Horizon%20Zero%20Dawn.jpg?1519598870

Ihminen vastaan kone



Viime vuoden parhaimpiin peleihin monesti listattu avoimen pelimaailman toimintaseikkailupeli joka vain odottaa jatko-osaa. Kokonainen versio, eräänlainen GOTY, pitää sisällään myös Frozen Wilds DLC:n.




Horisontti Nolla Aamunkoitto on peli joka yrittää olla todella montaa asiaa yhtä aikaa. Tätä peliä pelatessa tulee kerran toisensa jälkeen mieleen että tämä ja tuo asia ovat ihan kuin tästä ja tuosta pelistä. Oli sitten kyseessä Witcher 3: Wild Hunt (niin monella tavalla), Binary Domain (robotit hajoavat upeasti), Tomb Raider (metsästystä ja resurssien keräämistä + jousipyssy), Monster Hunter (hirviöt vain ovat koneita), Last of Us (se tietty maailmanlopun tunnelma ja resurssien hallinta), Assassin’s Creed (kiipeilyä ja hiiviskelyä), Batman Arkham sarjaa (viholliset voi nähdä esteiden läpi)… niitä esimerkkejä löytyy vaikka kuinka.

Kun peli yrittää yhdistää niin toimintaa, läheltä ja etäältä, kiipeilyä, tutkimista, keräilyä ja esineiden valmistamista sekä hahmon kehitystä, niin siinä on riskinä että lopputuloksessa mitään ei ole tehty hyvin, varsinkin kun siinä samalla kerrotaan tarinaa jossa pelaaja juttelee ihmisille ja ajoittain tekee jopa päätöksiä. Niin ja aseita on kolmea eri tasoa ja asusteita riittää, kaikki muokattavia.

Erittäin positiivista on se että Horizon Zero Dawn, ei merkittävästi epäonnistu missään osuudessaan.

Siellä ja täällä on kyllä sellaisia asioita jotka ovat näin laajoissa peleissä aina ongelmana. Tietyt esineet voi saada vain tietyssä kohtaa, kiipeilyssä on sellainen eräänlainen epätarkkuus maastoon voi jäädä naurettavalla tavalla jumiin ja kun metsästät sitä yhtä tiettyä eläintä, niin sitä ei tule koskaan kohdalle ja jos tulee, niin mikä on todennäköisyys että saat sitä resurssia mitä kaipaat. Naurettavan pieni, kuten arvata saattaa. Nämä ovat kuitenkin sellaisia asioita jotka ovat kuitenkin läsnä todella monessa muussakin pelissä, niistä on erittäin vaikea päästä eroon.


Tarina kertoo Aloy nimisestä nuoresta neidosta ja hänen matkastaan. Hylkiönä kasvanut Aloy on saanut oppinsa erämaalta ja ottoisältään Rostilta. Aloy on erityisen taitava jousiampuja, todella nopea ja ketterä liikkeissään ja tehokas keihäänkäyttäjä. Tämä kaikki on elintärkeää sillä maailmanlopun jälkeisessä maailmassa on koneiden valtakausi. Monenlaiset toinen toistaan isommat ja vaarallisemmat mekaaniset koneet ovat kaikkialla ja pienimmätkin niistä voivat olla yllättävän vaarallisia. Ihmiskunta on taantunut todella paljon, luolamiesmäiselle tasolle, mutta vanha sivilisaatio on selvästi ollut joskus läsnä. Aloyn matka vie hänet muutamien käänteiden kautta tutkimaan tätä laajaa maailmaa, samalla kun hän yrittää nousta pois hylkiön asemasta saavuttaakseen oikeasti paikkansa heimossaan ja samalla selvittääkseen, mistä hän on oikeasti tullut ja kuka hänen äitinsä on.

Erityisempänä apuna Aloyllä on myös teknologinen esine (Focus) jolla voi tutkia maastoa sekä koneita, korostaen niiden heikkouksia. Käytännössä focus tuo Aloylle Batmanin ”Detective visonin” tai Geraltin ”Noiturivaiston”. Tämä on yksi niitä pieniä asioita jotka tuovat hienosti yhteen teknologian ja maailman jossa teknologiaa ei juuri ole käytössä sitten yhtään.


Tyyliseikkana tämä HZD:n matriarkaalinen kulttuuri on omalla tavallaan toimiva ja Kaik’äidin vaikutus tuntuu kun paikkoja on nimetty. Tämä ei nyt nosta peliä mitenkään erityisen kiinnostavaksi, mutta saa pelimaailman tuntumaan yhtenäiseltä. Metallimaailman vaikutus näkyy todella monella tavalla aina Aloyn asusteista alkaen. Eräs seikka pelissä ärsyttää, vaikka se on hyvin pieni, se miten Aloy lausutaan. Se oikein huutaa että se lausuttaisiin, kuin ”metalliseos” englanniksi, mutta se on ennemminkin; ”Eloi”. Tosin myös Rost on hyvin lähellä sanaa ”rust” (ruoste), mutta ei ihan. Ehkä se on tarkoituksellista, ehkä ei.

Graafisesti peli näyttää ja tuntuu todella hyvältä. Robotit ulvahtelevat ottaessaan vahinkoa ja karjuvat kun ovat hyökkäysaikeissa. Koneet kuulostavat omanlaisiltaan ja se sopii tämän pelin tyylikkyyteen oikein hyvin.

Myös hahmoissa on omanlaisensa alkukantainen tyyli, mutta samalla eri kulttuureissa on omanlaisensa vivahteet. Norat ja carjat ovat omalla tavallaan erilaisia ja samoin banukit.


Päähahmona Aloy on sellainen johon ei ihan heti tykästy, siinä on vain jotakin mikä ei vain aluksi nappaa mitenkään erityisen paljon. Sanoisin että nopeasti hahmosta voisi vetää vertauksen Game of Thronesin Ygritteen tai Braven Meridaan.

Kun peli sitten vähän etenee ja Aloyn kanssa ehtii vähän toimia, niin hahmoon kiintyy paljon enemmän. Ulkoisesti Aloy on hyvin näköinen neito ja omanlaisensa sellainen. Hänen tapauksessaan ei olla menty sieltä missä aita on matalin, mutta erittäin suuri paino on ääninäyttelyllä, sillä se on täysi napakymppi. Ashly Burch tekee parhaan roolityönsä. Kakkoseksi jäävät niin Nebula Telltalen Guardian of the Galaxyssä sekä Chloe Life is Strangessa.

Ajoittain pelaaja voi myös vähän päättää miten Aloy reagoi tapahtumiin. Onko lähestymistapa väkivaltainen/hyökkäävä, sydämellinen/tunteikas vai älykäs/ovela. Näitä hetkiä on aika vähän ja ne ovat selvästi mukana kivana pikku lisänä. Vaikka repliikkivalinnat ovatkin erilaisia niin tarina ei paljoa siitä hetkahda jos yhdessä hetkessä on ymmärtäväinen ja yhdessä ei.


Pelimaailmasta näkee selvästi modernin sivilisaation rauniot. Monien esineiden joukossa on nykyajassa niin arkipäiväisiä esineitä, jotka ovat kuin pyhäinjäännöksiä HZD:n maailmassa. Kaikkialla on runsaasti kasvillisuutta ja muutamia valittuja eläimiä. Moderni maailma on tuhoutunut ja alkukantaisempi kehitys on nostanut ihmiset kilpailemaan elintilastaan koneita vastaan. Koneet ovat paljon tehokkaampia, kestävämpiä ja vaarallisempia. Joillakin on runsaasti aseita ja erilaisia elementtivahvuuksia, mutta myös heikkouksia. Vielä yhden puolen kokonaisuuteen tuovat selvästi nykyaikaa kehittyneemmät puolet, kuten ”padoiksi” kutsutut tehtaat.

Maailmassa on valtavasti keräiltäviä esineitä. Kauppiaat pelissä myyvät yleensä varusteita, mutta joskus heiltä voi saada myös erikoisempaa tavaraa, kuten kartan joka näyttää tiettyjen esineiden ”suunnilleen sijainnin”. Tämä on oikeanlainen apuväline. Paikkaa ei näytetä suoraan, mutta rajataan alue josta esine löytyy. Oli sitten kyseessä metallikukka, videotiedosto tai muinainen reliikki.

Pelimaailmana oleva alue on valtava ja jakautuu useampaan erilaiseen alueeseen. On sankkaa viidakkoa, länkkärityylistä preeriaa, lähes aavikkomaista seutua ja lumista vuoristoa. Alueiden välillä ei ole lataustaukoja ja siinä mielessä peli on varsin vaikuttava. Se ei lataa kuin erikseen fast travelin jälkeen, tai hahmon kuollessa. Lataustaukoja ei juuri tule vastaa mutta peli ei myöskään juuri takkua vaan toimii oikein sulavasti. Valtavassa maailmassa matkustetaan pääasiassa jalan ja siksi onkin hyvä että Aloy pystyy juoksemaan väsymättä ja liikkumaan ketterästi maastossa. Koneita voi myös ”murtaa” jolloin ne ovat Aloyn puolella. Muutamalla voi jopa ratsastaa mikä hieman nopeuttaa matkan tekoa. Tämäkin on selvästi sellainen kiva pikku lisä, sillä kolmessa mahdollisessa ratsussa on erittäin vähän eroa. Mikään ei ole merkittävästi toista nopeampi tai ketterämpi. Isommilla koneilla ei ole mitään toivoakaan ratsastaa eikä myöskään linnuilla voi lentää. Tämä on selvästi sellainen puoli mikä aivan satavarmasti tulee tapahtumaan Horizon Zero Dawn 2:ssa. Silloin koneita voi mahdollisesti myös hieman ohjeistaa toiminnassa. Tässä kohtaa ne vain eivät hyökkää Aloyn kimppuun kun ne on murrettu.

Pelissä on myös hieman kiipeilyä, vain tarkoin valituissa kohdissa. Maailmassa on paljon paikkoja joille voi hyppiä mikä tuo vapautta, mutta varsinaista kiipeilyä voi harrastaa vain tietyissä kohdissa. Keltaiset tukipisteet ja tikkaat ovat ne ilmeisimmät mutta vaaleita kädensijoja on myös. Kiipeilyssä ei ole sellaista vapautta kuin vaikka Assassin’s Creedissä. Mutta parempi se että kokonaisuutta ei ole sekoitettu osa-alueella joka sitten olisi toiminut todella huonosti. Tarkoin määritellyt kiipeilykohdat ovat hienosti tehtyjä ja mukana on sellainen todella pieni mutta hieno lisä: Kun Aloy hyppää selvästi kauemmas, aika hidastuu, vaikka varmaa onkin, että kyllä hän saa kiinni.



Frozen%20Wilds.jpg?1519685482

Jäätynyt erämaa tarjoaa entistä suurempia haasteita, kuten erityisen tappavia susimaisia Kärventäjiä



Toiminnasta puhuttaessa esiin nousee oitis yksi puoli: Koneet.

Valtavia robotteja on vaikka kuinka ja niissä on oikeasti suuria eroja. Pienet tarkkailijat etsivät uhkia ja hälyttävät muita. Laukkaaja on perushevosen oloinen kone ja yksi mahdollinen ratsu. Sahahammas on ensimmäinen oikeasti vaarallinen kone, mutta se ei ole enää mitään kun vastaan tulee ensimmäinen Raatelija, saati Jyryleuka. Eroja ovat niin koko kuin liikkeetkin. Krokotiilimäinen Loukkuleuka on tulelle heikko kun taas kukkomainen Pitkäjalka käyttää tulta aseenaan. Saalistaja taas on näkymätön ja Varishaukka lentää. Variaatiota riittää kasvamassa määrin sillä mukaan tulevat niin elementtiheikkoudet ja elementtihyökkäykset puhumattakaan aseista, joita voi vaikka irrottaa ja käyttää itse.

Koneissa on erilaiset heikot kohdat joihin osumalla saa aikaan suurempaa vahinkoa ja irrottamalla tiettyjä osia, poistaa koneelta tiettyjä resursseja. Taistelu isompia koneita vastaan on haaste. Paremmat aseet tuovat enemmän vaihtoehtoja. Tehokkaalla köysiaseella voi sitoa vihollisia paikoilleen jolloin saa lisää aikaa tähdätä. Raatelunuolilla voi tehokkaasti repiä komponentteja irti koneista elementtiammukset ja erilaiset pommit ovat myös tehokkaita varusteita, olivat ne sitten ammuttavia, tai maastoon asetettavia. Taistelussa koneita vastaan on paljon vaihtoehtoja. Myös hiljainen lähestyminen on mahdollinen sillä hiiviskelyhyökkäys voi oitis antaa etulyöntiaseman, puhumattakaan keihäästä. Jos Aloy on tarpeeksi taitava keihään kanssa, hän voi kaataa keskisuuretkin koneet nurin yhdellä iskulla ja jatkaa sitä oitis kriittisellä iskulla kun kone on maissa. Tämä tarjoaa pelaajalle paljon eväitä taisteluun, sillä Aloyn ominaisuuksia voi kehittää juurikin siihen suuntaan miten itse haluaa. Soturi taitopuu panostaa puhtaaseen taisteluun, mm. keihäällä. Keräilijä puu on enemmänkin resurssien hankintaa ja Vaanija puu tehostaa hiljaisuutta ja liikkumista.

Koneiden lisäksi vastassa on ajoittain ihmisvihollisia. Nämä viholliset ovat paljon helpompia sillä hyvin usein yksi nuoli nuppiin riittää. Ihmiset liikkuvat tosin suuremmissa porukoissa ja saattavat kantaa asetta tehokkaampia raskaita aseita, tai sitten käydä kimppuun kuin ampiaiset.

Sen lisäksi että maailmassa on keräiltäviä esineitä, on siellä myös puhdistettavia alueita. Toiset alueet ovat rosvojoukkojen tukikohtia kun taas toiset ovat korruptoituneiden ”myrkyllisten” koneiden saastuttamia. Ero lähinnä siinä että kumpia vastaan joutuu tappelemaan, ihmisiä vai koneita. Siinä missä ihmiset ovat pienempiä kohteita ja tulevat päälle suurempina joukkoina, voivat yksittäiset koneet olla paljon pahempia vihollisia kuin pienet vihollisarmeijat.


Horizon Zero Dawn on sellainen peli jossa on todella monta muuttujaa. Maailmassa on paljon pieniä yksityiskohtia ja paljon tehtävää. Hahmoa voi kehittää kykypuulla sekä varusteilla. Harvinaisemmissa aseissa on enemmän variaatiota ja valtava määrä erilaisia sivutehtäviä ja haasteita vain odottaa suorittajaansa. Nämä ovat sellaisia asioita jotka väärin tehtynä ovat vain rasittavia. Pakko sanoa että kyllä tämä on niitä pelejä joita aloittaessa ei tiedä mitä ensiksi tekisi ja kyllähän se on helposti enemmänkin puuduttavaa kun pitää etsiä kaikenmaailman puuveistoksia. Itse koen tällaiset asiat pakollisiksi ja peliä ei oikeastaan aleta pelaamaan, ennen kuin nämä keräiltävät lelut on etsitty.

Peli on kuitenkin todella monella tavalla hyvin viihdyttävä. Suuri syy on siinä, että se toimii ilman suurempia ongelmia, oli kyseessä sitten mikä hyvänsä osa-alue. Jos pitäisi oikeasti etsiä jotain miinuksia, niin aika suuri osa ihmisistä tässä maailmassa on selvästi asetta tylsempiä. Tiettyä toistoa pelissä on myös, mutta jälleen plussaa on se, että ylitse sitä tekemisen määrää ei ole vedetty. Keräiltäviä esineitä esimerkiksi on paljon, mutta alueittain niitä on järkevä määrä. Esimerkiksi kun tätä vertaa Dragon Age: Inquisitioniin, niin kyllähän tämä peli on erilaisten haasteidensa suhteen paljon paremmin mitoitettu.


DLC pätkä Frozen Wilds on sopivan kokoinen pakkaus. Se ei ole samaa kaliiperia kuin Witcher 3:n Blood & Wine, mutta ei kaikkien tarvitsekaan. Kun tätä vertaa vaikka Arkham Knightin DLC sisältöön, niin Frozen Wilds on tiiviimpi ja paremmin kasattu kokonaisuus. Luminen erämaa on monella tavalla todella samanlainen kuin muutkin, mutta tarjoaa paljon uutta tekemistä. Uusia metsästettäviä eläimiä, keräiltäviä esineitä, tehtäviä ja uusia koneita.

Frozen Wilds tuo mukanaan selvästi enemmän haastetta sillä heti kättelyssä vastaan tuleva Kärventäjä on helposti yksi koko pelin vaikeimmista vihollisista.

DLC ei yritä liikoja ja se on osasyy miksi se toimii. Alue on laaja ja hienosti tehty. Se sopii hyvin pääpeliin ja on jokaisella osa-alueella pääpelin veroinen. Se sopii pääpeliin niinkin hyvin että jos ei ennalta tietäisi, sen voisi ottaa osana pääpeliä.


Suurimmat miinukset ovat siinä, miten tietyt hahmot on tehty tai millainen on tämä heimoasetelma. Heimoasetelma ei vain ole kovin kiinnostava, vaikka siinä voidaankin tuoda esiin monia kiinnostavia puolia. Tätä puolta heikentää entisestään se että valtaosa tämän pelin hahmoista on aika tylsiä. Aloy kehittyy pelin aikana hyvään suuntaan ja häntä on loppuviimeksi ilo katsella kymmeniä tunteja. Sivuhahmoissa on vain ihan muutama oikeasti hyvä ja sama pätee vihollisiin joista pääroisto on yhtä aikaa särmätön ja tylsä. Tuli vastaan melkein ketä hyvänsä, he unohtuvat helposti ja tarina heikkenee siinä samalla.

Heimoasetelma ja hahmojen heikkous ei pärjää vertailussa yhtään Witcherin fantasiatyylille ja toinen toistaan paremmille hahmoille, vaikka tässä teknologian yliotteessa onkin omat puolensa ja kokonaisuutena Horizonissa on todella paljon sellaisia asioita jotka vain toimivat. Jousiammunta on hauskaa, koneiden hajoaminen on hienon näköistä ja maailman vaihtelu virkistää, puhumattakaan monista upeista kohtauksista ja hetkistä.

Itse pidän todella peleistä joissa fantasia ja scifi yhdistetään toisiinsa. Steampunk onnistuu siinä usein todella hyvin, mutta muitakin tapauksia on. Tämä on teknologiapuolelta todella hyvin onnistunut. Focus on siitä erittäin hyvä esimerkki. Mutta fantasiapuolta ei oikeastaan ole. Heimoasetelma ei vain itselleni nappaa.


Kokonaisuutena Horizon Zero Dawn on todella hyvä peli. Siinä on juurikin ne osat joita vuoden parhaat peliehdokkaat tarvitsevat. Samalla siinä on paljon sellaisia puutteita, jotka jatko-osassa sitten täydennetään ja sitä kautta Horizon Zero Dawn 2 (millä nimellä se ikinä tuleekaan kulkemaan) pystyy kilpailemaan edeltäjänsä kanssa.

Mukana on myös viime vuosina todella paljon yleistynyt erinomainen valokuvatila jossa voi tehdä omanlaisiaan kuvia ja Aloyssa on sen verran mallinvikaa että kyllä hänet saa aika monenlaisiin poseerauksiin. Siinä missä Uncharted 4 teki tämän järkyttävän hyvin ja upotti useiksi tunneiksi tekemään kuvia, tarjoaa Horizon Zero Dawn tämän saman, vapaassa pelimaailmassa jossa riittää kuvauspaikkoja.

Onko tämä nyt sitten vuoden 2017 paras peli? Ei ole. Se on kuitenkin vuoden parhaita, mutta itse nostan edelleen pelin Middle-Earth: Shadow of War vuoden 2017 parhaaksi peliksi. Myös Batman: Enemy Within pärjää vertailussa. Entä onko Horizon Zero Dawn sitten yhtä hyvä kuin esimerkiksi Witcher 3: Wild Hunt? No ei lähellekään. Entäs Last of Us? Ei, ei ole. HZD ei nouse parhaiden pelien joukkoon omissa listoissani, mutta se ei tee siitä huonoa peliä. Heti kun aletaan katsella pelejä jotka eivät ole niitä parhaista parhaita, niin HZD erottuu oitis edukseen. Tässä pelissä on todella paljon erilaista tekemistä ja vielä hyvin tehtynä. Vaikeusastetta voi muokata todella paljon ja mukana on New Game +. Myös pelin trophyt ovat järkevästi tehtyjä ja DLC rikastaa peliä hienosti. Peli kertoo myös hyvän tarinan ja Aloy on pitkässä juoksussa, todella hyvin tehty pelihahmo.


+ Monet pienet asiat pelimaailmassa ja tyylissä

+ Focus

+ Toiminta ja sen monet mahdollisuudet

+ Laajuus ja New Game +

+ Monet eri puolet toimivat todella hyvin


- Heimoastelma ei ole sieltä kiinnostavimmasta päästä

- Ihmishahmot ovat aika tylsiä



Arvosana: 8,0


Mahtava