Vampyr.jpg?1534450193

Vampire Souls

 

 

Suuri odotuksia kerännyt tarinallinen toimintapeli jossa lääkäri muuttuu vampyyriksi espanjantaudin runtelemassa Lontoossa. Samalla kun hän käy taistelua verenhimoaan vastaan, alkaa hän selvittää että mikä on taudin aiheuttaja ja voiko sen poistaa. Voittaako lääkärin vala vai vampyyrin jano?

 

 

 

Vampyr on heti ensi silmäyksestä alkaen todella tunnelmallinen ja hienon näköinen peli. Goottimainen pandemian piinaama kaupunki on erittäin upea näky ja muutenkin pelin veren täyteinen tunnelma on omiaan olemaan erittäin mukaansatempaava. Pelaajan päätettäväksi jääkin että miten hän alkaa tarinaa avaamaan ja kuinka monta uhria hänen janonsa lopulta vaatiikaan. Vampyr on juurikin sellainen peli jossa päätöksen tehtyä takaisin ei ole mitään asiaa. Peli tallentaa usein ja siksi tärkeää on alusta asti painaa mieleensä pelin tärkein ohje: "Kanna vastuu teoistasi."


Tarina alkaa kun sodasta palannut kirurgi, tohtori Jonathan Reid, hoippuu verentahrimana ja vaivoin tajuissaan. Puhtaan vaiston varassa hän puree ensimmäistä lähelle osunutta ihmistä ja kun hän tajuaa kenet on tappanut, syyllisyys ajaa hänet itsemurhaan. Mutta kun hän ei kuolekaan, alkavat kysymykset nousta esiin. Mikä hänestä on tullut ja miksi? Tarinan päästessä kunnolla käyntiin, tohtori Reid palkataan Pembroken sairaalaan lääkäriksi yövuoroon. Sairaalaympäristö on täydellinen paikka tutkia Euroopassa riehuvaa pandemiaa. Tarinan edetessä tri Reid joutuu jatkuvasti kovien päätösten eteen ja jokaisella päätöksellä on erittäin kovat seuraukset. 

Peli mukautuu täysin pelaajan ratkaisuihin ja takaisin ei ole paluuta. Mikäli pelaaja päättää "syleillä" hahmoa X, poistuu hahmo kaikkine mahdollisine sivutehtävineen tarinasta ja hahmon poissaolo vaikuttaa kaikkeen ympärillään. Ajoittain tulee vastaa tilanteita joissa tiettyjen hahmojen kohtalosta joutuu päättämään. Tappaako hahmo ja voimistua itse, säästääkö hahmo vaiko lumota hahmo. Eri tilanteissa on erilaisia vaihtoehtoja ja hyvätkin tarkoitusperät voivat mennä pahasti pieleen ja joskus pelissä voi olla kokonaisen yhteisön tulevaisuus.


Lontoon kaupunki jakautuu useisiin eri alueisiin ja kartta on alusta asti nähtävissä. Kaikille alueille ei ole heti pääsyä sillä tietyt alueet aukeavat vasta myöhemmin. Kenttäsuunnittelu tuo vahvasti mieleen Bloodbornen sillä ympäristöissä on paljon samaa ulkoisesti sekä suunnitelmallisesti. Eri alueet yhdistyvät toisiinsa erilaisten oikoteiden muodossa. Avaamalla oven tietystä suunnasta, pääsee siitä jatkossa kulkemaan ja samalla mahdollisesti lyhentämään ravaamista. Kaupunkialueita ovat mm. Whitechappel, Temple Garden ja satama-alue, alueissa ei ole merkittävästi eroa ja se tekee tästä pelistä todella sokkeloisen ja epäselvän. Koska tietyt ovet pitää avata tietyltä puolelta, tulee vastaan helposti tilanteita joissa pelaaja ajautuu umpikujaan ja luvassa on todella pitkä lenkki. Nopeaa matkustusta ei ole vaan jalkapatikalla edetään.Tietyissä paikoissa voi tehdä varjohypyn jolla pääsee tasolta toiselle tai vaikka joen yli.

Vampyr ei ole varsinaisesti valtava pelimaailmaltaan, mutta se on kuitenkin sen verran iso että aika paljon juoksentelua saa harrastaa, etenkin kun enemmän yhteisöjä tulee tutuiksi. Paikkojen tutkiminen ja sivutehtävien tekeminen tutustuttaa naapurustoihin mutta itse huomasin että ihan pelin loppuun asti oli monia paikkoja joissa ei ollut aivan varmaa että mistä pääseekään taas mihin.


Pelkkää juttelua ja tutkistelua peli ei ole. Kadut ovat täynnä vampyyrien metsästäjiä ja verenhimoisia petoja jotka tekevät helposti pahaa jälkeä. Reid on varustettuna lyömä ja ampuma-aseilla sekä vampyyrivoimilla, mutta huolimaton eteneminen johtaa helposti tilanteeseen jossa pelaaja on ylivoimaa vastaan ja saa todella nopeasti opetuksen pelin armottomuudesta. Aseita on paljon ja niissä on oikeasti eroa. Toiset aseet ovat yhden- ja toiset kahdenkäden aseita ja toisissa aseissa on verenkeräämistä kun taas toisissa käytettävyyden parantamista. Toisilla aseilla tapetaan vihollisia ja toisilla väsytetään, jotta voidaan iskeä hampaat vihollisen niskaan.

Pelissä on kolme erilaista palkkia. Elinvoima näyttää kuinka paljon vahinkoa Reid kestää, kestävyys kertoo kuinka paljon Reid jaksaa lyödä ja väistää ja kolmas palkki näyttää paljonko verta on käytössä. Verellä parannetaan elinvoimaa ja tehdään muutamia vampyyritaitoja. Vampyyritaitoja ovat niin petomainen raapaisi, elinvoiman palautus, verisuoja ja vihollisen jähmettäminen.

Jokaista ominaisuutta voi tehostaa kokemuspisteillä joita saa vihollisia tappamalla ja asukkaita parantamalla. Tauteja on aina uupumuksesta flunssaan ja anemiaan ja jokaiseen on erilainen lääke joita Reid voi valmistaa piilopaikoissaan, samalla kun virittää omia aseitaan. Pelihahmoa voi parantaa nukkumalla piilopaikassa jolloin vaivalla kerätyt pisteet voi käyttää ominaisuuksien tehostamiseen. XP:n hankkiminen on hidasta ja omianaisuuksien kehittäminen vaatii kokoajan enemmän kokemusta. Tässä kohtaa päästäänkin pelin vaikeustasoon. Peli on aluksi hyvin haastava, mutta on olemassa hyvin simppeli tapa tehdä siitä erittäin helppo. NPC hahmoista saa valtavat määrät XP:tä jos heidän verensä imee. Hahmot kuolevat mutta Reid voimistuu merkittävästi.


Tarinallisesti peli toimii todella hyvin siksi, että monet pelin hahmot ovat aika tylsiä ja nopeasti unohtuvia. Muutamat hahmot ovat aika hyvin tehtyjä ja heihin jopa kiintyy hieman. Esimerkiksi Isä Whitaker, hoitaja Hawkins, Richard Nithercott, Venus Crossley ja varsinkin lady Ashbury ovat erittäin hyvin tehtyjä hahmoja. Jotkut hahmo lisäksi myyvät tarvikkeita joilla voi parannella omia aseitaan.

Lähemmäs minkä tahansa hahmon voi "syleillä" jos heidät pystyy lumoamaan. Toiset hahmot ova tahdonvoimaltaan muita vahvempia joten heitä ei niin vain nujerreta. Tosin vahvemmilla hahmoilla on yleensä myös hyviä aseita jotka pelaaja saa sitten käyttöönsä. Myös veren laatu määrittää paljonko XP:tä saa. Laatuun vaikuttaa se kuinka paljon hahmosta tiedetään ja kuinka terve hahmo on. Tämä kannustaa juttelemaan kaikille joille voi, sillä he saattavat tietää muista hahmoista monia asioita jotka avaavat lisää keskustelupuun oksia. Vampyr on täynnä tarinaa ja hahmoja on useita kymmeniä. Eräänä upeana yksityiskohtana on myös se, että kun tappaa hahmon, kuulee tämän viimeiset sanat jotka tuovat mukanaan lisää ytyä tarinaan.


Vampyyri.jpg?1534540319

Uusi versio yhdestä historian synkimmästä ajasta


Vampyr ei ole pitkä peli. Tarinatehtävät pystyy läpäisemään alta 10 tunnin, riippuen siitä miten paljon pelaaja juo verta viattomista. Mitä enemmän viattomia pelaaja saalistaa, sitä enemmän hän voimistaa ja sitä helpompi pelistä tulee. Varjopuolena tosin on se että kun yhteisö menettää jäseniään niin siitä tulee sairaampi ja vainoharhaisempi mikä pahimmillaan johtaa siihen, että kaikki hyökkäävät pelaajan kimppuun. Helppo peli, on synkkä peli.

Edetessään peli rakentuu todella hyvin. Pelin voi läpäistä hyvinkin nopeasti mikä tavallaan kannustaa pelaamaan uudelleen ja näkemään mitä tapahtuu jos päättää tehdä toisin ja ehkä käyttää muitakin vampyyrivoimia ja aseita joita pelaajalla on käytettävissään. Pelaajaa ei pakoteta käymään läpi kaikkia keskusteluja, mutta niiden kautta saa paremman kokonaiskuvan siitä, mitä kaikkea pelissä oikeasti tapahtuukaan. Tietyn hahmon kuolemalla voi olla hyvin vakavat seuraukset mutta sama pätee myös tiettyjen hahmojen selviämiseen.


Vampyyri on sopivan pituinen peli. Se ei ole niin lyhyt että siitä ei saisi vastinetta rahoilleen eikä niin pitkä että se alkaisi käydä rasittavaksi. Taistelu varsinkin on sellainen puoli josta saa helposti hyvin monotonista. Tosin aseita ja vampyyriominaisuuksia on sen verran paljon että taitelua pystyy maustamaan oman mielen mukaan ja jos oikeasti haluaa, niin pelin voi käydä läpi välttämättä taisteluita viimeiseen asti, tosin pomotaisteluissa voi alkaa tulla tukalat oltavat. Tarina on hyvin kirjoitettu mutta ei tämä ole yhtään niin hyvä peli kuin odotin. Sanotaan että Vampy on näitä pelejä joita on hypetetty vähän liikaakin.

Itse odotin paljon enemmän sellaista peliä jossa on pakko juoda verta edes jonkin verran jotta selviää ja siksi täytyy tehdä ratkaisuja että kuka on seuraava uhri. Itse olen sen verran kokenut pelaaja että sivu- ja päätehtävien kokemuspisteillä pärjäsin aika hyvin. Tosin seuraavalla pelikerralla piti tietenkin kokeilla että millaista on olla yön saalistaja, oikeamielisen lääkärin sijaan. Vampyr on siinä mielessä kiinnostava peli että sen pituus on täysin riippuvainen siitä, miten verenhimoinen pelaaja on ja miten paljon tutkimista harrastaa, sillä löydettävä ei tästä pelistä äkkiä lopu ja jos haluaa selvittää kaiken, niin kyllä se 10 tuntia äkkiä kaksinkertaistuu.


Pelin suurimmat ongelmat ovat kuintenkin aika vakavia. Eivät riitä yhden käden sormet kun alan miettiä että kuinka monta bugia tuli vastaan. Päätarina ei katkea, mutta aika monen sivutehtävän kohdalla huomasin että kun olin tehnyt vaihteen yksi niin päämäärä ei mennyt seuraavaan vaiheeseen vai jäi jumiin. Kun kyseessä on peli jossa ei ole kuin yksi jatkuva tallennus, niin tämä tarkoitti oitis sitä että kyseistä tehtävää ei voi viedä loppuun asti. Myös kentissä tuli ajoittain bugeja joissa pelihahmo jäi jumiin kenttiin tai törmäsi näkymättömään seinään, mutta hetken odottelun jälkeen seinä katosi. 

Pelin suunnittelun kanssa ihmetyttää se miten nopeasti vihollistenkin taso nousee. Luulisi että vihollisten tasot olisivat niin sanotusti kiinteät jotta pelihahmosta saisi oikeasti voimakkaan jos siihen pyrkii. Mutta vihollisten taso nousee pelaajan tason mukana joten siihen ei päästä samalla tavalla kuin vaikka Bloodbornessa. Tosin tehokkailla aseilla huomaa kyllä sen eron. Huippuunsa kehitetty saha on todella tehokas ase jos haluaa kerätä paljon verta käyttöönsä ja sapelista taas saa nopean ja tehokkaan aseen. Pistoolit ja haulikot ovat kuin Bloodbornessa, tukiaseita, sillä varsinkin pistoolit tuntuvat naurettavan heikoilta ja suurella ammusvyölläkin panoksia saa mukaansa aika vähän.

Immersion rikkojana pelissä ovat häiritsevän pitkät lataustauon kun pelaaja siirtyy isosta maailmasta toiseen tilaan. Tietyt alueet pelissä vaativat oman aikansa jotta niihin pääsee sisään mutta ajoittain peli pysähtyy hetkeksi lataamaan myös siinä tapauksessa, jos pelaaja etenee yhdestä paikasta toiseen liian nopeasti.


Kokonaisuutena Vampyr on viihdyttävä kokonaisuus. Itse pidän juurikin tästä aikakaudesta ja fantasiaotteesta jossa on kuitenkin kokoajan tiede mukana. Kun tapahtumapaikkana ovat historialliset tapahtumat niin se vain vahvistaa tunnelmaa. Vampyr on juurikin sellainen peli josta saa todella paljon irti jos pitää peleistä joissa valinnoilla on seurauksia. Siltikin Vampyyristä tuntuu puuttuvan aika paljon. Monet asiat tehty aika vaatimattomasti ja tietyissä tilanteissa tuntuu että oikeaa vastausta ei olekaan ja kun yhteisö alkaa suistua sekasortoon, niin se voi olla hyvin hankala pelastaa.

Vampyr on pitkässä juoksussa hieman puuduttava taistelun suhteen ja aika paljon kuunneltavaa tässä on. Tarinassa on kuitenkin omat puolensa eikä kyseessä todellakaan ole huono peli. Sitä kohtaan oli vain ehkä vähän liian suuret odotukset ja kyllähän pelistä niitä bugejakin löytyy.

 

+ Vampyyritunnelma

+ Historiallinen ympäristö omanlaisella otteellaan

+ Moraaliset valinnat

 

- Taistelu muuttuu helposti puuduttavaksi

- Paljon bugeja

 

Arvosana: 7,0

 

Loistava