä kertoisi joka kunnolla avaisi sitä. Pelaaja ohjaa sotilasjoukkoa joka etenee taistelukentällä tulittaen ympärilleen. Joukko alkaa yhdestä sotilaasta, mutta lisää sotilaita saa vapauttamalla heitä. Vihollisten vastarinta tehostuu pelin edetessä, mutta samaten pelaajan käytössä olevat varusteet.
Iso syy siihen miksi tämä peli toimii niin naurettavan hyvin on siinä, että kun peliä pelaa, niin pelaaja kerää kokemusta ja kun sitä saa tarpeeksi, ansaitsee ylennyksen ja ylennyksen myötä avautuu mahdollisuus avata uusia tehosteita kuten isompi yksikkö, paremmat varusteet ja tehosteet. Sotilaat kävelevät nopeammin, kestävät enemmän vahinkoa paranevat enemmän tms. Pelaaja voi myös saada käyttöönsä järeämpikin aseita, kuten taisteluhelikopterin. Eniten tämä kehitys näkyy pelaajan kärkimiehessä jonka ase kehittyy merkitävästi pelin kehittyessä peruspistoolista raketinheittimeen.
Pataljoona Komentaja on erittäin hauska, hyvällä tavalla koukuttava ja toimiva kokonaisuus josta saa yllättävän paljon irti varsin pitkäksi aikaa, paitsi jos sitten haluaa oitis kunnolla panostaa kehitykseen ja maratoona kokonaisuutta eteenpäin. Joka tapauksessa erittäin onnistunut ajantappopeli jossa muutama yksinkertainen idea muutamalla todella hyvällä lisävivahteella tekee todella hyvän vaikutelman.
Yhteenveto
Ajantappopeli joka on ideallisesti varsin simppeli mutta kehittyy monimutkaiseksi todella hyvällä jaksotuksella. Haastetta riittää, mutta kaikki on tehty niin sopivalla ja reilulla tavalla, että se turhauttaa juurikin sen verran, että peliä haluaa pelata uudelleen, voidakseen saavuttaa vielä sen seuraavan virstanpylvään. Vaihtelua on vähänlaisesti, mutta yhden pääideansa peli tekee oikein hyvin.
+ Kehittyy erittäin hyvin
+ Oikealla tavalla koukuttava ja turhauttava
- Vain vähän vaihtelua
- Monet turhalta tuntuvat varusteet
Arvosana: 7,0
Loistava
Lelumaan Bub ja Bob
Kuplakoplan 4 kaverusta: Paroni on palannut
Bubble Bobble 4 Friends
Tämä on sellainen peli, josta on erittäin vaikea sanoa mitään kattavaa, sillä yksinkertainen peli on kyseessä. NES klassikko alunperin, eikä tämä tuo oikeastaan mitään erityistä uutta mukanaan. NES pelinä Bubble Bobble on todella toimiva, veikeä ja simppeli, klassikko todellakin.
Pelin pääoassa ovat kaverukset Bub ja Bob, vihreä ja sininen kuplia puhaltava lisko, jotka nujertavat vihollisensakin kuplilla. Yksi kupla vangitsee vihollisen ja kuplan poksautus nujertaa vihollisen. Tätä simppeliä ideaa sitten rikastetaan erilaisilla monimutkaisilla tasohyppelykentillä ja haastavammin liikkuvilla vihollisilla. Pelihahmot eivät kestä osumia yhteen ja pomoviholliset voivat olla hyvinkin haastavia. Peli kuitenkin tulee reilusti vastaan, tarjoten työkaluja sen läpäisyys todella anteliaasti. Lyhyt peli on joka muutenkin "tarinakampanjaltaan", mutta mukana on myös klassinen NES peli päivitetyllä grafiikalla.
Ohjattavuus toimii kelvollisesti, sillä simppeli peli ei turhaa hifistelyä tarvitse monimutkaistamaan mitään. Kokonaisuus toimii hyvin pienissä osissa, mutta kyllä sitä jaksaa pidempäänkin tahoka. Kampanja on aivan turha, turhauttavilla pomovihollisilla ja jotenkin turhankin rasittavilla kentillä. Voisi jopa sanoa että Bubble Bobble toimisi parhaiten samalla tavalla miten Tetris toimii. Pelistä voi tehdä hienomman, mutta turha on paljoa klassikkoa muuttaa tai yrittää kehittää, koska se johtaa herkästi siihen, että paketti alkaa rakoilla.
Yhteenveto
Simppeliä ja hauskaa ajanvietettä todella tylsänpuoleisella tarinalla. Yksinkertainen pelattavuus toimii hyvin ja pelissä on sellainen todella hyvä ote ja värikkään veikeä ulkoasu. Pelillisessä mielessä kokonaisuus on kuitenkin todella itseääntoistava, mikä kyllä on hyvää ajantappoviihdettä, mutta kampanja on pitkälti ihan tarpeeton lisä joka ei tarjoa mitään.
+ Veikeä ja värikäs ulkoasu
+ Simppeli pelattavuus
- Itseääntoistava
- Heikko versio alkuperäisestä
- Turha kampanja
Arvosana: 2,6
Heikko
Pääarvio
Tälläinen peli josta haluaisi kertoa enemmänkin, mutta mitään kovin ihmeellistä kerrottavaa ei vain tule mieleen.
Vuoda verta ykönen ja kakonen
Bleed & Bleed II
Bleed ja sen jatko-osa ovat sellainen duo, että kun toisesta sanoo ne perusasiat niin ne pätevät todella hyvin myös siihen toiseen. Tästä syystä ei ole erityisemmin järkeä eritellä näitä kahta sen enempää, vaan koota ajatukset yhteen molemmista. Tietysti kakkonen tuo mukanaan muutamia uusia juttuja miekalla kimmottamisesta alkaen, mutta vahvuudet ja heikkoudet ovat molempien kohdalla pitkälti samoja mitä tulee pelattavuuteen.
Tarinan päähenkilö on Wryn, purppuratukkainen pimu jonka päämääränä on nousta videopelien ykkös-sankariksi. Siksi hän kasaa listan nimiä, jotka hänen on voitettava saavuttaakseen halajamansa tittelin. Joten aseet käteen ja matkaan jolla ammutaan kaikki mikä osuu tielle ja tehdään se näyttävästi. Muuta ykkösestä ei juuri tarvitse tietää ja kakkosen tarina jatkaa ykkösen jälkeen, mutta tarinankuljetukseen ja uusiin kuvioihin on panostettu huomattavasti enemmän, tai ainakin paremmin.
Pelattavuus on korkeaoktaanista hidastusten ja luotien täyttämään toimintamättöä jossa pelaaja syöksyy vauhdilla eteenpäin maassa ja ilmassa, tulittaa ympärilleen, hidastaa aikaa ja muutenkin toimii kuin todellinen äksöntähti. Vihollisten vastarinta kasvaa kenttä kentältä ja lopussa odottaa aina todellinen haaste, pomovihollinen. Kenttiä on vain runsas tusina, mutta uudelleenpeluuta lisäävät jatkuvasti kasvava asevalikoima ja korkeampien vaikeustasojen tarjoavat paremmat arvosanat. Bleed jatko-osineen on hyvin haastava peli, paikoitellen jopa hyvin vaikea.
Isoin ongelma pelissä on ohjattavuus, ikävä kyllä. Riippumatta siitä että käyttääkö ohjainta ja hiirtä, tuntuu että peli on liian nopeatempoinen, koska ohjattavuudella ei pysy perässä niin paljoa kuin haluaisi, tai ei saavuta sitä tarkkuutta jonka haluaisi. Monin paikoin tuntuu että suurin haaste tulee siitä, että kuinka hyvin käytettävissä olevilla ohjaksilla pääsee kiinni toimintaan, joka näyttävyydessään on kuitenkin todella hyvää settiä. Itse sanoisin että kakkosessa ohjattavuus on jotenkin paremmantuntuista, mutta tähän voi vaikuttaa sekin, että ohjattavuuteen on ehtinyt ykköspelin aikana tottua, jolloin kakkospelissä se sitten tuntuu luontevammalta.
Molemmissa peleissä on omat puolensa, sillä siinä missä ykkösessä on varsin kattava asearsenaali on kakkosessa enemmänkin simppelimpi ote kun on vain kaksi asetta, yksi ampumiseen ja yksi lyömiseen. Kummassakin pelissä on puolensa ja jos pitää toisesta, niin melkovarmasti pitää myös toisestakin.
Yhteenveto
Bleed duo on moninpaikoin todella näyttävä kokonaisuus. Toimintapätkät ovat erittäin hienoja ja vaikka niiden toteuttaminen ohjattavuuden puitteissa onkin joskus turhauttavaa ja vaatii pari yritystä, niin kokonaisuuden intesiivinen ja näyttävä toiminta on erittäin upeaa ja mielekästä. Siinä vaiheessa kun peliin todella pääsee sisään, se ehtiikin jo loppua.
+ Näyttävä toiminta
+ Ulkoasu
- Ohjattavuus
- Pituus
Arvosana: 6,5
Erinomainen
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.