Kostajat kokoontuvat

Marvelin Kostajat ratsastaa pitkälti MCU:lla, koska elokuvauniversumi on ollut niin suuri hitti, niin pakkohan Kostajien oli ennemmin tai myöhemmin kunnolla laajentua myös pelimaailmaan. Marvelilla on ollut hyvä startti Spider-Manin kanssa, mutta Avengers etenee aivan erilaista reittiä, mutta monet asiat ovat kuitenkin samankaltaisia, vaikka tekijät eivät.

Avengers ReAssemble

Alustuksena huomautetaan heti että itse olen aika iso Marvel fani. En kuitenkin niin hardcore fani kuin monet joilla on sarjakuvia kirjastoksi asti tai joka osaa nimetä jokaisen sivuhahmon tai osaa ulkoa monet tarinakaaret tms. Mutta tietämystä on ja koko MCU tuotanto on katsottu ja useampaa suhteellisen huonoakin Marvel aiheista peliä on pelattu, kuten vaikka nyt ei niin hyvin tehty Iron Man PS2:lla. Mutta koska itse pidän niin paljon Marvel aiheista, niin olin valmis antamaan tälle pelille mahdollisuuden. Plus vielä on vuosilomaa jäljellä eikä muitakaan pelejä ilmestynyt, kun Cyberpunk 2077 siirtyi loppusyksyyn/alkutalveen, joulun kynnykselle. Pelin kanssa muutamia asioita on hyvä nostaa esille välittömästi ja yksi niistä on se, että jos itse et ole Marvel fani, niin kannattaa odottaa ennenkuin hankkii tämän pelin, mikä tulee piakkoin selväksi. Mutta jos olet kaltaiseni Marvel fani, niin silloin tämä on ehdottomasti harkitsemisen arvoinen peli, sillä Marvel faneja se palvelee niin monella tavalla.

Tarina kuin suoraan MCU:sta

Tarina alkaa A-päivänä. Kostajat on San Franciskossa jossa tilanne menee erityisen pahaksi. Hyökkäys raunioittaa ison osan kaupunkia, aiheuttaa biologisia muutoksia ihmisiin, luoden inhumanseja ja tekee supersankareista laittomia, hajoittaen Kostajat. Tony Starkin yritys ja varasto likvidoidaan (mikä on kaikista käänteistä selvästi pakotetuin, eikä käy kunnolla edes järkeen), kapteeni Amerikka kuolee (minkä kaikki pelaajatkin varmasti uskovat *sarkasmia*) ja Kamala Khan niminen Kostaja fani on yksi niistä, joka muutuu inhumansiksi. Ajan kanssa uusi teknologia yritys AIM voimistuu Stark teknologialla ja hallituksen tuella, kunnes vuosia A-päivän jälkeen, Miss Marvel identiteetin ottanut Khan saa haltuunsa tietoa joka asettaa hänet vastakkain AIMin kanssa ja vie lopulta etsimään Kostajia. Maailma (eli hallitus ym) ei ehkä halua Kostajia, mutta tarvitsee heitä. Enemmän kuin tietääkään.

Tarinallisesti kokonaisuus on kuin suoraan monista Marvel elokuvista, vaikka ei MCU:n parhaimmiston lähelle pääsekään. Koska elokuvissa on ollut monta hutiakin, niin epäilyksiä tämänkin pelin kanssa on, mutta tarinakampanja ja Kostajilla pelaaminen olivat ne syyt miksi itse todella tämän hankin. Itseäni ei moninpeli juuri kiinnosta, saatan sitä jossakin kohtaa kokeilla, mutta itse keskityn ensisijaisesti siihen, että katson tarinan loppuun ja katson sitten miten paljon peliä jaksaa alkaa grindaamaan. Tarinassa on muutamia aika heikosti suunniteltuja juonenkäänteitä joista osa ei käy kunnolla edes järkeen, mutta samalla aikaa isona kokonaisuutena, tarina toimii kelvollisesti, vaikka olisikin MCU tasolla sitä heikompaa kastia, kaikkine todella ennalta-arvattavine käänteineen. Isoin jo aiemmin mainittu Tony Stark tilanne, joka vain tuntuu niin väkisin mukaan ängetyltä. Paljon toimivampi olisi laittaa hänet erakoitumaan Howard Hughes tyyliin, mutta omanlaisellaan käänteellä. Siitäkin huolimatta, tämän tarinan kanssa tuntuu että pääroistojen olisi pitänyt olla paljon paremmat, samoin kun päähenkilönkin, sillä vaikka paikka paikoin mennään eeppisiin juonikuvioihin, niin roistohahmot jättävät vähän liikaa toivomisenvaraa. Tarina lisäksi päätyy vähän tälläiseen avoimeen tilanteeseen, mikä tosin on ymmärrettävää, koska kampanjan jälkeen se peli vasta alkaa. Koska ideana olisi että peli kasvaa vuosien saatossa lisää.

Yhdeksi pelin suurimmaksi ongelmaksi nostan itse sen, että Miss Marvel / Kamala Khan on niin isossa osassa. Tämä hahmo alkaa ärsyttää ennen kuin peli kunnolla edes alkaa ja itse en käyttäisi tätä hahmoa yhtään ellei olisi pakko ja turhauttavuutta vain lisää se, että tämä hahmo on pääasiassa se, millä pelaaja tuntuu pelaavan kaikista eniten, helposti yksi typerimpiä ratkaisuja mitä tarinallisesti on päätetty tehdä. Tietysti hahmoa käytetään tarinankerronnallisena välineenä jolla pelaajella selitetään monia asioita ja jolla voi sitten faninäkökulmasta katsella paikkoja ja esineitä, avaten niitä samalla taustatarinallisesti ym. Silti toivon että olisi valittu toinen hahmo joka ei olisi niin ärsyttävä. Kamala Khan saattaa hyvinkin olla yksi huonoimpia päähenkilö pitkään aikaa ja yksi huonoimpia pelihahmoja, mikä ei ole ihan helppo juttu saavuttaa, sillä tänä vuonna on jo noussut esiin yksi, jonka tosin itse luokittelen roistoksi, mutta erittäin huonoksi pelihahmoksi joka tapauksessa.

Puhdasta Marvel tyyliä

Mitäpä pelin asetelmasta voisi sanoa mitä monet eivät olisi jo ajatelleet pitkän aikaa ennenkuin peli edes ilmestyi. Marvel's Avengers näyttää mahtavalta. Sen tyyli on erittäin hieno ja sitä kautta myös tunnelma on erittäin vahva. Tyylillisesti kokonaisuus on hyvin väriksä, täynnä erilaisia efektejä, valoja ja varjoja jotka todellakin auttavat luomaan sellaista vahvaa Marvel tunnelmaa. Avengers päähahmot näyttävät ja kuullostavat siltä miltä pitääkin ja aivan erityisen hyvät roolisuoritukset tekevät Nolan North (Iron Man) ja Laura Bailey (Black Widow). Etenkin Baileyn tapauksessa tämä on oikea suunta, kun miettii miten surkean roolin hän veti aiemmin tänä vuonna ilmestyneessä TLOU2:ssa. Tällä kertaa Troy Baker jää vahvasti syrjään valokeilasta, vaikka hän aika hyvän roolin Bruce Bannerina vetääkin, vaikka olisi voinut luulla että hän olisi ollut kapteeni Amerikka, tai Iron Man, sillä hän olisi ollut hyvä Iron Man. Paha sanoa että olisi ollut parempi kuin Nolan North (mikä on todella hyvä).

Tarinallisessa mielessä paketti toimii todella hyvin myös siksi, että sivuhahmojakin pelissä tulee vastaan, niin hyviä kuin pahojakin, mutta tässä kohtaa olisi voitu mennä todella paljon pidemmällekin, sillä sivuhahmoja, varsinkin pahiksia olisi saanut olla merkittävästi enemmän, etenkin kun ottaa huomioon miten heikko roistokattaus pelissä on, kun edes jokaiselle Kostajalle ei ole sellaista roistovastiketta. Taskmaster nyt varastaan shown heti ilmestyessään, vaikka ei yhtä hyvin tehty olekaan, kuin Marvel's Spider-manissa ja on rikollisen pienessä roolissa, huomioiden miten loistava hahmo on kyseessä ja miten paljon potentiaalia hahmossa on. Sivuhahmoissa mm. Jarvis on erittäin vahvasti tunnelmaa luoma hahmo, Maria Hill (Jennifer Halen äänellä) on tehty oikein hyvin eikä eräs vanhimpia Kostajia ole hänkään mitenkään huono. Vaikka näitä hyviä lisäyksiä onkin, niin niitä ei ole läheskään niin paljon kuin niitä pitäisi olla.

Marvelille tyypillinen fantasiatunnelma on erittäin vahvasti läsnä ja toiminnallinen ote pitää mielenkiintoa yllä. Tarinallisesti kaikki toimii todella hyvin ja pelkästään Kostajien kasaaminen ja jokaisen omat epäilykset on tuotu esimerkkillisesti mukaan tarinaan. Erityisen hyvin tarinan jaksotus toimii, koska se ei heti anna pelattavaksi kaikkia, vaan heidät avataan tarinan aikana. Tässä kohtaa tosin tullaankin siihen yhteen heikkoteen jonka itse lasken aika isoksi, pelin tunnelman ja variaation kannalta, nimittäin siihen että pomotaistelujen kanssa oltaisiin todelalkin voitu mennä paljon pidemmällekin ja olisi oikeastaan pitänytkin, sillä tuttuja vihollishahmoja on aivan liian vähän ja siitä johtuen, oikeasti mieleenjääviä pomotaisteluita on myös ikävän vähän. Pomotaistelujen puute onkin yksi pelin suurimpia heikkouksia, koska ne olisivat olleet hyvä tapa tuoda mukanaa vaihtelua ja lisää Marvel tunnelmaa tyydyttämään faneja. Itse olisin ollut tyytyväinen vähintään siihen että jokaista Kostajaa kohden olisi ollut yksi super-roisto tai vastaava, haastamaan kyseisen Kostajan ja tarjoamaan näyttävän pomotaistelun heidän tarinakokonaisuuteensa. Heti kun vertaa Spider-Man peliin, niin tämä on entistä selkeämpää. Tuntuu että tässä kohtaa ollaan oltu aivan liian laiskoja. Mikäli tämä sitten näkyy DLC muodossa, niin sitten se voidaan suoraan yhdsitää gaas mentaliteetin myrkylliseen vaikutukseen.

Toimintaa kaikilla Kostajilla

Pelattavuus on yksi niitä asioita jossa pirulainen nimeltään Toisto nousee ikävän nopeasti esiin, mutta jonka sula näyttävyys ja puhdas mielekkyys peittävät kyllä alleen varsin tehokkaasti, eikä toisto pääse kunnolla pinnalle kuin vasta pitkien sessioiden jälkeen. Tässä kohtaa nimittäin monta erilaista pelattavaa hahmoa kokoontuu yhteen. Pelaaaminen Iron Manilla on täysin erilaista kuin pelaaminen Black Widow'lla ja nämä kaksi ovatkin omat ehdottomat suosikkini, vaikka kapteeni Amerikka nouseekin myös aika korkealla, vähän ehkä yllättäen, eikä Thor ole myöskään mitenkään huono. Hulk ja Miss Marvel saavat myös aikansa valokeilassa vaikka eivät yhtä hauskoja olekaan pelata. Jokainen löytää varmasti suosikkinsa tästä variaatiorikkaasta joukosta. Vaikkapa peruspelattavuus onkin samanalaista hahmosta riippumatta, niin erikoisominaisuudet tekevät kaikesta parempaa. Erityisesti siksi, että se kaikki toimii todella hyvin. Ohjattavuus on todella hyvin tehtyä, mikä ei ole missään nimessä itsestään selvyys ja se auttaa pelattavuutta olemaan mielekästä, koska toiminnassa tuntuu oikeasti pystyvänsä tekemään asioista ilman että se kaikki on rasittavaa härväämistä.

Peruspelattavuus koostuu kahdenlaista hyökkäyksistä, normaaleista ja tehokkaista, joita täydentää väistöliike, torjuminen ja kaukohyökkäykset. Tämän toimivan perusrungon päälle sitten rakennetaan hahmonkohtaisia tehosteita ja todellista voimahyökkäyksiä jotka ottavat aikansa latautua, mutta tekevät massiivista vahinkoa vihollisiin. Tämä kaikki saavuttaa aivan uuden tason kykypuun kautta, jossa hahmoille aukeaa lisää taitoja rikastamaan pelaamista. Esimerkiksi Iron Manin tapauksessa toiminta aloitetaan repulsoreilla, mutta kun hahmolle saa pari tasoa lisää, voi kykypisteillä avata käyttöönsä niin lasereita kun ohjuksiakin, puhumattakaan monista lähitaistelua täydentävistä hyökkäyksistä. Lähitaistelusta on isossa osassa koska ne liikkeet eivät kulu eivätkä hahmot väsy, kun taas monissa muissa taktiikoissa, kuten Rautamiehen repulsoreissa on vaatimuksena energia, jota saa lisää nuijimalla vihollisia tai sitten vain puhtaasti odottamalla. Jokaisella hahmolla on oma energiamittarinsa joka mahdollistaa tiettyjä tekniikoita.

Useaa pelattavaa hahmoa ei vain voi olla korostamatta tarpeeksi, koska se vaihtelu on todella selvää eri hahmojen kanssa. Vaikka se perusrunko onkin kaikilla sama, niin monet hahmojen erilaiset, omat jutut, todellakin rikastavat pelavuutta. Rautamiehellä pelaaminen tuntuu uskomattoman mielekkäällä kun voi lentää ja käyttää isoa valikoimaa varusteita, mihin hänellä pelaaminen pitkälti perustuukin, enemmän kuin puhtaaseen tappeluun. Musta Leski taas on erinomainen lähitaistelun ja pistooliammuskelun yhdistelmä ja hänellä yhtenä jippona onkin pysyä koskemattomana ja jatkuvassa liikkeessä, sillä hän ei esimerkiksi torju olleenkaan hyökkäyksiä, vaan väistää. Thorilla pelaaminen taas tuo mukaan vivahteita God of Warista ja kapteeni Amerikka on ehkä se kaikista perustavallisin hahmo joka lyö, torjuu, väistää ja sitä rataa, mutta onnistuu siitäkin huolimatta tuntumaan oikeasti omanlaiseltaan. Ne ovat ne erikoisominaisuudet jotka todella tekevät hahmoista erilaisia ja erityisiä. Vaikka itselläni onkin selvästi suosikit ja inhokin, niin kaikkia tulee kyllä kokeiltua, tosin Miss Marvelilla ja Hulkilla tulee pelattavua pääasiassa vain pakon sanelemana.

SPOILEREITA

_____________________________________________________

Muutamia asioita pelissä on, joista ei uskalla puhua ilman että huomattaa isosta spoilerivaarasta, koskien juurikin sitä tarinaa, joka itseäni tämän pelin tapauksessa eniten kiinnostaa. Pääasiassa kaikki isoimmat jutut koskeavat sitä, kuka esittää pääroistoa tässä näytelmässä, nimittäin MODOK. Sanotaan heti että tämä ei olisi ollut oma valintani, ei olisi mahtunut edes top 10 listalle. Ultron, kreivi Nefaria, paroni Zemo ja ykksövalintani Taskmaster olisiva kaikki olleet huomattavasti parempia. Erityisesti ärsyttääkin se, että niinkin loistava ja potentiaalirikas hahmo kuin Taskmaster on nostettu hyvin kertakäyttöiseksi ja helposti nujerrettavaksi roistohahmoksi prologiin. Kun hänessä olisi ollut enemmän pääpahispotentiaalia kuin MODOKssa. Tämä pääpahisvalinta ei siis ole se paras mahdollinen, mutta siitä on kuitenkin otettu varsin paljon irti ja hahmosta on tehty huomattavasti isompi uhka ja ongelma, kuin hahmo ansaitsisi. Kakkospahiksena oleva Monica Rappaccini ei hänkään ole oikein mistään kotoisin, siis vielä vähemmän kuin MODOK joka sentään on astetta vähemmän käytetty, mutta silti suht tunnettu roistohahmo.

Eräs asia jota ei voi olla korostamatta liikaa koska se on todella iso heikkous, on se mitä jo sivusinkin, nimittäin tämä pomovihollisten puute. Tuttuja roistohahmoja on pomovihollismuodossa vain vajaa kourallinen mikä on aivan liian vähän tälläisessä supersankaripelissä. Urakoitsijan ja Kuvotuksen lisäksi ei vastaan tule ketään ja nämä kaksi ovat mukana aivan alussa. Tuntuu aika suurelta heikkoukdelta että jokaiselle Kostajalle ei ole ns, omaa roistohahmovastinetta, vaikka tämä olisi todella hyvä tapa kehittää tarinaa ja tuoda sellaista oikeaa Marvel tunnelmaa kokonaisuuteen, sillä sitä se todellakin tarvitsee.

Tarinallisesti toinen iso heikkous on päähenkilöksi nouseva Kamala Khan. Itse en pidä tästä hahmosta yhtään, vielä vähemmän kuin pääroistovalinnasta. Tietysti on selvää että aina siksi uudeksi nuoreksi Kostajaksi ei voida valita Hämähäkkimiestä, varsinkaan kun Sony haluaa pitää seittisankarin omana eksklusiivisena hahmonaan, mutta Kamala Khan on ensinnäkin todella ärsyttävä, eikä erityisen näyttävä hahmo. Siis jos haluaa nostaa Marvel nimeä, niin olisi sitten suoraan mennyt Carol Danversilla, elikkä kapteeni Marvelilla. Tarinallisesti huomaan kyllä että mitä tässä ajetaan takaa, eli juurikin sitä että Khan on sellainen hahmo jolla pelaaja voi ihmetellä kaikki Avengers juttuja, ilman että tietää niistä mitään, tai tietää juuri sen verran että voi kertoa ne pelaajalle.

_____________________________________________________

Kyllä ne omat suosikit valikoivat

Games as a Service ruton tarttuma

Gamas as a Service. Se ei kuullosta hyvältä millään tavalla, vaan herättää oitis runsaasti negatiivisia ajatuksia. Päällimmäinen niistä kaikista on se, mikä pelissä myös näkyy selkeimmin, nimittäin se keskeneräisyys, hiomattomuus ja puuttellisuus. Pelistä löytyy paljon asioita joista näkee hyvin selvästi, että rungon päällä pitäisi olla paljon enemmän sisältöä jolla on oikeasti väliä. Lisäksi iso osa pelin suuresta määrästä pelattavaa sisältöä on samojen asioiden toistoa vähän erilaisilla ympäristöillä, eli samaa tavaraa erilaisessa ympäristössä, mikä on monella tavalla se väärä ratkaisu, ellei tähtää pääasiallisesti pelkkään grindaamiseen. Kaikista eniten pelin tapauksessa kuitenkin suututtaa se, että kaikki nämä asiat johtuvat siitä, että peli ei ole nyt todella valmis, vaan se kehittyy tästä pisteestä eteenpäin.

Arveluttavia ratkaisuja alusta asti

Tälläisiä pelejä on nähty ennenkin ja ehkä selkeimmät vertailupinnat ovat Destiny ja Division. Mikäli Marvel's Avengers ei osaa ottaa näiden kahden pelin selkeistä ongelmista oppia, niin sitten ollaan niin syvällä suossa, että jatko-osan hankkimiselle ei ole juuri perusteita. Mutta samalla aikaa myönnän että jos jatko-osa sitten tulevaisuudessa valikoi paljon paremman pääroiston, kuten vaikkapa Ultronin tai vähemmän käytetyn kreivi Nefarian pääroistoksi, niin mielenkiinto lisääntyy oitis. Marvel's Avengers 2 tulee jokusen vuoden kuluttaua aivan varmasti nousemaan esiin, mutta ilmeisesti tämän pelin pitäisi nyt sitten parin vuoden aikana kasvaa, voimistua ja rikastua. Aika varmaa on tosin se, että tämä kasvaminen ei tule olemaan ilmaista sisältöä vaan maksullisia lisäsisältöpaketteja kuten Destinynkin tapauksessa, mikä on se kusipäinen ratkaisu. Oikea ratkaisu olisi enemmänkin CD Projekt RED taktiikka Witcher 3:n tapauksessa jossa ne maksulliset paketit olivat määrällisesti valtavia, jälkimmäisen tapauksessa kokonainen peli valtavia. Ilmaiset päivitykset taas sellaista oikeanlaista pelaajan palkitsemista.

Tämän pelin kanssa todella paljon pelissä yritetään paikkailla selviä heikkouksia valtavalla määrällä näennäistä roipetta  johon kuuluu paljon parannuksia hahmoille, skinejä, kuvakkeita ja muut roskaa, joka on mukana vain tukkimassa tavaraluetteloa ja johtamassa pääasiassa siihen, että pelaajaa houkutellaan käyttämään lisää rahaa näihin. Itse olen aiemminkin sivuuttanut tälläiset asiat ja sivuutan nytkin. Nämä kun eivät oikeasti paranna kokonaisuutta yhtään, eivätkä juuri paranne ne valtavat määrät parempia varusteitakaan joita peliä pelaamalla saa aivan valtavasti. Ne nimittäin johtavat enemmänkin siihen tavaratulvaan jossa laadusta ei ole mitään tietoa, kun taas määrä ratkaisee. Kymmenestä varusteesta ehkä kaksi on oikeasti hyödyllisiä kun taas lähemmäs kaikki muut ovat vain täytettä jolla ei edes tee mitään muuta kuin tukkii tavaraluetteloaan.

Itseään toistava mutta niin mielekäs pelata

Mielekkyys pelin tapauksessa tulee todella monista aika pienistäkin asioista, mutta kun niitä pieniä asioita on todella paljon, niin se alkaa olla jo varsin merkittävä osa pelin isoa kokonaisuutta. Kuten jo todettu, peli näyttää uskomattoman hienolta ja tuo sellaista todellista Marvel tunnelmaa mukanaan. Ilman tätä, peli ei olisi tämän kaiken arvoinen. Kun on pelannut montaa varsin heikkoa Marvel aiheista peliä, niin silloin pystyy antamaan jo aika monia ongelmia hyvin paljon anteeksi. Peli toistaa itseään, mutta se on kuitenkin erittäin hyvä pelata, eikä ole missään nimessä rikkinäinen. Bugeja on, kuten saastamiselta GAAS tapaukselta voi odottaakin, mutta samaten, niiden korjaamistakin voi odottaa. Toisto on sellainen välttämätön paha, kun haluaa oikeasti nauttia niistä hyvistä asioista. Rautamiehellä lentäminen ja monien varusteiden käyttäminen on juurikin sellaista tavaraa jota haluaisi tehdä pelissä, mutta tällä kertaa mukana on muutakin sillä vaikkapa Mustan Lesken tapauksessa pelaaminen on aivan erilaista ja omalla tavallaan erinomaista. Toistoa voi rikkoa monilla tavoilla, mikä pelastaa jo todella paljon.

Kun vertaa tätä tapausta erääseen rikollisen aliarvostettuun peliin nimeltään Middle-Earth: Shadow of War, niin samoja asioita nousee esiin. Paljon grindaamista, samanlaisten asioiden tekemistä uudestaan ja uudestaan jne tms ym. Mutta samalla tavalla kuin Sodan Varjon kanssa, mutta Kostajien tapauksessa, se tyyli, tunnelma ja toiminnallinen ote, on vain niin hauskaa ja mielekästä, että sen pariin jaksaa palata uudestaan ja uudestaan. Shadow of Warin kanssa käytin aikaa jotain 70 tuntia, tämän kanssa ei välttämättä päästä samaan, mutta kyllä pelattavaa riittää sen verran että se on tarpeeksi. Positiivisia asioita on vaikka kuinka paljon ja niistä pystyy nauttimaan kun ei joka käänteessä takerra niihin heikkouksiin. Heikkouksia on vaikka kuinka, mutta kuinka monta peliä pystyy nimeään jossa niitä ei olisi, ei varmaan yhtäkään. Monissa peleissä joita itse pidän omina suosikkeinani, on paljon heikkouksia, toistoa ja asioita joihin kaipaisi muutosta. Samaten tässä pelissä, mutta mielekkyys on jännä asia, siihen vaikuttavat niin monet asiat.

Paljon parantamisen varaa

Heikkoudet tämän pelin tapauksessa tuntuvat kaikki johtuvan siitä, että kyseessä on tälläinen games as service tapaus jossa nojataan aivan liikaa Destinyssä opittuihin juttuihin ja siihen, että pelin ei tarvitse "olla vielä valmis". Aivan liian iso osa pelillisistä kokonaisuutta on sitä, että peli tuntuu keskeneräiseltä. Kun ideana selvästi on se, että pakettia rikastetaan ja parannellaan nyt pitkän jakson aikana, niin se kuullostaa paperilla siltä, että peliä ei ole vielä valmis, vaan sitä mukaan kun pelistä nousee esiin ongelmia tai siitä valitetaan, niin sitä parannellaan samalla aikaa. Tämä on omasta mielestäni aivan väärä mentaliteetti, koska silloin pelintekjät voivat jättää vaikka mitä keskeneräiseksi, koska voivat aivan hyvin korjata kaiken myöhemmin, sen sijaan että tekisivät kerralla valmiin. Siinä on tietysti paljon mahdollisuuksia myöhemmin tarjota pelaajille se, mitä he jäävät kaipaamaan, mutta aika riskaabeli taktiikka omasta mielestäni.

Yksi merkittävä heikkous pelissä ja ehkä se kaikista isoin pelattavuusnäkövinkkelistä on se, että pelattavuuden kaikissa osuuksissa toisto tulee aivan liian tutuksi. Siis samalla aikaa itsekin myönnän että lähemmäs kaikissa peleissä on aina jonkinlaista toistoa, kun samoja juttuja tehdään uudestaan ja uudestaan, ehkä pienillä muutoksilla. Ei ihan välittömästi tule mieleen peliä jossa ei olisi yhtään toistoa, mutta Marvel's Avengers on sellainen tapaus, jossa se toisto iskee vastaan kaikissa ratkaisevissa pelillisissä asioiss. Tehtävät ovat lähemmäs jokaisessa vaiheessa tietyn kaavan mukaan tehtyjä. Vihollisia tuhotaan isoja joukkoa uudestaan ja uudestaan (mikä siis on hauskaa, ehdottomasti) jonka jälkeen sitten edetään yhdessä putkessa, tehden aina samat ratkaisevat asiat, joita yleensä ovat hissillä menenminen paikasta a paikkaa b, ympyrässä pysyminen ja vihollisten nitistäminen tms. Muutamia pelillisiä toimintamalleja käytetään aivan liikaa uudestaan ja uudestaan ja tehtävistä puuttuu sellainen todellinen uniikkius. AIM tukikohdat tuntuvat samanlaisilta ja kun kaikki tehtävät tuntuvat tekevät samat asiat uudestaan ja uudestaan, niin kyllä se rasittaa.

Peli on heikoimmillaan kampanjan ulkopuolella, pitkissä pelisesioissa, joissa vaihtelua on aika niukasti, koska tehtävät ovat pääasiassa niin samanlaisia ja ilman tarinaa, erinomaisia hahmoja ja oikeanlaista etemistunnetta, peli tuntuu entistä itseääntoistavammalta toiminnalta, vaikka hauskaa onkin kun vaihtelee eri hahmojen välillä. Toiminnassa on paljon sellaisia asioita joka tekee siitä todella näyttävää, mutta se on samalla aikaa myös sellaista, että sitä ei välttämättä jaksa kovinkaan pitkiä aikoja putkeen, mikä on tavallaan huono merkki. Marvel's Avengers on keskeneräinen peli ja siitä kärsivät eniten ne, jotka ovat pelin hankkineet heti ja siitä hyötyvät eniten ne, jotka liittyvät taistoon paljon myöhemmin. Siis sitä ei voi kiistää etteikö pelissä olisi todella paljon pelattavaa koska kampanjan läpäisyyn menee noin +10 tuntia ja sivutehtävien, haasteiden ja hahmonkehityksen kanssa helposti toiset samanmoiset. Puhumattakaan että kun peli tästä kasvaa, niin sen pariin saattaa tulla palattua uudestaan ja uudestaan.

Viimeisenä varoituksena sanana: Jos Marvel tai muut supersankariteemat eivät merkittävästi nappaa, niin lopullisesta arvostasta voi pudottaa pisteen tai puolitoista pois, sillä iso osa pelin mielekkyydestä nojaa todella vahvasti juurikin näihin asioihin.

Yhteenveto

Marvelin Kostajat on erityinen tapaus ja hyvä peli, yksinpeliperspektiivistä ja ideallisesti, mutta puutteita on niin paljon että se ei riitä. Pelissä on monenlaisia ongelmia jotka olisivat kaivanneet enemmän tai vähemmän hienosäätöä ja mukana on paljon ratkaisuja joita en itse kutsuisi millään tavalla järkeviksi, vaan härskeiksi rahannyhtämispoliittisiksi ratkaisuiksi. Koska kyseessä on games as service tapaus, niin olettaa voi, että kokonaisuus paranee ajan kanssa. Mutta sitä on turha alkaa kiistää, etteikö pelin parissa viihtyisi pitkiä aikoja uudestaan ja uudestaan eri hahmoilla pelaten. Vaikka perustasolla kaikki osat toistavatkin itseään ja monia supersankaritunnelmaa luovia puutteita löytyy, niitä sietää. Pomovihollisten suhteen peli tosin ei tarjoa juuri mitään, mikä on suuri synti.

Jos Marvel houkuttaa ja on halua pelata Kostajilla, niin siinä tapauksessa tätä kannattaa harkita jo nyt. Jos Marvel on sellainen bonus asia, niin sitten itse odottaisin muutaman kuukauden tai enemmän, että peli ehtii saada lisää sisältöä ja selviää että miten paljon tähän peliin oikeasti panostetaan sillä nyt, pelin heikkoudet kuormittavat kokonaisuutta todella pahasti vaikka monella tavalla, peli myös toimii.

+ Marvel tyyliä ja laatua ulkoisesti ja sisällöllisesti

+ Toiminnan monipuolisuus ja mielekkyys

+ Iron Man / Nolan North, Black Widow / Laura Bailey...

+ Paljon sisältöä ja pelattavaa

+ Pelattavuus

- Paljon toistoa joka puolella ja lähes koko ajan

- Aivan liian vähän pomotaisteluita ja super-roistoja

- Miss Marvel / Kamala Khan

- Pääroisto ja kakkosroisto jättävät  paljon toivomisenvaraa

- Games as service mentaliteetti ja monet parantelua vaativat ratkaisut

Arvosana: 5,9

Paremmalla puolella