Devil May Cry on nähnyt monet ylä- ja alamäet, mutta on pääasiassa onnistunut pelisarjana oikein hyvin, varsinkin toiminnallisessa mielessä. Pomotaisteluiden suhteen tilanne on myös olla vähän heittelehtivää.

 

 

 

Devil May Cry sarjan tapauksessa kaikki pomoviholliset kelpuutetaan, vaikka kyseessä olisikin ns. Minibossi (kuten DMC3:n vanguard) mutta DmC: Devil May Cry ei kuule tähän jakoon, koska se on irvikuva koko sarjasta.

Huonoimpien pomotaisteluiden tapauksessa helposti jokin aina unohtuu koska hyvät muistaa paljon helpommin kuin ne huonot.

 

EPÄKUNNIALLISIA MAININTOJA

 

Leviathan's Heart - DMC3

Tässä iso ongelma on siinä että peli yrittää olla tasohyppelyä enemmän kuin toimintaa ja pelaaja joutuu usein odottamaan, että voi hyökätä sydäntä vastaan, mikä ei ole erityisen hauskaa, vaikka idea on hyvä.

 

Credo - DMC4

Pelin varsinainen kaksintaistelu Neron ja Credon välillä jossa vihollinen on hienon näköinen, mutta taistelu itsessään itseääntoistava ja melko turhauttava.

 

Nightmare (2) - DMC

Kun tätä vastaan joutuu taistelemaan toisen kerran, niin alkaa oikeasti ja tympiä koska mitään erityisen hyvää sisältöä tähän ei kuuluu, vaan enemmän turhauttavia lisukkeita.

 

12. Argosax the Chaos & Despair Embodied - DMC2

Ideallisesti tämä ei ole hullumpi kokonaisuus ja se mitä tähän tarinallisesti kuuluu, ei ole huono sekään, mutta toteutuksessa tämä on yksi iso sekasotku joka ei pysty mihinkään muuhuin kuin toimimaan pelkkänä luotisienenä jonka tappaminen kestää aivan liian kauan ja jossa on kaikki ainekset sekaisin. Ja sitten on heti perään toinen pomotaistelu, joka on mekaniikoiltaan hieman parempi, mutta jonka olisi pitänyt olla erillään. Tässä oli potentiaalia, mutta sitä ei osattu käyttää.

11. Agni & Rudra - DMC3

Hyvä idea huonolla toteutuksella. Melko pätevien pomotaisteluiden joukossa tämä tuntuu väärillä tavoilla haastavaksi tehdyltä pomotaistelulta jossa taistellaan kahta erittäin tylsän näköistä päätöntä ruumista vastaan. Kyllähän tähän sisältyy yksi oikein näppäräkin idea, mikä tulee vasta pomotaistelun jälkeen, mutta taistelu itsessään on yksi pelin huonoimpia ja todella selvästi.

10. Griffon - DMC

Ei se kiinnostavin pomotaistelu jossa ensimmäinen kerta on lähinnä tarpeeton ja tylsä lämmittely joka ei tarjoa oikeastaan mitään muuta kuin eräänlaisen hidasteen. Hahmoa käytetään tarinallisessa mielessä oikein hyvin, mutta mitä tulee taisteluun, niin se ei vain nappaa, kun lentävä vihollinen tekee mitä tekee kun pelaaja itse on pääasiassa maan kamaralla ja kamera ei tässä pelissä aina tee tälläisessä tilanteessa mitään palveluksia.

9. Arkham - DMC3

Tuntuu että tämä on kuin DMC2:n loppuhuipennus, alkutekijöissään. Arkham on lopulta vain epämääräinen massa ilman mitään muuta ja taistelussa ei ole sisältöä juuri nimeksikään, mikä tekee siitä todella tylsän. Sanotaan että tämä on lopulta niitä tapauksia jossa pelin taistelusysteemi pelastaa sen mitä pelastettavissa on, vaikka pomotaistelu itsessään tuntuukin lähinnä sellaiselta hidasteltaan ja täytteeltä jossa ei selvästikään ole keksitty mitään ja on vain lätkäisty kasaan jotakin epämääräistä.

8. Urizen - DMC5

Kaikki ongelmat tässä tapauksessa ovat Urizenin ulkoasussa sillä tämä on suoraan todella todella tylsän näköinen ja iso kysymys onkin lähinnä että kumpi on huonompi taistelu, alun ns. Pakotettu häviäminen vai loppupuolen hyvin tylsä uusinta. Vaikka tässä Dantella pelataankin, niin ei Urizen tarjoa oikeastaan mitään mielekästä sisältöä ja tuntuu lähinnä epäreilulta pomotaistelulta monien todella hyvin tehtyjen pomotaisteluiden joukossa. Korostetaan vielä sitä miten typerältä hahmo oikeasti näyttääkään.

7. Jokatkulm - DMC2

Tämä on ulkoasultaan vähän erilainen, mistä pisteet, mutta toteutus ontuu ja pahasti, minkä vuoksi tämä tuntuu todella turhauttavasti toteutetulta pomotaistelulta. Se on sääli ja osoittaa todella hyvin että pelin pelattavuus ei vain saa kiinni siitä, mitä pelissä yritetään hakea.

6. Oranguerra - DMC2

Todella perustylsä iso apina. Tälläinen hyvin tyypillinen helppo alkupuolen pomovihollinen joka on lähinnä normaalivihollinen, mutta suurella määrällä elinvoimaa ja jota vastaan taistella oppiin erittäin hyvin pelin kantavan teeman. Pistooleilla selviää valtaosasta pelin taisteluja.

5. Savior - DMC4

Iso mölli jollaisia on nähty vaikka kuinka paljon ja jonka iso ongelma on se tarpeettoman iso elinvoima. Savior on yksi pelin turhauttavimpia pomotaisteluita koska se tuntuu jatkuvan liian pitkään ja käyttävän melko epäreiluja taktiikoita, mikä vain korostaa sitä että monin paikoin, varsikin Nerolla pelatessa DMC4 ottaa liikaa mallia DMC2:sta, DMC3:n sijaan, jonka DMC5 sitten korjaa.

4. His Holiness - DMC4

Pomotaistelu joka huutaa niitä pari rasittavaa fraasia uudestaan ja uudestaan taistelussa joka toistaa samaa kaavaa uudestaan ja uudestaan. Tämä on niitä pomotaisteluita joka alkaa kyllästyttää hyvin nopeasti ja jatkuu aivan liian pitkään ja jonka jälkeen repliikki "Savior is coming" on lähes syöpynyt mieleen.

3. Agnus - DMC4

Näyttää typerältä ja on pelattavuudessa turhauttava. Tässä on pääasiassa kaikki paskimmat ideat mitä koko pelissä on keksitty. Taistelussa ei ole mielekästä sisältöä ja hahmo itsessään on tehty niin ärsyttäväksi, että siitä haluaisi päästä jo ensimmäisellä kerralla lopullisesti eroon.

2. Infested Tank - DMC2

Tylsä täytepomotaistelu joka on liian kestävä ja liian tylsä taistelu. Tankki on lähinnä ylikestävä vihollinen josta ei ole suurempaa vaaraa, mutta siltä kanuunasta on saatu rasittava hidaste osaksi taistelua. Surullisinta on se, että tämä pomotaistelu osoittaa juuri sen, miten vähän pelin miekkatoiminnasta saakaan irti combomielessä.

1. Infested Chopper - DMC2

Tylsä pomotaistelu jossa vain ammutaan ja liikutaan kunnes kopteri putoaa. Tämä on lähes tulkoon laiskimmalla metodilla tehty täytetaistelu mitä mieleen tulee ja tämän pelisarjan tasolla se on melkoinen synti. Tässä tuntuu lähinnä että on vain pitänyt tehdä aiempi, jo valmiiksi huono pomotaistelu uudestaan, mutta lentävänä, jolloin tuliaseet ovat ainoa vaihtoehto ja jo valmiiksi tylsästä pomotaistelulta on saatu taidokkaasti vielä tylsempi, mikä korostaa kivuliaan selvästi että tämän pelin tekijät eivät tienneet mitä ovat tekemässä.