Fahrenheit.jpg?1580223555

Ennen rankkasadessa on luvassa kovat pakkaset

 

 

Indigo Ennustus on Quantic Dreamin tarinallisesti vahva peli ja Heavy Rainin edeltäjä jossa murhamysteeristä josta kehkeytyy jotakin paljon isompaa. Toisin kuin Heavy Rain, tässä tarinassa on paljon yliluonnollisiakin osia.

 

 

 

Hyytävä kylmyys ja isompi tarina, kuin arvaatkaan

PS2:lla tutuksi tullut Quantic Dream onnistui todella yllättämään Fahrenheitin kanssa. Alkujaan tästä pelistä ei ollut mitään isoa haloota, mutta sitten kun se ilmestyi, se todella yllätti. Todella hyvä tarina jossa pelaajan valinnat muokkasivat kokonaisuutta ja peli oli myös varsin hienon näköinen ja täynnä monenlaista materiaalia. Yhdessä hetkessä kaikki voi muuttua täysin. Hetki sitten kyseessä oli yliluonnollinen murhamyssteri joka muuttui eroottiseksi draamaksi ja lopulta tiiviiksi kauhuksi. Fahrenheit on peli jolla on monet kasvot ja tarina, joka on paljon isompi kuin aluksi ajattelee ja kehittyy runsaasti ja moneen suuntaan kunnes luvassa on enää isojen panosten loppuhuipennus.


Kaikki alkoi murhasta

Pelin ensimmäinen päähenkilö on Lucas Kane. Aivan tavallisen oloinen toimistotyötä tekevä mies joka yhdessä hetkessä raa'asti murhaa miehen ravintolan wc:ssä. Kun hän havahtuu teosta, ei hän tiedä yhtään että mitä tapahtui, mutta tajuaa heti, että todella suurissa vaikeuksissa. Pelaajan tehtäväksi jääkin sitten auttaa hänet pakoon ja loppuviimeksi selvittää että mitä tapahtui ja miksi, ennenkuin poliisit nappaavat hänet, tai hänen juuri hetki sitten vakavasti järkkynyt mielenterveytensä johtaa siihen että hän ei vain enää jaksa eteenpäin.

Toisena pelattavana hahmona kuvaan astuu murhaa tutkimaan saapunut etsivä Carla Valenti. Nopeasti pelaajan tehtävä on tällä uudella pelattavalla hahmolla ottaa kiinni ensimmäisenä ohjaamansa hahmo. Tämä luo oitis monia ajatuksia, kuten sen, että mitä käyttääkö pelaaja hyödykseen kaikkea mitä on oppinut Lucasilla pelatessaan, saadakseen hänet nyt kiinni Carlalla. Tämä asetelma on todella nerokkaasti toteutettu ja tekee tarinasta oitis kiinnostavamman.

Kolmantena pelattavana hahmona on Tyler Miles, Carlan partneri joka ei tuo peliin juurikaan mitään uutta tarinallisesti, mutta mahdollistaa pelattavuudessa vähän lisää variaatiota.


Tarinan edetessä jokaisen pelattavan hahmon jaksaminen on koetuksella, mikä on yksi pelin isompia mekaniikkoja. Jos pelihahmo palaa loppuun, peli päättyy. Voi olla että Lucas ei kestä syyllisyyttä ja astuu alas parvekkeelta tai että Carla ei jaksa työssään ja irtisanoutuu. Mikäli näin käy, peli päättyy. Vaatimuksena etenemiselle on että pelihahmo suoriutuu tarinan asettamista pakotteista ja yleensä vielä tietyn varsin joustavan aikarajan puitteissa, sillä jaksaminen kuluu mitä kauemmin tilanteiden ratkaiseminen kestää.

Jaksamista saa takaisin tietyillä keinoilla kun taas tietyt tilanteet kuluttavat jaksamista huomattavasti enemmän. Tietyt tarinaosat automaattisesti syövät ison palan jaksamista, kuten alun murha joka pudottaa Lucasin jaksamisen pohjalukemiin. Jaksamista palauttavat tietyt mielekkäät asiat, kuten kuppi kahvia tai onnistuminen. Pelissä on myös päätöksiä jotka omalla tavallaan vievät tarinaa eteenpäin ja vaikuttavat siihen millaisiin tilanteisiin lopulta päädytään. Isot juonikuviot pysyvät aina samoina, mutta monet pienet nyanssit muuttuvat ja pelaaja on se joka päättää miten mikäkin pelattava hahmo suhtautuu käsillä olevaan tilanteeseen.

Lopetuksia on kolme erilaista, jotka riippuvat täysin siitä kuka lopussa voittaa. Sanottakoon että jos vaikeustaso ei ole huipussaan, niin pelaajalla ei ole juuri vaikeuksia voittaa ja itse muistakin aikoinaan että aika hyvin piti asiat loppuhuipennuksessa munata, jos halusi nähdä ne kaikki loppuratkaisut. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiseikkaa että tairnallisessa mielessä Fahrenheit on uskomattoman hyvä peli. Se on täynnä yllätyksiä ja kokonaisuutta syventäviä hetkiä jotka valottavat isoa kokonaisuutta.


Yliluonnollinen tarina, täynnä erilaisia vivahteita

Indigo Prophecy nimelläkin liikkunut peli on tarinallisesti sitä tasoa että se toimii parhaiten kun peliin menee tietämättä kaikki isompia yksityiskohtia. Fahrenheit nyt ei nimenä kerro oikeastaan yhtään mitään, muuta kuin että lämpötila kylmenee pelin edetessä ja tapahtumat sijoittuvat keskelle talvea. Indigo ennustus on omiaan tekemään kokonaisuudesta entistä mystisemmän kaikkine arvoituksellisine puolineen.

Erittäin vaikuttavaa on se miten hyvin peli on jaksotettu jotta erilaiset teemat ja tunnelmat saadaan käytyä läpi. Eräs Carlalla pelattava osuus on helposti yksi pelottavimpia ja ahdistavimpia hetkiä mitä olen koskaan pelissä kokenut ja eräs Lucasilla mahdollisesti vastaan tuleva osuus tuli aivan puskasta siinä mielessä, miten yksityiskohtaisesti se oli toteutettu, niin yksityiskohtaisesti ei pelejä vain uskallate enää tehdä, olen huomannut. Yliluonnollisuus mahdollistaa monet aivan puskista tulevat osuudet ja pelin aikana ehditään käydä monenlaista pelimekaniikkaa läpi aina puhtaasta toiminnasta hiiviskelyyn. Kaikki osuudet eivät ole kovin toimivia, sillä osa on todella rasittavia.

Kaikkein parhaiten toimivat kuitenkin ne hetket kun pelihahmot ovat vastakkain keskenään. Rosvo ja poliisi leikki on todella toimivaa koska toisaalta pelaaja pyrkii piilottamaan kaikki johtolangat mahdollisimman hyvin ja toisaalta hän pyrkii löytämään kaiken, jotta peli olisi helpompi. Kaikki kolme pelihahmoa ovat todella hyvin tehtyjä eikä ketään haluaisi suoranaisesti suosia, mutta eniten se juurikin jakautuu Lucasin ja Carlan välillä, sillä Tyler on lähinnä kolmas pyörä joka ei juurikaan erotu millään tavalla edukseen, tai epäedukseen. Siinä missä Lucas pakoilee lakia ja yrittää selvittää että mitä hänelle on tapahtumassa on Carla päättäväisenä jahtaamassa Lucasia ja yrittämässä selvittää miksi hän teki mitä teki?


Ne suurimmat heikkoudet pelissä ovat ohjattavuudessa. Ohjattavuus on jotenkin vähän outa ja vaatii vähän aikaa totutella. Tosin nopeatempoisemmat osuudet hoidetaan reaktiopelillä jossa sauvoilla painetaan tiettyihin suuntiin pelin mukaan. Tämä on varsin helppoa, mutta tuntuu myös ajoittain menevän vähän ylivaihteelle, koska siihen alkaa pitkissä toimintahetkissä kyllästymään.

Pelistä huomaa todella hyvin että se on Heavy Rainin edeltäjä, sillä niin monet asiat ovat samanlaisia, mutta eivät yhtä hiottuja. Peli ei ole vaikea, mutta siinä on omat haastavatkin osuutensa joita saattaa joutua pari kertaa yrittämään jos haluaa täydellisyyteen.

Fahrenheit on ikääntynyt varsin hyvin. Se ei ollut ohjattavuudessa sieltä tarkimmasta päästä ollessaan uusi, mutta osasi jaksottaa pelaamisensa siten että se ei ollut missään kohtaa varsinaisesti ongelma. Tänä päivänä se toimii edelleen samalla tavalla.


Niin paljon mistä puhua

Spoilereita

_________________________________________________________________________________

Tarinallisesti spoilereita on paljon ja korostetaan vielä että jos peli ei ole tuttu, niin kannattaa tutustua ennenkuin lukee pidemmälle sillä tässä kohtaa tulee käytyä läpi aivan kaikki herkullisimmat palat mitä pelissä tarinallisesti onkaan.

Itse sanoisin että maya-asetelma on jotenkin outo ja kaukaa haettu, mutta samalla se on kyllä sellainen jota ei ihan heti olisi itse edes ajatellut. Tämä Oraakkelihahmo on varsin hyvin tehty hupullisena mysteerimiehenä ja pelin selvimpänä roistohahmona. Tosin Matrix tyylinen toiminta ampuu monesti todella kovaa yli ja olisi voinut olla huomattavasti hillitympääkin.

Mutta se todellinen pääroisto, Cyborg, on ehdottomasti pelin suurimpia yllätyksiä ja hienoimpia hahmoja. Tämä mystinen vihreä energiahahmo on helposti uhkaavimpia näkyjä koko pelissä ja muutenkin hienoimpia. Tämä on sellainen todellinen roistohahmo ja osittain siksi olisin toivonut että taistelu häntä vastaan olisi ollut merkittävästi vaikeampi. Muutenkin tämä kahden klaanin välinen jatkuva kulisseissa käytävä sota on kuin kaikki isoimmat salaliittoteoriat nivottuna yhteen, aina sieltä illuminatista alkaen. Se pikkuisen leviää käsiin koska kaikki mikä alkaa yliluonnollisena murhamysteerinä, kasvaa maailmanlaajuiseksi jatkuvaksi sodaksi jossa pelaaja on vain tämän hetkinen pelinappula ja myöhemmin tulee seuraavia.

Myös tämä Lucasin paluu minä lie elävänä kuolleena jättää aika paljon kysymysmerkkejä siitä että mitä oikeasti tapahtui ja mikä Lucas nyt sitten on. Peli kyllä tarjoaa selityksiä, mutta niissä on myös yksi jos toinenkin aukko.

Tyylillisesti peli onnistuu todella hyvin tuomaan monet puolet esille. Seksikohtaukset pelissä ovat edelleen niitä yksityiskohtaisimpia mitä mieleen tulee sillä Heavy Rain ei uskaltanut omaansa esittää yhtä graafisesti vaan sensuroi itse aktin pois, Fahrenheit on paljon rohkeampi. Sama menee väkivaltaan sillä verta on siellä missä pitääkin eivätkä ne vaikeatkaan asiat ole pois suljettuja sillä aikuisena pelinä Fahrenheit ei juuri sensuroi mitään. 

Mielisairaalaan sijoittuva osuus ja haastattelu Janusin (pelin toiseksi parhaan hahmon) kanssa on yksi pelin tunnelmallisimpia hetkiä ja siinä on selvää Hannibal Lecter - Clarice Starling vibaa, unohtamatta heti perään tulee todella hyvin tehtyä kauhuosuutta täydessä pimeydessä, mielipuolten saartamana.

_________________________________________________________________________________


Yhteenveto

Fahrenheit: Indigo Prophecy on yksi PS2:n parhaita pelejä, vaikka se monesti jääkin niiden paljon puhuttujen pelien jalkoihin. Tämä on kuitenkin muistutus siitä, että vaikka peliä ei aina nostaisikaan esille parhaita pelejä listattessa, niin kyllä se on jättänyt vaikutuksen. Tarina on esimerkillisen hyvä, vaikkakin välillä meneekin ylikierroksilla ja pelattavuus on omalaatuinen, mutta toimiva. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen tapaus.

 

+ Tarina

+ Paljon tunnelmallista variaatiota

+ Sensuroimaton ja rohkea

+ Näyttävä graafisesti ja tyylillisesti

+ Pelaajan valinnat

 

- Ohjattavuus vaatii totuttelemista

- Ajoittaiset rasittavat kohtaukset

- Satunnainen reaktiopelin ylikäyttö

 

Arvosana: 8,5

 

Fantastinen