Yllättävän hyvän pelin ei yllättävä jatko-osa
Tähtien Sota on nähnyt monet ylä- ja alamäet monessa genressä ja monella tavalla. Yksi viime vuosien kirkkaimpia valopilkkuja oli kuitenkin Star Wars Jedi: Fallen Order, joka onnistui valosapelintoiminnassa paremmin kuin yksikään toinen peli ja onnistui muutenkin tarjoamaan erinomaisen yksinpelikokonaisuuden, joka tulisi varmasti saamaan jatkoa. Se oli alusta asti vain ajan kysymys ja nyt aika on koittanut kun pelin jatko-osa on ilmestynyt ja se on yksi vuoden odotetuimpia pelejä omalla kohdalla.
Tähtien Sota Jedi: Selviytyjä
Fallen Order oli yllättävän hyvä peli ja omalla kohdalla oitis vuoden peli kisaaja vuonna 2019 ja silloin kilpailu oli todella kovaa. Fallen Orderissa oli soulslike fiilistä kuten monissa muissakin, mutta myös pulmanratkontaa, nopeatempoista kiipeilyä ja temppuilua kuten Unchartedissa. Tarinallisesti paketti toimi myös erinomaisesti mutta toiminnassa olivat pelin suurimmat vahvuudet, sillä valosapelitoimintaa ei yksikään peli ole tehnyt yhtä hyvin. Survivor on siis suuren haasteen edessä, sillä vaikka Fallen Order olikin fantastinen peli, siinä oli selkeitä puutteita joita tämä jatko-osa voisi sitten korjailla ja nousta merkittävästi edeltäjäänsä paremmaksi peliksi, pitäen kuitenkin samalla kiinni siitä, missä Fallen Order todella onnistui.
Selviytyjä matkustaa kaukaisessa galaksissa
Tarinallisesti kaikki jatkuu vuosia ensimmäisen pelin jälkeen ja tarjolla on kertaus Jedi: Fallen Orderin tapahtumista joissa pääpiirteittäin käy ilmi mitä kaikkea on tapahtunut. Fallen Orderista tuttu sankarijoukko on erillään ja jäljellä ovat enää jediritari Cal Kestis ja tämän partneri BD-1. Cal taistelee edelleen vastarinnan puolella Imperiumia vastaan samalla aikaa kun hänen vanhat ystävänsä tekevät kukin tahollaan omia juttujaan. Tarinan edetessä Cal kuitenkin päätyy tilanteisiin, joiden kautta hän kohtaa jälleen liittolaisensa, kun edessä on uusia mahdollisuuksia. Ei vain sisäpiirille tai kapinallisille, vaan kaikille selvinneille jedeille.
Survivor alkaa rauhallisesti, ei verkkaisesti tai hätäisesti ja lähtee sitten vaihtelevalla menestyksellä eteenpäin. Sisältöä tarinassa on helposti pariksi kymmeneksi tunniksi ja kaiken tekemiseen voi mennä saman verran. Keräiltävää on valtavasti, tekemistä riittää ja tutkittavaa on nykypäivän mittareilla kiitettävästi. Survivor ei ole avoimen maailman peli eikä tekemisessä ole samalla tavalla täytettä mitä Assassin's Creed sarjassa on ollut jo ties kuinka kauan. Survivor on monella tavalla samankaltainen paketti kuin God of War: Ragnarök tai Horizon: Forbidden West, mutta ilman sitä täytetekemistä jota on tarjolla vain että peli tuntuisi vielä pidemmältä mitä se jo valmiiksi on. Kyllähän tässäkin pelissä on sellaisia asioita jotka helposti tekevät siitä todella laajan kokonaisuuden, mutta samalla aikaa pelirakenne on todella hyvä.
Tarinallisessa mielessä Survivor jatkaa ensimmäisen pelin tarinaa ja vie sitä uuteen suuntaan. Siinä missä ensimmäinen peli seurasi tiettyä tarinakaarta, ottaa Survivor uudenlaisen suunnan, minkä vuoksi ensimmäisen pelin tapahtumien ei tarvitse olla ulkomuistissa. Sanotaan että kokonaisuudessa ei ole sellaista tyypillistä toisen pelin kaavaa jossa kaikki johtaa suoraan kolmanteen peliin, vaan Survivor on enemmänkin sellainen peli, joka toimii myös täysin itsenäisenä tarinakokonaisuutena, vaikka se seuraakin sellaisten hahmojen tarinaa, jotka ovat aiemman pelin pelanneille tuttuja. Survivor ei ole tarinallisesti suoraan parempi kuin Fallen Order, sillä monissa tilanteissa tuntuu, että edellinen peli teki vastaavan paremmin, tai sitten tuntuu että nyt on aika mitäänsanomaton tarinakaari valittu.
Jediritari, pikku droidi, langennut soturi ja sivuhahmokavalkadi
Pääoassa on jälleen miekkaa heiluttava Cal Kestis, josta pelaaja voi tällä kertaa muokata melko vapaasti omanlaisensa. Sanotaan että vaikka vaihtoehtoja hiuksissa ja parrassa onkin useita, niin aika harvat näyttävät oikeasti hyvältä, sillä pelkästään sänkipartainen Cal ei omalla kohdalla vain toiminut. Vaihtoehtoja on kuitenkin runsaasti ja pelaaja saa vapaasti kokeilla. Paljon enemmän laatua tuokin asuvalikoima, sillä erilaisia asusteita on todella paljon ja niiden yhdistelyllä voi saada aikaiseksi aika hyviä tyyliratkaisuja. Ihan kaikki asusteet eivät muutu vaikka muita asusteita muokkaisikin, mutta tämä on helposti yksi sellainen asia, mikä on valtava parannus edelliseen pelin nähden, jossa asuvaihtoehtoja oli kaksi. Hahmona Cal on hyvä, ehdottomasti näitä parempi Star Wars pelipäähenkilöitä, sillä vaikka Jedi Knightin Kyle Katarn oli myös hyvä, niin itse muistan liiankin hyvin erittäin surkean Starkillerin. Tosin ei Cal nyt Revania päihitä ja monella tavalla hän on päähahmomittarilla Luke Skywalkerin kaltainen hahmo, tunnollinen ja avulias. Pelaaja ei vaikuta siihen millainen hän on toiminnaltaan.
Eräs pelin todellisista ilopillereistä on Calin luotettu droidi BD-1, joka on yhtä aikaa söpö sekä koominen. Binaarikielellä kommunikoiva droidi piipittää ja ajoittain viipottaa ympäristössä, tarjoten lisää sisältöä toimintaan, eikä Calin tarvitse puhua itsekseen. Tyylillisesti BD-1 on erittäin onnistunut droidihahmo ja pelimekaniikoilta erittäin arvokas liittolainen. Tutkimusmatkoilla hän myös vetää pelaajan huomiota paikkoihin joita haluaisi skannata, joskin pelaajan on annettava hyväksyntä ja joskus tämä suht turhauttavaa jos paikka on pikkutarkka. BD-1 on joka tapauksessa yksi näitä hahmoja joka on ison osan taustalla, roikkuen Calin olalla, mutta jonka osuus isossa tarinassa on aika tärkeä. Tämä on juurikin sellainen hahmo josta on helppo pitää. Kuten monet Disneyn eläinystävähahmot jotka eivät puhu, mutta joiden läsnäolo on oitis plussaa.
Pelin pääroistoksi nousevan hahmon tapauksessa itse odotin jotakin sellaista, mitä Taron Malicos oli Fallen Orderissa. Hän oli erinomaisesti tehty pimeälle puolelle langennut jedi, jonka kanssa käyty taistelu, oli helposti paras valosapelitaistelu koko pelissä. Survivorin pääroiston kanssa ollaan enemmän samanlaisessa tilanteessa kuin ykkösen Second Sisterin kanssa. Hahmossa olisi potentiaalia, mutta sitä ei osata käyttää. Ulkoisesti hahmossa on yhtä aikaa tyyliä, mutta samalla aikaa hahmosta on saatu jotenkin outo, tavallaan pulskistetun oloinen versio hahmon esittäjästä. Tarinallisessa mielessä kaikki toimii merkittävästi paremmin ja tämä on roistohahmo jonka motiivit ovat todella ymmärrettävät ja tietyllä tavalla myös todella puolusteltavat. Avaamatta isommin mitään hahmosta, täytyy sanoa että tämä ei ole sellainen parannus ykköseen nähden, millainen sen olisi ehdottomasti pitänyt olla. Hahmo olisi voinut toimia paremmin, jos hänellä olisi naamio, millainen hänellä pätkän aikaa tavallaan olikin. Ulkoasu ei toimi ja tässä tapauksessa se painaa aika paljon vaakakupissa.
Sivuhahmojen kanssa tilanne on aivan toisenlainen, sillä sivuhahmoja riittää ja joukossa on monta todella hyvää. Eräänä esimerkkinä voidaan mainita Cad Banen mieleen tuo palkkionmetsästäjä, joka tuo selvää avaruuslänkkärifiilistä peliin ja on hyvä esimerkki siitä, miten pienillä asioilla saadaan aikaiseksi todella hyvä sivuhahmo. Muitakin hyviä sivuhahmoja löytyy, kuten eräs ikivanha droidi joka on tyylillisesti hyvä, mutta ääninäyttelyltään vielä parempi, nousten myös yhdeksi selväksi valopilkuksi hahmovalikoimassa. Kyllähän mukana on myös niitä tylsiä enemmän tai vähemmän geneerisiä hahmoja jotka ovat parhammillaankin täytettä ja tietynlaisia hahmoja tuntuu uupuvan kokonaan, mutta kokonaisuutena sivuhahmojoukko on erinomainen esimerkki siitä, miten paljon sisältöä ja tarinaa peliin on saatu mukaan.
Valomiekasta on moneksi, kuten myös pelihahmosta
Lasermiekka toiminta on edelleen ylitse kaiken muun
Surivor ei ole unohtanut minkä ykköspeli teki niin hyvin, sillä valosapelin käyttöön rakentuva toiminta on edelleen mahtavaa ja kehittyy juurikin siihen suuntaan kuin pitäisikin. Toimintaa on tullut paljon muuttujia ja monella tavalla kaikki on kehittynyt merkittävästi. Vaikka lasermiekan käyttö onkin ylivoimaisesti hauskin osa tätä kokonaisuutta, ei se kuitenkaan jää ainoaksi asiaksi. Monipuolisuus korostuu pelattavuudessa monella tavalla ja on kehittynyt aiemmasta pelistä moneen suuntaan.
Valomiekka heiluu yksin, kaksiteräisenä ja tuplana
Heti voidaan sanoa että eräs asia mitä ykköspelissä toivoin, oli se että valosapelin jakaminen kahdeksi, olisi ollut samalla tavalla yksi taistelutyyli kuin yhden tai kahden terän taistelutyylit ja nyt se on, joten heti voidaan sanoa että peli on kehittynyt toivottuun suuntaan. Tämä on kuitenkin vasta alkua, sillä se miten paljon hahmonkehitysmahdollisuuksia onkaan tällä kertaa tarjolla, ei vain metodia tuplat, vaan enemmänkin ykkönen potenssiin kaksi. Tälläistän materiaalia ei tule vastaan läheskään aina ja siksi täytyy korostaa että Jedi: Survivor on pelimekaniikoiltaan esimerkillinen jatko-osa. Se vain hieman parantele ykkösestä tuttuja ideoita, vaan käyttää niitä enemmänkin pohjana, jonka päälle voi rakentaa kerralla merkittävästi enemmän laadukasta ja mielekästä sisältöä. Tämän pelin jälkeen ykkösen pelaaminen on vaikeampaa, koska toiminnallisessa mielessä jatko-osa on sen verran monipuolisempi, että se on uusi standarti lasermiekkatoiminnalla. Jos ykkösen on pelannut vähän ennen tätä kakkosta, niin toiminnasta saa todella nopeasti kiinni, mutta niitä mahdollisuuksia on paljon enemmän mihin on varautunut.
Survivor ei nollaa mitään. Se mitä Cal osasi Fallen Orderin lopussa, on läsnä nytkin. Heti alussa pelaajalla on käytössään valomiekka kahdella terällä. Kummallakin terällä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, puhumattakaan että kun mukaan tulee kahden miekan variaatio, tulee muuttujia välittömästi lisää ja tämä on omalla kohdalla se ykköstaistelutyyli. Kaksiteräinen miekka on nopea ase hyvällä ulottuvuudella, mutta vähän heikommalla vahingolla, nojaten enemmän puolustukseen, varsinkin laserpyssyjä vastaan. Kaksi erillistä miekkaa taas on puhdas taistelutyyli joka on vahva ja nopea hyökkäävä tekniikka. Eri tekniikoilla on omat kykypuunsa ja omat erilliset tekniikkansa sillä yksiteräisellä miekalla tehdään syöksyjä ja tekniikka on tasapainoisin. Vaihtoehtoihin kuuluu myös RPG tyylinen kahden käden miekka, joka on hyvin tuhovoimainen iskuissaan ja korkea puolustuksessaan, mutta on hidas käyttää eikä ole lennokasta myöskään liikkeissään.
Toiminta on jää pelkästään miekkaan, sillä muitakin tekniikoita on. Jedinä Cal pystyy käyttämään mahtia erilaisilla tavoilla ja tämä oitis korostaa sitä ajatusta, että jotkut jedit käyttävät valomiekkaa ja jotkut mahtia. Tietyt viholliset ovat lähitaistelijoita ja toiset taas kaukotaistelijoita, mikä korostaa sitä, että erilaiset viholliset vaativat erilaisia lähestymistapoja. Liekinheitintä vastaan ei voi taistella samalla tavalla kuin minigunia tai kilpeä. Toiminnallisessa mielessä peliin on saatu valtavasti erilaisia muuttujia jotka eivät rajoita pelaamista tiettyihin tekniikoihin, vaan antavat pelaajalla tilaa tehdä Calista itseä miellyttävän soturin. Tämä sama näkyy myös siinä, miten paljon mahdollisuuksia hahmonkustomoinnissa on. Aiemmassa pelissä oli todella tylsästi vain tietynlaisia kustomointivaihtoehtoja. Calilla oli joko poncho, tai liivi. Nyt asuvaihtoehtoja on helposti kymmenen kertaa enemmnä ja jokaiseen asuun on saatavilla erilaisia värejä ja kustomoitavana on sekä takki, paita että housut. Myös pelihahmon hiukset ja parta ovat vapaasti muokattavissa ja vaihtoehtoja riittää.
Kiipeilyä, pulmanratkontaa ja keräilyä kasvamassa määrin
Keräiltävää pelissä on niin paljon, että kaiken löytämiseen menee helposti enemmän aikaa kuin pääpeliin. Modernin pelin tavoin, tietyssä vaiheessa peliä saa käyttöönsä varusteita, joiden avulla suurin osa tavarasta on helposti paikallistettavissa, mutta pelin yhtenä suurimpana juttuna onkin se, että miten minnekin pääsee. Metroidvaniaelementtejä riittää ja aluksi pelaajalla ei ole läheskään tarpeeksi tekniikoita joilla selvittää kaikki esteet. Pelaaja pystyy juoksemaan seiniä pitkin, kiipeilemään ketterästä ja tuplahyppy on perusjeditemppu. Pelin edetessä taitovalikoimaan tulee seinältä toiseen hyppy Ninja Gaiden tyyliin, vaikkakaan ei yhtä nopeasti ja eläimistä saa apua, kun niitä oppii kesyttämään. Myös se tyypillinen ilmasyöksy sekä tartuntakoukku kuuluvat taitovalikoimaan, kunhan tarinaa vie tarpeeksi paljon eteenpäin. Liike on isossa osassa pelaamisessa ja valtavissa maailmoissa on valtavasti piilotettua tavaraa ja monenlaisia pienempiä alueita joita lopullinen tutkiminen on valtava prosessi. Tämä on niitä pelejä jonka voi helposti pilata itseltään ja alusta asti on liian jumiutunut tavaroiden etsimiseen, sillä moniin paikkoihin ei yksinkertaisesti pääse heti, vaan vasta kun tarinassa saavutettaan tietty piste.
Taistelun ohella kiipeilyä on vastassa jatkuvasti, mikä ei ole huono asia, sillä liikkeestä on tehty todella näyttävää ja mielekästä toteuttaa. Uncharted sarjan tavoin, Jedi sarja osaa todellakin yhdistää toiminnan ja seikkailun, sillä maailmassa temppuilu, kiipeily ja hyppiminen on kasvamassa määrin mielekästä. Tarinan aikana pelaaja saa käyttöönsä runsaasti uusia taitoja joiden kautta pelimaailma avautuu jatkuvasti lisää ja monet tietyssä vaiheessa alueita alkaa käydä läpi uudestaan, koska millään ei voi muistaa että mihin ei viimeksi päässyt. Pelimaailma pysyy kiinnostavana jatkuvasti ja erilaisiin alueisiin jakautuva "pääplaneetta" pelissä on niin laaja ja niin hyvin jaettu että se tarjoaa monenlaista tyyliä. Joka paikkaan ei myöskään tarvitse juosta, sillä erilaisia vaihtoehtoja tulee vastaan peliin edetessä ja vanhat alueet saavat uutta sisältöä myös palkkionmetsästäjien muodossa, mikä pitää pelaajan varpaillaan, etenkin korkeammilla vaikeusasteilla.
Keräiltävää tavaraa pelissä on tuhoton määrä ja koska Cal pukeutuu nyt muuhunkin kuin liiviin ja ponchoon, on tutkimisella ja aarteenetsinnällä oikeasti jotakin laadukasta tarjottavaa. Joskus voi löytyä uusi takki, housut tai paita ja joskus taas värivaihtoehtoja kyseisiin vaatteisiin. Toisinaan taas saattaa löytyä uusi kampaus tai partamalli, puhumattakaan valomiekan tai BD-1:n osista ja värivaihtoehdoista. Toisenlaista keräiltävää ovat sitten valuuttana toimivat esineet joita niitäkin on useampaa erilaista ja eri kauppiaat haluavat erilaisia esineitä maksuksi. Etsittävä ei siis lopu mitenkään äkkiä ja collecthanton pelaajilla riittää tekemistä. Ajoittain erilaisten esineiden saavuttaminen vaatii vain tietyn taidon tai varusteen jonka saa pelin edetessä, mutta pulmanratkonta ei ole myöskään kadonnut mihinkään, vaan on monesti osana kokonaisuutta, kuten ykköspelissäkin. Pääasiassa sanoisin että puzzlet on tehty paremmin tällä kertaa, mutta ne ovat siitäkin huolimatta se vähiten hauska kerros tätä kakkua.
Enemmän kuin onnistunut jatko-osa
Star Warsia parhaasta päästä
Tähtien Sota aiheisia pelejä on vaikka kuinka paljon ja hyvästä syystä. Laadullisesti tasossa on paljon heittoa ja tähän asti Jedi: Fallen Order on ollut melko selvästi se paras, Knights of the Old Republicin ja Sithin Koston ovat myös sieltä parhaasta päästä LEGO Star Warsia unohtamatta ja heikkouksistaan huolimatta Jedi Knight II jätti hyvän vaikutelman. Jedi: Survivor on oitis sieltä parhaasta päästä, mutta täydellinen Star Wars peli ei ole kyseessä sillä niitä heikkouksiakin on. Mutta jatko-osana, tämä esimerkillinen niin monella tavalla, että se kyllä paikkaa monet heikkoudet.
Bugi siellä, toinen täällä
Survivor on Fallen Orderille sitä, mitä Arkham City oli Arkham Asylumille. Tällä kertaa ei ehkä matkusteta yhtä monelle eri planeetalle kuin viime kerralla, mutta lääniä on vaikka kuinka paljon ja kaikki avautuu metroidvaniatyylisesti pelin edetessä. Kokonaisuutena Jedi Survivor on valtava peli ja lähestulkoon kaikilla tavoilla suurempi ja monipuolisempi mitä ensimmäinen peli oli. Se ei kuitenkaan tarkoita että peli on automaattisesti parempi kuin ykkönen, sillä kuten ykkönen, myös tämä kakkonen on melko buginen kokonaisuus. Usein tuli vastaan tilanteita että valomiekkatekniikkaa ei voi vaihtaa, jotkut esineet maailmassa eivät rekisteröidy tai ilmesty ollenkaan ja muuta vastaavaa. Valtaosa bugeista on sellaisia joista pääsee eroon käynnistämällä pelin uudestaan, mutta tietyssä vaiheessa ne alkavat muuttua todella ärsyttäviksi, kun ei voida puhua enää näennäisistä pikku vioista. Tämä ei ole näin suurelle pelille mikää uusi juttu ja johonkin tälläiseen on nykyään syytä varautua. Mahdollisesti ärsyttävimmät bugit ovat niitä, joita ei välttämättä edes huomaa. Tyypillinen esimerkki on se, että BD-1 jossakin kohtaa piipittää, että voisi tehdä jotakin (avata oikotien, arkun tms). Nopea painallus ei välttämättä rekisteröidykään. Vastaavanlainen esimerkki ovat muistojen tutkiminen, jolloin liikkuminen katkaisee muiston ja se pitää ottaa uudestaan. Tälläisiä tuli vastaan siellä täällä ja vähän ajan päästä niitä alkoi varomaan.
Nämä ovat tietysti sellaisia asioita joita patchataan ajan kuluessa, mutta kyllähän ne pakostakin ottavat ottavat päähän, jos niiden takia pitää käynnistää peli uudestaan. Grafiikkavirheitäkin tuli jokunen vastaan, mutta suht harvoin. Kyllähän vastaavia kokemuksia löytyi useammasta isommasta avoimen maailman pelistä viime vuonnakin, joten tämä nyt on vain osa nykypelikulttuuria josta ei vain tunnu pääsevän pois. Isossa pelissä on paljon muuttuvia osia. Tämä ei poista sitä tosiseikkaa että Jedi: Survivor on todella hyvä peli, sillä valtaosan ajasta mitään isompia ongelmia ei ollut. Tietyt pelimekaaniset ratkaisut olivat sellaisia että ne hieman ärsyttävit ja varsinkin silloin, kun kyseisessä tilanteessa ehti kohtaamaan bugin kerran. Tämä ei ole kaukana siitä mitä Fallen Orderinkin kanssa oli, sillä siinäkin pelissä oli omat pikku vikansa kun se ilmestyi ja huomioiden miten paljon isompi peli tämä, ei niiden ohjelmointivirheiden ja muiden määrä ole erityisemmin kasvanut, verrattuna siihen, miten paljon peli itsessään on kasvanut.
Heikkouksienkin kanssa esimerkillinen jatko-osa
Fallen Orderin tietyt vahvemmat osuudet tulevat kuitenkin sellaisista asioita, jotka tämän jatko-osan olisi ehdottomasti pitänyt tehdä paremmin ja tuntuu että on lähemmäs hävytöntä että tämän genren peli ei näitä asioita tehnyt paremmin. Nämä ovat lopulta suhteellisen pieniä asioita isossa kokonaisuudessa, mutta kuitenkin sellaisia, jotka tuntuvat nyt toistuvan uudelleen. Pomoviholliset ovat näistä ehkä se näkyvin sillä tällä saralla kehitystä ei ole juuri tapahtunut niin paljon kuin pelissä muutoin. Pomotaisteluissa ei ole tehty oikeastaan mitään todella erityistä sillä vaikka hyviä pomotaisteluita tuleekin vastaan, niin sanoisin että kaksi tärkeää jää puuttumaan. Edeltäjän erinomaisista pomotaisteluista selvästikään osattu ottaa mallia ja niitäkin oli vain muutama. Ykköspelin Gorgaran kaltaista hirviöpomotaistelua ei löydy mikä on suuri sääli koska se oli helposti yksi pelin suuria kohokohtia. Taron Malicosin kaltainen eeppinen valosapelitaistelu kyllä löytyy, tavallaan, mutta Malicosin kaltainen hahmo jää puuttumaan aivan täysin. Siis tämän pelin omista valomiekan käyttäjistä ei edes yhdistettynä ole samanlaista laatua mitä Malicosissa oli.
Mitä moniin roistohahmoihin tulee, ollaan tälläkin kertaa langettu samaan toimintamalliin. Eli siihen että ensimmäisellä kerralla pelaaja häviää tai taistelu jää kesken. Voisi myös sanoa että se eräänlainen kärkiroistohahmo noudattaa muutenkin samaa kaavaa kuin ykkösen Trilla. Tällä kertaa tosin eri hahmo on tehty toisella tavalla elokuvista ja sanotaan että vaikka käänne onkin melkoinen yllätys, niin hahmo ei ole ihan niin hyvä mitä toivoisi, lähinnä ulkoiselta tyyliltään, koska muistuttaa uusimmasta trilogiasta tuttua hahmoa, joka ei ollut erityisen hyvä, ei varsinkaan viimeinen pomotaistelutasoa. Loppuhuipennus jää todella heikoksi tästä syystä, mikä on valtavaa takapakkia kun huomioi miten loistava ensimmäisen pelin loppuhuipennus oli. Jos hahmon ulkoasuun olisi saatu enemmän tyyliä, tilanne olisi oitis toinen, pääasiassa naamavärkkiin sillä se on lähes ainoa ongelma, ääninäyttely esim on todella hyvää. Loppuhuipennuksesta puuttuu se jokin, mitä ykköspelistä kyllä löyty sillä vaikka ykköspelin Trilla ei se paras viimeinen pomotaistelu ollutkaan, niin sen jälkeen tuli jotakin, mikä oitis varasti shown. Nyt, sellaista hetkeä ei tule. Kyllähän pelissä on paljon muitakin asioita joita mielellään muokkaisi pidemmälle tai vastaavaa, mutta ne ovat aika pieniä asioita kun ottaa huomioon miten paljon sisältöä kokonaisuuteen on saatu. Tälläisiä pieniä juttuja olisi ollut esimerkiksi se että kun on kaksi valosapelia, niin ne voisivat olla eri värisiä keskenään ja muutenkin valomiekan kustomoinnissa väreillä voisi olla enemmän eroa, sen sijaan että pelistä löytyy useampi tumman harmaan sävy, voisi joukossa olla vaikka selvä musta, tai useampi erilainen punainen sävy. Myös vaatetuksen värityksiä olisi kiva muokata vapaammin. Nämä ovat todella pieniä asioita, mutta se että niiden tärkeiden roistohahmojen ulkoisesta tyylistä ei ole saatu erityisen hienoa, on merkittävästi isompi heikkous. Ehkä seuraavassa pelissä sekin saadaan kuntoon sillä tarinallisesti ollaan jo aivan toisella tasolla.
Tarinallisesti peli ei ole merkittävästi parempi tai huonompi kuin edeltäjänsä. Rytmitys on samalla tasolla, mutta koska tällä kertaa sivuhahmoja on valtava määrä enemmän ja monet on tehty erittäin hyvin, onnistuu Survivor selvästi rikastamaan kokonaisuutta merkittävästi enemmän. Vaikka pelissä on tietty ydinjoukko liittolaisia, niin tukikohtana toimiva kantiina on erinomainen jatke Mantis alukselle. Sivutekemistä on enemmän, trophymetsästys on paljon isompi prosessi kuin viime kerralla ja niitä pieniä yksityiskohtia, lisämekaniikkoja ja ihan vain ajanvietettä on valtavasti. Kuten on sanottu jo monta kertaa, Survivor on esimerkillinen jatko-osa, joka ottaa kaiken minkä Fallen Order teki niin onnistuneesti ja rakentaa sen päälle. Samalla tavalla kuin Arkham City, Ragnarök, Requiem, Forbidden West ja Shadow of War ovat erinomaisai jatko-osia, on Survivor, erinomainen jatko-osa. Se on myös vahva alusta kolmannelle pelille sarjassa. Mikäli mahdollisen kolmannen pelin (ja sellainen tulee) laatu pysyy tällä tasolla, mahdollisesti tehden vähän lisää hienosäätöä, voi tämä olla paras trilogia Star Wars kokonaisuudessa viimeisiin 25 vuoteen. Jos Star Wars Jedi 3 ilmestyy 2030.
Yhteenveto
Star Wars Jedi: Survivor on erittäin onnistunut kokonaisuus. Se on selvä jatko-osa Fallen Orderille, sillä pelattavuudessa, tyylissä ja rakenteessa se on todella samanlainen. Pelattavuus on viety aivan uudelle tasolle ja kokonaisuus on merkittävästi isompi mitä aiemmin, sillä nyt kaikkea on paranneltu. Cal Kestis on erittäin hyvä päähahmo ja häntä pystyy muokkaamaan todella vapaasti. Tarinassa on muutama todella onnistunut yllätys ja jopa huonommissa hahmoissa on erittäin hyvin sisältöä, vaikkakin ulkoinen olemus jättää paljon toivomisen varaa. Ideallisesti peli toistaa monia ykköspelin ei niin hyviä ideoita eikä tee ihan kaikkea mitä siltä toivosi. Kokonaisuutena Jedi: Survivor on kuitenkin Star Wars peli parhaasta päästä. Se on toiminnallinen kokonaisuus jossa riittää pelattavaa ja valosapelitoiminta on edelleen sieltä parhaasta päästä, nyt parempana kuin koskaan.
+ Valosapelitoiminta kaikkine vaihtoehtoineen
+ Star Wars tunnelma ja tyylikkyys
+ Paljon pelattavaa
+ Runsaasti kustomointivaihtoehtoja
+ Erinomaisesti rakennetut maailmat
- Aika paljon bugeja
- Tärkeiden roistohahmojen ulkoinen tyyli
- Useat vaatimattomat pomotaistelut
Arvosana: 9,0
Mestarieos
Vuoden parhaita pelejä ja mahdollisesti paras Star Wars peli
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.