Ghost of Tsushiman jälkeen, ennen Assassin's Creed: Shadowsia
Ninja Gaideneista ehkä parhaiten tunnetun Team Ninjan seuraava feodaaliseen Japaniin sijoittuva samurai/ninja peli joka tällä kertaa joutuu haastamaan Ghost of Tsushiman, joka on onnistunut tekemään tämän tyylisen kokonaisuuden erittäin hyvin, mahdollisesti paremmin kuin yksikään toinen. Rise of the Ronin on lupaavalta vaikuttava peli, mutta sitä oli aikoinaan myös NiOh, joka ei sitten vakuuttanutkaan. RotR ottaa kuitenkin hyvin nopeasti helpomman lähestymistavan kokonaisuuteen, kuin NiOh.
Roninin Nousu
Team Ninja on tunnettu paikoin murhaavan vaikeista peleistä ja soulslike genressä NiOh pelit ovat omasta mielestä sieltä vaikeimmasta päästä ja ne ovat monella tavalla selvästi Dark Souls vaikutteisia. Rise of the Ronin, on tässä mielessä, hyvin Elden Ring vaikutteinen. Feodaaliseen Japaniin sijoittuvia pelejä on tullut vastaan jokunen, eikä edes niin kauan sitten, sillä Sucker Punchin Ghost of Tsushima on erittäin hyvin tehty peli ja Rise of the Roninia tullaan vertaamaan siihen uudestaan ja uudestaan. Siinä ohessa vertauksia saatetaan vetää myös NiOh kaksikkoon sekä From Softwaren Sekiro: Shadows Die Twice peliin, joka on kuitenkin mielekkyydessä merkittävästi heikompaa tasoa, mita Ghost of Tsushima.
Kun länsi saapui Japaniin
Rise of the Ronin alkaa, monien hyvien pelin tapaan hahmonluonnilla ja koska luotavia hahmoja on kaksi, menee ensimmäinen tunti pelin kanssa helposti siihen, kun kummastakin hahmosta tekee enemmän tai vähemmän mieleisensä. Sitähän ei näin etukäteen voi tietää että mitä kaikkea pelissä sitten oikeasti alkaa tapahtua, mutta kun peli sitten todella alkaa, niin ensimmäiseksi valitaan, että kummalla kahdesta juuri viimeisen päälle muokatusta hahmosta pelaaja tekee päähenkilön tarinalleen ja jää odottamaan että mikä tulee olemaan toisen hahmon osuus pelissä. Se miksi hahmon valinta pelkästään voi olla haastava, johtuu siitä että hahmonluonti pelissä on erittäin hyvä, voisi jopa sanoa että esimerkillinen. Tuo omalla kohdalla nopeasti mieleen Dragon's Dogma 2:n hahmonluonnin, mutta helpomman ja selkeämmän. Vaihtoehtojen suhteen, tilanne on suht tasan, mutta joka tapauksessa Rise of the Ronin tekee erinomaisen ensivaikutelman, ennenkuin varsinainen peli edes alkaa. Hahmonluontiin kuuluu myös hahmon koulutuksen valinta, mikä on myös syytä tehdä tarkoin, koska se tulee määrittämään että millaiset pelimerkit aluksi on käytössä.
Peli sijoittuu laajentumisen aikaan, 1800-luvun loppupuolelle, Japaniin. Lännen mahti on ottanut jo vahvaa jalansijaa idässä ja koko Japanin saari alkaa saada kasvamassa määrin länsimaisia vaikutteita. Tämä tarkoittaa lukuisia mahdollisuuksia kulttuurillisesti, tyylillisesti, aseellisesti ja tarinallisesti. Hyvin monet näistä asioita välittyvät pelistä erinomaisesti alkuvaiheista alkaen. Pelin kaksi päähenkilöä ovat miekkakaksoset, mies ja nainen, jotka pelaaja saa luoda vapaasti ja pääsee valitsemaan kummalla pelaa ja myös vaihtelemaan kaksikon välillä, kunnes koittaa hetki, kun pitää tehdä valinta kaksikon välillä ja menettää toinen. Peli alkaa pian tämän jälkeen, kun jäljellä olevan miekkakaksosen kunnia janoaa kostoa menetetyn kaksosen vuoksi. Siitä alkaa hurmeinen matka kohta näyttävää ja kivuliasta loppuhuipennusta. Mutta matkan varrella mahtuu yhtä ja toista tekemistä lukuisten sivutehtävien ja monien maailman salaisuuksien muodossa. Ghost of Tsushima tulee erittäin nopeasti mieleen hyvin monessa asiassa, mitä Rise of the Ronin yrittää tehdä, paikoitellen korottaen panoksia tavoilla, joita Ghost of Tsushima 2 todennäköisesti tulee myös käyttämään, sillä Horizon: Forbidden West teki samankaltaisia ratkasuija edeltäjäänsä nähden myös.
Dragon's Dogma 2 tulee todella monella tavalla mieleen tästä pelistä, varsinkin aluksi. Vaikka Dragon's Dogma 2 on tällä hetkellä omalla kohdalla vuoden suurin pettymys, johtuen melko epäreiluista odotuksista joita kyseistä peliä kohtaan itsellä oli, niin se on monella tavalla esimerkillinen peli. Dragon's Dogma 2:n iso ongelma on siinä, että se kehittyi erittäin vähän edeltäjästään. RotR:lla ei varsinaisesti ole edeltäjää, ellei sitten ajattele että tämä peli on jotakin NiOhin ja GoT:n yhdistelmän kaltaista. Tällä pelillä on hyvin monta selvää esikuvaa joiden parhaita puolia se yrittää käyttää hyödykseen mahdollisimman paljon, ilman että vääntäytyy soulslike genren muottiin murhaavassa vaikeudessa. Pelissä on kolme vaikeusastetta, jotka tarjoavat paljon mahdollisuuksia. Tyylikkyydessää RotR on ehdottomasti huipputasoa monen PS Ex pelin tavoin sillä photo mode on nopeasti kovassa käytössä maisemissa ja toiminnassa eikä tekeminen lopu kovinkaan äkkiä. Haasteitakin pelistä löytyy ja vaikka peli onnistuu vakuuttamaan monella tavalla, niin hyvin usein tulee sellainen hinku, että nyt voisi palata Ghost of Tsushiman pariin, sillä kyseinen peli tuntuu edelleen olevan se parempi samurai/ninja rymistely pitkälti kaikilla ratkaisevilla tavoilla. Vaikka RotR tietyillä tavoilla oitis pisteitä vetääkin. Merkittävänä tekijänä, hahmonluonti.
Veren värittämä tie
Rise of the Ronin on hyvin verinen peli, kuten Team Ninjan pelit yleensä ovat. Toiminta on sieltä hurmeisimmasta päästä kun veri roiskuu ja ruumiinosia irtoa. Pelihahmo pistää viholliset kilon paloiksi ja isoakin joukkoa vastaan on mahdollisuuksia, mutta vain jos pelaaja oikeasti osaa ottaa toiminnan haltuun. RotR on melko vaikea peli, mutta ei niin vaikea kuin NiOh, saati Ninja Gaiden Sigma. Vaikeustaso on kolme kappaletta joten pelissä on hieman mahdollisuuksia tehdä siitä omaan tyyliin sopiva kokonaisuus. Pelattavaa on todella runsaasti ja monet sivuaktiviteetit ovat erittäin kannattavia isossa kokonaisuudessa.
Toiminta on joka tapauksessa pelin ylivoimaisesti suurin valttikortti ja siinä on niin paljon muuttujia, että siitä saa varmasti omaan tyyliin miellyttävän, mutta mahdollista on myös erittäin vapaasti kokeilla erilaisia tyylejä taistelussa ja ulkoasussa. Aseita on katanasta ja tupla katanasta alkaen ja mukaan mahtuu keihästä, odachia ja kahden käden länsimaista miekkaa. Jousipyssy, shuriken ja revolverikin kuuluvat varusteisiin ja taistelun ulkopuolella on tarjolla lisää muuttuja tartuntaköydestä alkaen, joka on tosin myös erittäin hyödyllinen työkalu taistelussakin. Toimintaa maustavat myös erilaiset parannusaineet, asetehosteet ja vastaavat joista kaikki on mahdollista parannella erittäin kattavassa hahmonkehityksessä, jossa korostuvat myös aseet ja niiden käyttö. Pelihahmolla on kerralla käytössään kaksi lyömäasetta joiden välillä voi vaihdella todella helposti ja jouhevasti jopa taistelussa. Sitten on sivuaseita kuten jousipyssy, musketti, revolveri ja shuriken. Jousi/musketti ovat hyviä kun pitää tappaa vihollisia kaukaa, kun taas revolveri on hyvä lisä lähietäisyydellä. Näiden kanssa turhauttavaa on se todella rajallinen määrä ammuksia mitä pelihahmo voi kantaa kerralla mukanaan joten pelkäksi vihollisten tarkka-ampumiseksi peli ei mene, mutta nämä ovat hyviä työkaluja erilaisiin tilanteisiin.
Pelihahmon alkuominaisuudet ohjaavat tiettyjen aseiden pariin, mutta pelin edetessä on todella vapaamuotoista valita että mitä aseita haluaa käyttää, sillä pelaajaa ei lukita alussa valittuihin aseisiin misään kohtaa peliä. Voima esimerkiksi suuntautuu pääasiassa katanan ja odachin käyttöön, joten niillä itse pelasin suurimman osan ajasta, mutta makustelin välillä myös kahden käden miekkaa tai tuplakatanoita. Käyttämällä asetta ja tiettyä taistelutyyliä aseessa, kyseinen tyyli kehittyy ja sen käyttö on entistä tehokkaampaa. Tyylejä voi olla käytössä asetta kohden kolme ja niiden välillä on todella helppoa ja nopeaa vaihdella, kuten myös aseiden kanssa. Tämä tekee toiminnasta erittäin monitahoista, sillä erilaisia muuttujia saadaan toimintaan helposti todella paljon. Pelissä on paljon opeteltavaa, mutta kun toimintasysteemiin pääsee vähän paremmin sisään, se on merkittävästi parempi, mitä NiOh parhaimpina päivinään.
Hahmonkehitys voimistaa pääasiassa hahmon varusteita ja tiettyjä ominaisuuksia. Taitopuu jakautuu neljään haaraan: Voimaan, näppäryyteen, viehätysvoimaan ja älykkyyteen joista jokainen pitää sisällään tiettyjä hahmon ominaisuuksiin vaikuttavia piireitä. Voima tehostaa hahmon kykyä uhkailuun, kun taas viehätysvoima suostutteluun. Peli ei tarinallisesti ole mikään Witcher 3:n tasoinen seikkailuvalinta, mutta päätöksiä täytyy ajoitain tehdä ja jotkut vaikuttavat merkittävästi siihen, miten peli sitten kehittyy. Hahmonkehitys lähinnä helpottaa taistelun lisäksi ihmissuhteiden ja keskustelun hallintaa, vaikkakin mahdollisuuksia on melko rajallisesti. Asetaidon kehittäminen on toinen iso osa kehitys-systeemiä ja toimii parilla tavalla. Asetaito kehittyy kun sitä käyttää ja voittamalla tietyn tyylin käyttäjiä, oppii lisää temppuja, joita voi sitten käyttää kyseisen aseen kanssa.
Hyvällä photo modella kerää oitis irtopisteitä
Samuraininjapelien parhaimmistoa monilla erinomaisilla ratkaisuilla
Lähin standarti sille, mitä Rise of the Roninin pitäisi olla on Ghost of Tsushima ja loppuvuodesta julkaistava Assassin's Creed: Shadows, joutuu sitten pistämään tästä pelistä paremmaksi. Koska GoT teki monet asiat todella hyvin, on RotR vaikean paikan edessä, mutta sillä on myös paljon mahdollisuuksia tehdä monet asiat paremmin, missä peli myös onnistuu. Tämä ei ole suoraan parempi, mitä GoT, mutta se on kyseinen pelin faneille erinomainen valinta, sillä GoT ei ole ainoa peli jos RotR on ottanut esimerkillisesti mallia.
Paljon hyväksi koettuja mekaniikkoja ja yksi tekijöiden turhauttava vakio
Pelinä Rise of the Ronin on monitahoinen kokonaisuus. Siinä on paljon todella selkeitä heikkouksia, mutta myös niin paljon vahvuuksia, että se jättää erittäin positiivisen vaikutuksen. Kokonaisuutena peli on melko puhdas toimintaseikkailu, jossa on hieman vaihtelu keräilymaratoonin tavoin kun etsitään kadonneita kissoja, otetaan valokuvia milloin mistäkin ja kerätään tavaraa arkuista. Tekemistä on niin paljon, useammassa isossa kartassa, että pelin parissa voi helposti käyttää +50 tuntia. Päätehtävät noudattavat pääasiassa samaa kaavaa loppuun asti. Tapa vihollisia milloin missäkin tilanteessa. Hiiviskely on monesti vaihtoehto, kunnes tulee vastaan jonkin tasoinen pomovihollinen, jolloin taistelu on ainoa vaihtoehto. Hiiviskely on kuitenkin tehty niin hyvin, että se on monesti erittäin houkutteleva vaihtoehto ja täytyy sanoa että harva peli onnistuu tekemään hiiviskelystä mielestä. Batman: Arkham City, Middle-Earth: Shadow of Mordor ja Ghost of Tsushima tulevat nopeasti mieleen, Sly Cooper sarjaa unohtamatta, mutta edes Assassin's Creed ei ole kovinkaan usein hiiviskelyssä onnistunut.
Asiat, jotka RotR tekee erityisen hyvin, ovat monella tavalla sellaisia asioita jotka pitäisi olla monissa muissakin peleissä aloitusoletuksena. Mahdollista on tietyst säätää asetuksia, mutta tuntuu että tiettyjä asioita peli ei tarjoa tarpeeksi aikaisin, vaan vasta lopuksi. Ihan kaikkeen en pelissä edes paneutunut, koska tietyt asiat unohtuu ne kuultuaan, koska pelissä on niin paljon opeteltavaa ja huomioitavaa. Mutta ne monet todella vahvat plussat kyllä välittyvät. Kun pitää seurata toista hahmoa, nämä juoksevat jos pelaaja juoksee. Jos on kerättävää tavaraa, pelihahmo kerää ne automaattisesti. Kestävyys ei kulu juostessa, toiminnan ulkopuolella. Tartuntakoukku ja riippuliidin helpottavat maailmassa liikkumista merkittävästi. Pelihahmon varusteiden ulkoasua voi muokata täysin ja peliin voi jopa asettaa tietyn vakionulkoasun joka ei muutu, vaikka varusteita muokkaisi, mikä on selvästi paranneltu versio Assassin's Creed: Odysseyssä itselle tutuksi tulleesta varusteiden ulkoasun vaihtelusta. Pelissä voi myös muokata pelihahmon ulkoasua missä kohtaa tahansa, mikä on valtava plussa, joka olisi ollut todella hyvä asia mm. Dragon's Dogma 2:ssa.
Kun siirrytään tutkimaan laajaa maailmaa ja sen monia salaisuuksia, tietyt heikkoudet tulevat tutuiksi todella usein. Yksi näistä on klassinen näkymättömät seinät. Ajoittain tuntuu että kun liitää ilman halki, niin tietyille katoille ei pääsekään niin vain, vaan hahmo ikään kuin törmää näkymättömään seinään ja putoaa alas. Tämä on vahvasti liitoksissa toiseen, hyvin ärsyttävään ja paljon yleisempään asiaan kokonaisuudessa: Epäjohdonmukainen kiipeileminen. Tietyn korkeuden seinämien yli pääsee, tiettyjen, samankorkuisten ei. Välillä hahmo ottaa katonharjasta kiinni ja nousee ylös, välillä taas ei. Tämä on yksi vapaankiipeilyn ongelmia josta Assassin's Creed sarja ei ole päässyt vieläkään ero ja meni jopa takapakkia Odysseyn ja Valhallan välillä, kun Valhallassa ei pystynyt kiipeilemään enää yhtä vapaasti. RotR on katoilla juoksemisessa ja kiipeilemisessä monella tavalla rajoitettu, mutta jouheva, eli kun tietää säännöt, on paikasta toiseen liikkuminen aika vaivatonta. Mutta pitkänkin ajan jälkeen tulee vastaan tilanteita kun pelaaja huomaa että kaikki mikä näyttää siltä, että siitä pitäisi voida kiivetä, ei sitä ole ja kaikki josta voisi olettaa liitävänsä, ei ole.
Eräs heikkous ja yksi Team Ninja suurimpia syntejä on roinan määrä. Stranger of Paradise: Final Fantasy Origin on tässä asiassa kaikista törkein rikollinen, sillä siinä roinan määrä on niin överi, että sen kaiken tavaran hallinnointi on todella turhauttavaa ja tämä samanlaista settiä oli NiOhissakin. Rise of the Ronin ei tätä muuta, sillä erilaisia aseita ja varusteita on niin paljon, että niiden hallinta on hyvin turhauttavaa ja alusta asti pitäisi olla mahdollista merkitä tietyntasoiset varusteet joko suoraan myytäviksi, tai suoraan purettavaksi, sillä parin tehtävän jäljiltä voi tavaraluettelo on täynnä turhaa paskaa jonka seassa sukkuloida. Asiaa monimutkaistaa entuudestaan se, että varusteissa on tiettyjä bonuksia jotka tehostavat tiettyjä asioita ja jos tähän uppoutuu täysin, hidastuu peli oitis. Itse keskitin huomion lähinnä settitehosteisiin, eli jos on samaa tehostetta neljässä eri varusteessa yhtä aikaa, saa parhaan tehosteen. Tämä on joka tapauksessa yksi iso sekasotku, josta luulisi pelintekijän jo oppineen, vaan ei.
Ghost of Tsushima 2, ennen GoT2:sta
Koska pelissä on niin paljon erilaisia mekaniikkoja, ovat osa väkisinkin sellaisia, että ne helposti unohtaa kokonaan kun informaatiota tulee jatkuvalla syötöllä niin paljon ja osa on sellasia, jotka eivät isommin vain kiinnosta. Yhtenä esimerkkinä aseiden sidonnat, jossa tiettyjä ominaisuuksia voi siirtää aseesta toiseen, samalla tavalla kuin aseita voi päivittää paremmiksi. Koska aseita saa niin paljon lisää pelin edetessä eikä uniikkeja aseita ole ollenkaan, tuntuu että sidosten siirtely ja aseiden päivittely on vain turhaa lisätyötä, mutta jos peli tuntuu vaikealta, ovat ne yksi lisäniksi jota käyttää hyödykeen. Suurimman vahingon omaava ase ei aina ole paras mahdollinen ase ja aseen jatkuva päivittäminen ei välttämättä ole aina hyvä ratkaisu, koska koskaan ei tiedä että milloin saa paremman aseen, jolloin pitää sitten alkaa päivittää sitä. Haarniskassa, hanskoissa ja saappaissa huomasin että tuurilla, tai tiedolla voi löytää ennen puolta väliä setin, joka on ylivoimaisesti se paras ja kantaa helposti pelin loppuun asti ja ehdottomasti päivittämisen arvoinen.
Rise of the Ronin on samuraipelinä erittäin hyvä. Siinä saa luotua mieleisensä samurain helposti ja vaihtoehtoja on monesti niin paljon, että on vaikeaa valita että millaisen haluaisi sitten lopulta tehdä. Ihan kaikkia vaatekappaleita ei voi sommitella kaikkien kanssa ja aseet tulevat joistakin läpi, eli mikään täydellisyys ei ole kyseessä. Mutta se variaation määrä on erittäin kattava ja esimerkillinen verrattuna moneen muuhun. Samuraihenki tuntuu myös taistelussa erittäin vahvasti, varsikin kun käyttää miekkaa. Ninjailu korostuu samoissa asioissa, mutta myös hiiviskelyssä ja kiipeilyssä. Sanotaan että ihan Ghost of Tsushima tasoa ei näiden kahden puolen yhdistelyssä ole ja muutenkin Tsushiman Aave on parempi peli, koska se tekee tarinallisuuden paremmin, vaikkakin Roninin Nousussa on hieman paremmat sivuhahmot, ne jotka jäävät enemmän mieleen. RotR tekee monet asiat juuri niin, miten voisi odottaa GoT2:n tekevän tietyt asiat edeltäjäänsä nähden. Helppo metodi jatko-osalle avoimessa maailmassa on esitellä liitovarjo kokonaisuuteen. Mutta myös monet merkittävästi pienemmät asiat ovat sellaisia, joiden toivoisi tulevat enemmän tai vähemmän yleiskäyttöön kaikissa peleissä.
Viimeisenä kohokohtana nostetaan esille photomode, joka ei ole ihan niin hyvä, mitä Ghost of Tsushimassa (jossa saattaa edelleen olla kaikkien aikojen paras kuvaustila) mutta se on erittäin onnistunut ja juuri oikeanlainen lisä jo valmiiksi erinomasieen kokonaisuuteen. Se on omalla kohdalla se viimeinen silaus, sillä vaikka Rise of the Ronin on tehnyt monet asiat esimerkillisesti ja ottanut mallia monen pelin erinomaisimmista ratkaisuista, niin kyllä photo mode on sellainen lisä, jonka vuoksi pelissä voi käyttää aika vain etsiessään jotakin oikeasti kuvaamisen arvoista, tai sitten kuvanarvoisen tilanteen luominen on yksi sivutavoite.
Yhteenveto
Rise of the Ronin on yksi vuoden parhaita pelejä tähän mennessä. Se on ottanut mallia monesti erinomaisesti pelistä ja on siksi tietyillä tavoilla merkittävästi parempi kuin monet muut. Toiminta on monipuolista, hauskaa ja haastavaa, tarjoten paljon mielekästä pelattavaa. Seikkailupuoli upeissa maisemissa ja laajoilla alueilla toimii myös erittäin hyvin ja pitää sisällään monet parhaat ratkaisut joita avoimeenmaailmaan kuuluu. Tyylikkyys on pelissä myös huipussaan ja hahmonluonti ja -muokkaus on laadukkaasti tehty ja hahmoa voi muuttaa myöhemminkin. Tekemistä on paljon ja vaikka vaihtelua ei tehtävissä ole juuri yhtään, oheistekeminen tarjoaa hieman vaihtelua. Monia asioita olisi voitu miettiä pidemmällekin, sillä roinan määrä pelissä on aivan naurettava ja tarinalliset elementit ei yllä samalla tasolle toiminnan ja seikkailun kanssa. Hahmoista suuri osa on helposti unohtuvia ja pomotaistelut toistavat itseään.
Kokonaisuutena Rise of the Ronin on erittäin hyvä samuraipeli ja ninjapeli samassa paketissa. Se on heikkouksistaan huolimatta mielekästä pelattavaa ja sopii varmasti niille, jotka pitävät tämäntyylisistä peleistä.
+ Monipuolinen ja runsasmääräinen toiminta
+ Vapaa ja kattava hahmon luonti ja muokkaus
+ Paljon pelattavaa
+ Tartuntakoukku ja liitovarjo
+ Tyylikäs samurai & ninja teemainen kokonaisuus
- Tavaran määrä on aivan överi
- Epäjohdonmukaisuudet
- Itseääntoistavat pomotaistelut
- Tarinaan olisi voitu panostaa enemmänkin
Arvosana: 8,0
Mahtava
Erinomainen yhdistelmä samurai- ja ninjatoimintaa
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.