Joistakin peleistä löytyy juttua vaikka kuinka, etenkin jos ne ovat todella hyviä tai todella huonoja. Sitten on niitä pelejä joista ei vain ole paljoa sanottavaa koska ne ovat joko niin särmättömiä tai niin yksinkertaisia.

 

 

 

Samaa vanhaa eri peleille.

 




In%20Space%20We%20Brawl.jpg?1523145336

Avaruudessa on tilaa tapella

 

Me nahistelemme avaruudessa

 

PlayStation plus

 

 

In Space We Brawl

Moninpelinä selvästi paremmin toimiva vauhdikas ja värikäs avaruustoimintapeli jossa pääpainona on juurikin se mitä pelin nimikin lupailee. Ensinäkemältä pelissä ei ole kovinkaan paljoa, mutta kyllä sieltä löytää hieman mausteita. Erilaisia aluksia on jokunen ja muutamia pikku lisiä löytyy sieltä ja täältä. Se ei kuitenkaan tee pelistä mitenkään erityisen ihmeellistä tai monipuolista.

Pelissä on aika paljon opittavaa, sillä kaikkiin tutorial pätkiin saa helposti uppoamaan sen pari tuntia, etenkin jos haluaa saada vähän parempia pisteitä. Näissä tutorialeissa käydään läpi niin perusteita kuin vähän muutakin. Niissä todellakin oppii pelaamaan peliä. Yksinpelinä pelistä ei tosin löydykään sitten oikein mitään muuta.

In Space We Brawl on sellainen peli josta ei kovin paljoa sanottavaa keksi. Pääpaino on kahden tai usemman aluksen taistelussa, avaruudessa. Alukset liikkuvat ja ammuskelevat, siinä se pelin idea kaikessa yksinkertaisuudessaan. Tämä on sellainen peli josta ei paljoa sanottavaa keksi, eikä siitä mitenkään erityisen paljoa viihdetäkään irtoa ja suurin syy siihen on se, että niin moni muu peli on paljon viihdyttävämpi.

 

+ Toiminta ja värikäs ulkoasu

+ Moninpeli

 

- Yksinpeli tarjoaa erittäin vähän

- Ei erotu edukseen oikein missään

 

Arvosana: 4,5

 

Huonommalla puolella



King%20Oddball.jpg?1525561474

Idea ei ole se kekseliäin, mutta toteutuksessa on heittäydytty

 

Outo kuningas heittelee kiviä kielellään

 

PlayStation plus

 

 

 

King Oddball

Mitä sanoisit jos kuulisit pelistä jossa suuri kivimäinen, kruunupäinen olento heittelee kiviä kielellään? Idea on ainakin omanlaisensa. Peli ei ole idealtaan mitenkään ihmeellinen. Kivellä pyritään hajottamaan kaikki kohteet kentällä. Kivi tuhoaa esineitä osuessaan ja sinkoaa ympäriinsä räjähdyksistä tms. Painovoima ja fysiikka ovat yhtä aikaa pelaajan apu ja haitta. Sisimmässään kuningas outopallo on pulmapeli, se on aluksi tavallaan mukaansatempaava, mutta muuttuu vaikeutuessaan enemmän ja enemmän rasittavaksi kunnes se ei enää ole edes hauskaa.

Tämäntyyliset pelit ovat usein juurikin niitä joista ei paljoa sanottavaa keksi. Idea on simppeli ja peli samoin. Muutamia lisäjuttua pelissä on, kuten se että jos kivi osuu kuninkaaseen, voi sen heittää uudestaan. Pieniä lisämausteita tulee myös erilaisista kenttäesineistä ja toisistaan eroavista vihollisista. Peli muuttuu pikku hiljaa vaikeammaksi mutta ajoittain tulee vastaan kenttiä jotka hoituvat ensimmäisellä kerralla, melkovarmasti puhtaalla säkällä.

Pulmapelien ystävät saattavat saada tästä tekeleestä paljon enemmän irti kuin meikäläisen kaltaiset pelaajat. Vaihtelua ei ole kovin paljoa ja kyllä pelissä on se todellinen rasittavuus kun se etenee tarpeeksi pitkälle.

 

+ Yksinkertainen ja toimiva idea joka kehittyy pikkuhiljaa

 

- Muuttuu lopulta rasittavaksi eikä tarjoa juurikaan vaihtelua

 

Arvosana: 5,0

 

Välimallia



Q_bert%20Rebooted.jpg?1523145339

&)¤&(%("#%(!"%)¤="(#"/&¤%##

 

Q*Bertin uudenlainen tuleminen

 

PlayStation plus

 

 

 

Q*Bert Rebooted

Q*Bert on yksi niitä pelihahmoja jotka ovat melkovarmasti todella paljon tutumpia 80-luvun pelaajille sieltä kolikkopeliaikakaudelta. Peli on aluksi erittäin simppeli mutta muuttuu edetessään todella paljon vaikeammaksi. Idea on oudolla oranssilla pallomaisella olennolla muuttaa kaikkien palikoiden väriä hyppimällä niille. Palikat voivat olla vaikka millaisissa rakennelmissa ja pelin edetessä kuvaan astuu haittatekijöitä kuten käärme joka tappaa Q*Bertin, tai vihreä jäbä joka muuttaa palikoita takaisin aiempaan väriin. Aluksi yksi hyppy riittää, mutta jatkossa väriä pitää vaihtaa useamman kerran.

Rebooted pitää sisällään modernin version pelistä sekä sen vanhemman version. Eron huomaa todella nopeasti ohjattavuudessa. Koska rakennelmissa ei ole laitoja ja hyvin usein reikiä, niin putoaminen syvyyteen on mahdollinen. Kolme osumaa vihollisesta ja harha-askelta lopettaa pelin. Lisäksi jos haluaa huippupisteet pitää kenttä läpäistä nopeasti ilman yhtäkään virhettä. Aluksi tämä ei ole temppu eikä mikään mutta kun peli etenee siitä tulee kokoajan haastavampaa.

Rebooted versiossa peliin pääsee nopeasti sisälle, varsinkin tatilla. Virheaskelmia kuitenkin tulee aina välillä kun Q*Bert hyppääkin hieman eri suuntaan kuin pelaaja ajatteli hypätä. Pikseliversiossa ohjattavuus on paljon epämääräisempi. Kestää hetki että siihen pääsee oikeasti sisään mutta kun peliä on vähän aikaa pelannut niin siihen pääsee aika hyvin sisälle.

Kokonaisuutena Q*Bert on sellainen peli joka toimi varmasti oikein hyvin silloin pelaaminen on paljon alkukantaisempaa, mutta idea ja pelattavuus ovat kestäneet aikaa oikein hyvin. Vähän niin kuin Tetris, mutta ei kuitenkaan ihan niin hyvä. Yksinkertainen peli sopii hyvin rentoon pelaamiseen, ainakin jonkin aikaa. Tämä on niitä pelejä joissa se turhautuminen nostaa lopulta päätänsä.

 

+ Simppeli ja tavallaan koukuttava pelattavuus

+ Q*Bert on veikeä hahmoa

 

- Pikku hiljaa kasvava turhautuminen

- Ei paljoa vaihtelua

 

Arvosana: 6,3

 

Hyvä 



Bombing%20Busters.jpg?1529259978

Tässä on jotakin hyvin tuttua

 

Bomberman idea uusissa kuorissa

 

PlayStation plus

 

 

 

Bombing Busters

Onko Bomberman hyvä peli? No onhan se, se on klassikko. No Bombing Busters on halpa kopio tästä pelistä, idealtaan ja pelattavuudeltaan todella samanlainen, mutta ei kuitenkaan yhtä hyvä. Pelissä on ideana tuhota palikoita, kerätä tehosteita ja hävittää kaikki viholliset. Tehosteilla voi lisätä pommien tehokkuutta, sekä sitä määrä joita pelaaja voi niitä kerrallaan laittaa. Erittäin hyödyllinen tehoste on myös kyky poimia pommeja ja heittää niitä. Varomaton pelaaja pussittaa helposti itsensä ja räjähtää tuusan nuuskaksi.

Bombing Busters on sellainen peli josta ei voi sanoa oikein mitään erityistä, lähemmäs kaikki on kuiten Bombermanissa. Jos se peli miellyttää, niin kyllähän tästä saa varmasti jotakin irti. Yksinpelissä on luvassa useampia erilaisia maailmoja joiden lopussa odottaa aina pomokenttä. Pelattavaa riittää ihan kivasti mutta hyvin nopeasti mukaan tulee myös todella rasittavia aineksia kun vastassa on valtava määrä teleportteja joilla viholliset pääsevät karkuun tai suoraan selustaan. Tämän lisäksi hyvin äkkiä tulee vastaan vihollisia jotka erittäin tehokkaasti menevät karkuun pommeja. Jotenkin tuntuu että usein pommien heittäminen on paperilla hyvä ratkaisu, mutta se toimii vähän niin ja näin.

Bombing Busters on juurikin tälläinen peli joka ottaa toimivan idean eikä oikeastaan lisää siihen itse mitään. Onko kyseessä sitten hyvä peli? No kyseessä on toimiva peli, mutta ei siinä mitään oikeasti omaa ole eikä se ole sama asia kuin Bomberman.

 

+ Toimiva idea

 

- Ei oikeastaan mitään omaa

 

Arvosana: 4,0

 

Huono



Trials%20Fusion.jpg?1529259980

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

 

Crossipyöräilyä ja temppuilua yritys-erehdys periaatteella

 

PlayStation plus

 

 

 

Trials Fusion

Aluksi Trials on hyvinkin helppo peli. Ideana on läpäistä suhteellisen lyhyet kentät mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman vähillä virheillä. Tämä tarkoittaa aluksi sitä että kallistamalla pyörää eteen tai taaksepäin pärjää todella pitkälle. Trials on tässä vaiheessa vielä yllättävän koukuttava peli ja haastaa pelaajaan parantamaan suoritustaan kunnes saavuttaa kultaa. Pronssin saa läpäisemällä radan mutta kultaan vaaditaan yleensä hyvin nopea ja lähemmäs virheetön suoritus. Trials Fusion muuttuu kuitenkin yhdessä nopeassa hetkessä ärsyttävän vaikeaksi peliksi.


Pelin edetessä pelaajalle opetetaan lisää tapoja pelata peliä. Radan läpäiseminen on yksi asia, toisena osana peliä ovat temput joita pyörällä voi tehdä. Näitä ovat erilaiset eteen- tai taaksepäin voltit tai muut temput. Ne eivät välttämättömiä valtaosan ajasta, mutta tuovat omanlaistaan lisähaastetta. Trials Fusion on varsin hyvä peli, kunnes pitää opetella tekemään hyvinkin tarkkoja hyppyjä ja temppuja vain että pääsee radan läpi asti. Bunny Hop esimerkiksi ei ole ihan niin yksinkertainen kuin voisi luulla.


Kokeet Fuusio ei ole välttämättä se oikea valinta pelaajille jotka arvostavat joko rikasta kerrontaa tai vauhdikasta toimintaa, sillä kyseessä on enemmänkin haastava temppupeli jossa pitää kehittää omaa osaamistaan kokoajan pidemmälle. Radoista tulee kokoajan vaikeampia ja pelin jipot pitää opetella kokoajan paremmin. Kyse ei ole enää niinkään esteajoista ja vauhdista vaan sen sijaan pinnalle tulee toinen toistaan haastavimpien ratojen läpäiseminen erilaisilla hypyillä, vauhdinsäätelyillä ja muille tempuilla.


On sääli että Trials muuttuu lopulta sellaiseksi peliksi josta häviää täysin se tietty nautinnollisuus. Omalla kohdallani se seinä tuli vastaan siinä neljännen oppitunnin jälkeen jolloin piti oikeasti alkaa opetella erilaisia hyppyjä. Erityisen surullista onkin se että jos tätä ei olisi, Trials olisi paljon parempi peli. Varsinkin aluksi tämä on erittäin vauhdikas ja näyttä peli, puhumattakaan siitä että mukana on monia erittäin hauskojakin hetkiä. Se kuinka kentät päättyvät tuo mukanaan oman hupitekijänsä. Kentissä on myös monia erittäin hienoja hetkiä ja vauhti kohtaa suuret hypyt.


Kokonaisuutena Trials Fusion on ihan ok peli. Se on aluksi todella mukaansa tempaava ja vauhdikas paketti omalla huumorillaan. Mitä enemmän peli muuttuu tarkkuutta vaativaksi temppuiluksi, sitä enemmän se viehätys häviää. Lopulta tuleekin vastaan se piste kun peli on aivan liikaa raastavaa vääntämistä viihdyttävän vauhdikkuuden sijaan. Siinä kohtaa minun maljani läikkyy yli.

 

+ Aluksi erittäin vauhdikas ja viihdyttävä aika-ajo

+ Upeat ympäristöt

 

- Muuttuu lopulta sietämättömäksi ja rasittavaksi estekisaksi

- Ei tarjoa juurikaan oikeanlaista vaihtelua

 

Arvosana: 5,0

 

Välimallia



Trackmania%20Turbo.jpg?1523145333

 

Pois alta risut ja männyt kävyt.

 

PlayStation plus

 

 

 

Trackmania Turbo

Monella tavalla Trackmania Turbo on hyvin lähellä Trials Fusionia. Tässäkin pelissä on kyseesäs kentät läpäiseminen mahdollisimman nopeasti, mikä tarkoittaa mahdollisimman virheetöntä ajamista. Trackmania on kuitenkin paljon perinteisempi kilpa-autoilupeli. Vaihtelevilla kentillä ajetaan lujaa ja säädellään nopeutta niin että auto liikkuu mahdollisimman lujaa, osumatta mihinkään mikä voisi hidastaa. Tämä on myös sellainen peli joka vaikeutuu kokoajan enemmän ja hyvin nopeasti käy selväksi että Trackmania vaatii pelaajalta nopeaa kehittymistä.


Tämänlaisissa peleissä huomaan että tiettyyn pisteeseen asti ratoja jaksaa yrittää hyvinkin kauan, yleensä kunnes sieltä tulee vähintään hopeamitalli. Trackmania Turbo on sellainen peli josta saa kaikkein eniten jos jaksaa panostaa ajamisen opettelemiseen kokoajan. Kenttiin tulee lisää mausteita pelin edetessä. Ensin tulee pelkkiä nopeutuksia ja tiukkoja kurveja. Kaasun ja jarrun käytön opettelu on ensiarvoisen tärkeää sillä vaikeusasteen noustessa se pronssikaan ei ole enää itsestäänselvyys.


Vaihtelua tulee pääasissa siitä millaisella autolla milloinkin ajetaan. Kaikki radat eivät ole pikitiellä ja hiekkakentillä ja vesialueilla ohjattavuus kärsii välittömästi ja jos radassa sattuu olemaan monttuja, niin yksi virhe voi katkaista oitis aivan kaiken. Ratojen läpäisy on yleensä sitä 30 sekunnin luokkaa, mahdollisesti kolminkertainen jos kyseessä on useamman kierroksen ralli. Peliin voi ottaa kannusteeksi itselleen aaveajan joka ajaa joko pronssi-, hopea- tai kultakierroksen. Se antaa osviittaa siitä kuinka paljon suoritus jää vajaaksi tietystä pisteestä.


Osa radoista on hyvin vaikeita kun taas osa varsin helppoja. Toisin kuin Trialsissa, Trackmaniassa se mielekkyys ei niinkään kaadu siihen että peli olisi liian äkkiä liian vaikea sillä vaikeustaso nousee paljon tasaisemmin, tosin kenttiä on myös aika paljon enemmän. Pelattava ei todellakaan lopu ihan heti, mutta pelistä tulee toisella tavalla todella ärsyttävä. Se tarkkuus jolla tietyt asiat pitää tehdä on hyvin pikkutarkkaa, mutta se mikä tekee tästä kaikesta sietämätöntä on se varikkoääni joka välittömästi alkaa poraamaan jos maalipinta naarmuuntaa, yleensä silloin kun osuu kentän laitaan. Tämä on hyvin ärsyttävää siinävaiheessa kun kohdalle osuu astetta vaikeampi rata.


Kokonaisuutena Trackmania Turbo ei ole merkittävästi Trials Fusionia parempi peli. Kummassakin omat erilaiset heikkoutensa, mutta myös omanlaiset vahvuutensa. Trackmania on myös todella vauhdikas ja nopea peli joka omalla haastavuudellaan pakottaa pelaajaa opettelemaan paremmaksi kuskiksi. Vaihtelua ei kuitenkaan ole tarpeeksi ja pelistä on tehty juurikin sellaisella tavalla ärsyttävä että tietyssä vaiheessa mitta tulee lopullisesti täyteen.

 

+ Vauhdikas

+ Runsaasti pelattavaa

 

- Monella tavalla rasittava ja/tai ärsyttävä

- Monesti aivan liian pikkutarkka

 

Arvosana: 5,0


Välimallia



Lelumaan rallikisat

 

PlayStation plus

 

 

 

Toy Home

Tästä tulee erittäin lyhyt ja erittäin tyly arvio sillä pelasin tätä peliä ihan hetken ja siinä lyhyessä hetkessä tämä ei jättänyt oikeastaan mitään kovin hyvää vaikutelmaa. Kyseessä on rallipeli joka sijoittuu leikkihuoneeseen. Vieteriautolla ajaminen on ideana ja ympäristönä on lelujen täyttämä miljöö. Idea on ei ole huono, Toy Story on hyvä elokuva joten tämäkään idea ei ole tuhoon tuomittu.

Toteutus on kuitenkin se mikä tuhoaa kaiken mahdollisen ja toteutuksessakin oikeastaan yksi asia, ohjattavuus. Aloittaessani aloin pelaamaan peliä kuin mitä tahansa rallipeliä kunnes huomasin että autoa ohjataan kallistamalla sixsax ohjainta. Tämä idea on erittäin huono ja toimii juurikin niin hyvin kuin aluksi voi olettaa. Hyvin nopeasti kiinnostus kokeilla loppui sillä tässä on peli jota ei ole mitenkään hauska pelata. Voi olla että ohjattavuuteen pyrkisi pääsemään enemmän sisälle niin tästä voisi saada jotakin irti, mutta niin kiinnostava tämä peli ei ole, etenkään kun ulkoasu näyttää siltä että tämä on suunniteltu leikkikouluikäisille.

 

+ Kiva idea

 

- Surkea toteutus

 

Arvosana: 1,3

 

Epäonnistuminen



Isot möröt laittavat paikat tuusan nuuskaksi ja pistävät ihmiset siinä samalla poskeensa.

 

PlayStation plus

 

 

 

Eat Them!

Pelin nimi ei tee oikeutta tälle tuotokselle, nimittäin sisällä on jotakin sellaista mikä vähän paremmalla pelattavuudella voisi olla erittäin hyvää War of the Monster kamaa. Ideana on valtavalla monsterilla saada aikaan mahdollisimman paljon tuhoa ja hävitystä annetussa ajassa. Sarjakuvamainen tyyli on erittäin hyvä idea ja se saa tämän pelin tuntumaan paljon paremmalta. Sarjakuva-astelema tuo peliin se oman tyylinsä mikä toimii erittäin hyvin. Siinä missä War of the Monster on kuin kokoelma eriliasia suuria hirviöelokuvia, on tämä kokoelma vanhoja hirviösarjakuvia. Omien hirviöiden luominen on mahdollista ja pelin värikäs ulkoasu on erittäin hieno. Tässä on jossa on kaikki palaset omilla kohdillaan, aluksi.


Kun peliin uppoutuu vähän enemmän niin käy ilmi että näppäinasettelu olisi voinut olla paljon parempi ja sen lisäksi pelin pitäisi olla paljon tarkempi, sillä hyvin monissa tilanteissa hyppiminen ja lyöminen on turhauttavan epätarkkaa ja varsinkin isommissa rakennuksissa tuntuu että paikat joissa saa vahinkoa aikaiseksi ovat vähän turhan tarkasti aseteltuja. Tälläinen turha pikkutarkkuus syö ikävästi sitä nautinnollisuutta. Myönnettäköön että myös War of the Monsters pelissä on omat tarpeettomat tarkkuuspuolensa, mutta tämä on PS3:n peli ja siinä pitäisi olla paljon paremmin tehty pelattavuus. Tämä on niin pienestä kiinni, sillä hyvin yksinkertaisella tavalla tämä peli olisi paljon nautinnollisempi, jos asiat voisi tehdä paljon enemmän tälläisellä "vähän sinnepäin" tavalla.


Olisi myös olla kivat ja monsuihin olisi saanut vähän enemmän oikeaa variaatiota. Tiettyjä ruumiinosia on useita erilaisia ja värit saa määrittää myös itse, mutta silti tuntuu että monet palaset ovat liian samanlaisia, tai että vaihtoehtoisesti "SITÄ" oikeaa palaste ei ole ollenkaaan valikoimissa. Hirviön luominen on hyvä lisä eikä sitä ole tehty ihan täysin juostenkustusti. Pelissä voi heittäytyä luovaksi monella tavalla sillä rajoitteita ei juuri ole ja erilaisia ruumiinosia on vaikka kuinka, lopputulos on kuitenkin aina enemmän tai vähemmän sekasikiöinen kummajainen. Mitään Godzillaa tai kyborgilohikäärmettä tässä pelissä ei todellakaan saa aikaiseksi vaikka kuinka yrittää.


Pelkkää aivotonta tuhoamista peli ei ole sillä se "Eat them!" tulee kyllä esille sieltä. Kun hirviö pääsee irti, niin siviilit lähtevät karkuun ja virkavalta käy päälle. Ammukset tekevät pahaa jälkeä ja kun tankkeja pyörii jaloissa ja helikoptereita silmien edessä, niin kyllä se elinvoima alkaa vähenemään. Syömällä ihmisiä elinvoimaa saa takaisin ja pisteitä siinä samalla. Tallomalla, lyömällä ja esineitä heittelemällä voi taistella vastaan, mutta tässä tulee taas se tarkkuus puoli joka on aivan liian pikkutarkkaa ja syö sitä pelin nautinnollisuutta.

On sääli että peli tuntuu siltä että moninpaikoin siinä on menty sieltä missä aita on vähän matalampi. Pienellä lisävaivannäöllä olisi saatu aikaiseksi paljon parempi kokonaisuus. Pelattavuudessa on ikävän monta heikkoa puolta kun taas ulkoasussa ei niinkään.

Kokonaisuutena kyseessä on varsin hyvä peli joka kuitenkin kärsii itseään vahemmastä pelattavuudesta joka rajoittaa merkittävästi pelin nautinnollisuutta.

 

+ Sarjakuvamainen värikäs ulkoasu

+ Paljon tuhottavaa

 

- Ohjattavuus on vähän kankea

- Monet turhan pikkutarkat osat pelattavuutta

 

Arvosana: 7,1

 

Loistava