Pääroistot ovat monesti todella hankalasti toteutettavia hahmoja, koska heidän on tarkoitus olla se suurin paha mitä löytyy. Useimmiten monilla yllättävillä tekijöillä on todella suuri vaikutus siihen miten hyvin pääroisto sitten toimii isossa kokonaisuudessa. Vaikka monet erittäin tyypilliset ja hieman kliseisetkin ratkaisut olivat monesti erittäin toimivia pääroistoina. Pääroisto voi olla erittäin pienessä roolissa tai todella suuressa roolissa ja kummassakin on vahvuutensa ja heikkoutensa.

 

 

 

Sääntökertaus:

- Vain yksi per peli, jos useampi pääroisto niin vain yksi voidaan valita

- Vain selviä pääroistoja kyseisessä pelissä

- Jos heistä tulee muissa peleissä liittolaisia niin se ei haittaa kun kyseessä on tietty tarina

- Pääroisto ei aina ole viimeinen vihollinen jonka nujerrat

- Pääroisto ei välttämättä edes esiinny pelissä

- Koska monet hahmot ovat saaneet useita erilaisia versioita, niin vain yksi kelpaa, eli paras valitaan

- Itsenäisiksi laskettavissa olevat DLC:t voidaan huomioida pääpelin rinnalla

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Count Victor de Arles - Plague Tale: Requiem

Toimii parhaiten yhdistettynä vaimoonsa joka on sillä petollisella tavalla paha, kun taas tämä hahmon on hillityllä tavalla hyvä, mutta josta kuitenkin heti tulee vähän epäilyttävä fiilis.

 

Kessler - InFamous

Ei oikein minkään näköinen, mutta se tausta ja kokonaisuus onkin sitten aivan toista tasoa. Kessler näyttää jotenkin nopeasti kyhätyltä hahmolta jossa ei ole oikein mitään erikoista, mutta sitten kun palastukset alkavat ja Kessler on Cole.

 

Edna Strickland - Back to the Future: The Game

Useammassa ajassa ja useampana versiona esiintyvä hahmo on pohjimmiltaan melko häijyä sorttia, vaihtelevista syistä ja juuri tästä syystä hän toimii Paluu Tulevaisuuteen hengessä todella hyvin.

 

Flavious Mettelus - Assassin's Creed: Origins

AC roistojen keskuudessa on useita monenlaisia roistohahmoja Mettelus on ehdottomasti sieltä parhaasta päästä tälläisenä brutaalina roomalaiskenturiona. 

 

Lucien Fairfax - Fable II

Tyylikkääksi tehty roistohahmo joka on enemmän tätä vähemmän uhkaavaa sorttia ja enemmänkin tätä sorttia joka ei niinkään likaa omia käsiään jos ei ole pakko.

 

Scaly Pete - Maneater

Pelihahmon verivihollinen tämän syntymästä asti. Hän tappoi maneaterin emon, yrittää tappaa tämän, mutta hai puri hänen kätensä pois ja pelin ajan he jahtaavat toisiaan.

 

Eve - Nier: Automata

Valinta voi tässä tapauksessa olla hänen kaksoisveljensä Adamkin, sillä he ovat monella tavalla yhtä. Eve on kuitenkin näistä kahdesta ehkä se tyylikkäämpi ratkaisu, vaikka eroa hyvin vähän onkin.

 

24. Alex Wesker - Resident Evil: Revelations 2

Tuntuu aika ohuelta hahmolta, mutta totuus onkin vähän enemmän. Overseer nimellä menevä hahmo suuren osan pelistä, mikä on varsin hyvä suoja todelliselle identiteetille. Tapa jolla hahmoa käytetään alkuosassa on ehkä sieltä parhaasta päästä, mutta sitten kun hahmon oikeasti kohtaa, niin kaikki muuttuukin tarinallisesti oitis kiinnostavammaksi, vaikka lopullinen mutaatiovaihe ei niin hyvin toimikaan. Hänen suunnitelmansa tosin, on melko nokkela, vaikkakin riskaabel.

23. Alarico Del Gonzo - Yaiba: Ninja Gaiden Z

Ei se uhkaavin roistohahmo, mutta tässä tapauksessa tästä lunkisti ottavasta korporaatiolimanuljaskasta on saatu irti aika paljon hyvää sisältöä. Gonzo ei ole se tyylikkäin, uhkaavin tai muutenkin kiinnostavin pääroisto, mutta tapa jolla häntä käytetään eikä hänestä edes yritetä tehdä sitä vakavasti otettavaa roistoa, vaan enemmänkin sellainen rennompi hahmo, toimii tässä tapauksessa yllättävän hyvin.

22. Alecto - God of War: Ascension

Kolmesta fury sisaruksesta Alecto on ehkä se näkyvimmin tehty ja vaikka ei selvästi onnistunein, niin joka tapauksessa hän on eniten se pääroistomaisin ja tässä pelisarjassa, helposti sieltä parhaasta päästä. Vaikka loppuhuipennus ei järin hyvä olekaan, niin Alecto on yksi vähiten pilattuja hahmoja sarjassa ja näyttääkin todella hyvältä. Ääninäyttelykin on erittäin onnistunutta laatua.

21. Mark Jefferson - Life is Strange

Varsin hyvältä tyypiltä ja erinomaiselta opettajalta tuntuva hahmo joka muistuttaa hieman erästä omaakin opettajaa ja juurikin tästä syystä, se on iso shokki, kun hän paljastuu pääroistoksi. Se millaista julkisivua hän onnistuu pitämään yllä tekee hänestä todella hyvältä vaikuttavan tyypin ja isoimman paljastuksen ja hahmon todellisen luonteen esiin tulon jälkeen hän vaikuttaa aivan erilaiselta hahmolta mikä on omiaan korostamaan sitä, että hän roistohahmona hyvin todellisuuteen kuuluva kaikessa julmuudessaan.

20. Zondag - Disney's PK: Out of the Shadows

Pääroisto joka tulee esiin vasta lopussa ja jonka näkyvyys on pääasiassa vain pomotaistelussa. Tämä on siitäkin huolimatta erittäin onnistunut pääroisto joka on hienon näköinen ja joka taistelussa toimii myös erittäin hyvin, vaikka taistelu itsessään voisi olla parempikin. Zondag on hahmo joka kuullostaa hienolta ja lyhyestä ajasta huolimatta jättää positiivisen vaikutuksen, toimien ison osan pelistä näkymättömänä pääroistona.

19. Mitch Conner / Eric Cartman - South Park: Fractured But Whole

Tämä on siitä kyseenalainen valinta, että täysin varmaa ei ole että onko pääroistona oikeasti Mitch Conner, vai onko se vain Cartmanin temppu. Tavallaan olen itse sitä mieltä että Cartaman, tuttuun tapaansa, vain kusettaa kaikkia muita ja pelaa täysin omaan pussiinsa. Mutta aivan loppupuolella sitten mukaan tulee tekijöitä, jotka viittavat siihen että totuus ei ole ihan niin yksinkertainen. Joka tapauksessa pääroiston roolissa on Cartman, tai hänen sivupersoonansa joka muodostuu Cartamanin käteen.

18. Godslayer - Pathless

Pelin tyyliin erittäin hyvin sopiva salaperäinen hahmo jossa tiettyä shino/samurai tyylistä fiilistä. Suuri osa tyylikkyydestä tulee juurikin siitä miltä hahmo ulkoisesti näyttää ja millaisessa maailmassa kaikki tapahtuu. Koska iso osa hahmossa perustuu pelaajan omiin tulkintoihin ja siihen että hahmosta ei anneta liikaa tietoa, rajoittaa se tavallaan myös sitä miten paljon tästä hahmosta lopulta saakaan irti sisältöä, mikä puolestaan ei nosta tätä ihan niin hyväksi kuin monet muut pääroistot, mutta kuitenkin paljon paremmaksi kuin toiset.

17. Ivo Shandor - Ghostbusters

Elokuvissakin taustalla ollut hahmo jonka osuus tässä pelissä, eräänlaisessa Ghostbusters trilogian päätöksessä, on lopulta se pääroiston virka. Isoin syy miksi hahmo toimii niin hyvin johtuu siitä, että hänestä on ollut erinäistä tietoa elokuvissa ja tässä kohtaa hän todella pääsee loistamaan. Vaikka hahmo onkin tavallaan vähän käytetty, niin se iso kokonaisuus ratkaisee nyt merkittävästi enemmän.

16. Colonel Ike Sloan - Far Cry 3: Blood Dragon

Juurikin sellainen kliseetyylitelty pääroisto mitä tälläisissaä 70-80 luvun toimintapläjäyksissä oli, varsinkin jos kyseessä oli vähänkin sotilaallisempi asetelma. Sloan on karski, häijy ja selvästi sellainen hahmo joka osaa taistelun ja jolla on kokemusta sodasta. Ulkoisesti melko tavanomainen, muutamia erittäin hienoja lisäyksiä lukuunottamatta ja tarinallisessä mielessä tämän kanssa ei ole edes yritetty kehitellä mitään sellaista mikä erottaisi hahmon siitä muotista josta hänet selvästi on otettu.

15. Rasknitt - Warhammer End Times: Vermintide 2

Valkoinen rotta, joka on voimakas velho ja erittäin tyylikäs ulkomuodoltaan. Shamaanimainen ulkoasu on erittäin tyylikäs sillä pääkallo sun muut ovat tyyliratkaisuna ehdottomasti sieltä parhaasta päästä. Tämä ei ole niitä tyypillisimpiä fantasiapääroistoja, jotka ovat enemmän tai vähemmän Sauronin oloisia, vaan Rasknitt on enemmänkin sellainen velhohahmo joka ei ulkoisesti vaikuta olevan paljon mitään kuin joku rähjäinen selvännäkijä, mutta joka on niin voimakas ja älykäs, että hän on merkittävä uhka.

14. Badeline - Celeste

Madelinen pimeä puoli joka ruokkii synkkiä ajatuksia. Badelinesta tekee erityisen hyvän se, miten hänen tarinansa pelissä etenee, rinnakkain Madelinen tarinan kanssa. Syvällisesti mietittynä Badeline on tässä tapauksessa se toinen puoli minuudesta joka jokaisella on jollakin tavalla vastassaan. Badeline ilmestyy ajoittain ja lopulta onkin Madelinen valinta että miten hän suhtautuu siihen puoleen itsessään jota Badeline edustaa.

13. LeChuck - Secret of Monkey Island

Merirosvokapteeni joka on erinomaisesti ääninäytelty ja tarinallisesti toteutettu. Vaikkakin melko kliseisesti toteutettu, niin yleisesti hän on erittäin hyvä pääroisto, omalla todella koomisella tavallaan. LeChuck on todella hauska pääroisto ja sarjan edetessä hahmo senkun paranee, mikä ei ole aina itsestäänselvyys. Vaikka oma valintani onkin tämä ensimmäinen peli, niin ehdottomasti iso osa hahmon todellisesta laadusta, tulee vasta myöhemmin. LeChuckia käytetään todella säästeliäästi, mikä myös toimii hahmon eduksi.

12. Dollmaker - Alice: Madness Returns

Nukentekijä on yksi iso spoilerivaroitus, sillä hänen tosielämän versionsa, tohtori Bumby, on tälläinen yllättävämpi roistohahmo. Se mitä hänestä lopulta pelin edetessä paljastuu, todellakin tekee hänestä roistomaisen ja tapa jolla hän on manipuloinut Alicea, vain korostaa hänen julmia puoliaan. Tyylillisesti oikein hienon näköinen aristokraattinen hahmo särmällä pukeutumisella ja varsin tavanomaisella tyylillä, jonko korruptoitunut versio on hyvin hieno myös.

11. John Standish - Assassin's Creed IV: Black Flag

Nykyaikaosuuksien eräänlainen pääroisto ja vaikka nykyaikapätkät ovatkin pääasiassa roskaa, niin tämä on melko toimiva ratkaisu. Sanoisin että paljon enemmän tämä hahmo on alkanut toimia kun pelisarja on edennyt pidemmälle ja varsinkin Valhalla on tuonut peliin tiettyjä uusia muuttujia. Tietyti Standish oli mahdollisesti ensimmäinen lajissaan ja sitä kautta hän on niin merkittävä pääroistoroolissaan. Varsinkin ulkonäkö ja yhdennäköisyys Black Bart Robertsiin historiassa korostaa hahmoa onnistuneesti. Black Bart ei tunnu isommin pääroistolta, kun taas Standish tuntuu.

10. Osmund Saddler - Resident Evil 4 Remake

Remake versio hahmosta on jokaisella tavalla parempi kuin alkuperäinen. Siinä missä alkuperäinen versio oli paikoin todella naurettava kulttijohtaja jossa ääninäyttely ja yleinen tyyli ei tehnyt mitään palveluksia, on tämä uusi versio tyylikäs hahmo jossa on paljon enemmän salaperäisyyttä ja yleisesti merkittävästi karmivampi tyyli, joka sopii kokonaisuuteen erinomaisesti. Tämä on sellainen hahmo joka oikeasti toimii pääroistona, ei ole ylikäytetty, ylivedetty eikä naurettava tapaus, vaan toimiva osa kokonaisuutta ja koko kulttiasetelmaa.

9. Molstrom - Owlboy

Hurja ja valtavan kokoinen merirosvokapteeni, tai tavallaan ilmapiraatti. Tyylillisesti hahmo on erittäin uhkaavana näköinen ja todella hienosti rakennettu. Iso osa hahmon todellisesta tyylistä tulee juurikin siitä mitä näkee, koska pelissä ei ääninäyttelyä ole. Tarinallisesti hahmo ei myöskään ole se kaikista näkyvin hahmo, mutta tapa jolla häntä käytetään todellakin korostaa sitä, että hän on niitä suurimpia uhkia joita voi vastaan tulla eikä piraateissa ole hänelle minkäänlaista haastajaa.

8. Granthem Du'Met - The Devil in Me

HH Holmes ajatuksesta otetaan melko hyvä idea irti ja koko "paholainen minussa" asetelma tekee melko mielenkiintoisen ajatuksena pelin taustalle. Tässä mielessä Granthem Du'Met on lähinnä kuori mikä tekee melko kiinnostavan asetelman hänestä hahmona ja samalla aikaa isossa tarinakokonaisuudessa tulee kiinnostava ajatus myös siitä, mitä HH Holmes todellisuudessa oli/on. Varsinkin mahdollinen lopetus kokonaisuudessa tekee tästä niin hyvän, koska ison osan ajasta Du'Met on vain vaanija ja tappaja, joka ei sano mitään.

7. Zachary Comstock - BioShock: Infinite

Tarinallinen osa on se, mikä todella tekee tästä hahmosta niin onnistuneen. Ulkoisesti hän näyttää lähinnä sellaiselta kiihkouskonnolliselta johtajalta, mutta taustalla on paljon enemmän kuin se. Comstock on se hahmo josta puhutaan joka paikassa, joka on rakentanut koko paikan jossa seikkaillaan jonka vaikutusvallassa aivan kaikki on. Se että päähahmo ja Comstock on yksi ja sama, vaikka eri todellisuuksista, tekee tästä hahmosta niin eritysen hyvän. Vaikka tätä puolta olisi voitu käyttää myös paljon paremminkin.

6. Ultima - Final Fantasy XVI

Sanotaan että tyylillisesti tämä hahmo voisi olla paljon hienompikin eikä tälläinen lähestulkoon kuolleen näköinen olento, vaikka, sen sanottuani, totean myös että tietyllä tavalla, tässä olisi ollut kiinnostavia mahdollisuuksia. Tosin ylimääräiset kädet eivät tee hahmosta hienompaa. Se mikä kuitenkin tekee tästä todella hyvän on se tarina ja hahmon rooli isossa kokonaisuudessa, joka hivelee koko FF sarjan voimallisimpia hahmoja, yhdessä Chaosin ja Creatorin kanssa. Ultima on hahmo jossa on valtava potentiaali joskin se on tullut ulkoisen olemuksen kustannuksella, vaikka taistelussa hahmoon onkin saatu vähän tyyliä lisää. 

5. Dr. X - Action Man: Mission Xtreme

Actionfiguuriakokoelma tuttu tohtori X pelimuodossa. Hahmolla on parikin eri variaatiota ja sitten pomotaistelussa käyttämä erikoishaarniska. Pelissä hahmo ei pääse mitenkään erityisesti esille, mutta kyllä tästä välittyy melko hienosti se yleinen fiilis mitä tälläiseltä hahmolta odottaakin. Koska Dr. X on päähenkilön arkkivihollinen, niin on selvää että heillä on historiaa ja melko varmasti myös tulevia yhteenottoja. Tyylillisesti erittäin hyvin toteutettu hahmo myös ilman erikoisuuksia, etenkin ensimmäisellä kerralla.

4. Dark Prescence - Alan Wake

Myös nimellä Shadow/Varjo (pelissä Control) on salaperäinen voima joka vaikuttaa ympäristöönsä mitä moninaisemmilla tavoilla, mutta pääasiassa vaikuttamalla ihmisten mieleen, samalla tavalla kuin Controlin Hiss. Pimeä läsnäolo on hyvin kiinnostava eniteetti koska se liittyy vahvasti Dark Place / Pimeä Paikka ulottuvuuteen jonka kautta sen voimat ovat entistä potentiaalisemmat. Tämä on niin hyvä pääroisto, koska se ei suoraan ole mitään selkeää ja iso osa entiteetistä on tulkinnanvaraista, kuten monissa parhaissa tarinoissa olevat mystiset voimat ovat.

3. Haytham Kenway - Assassin's Creed III

Se että pelissä pelataan ensin tällä hahmolla, korottaa välittömästi panoksia ja koska tämän pelin on pelannut vasta Black Flagin jälkeen, on tarinallista painoa oitis enemmän. Haytham on joka tapauksessa paljon parempi hahmo, kuin pelin varsinainen päähahmo. Tätä kautta hänestä pitää merkittävästi enemmän, kuin siitä hahmosta, jonka olisi tarkoitus voittaa, pelaajan ohjaamana. Ulkoisesti hän ei ole kovinkaan ihmeellinen, mutta hänen tyylinsä on todella hyvä, ääninäyttely on erittäin onnistunutta ja tarinallisessa mielessä hahmosta on saatu todella paljon irti. 

2. Chthon- Marvel's Midnight Suns

Se todellinen mahti Darkholdin takana ja ensimmäinen musta maagikko. Vanhempi jumala joka oitis tekee hänestä yhden aivan omaa tasoaan olevan hahmon Marvel maailmassa. Tapa jolla häntä aletaan pelissä käyttää pitäytyy todella minimaalisena ja Chthon pysyykin ison osan taustalla kunnes paljastuu todella osaksi isoa kokonaisuutta. Hänellä ei ole missään kohtaa todellista fyysistä muotoa ja se mahdollisuus pysyy osana jatkoa. Nimellisesti todella Cthulhu mainen kirjoistusase ei ole se paras mahdollinen, mutta silti tämä on todella hyvä valinta pääroistoiksi. Salaiseksi sellaiseksi.

1. Fenrir - Assassin's Creed: Valhalla

Tämä on niitä kyseenalaisia valintoja, sillä Assassin's Creedissä, on useampi erillinen juonikuvio, joita voi tavallaan pitää yhtenäisiä ja tavallaan taas ei. Fenrir on pääroisto Odin saagassa, elikkä tapauksissa, joissa pelihahmo siirtyy Haviksi, joka on juurikin Odin, Asgardissa. Nämä osuudet ovat oma kokonaisuutensa ja täällä pääroistona on Fenrir, valtava susi. Syy miksi tämä on niin uskomattoman hyvä on tavallaan siinä, että susi on melko uskollinen mytologialla ja toinen, vielä suurempi syy on siinä, että pelaajan ohjaamana Odin on syy siihen, miksi Fenriristä tulee pääroisto, sillä tarinallisessa mielessä iso syy siihen, miksi Fenrir on lopulta vihollinen, on pelaajan syytä. Pelaaja on tässä tarinakaaressa se, joka luo pääroiston. Loki/Basim, ei ole sitä tässä kaaressa, mutta nykypäivässä kylläkin. Ja hän on huono. Fenrir, on fantastinen.