Perheriitojen selvittely jatkuu

 

Tekken pelisarja on se joka alunperin tutustutti tappelupelien maailmaan. Monien kilpailijoidensa tavoin Tekken ei ole yhtä kovassa iskussa, mutta tämä seitsemän peli todistaa ainakin sen, että pelisarja kehittyy ja siihen nähdään selvästi enemmän vaivaa kuin toisiin.

 

PlayStation Now

 

 

Rautanyrkki 7

PS1:lla Tekken 3 oli tappelupelien ykkönen ja vaikka Tekken 4 PS2:lla tarjosi varsin hyvän kokonaisuuden myös, niin kyllä Soul Calibur 3 jyräsi kaikilla mahdollisilla tavoilla yli vaikka Dragonball Z: Budokai 3 ja War of the Monsters olivat kovia haastajia, eikä Godzilla: Unleashed myöskään mitenkään huono ollut. PS3:lla tilanne oli pitkälti paikoillaan, joskis tällöin Mortal Kombat 9 astui kuvaan ja johon oli toteutuksessa panostettu selvästi enemmän ja se todellakin näkyi. Soul Calibur IV ei juuri kehittynyt kolmosesta ja Tekken omalla kohdalla oli pitkälti jäänyt. PS4:lla taas Mortal Kombat X jatkoi laadukasta matkaa ja Soul Calibur VI, vaikkakin erinomainen peli, ei toteutukseltaan päässyt lähellekään, koska se oli tehty niin halvalla tavalla. Tällöin tosin InJustice 2 nousi esiin ja todellakin haastoi kaikki. Tekken on siis omassa mielessä pudonnut kelkasta.

 

Tappelupelisarja joka oli joskus huipulla

Sanottakoon heti että Tekken pitää edelleen vahvasti kiinni siitä omasta tyylistään. Tappelut hoidetaan lähes täysin nyrkein (ja potkuin) omalla erittäin yliampuvalla tavallaan. Demonimuodot kuuluvat asiaan, kuten myös todella yliampuvat erikoisliikkeet. Näin asia on ollut alusta asti, mutta nyt siihen näyttävyyteen on saatu taas lisää näkyvyyttä. Monet hahmot ovat kehittyneet eteenpäin, muuttuen hieman. Tiettyjen hahmojen liikkeet ovat myös hieman erilaisia, mikä vain kertoo siitä, että pelisarja elää ja etenee. Pelin tarinassa päästään myös eteenpäin, kun Mishima saaga jatkuu. Tällä kertaa, erään pääroolin paikan tosin ottaa eräs vähemmän ilmeinen hahmo, jonka menneisyyden kautta päästään kiinni muutamiin seikkoihin, jotka itselleni tulivat tutuiksi kunnolla vasta myöhemmin pelisarjan kanssa. Tekken 3 kun ei juuri selittele aiempien pelien tapahtumia. Harmi vain että todella lupaavasti kerrottu tarina vetää kaiken lopussa vessasta alas, johtamatta oikeastaan mihinkään.

Mitä tulee tappelupeleihin noin yleensä, ne ovat helposti sellaisia pelejä, jotka vaativat omana aikansa, jotta niisäs tulee oikeasti hyväksi. Yleensä tutoriaalien pelaaminen on todella tärkeää, pelisarjasta riippuen, sillä InJustice 2 voi olla hyvin vaikea ilman niitä. Soul Calibur sarja taas on varsin simppeli ilmankin, joskin haaste nousee varsin nopeasti ja Mortal Kombat on todella samankaltainen, tosin fatalityt ja brutalityt ovat sellaisia joita on pakko opetella joko ulkoa tai tarkistaa aina satunnaisesti. Tekken on lähimpänä Mortal Kombatia, mutta tavallaan yksinkertaisempi. Peliin pääsee aika nopeasti sisään, mutta sitten tullaan seuraavaan vaiheeseen, nimittäin siihen haasteen tasapainoisuuteen. Hyvin usein haaste ei tappelupeleissä ole juuri koskaan kohdallaan, mikä lähes pakottaa aloittamaan helpolla vaikeustasolla ja kun liikkeet alkavat pikkuhiljaa tulla itsestään, niin mennään normaaliin. InJustice 2 varsinkin on sellainen peli, joka on aika ajoin erittäin epätasapainoinen, aivan kuten Mortal Kombatkin. Soul Calibur on omien kokemusteni mukaan parhaiten tasapainoitettu mitä haasteeseen tulee, mutta ilman harjoittelua, sekin on helposti aika armoton vasta-alkajalle eikä se helppo peli silloinkaan ole, kun sen pariin palaa pitkän tauon jälkeen.

Tekken 7 vaikeustason valinta tosin on siinä mielessä ongelmallinen, mitä on myös Marvel vs Capcom 3:n. Jos ottaa helpon tason, niin monet komennon ns. Automatisoituvat, jolloin niitä perusliikkeitä ei edes pysty tekemään. Tämä lähemmäs pakottaa pelaamaan normaalilla, mikä tarinatilassa on useamman kohtaa hyvin epäreilun tuntuinen, sillä muutamassa tappelussa pitää todellakin jo osata pelata, tai tietää tarpeeksi monta tarpeeksi halpamaista liikettä, jotta pystyy spämmäämällä viemään tappelun loppuun asti. Pelimekaniikat eivät ole merkittävästi muuttuneet sarjassa, mutta rytmitys tuntuu nyt jotenkin hitaammalta. Liikkeissä on enemmän painoa ja muutenkin joidenkin liikkeiden ja kombojen tekeminen vaatii enemmän aikaa. Tämän lisäksi palautuminen ja tietyt muut tekniikat ovat myös jotenkin verkkaisempia, mikä tekee pelistä merkittävästi hitaammanoloisen mitä se on joskus ennen ollut.

 

Laadukkaasti toteutettu tarina joka lähentelee elokuvaa pelin sijaan

Yksi merkittävä asia mikä tekee Tekken 7:sta merkittävästi paremman, kuin vaikkapa Soul Calibur VI:sta (joka muutoin on siis ylivoimaisesti parempi peli) on se, että tämänkin tappelupelin tarinallisessa toteutuksessa on käytetty välianimaatiota ja ne on vieläpä ääninäytelty, mikä ei tänä aikana enää ole mikään itsestäänselvyys. Sanotaan vaikka ei tasollisesti ja laadullisesti olla vielä sillä tasolla millä Mortal Kombat on jo pitkän aikaa ollut, mutta toisaalta, Mortal Kombat on numeroiduissa peleissä pidemmällä. Tekken 7 on joka tapauksessa laadukkaasti toteutettu mistä isot pisteet. Tämä vieläpä oikein korostaa sitä, miten vähän Soul Calibur sarjaan on oikeasti panostettu viimeisimmän pelin kohdalla. Ehkä Soul Calibur VII sitten näyttää, että aikooko se kiriä välimatkaa umpeen ja oikeasti nousta tappelupelien ykköseksi, mitä se oli Soul Calibur III:n aikaan.

Toteutus on siis huipputasoa, mutta miten paljon laatua löytyy itse sisällöstä. Sanotaan vaikka että se voisi olla paremminkin. Tarinaa on ihan kivasti, mutta suuri osa siitä on pelkkää elokuvaa, muutamilla tappeluilla, jotka kuitenkin ovat pieni osa tarinatilasta. Itsellä kun on jäänyt useampi Tekken pelaamatta, niin tarinassa en ole niinkään kärryillä ja seiska ilmeisesti jatkaa tarinaa melko suoraan, sillä vaikka vähän taustoitusta onkin, niin monet asiat ovat ilmeisesti selvillä vain jos aiemmat pelit ovat tuttuja. Tarina etenee varsin nopeasti eteenpäin ja vastaan tulee tuttuja ja vähemmän tuttuja hahmoja. Toteutus on ihan hyvä ja se että kaikki hahmot puhuvat omalla äidinkielellään tuo kokonaisuuteen omanlaistaan asennetta. Jännää on kuitenkin se, että ilmeisesti kaikki ymmärtävät kaikkia kieliä koska pysytyvät ongelmitta keskustelemaan.

Tarinallisesti Tekken häviää sekä Mortal Kombatille ja Soul Caliburille, jotka ainakin omasta mielestäni ovat sen suurimmat kilpailijat. Kyllähän pelisarjat kuten Dead or Alive ja Virtua Fighter ovat olleet mukana kisassa pitkään ja päässeet siihen viidenteen osaan, mutta ei ole tasollisesti samaa kuin parhaat. Sitten on tietysti King of Fighters joka on pidemmällä osien määrässä kuin Mortal Kombat, mutta tasollisesti kauakana takana ja toisessa päässä on InJustice, josta on kaksi peliä ja InJustice 2 voi hyvinkin olla yksi parhaita tappelupelejä koskaan, ollen toteutuksessa Mortal Kombatin tasolla. Jos tarinallinen ja toteutuksellinen taso laitetaan vastakkain jonkin toisen tappelupelin kanssa, niin sanoisin että lähimpänä on Dead or Alive 5, joskin siinä pelissä on tappelua enemmän kuin tässä. Muutoin pelien tarinatoteutus on varsin lähellä toisiaan. 

 

Hidas, epäreilu ja huonosti optimoitu

Ladattavat hahmot ovat nykyajan suurimpia vitsauksia tappelupeleissä. Siis Tekkenissä on tällä kertaa todella kattava hahmovalikoima, joten vaihtoehtoja kyllä löytyy, mutta se että osa hahmoista on lukittuna tuntuu todella härskiltä kalastelulta. Lisäkis pari hahmovaihtoehtoa on jotenkin outoja lisäyksiä, kuten Final Fantasy XV:n Noctis. Vähän sama kuin Ryu Hayabusa Dead or Alivessa, hahmo jonka kuuluisi taistella aseilla. Ryu Hayabusa onkin yksi sellainen hahmo, joka on kuin tehty Soul Caliburiin. Pääasia on kuitenkin siinä että hahmoja pelissä on sentään runsaasti, vaikka niitä lisähahmojakin on. Tämä ei sentään ole sellainen tapaus jossa tappelijoita on naurettavan vähän ilman lisäsisältöhahmoja. Tässä tapauksessa heti käytössä olevat hahmot tarjoavat ihan kivasti vaihtelua vanhoilla tutuilla ja uusilla naamoilla.

Pelin ylivoimaisesti, siis murhaavan ylivoimaisesti merkittävin heikkous ovat sen todella härskit latausajat, kun puhutaan vaikkapa Arcade tilan tappeluista. Jokaisen tappelun välillä on todella pitkä lataustauko ja jos tappelun häviää, niin uudelleenaloittaminen vaatii saman latausajan, mikä on suorastaan naurettavaa. Tätä heikkoutta suorastaan korostaa se, että useita intro-osia ei voi ohittaa. Jos häviää viimeisessä taistelussa, pitää kaikki hahmoanimaatiot katsoa aina kokonaan uudestaan, mikä on ajantuhlausta. Näin uudessa pelissä ei ole hyväksyttävää olla näin kovia lataustaukoja. Jos pelistä tehdään näin graafisesti hieno, pitäisi panostaa myös siihen pelattavuuteen ja toimivuuteen merkittävästi enemmän, kuin tässä on panostettu.

Turhat ja epäreilut taistelut ovat myös harmillisen yleisiä. Joskus tappelu on mukana vain jotta pelaaja saisi jotain näennäistä tekemistä mutta toisinaan taistelut on kuin rakennettu epäreiluiksi. Tämä näkee silloin, kun ensimmäisen elinvoimapalkin jälkeen pitää nuijia vielä toinenkin ja vihollinen muuttuu aggressiivisemmaksi. Tämä on erityisen epäreilua siksi, että jos pelaaja onnistuu lähes täysillä elinvoimilla nuijimaan vihollisen ihan muusiksi, niin hän ei saa toista elinvoima palkkia, vain täydennyksen ensimmäiseen ja se tarkoittaa häviötä jos tappelun toisessa osassa kaatuu. Sitten on niitä tilanteita kuin viholliset spämmivät tiettyjä liikkeitä tai taktiikoita, jotka ovat kaukana reilusta ja jotka lähes stunlockaavat hahmon ottamaan läiskyä uudestaan ja uudestaan. Tämä vain korostaa sitä, että Tekken 7 ei ole se tasapainoitetuin peli, vaan pyrkii vielä näkemään erikseen vaivaa, ollakseen selvästi epäreilu tapaus vähän väliä.

---

Yhteenveto

Tekken 7 ei ole sarjansa paras peli, eikä millään tavalla genrensä parhaita pelejä. Se ei pärjää vertailussa tämän sukupolven parhaille tappelupeleille, mutta se ei tarkoita että se olisi täysin epäonnistunut tapaus. Tarina kerrotaan laadukkaasti välianimaatioilla jotka ovat täysin ääninäyteltyjä, mitä eivät monet merkittävästi paremmatkaan pelit aina tee. Pelattavuus on yhtä aikaa tuttu, mutta myös väärillä tavoilla modernisoitu. Hahmovalikoima on todella kattava ja pelattavuus toimii oikein hyvin. Ajoittain peli on todella epäreilu, huonosti optimoitu ja olisi kaivannut enemmän panostusta muutamalla osa-alueella. Mutta keskivertotappelupeliä parempi peli on joka tapauksessa kyseessä.

 

+ Runsas hahmovalikoima

+ Laadukkaasti toteutettu tarinankerronta

 

- Epätasapainoinen ja epäreilu

- Anteeksiantamattomat latausajat

 

Arvosana: 6,5

 

Erinomainen