Lopputaisteluja on nähnyt niin monenlaisia että sitä ei odota mitään isompia yllätyksiä siinä suhteessa miten taistelu rakentuu tai miten se etenee. Joskus kyse on isoista haasteista kun taas toisinaan enemmänkin tyylillisista ratkaisuista. Pääasia kuitenkin on aina se, että kunhan peli jollakin tavalla onnistuu tarjoamaan tyydyttävän lopetuksen.

 

 

 

Muutama sääntö on kuitenkin hyvä huomioida:

- Viimeisen taistelu voi koostua useasta osasta, ne lasketaan yhdeksi. Varsinkin Final Fantasy ja Kingdom Hearts useimmiten pitävät sisällään pomotaistelun jossa on monta eri vaihetta.

- Viimeisen taistelun jälkeen voi olla vielä pelattavaa päätarinassa, mutta ei selviä pomovihollisia. Pelissä voi olla osioita joissa pitää tehdä jotakin muuta ja jossa voi olla myös vihollisia.

- Viimeinen taistelu ei ole aina armotonta taistelua jossa vain pyritään saamaan vihollisen HP alas. Nykyään on tullut enemmän ja enemmän erilaisia viimeisiä taisteluita.

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Nemesis - Resident Evil 3 Remake

Vaikka edeltävä taistelu päättyi tavalla joka olisi ollut tarpeeksi, niin kyllä tämä silti toimii.

 

Stranger - Walking Dead

Telltalen ensimmäisen kauden viimeinen pomotaistelu, joka ei ole sitä perinteisempää mallia.

 

Examiner Cepheus - Ziggurat

Hyvin vaikea yhteenotto tämän pelin tasolla. Mutta myös hyvin tehty sellainen.

 

Sam - Mafia: Definitive Edition

Hahmo on huono, mutta yhteenotto viimeisenä luotikuja on hieno.

 

Satan - Broforce

Herra saatana ihan itse, useammassa muodossaan.

 

24. Dracula - Castlevania

Vaikka Castlevania III olisi myös hyvä valinta, niin tässä pomotaistelussa kokonaisuus on paljon enemmän kasassa, lähinnä siksi että Draculan hirviömuoto on vielä suht hallittu, vaikka vähän hoopolta näyttääkin. Mutta NES tasolla erinomainen lopputulos ja todellinen aloitus sarjalle, jossa muut osat sitten yrittävät parantaa.

23. Aiden - Minecraft: Story Mode - Episode 5

Lisäepisodit ovat eri asia, mutta tämä on peruspelin päätös, vaikka onkin samalla aikaa vähän lisäepisodimainen. Viimeinen yhteenotto Aidenia vastaan toimii niin hyvin lähinnä siksi, että mukana on päätös siitä, että miten pelaaja haluaa viedä tämän yhteenoton päätökseen.

22. Frau Engel - Wolfenstein II: New Colossus

Tämä kuvastaa niin hyvin tätä roistoa ja eroa Blaskowichziin. Tämä mummeli on ihan onneton ja pelaaja voittaa taistelun hyvin helposti, mutta kyllä se on tehty juuri siksi niin hyvin. Engel on pelkuri siinä missä monet muutkin kaltaisensa ja ilman henkivartijoita, sotilaita tai ties mitä, yksi vastaan yksi, ei hänestä ole paljoa haastetta ja BJ saa sen viimeisen sanan.

21. Jonathan Irons - Call of Duty: Advanced Warfare

Tässäkin tapauksessa iso paino on siinä, millainen päätös "taistelulla" on. Kyseessä ei ole se perinteisin taistelutyyli, sillä Irons juoksee lähinnä vain pakoon ja pelaaja jahtaa, kunnes saa kiinni.

20. Naylon - Immortal: Unchained

Erittäin tyylikäs, todella hyvin jaksotettu ja tasapainoitettu yhteenotto varsin tavallisenoloisen hahmon kanssa. Naylon ei ehkä se kaikista näyttävin pomovihollinen, mutta isona kokonaisuutena erinomaisesti jaksotettu ja toteutettu yhteenotto jossa on juurikin sitä tietynlaista erinomaista tyyliä jossa korostuu juurikin se kokonaisuus ympäristöineen ja asetelmineen.

19. Osmund Saddler - Resident Evil 4

Hyvin huono pääroisto, mutta loppuviimeksi aika hyvä lopputaistelu. Tämä hämähäkkimäinen mutaatio on yhtä aikaa todella RE tyylitelty ja samalla aikaa vahvasti monista muista erottuva. Mutaatio ei mene mitenkään ylivedetyksi ja siinä on juurikin todella hyvä tyyli mukana. Erityisesti se näkyy siinä miten hienosti pomotaistelussa korostuu ympäristön käyttö.

18. Anakin Skywalker - LEGO Star Wars

Erityisen tästä tekee se, että moninpelinä, toinen pelaaja ohjaa Anakinia myös tässä viimeisessä taistelussa mikä tuo mukaan oitis sellaista taisteluhenkeä jota pelissä ei ole nähty missään kohtaa aiemmin eikä jatko-osassa nähdä. Mitenkään vaikea tämä ei ole eikä muuta loppua, mutta kun tämä ensimmäistä kertaa tulee vastaan, niin kyllä se nappaa todella hienosti mukaansa.

17. Nitros Oxide - Crash Team Racing

Erittäin haastava jo pelkästään siksi että tämä hahmo ottaa varaslähdön. Tämä siis yleensä ensimmäisellä kerralla. Omalla kohdalla koen olevani niin hyvä että kyllä tämä kisa on voitettu jos vähänkin pääsee ohi. Mutta ratana oleva Oxiden stadioni on ehdottomasti pelin parhaita ja sitä kautta tämä on ehdottomasti parhaita kilpa-ajoja pelissä. Pomovihollisista tämä on ehdottomasti sieltä pahimmasta päästä kuten kuuluukin.

16. Geisha - Little Nightmares

Kauhutunnelmainen pomotaistelu, juuri oikealla tavalla tehtynä. Mekaniikat ovat todella simppelit, mutta se tunnelma on todella onnistunut ja tyylillisesti kyseessä on erittäin hieno tilanne. Yhteenotto Geishaa vastaan on ehdottomasti yksi pelin tunnelmallisimpia hetkiä jossa kauhu on vahvasti osana kokonaisuutta. Haasteena se ei ole mitenkään erityisen paha, mutta osittain juuri siksi se tuntuu niin onnistuneelta.

15. Birkin - Resident Evil 2 Remake - Claire B

Tavallaan liian ylivedetty, mutta kahden pelikerran jälkeen juuri sopiva, todellinen loppuhuipennus. Tässä vaiheessa pelisarjaa tämä oli vielä ihan hyväksyttävää. Itse koen että Claire B on se oikea lopetus. Birkin itsessään on pelkkänä mutaatiomassana yhtä aikaa todella toimiva ja yhtä aikaa vähän lekkeriksi mennyt tapaus, mutta pelisarjan alkuaikoina ehdottomasti todella onnistunut tapaus, vaikka sitä onkin sitten matkittu ihan liikaa. Remake versio tosin tekee miltein kaiken paremmin.

14. Archangel Eli - Surge 2

Äijä on täysi hihhuli mutta enkelimuoto on erittäin vaikuttava, jopa yllättävällä tavalla näyttävä tässä rautaisessa maailmassa jossa paljon maanläheisemmät viholliset ovat pääosassa. Kaikista pomovihollisista arkkienkeli on jotenkin vähiten Surgemainen, mutta siitäkin huolimatta se onnistuu olemaan yksi näyttävimpiä. Tässä taistelussa ympäristö on todella upea ja vihollinen erittäin näyttävä. Kokonaisuuteen on myös lisätty päätös joka määrittää lopetuksen.

13. Master Xehanorth - Kingdom Hearts: Melody of Memory

Pomotaistelut ovat tässä pelissä yllättävän hyviä ja niihin kuuluu myös näyttävä viimeinen taistelukin. Varsinkin koska pomotaisteluita on aika vähän niin silloin niitä arvostaa enemmän. Tämä on vauhdikas yhteenotto jossa on sopivan nopeatempoinen ote jossa rytmitys toimii erittäin hyvin. Vaikka toimintaa ei juuri ehdikään seuraamaan, niin rytmipeli-idealle uskollisena taisteluna, tämä on ehdottomasti todella onnistunut. Pomotaisteluita pelissä saisi olla enemmän.

12. Emperor Palpatine - LEGO Star Wars: Original Story

Yhteenottoa ei käydäkään Luken ja Vaderin välillä vaan nämä kaksi liittoutuvat oitis ja vetävät porukalla keisaria turpaan. Tämä on sellainen tapaus joka LEGO tasolla onnistuu varsin hyvin ja tarjoaa tyydyttävän lopetuksen sarjalle. Puhumattakaan että tässä yritetään nyt pistää paremmaksi monesti aiemmasta pomotaistelusta, pääasiassa Darth Maulista. Siinä on onnistuttu lähinnä siksi, kun tarinaan on saatu uudenlainen vivahde.

11. Typhon - Immortals: Fenyx Rising

Erinomainen loppuhuipennus pelille uskollisella tavalla ja näyttävillä hetkillä. Tämä on monella tavalla erittäin klassinen pomotaistelu. Typhon ei ole läpihuuto juttu mekaniikoiltaan mutta se mikä todella nostaa tätä taistelua astetta paremmaksi ovat ne monet todella näyttävät tyyliseikat joita taisteluun on tuotu. Eri jumalien hyökkäykset ovat erittäin näyttäviä ja taistelussa ympäristö ja rytmitys on muutenkin huipputasoa. Taistelu näyttää ja tuntuu hyvältä, varsinkin tämän pelin tasolla.

10. Undertaker - Hard West

Erityisen hyvä kahdesta vaihtoehdosta, koska taistelun jälkeen pitää tehdä kova päätös. Idealta ja toteutukselta eroa kahden vaihtoehdon välillä ei juuri ole. Taktinen lähestyminen taisteluun on avainasemassa ja ympäristö on samanlainen, erittäin tyylikäs sellainen. Undertaker on todella sopivalla tavalla haastava taistelu ja sopii tarinalliseen kokonaisuuteen todella hyvin. Tämä on asetelmana juurikin sellaista viimeinen taistelutasoa tyylistä haasteeseen.

9. Kenny & Jane - Walking Dead: Season 2

Lopulta kaikki johtaa ehkä siihen vaikeimpaan valintaan koko sarjassa. Pelaaja ei Clementinenä voi juuri vaikuttaa taisteluun muuten kuin aivan viimeisen ratkaisun kautta. Pelaaja voi tietysti yrittää, mutta ei hän pysty juuri tekemään mitään. Siksi se viimeinen ratkaisu tuntuukin niin riipaisevalta. Kenny kun on ykköspelistä tuttu, virheellinen, mutta läheinen ihminen. Jane taas on uusi, mutta todella kiinnostava ja hyvä hahmo. Siksi valinta siinä että puuttuuko kriittisellä tavalla taisteluun, on niin vaikea.

8. Lord Drakkon - Power Rangers: Battle for the Grid

Tommyn viimeinen näytönpaikka itseään vastaan on haastavalla parista syystä. Ensinnäkin Drakkon on varsin vaikea vihollinen, mutta taistleumekaniikat tässä pelissä ovat aika hyviä, joten epäreilulta se ei tunnu, vaikka vaatiikin pelaajalta taitoa. Toinen haastavuus on siinä, että jos Vihreä Rangeri ei ole taistelutavaltaan ja hyökkäyksiltään tuttu, niin tämä taistelu voi olla vähän haastavampi kuin muuten. Mutta tarinallisessa ja tunnelmallisessa mielessä, tämä on erittäin onnistunut kokonaisuus, varsinkin tappelupelien tasolla.

7. Superman - InJustice 2

Lepakkomiehen ja Teräsmiehen yhteenotto jossa pelaaja saa valita puolensa. Omaani ei tarvitse edes miettiä sillä Batman on aina parempi kuin Superman. Taistelumekaniikoiltaan tämä on varsin haastava peli jo muutenkin, mutta Superman on Brainiaciin verrattuna merkittävästi helpompi, vaikka onkin samalla erittäin haastava. Se mikä pelattavuudessa menetetään saadaan kuitenkin kiinni tarinallisessa puolessa. Teräsmies roistona on hyvin paha tilanne ja yhteenotto kahden ystävän välillä ei ole sieltä helpoimmasta päästä.

6. Dreamer / Nightmare - Remnant: From the Ashes

Kokonaisuutena yllättävän onnistunut ja vielä yllättävämmällä tavalla tasapainoitettu ja reilu pomotaistelu. Tämä taistelu ei juuri sorru halpamaisuuksiin vaan onnistuu toimimaan erittäin hyvin jaksotettuna kokonaisuutena jossa laumaosuudella on oikeasti oma merkityksen siinä mielessä, miten sen mekaniikat yhdistyvät taisteluun. Sitten on tietysti se ympäristö joka on helposti sieltä tyylikkäimmästä päästä koko pelissä. Tässä on todellakin sellaista pahan unen fiilis koska pimeys vallitsee. Kyseessähän on painajainen, joten näin kuuluukin olla.

5. Vlad Tepes - Vlad the Impaler

Yhteenotto Draculan esikuvaa vastaan. Parasta tässä on se että tämän voi tehdä itselleen todella helpoksi, tai sitten saada aikaiseksi yhden erittäin haastavan taistelun sillä samalla tavalla kuin pelaaja voi lopettaa taistelun todella lyhyeen, niin siihen pystyy myös Dracula, joka voi lopettaa taistelun vaikkapa yhdellä ainoalla iskulla.

4. Connor - Detroit: Become Human

Yksi pelin viimeisiä ja vaikeimpia valintoja on se, että kumman ohjaksiin pelaaja astuu. Vaikka itse pidän Connoria ylivoimaisesti parempana hahmona kuin Marcusta, niin jos tähän on tultu, niin viimeisenä pomovihollisena Connor on merkittävästi parempi, juurikin sellainen kylmä korporaation agentti joka tekee mitä vain viedäkseen tehtävänsä loppuun. Tietysti Marcus voi olla täysi terroristi, mutta toimii paremmin juurikin rauhan miehenä ja tässä loppuratkaisuasetelmassa tämä valinta on toimivampi. Tosin, itse pelaan Connoria yleensä hyviksenä, mutta kaikki lopetuksen on nähty.

3. Lord Shimura - Ghost of Tsushima

Ei vaiketa haasteellisesti, mutta mitä tulee tarinalliseen painoon ja siihen, miten paljon Shimura merkitseekään päähahmolle, niin tämä on hyvin raskas taistelu, josta entistä haastavamman tekee se, että tämän on päätetty lisätä yksi pelin harvoja todellisia valintoja. Pisteitä lähtee merkittävästi koska pelaaja ei saa valita asuaan tähän taisteluun, mutta se tyylikkyys mikä tässä taistelussa on hyvin vahvasti läsnä, lehtien pudotessa suurina määrinä kyllä korjaa monet pikkuviat.

2. Super Shredder (secret boss) - Teenage Mutant Ninja Turtles: Mutant in Manhattan

Tämä versio Silppurista on muutenkin todella onnistunut, mutta eräs asia voi tehdä jo valmiiksi varsin hyvästä lopputaistelusta, aivan erityisen hyvän, nimittäin salainen versio kyseisestä taistelusta, jossa Silppuri ei normaalisti nujerrukkaan, vai oikea taistelu vasta alkaa, kun Silppuri muuttuu Super Silppuriksi, joka on merkittävästi vaikeampi kuin normaali versio ja joka tulee tavallisen taistelun lisänä, eli resurssit eivät palaudu. Tämä voi tulla todella suurena yllätyksenä, mikä tekee siitä aivan erityisen hyvän.

1. Hades - Hades

Helposti pelin vaikein taistelu sillä haaste itsessään on päästä tähän pisteeseen asti. Riippumatta aseista ja tehosteista, tämä on sellainen vihollinen joka tekee hyvin nopeasti, hyvin pahaa jälkeä. Hadesin kanssa kärsivällisyys ja nopeat refleksit ovat tarpeen ja huippuunsa hiotut taidot. Mutta tapa jolla Hades taisteluna toimii, on yllättävän hyvä. Kokonaisuus on todella näyttävä ja haastavuus ei ole kuitenkaan epäreilua, vaan se vain vaatii opettelua, tai pirun hyvää tuuria. Erinomainen loppuhuipennus erittäin vaikealle pelille. Erityisesti silloin, kun Extreme Measures sopimus on päällä, koska silloin se todellinen Hades taistelu käydään.